The Project Gutenberg eBook of Herra "Valtuusmies": Kaksinäytöksinen huvinäytelmä, by Larin-Kyösti

Herra Kauppelin, nahkuri.
Rouva Kauppelin.
Eveliina, heidän tyttärensä.
Sesilia Sandman, kamreeska.
Virtanen, urkuri.
Rimppi, nahkurimestari.
Jokinen, maalarimestari.
Keino, tohtori.
Stumlander, eläinlääkäri.
Kalle, oppipoika.
Miina, palvelustyttö.
Sanomalehtipoika, vieraita y.m.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

(Kauppeliinin sali. Huone on upeasti mutta, mauttomasti sisustettu. Oikealla etualalla punainen samettisohva, sen edessä pöytä, pöydän ympärillä tuoleja, sohvan takana kasveja. Oikealla nurkassa ovi, joka johtaa ruokasaliin ja kyökkiin. Sohvan ja oven välissä on akkuna, jossa on katupeili. Vasemmalla etualalla uuni, etumainen ovi vie rouva Kauppeliinin ja Eveliinan huoneisiin, takimainen ovi Kauppeliinin työhuoneeseen, ovien välissä on pianiino. Siellä täällä pikkupöytiä, joiden väri ei sovi punaisen sohvan väriin. Seinillä väripainostauluja.)

(Rouva Kauppelin istuu sohvassa kutoen sukkaa, Eveliina istuu ikkunan ääressä katsellen katupeilistä.)

Rouva Kauppelin: Fiiniähän se on ja kannattaahan meidän yhtä hyvin kuin muidenkin käyttää katupeiliä. Mutta saisit sinä tehdä jotain muutakin, ompelisit koruompelustasi.

Eveliina: Minä näen kaikki meidän kadulla kulkevat ihmiset aina torille saakka, eivätkä ne voi nähdä minua, eikös se ole hauskaa. Hahhaa.

Rouva Kauppelin: Mitä sinä taas naurat. Aina sinä naurat, ei se sovi sivistyneelle tytölle.

Eveliina: Tuolla kulki tohtori Keino ihan kuin pitkä haikara, silmälasit otsalla ja nenä pystyssä.

Rouva Kauppelin: Eveliina! Varo kieltäsi, tohtori Keino on oppinut mies, ja meillä käy vaan hienoa väkeä. Sinun pitäisi häntä kohteliaammin kohdella, kun hän käy perheessämme vierailulla.

Eveliina: Mutta kaupungilla puhutaan, että Keino on Saksassa leivottu tohtori.

Eveliina: Urkuri Virtanen nosti viisi sormea ilmaan. Ai, nyt minä muistan, minullahan on harjoitustunti viideltä.

Rouva Kauppelin: Niin sinun, Eveliina, pitäisi enemmän soitella, meillä kun on ihan uusi pipaniinokin.

Eveliina: Pianiino, mamma. Et sinä usko, kuinka pitkiä ja ikäviä ne variatsioonit ovat, uh, mutta urkuri on hauskan reipas mies.

Eveliina: Mutta kas tuolta tulee täti Sesilia, se vanha tuuliviiri. Ikävä ihminen ja lörpöttelee niin kauheasti.

Rouva Kauppelin: Vai kampreerska. Niin, mutta hänen isänsä oli aatelismies ja sitä paitsi tietää hän aina uutisia. Tosin käy hän hiukan kuluneissa vaatteissa, mutta käytös on moitteeton. Taskurahoja kai taas on lainaamassa. Mutta hän on sentään kampreerska. Hänen miehensä kampreeri oli yhdessä papan kanssa kuvernöörin päivällisillä. (Ovikelloa soitetaan.) Mene avaamaan, Eveliina!

Kamreerska: Päivää, rakas herttainen Augusta. Päivää Eveliina! (Syleilee rouva Kauppeliinia.)

Rouva Kauppelin: Päivää, hyvä oli, ettäs tulit. Minä juuri tässä äsken sanoin, että missä se meidän kampreeskamme viipyy, kun ei meillä käy.

Kamreerska: Rakas Augusta, voi kuinka sinä olet hyvä. Mutta minä olen ihan hengästynyt.

Kamreerska: Kiitos, rakas… Oi, kuinka minä olen juossut, ensin kävin nikkarilla, minun kalliin äitini mahonkisängyn jalka oli katkennut, sitten kävin minä ostamassa lankoja, sitten makkarapuodissa, sitten apteekissa, sillä naapurin koirat ovat repineet Pikun pahanpäiväiseksi, sitten kävin minä tohtori Keinon luona, hän pyysi minua lausumaan erästä raittiusrunoa, jonka hän aikoo sepittää, hän lähetti paljon terveisiä.

Kamreerska: A propos. Tiedätkös kun kaupungilla liikkuu ainakin neljä vaalilistaa ja ainakin yhdellä listalla on sinun miehesi nimi. Saan onnitella.

Rouva Kauppelin: Andersia on yritetty jo kaksi kertaa, tokkopa nytkään onnistuu.

Rouva Kauppelin: Mutta Anders epäilee itse ja hän on niin levoton. Viime yönä hän hikoili ja potki kaikki lakanat lattialle eikä saanut ollenkaan unta silmiinsä, sillä tänäpäivänähän se kunniallinen vaali tapahtuu. Jo varhain nousi hän lukemaan kunniallisia asetuksia.

Rouva Kauppelin: Anders on tiedonhaluinen, siivo mies, mutta se minua harmittaa, että hän käy Väinölän klubissa — kokouksissa muka. Sieltä palatessa Andersin henki aina hiukan leyhkää.

Rouva Kauppelin: Muistatko vielä, mitä kuvernööri sanoi Andersille markonkipäivällisillä… niin, olihan sinunkin miehesi siellä mukana. Kuvernööri taputti olalle ja sanoi: "Karvari on yks hyvä mees" ja kun Anders kumarsi ja häneltä ratkesi housunsauma, hm, sanoi kuvernööri: "ei se mitää teke, hyvä mees!" — Mutta Eveliina, mitäs sinä siinä töllistelet, mene sanomaan, että Miina keittää kahvia!

Rouva Kauppelin: Niin, Eveliina syö kuin hevonen eikä se ole hienoa, muut tytöt pelkäävät lihoovansa, mutta Eveliina sille vain nauraa. Oikein minä olen tuskissani sen tytön tähden. Oppia olen minä koettanut hänelle hankkia. Kolme vuotta kävi hän tyttökoulua, mutta siihen se jäi.

Rouva Kauppelin: Mitä? Niin. Mutta on opettajissakin syytä. Vaivaavat liiaksi tai katsovat sormien läpi. Eveliina ei ollut mikään lillioppilas. Mutta viisi siitä, saa hän opetusta kotonakin, urkuri antaa pinaniinotuntia ja sitten minä olen ajatellut, että jos tohtori Keino antaisi opetusta ruottin kielessä.

Kamreerska: (Pisteliäästi.) Ahaa! Sinusta sopisi tohtori Eveliinalle ehkä muuksikin kuin vaan opettajaksi.

Kamreerska: Mutta Keino on, niin sanoakseni, liian vakava nuorelle tytölle. Kypsyneempi nainen hänelle paremmin sopisi.

Rouva Kauppelin: Mutta kyllä minä sen niin olen katsonut, jos vaan tohtori…

Kamreerska: (Itsekseen.) Minun tohtoriniko tänne vävyksi, hoo! (ääneen) Kyllä minä puolestani tiedän, mihin päin hän tähtäilee, sen varmasti tiedän.

Kamreerska: Iloinen ja aina kohtelias. Hänessä on jotain taitelijamaista. Sievästi hän aina nostaa lakkia kadulla ja sitäpaitsi on hänellä kuulemma rikas setä jossain pohjan puolella.

Rouva Kauppelin: Olkoon vaikka viisi setää, mutta miltä se nyt kuuluisi: kanttoorska, kanttoorska Virtanen.

Rouva Kauppelin: Enhän minä rahoja katsoisi, onhan niitä meillä hiukan; niin, kyllä se Anders enemmän pitäisi urkurista, sillä urkuri juoksentelee hänen asioillaan, mutta jos tohtori…

Kamreerska: Rakas Augusta, puhutaan nyt hiukan Eveliinastakin. Kuules, voisinhan minä antaa Eveliinalle ranskan tunteja, siten saisi hän minun ja tohtorin avulla hiukan education'ia ja sitten voisi hän matkustaa johonkin ulkomaan pension'iin.

Rouva Kauppelin: Panssooliin, se kuulostaa hienolta. Mutta kas, tuolta tulee minun mieheni.

Kauppelin: (Kirja ja puuvasara kädessä.) Hyvää päivää, rouva kampreerska.

Kauppelin: Niin, mutta vastakkaiset periaatteet ja asianhaarojen sitova voima…

Kauppelin: En ole vielä valtuusmieskään, pieni keikaus, vaalikepponen ja siinä me pyristelemme kuin kalat kuivalla maalla.

Kamreerska: Kepponen kepposta vastaan. Teillähän on tietoa päässä ja hyvää tahtoa.

