PARASKEN RUNOT

Kokoeli ja toimitti

Ad. Neovius

Porvoossa, Werner Söderström, 1893.

Paraskovia Mikitina on syntynyt 4/1 1833? Pietarin kuvernementin Lempaalan pitäjän Miskunmäen kylässä, joka sijaitsee 5:n virstan päässä Suomen (Raudun pitäjän) rajasta. Hänen isänsä oli Kuussowan hovin orja eli elinomainen Iknattalan Mikiitta (k. noin 1849), ja hänen äitinsä Mikkolan Tatjana (k. noin 1847) oli kotoisin Sakkulan pitäjän Waskelan eli Arkuntanhuan kylästä. Parasken vanhemmat olivat siis molemmat kreikanuskoisia karjalaisia (tahi inkerikkoja, ishoreja). V. 1854 meni Paraske naimisiin lampuoti Larilan Kaurilalle (Gauril Stepanowalle; k. 1888) hänen äitinsä kotikylän, Waskelan, Larilan talosta, jonka talonnimestä kylän keskuudessa laulajaa kutsutaan lyhyesti Larin (= Hilarionin) Paraskeksi. V:sta 1854 on Paraske asunut Sakkulassa ja v:sta 1891 Porvoossa. Runonsa on hän kuullut enimmäksi osaksi nuoruutensa aikana "korvakuullolla ja päämuistilla olen kaikki oppinut mitä osaan" sanoi hän. Pastori Neovius alkoi Sakkulassa ollessaan 1887 kerätä hänen runojansa, jota työtä edelleen jatketaan, ja on runojen luku kasvanut siinä määrässä, että nykyään on kirjaan pantuna yhteensä 1,152 runoa (eepillisiä, lyyrillisiä ja häärunoja sekä loitsuja ja itkuja), 1,750 sananlaskua ja 336 arvoitusta, — joiden säeluku yhteensä on 32,676, josta luvusta kuitenki on poisluettava toisinnukset.

Parasken kuva, tehty Edelfeltin taulun mukaan, on nähtävänä teoksessa "Suomi 19:lla Vuosisadalla" siv. 53.

Lyhennyksiä:

kl = kuuluu laulussa; Knt = Kanteletar; EK = Etelä-Karjala; P = Paraske, jonka suusta selitykset enimmäksi osaksi suorastansa ovat lähteneet.

Kalevalan I Runo

1. Tantsu-virsi.

       Mielein on minun tekeepi, (Kalev. I: 1.)
       aivoin on ajattelevat, (I: 2.)
       mitäs käynen laulamahan,
       ja kuta kujertamahan,
    5 kuin ei mitään miitittynä,
       ei oo kutaan kuin sanella;
       millä lailla mie nyt laulan,
       kulla lailla kuikuttelen?
       pannaan nyt parempi nuotti,
    10 luuaan nuotti notkeampi,
       tasaisillen tantsijoille,
       kepiöillen keikkujille;
       tuossa tantsivat tasaiset,
       tuossa lystit lyyhäjävät;
    15 ei oo porkat polvi-luissa,
       kannukset jalan-terissä,
       seiväs selkään ei siottu,
       havu-vars' ei hartioihin;
       voi, nuo herjat, kuin on sorjat!
    20 voi, kuin herjat heitteleivät!
       yhen muotoiset molemmat,
       yhtä kahtaa kumpaisetkin;
       noill' on Luoja varren luonut,
       Jumala kuvan kyhännyt,
    25 luonut Luoja luokin varren,
       antan't on tajun tasaisen.

Toisinnuksia ja selityksiä: 1.

Tantsuvirret laulettiin tanssissa pyhä-iltoina, taikka kun olivat häät "tupakat" (tupakkaiset = kihlajaiset) häät taikka talkoot, Noin 40 vuotta takaperin oli tapana Etelä-Karjalassa ja Inkereenmaalla, ett'ei tanssittu ringissä, niinkuin myöhemmin, vaan naiset lauloivat tuvan "perämaalla" ja miehet "ovensuussa" tahi tuvan ovenpuolella. Ainoasti kaksi nuorikkoa, poika ja tyttö, tanssivat vastakkaisin keskellä "siltaa" eli lattiaa (vrt. säk. 11—21). — Tantsuvirsillä on jok'ainoan säkeen perästä "laaritus". Näillä lauluilla on monenlaatuisia nuottia (vrt. säk. 9-10), joita "kannatuksen" (eli laarituksen) mukaan kutsutaan "laari-illa-laare-joo-" "tulla-alle-laari-", "hei-loo-liira-laila-", "luuri-alla-lei-", "hoi-liitu-lilla" -nuotiksi j.n.e. Tantsuvirsien nuottia sanotaan pieneksi, jota vastaan liekkulauluilla on "suuri nuotti".

    Tois.:
     3 mitäs miitin kuin mie laulan
     4 ja kuta kuin mie sanelen
     7 millä lailla lauletahan
     8 ja kulla kujerretahan
    18 havu vars' ei hartioissa

Säkeestä 22 haarautuu tämä runo toisannepäin, ja virren"-jatkos" eli "-eisto" kuuluu: "siint' tunnet pojan pohatan…"

1-2 Mielein on — aivoin on säilytetään tekstissä, sillä jos kirjakielen mukaan pantaisiin "mieleni" — "aivoni", niin tulisi suffiksin lyhyelle ni-tavulle runokorko, jota Paraske runoissaan ei kärsi. — Aivoin on monikkomuoto, jonkatähden tekosana laulussa kuuluu: ajattellooti (= ajattelevat) — Tekeepi kl tekkööpi.

3-4 laula_mahan_ — kujerta_mahan_ ja kaikki 3:nen Infinitivin Illativit kuuluvat laulussa -maani ja kerrotessa (kun laulaja toisen kerran lausuu säkeen): -maane. Etelä-Karjalan laulaja noudattaa laulussa sitä sääntöä, että melkein jok'ainoa runonsäe lopetetaan vokaalilla, joten siis sellaiset muodot kuin: laulamahan (s. 3), laulan (7), tasaiset (13) lyyhäjävät (14), hartioihin (18), heitteleivät (20), molemmat (21), luonut (23), kyhännyt (24), varren (25) ja tasaisen (26) kuuluvat laulussa: laulamaani (-ne), laului (-la), tasaisii (-se), lyyhääjäti (-te), hartioihi (-he), heittelöötö, mollooto, luontu, kyhännty, varrii (-re) ja tasaisii (-se); viimeksi mainitut sulkumerkkien sisässä olevat muodot melkein kaikki ovat ihan paikkakunnan murteen-omaiset.

5 miititty_nä_ kl miitity_nnä_; Essiivin pääte on aina -nna, -nnä.

10 luuaan = luodaan.

11 tasaisi_llen_; Allativin pääten on llen, mutta n kuuluu ainoasti k, t ja p:n edellä.

14 lyyhätä = niiata, hetkailla, lynkistellä.

15 porkka = sasu, kihtikuhmu.

18 havuvarsi = havuseiväs kuuluva havuluutaan, millä uunia havutaan.

20 heitteleivät on refeksiivinen muoto

22 yhtä kahtaa = yhdenvertaiset (vrt. Lönnrotin Sanak.); kenties sopisi myös lukea: yhtä kättä.

24 kuva; kuvaksi sanotaan haloista muodostettua uunin lestiä eli mallia, jonka ympärille kovasti alustettiin savea, jonka perästä kuva poltettiin niinkuin miilu, jotta savi koventui niin sanoakseni yhdeksi suunnattomaksi tiiliksi, uuninsuu hakattiin auki, ja uuni oli valmis. Näin tehtiin vielä noin 40 vuotta takaperin Etelä-Karjalan savutupien (pirttien) uunit. — Kuva näkyy 24 säk. olevan käytetyn tässä lestin eli mallin merkityksessä.

25 luokki = mukaisa, kaunis, muotoisa

2. Liekku-virsi.

       Veli-kulta, veikkoseni (I: 11.)
       kaunis kasvin-kumppalini, (I: 12.)
       lähe kanssa laulamahan, (I: 13.)
       lähe kanssa, käy kerralla!
     5 lauletaan on laatuisasti,
       ve'etään virttä viisahasti; —
       mie kuin laula'a alotan,
       harvat käyvät nauramahan,
       useammat itkemähän,
    10 minun lapsen lauluillani,
       hupeloisen huuoillani;
       kuin mie lapsi liioin laulan,
       paljon mieletön mekuitsen.

Toisinnuksia ja selityksiä: 2.

Liekkuvirret ovat saaneet nimensä siitä, että ne lauletaan liekussa. Vanhanaikaiset Karjalan ja Inkereenmaan liekut tehtiin nuorasta eikä puusta, niinkuin länsisuomalaiset kiikut ja keinut, joita Karjalassa sanotaan "sääriliekuiksi". Nuora köytettiin kujamaan tahi pirtin orteen niin että nuorasta muodostui ikäänkuin neljä säärtä; sen alapuoliin liitettiin "pitkuus-" ja joskus myöskin "poikkuuslauta", joten liekulle mahtui noin toistakymmentä henkeä. Tavallisesti oli pojilla ja tytöillä eri liekku, vaikka myöskin joku poika retkalehteli tyttöjen liekulle. Kello 10 aikana illalla lopetettiin liekkuminen, ja kun ei enään liekkua tarvittu, otettiin pois nuorat ja laudat. Paitsi "pääsiäisliekussa" laulettiin liekulla myöskin "neljin' pyhinä" (helluntaina) sekä kesä-aikana sunnuntaina. Talvella ei liekkua käytetty. Ylipäätään laulettiin liekulla eepilliset eli kertomarunot, joten eepilinen runo melkein vastaa liekkuvirttä. Kaikki liekkuvirret laulettiin "suurella" ja hitaalla eli "korkealla" nuotilla, eikä niissä ole sitä laaritus-refrängiä, kuin on usealla "pienellä" nuotilla.

Runo 2 lauletaan myöskin "yksinpäisiäisnä."

Tois.: 3 lähetään me laulamahan. 2 myös: kasvoin-kumppalini.

5-6 laatuisasti — viisahasti; -sti -päätteet kuuluvat laulussa -ste, (niin aina keskellä säettä), mutta niin sanottu "ees-laulaja" vetää ensikertaisessa laulussaan -sti, mikä pääte siis on pidettävä runollisena sivumuotona Etelä-Karjalan runokielessä. Samoin on translativin pääte runoissa aina keskellä säettä -kse (vaan eeslaulajan ensikertaisessa laulussa säkeen lopussa on sivumuoto -ksi); on kuitenkin tekstiin otettu muodot -sti ja -ksi, koska ne ovat kirjakielen mukaan.

(Vrt. Kanteletar II: 270.)

3. Liekkuvirsi.

       Lauloin ennen, taisin ennen,
       muulloin muitai mie opetin;
       nyt en taia itsekänä,
       tai' en oikein mie osata,
     5 enkä taiten tarkkaella;
       kaikk' on virret vienonnehet,
       ja laulut lakastunehet, (XXI: 269.)
       ilo-kielet kirvonnehet, (XXI: 270.)
       istuiss' on ison kotona,
    10 vierress' vellon vainiolla,
       maatess' on emon majoilla,
       sukiiss' on suruista päätä,
       huolellista harjatessa,
       kaihollista kammatessa;
    15 jos en laulella osaile,
       laulan laulajan jälestä;
       jos en itse laulakana,
       laulaa lakki pää-laella;
       hot en itse huuakana,
    20 huutaa huopa lääpässäni;
       jos en itse tantsikana,
       tantsiit tallat kengissäni;
       jos en tantsii mie osaile,
       tantsin tantsijan takana.

Toisinnuksia ja selityksiä: 3.

"Lauletaan myöskin tietä myöten käydessään, yksin oltuaisna tahi yksinpäisiäisnä, ei vaan sovi reessä ('liukulauluksi', kun reessä ajetaan eli 'livutaan'), ei myöskään tantsuvirreksi, sillä suurella nuotilla lauletaan." Virren on Paraske kuullut Pitkälän Mauralta Metsäpirtin Lapanaisien kylästä. — Runo on tähän sovitettu, koska siinä puhutaan "jälest' laulamisesta", niinkuin Kal. I: 13-14 puhutaan laulu-tavasta.

Tois.: 2 muulloin muita'i opetin 6 kaikk' on virret viipynehet.

2 muitai = muitakin.

3 itse_känä_ kl itse_kääni_ (-kääne).

6-8 vienon_nehet_, lakastu_nehet_, kirvon_nehet_; päätteet kuuluvat laulussa: -neeti (-te).

10 sukiiss' = sukiessa, harjatessa.

17 hot eli hoit (ven. хоть [hot] = vaikka) jos, vaikka; sanaa käytetään ainakin Venäjän Karjalassa ja Inkereellä.

22 talla = heinästä tahi oljesta tehty irtonainen pohja kengän sisässä.

4. Liekkuvirsi.

      Lauletaan me lasta kaksi,
      pojan kolmen koitellahan,
      kuin yhen emon tekemät,
      yhen varpuisen valamat,
    5 yhen kyyhkyisen kyhäämät,
      yhen pyyn pesosta luomat.

Selityksiä: 4.

Lauletaan myöskin metsässä tahi missä hyvänsä, ei vaan häissä.

6 peso = pesä.

5. Liekkuvirsi.

      Lauletaan me lasta kaksi,
      kuin kaks' on kanan pojoista,
      suusta kuin sulan-nenästä,
      päästä kuin päivän-kakkarasta;
    5 mulla on muhakka muoto,
      sana suussain on sulava.

Toisinnuksia ja selityksiä: 5.

Tässä niinkuin edellisessä runossa puhutaan laulutavasta, jonkatähden ne tavallansa sopivat Kal. I: 16 toisinnusrunoiksi.

Tois.: 1 Lauletaan lasta on kaksi 5 on mulla muhakka muoto

1 me kl myö.

2 pojoista; nominnatiivi: poikonen (vrt. Kalevalan partitivi-muodot: kauaista, linnuista, rauaista, seläistä ja viikoista); Parasken runoissa esiintyy myöskin: ennistä (entinen), tuvaista (tupanen), v(i)eoista (vetonen) y.m.

5 muhakka = tyyni mieleltään, hyvä, masia luonnoltaan.

6. Liekkuvirsi.

Lähtään langot laulamahan, vellokset vetelemähän, langot laulavat hyvästi, vellokset hyvin vetävät; 5 lyyähän käsi kätehen, (I: 21.) laulamakseen on hyviä, (I: 23.) lauletaan on laatuisasti, ve'etään virttä viisahasti, jottei ilmiset ivaisi, 10 eikä naurais' nuoret naiset; älkää te kyläiset naiset, älkää naiset naapuriset, älkää naiset naurakana, ilmiset ivehtikänä; 15 älkää ouoks' te otelka, älkää virheeksi ve'elkä, minun lapsen laulujani, hupeloisen huutojani; — laulaisin mie, taitaisin mie, 20 kuin ei ois kumma kuulijoista, ihme ilman istujista, seinän-vieren seisojista; kuin on ihme — istukohot! kuin on kumma — kuunnelkohot! 25 lapsen liioin laulujani, mun hupelon huutojani, pienen piipatuksiani, mekujani mielettömän; jos mie lapsi liioin laulan, (L: 549.) 30 paljon mieletön pakajan, hupeloinen äijä huuan, ei oo hullun kieltäjäistä, ankaran asettajaista, ken kieltäis' kylältä hullun, 35 asettais' ken armottoman, Jumalalt' on armot saisi, Luojalt' on hyvät sanomat; kiven all' on kieltäjäni, maan all' on asettajani, 40 kiven all' on kiinteästi, maan all' on ani syvässä; muill' on turvat, muill' on armot, muill' on turvaiset tuvassa, armoiset katoksen alla; 45 mull' on turva turpehessa, armo arkussa lepääpi, armo kirkon aian alla, mull' on tuulet turvanani, ahavaiset armonani.

Toisinnuksia ja selityksiä: 6.

    Tois.:
    15 älkää ouoksi otelko
    26 hupeloisen huutojani
    29 vaikk' mie lapsi liioin laulan
    30 paljon mieletön mekuitsen
    35 asettais' on armottoman
    48 mun on tuulet turvanani.

1 lanko = sukulainen EK:ssa.

2 vello = veli; vellos = molemmat veljet, veljes.

3, 4 laulavat, vetävät kl laula'at, vetäätä.

5 koko se laulutapa, että käsikkäisin lauletaan on peräti tuntematon EK:ssa niinkuin Venäjän Karjalassakin; sitä vastoin on se ollut tapana ainakin Pohjois-Savossa ja ehkä muuallakin; — lyyähän = lyödähän.

6 laulamakseen = laulamaksemme; hyviä kl hyyvvi'i.

9 ilmiset = ihmiset.

20 Ensimäisessä säkeen-jalassa on kaksi kaksoisääntä, jotka laulussa kuuluvat: kuei ois…; ensimäisessä sanassa on siis triftongi. [Paraske kutsuu säkeen-jalkaa kanta-nimellä; "joka sanassa (= säkeessä) on neljä kantaa".]

21 ilman = ilman työtä olevia (ihmisiä); vrt. kuitenkin run: katson ilman (maailman?) ihmisiä.

22 seinänvieren seisoja, samalla tavoin kuin voi sanoa lattianistuja, pihanseisoja y.m.

23, 24 kuunnelkohot, istukohot kl kuunnelkooto, istukooto.

28 meku = huuto, äänenmökinä.

31 äijä = paljo.

33 ankara tarkoittaa Etelä-Karjalassa aina samaa kuin jalo, reipas, ylpeä.

36 armot = hyvyydet, turvat, apu.

(Vrt. Kant. 11: 2609).

7. Liekkuvirsi.

Ei virret Viroista puutu laulut puut' ei Puntuksesta; — ennen puuttuut metsät puita, metsät puita, maat kiviä, 5 tykin-vallit luotiloja, Suomen turkki suutaria, kaupunt' on käveliöitä, ennenkuin me sisot sanoja eukon lapset lausehia; — 10 ennenkuin virret Viroista, laulut puuttuit Puntuksesta, ennen puuttuit pohja-tuulet, loppuit tuulet lounahista, muuttuit tuulet murkinoista, 15 ennenkuin loppuit mun loruni, ennenkuin loppuit loilotukset; — ei lopu lorina multa, lopu ei multa loilotukset; — vielähän mull' on virkkamista 20 vielähän mull on viisi virttä, kokonaista kolme virttä, viis' on virttä laulamatta, kolme ilman koskematta; niinhän mull' on virtosia, 25 niinkuin seinä-hirtosia; mie kuin säännyn laulamahan laulan päivän päästä päähän, laulan sutkin suorastansa, kohastaan mie kolme yötä, 30 laulan sutkin syömättäkin, toisen sutkin juomattakin, päivän päälle määrästäni, mie laulan yheksän yötä, päivän päälle kymmenettä, 35 yhen paiain mie panolla, yhen vatsan syönnöksellä, yhen vyön vyötännällä.

