Title: Laululintunen
Laulusekainen näytelmä yhdessä näytöksessä
Author: Eduard Jacobson
Translator: K. Suomalainen
Release date: April 22, 2023 [eBook #70617]
Language: Finnish
Original publication: Finland: U. W. Telén & Co, 1897
Credits: Tapio Riikonen
Laulusekainen näytelmä yhdessä näytöksessä
Kirj.
Suomentanut
K. Suomalainen
Kuopiossa, U. W. Telén & Co., 1897.
Nettchen. Kukkakauppias. Friedel. Hänen serkkunsa. Loordi Mickelby. Boks. Hänen palvelijansa.
(Näyttämö: kukkakauppa kukkahyllyineen ja pöytineen; avantseenilla tuoreita seppeleitä ja kimppuja.)
1:nen kohtaus.
Nettchen (sitten) Friedel. (Esiripun noustessa näyttämö tyhjänä; hetkisen kuluttua tulee Nettchen sivuhuoneesta kastinkannu kädessä; hän on puolittain maalaistytön puvussa, vaan näyttää kumminkin kaupunkilaiselta.)
Laulu N:o 1.
Nettchen.
Nyt aamu armas jällehen
Jo kultasiivin koittaa
Ja liidelleiden leivonen
Se säveltään soittaa.
Lala, lala j.n.e.
Ja lailla linnun pienoisen
Herään mä riemuisasti,
Ja tyytyväisnä laulelen
Aamusta iltaan asti
Lala, lala j.n.e.
Friedel (ulkona). Lala, lala.
Nettchen. Lala, lala.
Friedel (tulee peräovelta kori kukkia käsivarrella).
Molemmat. Lala, lala.
Friedel.
Vaan enpä yksin sallikaan
Tään linnun liverrellä,
Mä tänne riennän ainiaan
Sun luokses, leivo hellä.
Lala, lala j.n.e.
2:nen kohtaus.
Entiset, Boks (perältä).
Trio.
Boks.
Onpas pauhu, kauhu täällä,
saa unta silmihin,
Loordi on pahalla päällä
Sekä käskee suunne kiin!
Suunne kiin’,
Suunne kiin!
Goddam!
Nettchen.
Laulamasta kieltää meitä
Loordis onpi voimaton;
Spleen se kai nyt vaivaa heitä,
Vaan se meille yhtä on!
Yhtä on!
Yhtä on!
Goddam!
Boks.
Loilut, laulut, mölinänne
Heittäkää hyvällä pois,
Muuten, varokaa, mä tänne
Etten poliisia tois!
Tänne tois!
Tänne tois!
Goddam!
Friedel.
Joudu tänne tuomaan heitä,
Vaikka rykimentittäin,
Eivät säikytä he meitä,
Me vain laulelemme näin.
Näinpä näin.
Näinpä näin.
Goddam!
Nettchen (laulaa Boksin korvaan). Lala, lala.
Friedel (samoin). Lala, lala.
Boks. Goddam!
Nettchen (huutaa). Lala, lala.
Friedel (samoin). Lala, lala.
Boks. Goddam! (j.n.e.)
(Kohtaus päättyy niin, että Boks ajetaan laululla ulos perältä, jolloin
Nettchen ja Friedel räjähtävät nauruun.)
3:mas kohtaus.
Friedel (nauraen).. Pakoonpa potkasi poika eikä suinkaan halunne tänne niinkään pian takaisin. Mitä väkeä täällä asuu, joka ei laulua siedä?
Nettchen. Onhan muuan englantilainen loordi, joka on jo kolme päivää asunut ensimmäisessä kerroksessa. Kuuluu olevan hyvin rikas.
Friedel. Se on tietty, se! Matkustavaiset englantilaiset ovat aina rikkaita, sitä vastoin kuin muut miekkoset — minä esimerkiksi — ovat köyhiä kuin sipuli. Merkillistä vaan on tämän maailman meno! Mintähden rikkailla on niin runsaasti rahaa?
Nettchen. Voi sinua kiittämätöntä! Eikös sinulla ole tukeva käsi, jolla kyllä voit työtä tehdä?
Friedel. On — onhan niitä kokonaista kaksikin — mutta sittenkin — kun ajattelen kasvatusisäämme —
Nettchen. Martti ukkoa? Mitenkä hänen on laita? Eihän liene mitään onnettomuutta tapahtunut?
Friedel. Tiedäthän, etteivät vanhukset ole kumpikaan enää moneen aikaan jaksaneet tehdä mitään työtä, vaan ovat eläneet pienen talonsa vähäisistä vuokrista.
Nettchen. Tiedän, tiedän. Entä sitten?
Friedel. Nämät rahat eivät ole riittäneet, ukon täytyi kiinnittää velka taloonsa. Velka on nyt maksettava, ja jollei Martti-isä sitä huomenna maksa, niin tuomitaan talo ryöstöön ja ukolla ei ole muuta kuin mieron tie edessänsä.