Kamreerska: Taitaa tuntua juhlalliselta ja arvokkaalta istua kunniallisten kaupungin isien joukossa ja päätellä noin vain mistä asioista hyvänsä.

Kauppelin: Eihän niissä kokouksissa kaikkia asian mutkia eikä menoja ratkaista, vaan ne pannaan vaaliokuntiin tai pöydän alle.

Kamreerska: Paljon tekin voisitte vaikuttaa monessa asiassa, eikö teillä ole mitään ohjelmaa!

Kauppelin: Höm, olisihan minulla iteea tai oikeastaan kaksikin iteaa. Ensiksi tillikka olisi saatava pois, meidän Antti sällimme…

Kauppelin: Ulosoppineemme käy siellä naukkuja ottamassa eikä työstä tahdo tulla mitään, vaikka mies muuten on taitava ammatissaan. Kun minä olin taksoituslautakunnassa, niin…

Rouva Kauppelin: Se oli samana vuonna, kun sinä olit kuvernöörin päivällisillä.

Kauppelin: Niin ehdotin minä asioitten tarkoituksellista juoksua siihen suuntaan, mutta herrat sanoivat, ettei se kuulu asiaan. Mutta jos miniä nyt pääsen asioita johtamaan ja pohtimaan, niin…

Kamreerska: Tillikka on pantava pois. Siitä on oikein vaarallista kulkea ohi. Arvoisa rouvasseurakin on ottanut asian puheeksi. Rouvien palvelustytöt kiertelevät kulkiessaan asioilla kaupungilla kaikenlaisten tillikkasankarien ympärillä.

Kauppelin: Niin minä yleisen hyvän ohessa ja sivussa edistäisin taikka oikeammin sanoen edustaisin…

Kamreerska: Saatte puolellenne raittiusseuran esimiehen tohtori Keinon ja raittiuskansan, tohtori uskoo minulle usein suurimmat salaisuutensa. Verraton mies!

Kauppelin: Ollessani jo monta vuotta palokunnan komppanian varapäällikkönä, olen tullut tyysten, pitkin ja poikki ajatelleeksi, että meillä pitäisi olla oma kunnantalo. Sopivin paikka talolle omasta ja ehkä muidenkin asianomaisten mielestä olisi tukkukauppias Päätrluntin talo, tosin se on suoperäisellä pohjalla, mutta kuitenkin sopivalla paikalla. Nyt ajaisin minä valtuustossa läpi vedoten inhimillisyyteen ja kasvatuksen ylentävään voimaan, että kaupunki lunastaisi tämän yllämainitun talon tontin.

Kamreerska: Ai, ai, tehän olette valtioviisas. Minä olin eilen tukkukauppiaan luona, ja hän oli varma siitä, että tulette valituksi.

Kauppelin: Tukkukauppiaan kanssa siitä viime viikolla juteltiin Väinölän klubissa.

Kamreerska: Ja tukkukauppias on Väinölän esimies, ai, ai, teitä veitikkaa, klubinkaan ääniä ette ole unohtaneet.

Kauppelin: Mutta täällä kaupungissa on viekas puplikaani… Puplikaanilla minä tarkoitan, — sillä minä käytin vertauksellisia tarkoituskohtia — tarkoitan hyvää naapuriani Rimppiä.

Rouva Kauppelin: Tiedätkös, Sesilia, että se Rimppi on hirveän ilkeä mies, vedätti kaksi kuormaa santaa…

Kauppelin: Meidän plankkumme taakse niin, että tukki meidän likaviemärimme suun.

Rouva Kauppelin: Ja sitten täällä on niin kamala katku, jota minä en kärsi, sillä minä olen hanskamaakarin tytär.

Kauppelin: Se Rimppi, Rimppi vehkeilee minua vastaan, jo monta vuotta on hän syrjäyttänyt minun, kaksi kertaa on hän ollut tielläni, kun olen ollut saavuttamaisillani todellisen päämaalini.

Rouva Kauppelin: Niijaa kampreerskalle, enkö ole sinua niin monta kertaa opettanut! Ota enemmän sokerileipää, rakas Sesilia!

Kauppelin: Tämä on tärkeä edesottaminen, kello viideltä on vaalikokous ja minun vihamieheni…

Kamreerska: Älkää nyt vaan pistäkö kuin jänis päätä pensaaseen! (Ovikelloa soitetaan.)

Rouva Kauppelin: Minä olen ennenkin ensiksi lukenut sanomat, kovin ne tänään myöhästyivät.

Kamreerska: Katsotaan, kas siinähän on valtuusmiesehdokkaat: tukkukauppias Bärlund, maalari Jokinen ja nahkuri Kauppelin.

Kauppelin: Niin, siellä on nimeni, mutta toisessa lehdessä on toisia nimiä, korkeammat vallat tietäkööt, mikä vaalin tyydyttävä tulos on oleva.

Rouva Kauppelin: Koska kerran sinun nimesi on aviisissa, niin mitä enää epäilet. Olet se sinäkin mukamas.

Kamreerska: Juorupeilistäkö tekin katsotte ja tähystelette onnenne nousevaa tähteä; ehkä vielä joku tähti loistaa napinlävessännekin.

Rouva Kauppelin: Pormestarilla on jo monta prenikkaa rinnassa. Anders, ihanhan sinä olet punainen kuin palokunnan uusi ruisku.

Kamreerska: Illalla olette jo iloisempia, lyön veikkaa vaikka kaksikymmentä markkaa — apropos Augusta, minulla olisi sinulle hiukan kahden kesken puhuttavaa — että te herra Kauppelin olette valtuusmies. Ja hommaattehan te sitten kekkerit — tai oikein komeat illalliset, eikö niin, Augusta?

Rouva Kauppelin: Kyllä minä toimitan ainakin yhtä upeat kuin Rimpiskä nimipäivikseen.

Kamreerska: Niin, niin, vaikkapa oikein puddingia. Mutta mennään nyt sinun puolellesi, Augusta, juttelemaan, minulla on sinulle hirveän paljon puhumista.

Urkuri: Niin. Mutta sain kaupungin pahimman kaakin. Kaupungin katukivet ovat ainakin lapsen pääkallon suuruisia. Siinä minä hyppelin ja tärisin, että ruumiini on ihan kuin rikki piesty. Toista on olla Helsingissä, siellä oli oikein hauska ajaakseni, kun urkurikoulua kävin. Valtuusmieheksi ehkä päästyäsi —

Kauppelin: Mitä en ehdottaisi, mitä en ehdottaisi! Mutta kaikki näyttää hiukan mustalta.

Urkuri: Kuin nokikolarin omatunto. Älä hätäile, mitä en sinun tähtesi, kunnon veli, tekisi. Olen käyttänyt tuntosarviani, olen udellut ja urkkinut ja…

Urkuri: Täällä sinä möyrit kuin karhu pesässäsi, kuules, eivät asiat tule sinun luoksesi, jollet sinä mene asioitten luo, eikä vuori tule hiiren luo, jollei hiiri tule vuoren luo.

Kauppelin: Niin, edessäni on vastuksien korkea vuori. Sitovien voimien välttämättömästä pakosta minä tuota noin… sairauden tähden… kas pääni on ollut kovin kipeä.

Urkuri: Hahhaa, ramppikuumetta. Minä tunnen tuon. Kun minä ensi kerran taiteilijana esiinnyin eräässä konsertissa, seisoin kuin kuumilla hiilillä ja kurkussa kutitti ja poltti. Ja kun hienot naiset suuntasivat minuun kiikarinsa, ai, ai. (Maiskuttaa kielellään.)

Urkuri: Tulivuoren suulla. Ne peijoonit vihollisleirissä tyrkyttävät listojaan tunnetuille ja tuntemattomille. Ne kuiskuttelevat ja kuleksivat torilla, kauppapuodeissa ja kapakoissa.

Kauppelin: Rimppi! Kuinka? Uskaltaako hän minua taas vastustaa. Sinä liiottelet.

Urkuri: Ota virkani ja taiteilijahenkeni, jos sanankaan liioittelen. Rimppi on saanut puolelleen muutamia kauppiaita ja lyseon opettajat.

Kauppelin: Ja siellä ne nyt kohta parturissa huutavat ja hotisevat. On se Rimppikin mokoma… kuules ohimennen, sanotaanko valtuusmieskantaatti vai -kantitaatti?

Urkuri: (Nauraa.) Ei, kantaatti kuuluu minun alaani, olet kai joskus kuullut sen sanan suustani, siinä erehdys.

Kauppelin: Höm, höm, vai niin, vai niin. Olisi minun ehkä sentään pitänyt sopia Rimpin kanssa se ojajuttu, mutta se meidän muori on niin itsepäinen.

Urkuri: Eikä sinun rouvasi juuri hyvillä silmillä katsele minun ja Eveliinan sopusointuista suhdetta.

Kauppelin: Kyllä se asia selvitetään, jahka tästä pulasta pääsisi. Koska se kokous parturissa pidetään?