Toisinnuksia ja selityksiä: 7.

Lauletaan myös yksinpäisiäisnä sekä tanssissa, kun ei suurella nuotilla lauleta; — ei vaan sovi häissä eikä reessä. Runo on tähän pantu, koska sen alku-osassa sanotaan että virsiä löytyy viljalti; vrt. Kalev. I: 45.

    Tois.:
    9 lapset eukon lausehia
    14 muuttuut tuulet murkinoihin
    15 ennenkuin loppuit mun lojuni
    22 viis' on virttä virkkamatta
    30 laulan sutkin suorastansa (kl suoras_teese_)
    34 laulan päivät päällekkäisin.

I Viroista; oi-muoto näkyy olevan alkuperäinen; myöskin Suomeksi käännetyissä vanhoissa kuninkaallisissa asetuksissa v. 1647 alkaen kirjoitetaan Ruotsin kuninkaan epiteetien joukossa muun muassa: "Viroin maan Herttua" eli "Herttua Virois". — Sisällyksen puolesta on huomattava, että tässä on viittaus Vironmaan runo-rikkauteen.

2 Puntuksesta; tarkoitetaan varmaan tunnettua Jaakko Puntuksenpoikaa Delagardie'ta, synt. 1583, k. 1652. "Jalo herra Jaakko Puntus" on useasti mainittu Etelä-Karjalan ja Inkereenmaan runoissa, niin puhutaan esim. hänen sodistansa Wolmarissa (1601), Käkisalmessa ("Suomen linnassa" v. 1610 ja 1611) sekä Riiassa (1621).

6 ymmärrettävä: ennenkuin Suomen turkki puuttuu suutaria. Kenties on alkuperäinen säe kuulunut: Suomen Turku suutaria; kuten tiedetään kutsuttiin Turun kaupunkia ennen Suomen Turuksi (esim. jo Agrikolan kielessä). Tämä selitys on sitä luonnollisempi kuin paralleli-säkeessä sanotaan: kaupunti käveliöitä.

8 k sisko-sanassa katoaa EK:ssa, niinkuin myöskin sanotaan nisan, laisan, lasen, kosen, posen, vasen y. m. (eikä: niskan, laiskan, lasken, kosken, posken, vasken).

9 eukko = äiti (esim. Pyhäjärven murteessa).

12-14 ilmansuunnat ovat P:n kielessä: Päivän nousu (itä), aamupäivä (itäkaakkonen), murkinapäivä (kaakkonen) lounat (louna), sitten allaisissa lounaissa, keski-illoillaan, päivänlasku (länsi) ja päivätön pohjainen (luoteesta koilliseen); pääsuunnat ovat siis: murkina, lounat ja pohjanen.

28 sutki (ven. monikk. сутки [sutki]) = vuorokausi; — suorastansa kl suorasteese.

29 kohastaan kl kohasteen.

35 paiain = paitani. EK:n runokielessä ja joskus puhekielessäkin saa kuulla sellaisia muotoja kuin: (minun) poj(j)ain, jal(l)ain, (hänen) poj(j)aase, jal(l)aase; runoissa esiintyy usein sellaisia muotoja kuin linnuis (lintusi), tu(uv)vain (tupani), virrein (virteni) y.m.

8. Liekkuvirsi.

      Ei sanat puhellen puuttu, (I: 45.)
      virret laulain ei vähene;
      sanat puuttuut saamatuutta,
      virret viikon laulamatta; —
    5 eihän leipä syyen puutu,
      leipä puuttuu saamatuutta,
      raha saamatt' ei sikiä,
      leipä ei kasva kyntämättä,
      kylvämätt' ei touko kasva.

Toisinnuksia ja selityksiä: 8.

    Tois.:
    7 raha saamatta ei sikii.

3 saamattuutta = pyytämättyyttä, saamattomuutta, "kun ei oo saatuja sanoja, eikä tuotu tuoniloita."

4 viikon = kauvan.

5 syyen = syöden.

Tähän virteen on yhden kirjaanpanon mukaan lisätty seuraavat,
Etelä-Karjalan taloudellisiin oloihin nyky-aikoina hyvin sopivat säkeet:

    leipä kulkee on kulissa,
    pehmyt jauho Pietäristä.

9. Liekkuvirsi.

Mie toin virret tullessani, mitä laulan ollessani, mull' on virret tiellä tehty, tie-puolista tempomani, (I: 53.) 5 risuloista riuhtomani, (I: 55.) kantaloista kaapimani, kanervista katkomani, (I: 54.) mie vaan oksista otelin; — meill' ei virttä viikon tehhä, 10 tehhä ei kuuta eikä kahta, tuleet tunniss' on parissa, seitsemässä selkiääpi; — mie en oo opissa ollut, käyn't en kielen koululoissa, 15 en oo seissut seppälässä, takojiin en tanhuvalla, syön't en rauan suurumia, likkin't en teräksen lientä, vaalin't en vasaran vartta, 20 sepän pihtii en pitänyt, sepän liettä liekuttanut, painan't en sepän paletta; omat on virret oppimani, omat saamain on sanani, 25 otin tuumat otsastani, nenästäni neuvot keksin, suustain on sanat suloiset; — muut lapset oliit opissa, muut he seisoit seppälässä, 30 seisoit seppiin on pajassa, takojien tauhuvalla, söivät rauan suurumia, sepän piihtii he pitivät, likkivät teräksen lientä, 35 vaalivat vasaran vartta, painoit on sepän paletta, sepän liettä liekuttivat; mie seisoin selän takana, seisoin seinän-vieroisessa; 40 muut kuin olivat opissa, mie olin oven takana.

Toisinnuksia ja selityksiä: 9.

    Tois.:
     1 Mie tein virret tullessani
    13 enhän mie opissa ollut.

17 suuruma = ryyni; tarkoittanee niitä pavun näköisiä rauta-aineita, jotka tavataan rautamudassa ja välistä hiekassakin.

18 likkiä = juoda latkia, litkiä.

39 vieroinen = vieri.

(Vrt. Knt. II: 280).

10. Liekkuvirsi.

       Opp' on teitä, opp' on meitä,
       opp' on poikia omia,
       opissa on ollehia,
       koulussa on käynehiä; —
     5 ei oo virret tiellä tehty,
       kanervist' ei katkomani, (I: 54.)
       mie toin virret tullessani,
       mitä laulan ollessani;
       ei oo virret eklen tehty,
    10 virret on teht' jo viisi vuotta
       teht' on touko-torstakina.

Selityksiä: 10.

Säkeitä 1-2 ei P. voi selittää; ehkä on luettava: oppoon teitä &c = open, opastan teitä; myös lauletaan: Oppo teille, oppo meille.

9 eklen = eilen.

II Toukotorstakina; jossain toisessa P:n runossa mainitaan: toissa touko-vuonna, ja eräässä P:n häävirressä sanotaan: virret on tehty viisi vuotta, teht' on toissa torstakina. Kenties on toukotorstaki = helatorstai, joka on tou'onpanon aikana sekä Toukokuussa (mutta Karjalaisten vanhan ajanlaskun mukaan on se Sulamaakuussa, joka alkaa kuun synnystä Huhtikuussa, kun on Hank'kuu loppunut). Vanhempina aikoina olivat rukoussunnuntai (dominica Rogate) sekä seuraava maanantai ja tiistai n.k. mustan ristin päivät (ruots. svarta korsets eller gångdagarna), joina maamiehet kävivät pitkin peltojansa rukouksia lukien vuoden sadon edestä. Keskiviikkona alkoi lauluviikko ("kanttausviikko"), jolloin kouluteinit kävivät maaseuduilla laulamassa. Torstaina alkoivat Sääksmäen "Helan-huutamiset". V. 1684 mainitaan, että Loimaalla sanottuna vuoden aikana siunattiin pellot polttamalla tulta ja ehkä lukemisellakin. Edellä on mainittu, että etenkin Helluntaina eli "Neljin' pyhinä" laulettiin virsiä liekulla.

11. Liekkuvirsi.

       Lennä lintu, kiiä korppi,
       hoitamaan mun huoliani,
       kantamaan mun kaihojani;
       enemmän on mulla huolta,
     5 kuin on huolen-hoitajilla,
       suuren kaihon kantajilla,
       ison huolet, eukon huolet,
       mun on viien vellon huolet,
       seitsemän sisären huolet,
    10 viel' on huoleni omani;
       jos mie huolin täänkin huolen,
       täänkin murhe'en murennan,
       täänkin kaihon kannattelen,
       kyll'hän tuulet toista tuovat, (1 67.)
    15 ahavaiset antelevat,
       meren aaltoset ajavat,
       meren tyrskyt työntelevät.

Toisinnuksia ja selityksiä: 11.

    Tois.:
    8 mull on viien vellon huolet

10 mull' on huoleni omani; huomattava on että suffiksi esiintyy kahdesti, oma-sanan yhteydessä.

16 aalto, Eteläkarjalan murteessa alto.

17 tyrsky = aalto, maininki.

(Vrt. Knt. II: 273)

12. Liekku- ja tantsuvirsi.

Mitä miitin kuin mie laulan, ja kuta kuin mie sanelen? eikös näin hyvä olisi, näin pätösin kelpajaisi? — 5 mie kuin mietin mielelleni, ajattelen aivoilleni: eikös näin hyvä olisi, näin pätösin kelpajaisi? — näinkös virret virketahan, 10 näink' se laulut laitetahan, näinkös pannaan paikoillensa, laitetaan latuisillensa? — eikös näin soma sopisi, näin pätösin kelpajaisi? — 15 tulkaa virrein mun tupahan, ikkunoist ja reppänistä, suuremmat tuvan ovesta! niin on mulla virtosia, niinkuin seinä-hirtosia; 15 virret luoksein virratkahan, niinkuin virtaava vetonen, poikk' on puolin polvilleni, kääntykööt kätösihini! — kerin virrein mie kerälle, (I: 71.) 25 sykkyrälle synnyttelen, panen virret palmikolle, panen aitan parren päähän; (I. 77.) niit' ei laula kaikki lapset, ei lajua lapset kaikki, 30 virsiäin ei virkettuini, latusiin ei laitettuini; — mie en joua laulamahan, itse laulan konsa jouan, kun on pantu palmikolle, 35 sykkyrälle synnytetty; — siit' mie jouan laulamahan, kons' ei ruke'et rutaja, karise ei kakran-ripsit, kons' ei taitu otran-tähkä, 40 eikä heinikko heläjä; — kons' on kakrat kaappunalla, otrat oivo-närttehellä, kons' on ruke'et rutussa: siit' mie jouan laulamahan, 45 siit' laulan yheksän yötä, yhen vatsan syönnöksellä, yhen paian mie panolla, yhen vyön vyötännällä.

Toisinnuksia ja selityksiä: 12.

    Tois.:
    2 ja kuta kuin mie kujerran
    20 virret luoksein virtajavat
    23 kätehein on käänteleivät
    28 siit ei laula kaikki lapset
    30 laulujain ei laitettuini
    33 silloin laulan konsa jouan.

1 _miit_in allitereeraa mitä-sanaan, jonka tähden sanan karjalainen muoto (eikä: mietin) säilytetään (vrt. s. 5).

3 eikös kl eiköis.

5 mietin allitereeraa mielelleni-sanaan, jonkatähden länsisuomalainen muoto on tähän pantu, vaikka laulussa sana kuuluu: miitin.

15 virrein = monikon genit. ynnä 1:sen pers. suff.

27 kl mie paan aitan parren päähä.

30, 31 virket_tuini_, laitet_tuini_, = -ettujani.

31 latusiin laitettu = hyvään järjestykseen, peräkkäin laitettu.

41 kaappuna = pieni ympyriläinen närte, mihin ei ole pantu seipäitä, jota vastoin närte on pitkä ja suikulainen.

(Vrt. Knt. II: 273, 280.)

13. Liekkuvirsi.

       Mie kuin lauluille lasei ni,
       virren työlle työnteleini,
       niin on mulla virtosia,
       niin kuin seinä-hirtosia,
     5 mutta paikass' on pahassa,
       hatun all' on hangen päällä; —
       tulkaa virrein mun tupahan,
       ikkunoist' ja reppänistä,
       poikk' on puolin polvilleni; —
    10 kerin virrein mie kerälle, (I: 71.)
       synnyttelen sykkyrälle,
       mie paan aitan parren päähän; —
       ei ne laula kaikki lapset,
       pojat ei laula puoletkana,
    15 ymmärr' ei yheksänkänä,
       minun lapsen laulujani,
       hupeloisen huutojani.

Toisinnuksia ja selityksiä: 13.

Tois.: 2 virren töille työnteleini.

1, 2 laseini, työnteleini, refleksiviset muodot laske- ja työntelen-sanoista; vartalon kova kerake pehmenee, esim. annaipi = antaupi. (Vrt. Knt. II: 280.)

14. Tantsuvirsi.

       Täss' on virsien vetäjä,
       täss' on laulujen latoja; —
       nyt mie virsii on vetelen,
       nyt mie laitan laululoini;
     5 niinhän mie viritän virttä,
       niinkuin virviä vetehen,
       niinhän mie puran puhetta,
       kuin puran puna-kerätä; (I: 71.)
       sitä lähtee kuin läkistä,
    10 lähtee kuin läkin sisästä,
       sitä tulee kuin tupesta,
       kuin lavesta laukeaapi.

Toisinnuksia ja selityksiä: 14.

Tois.: 4 nyt mie laului latelen.

3 virsii = virsiä.

4 laululoini = laululoitani = laulujani.

5 virittää = viskata, mättää.

6 virvi = virpi, pikilanka.

9-10 läkki = ruots. bleck-käril.

12 lavi = lehmänlavin.

Tätä runoa voi myöskin laulaa mojostaa yksinpäisiäisnä. P. on runon kuullut enonsa tyttäreltä Jerolan Vaslen Outelta.

15. Liekkuvirsi.

       Ajo kaksi Karjalaista
       ja pari Parikkalaista,
       vetiit saanill' on sanoja, (I: 73—76.)
       puhehia puu-re'ellä:
     5 kuin käi saani salvamehen,
       reko vieruhun virahti,
       saani kaatu kallellensa,
       sysähysi syrjällensä,
       putosivat puolet virret,
    10 virret tielle virtasivat,
       virret juoksivat joelle,
       virret juoksiit Jortikkahan; —
       nuo ol? varmat Vaintkan lapset,
       nuo ol' varmat vahtimahan;
    15 pois he poimiit puolet virret,
       sysäsiit syen-vetäjän
       kanavahan Karjalaisen,
       pitkä-tukan turvallensa; —
       kalju pohjass' on kanavan,
    20 sielä kalju Karjalainen,
       pitkä-tukka turvallansa:
       "kuin ois tuojaa on tupinan,
       asun-antajaa käteeni,
       pään mie halki hakkajaisin!"

Toisinnuksia ja selityksiä: 15.

Ei lauleta reessä eikä häissä, mutta saa mu'ittaa tantsulauluksi. —
Virren on P. kuullut pienopäivistänsä.

    Tois.:
    3 vetiit virsii he re'ellä
      vet' on virsii on reellä
    4 käi on saani salvamihin
    9 putosiit on puolet virret
    13 ne on varmat Vaintkan lapset
    14 he oot varmat vahtimahan.

1 Karjala luetaan (Eteläkarjalassa) Hiitolan pitäjästä pohjaiseenpäin. Merkillistä on, että Laatukan rantuemailla (Viipurista Käkisalmeen ja sieltä Nevajoen toiselle puolelle) ei ole omaa nimeä, sillä Inkereenmaa luetaan vasta Nevan toiselta puolelta "Valkiaan kiveen".

2 Ainakin v. 1743 mainitaan Parikkalan pitäjä; sitä ennen kutsuttiin tätä pitäjää Joukion ja Koitsanlahden pitäjäksi. Eräässä Sakkulan toisinnuksessa liitetään säkeet: "Kurkijoesta kumpaisetkin, ärmäkkinen tankk' oli päällä" &c; tästä käy selville, että tarkoitetaan Parikkalan pitäjäläistä. [Leinbergin tieto, (Finl. Territ. förs. siv. 95) on väärä.]

3 saani (ven. сани [sani]) = umpilaitanen reki, saahka; "reki joka ei ole rokkoreki eikä puureki".

6 reko = reki; myös voi olla mahdollista, että on laulettu rek' o(n).

12 Jortikka on eräs kaaletuksenpaikka, sukunimi ja talo Metsäpirtin Viisjoella.

Virret juoksivat jokea myöten Jortikan kaaletuksenpaikalle, missä oli matala vesi. (Patriarkkaalisista oloista näissä seuduissa mainittakoon ohimennen, että Jortikan talossa Kaarnajoen kylässä muutamia vuosia sitten eli yhdessä tuvassa perhe, jossa oli 42 henkeä.)

13 Vaintkan lapset (ven. Ванька [Vanka], demin. Иванъ [Ivan]) = Iiwanan lapset, se on: venäläiset, Venäjän-uskoiset karjalaiset, ishorit, inkerikot, sukkapellit. Kenties on runon tarkoitus, että kreikan-uskoiset karjalaiset ovat oppineet laulunsa Laatukan pohjoispuolisilta karjalaisilta.

14 varma = kelvollinen, oiva, uhkea.

17 kanava = maantien oja.

22 tupina = (v. дубина [dubina]) puu-ase, kanki, seiväs, aidas.

23 asu = ase.

16. Tantsuvirsi.

       Mie kuin avaan arkun kannen, (I: 87.)
       laulun laatikon aloitan,
       sitä tulee kuin tupesta,
       lähtee kuin läkin sisästä,
     5 kuin lavesta laukeaapi; —
       mie kuin alan alkatella,
       kielelläni kelkatella,
       mie laulan larputtelen,
       kalkuttelen kannun suusta; —
    10 mull' on tuotu tuoni-kirja,
       mull' on annettu atesti; —
       mie en tauluista tavoita,
       umeroo en urkistele;
       mie kuin aapsesta alotan,
    15 kaikki laulan katkismuksen,
       kaikk' sanelen saarna-kirjan,
       kaikki virkan virsi-kirjan; —
       mull' on ulkona umero,
       mull' on taulu tanhualla; —
    20 jo mie sen sikälis lauloin,
       sen sikälis, tään täkälis, (III: 260.)
       Moskovan molemmin puolin,
       kahen puolen Kaahvetnitsan.