Nettchen. Kasvatusisämmekö, joka on ollut niin hyvä meitä kohtaan? Hänkö mieron tielle? Ja sinä sallisit sen tapahtua!
Friedel. Mitäs minä voisin? Oikeus tuomitsee hänen maksamaan, ja minulla — sen tiedät — ei ole rahaa.
Nettchen. Mutta pitäisihän oikeuden ensin huomata —
Friedel. Se huomaa sitten vasta, kun on rahat saanut.
Nettchen. Mutta koetetaanpas saada rahoja kokoon ja maksaa hänen edestään. Kuinka suuri on velka?
Friedel. Seitsemän sataa markkaa.
Nettchen. Seitsemän sataa markkaa! Herrainen aika! Mutta semmoista summaa ei minulla ole!
Friedel. Ei minullakaan! Kaikkiaan on minulla 50 penniä.
Nettchen. Mutta rahaa meidän täytyy saada! (Ottaa medaljonkinsa kaulastaan). — Ota tämä! — — Muuta rahan arvoista ei minulla ole, koeta saada sillä panttikonttoorista niin paljon kuin voit!
Friedel. Panisitko medaljonkisi pantiksi? Sehän on sinulle kallis muisto, eikä tällä sittenkään saa 700 markkaa.
Nettchen. Joudu, joudu; minä menen katsomaan, eikö löytyisi vielä jotakin pantattavaa. Martti-isä ei vaan saa puutetta kärsiä. (Menee vasemmalle).
Friedel. Nettchen! Eikös suuta tänään annetakaan?
Nettchen. Sitten, sitten, kun tulet takaisin; hyvästi, serkku!
Friedel (alla päin). Hyvästi sitten!
Nettchen (tulee takaisin). Enpä kumminkaan tahdo olla sulle velkaa. Kas niin! (Suutelee häntä ja kiiruhtaa vasemmalle).
4:jäs kohtaus.
Friedel (sitten) Loordi Mickelby ja Boks.
Friedel. Kuinka kirkas ja vilpitön on niiden ihmisten sydän, jotka ovat kasvaneet maalla! Se näkyy selvästi Nettchenistä, niin — ja minusta myös. (Huomaa sisään tulevan Loordin.) Mikähän mies tuo on?
Loordi. Hän ei täällä? (Puhuu murtaen).
Boks. No, mylord!
Friedel (itsekseen). Ahaa, tuo se kai lienee se hupsu loordi ensimmäisestä kerroksesta! (Ääneen.) Te tahdotte luultavasti tavata tämän kukkakaupan emäntää, mylord?
Loordi, Yes.
Friedel. Te ette kuulu rakastavan laulua.
Loordi, No.
Friedel. Mutta unta sitä enemmän.
Loordi (haukotellen). Yes.
Friedel. Jos olette tulleet tänne kieltämään meitä laulamasta, niin — sen vakuutan — on parasta että menette suoraan kotiinne, sillä minä en voi olla laulamatta ja serkkuni sitä vähemmin. Hän onkin oikea laululintu.
Loordi. Mikä on?
Friedel, Laulu lintu!
Loordi. What is that!
Boks. A little singing-bird.
Loordi. Aha, a little singing-bid. Laul… laul… Yes, Lintu laul…
Friedel. Tahdotteko että kutsun tänne serkkuni?
Loordi. No.
Friedel. Suvaitsetteko istautua?
Loordi. No.
Friedel. Kenties tahdotte jotain muuta?
Loordi. Yes.
Friedel. Mitä sitten?
Loordi. Menkää ulos.
Friedel. Ajatteko te minua ulos?
Loordi. Yes. Te olette minulle (tavoittelee sanoja katsoen kysyväisesti Boksiin) insupportable?
Boks. Vastuksina.
Loordi. Yes, vastuksina… ulos!
Friedel. Entäs kun en tahdo?
Loordi. Boks, boksaa ulos!
Boks (lähenee Friedeliä ja valmistaikse häntä boksaamaan).
Friedel (peräytyen). Mitä? Minuako tahdottais ajaa ulos? Minähän olen serkkuni luona?
Boks (vaivaa häntä).
Friedel. Luulevatpa olevansa oikein väkeviä ja tukevia (saapi kolauksen). — ai — nuo englantilaiset! Kiittäköön loordi ja tuo paksu mörkö onneaan, ettei minulla ole aikaa ruveta tässä puolustelemaan! Sillä silloin, totta toisen kerran — — (saa kaksi kolausta) ai! ai! hitto vieköön! olisi mulla vaan aikaa! (saa kolme kolausta) ai! ai! ai! Ehei, min’en tahdo olla tuommoisten ihmisten parissa!
(Juoksee ulos, Boks sulkee oven.)
5:s kohtaus.