Urkuri: Hiukan ennen vaalia, viisaasti on Rimppi asiansa ajanut, hän tahtoo vaikuttaa kiihoittavasti juuri ratkaisevan hetken edellä.

Kauppelin: Mutta kuinka minä estäisin Rimpin menemästä parturille. Kiusa ja kuolema! Ajatukseni käyvät ihan sotkuisiksi enkä löydä asian ytimen punaista lankaa. Jos minä heti kutsuisin Rimpin puheilleni sopimaan siitä vanhasta riidasta? Hyvä tarkoitus, näes, sovittaa kaikki koukut ja konstit.

Urkuri: Kielsi, kitsuri, nimensä takaukseen. Sinä olet ihan toista maata, sinussa on inhimillisyyttä.

Kauppelin: Mutta voisin minä pakoittaa, sillä sääntöjen sitova voima velvoittaa.

Kauppelin: Höm. Ehee. (Lyö otsaansa.) Katsos minä olen tehdastelijain stipenstikassan johtokunnan esimies. Kassa on perustettu viina-anniskelun voittorahoista, siitä annetaan apurahoja kyvykkäimmille kisälleille.

Kauppelin: Antti sällillekin ehdottaisin, kunhan kallistelisi vähemmän. Monta ropoa on hän vienyt viina-anniskeluun. Höm! Jos minä nyt kutsun mestarit tänne ylimääräiseen kokoukseen ennen viittä, niin…

Kauppelin: Siltä varalta ja sen vuoksi on meillä pikku sakkoja, ja Rimppi tahtoisi välttämättömästi ja varmasti apurahaa omalle sällilleen.

Urkuri: Hurraa, Kauppelin! Crescendo, crecendo! Mainiota, mainiota! (Lyö Kauppeliiniä olalle.)

Kauppelin: Sen teen heti. Kirjoitan maalari Jokiselle, että hän hommaa mestarit tänne, höm, hiukan ennen vaalia, höm.

Urkuri: Arkkiviisujen kaupustelija; jos minä keksisin niille nuotinkin, niin laulaisin minä torilla tai löisin rumpua kadun kulmassa: (yksitoikkoisella äänellä) arvoisat kansalaiset, peruttomat ja pennin pyörittäjät, herrat ja häntyrit. Taulahatut ja tomppelit, äänestäkää herra Tomppelia; kömpikää kojuistanne te veroa maksavat, uniset porvarit ja te, veroja kiskovat, laiskat virkamiehet, jotka vain lyijykyniänne virastoissa teroitatte ja haukottelette, vaivatkaa luuvaloisia virkaraajojanne torin yli vanhaan kallistuvaan raastupaan, sillä tänäpäivänä tapahtuu se suuri ihme, että vanha sarvipää ja nahkurien musta omatunto, Riku Rimppi patarumpujen ja huilujen soidessa valitaan kaikella kunniattomuudella kunnialliseksi kaupungin isäksi. Jollette usko näitä sanoja, niin uskokaa pormestarin kanoja.

Urkuri: Sellainen äänien värvääjä minä nykyään olen, mutta minä teen sen ainoastaan sentähden, että te olette isänne tytär.

Eveliina: Tehän puhutte kuin kirjasta. Hyvä vaan, että saatte arkenakin jotain tehtävää, vain sunnuntaisin te soittelette urkuja ja laulatte hautavirsiä.

Urkuri: Silloin vasta on hauskaa, kun soitamme illoin hämärässä nelikätisesti.

Eveliina: Mutta mamma sanoo aikovansa pyytää tohtori Keinoa opettamaan minulle ruotsin kieltä.

Urkuri: Keinoa! Hahhahhaa. Mitäs siitä kamreerska sanoo, joka häärää Keinon ympärillä kuin sudenkorento! Neiti Eveliina, tuletteko iltapäivällä kävelemään kirkkopuistiikkoon?

Urkuri: Se on totta se, mutta tunti täytyy siirtää, sillä viideltä on vaalikokous raastuvassa.

Eveliina: Ne vaalit, ne vaalit, ei nykyään muusta kuulekkaan, jos vielä niistä puhutte, niin panen pumpulit korviini.

Eveliina: Älkää opettako minua valehtelemaan! Kuulkaas herra Virtanen, opettakaa minulle joku laulu!

Urkuri: Tietäkää, neiti Eveliina, minä aijon säveltää pienen laulun omiin sanoihin ja minä omistan sen teille.

Eveliina: Ettekö voisi opettaa minua soittamaan tätä laulua: "tyttö se meni niitylle, hihhei, ai, ai, hei niitylle, noita ruohoja leikkaamaan, siellä tuli häntä vastaan yksi riiari, hihhei, ai, ai, yksi riiari, joka vaati sen seisomaan." Minna sen minulle opetti. Se on niin mukava.

Urkuri. (Hyräillen.) "Ruuhet on rannalla pienoiset, kultani sormet on hienoiset." Ah, neiti Eveliina, kuinka teillä on hieno käsi. (Aikoo suudella Eveliinan kättä.)

Kauppelin: Ei minulla nyt ole aikaa sellaiseen. Minulla on tärkeämpiä toimituspiteitä.

Kalle: Miäs sano meneväns Rimppiin, jollei täällä osteta, lupaa antaa halvasta, sano, lehmä taitto oikeen takajalkans.

Kauppelin: Ei, ei, kun minä sanon ei, niin minä sanon ei. Saat mennä asialle.

Rouva Kauppelin: (Kamreerskalle kahden kesken.) Tässä olisi kaksikymmentä markkaa.

Kamreerska: Tuhannen kiitos, rakas ystävä, kyllä maksan heti huomenna, kun nostan eläkkeeni!

Rouva Kauppelin: Kalle, mitä sinä täällä? Tahraathan likaisilla saappaillasi hienon mattoni ja sitten tuot sinä verstaasta niin ilkeän hajun.

Urkuri: Hyvää päivää, arvoisa rouva Kauppelin, päivää kamreerska Sandman.

Kamreerska: Anteeksi, minun täytyy nyt lähteä, minulla on niin paljon hommaa… Pikku on kipeä… toivotan sydämestäni onnea, herra Kauppelin, hyvästi, hyvästi kaikki. (Menee.)

Urkuri: Hahhahhaa. Olipas sillä eukolla kiire! (Itseks.) Tohtorin luokse luultavasti.

Rouva Kauppelin: Onneksi olimme juuri syöneet päivällistä, kun hän tänne tuli.

Kauppelin: Mutta hänen suhteensa täytyy olla varovainen, hän on niin sanoakseni jonkinlainen vaali-ilmapuntari. Kun ei ne mestarit jo ala tulla, aika rientää, (kävelee levottomana) oh, tätä vaalia, tätä vaalia!

Urkuri: Eikö veli nyt luota edes omaan onneensa. Väinölän klubissa eilen — et ollut mukana — tehtiin yksimielinen tällainen päätös: suuri joukko kansalaisia on päättänyt äänestää valtuusmiehiksi seuraavia kansalaisia: Bärlund, Kauppelin, Jokinen. Oletkos nyt tyytyväinen?

Urkuri: Sanoi, että hän on sen niin laskenut, että olemme enemmän kuin tasaväkiset, ettei ole pelkoa, mutta jos viimeisessä tingassa tapahtuu muutos, niin sinun vaalisi saattaa riippua kahdestakymmenestä, kolmestakymmenestä äänestä.

Kauppelin: (Hätääntyneenä.) Ku-kuule, mene heti klubiin, mene myös tohtorille ja käy kuin sattumalta parturissa. Voithan leikkauttaa tukkasi vielä lyhyemmäksi.

Kauppelin: Minä ihan tukehdun, voi, minun päätäni, minun päätäni, se tulee varmaan ennen aikojaan kaljuksi. Joudu, joudu!

Kauppelin: (Vaipuu tuolille.) Oh! Aukusta, Aukusta! Hiero minun päätäni, sillä ajatukseni kuhisevat aivoissani kuin muurahaiset keossaan ja ne pistävät, pistävät niin riivatusti.

Rouva Kauppelin: Voi, pistävätkö ne pahasti, mutta tyynny Anders! Miksi olit toissa iltana klubissa, seurustelit enemmän tohtori Keinon kanssa, hänhän kuitenkin kerran on kuuluva perheeseemme, kuten toivon.

Kauppelin: Sano minua edes Antiksi! Oh, tulisipa tänne tohtori Keino edes, että saisin arveluilleni sitovan pohjan ja perustuksen, höm.

Rouva Kauppelin: Mitä sinä inttailet, olithan sinä kuvernöörin päivällisillä ja itse kuvernööri…

Rouva Kauppelin: Odota, minä tuon sinulle lasin marjavettä ja terveyssuolaa!

Kauppelin: Siis pettäneet. Tämäkö on puuhieni ja huolieni monivuotinen hedelmä!

Jokineni: Sinä otat asian liian syvästi. Sinä teet itsesi naurettavaksi, sanon sen suoraan. Olet pohjaltasi kunnon mies, mutta tämä vaali on mennyt päähäsi.