Toisinnuksia ja selityksiä: 16.

    Tois.:
     9 kannun suusta kalkuttelen
    12 mie en taulu'u [-taulua] tavoita.

6 alkatella = laulaa äläjävällä äänellä, ääntää.

7 kelkatella = kelkattaa, "yhä haastaa niinkuin rämppäkello".

8 larputtaa = lärpättää, yhä pitää puhetta.

9 kalkutella = "kun laulan niinkuin kahta puuta kalkutan".

10 tuoni-kirja = nuottikirja; tuoni — sävel.

12 taulunen = numero-taulu luterilaisissa kirkoissa.

13 umero = numero virsikirjassa tahi kirkon numerotaululla; urkistella = urkkia, katsoa tarkasti.

14 aapsi = aapinen.

15 katkismuksen kl katkelmuksen; mutta P:n selityksestä selvenee, että katk_is_musta tarkoitetaan — liikuttava todistus siitä, etteivät kreikan-uskoiset Karjalaiset vielä nimeksikään tunne sitä kirjaa, jota muut Suomalaiset jo vuosisatoja ovat osanneet ulkoapäin.

21 sikälis — täkälis = sitä — tätä myöten.

22 kl Moskovan molommin puolin.

23 Kaahvetnitsa; Inkereellä ja Kaakkois-Karjalassa on usean paikannimen pääte -itsa; niinpä Raudussa (1728): Dudenitsa, Koskitsa (Kostitsa) ja Usaditsa; Sakkulassa: Porovitsa, Valaits(ova) (nyk. Volossula); Pyhäjärvellä löytyy niitä viljalti esim. Konnitsa, Konovitsa (luostari), Mellitsa, Salitsan(ranta) ja Wernitsa. Vielä viime vuosisadan loppupuolella mainitaan Kahvenitsa, jota nimeä luultavaksi runossa tarkoitetaan. Pyhäjärvellä on muinaisruno pysynyt elävämpänä kuin muualla Kaakkois-Karjalassa, vielä nytkin esim. lauletaan Kalevalan-muotoisia häävirsiä "Pyhäjärvöisiin" häissä.

17. Liekkuvirsi.

Miks' ei soi soria ääni, ääni ei kaunis kaljahtele, ääni ei herttainen heläjä, ääni ei kuuluisa kumaja? — 5 soipis' on soria ääni, ääni kauno kaljakkoisi, kuin ois soria soittelija, kauno kaljakoittelija, kaunis äänen-kannattaja; — 10 mutt ei soi soria ääni, ääni ei kaunis kaljahtele, kuin ei oo soria soittelija, kaunis kaljakoittelija, kaunis ei äänen-kannattaja; — 15 ei kumaja voiton kulkku, (I: 95.) vierr' ei rinta viertehetön, henk' ei rasvaton heläjä, kuin ei oo voilla voittajaista, vetäjäist' ei viertehellä, 20 rasvall' ei rakentajaista; — kun olin ison kotona, kumaeli kulkkuseni, henk' on reikäin mun heläji; emo ennen voilla voisi, 25 iso rasvoill' on rakensi, veti vello viertehellä, mun anto emoni voita, voita suolaellessansa; isoin on sian lihaista, 30 sikaa on liho'issansa, palasiksi pannessansa; vello vierrettä punaista, puolikkohon pannessansa; — tulin toisehen talohon, 35 yli kynnyksen kylähän, yli pellon naapurihin: ei anna emonen voita, voita ei suolaellessansa, isoin ei sian lihaista, 40 sikaa ei liho'issansa, palasiks' ei pannessansa, vello ei vierrettä punaista, puolikkoon ei pannessansa.

Toisinnuksia ja selityksiä: 17.

    Tois.:
    7 kuin ois soittaja soria
    10 sill' ei soi soria ääni
    22 mun on kulkku'in [-kkuni] kumaji
    26 vois' on vello viertehellä
    29 isoin on sian liha'a (kl lih_aane_).

5 soipis' on omituinen muoto; ettei se ole = soip[i] s[e] näkyy siitä, että myöskin voi sanoa: jos kellot soipisiit (soipisivat). Konditionalis kuuluu säännön mukaisesti: soisin; vrt. runoa: "Jos ne soisiit kirkon kellot."

6 kaljakkoia = kaljahtaa.

9 äänen-kannattaja = jälest-laulaja, joka kannattaa äänen eli nuotin, kun hän toisen kerran laulaa saman säkeen, jonka ees'-laulaja ensin on laulanut; esim.:

eeslaulaulaja: Miks' ei soi soria ääni jälestlaul. miks' ei soi soria ääni

ees'laul. ääni ei kaunis kaljahtele jälestlaul. ääni ei kaunis kaljahtele j.n.e.

23 henk' on reikäin = henkireikäni (on…).

29 liha(i)nen = liha; tälläisiä nominia tavataan usein runokielessä, esim. poikonen (5:2), kieltäjäinen (6:32), asettajainen (6:33), turvainen (6:43), armoinen (6:44), ahavainen (6:49), virtoinen (-virsi; 7:24), hirtoinen (-hirsi; 7:26), vieroinen (-vieri; 9:39), (a)altoinen (10:16) j.n.e.

18. Sananlaskun tapainen virsi.

       Ei kumaja voiton kulkku, (I: 95.)
       henk' ei rasvaton heläjä,
       rinta ei vierre viertehetön;
       juua tahtoo kuiva kulkku,
     5 laulella lipiä kieli,
       juossa jalkava hevonen;
       tupa on tehty miesten tulla,
       talli tantsivan orosen,
       läävä lehmän lämmitellä,
    10 sauna akkojen asua.

Toisinnuksia ja selityksiä: 18.

Tois.: 8 talli seisovan orosen.

4 juua = juoda.

7-10 säkeet ovat "pantu virren jatkokseksi".

9 lämmitellä refleksivisessä merkityksessä.

10 kl sauna akko'in a_su'u:_ eli asuune; — saunavaimo, sauna-akka = lapsensynnyttäjä. EK:n asuntojen ahtaan tilan tähden muuttavat lapsensynnyttäjät saunoihin asumaan päästö-ajaksensa.

19. Tantsuvirsi.

Jok' teill' taiten tantsitahan? meill' jo laiten lauletahan; la mie laulan laarittelen, tasaisillen tantsioille, 5 kepiöillen keikkujille, laulan laauilla sanoilla, puhehilla puhtahilla: kun ei muut lihavat laula, muut verevät vierettele, 10 kun ei laula laaukkaammat, verevämmät vierettele, laihan laulaa on tuleepi, piian kuivan kuikutella, laulan laihast' on pos'esta, (I: 97.) 15 kuivaisesta kuikuttelen, vetelen verettömästä; — sill' ei laula laaukkaammat, verevämmät vierettele, jott' se sorjiin suu kuluupi, 20 kaunon varsi vaivahuupi; mie en huoli huulistani, enkä suutain mie sureksi, enkä kiellä kieloistani, suu on muillakin mukana, 25 kiel' on muilla'i keralla; — passipo emoselleni! kaksi kantajaiselleni, tuhat tuutijaiselleni, anto mulle kelpo kellon, 30 anto mulle sorian soitun, anto kaunon kalkkaloisen; tuota häissä häilyttelen, kulettelen kuokkimassa, taian käyä tantsuloissa, 35 aina laulan laarittelen; tok' en huoli, enkä haali, kaikist? en kylän sanoista, puhehist? en kenenkänä; ketäs pelkään? — en ketäkään; — 40 laulajaksi laaitahan, soittajaksi soimatahan; — en oo soittajan sukua, enkä laulajan lajia, sormet soittajan kuluvat, 45 väki laulajan väsyypi, suu puhujan pullistuupi; — saan't ei ennen mun emoni, saan't ei lauluilla rahoja, kiallaan ei killinkiä, 50 kulkullaan ei kunniata; niinkuin nyt nykyiset naiset, saavat lauluilla rahoja, kiallaan on kiitoksia, kulkullaan on kunniata; — 55 enhän mie rahoitta laula, suuta kullatt' en kuluta, hopeoitt' en huokaele, sanaa en vas'etta vaiha; — en mie äijäistä anoisi, 60 enkä tyyty'is' vähähän, polttinan joka pojalta, alttinan joka akalta, neljin riunin neitoloista, viisin riunin vierahilta; 65 ruplan maksoi köyhän tyttö, polttinan pohatan poika, riunan vaan rikkahan tytär; — enemmän rahoja saisin, kuin herrat hevoisillansa, 70 talon-pojat tammoillansa.

Toisinnuksia ja selityksiä: 19.

"Tantsu-, reki- ja häävirret sekä itkut eivät ole pätkäniekkoja — se on, niissä ei ole määrättyä pituutta eikä järjestystä niinkuin tavallisesti liekkuvirsissä, loitsuluvuissa sekä leikkilauluissa; tantsu- reki- ja häävirret lauletaan niin, että niihin vedetään ja mätetään ennenkuulluista virsistä mitä mieleen jolahtaa ja tilaisuuteen sopii, ja sillä tavoin laulua eistetään", sanoi P. — Niinpä N:o 19 on yhteen sovitettu kuudesta eri kirjaanpanosta: (n:o 21 v. 1891) säkeet 1-46; (n:o 1157 v. 1892) 47-62, 64, 66-70, 96-67; (n:o 1150 v. 1892) 47, 50, 49, 51-53, 55; (n:o 1154 v. 1892) 55-62, 64, 68—70, 65-67; (n:o 1079 v. 1892) 59-70 ja (n:o 646 v. 1887) 40-58; viimeksi mainittu kirjaanpano yhdistää edellisen osan, säkeet 146, jälkimmäiseen osaan ss. 47—70.

    Tois.:
    32 mitä häissä häilyttelen
    55 en nyt mie rahoitta laula
    56 suuta kullatta kuluta
    61 polttinan joka pojasta
    62 alttinan joka akasta
    64 viisin riunin vierahista
    68 enemp' mie rahoja saisin.

1 taiten = taitaen.

2 laiten = hyvästi.

3 la ynnä presens muodostavat optativin; tavallisesti seuraa sanan perässä pronom. personale, joskus se jätetään pois, esim. la panevat, la sanovat (21:23). Sakkulan luterilaisten runoissa tavataan myöskin muodot: lahan ja lapa; sana näkyy merkitsevän: las(k)e, anna (vrt. J. Krohnin tutkimus Suomi II. 8, s. 503—505).

6 laatu = sopiva, järjestyksessä oleva.

10 laaukas = sopiva, hyvä.

26 passipo = (ven. спасибо [spasibo]) Jumala auttakoon, kiitos.

33 kuokkimiseksi sanotaan kun ollaan "kuokkavieraana" häissä.

40 laain,-tia = puhua, sanoa (vrt. ven. ладить [ladit]).

46 puhua = puhaltaa, EK:ssa.

49 Jos tämä runo on kotoisin Kaakkois-Karjalasta tahi Inkereenmaalta, niin se seikka, että siinä mainitaan killinkiä (ruots. skilling, mikä sana jo Eddassa esiintyy), viittaa ainakin 1600-lukuun, sillä jo ison-vihan alussa valloitettiin mainitut maakunnat, jonkatähden tuli liikkeeseen ruplat, kopeekat ja riunat (= 10 kop.; ven. гривна [grivna] main. jo 882); ennen luettiin myöskin alttinat (= 3 kop.; ven. алтынъ [altyn], main. jo 1423), polttinat (= 1/2 rupl.; ven. полтина [poltina]) ja tenkat (= 1/2, kop.; ven. деньга [denga]), vrt. säk. 61—67.

59 äijäinen = äijä, paljo.

(Vrt. Knt. II: 278)

20. Liekkuvirsi.

Munkos laula'a tuleepi, munkos vuoroin vieretellä? la mie laulan laiha poika, (XXI: 301.) poika kuiva kuikuttelen, (XXI: 302.) 5 vetelen vähä-verinen; laihan laulella tuleepi, pojan kuivan kuikutella, ve'ellä vähä-verisen; kuin ei muut lihavat laula, (XXI: 298.) 10 muut verevät vierettele, soriammat souattele, kaunehemmat kannattele, kuin ei läula laatuisammat, kuin ei viisaammat vetele, 15 laulan laihasta pos'esta, (I: 97, XXI: 303.) kuivaisesta kuikuttelen, vetelen verettömästä; sitt' sanoot kyläiset naiset, sanoot naiset naapuriset 20 — viisaat on akat kylällä, naiset nouvit naapurissa —: "laiha on luotu laulamahan, veretön vetelemähän"; — senhän mie visusti virkan, 25 sen mie selvästi sanelen: ei ois laihan laulettava, laiska on luotu laulamahan, veltto vettä soutamahan; ei ois lais'an laulettava, 30 velton vettä souettava, sorjat suutaan ei kuluta, kaunot vartt' ei vaivaele, jott' ei sorjan suu kuluisi, rannin vars' ei vaivahuisi; 35 mie kuin oon laiha, mie vaan laulan, mie kuin oon veltto, vettä souan; niin mie laulan liirittelen, kuin vieoista vierettelen, suusta kuin sulan nenästä, 40 pääst' kuin päivän-kakkarasta.

Toisinnuksia ja selityksiä: 20.

    Tois.:
     1 Munkos laulella tuleepi
     3 la mie laulan laiha piika
     4 piika kuiva kuikuttelen
     5 vetelen vähä-väkinen
     6 laihan laula'a tuleepi
     8 verettömän vieretellä
    10 verevämmät vierettele (XXI: 300.)
    13 kuin ei laula laaukkaammat
    17 pos'est' on verettömästä
    18 sano'ot kyläiset naiset
    24 sen mie virkan viisahasti
    33 jott' se sorjan suu kuluupi
    34 kaunon varsi vaivahuupi
    38 niin kuin vettä vierettelen.

2 vuoroin laulettiin aina (vrt. siv. 3), paitsi silloin kun oltiin "yksinpäisiäisnä", jolloin laulettiin joka säe kahdesti ikäänkuin "jälest'laulaja" (= puoltaja, säistäjä, Lönnr. esip. Kalev. II § 17) olisi saapuvilla. Kun tällä tavoin lauletaan yksin, esiintyvät selvimmällä tavalla säkeitten loppusanojen päämuodot, kun säe kerrotaan eli toisen kerran lauletaan, niinkuin alla-olevasta taulusta näkyy (vrt. myös siv. 42):

Parasken runojen loppusanat kuuluvat:

1. suusanalla luettuina: 2. [sivumuodot] ensikertaisessa laulussa: 3. [päämuodot] kerrotessa:

    Nom.
    1. mies |2. miesi |3. miesi
    1. piika |2. piikui |3. piika
    1. ihmeet |2. -meeti |3. -meete, -me'et
    1. palentuneet |2. -neeti |3. -neete

    Gen.
    1. hirre(n) |2. hirrii |3. hirre(n)
    1. katokse(n) |2. -toksii |3. -tokse(n)

Part. 1. kunniaa |2. -niaani |3. -niaane, (niaista) 1. vettä|2. -vettui |3. -vettä 1. lih(h)aa |2. -haani |3. -haane (-haista) 1. san(n)aa |2. -naani |3. -naane (-naista) 1. pojaista (poikanen) |2. -jaistu |3. -jaista 1. ol'tta |2. ol'ttu |3. ol'tta 1. mi(n)uista (minunen) |2. -minuuni |3. minuune 1. hy(yv)vii (=hyviä) | 2. hyviihyi |3. hyviini, hyviä 1. oppimii (=-mia) |2. -miihui |3. -miini, -mia 1. vetelemii (=-miä) |2. -miihyi |3. -miini, miä 1. run(n)oi (=runoja) |2. runoiui |3. runoja 1. lausehii (=-hia) |2. -sehiihui, -hiiui |3. -sehiini, -hia 1. ilmisii (=-misiä) |2. -misiini |3. -misiine

    Iness.
    1. viluss' |2. -lussui |3. -lussa
    1. jäless' |2. -lessi |3. -lessä

    Elat.
    1. pakkasest' |2. -sestui |3. -sesta

    Illat.
    1. päähä(n) |2. päähii, päähyy |3. päähä(n)
    1. kät(t)ee(n) |2. -teeni |3. -teene
    1. istuntaa(n) |2. -taani |3. -taane
    1. ko(t)tii(n) |2. -tiihi |3. -tiini, (-ne)
    1. kartanoo(n) |2. -nuuni |3. -noone

    Adess.
    1. laitumell' |2. -llui |3. -lla
    1. kunniall' |2. -llee (-llui) |3. -lla
    1. maill' |2. mailli |3. mailla
    1. mättähill' |2. -llyi |3. -llä
    1. kunnahill' |2. -lli |3. -lla

    Abl.
    1. keralt' |2. -lti |3. -lta
    1. tavalt' |2. -lti |3. lte

    Allat.
    1. sommelolle(n) |2. -lli |3. -lle(n)

    Transl.
    1. iloks' |2. iloksi |3. ilokse
    1. luoks' |2. luoksi |3. luokse

    Prol.
    1. alaits' |2. -tsi |3. -tse

    Suff.
    1. vakkasein |2. -siini |3. -seini
    1. varrellain |2. -laani |3. -llaini
    1. ik(k)äin (=ikäni) |2. -keini |3. -käini
    1. käyessäin |2. -ssääni |3. -ssäini
    1. m(i)un sukuhein (=sukuhuni) |2. -kuhiini |3. -kuheini
    1. meiän neiossaa(n) (=neidossamme) |2. -ssaasi |3.- -ssaase
    1. si(n)un em(m)ois |2. -oosi |3. -oisi
    1. ollakseis' |2. -kseesi |3. -kseisi
    1. tultuais |2. -tuvaisi |3. -tuvansi
    1. teiän virsissää(n) (=virsissänne) |2. -sääsi |3. -ssääse
    1. lapsillee(n) |2.-lleesi |3. lleese
    1. kuollaksee(n) |2. -kseesi |3. -kseese
    1. paikoillee(n) |2. -lleesi |3. -lleese
    1. itsiää(n) |2. -siääsi |3. -siääse

    Adv.
    1. suorastee(n) (=-staan) |2. -teesi |3. -teese
    1. kohastee(n) (=kohdastaan) | 2. -eesi |3. -eese
    1. hyväst' |2. -västi |3. -väste
    1. somast' |2. -masti |3. -maste
    1. laatuisast' |2. -sasti |3. -saste
    1. itsekää(n) |2. -sekääni |3. -sekääne
    1. huomennai |2. -naaii |3. -nnak(k)i(n)(-na'i)

    Pres.
    1. viritän |2. -tyi |3. -tän
    1. kalkuttelen |2. -telii |3. -telen
    1. vak(k)oon |2. (vakoilui) |3. (vakoilen)
    1. tul(l)oo (=tulee) |2. -lo'o |3. -lloopi
    1. laittelei |2. -leevui |3. -leepi (-leipi)
    1. aj(j)aa |2. ajaavui |3. ajaane, -aapi
    1. aj(J)aat |2. aj(j)aati |3. aj(j)aata
    1. kerkiäät |2. -kiäävyi |3.-kiääti, -ääte
    1. näk(k)yyt |2. -yyty |3. -yytö
    1. tulloot (=tulevat) |2. -ooti |3. -ooto
    1. otteloot (ottelevat) |2. -ooti |3. -oote, -ooto

    Impf.
    1. virkko(i) |2. -kkui |3. -kko
    1. toivat |2. -vui |3. -vat
    1. aj(j)oit |2. -oivui |3. -oivat

    Konc.
    1. sotkenoo |2. -ooni |3. -oone
    1. kanittanee |2. -neeni |3. -neene

    Inf.
    1. maata|2. maatui, tuu |3. maata
    1. as(s)uu (=asua) |2. asuuni |3. asuune, asu'u
    1. otella |2. -tellu |3. -tella
    1. vieretellä |2. -tellii |3. -tellä
    1. rykkii (=rykkiä) |2. -kkiini |3. -kkiini (-ne)
    1. laulamaa(n) |2. maani |3. -maane

    Pass.
    1. annetaa(n) |2. -aani |3. -aane
    1. ristitti(n) |2. -ttiini |3. -ttiini
    1. leikattaa |2. -kattaavui |3. -kattavan
       ("jos näkisin leikattaa")

(Vrt. Sel. 1-5 ja Sel. 24-25)

12 kaunn_e_h_e_mmat eroaa kirjakielestä; tässä muodossa tulee komparativi näkyviin, jota vastoin länsisuomalaisissa murteissa "kauniimmat" voi olla sekä komparativi että superlativi.