Loordi. Boks.
Loordi (kääntymättä). Tehty?
Boks. Yes, mylord! Tällä lailla näin! (Näyttää boksausliikkeen.)
Loordi. Very very well (Kulkee äänettä pitkin lattiaa).
Boks (seuraa aivan hänen takanansa; äänettömyys).
Loordi (pysähtyy). Boks, pitää keksiä keino, ettei miss Lintulaul enää häiritä minun untani.
Boks. Yes, pitää keksiä keino. (Astuskelevat jälleen; äänettömyys).
Loordi. Ettei hän enää laulais. (Astuvat taas. Loordi pysähtyy). Mutta mikä?
Boks. Mutta mikä? (Astuvat miettivinä; seisahtuvat; äänettömyys).
Loordi. Boks, minä en löydä.
Boks. En minäkään! (Jälleen sama asento; äänettömyys).
Loordi. Minä löysin!
Boks. Is it possible?!
Loordi. Kerran luin: oli eräs Jussi, nimeltä suutari. Hän lauloi yöt päivät ja oli niin ilo…, että eräs gentleman ei saanut maata.
Boks. Ei saanut maata.
Loordi. Silloin gentleman antoi Jussi suutarille paljon rahaa; hän tuli rikkaaksi… eikä laulanut enää.
Boks. Eikä laulanut enää.
Loordi. Huomaatko, Boks, mitä tahdon tehdä?
Boks. No, mylord.
Loordi. Sinä olet — — (tavoittelee sanaa kysyen) blockhead?
Boks. Pässinpää.
Loordi. Yes, pässinpää! Minä annan miss Lintulaul paljon rahaa… Hän tulee myös rikkaaksi… ja rupeaa huolimaan — — — ja ei häiritse minun untani. Ahaa, hän tulee!
Boks. Yes, mylord.
6:s kohtaus.
Entiset. Nettchen.
Nettchen (huomaamatta muita). Min' en ole löytänyt mitään, en mitäkään. (Huomaa Loordin.) Kas, Loordi ensimmäisestä kerroksesta! Mitähän hänellä lienee asiaa?
Loordi. Good morning, miss Lintulaul!
Nettchen. Nimeni on Nanette, mylord, elikkä Nettchen, miten suvaitsette.
Loordi. Paremmin suvaitsen Lintulaul. Te aina laulatte…. miks niin?
Nettchen. Miksikä laulan? Siksi, mylord, että olen iloinen!
Loordi. Miksi niin?
Nettchen (hymyillen). Sitä en tiedä — — - kaiketi siksi että olen nuori, olen terve ja tyydyn vähäiseen kohtalooni. — — Olettehan tekin tyytyväinen, mylord?
Loordi. No, aina ikävä.
Nettchen. Mutta te näytätte niin terveeltä, mylord, — — ja olette luultavasti kyllä rikas onnellinen ollaksenne.
Loordi. Rikas — — — yes — — — onnellinen — — no — — (Menee kukkain luo.) Miss Lintulaul, minä rakastan kukkia. Mikä tuo? (Osoittaa kukkaa.)
Nettchen. Se on tulpaani, mylord!
Loordi. Yes, bulvaani. Minä ostan sen. Tämä? (Osoittaa toiseen).
Nettchen. Kiinan ruusu.
Loordi. Aha; otan kunnian ruusun. Tuo? (Osoittaa.)
Nettchen. Se on eräs phlox.
Loordi, Hyhva; se Boks ostetaan myös; kaikki ostetaan, — kaikki. Hinta?
Nettchen. Kuinka? Tahdotteko ostaa kaikki kukkasen! mylord? Sallikaa sitten ensin minun laskea, kuinka paljon?
Loordi. Ei huoli! Tässä sata pound… ottakaa! (Antaa hänelle kukkaron.)
Nettchen. Kultaa! Tämä tuhoton tukko kultaa! Sekö olisi minun? Ei, mylord, täss’ on liian paljon! Kukkaseni eivät maksa semmoista summaa. (Tarjoo kukkaron takaisin.)
Loordi. No, no, pite vaan!
Nettchen. Herranen aika! Nythän minusta tuli äkkiä rikas daami! Tänä yönä en suinkaan saane unta silmiini pelkästä pelosta, että kadottaisin aarteeni.
Loordi (itsekseen). Aivan kuin Jussi suutari… Keino oli hyvä. (Haukotellen.) Boks, nyt mennään maata! Nyt ei hän enää laula!
Boks. No, nyt ei hän enää laula.
Loordi. Good morning, miss!
Nettchen. Hyvästi, mylord! Friedel tuopi tuossa paikassa kukat teidän luoksenne. (Friedel kuuluu rallattavan ulkona.) Kas, jopa hän tuleekin!
Loordi (kääntyy takaisin). Friedel, teidän mies?
Nettchen. Ei, mylord.
Loordi. Sulhanen?