Kauppelin: Sinä olet kymmenen vuotta nuorempi minua. Kerskaile sinä suoruudellasi, et sinä tiedä, mitä tämä minulle merkitsee. Mutta sen minä totisesti sanon, minä tahdon päästä valtuusmieheksi keinolla millä hyvänsä (Eveliina tulee oikealta), minä en muuten voi hengittää, en voi koskaan nauraa, en syödä, en elää, en kuolla, kuolla, kuuletkos sinä!

Eveliina: Pappa, eihän tämä ole koko maailman asia, ilman tätä sinun olisi paljon parempi olla. Eikö niin, herra Jokinen?

Jokineni: Siinä iskette naulaan, neiti, mutta hyvästi nyt, minun täytyy kävästä ensin kotona. (Menee.)

Eveliina: (Katupeilistä katsellen.) Hänellä oli niin rehelliset siniset silmät. Hahhaa, mutta tuolla astuu nälkäkurki, tohtori Keino. Tänään täällä vilisee ihmisiä ja kaikki ovat päästään pyörällä. Yks, kaks, yks, kaks!

Kauppelin: Jumalan kiitos! (Avaa oven tohtorille.) Kiitos tohtori, että tulitte, aika on täpärä, sanokaa minulle, onko raittiuskansa varmaan puolellani tänään, tiedättehän, että tahdon tillikan poistettavaksi.

Keino: Tietäen teidät asiaamme harrastavaksi mieheksi, mieheksi, hm, joka käyttääkseni latinalaista puhepartta inter arma, hm, keskellä sotaa, keskellä yhteiskunnallista mätää, hm, keskellä kauheinta viinanvillitystä, hm, olette pysyneet uskollisena nuoruuden aatteillenne ja periaatteillenne, kehoitin minä eilen kaikkia vesikansan kansalaisia kohtuuden ja oikeuden nimessä antamaan äänensä teille.

Kauppelin: Minä ki-kiitän, herra tohtoori, minä en tiedä muuta kuin että minä kiitän.

Keino: Hm. Sillä väkipitoisten juomien juonti on arveluttavassa määrässä…

Rouva Kauppelin: (Tuo tarjottimella marjavettä.) Mikä kunnia! Päivää, arvoisa tohtori.

Keino: (Mulkoillen lasia.) Pä-päivää… hm, arveluttavassa määrässä lisääntynyt meidän köyhässä ja rakkaassa maassamme. Herra Kauppelin, onko tämä viiniä, hm?

Rouva Kauppelin: Tässä on Eveliina. Suostuttehan, hyvä tohtori, opettamaan Eveliinalle ruottin kieltä.

Keino: (Kumartaa kömpelösti Eveliinalle.) Kas. Hm. Magnas gratias. Kiitän luottamuksesta. Tervehdin teitä neitiseni, hm. Latinan kieli on mieliaineeni, mutta jos neiti, hm, niin tahtoo, hm, niin olen magno cum studio, suurella innolla niin sanoakseni opastava teitä tässä kiitettävässä yrityksessä.

Eveliina: Hihhii. Ettei tohtori vaan minun tähteni unohda rakasta latinaansa.

Keino: Hm. Voisimmehan me jo alkaa, hm, vaikka tänä iltana, jahka ensin olen saanut valmiiksi juhlarunon raittiuden ylistykseksi.

Kauppelin: Oh, joko jo niin paljon, tuo, rakas Akusta, minun ponsuurini ja silkki-hattuni!

Keino: Rakas neiti, mea cara, minä tulen uhraamaan teille kaiken jälellä olevan aikani.

Rouva Kauppelin: Kyllä me maksamme, mitä tohtori vaan tahtoo, mitä vaan tahtoo.

Keino: Hm. Siitä ei ole kysymystäkään. Mutta anteeksi, herrat ja rouvat, minun täytyy vielä korjata discipuluksieni, toisin sanoen oppilaitteni teemoja. Minä, hm, kumarran. (Menee.)

Keino: Hm, kyllä minä, hm. Hm, raastuvassa tavataan, herra Kauppelin. (Pois.)

Rouva Kauppelin: Aina sinä hohotat, jos sinä tuolla tavalla jatkat, niin et koskaan pääse naimisiin! (Menee oikealle.)

Eveliina: Hahhaa, naimisiin! Ennen minä menen vaikka Kallelle ennenkuin tuolle tarhapöllölle.

Kauppelin: (Kävelee edestakaisin.) Arpa on heitetty, paluu on mahdoton. Vaali voi riippua kolmestakymmenestä tai kahdestakymmenestä äänestä. Se Rimppi, se kirottu Rimppi!

Eveliina: (Ikkunan ääressä.) Tuolla tuli Rimppi parturista ja jälessä pari mustaa mestaria.

Kauppelin: (Hyökkää ikkunan luo.) Perh… siellä ne menevät ne kultaa kantavat aasit, mutta sen minä sanon, että yhteiskunta on heille ylipääsemätön muuri. Jaa, ah! Kyllä minä niille näytän. Mutta mitä minä nyt teen?

Kauppelin: Oh, olispa minulla oikein paljon ääniä, niin minä kukistaisin sen rosvon, sen riivatun Rimpin.

Kauppelin: Kolme vähemmän kuin minulla, sillä minulla on kaksikymmentäkolme ääntä. Ne äänet minä nyt kipeästi tarvitsisin. Tuhat tulimmaista! Minun täytyy mennä läpi!

Kauppelin: Ei se taida käydä päinsä. Ei, ei… lapsi kulta, et sinä näitä asioita ymmärrä.

Kauppelin: (Lyö otsaansa.) Haa, mitä jos, jos… Eveliina antoi minulle hyvän iteean. Tukkukauppias oli sen niin laskenut, riippuu kahdestakymmenestä, kolmestakymmenestä äänestä.

Eveliina: (Nyökyttää päällään.) Urkuri nosti jo lakkia, sellainen veitikka!

Kauppelin: Oh! Jospa kaikki kävisi hyvin! Minä en välitä enään mistään! Minä teen sen, minä teen sen! — — Jos minä äänestän itseäni… niin olen ehkä valtuusmies, sanoo valtuusmies. Höm, päätetty asia, höm, jos…

Kauppelin: Minä menen raastupaan äänestämään. Pormestari kysyy: mikä on talon numero. Minä vastaan: seitsemänkymmentä seitsemän. Pormestari katsoo listasta, montako ääntä minulla on. Minä sanon: kaksikymmentä kolme. Pormestari pistää vaalilipun uurnaan. Humaus vaan! Ei kukaan sitä tiedä, ei kukaan siitä pääse selville. Oi, taivaan enkelit, antakaa minulle anteeksi tämä pieni vaalisynti! (Napsauttaa sormillaan.) Minä näen jo itseni istumassa valtuusmiestuolissa.

Urkuri: Heipä, hei! Viljon veikkoseni, tässä minä taas olen, olen juossut, että paitani on ihan märkä. Tässä on vaaliliput. Toisella listalla on nimet: Bärlund, Jokinen, Kauppelin, toisella nimet: Bärlund, Jokinen, Rimppi.

Kauppelin: Anna tänne! En ikänä minä äänestä Rimppiä, en ikänä, ennen menen vaikka hirteen. Pyhi pois Rimpin nimi ja pane oma nimesi sijaan!

Urkuri: Kuules Antti, lainaa minulle samalla kolmesataa markkaa, huomenna lankee minun vekselini!

Kauppelin: Höm, tuota… kyllä! (rientää huoneeseensa ja tuo kaksi kirjekoteloa.)

Kauppelin: Tässä! Pannaan nyt lippu koteloon. Kas noin. (Pistää kotelon taskuunsa.) Tuo toinen lippu, jossa on oma nimeni, jääköön pöydälle muistoksi tästä juhlallisesta ja kiusallisesta hetkestä. Suoraan eteenpäin, tuli mitä tuli! Riennä sinä vaan edellä!

Rouva Kauppelin: Anders, Anders, kello löi jo tornissa viisi, tässä ponsuurisi ja silkkihattusi, sitä en tahtonut löytää. Joutukaa jo!

(Rouva Kauppelin pukee ponsuurin Kauppelinin päälle ja työntää
hänet eteiseen, urkuri ja Eveliina seuraavat.)

Kauppelin: (Hyökäten saliin huutaa eteiseen.) Minä unohdin yhden asia. (Itsekseen.) Muori oli pilata koko asian… eihän kukaan näe!…. kas noin vaihdan minä liput. (Sulkee pöydällä olevan lipun koteloon ja heittää toisen kotelon taskustaan uuniin.)

Kalle: (Oikealta varpaillaan.) Mestari! Pyyri on puolimätä, ja tänäänhän pitäis muutta nahat kuurenteen parkkiin.

(Heittää vasaran nurkkaan. Rientää eteiseen, josta kuuluu ääniä: hyvästi, onnea matkalle.)

TOINEN NÄYTÖS.

(Sama sali kuin ensimmäisessä näytöksessä. Pikkupöydät ja tuolit ovat siirretyt seinää vasten. Miina pyyhkii lattiata, Kalle on sukkasillaan ja puhdistelee akkunaa.)