17 nouvi = selvä, ymmärtäväinen.

34 ranni = (ehkä: ruots. grann) korea, kaunis.

38 vieoista, vetonen-sanasta (vrt. selitys 5: 2). Sakkulan kielessä diftongiseerataan tai pitennetään vokaali kun k tahi t on hävinnyt sellaisissa sanoissa kuin: keko, kieon; joki, juoen; noki, nuoen; lato, loaon; laki, loaon; mato, moaon; nato, noaon; käki, keäen (niinkuin myös sanotaan käsi, keäen; vesi vie'en); kyty, kyy'yn; hiki, hiien; suku, suu'un j.n.e. Tämä murteenomituisuus on tekstissä säilytetty, sillä jos kirjakielen mukaan kirjoitettaisiin veoista, niin se ei täysin allitereeraa vierettelen-sanaan.

21. Tantsu- ja liekkuvirsi.

Mitä varten tänne läksin? mie en ilman istuntahan, pihk' en puolisen pitohon, seinän-vieren en seisontahan; — 5 ilo siinä, missä nuoret, vaka siinä, missä vanhat; — sitä varten tänne läksin, virsiäni virkkamahan, laulujani laskemahan, 10 leikkiä leventämähän; tulin ilmisiin iloksi, tulin rahvahan ratoksi; — taas meitä moni sanovat, muutomannet muistelevat, 15 tämän iltaisen ilosta (I: 99.) tämän päivän pään perästi; — ilotaan me tääkin ilta, muien iltojen mukahan, remutaan me tääkin retki, 20 muien retkien mukahan; — mitäs minä sanoista huolin, ketäs pelkään? — en ketäkään! — la sanovat, la panevat, viel'hän viimein herkiävät, 25 ennen kuin kuolla kerkiävät; en mie pannessa pahene, enkä lauhu laatiessa, kiintii en kirottaessa; minkä saavat, hot sanovat 30 sen saavat sanottuansa, minkä ilman oltuansa, pahan mielen palkastansa, pahan mielen, paksun huulen, kun kirves kivestä saapi, (XII: 153.) 35 napa-koira kalliosta. (XII: 154.)

Selityksiä: 21.

2-4 viimeiset sanat kuuluvat laulussa: istun_taane_, pi_toone_, seison_taane_, mitkä muodot yhtähyvin voivat olla partitivin kuin illativin.

3 pihk' en puolisen = pihk'puolisen (pihtipuolisen) en.

6 vaka = vakavuus.

13 Omituista on, että kun subjektina on sana, jolla on kollektivinen merkitys, esim. kansa, kyläkunta, jokainen, moni, muutama y.m., niin käyttää P. laulussaan monikon muotoja tekosanassa.

14 muutomannet; ehkä = muutomat ne(t).

19 remuitset = riemuitsen.

27 lauhtua = läyhkää.

28 kiintii; kiintiin (-tiän), kiinnitä = tulla kiintiäksi; jos joku esim. nostamisesta sydänalasta on hellä, niin sanotaan että se on kiintiinty (= kiintiinnyt) ja luullaan että nahka on kiintynyt ruumiiseen liian lujasti, jonkatähden hierotaan.

32 kl palkas_teese_; niin myöskin palkastein (-stani), suorasteese, kohasteen; adverbissa käytetään aina -ste-muotoja (kts. selitys 2: 5-6.)

22. Loppu-virsi liekussa.

       Kyll' on, kyll' on; täys' on, täys' on,
       kyll' on täysi tästä päästä,
       tästä tyhjäst' on tytöstä,
       lapsest' on emottomasta,
     5 täys' on täst' sanelijasta;
       älkää te kyläiset naiset,
       älkää naiset naapuriset,
       älkää äijäistä anoka,
       tästä tyhjästä tytöstä,
    10 natukasta laulajasta; —
       kyll' on, kyll' on; täys' on, täys' on,
       pian piisaa on minusta,
       tämän iltasen iloksi, (I: 99, XXI: 305.)
       tämän päivän päätteheksi.

Selityksiä: 22.

Koska tämä runo on loppuvirsi liekussa, niin P. sanoi kun hän oli sen laulanut: "Se olkoon virsi viimeinen minun hurjan laulakseni" — eipä vaan ollut!

8 äijäinen = paljo.

10 natukka = kuivavartaloinen, pieni.

23. Piina-luku.

       Tule tänne Herra Ieesus,
       saa tänne hyvä Jumala,
       piika-lapsen piinasihin; —
       päästä piika pintehistä, [I: 173
     5 vaimo vatsan vääntehistä, [I. 174
       ava'a lihainen lukko,
       luinen lukko longottele; — [I: 321
       mehiläinen kanna mettä,
       suussasi sima sulaapi,
    10 kipiöille voitehiksi, (XV: 487.)
       haavoillen pareneville;
       keitä mettä kielelläsi,
       joka kukkasen nenästä,
       joka heinän helpehestä,
    15 tuo ol'tta Topiolasta,
       tuo mettä Mielolasta,
       voia niillä voitehilla,
       niillä rasvoilla rakenna,
       millä Ieesus voiettihin,
    20 Maariainen maasittihin,
       sisäst' on kivuttomaksi,
       alt' on aivan terveheksi,
       päältä tuntumattomaksi; —
       Jumala on parantaja,
    25 Ieesus on terveen-tekijä.

Selityksiä: 23.

Piina-luku eli luku synnytystuskissa.

8:sta säkeestä alkaa se lisäys, joka aina luetaan loitsulukujen perästä. Loitsut eli "luvut" luetaan, "sopotetaan, lomitetaan" matalalla äänellä, eikä niitä koskaan laulettu; kun loitsuluvut ja loitsutemput olivat toimitetut luettiin "Isä-meidän" tahi "uskontunnustus". Tavallisesti on runomitta loitsuissa huonompi kuin muissa runoissa, mutta jos loitsut lauletaan, niin helposti runomitta korjaantuu, niinkuin tässäkin luvussa.

15-16 Topiola (ja Mielola); väännetyt Tapiola- ja Metsola-sanoista. — Mainittakoon, että v. 1687 nostettiin kihlakunnan oikeudessa kanne erästä Lapinlahden (Sakkulan pitäjästä) miestä vastaan; hän oli muka lukenut käärmeenluvun, jossa muun muassa oli seuraavat säkeet: [Lapinlahden kylä oli naapurikylä Vaskelaan, missä P. asuu.]

Tule tänne Herra Kiesus saa tänne sula Jumala — — — —

ja edelleen:

ota mette[-tä] Mettolasta tima Tapiolasta mesi keitä kielelläs sima suussas sula[a] j.n.e.,

ja kertoi mies oikeudessa, että kun sanat olivat luetut oli luettava "Isä-meidän"; vielä hän lisäsi että tämä oli "maakunnan tarve", ja tätä lukua hän oli lukenut 20 vuotta (vrt. Hertzberg, Bidrag till Finlands kulturhistoria på 1600-talet, Vidskepelse, s. 59-60; — erehdystä vaan on, että mies olisi ollut kotisin Raudusta). Tästä näkyy, miten suomalaisten runous aikojen kuluessa muuttuu pienessä määrässä, kun 6 säettä melkein muuttumattomina on pysynyt paikkakunnalla ainakin 225 vuotta. Vast'edes saamme nähdä, että toisetkin säkeet siinä vanhassa luvussa (joka löytyy kirjaanpantuna Valtionarkiston Tuomiokirjoissa v. 1687) löytyvät P:n "maon luvussa".

(Vrt. Loitsurunoja siv. 238, 239, 271: h—273.)

24. Liekkuvirsi.

       Kuin mie tehnen, kuin ruvennen
       kuin se lienee on parempi,
       kuin se lienee kunniampi?
       liekos kuolla, vain elä'ä
     5 vain paremp' pakoon lie männä? —
       paremp' on pakeneminen,
       ennenk' nuorra kuoleminen; —
       mitäs tehhä, kuin elä'ä,
       tämän suuren huolen kanssa,
    10 tään suuren surun keralla,
       kaihon kauhean keralla;
       synny ei syyä leivän kanssa,
       painaa ei palan keralla; —
       mitäs tehnen kuin ruvennen,
    15 kuin se lienee on parempi,
       kuin se lienee kuuluisampi,
       tehnenkos tuvan tulehen, (I: 191.)
       vain vestän vetehen lastut? —
       mie jos teen tuvan tulehen,
    20 tul'han polttaa mun tuvaini,
       jos vestän vetehen lastut,
       ves'han viep' mun vestokseni.

Toisinnuksia ja selityksiä: 24.

    Tois.:
    19 jos mie teen tuvan tulehen
    20 tul' on polttaa mun tuvaini
    22 ves' on viepi vestokseni.

3 kunnia komparativissa = kunniallisempi.

4 vai_n_ eikä: vai, niinkuin se on kirjakielessä ja Ahlqvist olettaa (vrt. Ahlqvist, Tutkim. Kalev. tekst. siv. 36); säe kl "liekö kuolla vain elääne"; (-ni ja) -ne liitetään säkeen lopussa 1:0 yksikön partitiviin, esim. siiaane, majaane, kylääne, kaupuntiine, kalaane, kutsuntaane, lihaane, lyllyyne, minuune, karsinaane, matoone, emoone, kunniaane, sanaane, palmikkoone, iloone, värttinääne; 2:0 monikon partitiviin, esim. ilmisiine, tuomisiine; 3:0 yksikön illativiin, esim. eteene, mukaane, sisääne, perääne, päähkeneene, kalaane, minuune, nojaane, kitaane, tappeluune, taivoseene, lumeene, rakoone, tupaane, veroone, pakoone, etsinkoone, etsimääne, liukkumaane, katsomaane, kuulemaane; 4:0 yksikön 3 pers. pres. esim. ajaane; myöskin kieltomuodossa, esim. ei sikiine; 5:0 yksikön 3 pers. koncessivissä, esim. saattaneene, tehtäneene, kanittaneene, vietäneene, unohtaneene, masentaneene, polkeneene; 6:0 optativiin, esim. painukoone; 7:0 infinitiviin, esim. elääne, pitääne, kytööne: 8:0 passiviin, esim. pantaneene, saattaneene, ristittiine ja 9:0 samassa merkityksessä kuin suffiksi -kana Kalevalassa, esim. puoletkaane, millenkääne, kulloinkaane, hauton'tkaane, havainnutkaane, (en) laulakaane j.n.e.

(Vrt. selitys 20: 2, taulu.)

12 syntyy = sopii.

17 omituista on, että Kalevalassa puhutaan tuuleen rakentamisesta, ja Kantelettaressa sekä P:lla tuleen rakentamisesta.

18, 21 vestän = veistän.

20 tuvaini = tupani; murteessa kuuluu tämä sana: tuuvvaini (vrt. ed. Runo 7, Sel. 35).

(Vrt. Knt. I: 199: 23—30.)

25. Liekkuvirsi.

Pääsky-lintu, päivä-lintu, (I: 201). yö-lintu, lepakko-lintu lentel' on kesoiset päivät, sykyetkin yö-syämet; 5 etsi maata maataksensa, lehtoa levätäksensä, pesoa muni'iksensa; saan't ei maata maataksensa, lehtoo ei levätäksensä 10 pesoo ei muni'iksensa; muni kultaisen munaisen, [I: 210 valo vaskisen pesoisen, soti-laivan kannen päälle; — toi Jumala suuren tuulen, 15 suuren tuulen, ves'-satehen, kaato pesän kallallensa, sysähytti syrjällensä, munat vieri'it vetehen; — [I: 225 pääsky-lintu, päivä-lintu, 20 yö-lintu, lepakko-lintu, hän lentel' kesoisen päivän, sykyenkin yö-pimiän, hän sai rautaa on palaisen, pikkaraisen pihjalata; 25 hän vei rauan seppälähän: "seppyein oot selvyeni, taitaja takojaiseni, taoit eklen, taoit ennen, nyt tao tänä'i päinnä, 30 tao rautanen harava!" teetti rautaisen haravan, pihjalaiset piit panetti, vas'est' on valatti varren, teräksestä naaklat teetti, 35 haravoi meret kokohon, meren ruuot ruopusteli, meren kaislat kaaputteli, meren hiekat helsytteli; löys' hän puolen valkulaista, (1: 239.) 40 tuon lähätti taivosehen, sen on kuuks' kumottamahan; (1: 240.) löys' on puolen ruskulaista, sen lähetti taivosehen, sen täheksi taivosehen.

Toisinnuksia ja selityksiä: 25.

Tähän on verrattava J. Krohn'in Kalevalan Toisinnot I: N:o 155 ja siv. 160.

    Tois.:
     5 ets' hän maata maataksensa
     6 pesoo on muni'iksensa
     8 ei saan't maata maataksensa
    40 sen lähätti taivosehen (lähättää = lähettää)
    40 toisen puolen valkulaista.

15 kl sateene (-teeni).

26 oot; omituista on, että tässä 2:nen pers. käytetään runollisena lisäkkeenä.

34 naaklat = naulat.

36 ruuot; ruoko-sanasta.

(Vrt Knt. I: 200 ja 3:as pain. III: 1.)

26. Tantsuvirsi.

       Ei ilo ilollen tunnu,
       ei remullen millenkänä,
       kuin ei vanha Väinämöinen,
       entinen ilon-tekijä,
     5 lihojaan ei liikuttele,
       väkiään ei väännettele,
       järkyt' ei jäseniänsä; — (I: 294.)
       kuin ei vanha virren-seppä,
       vanha laulujen latoja,
    10 vanha virsien vetäjä,
       kuin ei virka virsiänsä,
       eikä las'e laulujansa; —
       täss' on entinen evesti,
       entinen ilon-tekijä;
    15 antakaapas! — mie aloitan,
       mie aloitan aika nuotin,
       tehhähän leviä leikki,
       kierretään kiperä leikki;
       kaikki lapset lattialle,
    20 kaikki kansa katsomahan,
       ilmiset iloitsemahan,
       akat meitä auttakaa,
       tah' sanalla, tah' kahella,
       tah'ka puolell' on puhetta
    25 tytöt nuoret nuotiohon;
       ilotaan nyt tääkin ilta,
       muien iltojen mukahan.

Toisinnuksia ja selityksiä: 26.

    Tois.:
    16 mie aloitan aika leikin
    22 akat kaikki arttelihin
    23 (25) tytöt nuoret työn-tekohon
    26 iloitaan on tääkin ilta.

3 P:n runoissa ei mainita Väinämöisen nimeä kuin tässä ja kahdessa toisessa runossa. Sitä paitsi hän laulaa "Sokeasta pojasta" (= Kalev. Väinämöisestä).

13 evesti = keikkeä, vurtti, kaikin puolin riski ihminen.

25 nuotio = kun on paljo ihmisiä tukussa, niin sanotaan: "niin on suuri nuotio".

27. Liekkuvirsi.

       Kun olin ison kotona,
       mie käin ulkona use'in
       uutta kuuta katsomassa, (I: 311.)
       ilmaa on ihailemassa, (I: 312.)
     5 otavaista oppimassa; (I: 313.)
       taivas tantsi, kuu iloitsi,
       tähet löivät leikaria;
       mie kuin istuin — maa iloitsi,
       mie kuin seisoin — seinä paisto,
    10 mie kuin käin — kämärät läikkyit,
       mie kuin tantsin — taivas läikky.

Selityksiä: 27.

2 kl usein_i_; -i on joko runomitan täydentämiseksi tahi = -kin.

3 uudesta kuusta eli kuun synnystä laskevat vielä nytkin EK:n kreikanuskoiset ajanlukunsa. "Taivaallisia kuita" luetaan, niin että 1:0 Ensimäinen sy[d]änkuu alkaa kuun synnystä Joulukuussa, sitten tulee 2:0 Toinen sy[d]änkuu, 3:0 Vaahtokuu, 4:0 Hank'kuu, 5:0 Sulama(a)kuu, 6:0 Kesäkuu, 7:0 Ensimäinen heinäkuu, 8:0 Toinen heinäkuu, 9—13:0 Elo—Joulukuu.