Nettchen. Vielä vai! Hän on serkkuni, enon poika! — —
Loordi (Boksille). What is that?
Boks. Venepoika — — — sailorboy — — — merimies.
Loordi (Nettchenille). Ahaa, merimies! Good morning! (Menee.)
Boks. Good morning!
Friedel (joka kohtaa Boksin ovessa, näpsäyttää häntä nenälle. Boks yrittää boksata, mutta Friedel peräytyy. Boks menee).
7:s kohtaus.
Nettchen. Friedel.
Friedel. Mitä asiaa tuolla loordin ruhjolla oli täällä?
Nettchen (näyttää kukkaroa). Katsos tähän!
Friedel. Mitä se on? Tuommoinen joukko rahaa!
Nettchen. Siin' on 100 puntaa.
Friedel (punniskelee kukkaroa kourassaan). Sata puntaa; siis sata naulaa! Mutta onpas sitä voimakultaa mulla, huomaan mä! Miten hän ne sinulle antoi?
Nettchen. Kukkasistani!
Friedel. Kukkasistako? Noin hirmuisen paljon — — — ja sinä otit vastaan?
Nettchen. Miks' en olisi ottanut sitten?
Friedel. Siksi — että — kun rikas, ylhäinen herra antaa köyhälle tytölle niin paljon rahaa — — — hänen kukkasistaan, niin on hänellä muuta mielessä.
Nettchen. Mitä »muuta?»
Friedel. Kuules Nettchen; min’ en ole mikään holhoja sinulle, eikä minun siis käy käskyjä sinulle antaa — — — mutta sen ma sentään sanon, että sinun sijassasi en pitäisi näitä rahoja rahtuakaan luonani, jaa-a!
Nettchen. Sitä en ole aikonut tehdäkään; Martti-ukolle ne ovat aiotut joka penni.
Friedel (iloisena). Niinkö? Nyt tunnen Nettchenini jälleen! Mutta maltas (ottaa rahaa taskustansa). Täss’ on 3 markkaa, jotka sain panttilaitoksesta medaljongillasi. Auttavaa väkeä ne ovat, ne panttiherrat!
Nettchen. Niitäpä emme kumminkaan enää tarvitse; (antaa kukkaron) lennätäppä tämä nyt nuolen nopeana Martti-isälle!
Friedel. Minä lennän kuin pyssyn luoti! — — Hyvästi, Nettchen, hyv… entäs pikku muisku — — (Nettchen näyttää malttamattomuutta.) Minä lennän, lennän kuin — — ele — ele — elektritsi — — tritsi — — en muista nyt — — — mutta kyllä minä lennän! — — — (Juoksee pois.)
8:s kohtaus.
Nettchen (yksin).
Nettchen. Voi kuinka herttaiselta tuntuu saada auttaa häntä! Tekin kukkaseni, pienet tuttuni, tekin näytätte olevanne tyytyväiset minuun. Äänetön kielenne sen kertoo mulle. Minä osaan kukkain kieltä ja ymmärrän, mitä minulle juttelee teidän tuoksunne, mitä värinne virkkaa.
Laulu N:o 2.
Tuo ruusu vieno verhonen
Hymyillen kasvaa, kaunonen,
Vaan syys kun tuimat tuulet tuo,
Niin ruusu pois sulonsa luo.
Niin ruusu pois sulonsa luo.
Vaan mulle kertoo muisto, oi,
Ei ruusu piikitt’ olla voi!
Ei ruusu piikitt’ olla voi!
Tuo lilja puhdas viaton,
Kuin lumi valkonen se on,
Ja nuokkuellen varrellaan
Se kuiskaa mulle ainiaan:
Se kuiskaa mulle ainiaan:
Kun tuntos¹ onpi tahraton,
Niin elos onnellinen on.
Niin elos onnellinen on.
Ja neilikkani nurkassaan
Se kainostellen kasvaa vaan,
Se tuoksuu armas yksin vain
Minulle kertoo: tuttavain,
Minulle kertoo: tuttavain,
Ei ulkonainen loiste lie
Se keino, joka kuntoon vie
Se keino, joka kuntoon vie
Tulpaani tuossa uhkea,
Puvultaan pulska muhkea,
Se pöyhistellen kerskailee
Ja loistostaan vaan haastelee,
Ja loistostaan vaan haastelee,
Vaan lemmetönt’ on kieli sen,
En olla sois mä semmoinen.
En olla sois mä semmoinen.
(Menee vasemmalle.)
9:s kohtaus.
Loordi. Bdks. (sitten) Friedel.
Loordi (astuu perältä ja kulkee pitkin askelin näyttämöllä, Boks hänen perässään). Boks, hän lauloi taas!
Boks. Yes, hän lauloi taas! (Kulkevat edestakaisin; äänettömyys.)
Loordi (pysähtyy). Keino oli kehno! Pitää löytää toinen. (Astuvat; äänettömyys. Pysähtyy.) Mutta mikä?!
Boks (pysähtyy). Mutta mikä?!
Loordi. Boks, tiedätkö jotain?
Boks. No, mylord!
Loordi. En minäkään! (Asettuvat entiseen asentoon.) Boks, minä tiedän!
Boks. Minä en!
Loordi. Kerran luin, että rakkaus tekee sairaaksi — — — poistaa nälän, janon, unen ja puheen. Huomaatko, Boks, mitä tahdon tehdä?
Boks. No, mylord!
Loordi. Blockhead!
Boks. Pässinpää!
Loordi. Yes! Minä teen että miss Lintulaul rakastuu merimieheen, ja sitten hän ei syö — — — ei makaa — — — eikä laula.
Boks. Eikä laula.
Friedel (perällä). Nettchen! Nettchen! Etpä usko, kuinka iloiseksi Martti-isä kävi! (Huomaa Loordin.) Tuo taaskin täällä! Kukkiako hän vielä haluaa ostaa? Sepä hyvä mies! (Huutaa.) Nettchen! Nettchen!
Loordi. Kuulkaa mister merimies!
Friedel. Merimies? Minäkö muka?
Loordi. Minulla on teille salaisuus.
Friedel. Hä? Salaisuus?! (itsekseen). Ei epäilemistäkään enää: hän rakastaa Nettcheniä!
Loordi. Miss Lintulaul rakastaa teitä.
Friedel. Minua, niinkö, mylord? Serkkuniko minua rakastaa?
Loordi. Hänellä pää aivan pyörällä teistä; sen hän sanoi itse.
Friedel (ihastuneena). Mutta, mylord, voiko se olla totta?
Loordi. (Boksille). Vakuuta kunnian sanalla, että se on totta!
Boks. Vakuutan kunnian sanalla, että se on totta!
Friedel (itsekseen). Hän rakastaa minua! Mikä onni! Hän minua rakastaa!
10:s kohtaus.
Entiset. Nettchen.
Nettchen. Sinä olet täällä jo, Friedel, etkä minua ole kutsunut! (huomaa loordin). Ah, mylord!
Friedel (itsekseen). Kuinka hän on kaunis! Kauniimpi entistänsä, paljoa kauniimpi!
Loordi (Nettchenille). Älkää huoliko minusta… Minä katselen kukkia.
Nettchen (Friedelille). No, Friedel, eikö sulla ole mitään mulle sanottavaa?
Friedel (ujona pyöritellen lakkiaan hyppysissään). Minä olin Martti-ukon luona. Hän maksoi velkansa ja on nyt niin onnellinen; niin peräti onnellinen! Hän on sanomattoman onnellinen!
Nettchen, Mitenkä sinä näytät niin kummalliselta? Mikä sinulla on?
Friedel. Minulla on — — — minulla on — — — minulla ei ole niitäkään. (Astuu perälle päin.)
Nettchen, Niin kummallista!
Loordi (Nettchenille). Kuulkaa miss Lintulaul, minulla on teille suuri salaisuus!
Nettchen, Salaisuusko minulle?
Loordi. Friedel rakastaa teitä.
Nettchen (iloisena). Rakastaako hän minua? Tosiaanko?
Loordi. Hys, hys, ei huutaa, Lintulaul! — — — Hän on aivan hulluna rakkaudesta; hän sanoi sen itse. — —
Nettchen. Friedel rakastaa minua! Mutta, mylord, te laskette leikkiä!
Loordi. Boks, vakuuta kunnian sanalla, että hän on hullu!
Boks. Vakuutan kunnian sanalla, että hän on hullu!
Nettchen (itsekseen). Luulenpa minäkin rakastavani häntä; minun on ollut aina niin iloista hänen tullessaan. Mutta, taivas, nyt en mitenkään uskalla katsoa häntä silmiin enää. (Seisoo toisella puolella avantseenia, Friedel toisella; pilkistelevät salaa toisiinsa.)
Loordi (katsoo heihin). He eivät puhu… keino oli hyvä. Boks, mennään maata; nyt hän ei enää laula! (Haukottelee.)
Boks (haukottelee). Nyt hän ei enää laula!
Loordi. Good morning!
Boks. Good morning!
(Menevät arvokkaisin askelin ulos.)
11:sta kohtaus.
Nettchen, Friedel (eri puolilla näyttämöä. Katselevat toisiinsa
salaa ja ujona).
Friedel (itsekseen). En oikein osaa sanoa, mikä minua vaivaa… mutta merkillisen oudolta tuntuu vaan… oikein peloittaa!…
Nettchen (itsekseen). Voi kuitenkin! Miten minä vaan vastaan, kun hän tunnustaa rakkautensa?
Friedel (itsekseen). Ehei, ei tätä tämmöistä kauan kestä. Suu pitää puhua puhtaaksi. (Ääneen.) Nettchen!
Nettchen. Friedel!
Friedel (lähenee Nettcheniä). Se on siis totta?
Nettchen (lähenee myös). Mikä niin, Friedelini?
Friedel. Että… että… sinä ja minä… että me… rakastamme toisiamme! (Itsekseen.) Huh! nyt se on sanottu!
Nettchen (peittää kasvot käsiinsä). Voi… Saatatpa minut kainostumaan!
Friedel (ottaa häntä kädestä). Mutta miksi, NettisenP Rakkaus ei saa kainostuttaa ketään. Rakastaahan keisari kaikkia alamaisiaan, ja niitä ei olekaan yksi eikä kaksi, eikä hän tuota kumminkaan kainostele. Ja kun vaan tulet mulle kainaloiseksi kanaksi… niin… tuota…
Nettchen (nojaa päänsä hänen olkaansa vastaan). Herran tähden, Friedel! Sitten minä varmaankin kainostuisin niin, että paikalla kuolisin!
Friedel. Eikö olisi sinun sääli jättää minua leskeksi?
Nettchen. Niin, mutta sinä et voi uskoa, miten mulla sydän sykkii kovasti!
Friedel. Niin, sepä on se pikku seppo, joka asuu kunkin ihmisen rinnassa.
Nettchen. Seppoko? Mitä sinä tarkoitat?
Friedel. Kuulehan!
Laulu N:o 3.
1.
Friedel.
Näet ihmissydämessä vain
Asuupi pikku seppo ain'
Nettchen.
Hän naksuttelee päivät yöt
Kaikk’ ihmisajatukset, työt.
Friedel.
Sen työ se käypi nopeaan, tik, tik, tik.
Nettchen.
Ei rauhaa saa hän milloinkaan, tik.
Kumpikin.
Ei rauhaa milloinkaan, tik, tik, tik,
Hän naksuttelee nopeaan,
Kaikk' ihmisajatukset vaan!
2.
Friedel.
Ja kunnon tieltä kääntyissäin
On pikku seppo allapäin.
Nettchen.
Ei tyynt' oo hällä silloin työ.
Ja syömmein levotonna lyö.
Friedel.
Ja silloin seppo tiedustaa, tik, tik, tik.
Nettchen.
Sinun miks aatos huono saa? tik, tik, tik!
Kumpikin.
Ja seppo tiedustaa, tik, tik, tik, tik
Sinun miks aatos huono saa,
Vaikk’ oma tunto vastustaa!
3.
Friedel.
Kun lempi syömeen istahtaa
Kas silloin seppo ihastuu!
Nettchen.
Ja naksaa, raksaa riemuissaan,
Ja sydän sykkii, tykkii vaan.
Friedel (ottaa Nettcheniä kädestä).
Kun lemmenliitto solmitaan, tik, tak!
Nettchen.
Niin valat vahvat vannotaan! tik, tak.
Kumpaisetkin.
Nyt liitto solmitaan tik, tik, tik!
Myös valat vahvat vannotaan
Sun kanssais yksin onnen saan!
(Menevät vasemmalle.)
12:ta kohtaus.
Loordi. Boks (perältä, sitten) Friedel.
Loordi (tulee sisään ja astuu aimo askelin). Boks (perästään, äänettömyys). Boks!
Boks. Yes!
Loordi. Nyt lauloi kaksi!
Boks. Yes, nyt lauloi kaks! (Astuvat, äänettömyys.)
Loordi. Pitää keksiä keino, ettei laula kumpikaan tai muuten minä ampu kuula otsaan. (Kulkevat; äänettömyys.) Mutta mikä?
Boks. Mutta mikä? (Asettuvat miettivään asentoon.)
Friedel (vasemmalta). Nyt tuntuu minusta koko maailma niin hauskalta, että mielelläni suutelisin koko maailmaa, jopa tuota hupsua loord… (huomaa loordin). Kas tuossahan se onkin! (Loordille.) Oletteko unhottaneet jälkeenne jotakin?
Loordi. No te olette nyt onnellinen, merimies?
Friedel. Niinpä kyllä ja onhan syytä ollaksenikin! (Itsekseen.) Mikä tontun merimies minä hänelle olen?
Loordi. Syytä? Mitä syytä?
Friedel. Serkkuni, näette herra, tuo sorea Nettchen rakastaa minua. Eikös siinä ole syytä olla iloinen? Ja sen minä sanon teille, herra, että minäkin rakastan häntä niin, että melkeinpä voisin ruveta olemaan mustasukkainen näihin kukkasiin! (Hääräilee kukkasien kanssa.)
Loordi (itsekseen). Mustasukkainen! Well, hän rupeaakin luulemaan. Boks, minä tiedän keinon! Mister Othello rakasti paljon miss Desdemonaa ja pisti hänet kuolemaan, sillä hän rupesi mustasukkaiseksi. Boks, huomaatko nyt mitä ai’on tehdä?
Boks. No, Mylord.
Loordi. Linnunpää!
Boks. Pässinpää.
Friedel. Suvaitsetteko, mylord, että vien nämä kukkaset teidän luoksenne?
Loordi. No, ei ole tarvis; kukat jää tänne… mitä niillä ylhäällä tekisin?
Friedel. Vaan olettehan ne ostaneet suurella hinnalla, mylord, ja…
Loordi. Yes, maksoin paljon rahaa, vaan ei kukkasista.
Friedel. Ette kukkasista? Mistä sitte?
Loordi. Siitä sitte, että minun hauska nähdä, kun kaunis miss nauraa… ja miss Lintulaul nauraa oikein kauniisti!
Friedel. Mikä häntä naurattaa?
Loordi. Se että minä häntä sanoin kauniiksi missiksi, jaha!
Friedel. Ja sekö serkkuani olisi naurattanut? Se ei ole mahdollista!
Loordi. O Yes; ja kun minä taputin häntä poskille, niin hän nauroi vielä kauniimmasti, jaha!
Friedel (raivostuen). Tekö, herra loordi, tekö häntä olisitte taputelleet ja hän olisi teille sen edestä nauranut! Se ei ole totta, ei, ei, ei!
Loordi. Boks, vakuuta kunnian sanalla että hän nauroi.
Boks (ei kuule).
Loordi (kovemmin). Boks, vakuuta kunnian sanalla että hän nauroi.
Boks. Vakuutan kunnian sanalla että hän on hullu.
Loordi. Että hän nauroi!
Boks. Että hän nauroi!
Friedel (raivoissaan). Vai niin, vai niin! Minua on siis narrattu… vedetty nenästä, näen mä! Kenties nauraa hän pareillaan minun herkkäuskoisuuttani! E-hei, loppu tästä saada pitää… ja minä sanon hänelle suoraan että… (Kulkee levotonna edestakaisin.)
Loordi. Well! nyt hän pistää hänet kuolemaan. Siis keino on hyvä! (Haukottelee.) Boks, nyt mennään maata! Nyt hän ei enään laula!
Boks (haukotellen). No, nyt hän ei suinkaan enää laula!
Loordi. Good morning!
Boks. Good morning!
(Menevät.)
13:ta kohtaus.
Friedel, (sitten) Nettchen.
Friedel. Nettchenkö olisi pettänyt minut? En ottais sitä uskoakseni, mutta kun tarkemmin ajattelen… niin miksikä loordi olisi antanut hänelle niin paljon rahaa? Kukka retukoista ei, tonttu vieköön, makseta satoja puntia nykyaikoina… Ei semmoista ainakaan tee muut kuin hullut… ja loordi on joko hullu tai rakasteiija.
Nettchen (kynttilä kädessä vasemmalta.). Sepä hyvä, että olet vielä täällä! Vieppäs, Friedelini, nämä kukat Loordin luokse! Mutta… miksi olet niin kalpea? Mikä sinua vaivaa?
Friedel. Minua? Minua ei vaivaa mikään, s.o. minua vaivaa kaikki. Mutta sittenkään ei minua vaivaa naurutauti, vaikka sata loordia taputtaisivat minua poskille tai nipisteleisivät leuastani!
Nettchen. Mutta, Friedel, oletko sinä tullut mielettömäksi?
Friedel. Jospa niin olisikin, niin olisi sulla hyvä mieli sen nähtyäsi. Jää hyvästi!
Nettchen. Mutta selitähän…
Friedel. En selitä, minulla ei ole aikaa!. Minä menen nyt, enkä niin pian enää palajakaan. (Sieppaa korinsa ja viskaa kukat lattialle.) Siin; on, Nettchen, kukkasesi! Ne valehtelevat kuten silmäsikin! Ruusu on niin petollinen kuin sinun huulesi! Lilja on kavala kuin sinun sydämmesi! Kaikki on pelkkää petosta ja vilppiä! Hyvästi, Nettchen, me emme enää näe toisiamme milloinkaan!
(Juoksee ulos.)
14:ta kohtaus.
Nettchen (sitten) Loordi.
Nettchen (rientää Friedelin jälkeen). Mutta maitahan, Friedel, kuulehan minua! (Pysähtyy jälleen.) Ei, hänen täytyy ensin tulla takaisin ja pyytää minulta loukkauksensa anteeksi, min’ en mene ensiksi häntä kutsumaan!
Melodrama N:o 4.
Voi kuitenkin! Äsken olimme vielä niin onnelliset… äsken, entäs nyt?… nyt rientää hän pois ikipäiviksi! Mutta sehän on mahdotonta… hän on huomaava erehdyksensä ja palajaa takaisin, varmaankin jo huomenna! Panenpa oven kiinni ja odottelen huomista päivää. (Lukitsee peräoven.) Yön lepo rauhoittaa hänet ja hän on miettivä asiata… vaan mitäs, jos hän tosiaankin pitäisi sanansa? Herran tähden, sehän olisi hirmuista! (Itkee.) Häitä ei siis tulekkaan, ja minä kun jo niin iloitsin niistä! (Nyyhkien.) Minun… minun ei pitäisi rakastaman tuommoista kelvotonta. (Kolkutus ovelle. Melodraama päättyy.) Joku kolkuttaa! (Iloisena.) Olisikohan siellä Friedel? (Kolkutus.) Kuka siellä?
Loordi (ulkopuolella.) Miss Lintulaul… minä olen täällä!
Nettchen. Loordi!
Loordi. Välttämätön asia, miss, välttämätön asia!
Nettchen. Mutta näin myöhään!
Loordi. Mutta välttämätön asia, auki, miss, auki!
Nettchen (itsekseen). Mitäpäs mä pelkäisinkään. (Avaa.) Astukaa sisään, mylord!
Loordi (koomillisessa yöpuvussa, kynttilä kädessä, iloisena). Goddam! Merimies ei pistänytkään häntä kuolemaan! (Astuu näyttämöä pitkin huolimatta Nettchenistä, joka häntä katselee kummastuksissaan.) Ennen en saanut paljon unta sentähden, että miss Lintulaul aina lauloi… nyt en saanut unta ollenkaan sentähden, että miss Lintulaul ei ollenkaan laulanut. Minä olin näkevinäni että on pois käsi… jalka… pää… ja aivan pistetty kuolemaan! huh! minä olin hyvin rauhaton! (miettii). Parempi on kuulla missin laulua, vaikka kuinka monta yötä, kuin luulla ettei hänellä enää ole päätä. O Yes!
Nettchen. Sallikaa minun kysyä mikä on saattanut teidät tänne näin myöhään?
Loordi. Kuulkaa, miss Lintulaul, minä pyydän, että te aina laulaisitte… kyllä minä totun.
Nettchen. Voi, mylord, min’ en voi enää laulaa milloinkaan… minä olen niin onneton! (Itkee).
Loordi. Tiedän, tiedän; mutta kyllä te vielä laulatte!… Friedel loukkasi teitä ja te odotatte häntä?
Nettchen. Minäkö?
Loordi. Yes. Minä olin hyvin… hyvin miserable lord; saatoin hänet luulemaan teitä.
Nettchen. Tekö, mylord?
Loordi. Yes, minä!
15:ta kohtaus.
Entiset. Boks. Friedel.
Friedel (keppi kädessä, vainoaa Boksia). Sinä olet ollut syynä kaikkeen tähän! Mutta nytpä saatkin ansaitsemasi palkan!
Boks (asettuu boksausasemaan). Goddam!
Loordi. Ss! Hiljaa, mister Othello! Koko juttu on ollut leikkiä!
Friedel. Mitä?! Leikkiä? (iloisena). Mylord, onko tosiaankin?
Loordi. Kuinka te voitte olla niin block… pässinpää ja uskoa semmoista? Katsokaa miss Lintulaulua, merimies! Semmoinen miss ei voi olla paha!
Nettchen. Friedel, mitenkä voit epäillä minua?
Friedel. Sinä et siis nauranutkaan, kun…
Loordi. Boks, vakuuta kunnian sanalla, että miss ei nauranut.
Boks. Yes… vakuutan kunnian sanalla, että miss ei nauranut.
Friedel. Kukas tuon marakatin kunnian sanoja enää uskoo, hän on varmaankin erinomaisen kunniallinen, kun niitä niin tuhlaa.
Boks. Yes, erinomaisen rehellinen!
Friedel. Mutta te olette oikeassa mylord; nuo kirkkaat silmäset sanovat minulle, että minä olin pöllö. Rankaise minua, Nettchen, rankaise, sillä minä olen sen hyvin ansainnut!
Loordi. Menkää naimisiin, se on paras rangaistus ja minä annan häihin vielä sata puntaa miss Lintulaululle. (Tahtoo nipistää häntä leuasta.)
Friedel (estää häntä.) Mutta olkaa niin hyvä ja jättäkää nipistykset minun huolekseni!
Nettchen. Ah, mylord, mitenkä voimme kiittää teitä?
Loordi. Laulakaa mulle tuo laulu… (koettaa laulaa). »Tuo ruusu vieno verhoinen.
Nettchen. Niin mielelläni, mylord! Siinä laulussa on vielä yksi värssy jälellä:
Laulu N:o 5.
Kun hehkumassa poskillain
On terveyden ruusu ain,
Ja tunnossain on rauhaisaa,
Silloin ei laulu loppuu saa;
Vaan tunto kun on rauhaton, —
Niin silloin laulu poissa on.
Esirippu alas.