Kalle: Kukahan juutas sen narripeilin on yöllä tervannu? Olen sitä hieronu ja kehnänny koko aamupualen; ikkunakin on tervassa.

Miina: Olisit kuullu Kauppiskan pärpätystä, kun se tuli aamulla torilta ja huamas tervatun klasin, ihan oli syärä siihen paikkaan.

Kalle: Niin, niin, eukko on paisunu kuin alunalla paisutettu häränvuota. Ennen sanottiin sitä Kauppiskaksi, sitte muutettiin se Kauppeliinskaksi, nyt ei saa enää sanoa: mestari, vaan… mikäs nimi se taas olikaan?

Kalle: Kaikkia niitä raastuvan herrojen päähän pälkähtää. Niin, täällähän on kohta oikein aika kalaasi ja minun pitää häärätä oikein syypparina.

Kalle: Oikein patiimoissa ja häntätakissa. Miina kultaseni, säästä minulle joku makupala rääpiäisistä. Kuules! (Lähestyy Miinaa ja aikoo tarttua käteen.) Näin teki urkuri Eveliina ryökkinälle.

Kalle: Kuules, minä muutan nimeni Kalle Rajasesta Kalle Rajaliiniksi, onks se fiinimpää.

Rouva Kauppelin: Vieläkö te täällä vetelehditte? Ei työstä tule mitään, jollei vieressä seiso. Miina, mene auttamaan apumuijaa ruoan laittamisessa ja sinä, Kalle, pukeudu herra valtuusmiehen vanhaan hännystakkiin, mutta muista, että et sinä tänä iltana seiso parkkitiinun ääressä. Muistakaa, minä sanon sen vielä kerran! Tästälähin ette saa sanoa: mestari, vaan: herra valtuusmies. Saatte mennä!

Kauppelin: (Paperi kädessä, lukee.) Arvoisat vieraat, arvoisa herrasväki, höm?

Rouva Kauppelin: (Matkien.) Höm. Niin sellaista se on, kun tulee myöhään kotiin Väinölän klubista.

Rouva Kauppelin: Syytä, syytä. Syy sepissä kuin sysissä, se urkuri kai vietteli. Kupariseppä!

Kauppelin: Katsos, kun vaali onnistui kaikkien asianhaarojen ja laskujen mukaan, olenhan minä nyt saavuttanut sen tärkeän päämaalin, johon jo monta vuotta olen pyrkimällä pyrkinyt.

Rouva Kauppelin: Oletko sinä jo lähettänyt kutsukortit pormestarille ja muille?

Kauppelin: Olen, olen. Ja sitten olen minä kirjoittanut puhetta, tässä tärkeässä asemassa, missä nyt olen, täytyy minun tottua sanallani vastaamaan kaikenlaisiin puheisiin ja esiintymiselläni vahvistamaan niiden vaikutusta.

Rouva Kauppelin: Kukahan sen katupeilin on yöllä tervannut? Jestas sentään, minä olen niin vihanen, niin vihanen, varmaankin on sen tehnyt joku Rimpin oppipoika.

Kauppelin: Niin, Rimppi on kukistettu, hänen valtansa on ollutta ja mennyttä, sillä asianhaarojen sitova voima on näyttänyt hänelle hänen oikean paikkansa.

Rouva Kauppelin: Nahkaverstaassa niin, kaikki tässä herroittelemaan. Sinä, Andres, olet itsesi kunnostanut, et sinä sovi enää tähän vanhaan, rähjäävään ja epäsiistiin toimeen, koska nyt olet valtuusmies ja aikasi tästälähin on ylösotettu. Sentähden olen ajatellut, että ostat talon torin varrelta ja me muutamme pois täältä karvarien kulmalta, sillä onhan meillä varoja.

Kauppelin: Sinä voit olla oikeassa, asemani kaupungin asioitten valtuutettuna määrääjänä nykyään aiheuttaa ehkä sellaisen toimituspiteen.

Rouva Kauppelin: Kuules, sinä otat sen ruman nahkakyltin pois, sen sijaan hankimme ulko-oveen kiiltävän nimilevyn: Valtuusmies Kauppelin. Se kuuluu hienommalta.

Rouva Kauppelin: Oletko lähettänyt kutsukortit myöskin tohtorille ja tukkukauppiaalle ja luuletko, että kuvernöörille sopisi…

Kauppelin: Ei, ei, kuvernööri on virkamatkoilla. Olen kutsunut vaan herroja, sillä kuvernöörin päivällisillä oli vaan herroja.

Rouva Kauppelin: Kampreerska sentään on hyvä olemassa näissä vaalikamuissa.

Kauppelin: Olen kutsunut Rimpin siitä ylenmääräisestä syystä, että hän tuntisi alennuksensa minun jalomielisen mennettelytapani johdosta vielä suuremmaksi.

Rouva Kauppelin: No tulkoon vaan, saahan sitten kertoa Rimpiskälleen meidän kekkereistämme. (Rientää akkunan luo ja siirtää kartiinit sivulle.) Kas näin saa Rimpiskä tuolla vastapäätä nähdä kaikki vieraamme ja on kateudesta halkeamaisillaan.

Kauppelin: Akusta, sytytä kattokruunu! — Minun täytyy miettiä pöytäpuhetta, höm.

Kamreerska: Oi, rakas Augusta. Minä onnittelen teitä, herra Kauppelin, tuhannen kertaa. Saanko minä oikein sydämmestäni puristaa teidän kättänne. Ette usko, kuinka minä iloitsen teidän menestyksestänne. Koko kaupunki siitä puhuu, lyseon opettajat ovat noloja, parturi joi eilen harmissaan itsensä hutikkaan. Hän oli sellaisessa tilassa, että hänen toverinsa Viktoria hotellista palattua laskivat hänet Bärlundin vedettömään kaivoon, sieltä hänet palovartiat yöllä nostivat. Niin kertoi minulle eläinlääkäri Stumlander, joka sattumalta oli joutunut paikalle.

Rouva Kauppelin: Voi tokiinsa. Tiedätkös hyvä Sesilia, että ovat tervanneet yöllä meidän katupeilimme. Sellaiset yökulkijat pitäisi panna linnaan.

Kamreerska: Soo. Siitä minä en vielä ole kuullutkaan! Kateutta, kateutta! Mutta kyllä minä siitä vielä selvän otan, siitä pitää ilmoittaa viskaalille.

Kauppelin: Ilkityön tekijät ja kadehtijani luulivat tällä edesottamisellaan ehkä pilaavansa minun valtuusmiesiloni, mutta siinä he aivan erehtyvät, tänään, jolloin ystäväni kokoontuvat pienelle juhla-aterialle.

Rouva Kauppelin: Olimme juuri aikeissa lähettää sinulle kutsukortin, mutta koska nyt satuit paikalle, niin on se kai tarpeetonta.

Rouva Kauppelin: Tietysti. Hän tulee jo piankin antamaan Eveliinalle oppia. Mutta nyt tahtoisin minä sinulta kysyä neuvoa. Illalliset syödään tietysti (näyttää oikealle) ruokasalissa, mutta mitä sopisi sitä ennen tarjota?

Kamreerska: Kun minun isä vainajallani, joka oli luutnantti ja aatelismies…

Kamreerska: Oli maakartano, oli isä vainajallani tapana tarjota jäälikööriä naisille ja seudun parooneille ja muille ylhäisille oikeata ranskalaista konjakkia, joka sitä varten oli tilattu suoraan Ranskasta. Minun isäni oli oikea ritari ja aatelismies, vaikka kateelliset poroporvarit tässä pienessä nurkkakaupungissa väittävät asian vääräksi. Mutta asia on niin, että minun isäni iso-isä saapui tänne Saksasta, mutta jollain selittämättömällä tavalla katosivat laivasta aateliset sukukirjat eikä minun isäni, vaikka hän sitä varten kävi Saksassa, löytänyt puuttuvaa sukulenkkiä, rengasta.

Rouva Kauppelin: Niin, tapahtuu se vahinko merelläkin. Kuules pappa, kun sinä olit kuvernöörin päivällisillä, mitä siellä tarjottiin ennen ruokaa!

Kauppelin: Kun minä olin kuvernöörin päivällisillä — oli tuorstaipäivä niinkuin tämäkin juhlapäivä, — tarjottiin siellä isossa salissa ruottalaista punssia pienissä hienoissa mukilaseissa.

Rouva Kauppelin: Koska kuvernöörin päivällisillä… niin meilläkin. Jestas sentään! Mistä minä nyt hankiin sellaiset lasit!

Rouva Kauppelin: Voi tätä onnettomuutta, meillä kun on vaan sekaisin viina- ja viinilaseja. Mitä nyt vieraat ajattelevat!

Kamreerska: Minä käyn siellä itse puhumassa, kyllä palvelustyttö sitte tuo.

Rouva Kauppelin: Kuinka sinä olet kiltti, herttainen Sesilia, pelastit minut pahasta pulasta.

Kauppelin: Anteeksi, minun täytyy mennä pohtimaan puheeni kaikkia ponsia ja käänteitä. (Pois.)