4 otavainen = otava; vrt. sananlaskua: "otavass' on nuoren nousu, kun on pursto pohjoisessa, päin sarvet suliin maihin".

7 leikari = leikkisä ihminen; lyödä l. = peuhata, pauhaa.

10 kämärä = märännyt eli laho kanto, matala kanto.

(Vrt. Loits. run. 3. 241: l.)

Kalevalan II Runo.

28. Sananlasku

Minkä niitin, sen kokosin (Kalev. II: 65.)

Selityksiä: 28.

Vrt. Loitsr. s. 332: a, säe 9.

29. Liekkuvirsi.

Mie laulan tähän talohon, tähän täytehen talohon, tässä täyttä tarvitahan, täss' on aina annetahan, 5 koko-leivin kuollehille, kannikoin kävelijöille, puolin leivin puistajille, vakoin antaat vaivaisille; — mie laulan tähän talohon, (XXI: 40.) 10 tähän täytehen talohon, isännälle uuen turkin, (XXI: 411.) emännällen kaattuvaisen, (XXI: 412.) pojallesi miel'-miniän, (XXI: 414.) tyttärelle mieli-sulhon; — (XXI: 413.) 15 mie laulan tähän talohon, (XXIX: 153.) tähän täytehen talohon, tammen keski-tanhualle, (XXIX: 154, XLIV: 183.) tammellen tasaiset oksat, — (XXIX: 155, XLIV: 185.) oksat ol'tta vuotamahan, 20 viinaa on vilajamahan, — joka oksalle omenan, (XXIX: 156, XLIV: 186.) omenallen kulta-pyörän, (XXIX: 157, XLIV:187.) kulta-pyörällen käköisen; — (XXIX: 158, XLIV: 188.) kuin käki kukahteleepi, (IV: 509, XXIX:159.) 25 niin syän pakahteleepi, (IV: 510.) syän sytty'y tulelle, pää palollen paukahtaapi; — sitä mieheks' mie sanoisin, urohoksi uskaltaisin, 30 ken tuon tammen taittelisi, (II: 91.) puun pitkän piroittelisi, (II: 92.) tekis' tyven tynnyriksi, latvan laivan mastiloiksi, kesk' on paikan kelleriksi, 35 pikariksi pienet oksat, tuopiks' on tomiat oksat; — onhan mulla oimo vello, — syötett' on sian lihoilla, kamaroill' on kasvatettu, 40 joka tammen taitteleepi, puun pitkän piroitteleepi, tekee tyven tynnyriksi, latvan laivan mastiloiksi, kesk' on paikan kelleriksi, 45 pikariksi pienet oksat, tuopiks' on tomiat oksat; — tytöt juovat tynnyristä, pikarista piiat juovat, pojat juovat puolikosta, 50 ämmät juovat ämpäristä, miehet juovat mistä saavat, ukkoloille annetahan.

Toisinnuksia ja selityksiä: 29.

    Tois.:
    26 syän syyttyy on tulelle
    30 ken sen tammen taittelisi
       ken tään tammen taittelisi
       joka tammen taittelisi
    31 pitkän puun piroittelisi
    40 jott' on tammen taitteleepi
    52 akat mistä annetahan.

2 kl tähän täyte'en taloone.

5 näkyy olleen tapana, että kuolleita varten varustettiin leipiä.

7 puistaja = kerjäläinen.

8 vakka on EK:n mitta, = 1/6 osa tynnyriä eli 5 kappaa (niin ainakin jo 1684 Sakkulassa); jonkatähden myöskin puhutaan esim. 6 n vakan-maasta j.n.e. EK:n häissä pidetään "lahjukset" vakassa.

12 kaattuvainen (P:n selityksen mukaan) = kate-nuttu, päällysniekka turkki; EK:n sekä miehet että naiset pitävät tavallisesti turkkia ilman päällyksettä.

34 kelleri = kellari; kesk' on paikan = keskipaikan on.

36 tomia = vahva, paksu.

37 oimo = oivo; vrt. ati_mo_, ati_vo_; myöskin nimeissä, esim. Anterm(v)o, Istermo(va), Joukamo(va)inen, Kalermo(va), Pellerm(v)o, Väinämö(vä)inen, Äyrämö(vä)inen &c; — vello = veli.

39 kamara = sianlihan pinta.

Runo loppu-osa (28-52) on luettava Kal. II (Krohn, Suom. Kirj. Hist.
Kal., s. 410) (Vrt. Knt. I: 10 III: 3 kolm. pain.)

30. Liekkuvirsi.

Turun tyttö, Saaren neito, Turun morsian mokoma, Turun Helka, helmi-kakla, istui Saaren sillan päässä, 5 vuoroin itki, vuoroin nakroi, vuoroin päätään hän sukiipi, vuoroin sipuu silmiänsä, vuoroin panee paklojansa, kiinnitti hän kenkiänsä; 10 ootteli miestä mielellistä, sulhaist' on sima-suloista, joka ei riuhtois' rististänsä, katkois' ei kakla-ketjyistänsä; — mies merestä näytteleipi (II: 111.) 15 kulta-suinen, kulta-päinen, kulta-hattu hartioilla, (II; 117.) kulta-kinta'at käessä, (II: 119.) kulta-kihlat kormannossa; alkoi neittä laaitella, 20 alkoi neiolta kysellä: "tulets' neitonen minulle? yhen lehmän lypsäjäksi, yheksän heruttajaksi, kymmen-kunnan kytkijäksi, 25 saa'an lehmän saattajaksi, ja lavesta laskijaksi?" — neito vasten vastaeli: "minkä annat palkastani?" sulho vasten vastaeli: 30 "ilo-viikon ensimäisen, itkun kaikeks' on iäksi!" — neito vasten vastaeli: "ei oo suotu, ei oo luotu, (II: 146.) eik' oo eukko toivottanut, 35 saunan maass' ei maatessansa, ollessaan ei olkiloilla, pehuill' ei levätessänsä"! — Turun tyttö, saaren neito, Turun morsian mokoma, 40 Turun Helka, helmi-kakla, istui saaren sillan päässä, vuoroin itki, vuoroin nakroi, vuoroin päätään hän sukiipi, vuoroin sipuu silmiänsä, 45 vuoroin panee paklojansa, kenkiänsä kiinnittääpi, ootteli miestä mielellistä, sulhaista sima-suloista; mies merestä näyttele'i, 50 multa-suinen, multa-päinen, multa-hattu hartioilla, multa-kinta'at käessä, multa-kihlat kormannossa; alkoi neittä laaitella, 55 alkoi neiolta kysellä: "tulets' neitonen minulle, yhen lehmän lypsäjäksi, saa'an lehmän saattajaksi, kymmen-kunnan kytkijäksi, 60 yheksän heruttajaksi, ja lavesta laskijaksi?" — neito vasten vastaeli: "mitäs sie minulle annat, minkä annat palkastani?" 65 sulho vasten vastaeli: "itku-viikon ensimäisen, ilon kaikeksi iäksi!" neito vasten vastaeli: "se on suotu, se on luotu, 70 sen on eukko toivottanut, saunan maassa maatessansa. ollessansa olkiloilla, pehuloill' levätessänsä"; — hän sai miehen mielellisen, 75 sulhaisen sima-suloisen.

Toisinnuksia ja selityksiä: 30.

    Tois.:
     6 vuoroin päätä'än suki'i
     9 kenkiänsä kiinnittääpi
    23 tuh(h)annen heruttajaksi
    36 olkiloill' ei ollessansa
       ruis-olill' ei ollessansa
    69 tuo on suotu, tuo on luotu.

3 kakla = kaula. — 5 nakroi = nauroi; imperfektin 3 pers. -i ei kuulu murteessa, esim. ajo, laitto, alko.

7 sivun, sipua — pyyhkiä.

8 pakla = paula; virsun nauha.

12, 13 koska tässä puhutaan Turusta ja Helka-morsiamesta, niin ehkä voi varmuudella päättää, että runo on Länsi-Suomesta, ja kun puhutaan ristisistä ja kaulaketjyisistä niin voi päättää, että se on katooliselta ajalta.

14 kl näytte_leihi_, näytte_leipi_ ja näytte_le'i_.

19 laaitella = puhutella. — 21 tulets' = tulet sie.

27 _saa'_an = sadan (siv. 42). — 30 kl _ei_simäisen. 37 pehuti — pehkut, oljen rikat.

(Vrt. Knt. 3 pain. III: 77.)

31. Liekkuvirsi.

Läksi poika päähkenehen, toinen poika tuorehesen, kolma'is keso-kalahan, neljä'is jänön-jälille, 5 viies on su'en-vihoille; tuli poika päähkenestä, toinen poika tuorehesta, kolma'is keso-kalasta, neljä'is jänön-jäliltä, 10 ei tullut su'en-vihoilta; kenen poikaa on ikävä, se on mänköön etsimähän! ison poikaa tul' ikävä, iso läksi etsimähän; 15 nousi suurelle mäelle, korkeallen kukkulalle, huusi kerran huisahutti: "tule poisi, poikueni!" poika vasten vastaeli: 20 "en pääse, — isosueni, — pilvet päätäin mun pitävät, (II: 154.) hattarat hapeniani"; — kenen poikaa on ikävä, se on mänköön etsimähän! 25 emon poikaa tul' ikävä, emo läksi etsimähän, nousi suurelle mäelle, korkeallen kukkulalle; huusi kerran huisahutti: 30 "tule pois, mun poikueni!" poika vasten vastaeli: "en pääse emosueni, pilvet päätäin mun pitävät, (II: 154.) hattarat hapeniani; 35 ota olkii sie kuponen, pärehii sie vihkeroinen, mill' sie poltat pilven reunat, pilven hattarat hajotat"! emo läksi etsimähän, 40 otti olkii hän kuposen, pärehii hän vihkeroisen, mill' hän poltti pilven reunat, pilven hattarat hajotti; — hän toi poisi poikasensa.

Toisinnuksia ja selityksiä: 31

    Tois.:
    37 kolmas on keso-kalahan
       neljäs on jänis-jälille
    18 tule pois mun poikaseni
    21 pilvet päätäin mun peittävät (-ttääte)
    35 ota olkii on kuponen
    36 pärehii on vihkeroinen
    42 hän [kl. heä(n)] sitt' poltti pilven reunat.
    44 hän toi pois oman poj'ansa [kl poj(j)aase].

1-2 kl pääh_keneene_ — tuo_reheene_; tuores,-een tarkoittanee kalastamista; supistun. sanoisssa on illat. EK:ssa: ..h.(n).

3 keso-kala = (kesäkala) sieni; tätä lausetta saa kuulla myöskin puheessa.

5 suen-viha = loitsuluku susia vastaan; tässä on luultavaksi vihat = vainominen, josta ehkä viha = loitsuluku on saanut merkityksensä; löytyy esim. maon-, tulen- ja veden-vihoja y.m.

12 m_ä_nee (männöö EK:n murteessa) = menee, on säilytetty niinkuin sana kuuluu Karjalassa ja osittain Savossakin.

18-20-32 poikueni — isosueni — emosueni; poiut, harjut, -uen; isosut, emosut, orosut, -suen; tälläisia deminutiviä P. tuskin käyttää runokielessään muutoin kuin nomin. ynnä suffiksin kanssa. — 31 kl män_köö_.

22 hattara = 1) rätti, kehno repale, 2) vähäinen ja hatara lumi, 3) pilvi (ei ole tässä merkityksessä EK:ssa tunnettu); — hapenet = huonot hiukset.

36 vihkeroinen = vihko.

(Vrt. Knt. III: 18)

32. Liekkuvirsi.

       Mikä tu'olla näkyypi?
       talo tu'olla näkyypi;
       mikä tuon talon takana?
       tammi tuon talon takana;
     5 mikä tammen latvaisessa?
       kätkyt tammen latvaisessa;
       mikä kätkyen sisässä?
       hurst' on kätkyen sisässä;
       mikä hurstin hulpelossa?
    10 vello hurstin hulpelossa;
       mikä vellon olka-päällä?
       kirves vellon olka-päällä;
       mikä kirve'en-kasassa?
       lastu kirve'en-kasassa;
    15 mihin lastu sinkahtaapi,
       siihen kirkko tehtänehen,
       kappal' on kanittanehen;
       kuka kirkon kirjottaapi,
       kuka kappalin kaniipi?
    20 vello seinät vesteleepi,
       iso ikkunat koloopi;
       kuka lattian lakaisi?
       siso lattian lakaisi;
       kuka penkin-päät peseepi?
    25 emo penkin-päät peseepi,
       emo pöyän pyyhkäiseepi.

Toisinnuksia ja selityksiä: 32.

Virsi lauletaan kun lapset ovat liekussa.

Tois.: 20 vello seinät vestäneepi 21 iso ikkunat tekeepi.

1-2 tu'olla kuuluu laulussa ja murteen mukaan tuuvalla.

9-10 hulpelo (myös: hulp_i_lo ja hu_r_pelo) = vaatteen reuna kankaassa.

13 kirveen-kasa = kirveenterä (yläkasa = kirveenterän ulko- ja alakasa = sen sisäpuoli).

16-17 tehtä_nehen_, kanitta_nehen_ kl -neene (-neeni); kania = koristaa.

18 kl ja murteessa: kirj_u_ttaapi.

Tämä runo kuuluu tavallaan Kal. II Run. toiseen osaan (säk. 59-224; vrt. Krohn, l. c. siv. 403).

(Vrt. Knt. I: 215.)

Kalevalan III Runo.

33. Tantsuvirsi, kun uhmallaan lauletaan.

       Ei oo teiän virsistähän,
       ei teiän sanaisistahan,
       ei oo laulut laaukkaita,
       ei oo virret viisahia,
     5 eik' oo muitenkaan mukaisat:
       teill' on virret telkka-päitä;
       mie kun laula'a alotan,
       laulan päivät pääksekkäisin; (III: 7.)
       laulan viikot vierekkäisin,
    10 harvat käyvät nauramahan,
       useammat itkemähän;
       ei ne laula lapset kaikki, (III: 11, 290.)
       pojat ei laula puoletkana, (III: 291.)
       ei se tiiä yksikänä,
    15 ymmärr' ei yheksänkänä, (III: 12.)
       minun lapsen laulujani,
       mekujain ei mielettömän;
       ei iloo iloitsijoille,
       ei remuu remuitsijoille,
    20 ilo ilman istujille,
       remu reunan-katsojille.

Toisinnuksia ja selityksiä: 33.

Lauletaan "uhmallaan" eli kiistaan sillä tavoin, että kun toinen heittää laulamasta, niin toinen ottaa kiinni ja edistää; sellaiset virret ovat sisällyksen puolesta konkkavirsiä, joissa laulajat toisiaan soimaavat.

Tois.: 8 laulan päivät päällekkäisin 12 ei lajua kaikki lapset

1-2 kl teiän virsis_tääse_ — sanaisis_taase_ = kirjakielen -sistansa; omituista on, että yksikön 3 pers. ja monikon 1-3 perss. suffiksit kuuluvat — suusanalla luettuina: .(h).(n) laulussa: … se (vrt. ed. Runo 20, Sel. 2, taulun loppuosa, Impf.).

6 telkka-pää = este, vastus; kun esim. häissä lauletaan, niin on tärkeä, että ees'laulaja koskettelee eri kohtia morsiusparin elämässä (vrt. selit. N:o 19), vaan jos ei ees'laulaja ole selvä, niin hän ainoastaan laulaa jonkun korvankuulolla saadun virren loppuun saakka, joten on vaikeaa milt'ei mahdotontakin eistää (= jatkaa) sellaista virttä; telkka-pää virsi = lyhyt virsi.

14 tiiä = tiedä.

18,19 il(l)oo — rem(m)uu = iloa — remua.

34. Liekkuvirsi.

Lupa orjon annettihin, lupa orjon, valta vangin, juossa jouluna kotihin, päässä päähän pääsiäisnä, 5 pääsiäisnä, pää-pyhinä; orjo-parka laitettiihin, suin sulahan, päin lumehen, (III: 47.) koprin ilmahan kovahan; — (III: 48.) ajoi kolm' pyhäistä miestä, 10 kolme Herran enkeliä,; oli orjo tiellen kuollut, otettiin on orjon sielu, suin sulasta, päin lumesta, koprin ilmast' on kovasta, 15 talutettiin taivoisehen, ilo-sielujen sekahan, avattiin hopea-portti, tuohon tuolit tuotettihin, tuotihin hopea-tuoli: 20 "istu tuohon, orjo-parka! jo oot saanut seissaksesi, orjuuessa ollessasi, käyessäsi käskyläisnä"; tuotihin hopea-tuopit, 25 mettä, hunajaa sisässä: "ota tuosta orjo-parka, saan't oot vettä juuaksesi, orjuuessa ollessasi, käskyläisnä käyessäsi"; — 30 ajoi kolm' pyhäistä miestä, kolme kerran enkeliä, ol' isäntä tiellen kuollut, otettiin isännän sielu, talutettiin taivoisehen, 35 suru-sielujen sekahan, avattiin tulinen portti, tuohon tuolit tuotettihin, tuotihin tulinen tuoli: "istu tuoss”, ilo-isäntä! 40 jo oot saanut istuuksesi, isäntänä ollessasi"; tuotihin tulinen tuoppi, tulta, terva'a sisässä, tuoll' on käärme kääntele'i, 45 siso-liesku siertele'i: "juo tuost' ilo-isäntä, saan't oot ol'tta juuaksesi, isäntänä ollessasi, orjo'in olottajana"; 50 siit' sanoi ilo-isäntä: "minkätähen tää minulle?" orjo vasten vastaeli: "sentähen tämä sinulle, olit paha orjoillesi, 55 pahoin maksoit orjon palkan, veralla virunehella, saralla märännehellä"; niin sanoi ilo-isäntä: "ota, ota, — orjo parka! — 60 ota palkka'is paraten!" orjo vasten vastaeli: "en taho — ilo-isäntä! — kuin et maksanut majoilla, kostan't et ison kotona".

Toisinnuksia ja selityksiä: 34.

    Tois.:
     4 männä päähän pääsiäisnä [kl -siäissä]
     7 suin sulaan on, päin lumehen
    20 istu tuossa! orjo-parka
    28 ollessais on orjuuessa
    38 tuotiin on tuliset tuolit
    39 istu tuoho(n) isäntä-parka
    44 tuoll' kärme käänteleipi [suusanalla sanottuna]
    46 ota tuost' isäntä-parka
    50 hän sitt' vasten vastaeli
    54 olit paha palveljoille.