Kamreerska: Tulen, tulen. Kuules, hyvä Augusta, en voinutkaan maksaa tänään velkaani, oli niin paljon muita menoja.

Kamreerska: (Eteisessä.) Ympäri mennään yhteen tullaan, rakas tohtori. Hihhii. Saanko auttaa? (Tulee salin ovelle tohtorin mukana.) Tietäkääs, rakas tohtori, olen jo lukenut raittiusrunonne, mainiota, kerrassaan suuremmoista!

Rouva Kauppelin: Meillä kunnia on. (Itsekseen katsellen käsiään.) Kas, mistä käteni on tullut tervaan! (Ääneen.) Tulitte sopivaan aikaan, Eveliina on kotona ja on kaipaillut ruottintuntiaan.

Keino: Minulla on suuri ilo uudesta discipulastani, hän edistyy kiitettävästi.

Rouva Kauppelin: Voitte istua tässä sohvassa te nuoret, minä menen kyökkiin. (Menee.)

Eveliina: Tietäkääs, tohtori, minä en ole tänään ollenkaan lukenut läksyjäni. — Mutta tohtori, kätenne on vallan tervassa, hahhaa!

Keino: Niin, hm, kun minä eilen tulin illalla kotiin, oli lukon kädensija tervattu. Joku minun discipulukseni on tämän kepposen tehnyt; voilla ja saipualla olen pessyt käsiäni, mutta terva ei vaan tahdo lähteä.

Eveliina: Sama missipulus, saapasjalkainen missi on varmaan tervannut meidän katupeilimmekin.

Eveliina: Älkää pahastuko vaikka sanon teitä tohtori missipulukseksi, se on vaan hyväilynimi.

Keino: Teillä neiti on oikeus sanoa vaikka miksi, hm. Minun etunimeni on oikeastaan Mikko, mutta kotona sanoivat minua Mikiksi, hehhee.

Keino: Viehättävä veitikka! Jos te tietäisitte, neiti, kuinka minä, hm, olen yksin maailmassa kuin orpo, hm.

Keino: Ja luvalla sanoen, kaikki tieteelliset kyvyt ovat hajamielisiä, myöskin minä olen hajamielinen.

Eveliina: Hiukan itserakas, tarkoitan. Ja hajamielisyydessänne olette unohtaneet, että meillä on nyt ruotsintunti, hahhaa.

Keino: Hm, niin, alkakaamme. Mitkä ovat persoonapronominit? Minä autan: jag, ja niin edespäin.

Keino: Minä, sinä, ja niin edespäin. Mikä on nyt eroitus han ja hon sanojen välillä?

Keino: (Hämillään.) Hm, en minä mitään tarkoittanut. Otetaan alusta. Mitä on sinä ruotsiksi?

Keino: Sinnepäin, minä autan teitä. Accusativus persoonapronominista minä on ruotsiksi mig. Miten käännettäisiin siis: sinä minua.

Keino: Niin, rakastatko sinä minua. Mitä olisi siis: minä rakastan, kääntäkää aivan samassa järjestyksessä, hm.

Keino: Jag älskar, hm, niin tuota, minä rakastan sinua, anteeksi, hm, teitä, neiti, sillä minä…

Rouva Kauppelin: Tytärtäni, minä annan teille siunaukseni, minä kuulin viimeiset sananne.

Rouva Kauppelin: Kyllä minä puhun Eveliinalle. Niin, niin, tulkaa nyt kekkereihiimme, ennen muita olette tervetullut.

Keino: Kyllä minä, en ole ajanut vielä partaani, hm. Minä kumarran. (Pois.)

Rimppi: Niin. Tunteehan valtuusmieskii minun, monta kertaa nuorena miehenä kun valtuusmieskii oli hanskamaakarin sällin tytär, tanssimme me yhdessä.

Rimppi: Tulin sopimaan siitä ojajutusta. Minä ehdottaisin, että yhdessä kaivatamme ojan, jota myöten molempien parkkivesi juoksee järveen.

Rouva Kauppelin: Mutta minun mieheni määrää valtuustossa, että te saatte noukkia jokaisen santamurun.

Rimppi: Kävin äsken pormestarin puheilla ja pormestari sanoi, että asiasta on sovittava naapurien kesken.

Rimppi: En ole kiero, enkä väärä, mutta jaksan minä vedättää aidan eteen vielä yhden santakuorman lisää.

Kauppelin: Soh, soh, Akusta, ei niin. Tahdon jalomielisesti rangaista pahan hyvällä, koska nyt olen edistykseni kukkuloilla. Olen kutsunut sinut ilta-aterialle, tule, mutta käyttäydy kuin vieraissa ainakin! Otatko nyt santaläjän pois!

Rimppi: Perästä kuuluu sanoi torventekijä. Minä tulen. Hyvästi sinatyörskä. (Menee.)

Rouva Kauppelin: Hyi! Sellainen viimeisen päivän mies, sellainen saastainen sekotus!

Kalle: (Oikeita juhlapuvussa servietti kainalon alla.) Pormestari on lähettänyt klasia ja kukonpaisti on palanut pohjaan.

Urkuri: (Perältä hännystakissa kädessä kukkavihko.) Heipä, hei! Terve viljon veikkonen! Paraimpana ystävänäsi kiirehdin onnittelemaan sinua menestyksesi johdosta. Otan osaa niin suruihisi kuin iloihisi, sillä vaikka minussa sykkii taiteilijaveri, en silti ole häilyväinen, olenhan minäkin kantanut korteni sinun suureen vaalikekoosi.

Urkuri: Irvistävät ja itkevät ja soittavat surun hymnejä epätoivon uruilla.

Kauppelin: Mitä? Onko tapahtunut vaalissani erehdys, niin sanoakseni paljastus, höm, ei, asianhaarojen käänne?

Urkuri: En ymmärrä sinua. Ei, minä tarkoitan, että setäni kuulemma on kuoleman sairas.

Kauppelin: Vai ei sen pahempaa. Minä onnittelen, sittehän olet kohta rikas mies.

Urkuri: Niin ja sentähden ajattelin, että saisi jo se ihana aika minulle koittaa, jolloin saan sinun tyttäresi omakseni.

Kauppelin: Tiedäthän, etten ole naimaliittoa vastaan, odottakaamme asianhaarojen sitovia voimia, minun rouvani ehkä vihdoin taipuu, höm. Kas tuolta tulee Eveliina, puhu hänelle itselleen, minä menen viimeistelemään puheeni ratkaisevaa loppua. (Menee.)

Urkuri: (Tarjoo kukkavihkoa.) Saanko minä tarjota tämän. Ymmärrättekö kukkaskieltä?

Urkuri: Minä näin viime yönä teistä niin ihanaa unta, teidän silmistänne tahtoisin minä selvityksen etsiä.

Urkuri: Minä näin unta, että me soitimme nelikätisesti suuressa hopeasalissa, ja ilma oli täynnä ruusuja ja sointuja ja me keinuimme laulun laineilla ylös, ylös.

Urkuri: Veitikka! Ja avaruudesta kaikui soiton jumalattarien kuoro: oi, armas, jos en sua saa. Katsokaa Eveliina, saanhan minä sanoa Eveliinaksi, katsokaa mitä kukkavihossa piilee!

Urkuri: Siinä sävellys, jonka teille lupasin. Vuosikausia on se sävel korvissani soinut, povessani olen sitä kantanut kuin orpolasta.

Eveliina: (Lukee.) Oi, armas, jos en sua saa, niin koittaa elon surut, ma murheen virttä laulelen, soi murheen mustat urut.

Urkuri: (Lukee.) Mut jos sa mua rakastat, niin ilo surun voittaa, ja rinnassani riemuiten kultaiset urut soittaa.

Urkuri: Punastutte kuin ruusu. Ah, Eveliina. (Kietoo kätensä Eveliinan vyötäröille.) Taiteilijasydämmeni palavimmasta pohjasta minä sinua rakastan.

Kalle: Voi, turkanen, kuinka sinä tänään olet nätti valkosessa esiliinassas.

Kalle: Nyit minä olen oikein herra, parempi kuin Antti sälli, eikä ole kalkkunan nenää, ei ollenkaan.

Kauppelin: Sanoinhan, että menimme onnistuneen vaalin jälkeen klubiin hiukan lämmittelemään.

Kauppelin: Kuljimme koreasti keskellä katua niinkuin valtuusmiehetkin tekevät palatessaan kokouksista raastuvassa.

Kauppelin: Mutta olin hukannut avaimeni. Tästä lähin täytyy laittaa sähkökello.

Rouva Kauppelin: Sähköä sinulla on päässäsi. Mutta kuinka sinä herran nimessä sittenkin pääsit kotiin?

Rouva Kauppelin: Kyökin häh? Koputit hiljaa, tulit kuin varas yöllä omaan kotiisi.

Rouva Kauppelin: Niin, olet sinä kerran kanakopissakin maannut. Ja millaisessa siivossa sinä silloin olit, räähkä!

Kauppelin: Räähkä? Älä puhu sellaista minulle, joka olen kaupungin valtuusmies!