1 orjo = orja.

4 päässä = päästä.

8 kopra = koura.

21 EK:ssa sanotaan esim. "konsa mie saan tulleeks tänne", "saan huomenna kuullaksein" j.n.e. (vrt. myös säk. 27, 40 ja 47); — seison, EK:ssa infin.: seissa (= seista).

25 kl mettä, hun(n)a'aa sisässä.

27 juua = juoda.

45 sisoliesku = sisiliska.

49 olottaa = ajaa menemään; esim. o. lehmät laitumelle, o. laulua (=dirigeerata).

51 minkä_tähen_ — sen_tähen_, kl -täh_t_en; tavallisesti kuuluu sana P:n suussa: tähen. — tää = tämä. (Vrt. Knt. III: 26.)

35. Hää-virsi.

      Laulan laulajat mokomat, (III: 59.)
      metsähän maka'amahan,
      suet suuhun [likaa]mahan,
      korpit suuhun [kasta]mahan,
    5 varikset vatustamahan,
      kukon kanssa kornitsahan,
      kanan kanssa kammarihin.

Selityksiä: 35.

3-4 sanat ovat niin ilkeitä, ettei sovi panna niitä tekstiin.

6 kornitsa (ven. горнича [gornitsa]) — sali, kamari, tupa. Tämän virren lauloi nuoteessa Pitkälän Jaakko kerran hääväelle sulhasen talossa (Lempaalassa) kun P. oli 4:n vuoden vanha, ja virsi on siitä päivästä pysynyt P:n muistissa. Tästä näkyy miten tarkkamuistinen P. on. Jaakko tuli kipeäksi omasta laulustaan ja meni kuolioksi, hampaat kiristi hän kiinni, kieli jäi väliin ja mies vaan löi viehkuroi pyntää; Vaintkalan ämmä oli popanniekka ja luki jotta hän sitten tuli taas terveeks. — "Niin pahat ja haltiaakkaat hääväki ja nuoteet voivat olla" sanoi P.

36. Liekkuvirsi.

       Tuli vanha Väinämöinen,
       ja nuori Joukamoinen, (III: 91.)
       puuttuit tiellä vastakkaisin, (III: 92.)
       käi on vemmel vempeleesen, (III: 96.)
     5 aisa aisaan on tapasi, (III: 93.)
       rahe rahkehen nenähän, (III: 94.)
       käivät länget länkilöihin; (III: 95.)
       alkoit tiellä haastatella:
       "ken on vanhin veljeksistä,
    10 onkos vanha Väinämöinen,
       vain on nuori Joukamoinen?"
       sanoi vanha Väinämöinen:
       "mull' on paljon työtä tehty,
       paljon pantu on kokohon,
    15 kaikk' on kivet kyntämäni,
       saaret samain on kokohon";
       sanoi nuori Joukamoinen:
       »mun on vie'et viskomani, (III: 221.)
       mun on meret mittomani» (III: 218.)

Toisinnuksia ja selityksiä: 36.

    Tois.:
     1 Tuo vanha Väinämöinen
     2 tul' on nuori Koukamoinen
     3 tuliit tiellä vastakkaisin
     4 käi on aisa aisan päähän
     6 rahe rahkeesen [kl rahkeehen] tapasi
     7 käivät länget länki-puihin [kl puihen]
    15 mull' on kivet kyntämäni.

Virsi on kuultu Anttilan Palakka-vainaalta Vaskelasta ja Juhana Kiurulta Vilakkalan Koveralt'ojalta, eikä P. ole kuullut tätä runoa lapsuudessaan.

19 mittomani = mittaamani; vrt. tall_o_n, N:o 52: 30; temp_o_matta N:o 43: 8.

37. Häävirsi.

      Sen mie tiiän selvällehen, (III: 149.)
      timmin-taiten tarkoillehen, (III: 150.)
      sen mie tiiän timmin-taiten:
      reppänä liki lakea, (III: 151.)
    5 lik' on lieska kiukuvata, (III: 152.)
      lässä on lehmä lähtemäistä,
      vävy lässä läksiäntä;
      väleen pois vävy talosta, —
      osa-miest' ei outokana.

Selityksiä: 37.

Lauletaan "tulo-" eli "tuliais-häissä", se on: sulhasen kotona, mutta myöskin — vähän toisin vännettynä — "läksiäis-häissä" eli morsiamen kotona.

1-2 kuuluu: selväll_eene_, tarkoill_eene_, ja -ll_eese_ (-ll_eesi_).

5 lieska = uunin suun yläpuolella oleva kiukoan-osa (niinpä ainakin Säkkijärvellä, Kurkjoella ja koko Etelä-Karjalassa). Koska Kalev. säkeet III: 149-152 luultavaksi ovat kotoisin Sakkulasta (vrt. Krohn, Suom. kirj. Hist. Kal. siv. 537), niin voinee päättää, että tämän sanan merkitys ei ole liekki, kuten tavallisesti oletetaan, vaan niin kuin edellä on sanottu, — kiukuva = kiukoa.

6 lässä = läsnä, — lähtemäinen — lähte(ö)mä = hieho.

7 läksiäin, -men = loismies, itsellinen.

8 väleen = pian.

38. Sananlasku.

Hylkeen' on hyvää elä'ä: (III: 153.) vie'en juopi vierestänsä, kalan syöpi kaikellaisen. (III: 155.)

Toisinnuksia ja selityksiä: 38.

Tois.: 7 Hylkeen' on hyvä meressä.

1 hylkeen' = hylkeenä.

2 vie'en, vrt. N:o 36: 18 ja selitys 20: 38]

39. Sananlaskun tapainen virsi.

      Silloin siikanen kuteepi, (III: 157.)
      lohen-poika pousuttaapi:
      kons' on jäässä järven rannat,
      meren rannat riittehessä;
    5 ei silloin sika makaile,
      sian toisen tonkiessa.

Toisinnuksia ja selityksiä: 39.

Tois.: 4 ei silloin sika maka'a.

2 pousuttaa = loiskuttaa, uida niin että vesi pouskaa.

4 riite, -tteen = hieno jää veden pinnalla.

40. Liekkuvirsi

(Sananlaskun tapainen).

      Kolme synkkää on saloa,
      kolm' on vuorta korkeata, (III: 177.)
      kolm' on koskea kova'a, (III: 175.)
      ei oo Vuoksen voittanutta, (III: 181.)
    5 ylikäynyttä Imatran; — (III: 182.)
      melkein on meressä vettä,
      sitä kaksi kauhallista,
      kuin ois' oike'in mitata,
      osa kolmatta tulisi.

Toisinnuksia ja selityksiä: 40.

Tois.: 4 ylikäynyttä Imaran.

4; 5 selitettävä: ei ole (löydy) Vuoksen voittavaa eikä Imatran ylikäyvää; perf. partic. käytetään joskus samassa merkityksessä kuin pres. partic.

Virren on P. kuullut emoltansa.

41. Reki-virsi.

Nuu, nuu! — mun orosueni, liiku liina-harjueni, liiku liioitta sanoitta, puhehitta puhtahitta, 5 ilman ruos'an roiskamatta, nahka-siiman naukumatta; oro, oro! — piä varasi! musta-harja haltiaasi; älä veä ylen veresi! 10 tähän pääll' on paljo pantu, tähän liiaks' on lisätty: kaksin hengin kaplahille, liioin hengin liistehille; — senhän kieletön vetääpi, 15 minkä mieletön paneepi; — oro, oro! — piä varasi! musta-harja haltiaasi, etsi luontois sie lumesta, haon alta haltiaasi, 20 synty'is syvästä maasta, kuin määt maalle vierahalle, jott' ei pistyis noian nuolet, noian nuolet, verhan veitset, eikä tietäjän teräkset; 25 tuoll' on maalla vierahalla, siel' on notkot noitii täynnä, verhoi on joka veräjät, perä-penkit tietäjiä; — mie syön noiat nuolinensa, (XII: 169.) 30 tietäjät teräksinensä, (XII: 172.) verhot veitsi-rautoinensa, (XII: 171.) mie oon noian nuorimpainen, mie oon tietäjän tekemä, tietäjän teräs-palanen; — 35 mull' on hiekkanen hipiä, rauan-karvanen kamara, ei minuhun piikit pisty, terä-rauat tee mitäkään; — se oro, joka sinulle, 40 ruplan makso häntä-rusto, joka jouhonen kopekan; se oro, joka sinulle, rie'en päält' on riisuttava, aialt' on satuloittava, 45 ve'en pilvestä vetääpi, kakrat syöpi räystähältä; se oro, joka sinulle, sill' on lampi lautaisissa, (III: 404.) kolo keski selkä-piissä, (III: 403.) 50 lähe länkien välissä; — ei ole joka orolla, ei oo lampi lautaisissa, lähe länkiin ei välissä, kolo keski selkä-piissä; — 55 ei juokse joka oronen, jok' ei tamma tallaele, jok' ei liiku liina-harja, jok' ei ruuna rumpoittele, kuin juoksee tämä oronen, 60 tämä tamma tallajaapi, tämä liikkuu liina-harja; — sie oot vaalinut vasiten, vaalin't vasten itseäsi, sie oot syöttänyt orosi, 65 lestyin leivin, pestyin kauroin, heinät syötit helmastasi, hatullasi kakrat kannoit; sie oot syöttänyt orosi, jaloilellut jaarikkasi; 70 sie oot juottanut orosi, Jorttanaisella joella, heraisista lähtehistä; — juokse, juokse! — musta ruuna! kolkuta kova-kapia!

Toisinnuksia ja selityksiä: 41.

Rekivirsiä lauletaan kun ajetaan re'ellä eli "livutaan", jonkatähden niitä myöskin sanotaan "liuku-virsiksi" (vrt. myös selityksiä N:ot 3 ja 19).

    Tois.:
     6 nahka-ruos'an naukumatta
    70 tähän on paljo päälle pantu
    71 kovin kuorma on lisätty
    25 siel on maalla vierahalla
    41 joka jouhenen kopekan
    48 (52) sil' on lampi [kl lammi] lautaisilla.

5 ruoska, ruos'an = (v. розга [rozga] = vitsa) piiska.

8 haltias, -aan = haltia; P:n mukaan löytyy mies- ja nais-haltiaita; ne ovat erilaatuisia, niinkuin maan-, veden-, kartanon-, saunan- ja raha-aarre-haltiaita; kaikista pahimmat ovat kirkkomaan-haltiaat; kaksi haltiasta oli P:n kotitalossa.

13 liisteet = irtonainen liistepohja työ-re'essä.

19 kl hoa'on alta haltiaasi; hako, hoa'on; sata, soa'an (saa'an 30: 25); reki, rie'en (41: 43, 42: 4).

21 määt = menet. — 22 pistyy = pystyy.

23 verha = "uhri", esim. lepän-oksia ja vettä, joka viskataan uhriksi, jotta ilman, veden tahi maan haltiaat lepytettäisiin (vrt. toim. kirj. Suomi, III jakso, 4 osa s. 113—115).

27 verhoi = velhoja; joka veräjä_t_, (vrt. selitys N:o 23).

35 hipiä = iho, pinta.

41 jouhonen = jouhi.

49 kolo keski = keski-kolo.

62 vaalia = hoitaa; vasiten = hyvästi.

65 lestyin; lesen, lestä; kun otraa tahi kauraa puidaan katkeavat ensin oljet, jotka otetaan pois; sitten "lessään" eli puidaan tähkät uudestaan niin, että ripsit ja tähkänkannat karisevat pois. Kl lessyin leivin, pessyin kauroin.

69 jaloitella = juoksutella, — jaarikka = pötkö.

71 kl Juorttanaisella juoella; vrt. siv. 42.

72 heranen = tyyni ja kirkas, jotta läikkyy niinkuin hera eli sulattu rasva; sanotaan myöskin puhekielessä että vedenpinta on "hera-tyyni". — 74 kapia = kavio.

Tämä runo näkyy olevan kolmesta eri pätkästä kokoonpantu: 1-15, 16-38 ja 39-74, mutta ne ovat lauletut yhdistettynä. — Säkeet 21-37 esiintyvät myöskin eräässä häävirressä, joka lauletaan tuliaishäissä.

42. Rekivirsi.

       Sutte-lutte, suotta laulan,
       suotta laulan suuren virren,
       pitkän virren pilkallani; —
       mie suotta rikoin rie'eini, (III: 495.)
     5 kiusen katkoin kaplahani;
       leppänen minun rekeni,
       syän-puiset kaplahani; —
       suitin-luitin, suotta poltin,
       suotta poltin porstuvani,
    10 eestäin on esi-tuvaini,
       jos tuo olkinen olikin,
       katajain' oli katto päällä,
       havu-katto kartanoni; —
       tulkaa nyt suku tukkuhun,
    15 ak' viel' saatais' sammumahan; —
       pahoin tein, poloinen poika,
       pahoin tein, pahoin käkesin,
       löin isoni, löin emoni,
       särin sänky-vuoteheni,
    20 kannoin rannalle kaluni,
       möin ma'ani, söin rahani,
       itse rengiksi rupesin.

Toisinnuksia ja selityksiä: 42.

    Tois.:
     7 syän-puist' oli kaplahani
     8 sutte-lutte, soltin poltin
    72 katajainen katto päällä
    73 havu-katt' oli kartanoni
    15 ak'se (eli: a kuin) saatais' sammumahan
    21 join ma'ani [kl maa'aini] söin rahani.

1 sutte-lulte, suitin-luitin (säk. 8) ovat n.k. hätävaran sanoja; sellaisia ovat myöskin; suitin-luilin, (säk. 8) soltin-poltin, tyylen-lyylen, hoiten-toiten, hoile-loile, viltin-valtin j.n.e.

2 suuri virsi = eepillinen ja suurella eli valta-nuotilla laulettava virsi eli "mökälaulu" (vrt. siv. 26, 28).

7 syän-puinen pehmytpuinen kaplas; joka on tehty puun sydämestä eikä pinnasta.

10 esi-tupa = tupanen eli "elo-tuvan" vastapäässä ja porstuvan toisella puolella oleva tupa, jossa ei asuta vaan ruoka-aineita säilytetään; sitäpaitsi pidetään "es'tupaa" pitoja ja häitä varten.

15 ak' = a kuin (ven. a) mutta kuin.

17 käkeän (kä(k)kiin), k(e)äetä = luvata, aikoa.

Runon P. kuullut Vetkan Oleksantralta Raudusta.

43. Häävirsi.

Kysyin tietä tullehilta, maata matkan käynehiltä: »käittäk' tiehen tervehenä, matkahan ani vapaana? 5 risuloien riuhtomatta, kantoloien kaapimatta, oksien otelematta, tervas-kannon tempomatta, vesojen vetelemättä; 10 eik' ne oksat ottanehet, eik' ne kannot kaapinehet, tervas-kannot temponehet?» — mie kyselin velloltani, lausuin lapselta emoni: 15 »mit' olet pahoilla mielin, (III: 501.) asut alaalla kypärän, (III: 502.) mit' olet vesissä silmin? jokos tiellä tessittihin, jokos maalla massittihin, 20 jok' he virsillä vetivät, jokos lauluill' lakkasivat, moitittiink' sinuista siellä, soimasiitkos suu-sanoilla? virka, virka — meiän vello! 25 jos lie suotta soimannehet, jos he kielin kelläsivät, jos he virsillä vetivät, jos he lauluill' lakkasivat, suu-sanoilla soimasivat, — 20 kyll' kotona kostetahan, maksetaan ison majoilla, — kuin he suotta soimasivat, kiusen kielin kelläsivät, kuin he massiit maan parasta, 35 kuin rikasta rienasivat»; — mie en tiiä itsekänä, moittinenkos morsianta, vain on sulhaista silitän, käynenk' muita moittimahan, vain ivannenk' itseäni, ensin itsein mie ivailen, sitte vasten muita moitin, sitt' ei pisty muien moitos; oma nuokkain on nokinen, 45 oma tohkoin on tohunen.

Toisinnuksia ja selityksiä: 43.

    Tois.:
    16 asut alla kulmiesi [k kulmiheisi]
    18 (19) jok' se tiellä tessettiin
    20 jokos virsillä vetivät
    23 suu-sanoilla soimasivat
    25 jos he suotta soimasivat
    30 meill' on kostajat kotona
       kyll' on kostajat kotona
       sitt' kotona kostetahan
    31 maksajat emon majoilla
       meill' on maksajat majoilla.

3,4 kl tii'een — matka'an = tiensä, matkansa; voi myöskin olla illat. — käittäk' = kävittekö.

5, 6, 7 ensimäiset sanat kl risul_oihen_, kantol_oihen_, oks_i'in_; nämä muodot vastaavat monikon sekä genit. että illativin muotoja; mutta koska säk. 8-9 on selvä genetivi: kann_on_ — ves_o'in_ (eikä: vesoihen), niin ovat edellisetkin genitiviä.

15 lukemalla lausuttu: mitä oot p.m.; kun säe laulettiin niin murteellisuus katosi, niinkuin tekstistä näkyy.

28 lakata — (vrt. ruots. (be)lacka) tessiä (säk. 18), massia (19), moittia (22, 39), soimata (23), kellätä (26), rienata (35) ja ivata (40).

39 kl muita _muil_timahan, alkusoinnun tähden.

41 kl _ei_sin itsein.

45 lohko = etutohko = veneen nokka.

Virsi lauletaan kun tulohäissä "kysellään sulhaselta".

44. Häävirsi.

      Annoin ainoan sisoni, (III: 519.)
      silmiksi Sokialahan,
      näkemiksi Nälkälähän;
      ois oll't meiän neitosensa, (XXXVIII: 108.)
    5 paremmankin paikan väärtti, (XXXVIII: 104.)
      paremman talon miniä,
      paremmallen paian-saaja,
      housun-huolija paremman.

Toisinnuksia ja selityksiä: 44.

Tois.: 4 paremmankin miehen väärtti.

2 Sokiala ehkä = "sokian pojan" (Väinämöisen) koti.

3 Nälkälä, vrt. Kal. XXX: 327.

4 kl neitoseese tahi -seense, luettuna: neitosee(n). Murteessa kuuluu monikon sekä 1:n että 2:n pers. suffiksi -nna, -nnä, vaikka tämä suffiksi tuskin runoissa esiintyy.

Nuoteet laulavat tämän virren sulhasen kotona.

(Knt. II: 16, 24.)

45. Hää- ja liekkuvirsi.

Niin se lauloi meiän neito, niin hän lauloi liiritteli, likkana lipatessansa, paimenessa käyessänsä, 5 kannon päässä seissessansa, sinisen salon sisässä, kaian korven kainalossa: "tuota toivon tuon iäini, (III: 531.) tuon iäini, taan ajaini, 10 kaiken kasvanta-ajaini, kuin mie saisin, minkä soisin, mitä mielein mun tekeepi, (I: 1.) aivoin on ajattelevat: (I: 2.) sulhon suuren ja sorean, 15 sulhon valkea-verisen, ruunan ruskean hevoisen; kuin saisin mitä halajan: sukuhuni suurta miestä, (III: 533, 30.) lajihini laativaista; — 20 olkoon kiitelty Jumala, ylistelty yksin Luoja! sen sain mie, mitä halajin, mitä mielein mun tekikin, minkä Luojani lupasi, 25 sen mull' anto Armollinen: sukuhuin sain suuren miehen, lajihin sain miehen laaun, miehen laaun, laativaisen, sulhon suuren ja sorean, 30 musta-kulman jä korean; — mie sain miehen mielellisen, toveritsan toimellisen, se on viisas vierus-miesi, se on viisas, ei oo villi, 35 se on hurskas, ei oo hullu, miehen mitta, miehen varsi, sekä miehen mieli päässään, miehen hattu hartioilla, miehen kinta'at käessä; — 40 ei se rieho ristiäni, katko ei kaula-ketjujani, ei sysi sykeröäni; — ei se vingu viinan päällä, ei huua humalan päällä, 45 silt' ei hattu jääne jäälle; itse katsoo kintahansa, itse hallitsee hattunsa."

Toisinnuksia ja selityksiä: 45.

    Tois.:
    17 kuin mie saisin Sakkulasta
    20 olkoon kiitetty Jumala
    27 ylistetty yksin Luoja
    23 mitä miele'in teki'i [= tekikin]
    26 sukuhuin [kl sukuhein] on suuren miehen
    29 miehen suuren ja sorean.

3 likka = lapsenhoitaja tyttö (EK:ssa); likoittaa = olla lapsenkatsojana.

8, 9 iäini — ajaini = ikäni — aikani; (vrt. selitys N:o 9: 4).

18, 19 kl suku_heini_, laji_heini_. — laativainen = puhelias.

29 sulho ja morsia(in) tarkoittaa EK:ssa aviopuolisot myöskin sitten kuin avioliitto on solmittu, ja niin heitä kutsutaan siksi kun ensimäinen lapsi on heille syntynyt.

40 riuhtoa = repiä; vrt. N:o 30: 12-13.

42 kl sykerö_j_äini; -j- on murteen mukaan liitetty vokaalien väliin, vaikka sana on yksikön muodossa.

Häävirsi, joka lauletaan läksiäishäissä eli morsiamen kodissa; myöskin se lauletaan liekussa kun "morsiain" eli nuori vaimo käy vanhempainsa kotona "oljamissa", kun hän on ollut naituna noin 2 kuukautta.

(Knt. II: 75.)

46. Liekkuvirsi.

Onhan maata muuallakin (III: 572.) ilma'a etempänäkin, ei iso'in ikkunalla, (III: 573.) eikä vellon pellon päässä.

Selityksiä: 46.

1, 2 luettuina kuuluvat viimeiset sanat: muualla_i_, etämpä(n)nä_i_.

3 ikkunalla = ikkunan alla; tarkoitus on: ei (yksistään) isän ikkunan alla &c.

Lauletaan kun ollaan liekussa ja paimenessa.

(Knt. II: 88.)

Kalevalan IV Runo.

47. Liekkuvirsi.

Mänin suurelle merelle, mänin merell' kylpömahän; jo oli meri kylvöttynä, mänin toiselle merelle, 5 jo oli sekin kylvöttynä; mänin kohta kolmannelle, se ol vielä kylpömättä; panin pai'ain mie pajulle, hameheni haavan päälle, 10 koivun päälle kostolini, sukkain mie sulalle maalle, helmet hiekka-rantaiselle, sormukset somerikolle, (IV: 32.) riisuin ristin kaklastani; — (IV: 31.) 15 tuli varas varvikosta, mies vihainen vitsikosta, pojan-luntti Luu-mäeltä, akka laiska lampahista; otti pai'ain mun pajulta, 20 hamehein on haavan päältä, koivun päältä kostolini, sukkain on sulalta maalta, helmet hiekka-rantaiselta, sormukset somerikolta, 25 pois on ristini ripusti; — mänin itkien kotihin, (IV: 37.) kaaloitellen kartanohon; (IV: 38.) iso aitassa asuupi, emo aitan rappuisilla; 30 iso ensinkin kysyypi, emo olka-pään ylitsen: »mitäs itket piikueni, (III: 507, IV: 41.) nuorin lapsein on nurajat?" (III: 508.) mie sanoin emoselleni: 35 »mänin merell' kylpömähän, tuli varas varvikosta, mies vihainen vitsikosta, akka laiskä lampahista, pojan-luntti Luu-mäeltä, 40 otti pai'ain mun pajulta, otti soreat sormukseni, sukkain on sulalta maalta, helmein hiekka-rantaiselta, pois on ristini ripusti, 45 hamehein on haavan päältä, pois on kantoi kauläa-huilit;» — emo vasten vastaeli: »älä itke! piikueni, (IV: 119.) nuorimpaiseni nureksi, (III: 508.) 50 mäne aittaan sie mäelle, — (IV: 127.) siel' on kirstu kirstun päällä, — (IV: 129.) pane päällesi parasta, valkeaista varrellesi, hienoista hipiällesi; 55 sitt' mää kirkkohon kukaksi, (IV: 185.) kaunihiksi kappalihin; siit' on kaikki katselevat: 'kuin miekin mokoman saisin, sylissäni syöttelisin, 60 käsissäni käyttelisin, suussain mie palan purisin, joka päivä pään pesisin, joka kuuru kuurajaisin, joka päivä uuen paian, 65 joka viikko uuen viitan'».

Toisinnuksia ja selityksiä: 47.

    Tois.:
     3 jo oli meret kylvöttynä
     7 se ol' meri kylpömättä
     9 hamehein on haon [kl haaon] päälle
    11 sukka'in sulille maille
    17 tuli luntti Luu-mäeltä
    25 pois on risti'in ripusti
    50 mää sie aitta'an mäelle
    52 paa sie päälle'is parasta.

1 Suuri meri = Suomen lahti (jota vastoin Laatukka on "meri").

6 kl ja murteessa: kolmann_ee_lle.

8 pai'ain = paitani; vrt. selitystä 7: 35].

10 kostoli, kostuli = pitkä, väliä ja valkoinen päällysnuttu liina-vaatteesta, ilman nappia; luterilaisilla on "sepalukset" koristetut, ja naisten kostulien kaulus on usein "kirsilangoilla tehty"; ylipäätään pitävät kreikkalaiset toimikkaisia (= neljällä niidellä kudottuja), jota vastaan luterilaiset pitävät murteikkaisia (= kahdeksalla niidellä kudottuja) ja "kuvaniekkoja kostoliloita". Pyhäjärven perukirjoissa mainitaan 1753 kåstol, Raudussa 1757 ja Sakkulassa 1769-1770 kåståli ja murteikkainen kostel ("mordicka costel"). Hiitolan perukirjoissa v. 1749 mainitaan: pitkä Puolalainen päällyspaita ("lång Pålsk öfverskjorta"), luultavasti = kostoli.

17 luultavaksi ei tarkoiteta Luumäen pitäjää, jota vasta 1642 mainitaan.

28 asua = oleskella, pysyä (EK:ssa).

30 kl iso _ei_sinkin kysyypi (alliterationi: iso eis-).

32 piikut, -uen = piikanen.

54 hipiä = iho.

55 mää = mäne (52 tois. paa = pane).

56 kl kaun_e_heksi; — kappali = kappeli.

57 kl siit' on kaikki katsel(l)ooto.

63 kuuru = aika.

65 viitta = sarkanen puolipitkä, napiton nuttu sekä miehiä että naisia varten; se on helmoista liehki ja on "kirsitetty" (roihkan päät, sepalukset ja hihansuut ommeltuina eli kirjoiteltuina kirsilangoilla säämyskän päällä) ja kaulus on punaisesta verasta; viitat ovat yhdennäköiset niin luterilaisilla kuin kreikkalaisillakin. Ennen olivat viitat joko valkeat tahi "vesiharmaat" tahi harmahtavat (= hopeaharmaat); nykyäksi miehet pitävät "syvätharmaita" (= tummempia) viittoja. Sakkulassa mainitaan 1685 valmarsjacka eli vijtta ja Ruokolahdella 1696 qvinfolkshvita, Pyhäjärvellä 1745 valmarshvita_, Raudussa 1760 mans- och gvinfolks-hvitor j.n.e.

(Knt. III: 86—89.)

48. Liekkuvirsi.

       Mie käin pilven piitä myöten, (XLVI: 365.)
       taiva'an rajoja myöten, (XLVI: 366.)
       mie sain silkit silmilleni,
       kulta-langat kulmilleni, (IV: 161.)
     5 päähäin on hyvät hopeat; — (IV: 156, 162.)
       tuli varas varvikosta,
       mies vihainen vitsikosta,
       pojan-luntti Luu-mäeltä,
       akka laiska lampahista,
    10 otti silkit silmiltäni,
       kulta-langat kulmiltani,
       päästäin on hyvät hopeat,

(jatk. = N:o 47 säk. 26—65 mutatis mutandis.)

Toisinnuksia ja selityksiä: 48.

Tois.: 2 taiva'an raja'a myöten 3 sielt sain silkit silmilleni.

4, 5 (12) kultalangat ja hyvät hopeat tarkoittanee niitä päänkoristuksia, joita T:ri Th. Schvindt mainitsee Kajalan Rautakaud. siv. 124—125 ja kuv. 185 ja 343—340. (Knt. III: 86-89.)

49. Liekkuvirsi.

Paremp' ois' oll't mun poloisen (IV: 218.) olla ilman syntymättä, syntymättä, kasvamatta; (IV: 219.) kuin ois' ehtonen emoni, 5 kuin ois maire maammoseni, kuin ois' kaunis kantajani veteen ois' vivun vis 'annut, vaarun keski-valkeahan, pann't ois' tuutusen tulehen, 10 tyttö tuutusen sisässä: sitt' ei ois' emosellani, ei ois' mieli mettä tehnyt, syän synnyttän't olutta; mieli terva'a tekisi, 15 syän syttä polttelisi; paremp' ois' tänä'i päinnä, huokeamp' ois' huomennakin, kuin ei ois' ehtonen emoni, kuin ei ois' synnyttän't minuista, 20 näillen päivillen pahoille, (IV: 221.) mokomille miel' aloille, ilkiöille istuimille, kaikkien sanottavaksi, kielin kelläeltäväksi; — 25 osael'han mun emoni osas' hän omenat tehhä, tarkkas' taimet kasvatella; ei osann't omenillehen, osann't ei osa'a luua, 30 ei hän tarkann't taimillehen, taitan't ei tajuista panna, osann't ei minun emoni, ei osann't omeniansa, eikä tarkann't taimiansa, 35 ei osannut istutella, pan' hän puillen pyöriville, veräjille viereville, varvoille vapiseville, lehtilöille liekkuville; 40 mihin varpa vaarahtaapi — mie vaan vierähän keralla; mihin viere'e veräjä — mie vaan vierähän keralla; mihin lehti liekahtaapi 45 mie vaan liekahan keralla; mihin puu sitt' pyörähtääpi — mie vaan pyörähän keralla; — pani ehtonen emoni, pani paikoillen pahoille, 50 ilkiöille istumille, kaikkien sanottavaksi, kielin kelläeltäväksi, joka pane'e pahempi, joka kehno kelläjääpi, 55 kehnommaks' mun kenkiäni, pahemmaksi paklojani.

Toisinnuksia ja selityksiä: 49.

    Tois.:
     4 kuin ois, se minun emoni
       mahtoi ennen maammoseni
       mahoit ennen mun emoni
     7 vipu vete'en vis'ata [= viskata]
     8 panna vaaru valkeahan
       pann't ois' vaarun valkeahan
     9 panna tuutunen tulehen
    12 ei ois mieli mettä tehhä
       sitt' ei mieli mettä keitä
    13 syän synnyttää olutta
    18 kuin ei ois emosueni
    19 synnytti minun emoni
    31 tarkann't ei taju'u panna
    36 jätti puille pyöriville
       heitti puille pyöriville
    53 joka [ro]skanen paneepi.

5 maire = hyvä, masealuontonen; semmoisia attributia käyttää P. usein laulussaan, esim. ilmoinen iso; ehtonen emo; kaunis kantaja; maire (mairehoinen, itk.) maammo; vietre (vietrehoinen, itk.) vello, siityinen sisär; valkeainen, vakahainen vaalittu, itk. (= lapsi) j.n.e.

7 vipu = pussin-näköinen liinavaatteesta tehty lapsenkätkyt, joka seipääseen eli "vipupuuhun" ripustetaan; — vis'annut — viskannut.

8, 9 vaaru — tuutunen = vipu, kätkyt.

19 minunen — minä; niin myöskin sinunen, -sen; sanat esiintyvät vaan partitivissa: minuista, sinuista.

29 _osa- = hyvä osa, onni (osakas = onnellinen; vrt. myöskin lausetta: "antakoon Jumala osaa ja onnea!"); luua — luoda.

Lauletaan myöskin yksinpäisiäisnä metsässä ja tietä myöten käydessään.

50. Liekkuvirsi.

       Kuin oisin kuollut, koito piika,
       piika kalkinen kaonnut;
       kuin ois't ehtonen emoni,
       kuin ois't maire maammoseni,
     5 kuin ois't kaunis kantajani,
       kolmi-öiss' ois't kuolettanut,
       kaksi-öiss' ois't — mun katalan —
       kaksi-öiss' ois't kaottanut;
       kuin oisin kuollut kolmi-öissä (IV: 223.)
    10 ja kaonnut kaksi-öissä: (IV: 224.)
       vaaksa vaatett' ois' pitänyt, (IV: 226.)
       kaks' ois lauan kappaletta,
       kyynär' ois' pyhäistä maata, (IV: 227.)
       ja pari papin sanaista,
    15 luku lukkarin puhetta,
       kerran kellon kilkahusta; —
       mitä henkii ois' vähempi,
       sitä huolta huokeampi.

Toisinnuksia ja selityksiä: 50.

    Tois:
     1 Kuin oisin kuollut koito poika
     2 poika kalkinen kaonnut
    11 vaaks' ois vaatetta pitänyt
    13 kyynäre pyhäistä maata
    14 ja pari papin sana'a
    17 mitä henkii ois' vähemmän.

1 koito = heikko, kellä ei ole mitään olopaikkaa.

2 _kalkinen- = onneton.

3 ois't = olisit.

6 myöskin kl kolme-öiss'; -öiss' = -öisnä, -yön vanhana.

(Knt. I: 46, II: 225.)

51. Tantsuvirsi.

       Kas ne on pojat, mitkä meillä:
       käyvät Saksan saappahassa,
       kahen ruplan kaula-huili,
       kolmen ruplan korva-rengas,
     5 viien ruplan viitta päällä,
       kuuen ruplan kussakkoinen,
       kymmenen kypärä päässä,
       saa'an saappa'at jalassa,
       silmät maksavat sinisen,
    10 pos'et puhta'an punaisen,
       varsi valkean paperin;
       nuo viitsiit kylähän männä,
       tohtiit toiseen he talohon,
       viitsiit männä vierahaisiin,
    15 näkyisällä nääöllänsä,
       mukaisalla muuollansa,
       valkealla varrellansa; —
       nuo vaan viere'et verassa,
       siitäät käyä sitsevoissa,
    20 noill' on tankki taiten tehty,
       verka miittiin on mitattu,
       ei oo tankki maalla tehty,
       tankk' on tehty taivosessa,
       sen on kukkaro kutonut,
    25 vask' on rihman valmistanut,
       hopeainen helsyttänyt,
       kuu kulki kue-keränä, [IV: 135.)
       kaaret muina kangas-puina,
       pilvet pitkät pelsiminä,
    30 tähet suihkiit sukkulaisna.

Toisinnuksia ja selityksiä: 51.

Tois.: 4 viien ruplan viitat päällä.

2 kl käv(v)yyt.

3 huili = miesten kaula-riepu, "kaula-sarhvi".

6 kussakkoinen, kussakko — (ven. кушакъ [kušak]) lankainen vyö.

8 tarkoitetaan : sadan(ruplan) saappaat.

9-11 sininen (paperi) = viiden ruplan seteli; punainen (paperi) = kymmenen ruplan seteli; valkea paperi = kahdenkymmenenviiden ruplan seteli.

15 kl neäöllänsä; näkö-sanasta; vrt. selitysten N:o 20 loppuosaa].

16 muuollansa = muodollansa.

19 siitäät = sietävät; — sitseva = (ven. ситецъ [sitets], ситцевый [sittsevyj]) sitsi- eli karttunikangas.

20 tankki EK:ssa = takki. — 21 miittiin = miettien.

24-26 tarkoitetaan, että vaatteet ovat kukkarorahoilla ostetut. — Myös: nuo on kukkaro kutonut.

27 kue-kerä = viipsenpuille vyyhitään ja kuteet keritään "ku(v)e-kerälle".

29 pelsimet = vanhanaikaiset kangaspuut, joilla on vaan kaksi haarajalkaa; niitä vielä paljon saa nähdä EK:ssa (vrt. kuva N:o 27, Kalev. III pain. 1887).

30 sukkulainen, sukkula = syöstävä.

Virren on P. kuullut Siiterin Sohvilta Palkeelasta.

52. Liekkuvirsi.

Olin ennen kuin olinkin, aika tyttö aikoinani, suotta piin pos'en punaisen, käsi-varren valkeaisen, 5 mull' oli lello leuan alla, mun' ol' leuka'in leviä, mull' oliit pos'et punaiset, käs' ol' varret valkeaiset; tulin toiseen mie talohon: 10 putos' on punaa pos'esta, hävis' lello leuan alta, ei oo leuka'in leviä, käsi ei varret valkeaiset; — kun olin ison kotona, 15 kasvoin luona kantajani, olin luona luojaseni, ja elin emoni luona, mie käin kukkana kujassa, (IV: 185.) kajavan' käin kaivo-tiellä; 20 tiiett' ei tytön nimeä: iso kutsui kuu-valoksi, emo päivän-nousunnaksi, velloin on ve'en kalaksi, sisoni sini-keräksi; — 25 maall' on marja paljon maksoi, kannollaan ol' aivon kallis, kukillaan ol' aivon kuulu; maksa ei maalla vierahalla, ei marja mitä'än maksa, 30 maks' ei maallista matoa, itikaist' ei lentäväistä, riihen-eellist' ei rikaista, jonka tallon tanhualla; ei maksa sitä vieoista, 35 minkä join janohuvani, maksa ei niitä jauholoja, mitkä syönen leipänäni; — kun olin ison kotona, mie vaan kuuluin kuuluisalle, 40 ja heläjin heiluvalle; tulin toisehen talohon, yli kynnyksen kylähän, yli pellon naapurihin, muutuin mustaksi siaksi, 45 käännyn kärsän-kantajaksi.

Toisinnuksia ja selityksiä: 52.

    Tois.:
     2 aika likka aikoinani
    21 iso kutsui kukkaiseksi
    22 emo ehto-lapseksensa
    27 kukillaan ol' kuuluisampi
    37 minkä syönen leivässäni.

5 lello = hyvä, makea (lasten kielessä); lello leuan alla = kaksi leukaa.

19 kajava = lokki (Larus argentatus).

20 tiiett' = tiedetty.

23 on myöskin laulettu ve_t_en; vrt. täh_t_en, selityksiä N:o 34:51].

26 tarkoitetaan: marja oli kallis kun se vielä oli kiinni varressaan tahi kannollaan.

31, 32 itikkainen — rikkanen; part -ikaista, vit. siv. 29, 30. — r. eell. rikka = roiska, joka on riihen edellä

33 tallon = tallaan ; vrt. mitt_o_mani, selityksiä N:o 36:19].

35 janohuvani = janouvani, janoovani; kl jano(h)huuv(v)aini.

(Vrt. A.W. Forsman: Suom. person. nim. I: siv. 57 ja Knt. II: 157.)

53. Liekkuvirsi.

       Olin yksi eukollani,
       olin yksi, maksoin kaksi;
       mie käin kukkana kujassa, (IV: 185.)
       kajavana kaivo-tiellä,
     5 maksoin kaksi kassarissa,
       kaksi kassarin-ranissa,
       viis' on heinä-viikatteessa,
       kuusi sirpin-kuoliossa,
       mie käin kuuesta kujassa,
    10 seitsemästä siellä täällä,
       kaheksast' käin kaivo-tiellä,
       mie käin ympäri yheksän,
       kysyttiin ain' kymmenestä,
       kaheksasta katsottihin.

Toisinnuksia ja selityksiä: 53.

Tois.: 3 mie käin kukkana kujalla 7 maksoin viisi viikatteessa.

5 kassari = vesuri, kassar_a:, kirves oksia varten.

6 tarkoitus: vaikka olipa kuinka kehnokkainen kassarin-rani minulla, niin minä tein yhtä paljon työtä kuin kaksi muuta.

13 kl kymmen_ä_stä; EK:ssa kymmen_ä_ = kymmenen (niin kl myöskin N:o 7: 34: päivän päälle kymmen_ä_ttä).

54. Liekkuvirsi.

       Eihän sys' syäntä murra,
       eikä terva mieltä käännä;
       sulho murta'a syämen,
       miesi mielen käänteleepi:
     5 mieli terva'a tekeepi,
       syän syttä poltteleepi;
       miks' on mulla musta mieli?
       miks' on mull' syän sysinen?
       syän sytt' ei valkeampi, (IV: 216.)
    10 miel ei terva'a parempi, (IV: 215.)
       miel' on mettä karkeampi.

Toisinnuksia ja selityksiä: 54.

Tois.: 1 Sys' ei syytele syäntä.

1 sysi = hiili

4 mielen kääntää = oksennuttaa, läylee.

5, 6 tarkoittaa: "kun on mieli paha, on yhentekemä vaikka tervaa otat suuhus tahi syöt ("sydän polttelee" = mieli tekee) sysiä".

55. Liekkuvirsi.

      Syän tietää äijä syitä,
      pää-parka paha'a mieltä,
      syän täynn' on syömättäkin,
      pää kipeä lyömättäkin,
    5 syäntäni syyteleepi, (IV: 273.)
      päätäin on pahoin paneepi, (IV: 274.)
      syäntäni syyessäni,
      päätäin on kävelessäni.

Selityksiä: 55.

5 syytelee = vaivaloittaa, pakoittaa.

7 syyessä = syödessä.

(Knt. II: 225.)

56. Liekkuvirsi.

       Helpo hellä varsahansa,
       vaimo vaalittuisehensa,
       laps' on kylmähän kivehen;
       ei itke iso minuista, (IV: 285.)
     5 vuua ei vettä vellon silmät, (IV: 288.)
       sisären sin' ei ikänä,
       itkee mun imettäjäni,
       kaihoaa se kantajani,
       sitä itkee kuin imetti,
    10 kaihoaa siit' kuin hän kantoi,
       imett' hän ihalat rinnat,
       syöttel' hän makeat maiot,
       minun kurjan kulkkuhuni,
       kaian kaula-varrelleni,
    15 itke'et ihanat silmät,
       pos'et potrat vierettävät,
       emo näh't on suuren vaivan,
       nähnyt vaivan vaaliessa,
       kärsin't on kivun kipeän,
    20 vaivan näh't varain on noussut,
       monet yöt, minun emoni,
       monet yöt unetta jäivät,
       monet illat iltasetta,
       monet aamut murkinatta,
    25 tämän tyttösen takehen,
       tämän piian pään perästä,
       vaaliiss' on vaa'aista lasta,
       katsoiss' on kapalokaista.

Toisinnuksia ja selityksiä: 56.

    Tois.:
     2 vaimo vatsahan [kl -sa'an] väkehen
     4 ei itke iso minu'u
    14 piian kaian kaulalleni
    18 näh't on vaivan vaalijani
    22 monet yöt unetta jäänyt
    27 vaaliiss' on tätä tytöistä.

5 vuua = vuoda; myös kl: vuu(v)' ei…

8, 10 kl kaiho_v_aa.

11 ihala = suloinen, hyvä.

13 kl kulkkuh_ei_ni.

15, 16 ihana, potra = kaunis.

17 näh't, murteessa: näh'ty = nähnyt.

19 kl käärsin't.

20 kl varra'in.

27, 28 vakainen (= vakahainen = vasta syntynyt), tyttönen, kapalokkainen; part. v(o)aa'aista, tytöistä, kapalokaista.

57. Liekkuvirsi.

Mie kuin etsin velloistani, kysyin kirkon kipparilta, lausuin laivan kannen päältä: "näittäk' te mun velloistani?" 5 "täss' oli eklen vellosesi, täss' oli eklen näill' ajoilla, näill' ajoilla, näillä päivin, tään päivän nimellisellä, täss' ol' puilla pyörivillä, 10 veräjill' ol' vierevillä, varvoilla vapisevilla, lehtilöillä liekkuvilla; puu kuin vierahti vetehen, vello vierahti keralla"; 15 jäi mun viitta velloltani, viittä viljoin itkuloiksi, jäi mun hattu velloltani, (XV: 256.) hattu mieli-harmiloiksi, (XV: 258.) jäi mun paita velloltani, (XV: 253) 20 paita mieliksi pahoiksi, (XV: 254.) jäivät sukat velloltani, (XV: 256.) sukat suureksi suruksi; — (XV: 257.) mie sain rauta'a palaisen, pikkaraisen pihjalata, 25 mie vein rauan seppälähän, teetin rautaisen haravan, piit panetin pihjalaiset: "seppyeni, selvyeni, taitaja takojaseni! 30 taoit eklen, taoit ennen, (XV: 199.) nyt tao tänä'i päinnä, (XV: 200.) tao rautanen harava, pane piit on pihlajasta, (XV: 202.) vas'est' on valata varsi, (XV: 201.) 35 teräksestä naaklat teetä"; mie sain rautaisen haravan, (XV: 240.) haravoin meret kokohon, (XV: 241.) meren ruuvot ruopustelin, meren kaislat kaaputtelin, 40 meren hiekat helsyttelin; löysin viimein velloseni, jo oli siika silmät syönyt, (XV: 289.) hauki hartiat kalunut; — (XV: 290.) sanoi vietre velloseni: 45 "älköön ehtonen emoni, (IV: 343.) älköön maire maammoseni, ottakoo merestä vettä, pankoo vettä taikinahan, (IV: 345) sinä ilmoisna ikänä, (IV: 344.) 50 kuun' ei kulla päivänähän, mikäl's on meressä vettä, (IV: 363.) se on kaikk' minun vereni; (IV: 364.) älköön ilmoinen isoni, hevoistansa juottakoho; 55 älköön siityinen sisoni, juoko'o merestä vettä, mikälis meressä vettä, se on kaikki vellon vertä; älköön vietre velloseni, 60 syökö'ö meren kaloja, sinä ilmoisna ikänä, kuuna kulla päivänänsä, mikälis meren kaloja, (IV: 365.) ne on kaikki mun lihaani". (IV: 366.)

Toisinnuksia ja selityksiä: 57.

Tois.: 1 Mie vaan etsin velloistani.

2 kirkon-kippari ehkä = suntio; vanhassa ruotsalaisessa kielessä löytyy verbi kippa = nytkiä, tuustia, suntia (vrt. ruots. kyrkostöt). Kuopion provastintarkastus-pöytäkirjassa v. 10/3 1678 mainitaan, että kyläkunnittain oli asetettava järestysmiehiä eli "kirkon kijcaria" (ehkä alkuaan kirjoitettu kipari). Mahdollista on myöskin, että on luettava Kirkin kippari = Kirkin laivuri (Kirkin-maa on joko Riian maakunta eli Liivinmaa, tahi "joku pakanamaa", ehkä Kirgisinmaa tahi Itä-India).

4 näittäk' = näittekö.

16 itku ehkä = itkuluku.

23-40 vrt. N:o 25: 23—38.

35 naakla = naula.

46 maammo = äiti; sana esiintyy vaan kreikkalaisten runoissa.

48 taikina = tiinu eli pytty, jossa tahdasta valmistetaan (EK:ssa on tahas = ruots. deg, taikin = degtina).

54 kl hevoistaase juottak_oone_.

Virsi on kuultu Pitkälän Palakalta Vaskelasta.

(Knt. III: 115 ja vanh. pain. III: 43.)

58. Liekkuvirsi.

       Ei se tiiä yksikänä
       ei us'o useakana
       mieloistain ei mun poloisen, (IV: 203.)
       mitä mun on mielessäni,
     5 kuta pää-kulusessani,
       mitä allin miel'-alassa, (IV: 204.)
       pääsky-linnun pään sisässä;
       mie kuin mietin mielelleni,
       ajattelen aivoilleni
    10 ennistä elämätäni:
       viereet vie'et silmihini,
       kalkkeammat karpaloja,
       tippuut tilkat silmistäni,
       helkkeämmät hernehiä, (IV: 513.)
    15 paksummat pavun jyviä; — (IV: 514.)
       sitä minä iäin itken,
       ajan kaiken kaikattelen:
       ei oll't mulla milloinkana,
       kulloinkaan ei kurjaisella,
    20 ei oo mulla niinkuin muilla,
       niinkuin ilman ilmisillä,
       vetäjäist' ei vierahiksi,
       oppijaist' ei oljamihin,
       niinkuin veivät muien vellot,
    25 veivät siityiset sisonsa,
       he vaan veivät vierahiksi,
       he vaan oppiit oljamihin; —
       kuinhan mie katala katson,
       katson ilman ilmisiä:
    30 iloin ilmiset elävät,
       nakratellen muien naiset,
       muhoitellen muien muorit.

Toisinnuksia ja selityksiä: 58.

    Tois.:
     2 arvaa ei useakana
     5 kuta alla kulmieni [kl kulmiheini]
     6 tämän allin miel'-alaista
       armottoman miel'-alaista
    7 m itä päässä pääsky-linnun
       pääsky-linnun pään-sisusta
    21 niinkuin muilla ilmisillä
    22 ei vie'etty [= vedetty] vierahiksi
    23 ei opittu oljamihin
    27 sekä oppiit oljamihin.
    33 meill on aina urrin-ärrin.

2 ei us'o = ei usko.

10 ennistä = entistä, vrt. siv. 30; kl ja murteessa: elämäj(j)äin(i).

23, 27 oppimiseksi sanotaan, kun äsken naitu "morsiain" on kotona käymässä; morsiamen veli "oppii oljamiin" (siv. 75), ja morsiamen siellä oltua jonku viikon, tulee hänen miehensä ("sulhasensa") appensa taloon (tavallisesti paastonaikana) "oppimaan pois oljamista eli oljanta", saattaaksensa "morsiamensa" taasen omaan kotiinsa. Sitä sanotaan myöskin: (ei vaan EK:ssa) käydä ativoissa eli apperoissa.

31 nakratella = nauratella.

32 muhoitella = nauraa iloisesti.

59. Liekkuvirsi.

       La mie koittelen äänöistäni,
       kiusaelen kieloistani,
       onkos äänein ennellähän,
       kielueni ponnellahan;
     5 ei oo äänein ennellähän,
       kieluein ei ponnellahan;
       äijä on ääntäin mun kulunut,
       vaaksa varttain on valunut, (IV: 516.)
       kyynär' on kupe'itani, (IV: 515.)
    10 kahen verran kasvojani,
       siintä männe'en kesosen,
       siint' on toisen touko-vuuen,
       kesosta kulunehesta; — —
       välehen vähä väsyypi,
    15 vähän kuin ol', välein loppui,
       pian heikko hengestyypi; —
       vieläk' laulan, vain onk' kyllä,
       vieläk' tarkemmin tahotta,
       vieläk' virttä jatketahan,
    20 ja enemmän eistetähän? —
       nää on laulut laaukkaita,
       nää on virret viisahia.

Selityksiä: 59.

3 kl onkos _e_änein ennelleäne. — Paitsi ii, uu ja yy diftongiserataan Sakkulan murteessa aina pitkät vokaalit: aa = oa, ee =ie, oo = uo, ää = eä ja öö = yö esim. v_oa_liiss' v_oa_'aista (N:o 56: 27), laulet_oa_n l_oa_tuisaste (2: 5), tok' en huoli enkä h_oa_li (19: 36), soa'an lehmän s_oa_tta.

Parasken runot.

Kun Elias Lönnrot pani kokoon ikikuulun Kalevalan, oli hänellä käytettävänä ne kansan runot, joita Venäjän ja Suomen Karjalassa laulettiin. Kolmannesta runoalueesta, Inkeristä, sai hän vasta viime hetkellä aineksia ja nekin varsin vaillinaisina käytettäväkseen. Kalevalan ilmestyttyä on runon keräystä jatkettu etupäässä tällä alueella, joka runojen paljoudessa ja monipuolisuudessa voittaa kaikki muut runojen löytöpaikat. Nykyisin on Inkeri ainoa maakunta, jossa vanha runoutemme on elinvoimainen.

Loistavana todistuksena siitä runotaidosta, joka Suomen kansalla vielä on, ilmestyvät Parasken Runot. Laulaja, ijäkäs nainen, on pohjois-inkeriläisen laulutavan, jota myöskin muutamissa Kaakkois-Karjalan pitäjissä noudatetaan, etevin edustaja. Hänen tiedossaan on melkein kaikki, mitä molemmin puolin Rajajokea runoja tunnetaan. On siis täysi syy julkaista; hänen laulamansa runot erikoisena kokoelmana.

Näiden runojen kokoilija ja toimittaja pastori Neovius on seurannut Kalevalan järjestystä. Siten lukija vaivatta löytää ne alkuperäiset aiheet, joista Kalevalan runot pohjois-karjalaisten laulajain lisäileminä ja Lönnrotin viimeistäminä ovat kehittyneet. Eroitus yksinkertaisemman ja kehittyneemmän muodon välillä on kuitenkin siksi suuri, että Parasken runoilla on arvonsa ei ainoastaan Kalevalan toisintoina, vaan itsenäisinä runollisina tuotteina. Monta uutta ja ennen tuntematonta kaunista kohtaa on lukija löytävä tässä kokoelmassa. Runollinen ajatuksen juoksu ja soinnukas runonmitta osoittavat, kuinka luonnon-omainen käsitys ja herkkä kielikorva laulajalla on.

Muistutukset ja selitykset, jotka toimittaja on runoihin liittänyt, helpoittavat suuressa määrin niiden käsitystä. Kansanrunoutemme tutkijalle on huomautuksia tärkeistä seikoista, erittäin runojen esittämistavasta, joista tähän saakka ei ole ollut täyttä selkoa. Tieteelliseltäkin kannalta on pastori Neoviusen julkaisu erityisesti arvokas. Olisi sen vuoksi hyvin suotava, että tämä suurikokoinen teos voisi piakkoin valmistua, ja arvattavasti suomalainen yleisö ei saata olla tilauksillaan kannattamatta sitä.

A.W. Forsman Kaarle Krohn

Kuten jo yllämainitut herrat huomauttavat, niin tulee tämä teos tarjoamaan kaikille, jotka harrastavat Kalevalan tutkimista, paljon uutta, sillä runolaulajaa niin arvokkailla ja rikkailla runovarastoilla, jotka sitä paitse vielä ovat säilyneet vain muistin avulla (sillä lukea ja kirjoittaa hän ei osaa), — ei ennen ole tavattu. Kun nyt Kalevala on kansamme suurin ja kalliin kirjallinen aarre, niin lieneepä syytä olettaa, että Paraskenkin runot saavat maassamme monta harrasta lukijaa. Niin toivon, ja sen vuoksi olen päättänyt ottaa julkaistakseni ainakin 1:sen vihon. Jatkovihkojen ilmestyminen riippuu kumminkin siitä, antaako yleisö kyllin arvoa ja kannatusta yritykselle teosta tilaamalla. Tavattoman paljon työtä on näiden runojen kokoilija ja toimittaja jo nähnyt, mutta paljon on vielä vaivaa ja puuhaa ennenkuin teos on valmiina. Kun se sitten vielä tulee täyttämään noin 15 vihkoa, on selvää, että kustannukset sen julkaisemisesta käyvät suurenmoisiksi. Kesäkuussa ilmoitetaan, voidaanko teoksen painattamista jatkaa, vai ei. Ilmestyminen riippuu etupäässä tilaajien lukumäärästä.

                                   Porvoossa 6 p. Toukok. 1893
                                       Werner Söderström