Kauppelin: Mikäs sinun on? Enhän sinua herättänyt, hiljaa kömmin vuoteeseen.

Rouva Kauppelin: Vielä häntä kysyy. Kyllä minä tiedän, Anders, sinä höyläät minun ruumiskirstuani. Mokoma perheenisä, jolla on naimaijässä oleva tytär!

Rouva Kauppelin: Huuti! Vielä tässä teeskentelet. Mitä sanoo tästä tohtori, mitä sanoo pormestari ja koko kaupunki?

Rouva Kauppelin: Sinä yötyri, aviorikkoja, sinä, sinä, oh, minä kuolen varmaan. Anders! Mikä on tämä! (Näyttää hiusneulaa.)

Rouva Kauppelin: Niin, mistä se on joutunut ponsuurisi taskuun! Vastaa, äläkä kiemurtele kuin ankeriainen!

Rouva Kauppelin: Et tiedä. Sinä olet pettänyt minua, sinä punainen pulisonkimaakari, sinä rietas pöhömaha. Ja tuommoisen rievun kanssa minä astuin vihkituoliin.

Rouva Kauppelin: Tuommoisen tuulihatun kanssa olen minä syönyt, juonut ja yöni nukkunut. Etkö sinä häpeä, eikö sinulla ole ollenkaan sydäntä.

Rouva Kauppelin: Jestas sentään. Minä toimitan sinun holhouksen alle ja minä haen sinusta avioeron.

Rouva Kauppelin: Ja tämän hiusneulan näytän minä tuomareille tuomioistuimen edessä ja ne tuomitsevat sinun linnaan.

Rouva Kauppelin: Minä revin silmät päästäsi ja minä pyöräytän sinua tukasta pitkin lattiata niin, että sinun viheliäinen syntinen ruumiisi on mäsänä.

(Kauppelin peräytyy huoneeseen, rouva Kauppelin heittää ponsuurin Kauppeliinin silmille, Kauppelin lukitsee oven.)

Urkuri: (Ovella, viittaa Eveliinan jäämään.) Rouva kulta, mikä hätänä?

Rouva Kauppelin: Tämä neula on pistänyt puhki minun sydämmeni, tämä neula on ratkonnut sen siteen, joka oli minun ja Andersin välillä.

Rouva Kauppelin: (Itku kurkussa.) Minä en enää koskaan saa rauhaa, Anders on sen murhannut. Katsokaas, tämän löysin minä hänen ponsuurinsa taskusta.

Urkuri: Tässä on tapahtunut hullunkurinen erehdys. Se koiranleuka Stumlander pisti tämän neulan eilen yöllä klubissa Andersin taskuun.

Rouva Kauppelin: Stumlander, se trankkitynnöri, jolla on vesinäppylä silmän alla. Onko se totta?

Urkuri: Kunniasanallani vakuutan, unohdin koko asian. Ajatelkaamme muuta? Tietäkääs, rouva, olen hommannut palokunnan soittokunnan kadulle soittamaan, olen erityisesti Andersin kunniaksi säveltänyt valtuusmiesmarssin ja Andersin palokomppania saapuu sinne soihtukulkueessa.

Rouva Kauppelin: Voi, Anders raukkaa! Katsokaas, minä en voi mitään luonnolleni, mutta nyt minä olen iloinen. Kiitos urkuri, olen saanut teistä toisen käsityksen.

Urkuri: Saatte ehkä vielä paremman käsityksen, jahka minä kerran olen director cantus.

Rouva Kauppelin: Tirehtööri! (Ovikello soi.) Hyvä herra Urkuri — toivokaamme tirehtööri, — menkää lohduttamaan Andersia, tässä harja, puhdistakaa hiukan ponsuuria! (Menee eteiseen.)

Urkuri: Sulkeudun suosioonne. (Koputtaa Kauppeliinin ovelle.) Älä pelkää, minä se olen! (Menee huoneeseen.)

Rouva Kauppelin: Jätän ulko-oven raolleen, että pääsevät muitta mutkitta sisään. Kiitos laseista, Sesilia.

Kamreerska: Ei mitään kiittämistä. Tiedätkös, Augusta, kaikki ihmiset juttelevat näistä pidoista.

Rouva Kauppelin: Tiedätkös, en ole koskaan elämässäni ollut niin iloinen kuin tänään. Istuhan sohvaan juttelemaan!

Kamreerska: Pormestarin palvelustyttö, jonka veli kulkee yöllä kadulla palovartijana, kertoi, että palovartijat olivat nähneet miehen varjon, joka hiipi teidän akkunanne alta ja katosi Bärlundin taloon, missä tohtori Keino asuu.

Kamreerska: Pitkä oli ollut, kadulta olivat löytäneet silmälasit, niin että kyllä poliisit ovat hyvillä jäljillä.

Rouva Kauppelin: Puhuit tohtori Keinosta. Kuules, minulla on pieni salaisuus, istuhan lähemmäiksi!

Rouva Kauppelin: Tohtori Keino kävi täällä tänään. Hän oli hiukan hämillään.

Rouva Kauppelin: Jätin Eveliinan ja tohtorin kahden saliin, mutta minä luulen, että he puhuivat muutakin kuin ruottinkieltä.

Rouva Kauppelin: Sitä kieltä, jota kaikki osaavat, ymmärrätkö nyt? Ja tohtori sanoi minulle, että Eveliina edistyy.

Rouva Kauppelin: Katsos, kun minä tulin kyökistä, niin minä kuulin kaikki.

Rouva Kauppelin: Ja sammalsi: minä, hm, rakastan teitä, neiti. Katsos, Sesilia, hän puhui rakkauden kieltä. Sitä minä vaan ihmettelen, miksi tohtorin kädet olivat tervassa, kun minä annoin siunaukseni.

Kamreerska: (Nousee sohvasta.) Tämä ei ole totta, tämän sinä olet keksinyt.

Rouva Kauppelin: Mika sinuun on tullut? Oletko sinä ehkä hiukan mustasukkainen?

Kamreerska: Hoo, minäkö? Eveliina tohtorille, mikä mesaliangssi! Tohtori sanoi minulle, että Eveliinalla on kalanaivot.

Kamreerska: Hanskamaakarin tytär, et ole syntynyt sivistyneestä perheestä kuten minä.

Rouva Kauppelin: Kaunista sukua! Aatelissukua muka. Mihinkä ne aateliskirjat katosivat, ei niitä ole merellä eikä maalla eikä missään! Puuttuva lenkki! Taitaa puuttua jok'ainoa lenkki. Mitä jätti jälkeensä sinun sotamiehestä kohonnut isäsi? Vanhan koin syömän mahonkisängyn ja mustuneen kynttiläjalan.

Rouva Kauppelin: Talosta taloon sinä kuljet kuin syöpäläinen juorukello kaulassa.

Kamreerska: Mokomassa talossa olen minä käynyt, talossa, jonka hajun tuntee jo pitkän matkan päästä, talossa, jonka isännän valtuusmieshullutuksia koko kaupunki nauraa. Ehei, tohtori on liian hyvä tällaiseen ryöväripesään, tohtori on monivuotinen ystäväni, ja minä vien hänet ihan nenäsi edestä!

Rouva Kauppelin: Pidä tohtorisi, jo vakka kantensa löysi. On Eveliinalla rikkaampiakin kosijoita. Mutta kuules, rakas herttainen Sesilia, maksahan pois ne pikkuvelkasi! Maksan, maksan, huomena maksan, jopa kai!

Kamreerska: Maksan vaikka tänä iltana, sillä minulla on hienoja, varakkaita ystäviä. Luuletko, että täällä enään kukaan kunnon ihminen käy! Tyytykää te matami Kauppiska vaan Rimpiskän seuraan!

Rouva Kauppelin: Lasaretin rotta, muistatko kuinka huonoa ruokaa sinun miehesi antoi sairaille? Kuolivat raukat, ja sinun miehesi oli menettää virkansa, luuletko, ettei sitä tiedetä!

Kamreerska: Minä haastan sinut käräjiin kunnian loukkauksesta, kyllä vielä näet. En ikinä enää avaa näitä ovia.

Urkuri: No kerrankin sai kamreerska kuulla kunniansa. Sen hän ansaitsee, vanha juorukello.

_Rouva Kauppelin_t Haukkui kuin sylikoira, kun ei ruokaa saa. Siinä sai osansa Anders ja Eveliina ja kaikki. Sanoi tohtorin sanoneen, että Eveliinalla on kalanaivot. Mutta sen minä sanon, ettei Eveliina enään tarvitse mitään latinaruottia.

Urkuri: Taisi olla kuin ketun ja pihlajamarjojen, kamreerskahan hyppää tohtorin kintereillä aamusta iltaan.

Rouva Kauppelin: Eveliina on liian hyvä sille kirjatoukka friiarille, jolla ei ole muuta kuin vanha kirjakaappi ja vanhoja lukuvelkoja.

Urkuri: Rahojanne hän vain kosi, sitä vastoin tunnen toisen, joka ei rahoja katso, vaan on katsonut syvään Eveliinan silmiin.

Rouva Kauppelin: Tarkoitatteko… Kaikesta huolimatta ei kampreerskan kiukku saa häiritä tämän illan iloa. Kohtahan jo vieraatkin saapuvat. Eveliina, eihän sinulla ole uutta kultasolkeasi, joudu!

Urkuri: Teidän tyttärenne on ihastuttava, Tuollainen silmälasiherrako hänet nappaisi, se olisi rikos luontoa vastaan.

Rouva Kauppelin: Silmälasiherra, niin. Kuulkaas, palovartijat löysivät kadulta silmälasit, olikohan ne tohtorin omat?

Rouva Kauppelin: Ahaa, nyt selviää minulle kaikki, tohtorin kädet olivat tervassa… silmälasit… Bärlundin talo… pitkä mies. Tohtori on tervannut meidän katupeiliimme, selvä kuin päivä. Ja sellaiselle olin tyttäreni antaa.

Urkuri: Kunnioitettava rouva Kauppelin. Tahdon puhua teille vakavia asioita. Minun setäni on kuolemaisillaan ja tiedättehän, että hänen kuoltuansa voin perustaa sievän kodin. Tarvitsen itselleni vain kodin haltijattaren ja olen löytänyt sen teidän tyttäressänne, hänen suostumuksestansa olen melkein varma.

Urkuri: Olen teitä aina kunnioittanut kuin äitiä, ja miehenne herra valtuusmies on parain ystäväni, hän on minun puolellani.

Urkuri: Eräässä isossa kaupungissa on minua kehoitettu hakemaan lukkari-urkurin paikkaa ja…

Urkuri: Joka on Saksassa leivottu eikä meidän kotimaisten tohtoriamme vertainen.

Rouva Kauppelin: Niinkö. Siinä tapauksessa — ja tohtorin kiusaksi ja kampreerskan mieliharmiksi…

Rouva Kauppelin: Ja Anders saa julaista kihlauksen ennen illallista.
Mutta menkäämme Andersin luo! Varmaankin hän on kovin suruissaan.
(Koputtaa ovelle.) Anders rakkaani, kulta ukkoseni! (Urkuri ja rouva
Kauppelin menevät.)

Stumlander: (Hiukan liikutettuna.) Herra raittius, menkää te ensin, minä olen vaan eläintohtori!

Rimppi: Kauppeliini on hännystelijä ja puoskari. Ja hän rykii ihan niinkuin tohtori tekee.

Toinen vieras: Mutta minä olen kuullut, että parkkihaju on terveellistä keuhkoille.

Keino: Kuten sanoin, väkijuoma on juurineen, mätähaavoineen hävitettävä ja poltettava, se on paisuke, joka…

Stumlander: Viina ja raittius riippuvat toisistaan. Raittiusseura saa vuosittain suuren osan viina-anniskelun voittorahoista, siis kuta enemmän juodaan, sitä enemmän edistetään raittiutta. Minä puolestani olen koittanut hävittää väkijuomia niin paljon kuin olen voinut.

Keino: Kauniisti sanottu. Minä otan esimerkin omalta alaltanne. Eikös ole kamalaa, kun markkinamiehet kaatavat viinaa hevosen korviin!

Rouva Kauppelin: (Menossa kyökkiin.) Kas herra tohtori, en huomannut, eihän kätenne olekkaan tervassa ja teillä on ihan uudet lasisilmät, niillä näette kai nyt yölläkin kadulla lukea.

Kauppelin: Rimppi, tässä kunnian valaistuksessa annan minä kaikki anteeksi ja rakentakaamme nyt ystävyyden muuria.

Rouva Kauppelin: Kuinkas Rimpiskä jaksaa, voi, minä unohdin lähettää kutsukortin. (Menee oikealle.)

Urkuri: Kas, kuinka tohtori mulkoilee ympärilleen kuin märkä varis aidan seipäällä, hahhaa!

Rouva Kauppelin: Olkaa niin hyvät, tyytykää siihen, mitä meidän yksinkertainen talomme voi tarjota!

Keino: (Nousee seisomaan.) Jo Cicero (lausuu kikero) aikoinaan piti mainiot puheensa Catilinaa vastaan, hm, toisin sanoen pahetta vastaan; minä en ole mikään Cicero, mutta yhteiskunta on suunnilleen pysynyt samana. Nykyaikainen Catilina on vesikansan vastustuspuolue. Tapauksien sitova voima ei Rooman aikojen jälkeenkään ole voinut parantaa yhteiskunnallisia ruttohaavoja, hm…

Jokineni: Minäkin olen raittiusmies, mutta Keino pilaa mielestäni lörpötyksillään hyvän asiamme.

Keino: Kuten muinoin tribuuni Rooman torilla seisoo tänään joukoissamme mies, lääkäri niin sanoakseni, joka uutteruudellaan, hm, pelkäämättömyydellään, hm, sankariudellaan, hm, on koittanut sanalla sitoa ja toiminnan karboolivedellä parantaa potevan kaupunkimme mätähaavoja.

Keino: Nyt kun hän on unus patrum urbis, on yksi kaupunkimme isiä, toivomme, hm, että hän yhä suuremmalla sankariudella jatkaa alotettua työtään. Minä juon hänen maljansa.

Kauppelin: (Rykien.) Höm. Arvoisa herrasväki, minä, minä… Asianhaarojen pakotuksesta ja vaikutuksesta olen minä ylöttynyt siihen asianomaiseen asemaan, jossa tahdon uhrata henkeni ja yritteliäisyyteni rakkaan kaupunkimme ylösrakennukseksi. Tämän sanon minä torjuakseni tohtori Keinon kauniit, oppineet sanat, höm. Minä olen puhunut, höm. Ja samalla saan minä sen arvaamattoman kunnian ilmoittaa, että minun tyttäreni…

Kamreerska: (Ilmestyy äkkiä peräovelle.) Suokaa anteeksi, taisin unohtaa tänne sateenvarjoni, onko tämän talon numero seitsemänkymmentä seitsemän?

Kamreerska: Saako astua sisään? Minä onnittelen seitsemänkymmentä seitsemän kertaa.

Kamreerska: Minun nimeni on: paha uutinen. (Kaikki nauravat.) Kuulkaas, herra valtuusmies, numero seitsemänkymmentä seitsemän on äänestänyt itseään. Pormestarinna sanoi, että pormestari oli sanonut, että Kauppelin on antanut äänensä itselleen.

Kamreerska: Tässä kaupungissa ei ole kahtakymmentäkolmea ääntä kellään muulla kuin Kauppeliinilla, siitä saivat kiinni!

Kauppelin: Minä en todellakaan tiedä, kuinka se tapahtui, pöydälläni oli kaksi vaalilippua, Virtanen ne varmaankin sekoitti.

Kamreerska: Älkää kiivastuko, herra virrenvetäjä — olette minua panetellut — teidän köyhä mökkiläissetänne nousisi haudastaan.

Kauppelin: Minä en koskaan anna sinulle tytärtäni ja maksa jo pois entisetkin velkasi!

Eveliina: Hyi, minä en ole teitä koskaan rakastanut! Pois minun silmistäni!

Kamreerska: (Tarttuu Keinoon.) Tulkaa pois, rakas tohtori, olette joutunut väärään seuraan!

Keino: Hm, todellakin, nyt muistan, minun discipuluksillani on huomenna koekirjoitus ex tempore, minun täytyy, minä kumarran!

Urkuri: Mi-minä myöskin, kiireellisiä tehtäviä, nöyrin palvelijanne! (Menee.)

Jokineni: Kuules Antti, olen sinulle aina sanonut: parempi mustana nahkurina kuin herrojen pilkan valkoisena maalitauluna.

Rouva Kauppelin: Jestas sentään kun minua sapettaa, tuli tässä ihan turhaan hommattua niin paljon ruokaa.

Miina: Västäräkki! Kuulkaas rouva, minä tiärän kuka tervas peilin, parturin poika sen teki.

Kalle: Mestari! Ei kun herra haltiusmies. Turkin pippuri, Antti on taas emäpletkassa, se putos äsken parkkitiinuun.

Kauppelin: Uikoon siellä kunnes selviää! (Kalle ja Miina jäävät töllistelemään.) Oh, höm, höm! Mutta kerran minä vielä yritän. Kerran minullakin on äänivalta.

Rouva Kauppelin: Sinä et yritä enään mitään, vaan menet koreasti nukkumaan, sillä tästälähin on minulla äänivalta talossa.

Kauppelin: Soh, soh, mammakulta… Kuules, (kadulta kuuluu palokunnan räikeä marssi) tämän piti tapahtuman samanlaisena päivänä kuin silloin, kun pappa oli kuvernöörin päivällisillä.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HERRA "VALTUUSMIES": KAKSINÄYTÖKSINEN HUVINÄYTELMÄ ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Herra "Valtuusmies": Kaksinäytöksinen huvinäytelmä

HERRA "VALTUUSMIES"

LARIN-KYÖSTI

HENKILÖT.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

TOINEN NÄYTÖS.

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE