The Project Gutenberg eBook of Suomen päivä; Herra koulumestari, by Urho Wiljo Walakorpi

LOUHI.
ERÄS VANHA MIES.
NUORI TYTTÖ.
Suomalaisia sotureita.
Pohjolaisia sotureita.

NÄYTTÄMÖ:

Kyynelissä ovat miehen silmät, murhe kasvoista kuvastuu, pilvien peittämänä on otsa.

TYTTÖ:

MIES:

Kysytkö sa mitä itken! Etkö näe, etkö tiedä, ett' on kyllin suruun syytä! Katso: yö on yllä maiden, maa on tumma, taivas tumma, kaikk' on synkkää, sumeata. Onko kumma, vaikka itken: Vankina on Suomen päivä, sammunut on salon huomen, välkettä ei ees ainoata välky Suomen taivahalla. Louhi, Pohjolan emäntä, akka kuulu, käykkäleuka, kytki päivän kalliohon, kytki kuun ja telki tähdet Vaaran vaskisen sisähän. Iloa ei maailmassa, kun on poissa aurinkoinen, kun on Valkeus kadonnut, laannut päivä paistamasta.

TYTTÖ:

MIES:

Kuka tietää, kuka tietää.
Ehkä joskus taikk' ei koskaan —
En ma toivo, en ma luota.

TYTTÖ:

Ainako siis yö on yllä, ainako siis Suomenmaassa pirtit tummat ja pimeät? Niinkö arvelet, isoni?

MIES:

TYTTÖ:

Voip' on aikaa ankarata! Itkettääpi jo muakin. Vuotakaatte, kyynelhelmet, läikkykäätte, surunhelmet! Kun on Suomella surua, niin on multakin surua: olenhan ma Suomalainen.

MIES:

Itke, lapsi, itke, itke!
Itke kohtalon kovuutta,
taivaan taaton ankaruutta!
(Silmäilee ympärilleen.)
Miten synkkää, miten tummaa!

YÖN IMPIEN LAULU:

Sammunut Suomen on päivä, yllä on ikuinen yö, yötärten karkelo kaikuu, kuolema kannelta lyö.

Sammunut Suomen on päivä, synkkä on taivas ja maa, ihmiset itkee ja kärsii, kaikki on murheissa. Sammunut Suomen on päivä — Tuskinpa milloinkaan nousee se taivaalle taasen syttyen uudestaan.

TYTTÖ:

MIES:

TYTTÖ:

Eikö sitten enää löydy Suomessamme sankaria, joss' ois miestä miekallansa päivän poies päästämähän Pohjolan kivimäestä, vaaran vaskisen sisästä? Eikö enää löydy miestä, joka voittais Louhen vallan?

MIES:

Turhia sa tutkaelet! Kuollehet on sankarimme, kuolleet Kullervo-urohot! Ei oo enää miestä meillä! (Äänettömyys.) Voi, jos oisi mulla vielä voimat entiset, verevät, kalpaa jos ma vielä voisin käyttää, kalpaa tuliterää, niin ma Suomeni surusta vapahtaisin! Suomen päivän päästäisin kivimäestä, nostaisin sen taivahalle paistamahan, päilymähän ihmisten iki-iloksi.

Mutta heikko, heikko olen, sotatielle en ma kelpaa kalpaa en ma jaksa käyttää: Voima, voima on kadonnut!

MIES:

LOUHI:

MIES:

LOUHI:

MIES:

LOUHI:

MIES:

Sanon sulle: riennä täältä, lähde lentäen, pakene pimeähän Pohjolaasi! Ei ole sijoa sulla Suomen sukuisten seassa.

LOUHI:

MIES:

Tee se heti, taikka, taikka…
(Uhkaa häntä sauvallaan)
Poistu Suomelan saloilta,
mene sinne mistä tulit!

LOUHI:

MIES:

LOUHI:

Vähänpä sa, ukko, tiedät!
Se on lukkojen takana,
etkä sinä ainakana
Ole sitä sieltä saava.

MIES:

LOUHI:

Hassutusta! Mull' on mahti.
Teill' ei mitään. Mull' on Voima.
Teill' ei mitään… ei niin mitään.

MIES:

LOUHI:

Saadaan nähdä!
Hahhah, hahhah! Naurattaapi;
Heitä hiiteen haavehesi!
Heitä pois ne, ukko-kulta!

MIES:

Tuki suusi, akka ruoja! Pidä kiinni sa kitasi! Eliös ilku sa ennen aikaa! Viel' on aika suuri saava, jolloin vailla valtaa olet, jolloin päiv' on päästettynä Louhen lukkujen takoa.

LOUHI:

Aika tuo ei koskaan koita! Mull' on taiat taskussani, mull' on miestä niinkuin heinää aina vaarojen varalta…

MIES:

LOUHI:

MIES:

TYTTÖ:

MIES:

LOUHI:

MIES:

TYTTÖ:

MIES:

Terve sulle, päivä uusi, terve, ihmeisen ihana! Kiitos, taatto taivahassa, että vielä löytyi maassa miestä miekankäyttäjätä! Sit' en äsken luullut oisi. Nyt sen uskon ja häpeän sanojani äskeisiä… Anna ne anteeksi, jumala! Puhuinhan ma tietämättä. (Louhelle.) Akka, mi on aatoksesi?

LOUHI:

MIES:

Tule! Katso! Tuoll' on taasen hymyhuuli aurinkomme, Tuolla taivahan laella paistamassa, poistamassa Suomen yötä synkeätä… Katso, Louhi, tuolla, tuolla! Voitettu sun valtas ompi…

MIES:

Kuule! Sankarit tulevat… Paras, että laitat luusi tästä hieman loitommalle . . .

LOUHI:

MIES:

LOUHI:

Mokomia! Hahhah, hahhah! Tiedä, että Pohjan Louhi ei ole konsana pelännyt eikä anonut armahdusta, madellut matona maassa! Ylpein otsin käy hän aina — Se sa tiedä, ukko rähjä! — Nyt ma menen, mutta kerran tulen kuin tulenkin takaisin. Silloin vapise, Kalevan kansa, pelkää, pelkää ja vapise! En ma tule tuulispäänä vienona ja hiljaisena, tulen koskena kohisten, rajusäänä raivokkaana, tulen melskeellä, melulla… Silloin vapise, Kalevan kansa!

MIES:

Akoilla aina on lorunsa,
suut on suuret naikkosilla!
Kuka elää, se näkevi! —
Taisi eukko vimmastua…
No — ei ihmett' ollenkana:
Menetti aarteensa ihanat. —
Kas, jo sankarit tulevat!
(Suomalaisia sotureita tulee.)
Terve teille, ylevät urhot!
Terve, kolminkertaisesti terve!
Terve, maani parhaat pojat!
Kiitos työstänne jalosta!
Siitä koko Kalevan kansa
kantava on kiitostansa
teille aina ja alati!

TYTTÖ:

ERÄS SOTURI:

Elkää ennen ylistelkö kuin on leikkimme verinen leikittynä loppuun asti. Viholliset meitä Vaanii… Kas, jo tuolla ne tulevat. (Miehille.) Valmiit olkaa. Kohta tässä sodan liekit leimuavat. Miekat esiin. Rohkeutta. Voitto meidän on oleva!

ERÄS POHJOLAINEN:

Niin, kas niin, mun poikaseni, sillä tavoin, sillä tavoin! Vielä mekin voittaa voimme, Vielä onni meitä suosii, viel' ei kaikk' ole hukassa.

Pidä kiinni sa kitasi, heitä hullut haavehesi! Sun me syöksemme pakohon koko laumasi keralla… Eläköhön suomalaisuus!

SUOMALAISET:

LOUHI:

SUOMALAISET:

Kuolo, kuolo ja kirous! Pakohon käy Pohjolaiset, uroot uhkeat ja verevät! Oi on, oi on onnettomuutta, oi on päivyttä pimeää! Kaikk' on mennyt! Heill' on voitto. Mull' ei mitään, ei niin mitään! Kukistunut valta-istuin ompi ylpeen Pohjan Louhen!

Oi, te untelot urohot, miehet pelkurit ja raukat, teidän syytänne tää kaikki — Sit' en jätä kostamatta — Jumalauta! sen ma vannon.

Pakoon kaikki, pakoon kaikki! Voiton saavat meidän miehet. Ylös vuorille paeten rientää Pohjan poikain parvi, rientää kuni lammaslauma risahduksen kuultuansa.

MIES:

Kuinka kysyt sellaisia! Enkö nyt ma riemuitseisi! Onhan lyöty Pohjan pojat; onhan kaattu kuolon valta, onhan taasen taivahalla päivä ihmeinen ihana.

(Linnut laulaa. Yhä valkeammaksi muuttuu ilma.
Käenkin kukuntaa rupeaa kuulumaan.)

Katso, kuinka luonto loistaa, läikkyy veet ja kummut kukkii aamun armahan valossa!

Kuule kuinka linnut laulaa, kuule, kuinka käet kukkuu Suomen onnea, suloa iloks' ihmislapsosille!

Mutta kaikkein kauneimpana helähtääpi huomenvirsi maista, metsistä, vesistä, kummuilta ja kukkuloilta; sitä laulaa maa ja taivas, se soi virtain välkkehessä sekä koskien kohussa. Kuunnelkaamme!

HUOMENVIRSI:

Alkaa helkkyä ensin hiljaisena sitten kasvavana, valtavana.
— Sävel: Maa isänmaamme Suomenmaa…

    Jo hälvennyt on synkkä yö,
    tuo raskas, painava!
    Taas taivaalla on valovyö,
    taas helppoa on toimi, työ,
    kun valkeus on herrana
    maassamme armaassa.

    Soi laulu, soinnu suruton!
    Nyt juhlii Suomenmaa:
    Voitettu Louhen valta on,
    ja syösty on hän pakohon…
    Ei päivyttä tän kauniimpaa!
    Uus' aika tänne saa.

Soi laulu kirkas, keväinen, sa kaikkein huulilta, soi niinkuin soitto läntisen, soi niinkuin uhma ukkosen, soi metsistä ja vaaroilta: on juhla Suomessa.

Tuntuu niinkuin nuorenisi, tuntuu niinkuin uudestansa oisi nuori ja verevä. — Eikö oo tää kaunist' kaikki?

TYTTÖ:

Totta, totta mun isoni! En ma tiedä miten voisin iloani ilminäyttää; mutta sen, sen ma tiedän, että onni maan ja taivaan sielussani sulauupi yhteen yhdeksi iloksi; ja sen tiedän, että mielein kirkas on kuin suvipäivä, ja sen, että rintani mun lyö ja velloo lähteen lailla, pulppuaa kuin kevätpuro nuorna, nuorna ja pyhänä…

MIES:

Samallaista miekin tunnen, ja en myöskään tiedä miten iloani ilminäyttää voisin muille ja sinulle.

Ah! En uskonut olisi, että myöskin minä vielä näkevä oon onnellisna maani armahan, ihanan. — Nyt ma kuolen mielelläni, nyt ma pääni lepoon painan onnellisuus otsalla ja huulosilla hertas hymy.

Kiitos, taatto taivahassa, kiitos, julkinen jumala, että annoit aamun uuden, että päästit päivyemme Pohjolan kivimäestä, vaaran vaskisen sisästä, takaa Louhen telkimien! Ilman sinun apuasi ei ois mitään aikaan saatu: sinä meille voiton annoit, siksi kiitän ma sinua.

Terve, päivä, kirkas päivä, terve huomen hohteleva, joka jäljestä surujen taivaallamme päilyt taasen!

HERRA KOULUMESTARI

HENKILÖT:

Koulumestari. Maiju, hänen emännöitsijänsä, 50 vuotias. Pekkola, Koulumestarin tuttavia.

NÄYTTÄMÖ:

Koulumestarin huone. Kalustus yksinkertainen ja vaatimaton: pöytä, pari tuolia ja sohva, seinällä muutamia tauluja ja iso seinäpeili. Pöydällä pinkka paperia. Perällä ja oikealla ovi.

Maiju (Niiaten): Kiitos kysymästä, herra Koulumestari! Minä voin erittäin hyvin.

Koulumestari: Siis terveenä. Se on hyvä se. Terveys on hyvä asia. Se on lahja jumalalta, mutta sitäkään ei ole kaikille annettu… Jaha, jaha… (Kävelee hajamielisenä.) Jaha, jaha… Onko Maiju niin kiltti ja tuo tänne saappaani ja nuttuni… frakkini… ymmärrätkö?

Koulumestari: Kuulehan, älä vielä! Kalvosimeni ja kaulukseni tuo myöskin tänne. Älä myöskään unhota valkoista rusettiani… pientä valkoista rusettiani… ymmärräthän?

Koulumestari: Vai niin… Tietysti sinä ymmärrät… Jaha. Tietysti sinä ymmärrät… heh, heh… No niin… Kiiruhda sitten vaan… tuo esitelmä…

Koulumestari (Kävelee edestakaisin mietteissään leukapartaansa sivellen): Tämä on siis vihdoin tullut tämä suuri päivä, tämä odotettu päivä, jolloin minä ensikertaa esitelmänpitäjänä esiinnyn. Olen jo viisiviidettä vuotta tämän maailman matoisia maita tallustanut, mutta eipä vielä koskaan ennen ole minulle tällaista suuriarvoista tilaisuutta avautunut. Esiintyä julkisesti, saada puhua kansajoukolle, saada ilmituoda omia ajatuksiansa! Olisinko voinut kuvitella mitään tämäntapaista! Ja kumminkin tapahtuu se aivan pian… aivan pian… Niinpä niinkin! Sinä et olekaan niin tyhmä mies, Koulumestari! Sinulla on päässäsi paljon sellaista, mistä ei monella muulla ole edes aavistustakaan… ei aavistustakaan… Eipä sitä vaan joka miestä pyydetä esitelmää pitämään, eipä sitä vaan joka miestä tulla lakki kourassa kumartelemaan, alamaisimmasti anoen, että "olisimme hyvin onnelliset jos te, hyvä herra, jos te herra Koulumestari, joka yleisesti olette tunnettu taitavaksi puhujaksi, tekisitte meille niin ystävällisen palveluksen ja hyväntahtoisuudessanne — tietysti vaan pelkässä hyväntahtoisuudessanne — avustaisitte meitä ohjelman suorittamisessa… pitämällä esimerkiksi lyhyen esitelmän… lyhyen esitelmän…" Tjaah! Tästä ajatella voi useammallakin tavalla… johtopäätös on kumminkin aina oleva sama. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Alatpa tulla huomatuksi henkilöksi, Koulumestari! Ja huomatuksi ei kai tässä maailmassa pääse kukaan, ellei hänellä ole pääkuoressaan jotakin muutakin kun paljaita höyheniä… Vai mikä lie muiden mielipide tästä asiasta! (Maiju, tuoden saappaita, kalvosimia y.m. tarpeita, tulee.)

Koulumestari: Jaha, jaha… sen minä kyllä uskon. Sinä olet todellakin kuuliainen ja kiltti tyttölapsi, Maiju.

Maiju: Ja tässä on kauluksenne ja kalvosimenne. Katsokaahan miten kiiltävät!

Koulumestari: Jaha, Maiju… Minä näen että ne kiiltävät… (Itsekseen.) Oikein uskollinen ja hyväluontoinen palvelija.

Maiju: Ja tässä frakkinne… Olen harjannut sen niin puhtaaksi kuin mahdollista.

Koulumestari: Jaha, jaha. Kiitoksia, kiitoksia, paljon kiitoksia! Kaikki teet aina täsmällisesti ja huolellisesti, (itseks.) Voiko missään maakunnassa löytyä miellyttävämpää lapsukaista! Niin herttaista, niin sydämellistä hänen esiintymisensä… rakastettavaa, vähintäin rakastettavaa… suloista! — Minun täytyy palkita häntä jollakin tavalla. Kunpa nyt keksisin vaan… (Ajattelee.) Aivan oikein: hänellä on liian huono palkka. (Maijulle.) Kuuleppas, Maiju! Sinä olet vanha ja koeteltu palvelija.

Koulumestari: Palvelijalla pitää olla — se on aina ollut minun prinsiippini — palkka hänen töittensä jälkeen. Ja sentähden ylennänkin sinun palkkaasi kahdella markalla kuukaudessa.

Maiju (Syvään niiaten): Miten minä voin kiittää teitä, herra Koulumestari!

Koulumestari: No no, Maijuseni, eihän tässä nyt… tämän olet rehellisesti ansainnut… Pääasia on vaan se, että olet tyytyväinen palveluspaikkaasi ja isäntääsi… Se on pääasia… Niin! Tyytyväisyys on hyvä avu. On ihmisiä, jumala paratkoon, jotka eivät ole koskaan tyytyväisiä. Niin!… (Katsoo kelloansa.) Mutta nyt täytyy sinun jättää minut muutamaksi hetkiseksi yksikseni ja mennä askareillesi, sillä minun tulee pukeutua ja eihän ole oikein soveliasta, että…

Koulumestari: Hän on erinomainen lapsi tuo Maiju. Muuta en taida sanoa hänestä. Rehellinen, kuuliainen, ahkera ja ymmärtäväinen… Mitäpä enempää voisi palvelijalta toivoa? Olipa oikein hyvä, että ymmärsin hieman korottaa hänen kehnoa palkkaansa; se teki hänet entistä iloisemmaksi ja toimeliaammaksi.

Jaha… mutta pukeutua täytyy. (Heittää aamunuttunsa tuolille ja alkaa pukeutua.) On tosiaankin sangen suuri kunnia saada julkisesti esiintyä… Sinne iltamaan tulee varmaan myös lukkarikin, tuo pienipäinen elukka, joka aina on huutanut, ettei minun päävärkissäni muka ole kaikki ruuvit oikeilla paikoillaan… Heh, sehän todistaa selvää hulluutta lukkarista itsestään, että hän, joka on olevinaan täysijärkinen, sanoo minua, selväpäistä miestä, hulluksi! Saapas nähdä mitä se urkujenpolkija tänä-iltana hoilaa, kun saa kuulla puheeni… eiköhän venyne hänen joutsenkaulansa jotakuta tuumaa pitemmäksi? Mokomakin vääräsääri… kuin aivastus seipään nenässä koko mies!

Ai ai miten hemmetin kiiltäviksi se Maijun typykkä nämä saappaat on kiillottanut! Ja entäs sitten kalvosimet ja kaulus! Kaikki välkkyy ja hohtaa kuin ensi-lumi mustassa maassa. Erinomainen lapsi! Löytyisipä hänen kaltaisiaan olentoja vaan useampia tässä matoisessa maailmassa! Olisipa edes joka tuhannella isännällä yhtä ymmärtäväinen ja älykäs apulainen! Niin ei kumminkaan, ikävä kyllä, ole laita. Palveluspiiat ja palkolliset eivät enää tuskin rahtuakaan välitä velvollisuuksistaan, he tahtovat itse päästä määrääjiksi ja käskijöiksi, ja sanokoonpa isäntä heille vaikkapa parikin sanaa opastukseksi: heti on talosta rauha ijankaikkisesti kadonnut. Surullinen, mutta ylitsepääsemätön totuus. Elämä käy perikatoansa kohti… (Ihailee itseänsä peilistä.) Mutta niinpä olenkin minä jo saanut valmiiksi itseni. Tämä puku sopii minulle kerrassaan mainiosti, se ei ole hullumpi, ei totta maar olekaan! Kunpa vain varmasti tietäisin, että pappilan Katri-neiti tulee tuonne juhlatilaisuuteen… Olisi ihme, ellei hän edes hiukkasta minuun ihastuisi… Kaunis tyttö… Olen luullakseni rakastunut häneen… Ja kuka voi vannoa, ettei hänkin ole rakastunut minuun! Tapahtuuhan elämässä muutenkin niin monenkaltaisia asioita… Sitäpaitsi en minä vielä ole liian vanha mies kauniillekaan tytölle. Enkä ole aivan rumakaan… varsinkaan tässä puvussa… Kuka tietää, vaikka vielä kerran… (Naurahtaa.) Onhan paljon ihmeellisempääkin sattunut… Niin, Katri-neiti, kuka tietää, kuka tietää… (Järjestelee peilin edessä pukuaan. Tekee erilaisia liikkeitä: kumarruksia y.m. — Maiju ilmestyy ovelle; Koulumestari ei heti huomaa hänen tuloaan.) Maijuko siellä? Mitä sinulla on asiaa?

Maiju: Ettei herra Koulumestari nyt vaan pahastuisi, kun minä tulin häiritsemään… Se esitelmä…

Maiju: Niin, herra Koulumestari… se esitelmä… Ettei herra Koulumestari vaan myöhästyttäisi itseään.

Koulumestari (Vilkaisten hätäisesti kelloonsa): Mutta kellohan on vasta neljä…

Koulumestari: Sinä olet aivan liian huolehtivainen, Maiju. En tahdo sinua kumminkaan sen takia moittia, sillä tiedänhän että teet kaikki hyvässä tarkoituksessa. — Vasta neljä on kello… se käy varmasti oikein… kello viisi alkaa iltama. Tässä on aikaa vielä yllin kyllin…

Koulumestari: No no, ei mitään anteeksi pyydettävää! — Kuuleppas, odota vähän! — Luuletko että tuonne iltamaan tänä-iltana tulee paljon väkeä?

Koulumestari: Jaha, Maiju luulee siis, että Katri-neitikin tulee nuiden joukkoon?

Koulumestari: Mitä Maiju muuten pitää Katri-neidistä? Eikö hän ole kaikinpuolin kiltti ja hyvä tyttö?

Koulumestari: Hakkailevan? Kuinka? Sanoitko sinä että nuor' maisteri hakkailee Katri-neitiä?

Maiju: Niinhän ne kuuluvat kylällä kertovan, ja ainahan ne muutenkin näkyvät olevan yhdessä, niin että eikö siitä lopulta rupea valmista tulemaan…

Koulumestari: Vai niin, (itsekseen.) Vai sillä tavallako…? (Maijulle.) Ehkä sinä sittenkin olet erehtynyt, Maiju? Ehkä se on Helmi-neiti, jota tuo maisteri — —

Koulumestari (Hermostuneesti): Ja sehän nyt on oikeastaan aivan sama kumpiko se on. Mistä lieneekään päähäni pälkähtänyt ruveta kyselemään… Aivan sama… (Äänettömyys.) No niin! (Katsoo kelloa.) Tässä onkin pian kiireet käsissä… Mene sinä Maiju kulta taas hetkeksi askareillesi, minun pitää hieman tarkastella tuota esitelmääni… (Itseks.) Vai nuori maisteri! (Maijulle, joka juuri on sulkemaisillaan oven jälkeensä.) Kuuleppas! Olisi eräs pieni asia… tuota… tuota…

Mutta sinähän näytät hirveän alakuloiselta? Onko kukaan tehnyt sinulle mitään pahaa?

Koulumestari: Kaikessa tapauksessa on sinulle tapahtunut jotakin salaperäistä… Aivanhan sinä miltei itket! Sano minulle, Maiju typykkäiseni, mikä sinua vaivaa?

Maiju (Itsekseen): Hän on aina niin hyvä. Oi jospa hän tietäisi miten paljon häntä rakastan, ja nyt hän on varmaankin kukaties miten hellästi kiintynyt tuohon pappilan kaunottareen.

Koulumestari: Onko se aivan totta myös? No niin, minä luotan sinuun, Maiju… ethän sinä osaisikaan valehdella. — Tuota, mitä se olikaan, kun minun piti sanoa…? (Miettii.) Tuota… Aivan oikein! Minun piti sanoa, että jos Maiju olisi niin kiltti ja menisi hetkeksi askareilleen, niin että minä saisin täydessä rauhassa — sinä ymmärrät — hieman tarkastella tuota esitelmääni…

Koulumestari: Niin juuri, tuota, se oli juuri tuo äskeinen asia, josta minä tahdoin huomauttaa… taota…

Maiju (Itsekseen mennessään): Herra Koulumestari on tänäpänä ihmeellisen hajamielinen.

Koulumestari: Mikähän lienee tytölle tullut? Näytti kovin murheelliselta… (Kävelee ja miettii.) Vai nuori maisteri! Olisikohan asianlaita tosiaankin niin… Ehkä ovat he jo kiilloissakin? Ehkä pitävät pian häitänsäkin? Ja minä, joka en ole hetkeksikään antanut hänen ajatuksistani poistua! Hm!… Lienee parhainta, että koetan unhottaa koko naikkosen. Lienee parhainta, että… (Katsoo kelloansa.) Pitää sitäpaitsi kiirehtiä. (Käy peilin eteen.) Kyllä kai minä sitten olen täysin valmiina? Frakkini näyttää vielä melkoisen hyvältä, vaikka ikää sillä kyllä lieneekin enemmän, kuin monella harmaapäällä. Perintönä on se kulkenut isoisältäni, joka teetti sen itselleen ottaessaan yhden elämän suurista askeleista: mennessään naimisiin. Häneltä peri sen isäni, joka taas vuorostaan testamenttasi sen minulle, pojalleen. Siis vanha on takkini, mutta melkeinpä varma olen, ettei tarkinkaan keikarin silmä siinä mitään epämuodikasta löytävä ole. Valmis tulen astumaan puhujalavalle, kukitetulle puhujalavalle, lausuakseni puheeni yleisölle, joka seurahuoneen laajan salin täyttää ääriään myöten. Tämä on tosiaankin kunniakasta, kaunista, suurta, ihanaa… Tämä päivä on juhlien päivä. En vaihtaisi tätä tilaisuutta millinkään… (Ottaa pöydällä olevan paperipinkan käteensä ja alkaa peilin edessä erilaisia liikkeitä tehden juhlallisena lukea.) "Arvoisat kansalaiset! Naiset ja herrat! Me olemme kokoontuneet tänne tänä-iltana virkistyäksemme, juhlia pitämään, eri kulmilta olemme me tänne kokoontuneet. Me olemme tänne riemukkain mielin ja iloisin sydämin kokoontuneet, sillä elähyttäväthän meitä itsekutakin samat pyrkimykset, samat harrastukset, jalot harrastukset, harrastukset kodin, kotilieden, synnyinmaan ja kansallisuutemme turvaamiseksi. Kukapa ei tällaisista harrastuksista olisikaan elähytetyksi tullut! Arvoisat kansalaiset! Puhun teille kuin ystävilleni konsanaan. Puhun teille näin, koska luulen tarkkaan tietäväni mikä syvimmällä teissä liikkuu. Eikö ole se rakkaus kansaamme kaunokaiseen, maahamme tuhatjärviseen, maahamme ihanaan, avaraan, josta runoilija hehkuvassa laulussaan laulaa:

"Ja tässä, täss' on tämä maa, sen näkee silmämme, me kättä voimme ojentaa ja vettä, rantaa osoittaa ja sanoa: kas täss' on se, maa armas isäimme!…"

(Tavallisella äänellä puhuen.) Kyllä se tuntuu menevän. Saapas nähdä, (pyyhkii otsaltaan äskeisen innostuksen synnyttämää hikeä) eivätkö joudu hurmauksiin puheistani. Ja sitten se Katri-neiti — — — Ässh! Mitäpä hänestä! — Paha vain, ettei Maiju-rukka saa kuulla esitelmääni… ehkä hän hyvinkin mielellään' tulisi mukaan… No, mutta käyhän se kylläkin laatuun: voinhan ostaa hänelle pääsylipun — sillä suoriudutaan siitä. Ihmeellisen näppärä päähänpisto! (Huutaa ovelta.) Onko Maiju niin hyvä ja tulee vähän tänne.

Koulumestari: Minä vain ajattelin ostaa sinulle pääsylipun, mutta ellet sinä — —

Koulumestari: Näytät hiukan vastenmieliseltä… enhän minä sinua pakottamaan rupea… saat tietysti oman vapaan tahtosi mukaan tehdä…

Maiju: Niin ymmärränhän minä sen, ettei herra Koulumestari ketään väkipakolla… Voihan siellä olla hauskaakin… ja saanhan sitten myös kuulla herra Koulumestarin esitelmän…

Koulumestari: No no, ei siitä vielä mitään! — Se on siis päätetty. Lyömme kättä päälle. (Lyövät kättä. Maiju niiaa syvään.) Se on siis päätetty, ja jos, ja jos… tuota… jos tahdot, Maiju, olen hyvin onnellinen saadessani tanssia kanssasi muutaman kierroksen valssia… tuota…

Koulumestari: Niin, niin!… Mene sitten vaan laittamaan itseäsi kuntoon, että pääsemme lähtemään hyvissä ajoin. (Katsoo kelloansa.) Kello on nyt puoli viisi.

Koulumestari (Jää paikallansa seisten katselemaan hänen jälkeensä): Harvinaisen kiltti lapsi! Sanon minä sen vieläkin kerran. Olen lopun lopultakin mielistynyt häneen. Kun oikein ajattelee ja visusti harkitsee, on hän sittenkin aivan toista kuin pappilan Katri-neiti. Työtä tekee tyttö kuin muurahainen, aina on hän altis ja valmis vaikeampaankin tehtävään nurkumatta ryhtymään… Mitä enemmän häntä katselen, sitä enemmän häneen mielistyn… ja taidanpa puhtaalla omallatunnolla sanoa senkin asian, että vaimoa ei mistään saa mies parempaa, aviopuolisoa taitavampaa ja kunnollisempaa ei ole itse kuninkaallakaan… sen uskallan vannoa. Kymmenen vuotta on hän palvellut minua, tunnen hänet prikkua myöten; (Kävelee kauan edestakaisin miettien; pitkä äänettömyys.) Hm! Se ei olisi hullummaksi… Hm!… On ihmeellistä, etten ennemmin ole tätä seikkaa nimeksikään huomannut ja joka päivä olemme olleet yhdessä… Hm! Niinhän se käy usein… oikein kuumottaa poskia… Minnehän se Maiju lie mennyt? Mitäpä jos niinkuin kautta rantain tekisi hänelle tiedoksi, koettaisi ensin vaikka vertauksen muodossa… taitaisi olla helpompaa… (Käy pellin eteen järjestelemään pukuaan.) Ja kun nyt kaiken lisäksi olen juhlapuvussakin… (Kääntyy ovea kohti, luo vielä silmäyksen peiliin, raottaa ovea ja kutsuu sitten värisevällä äänellä): Saanko minä vielä kerran vaivata Maijua tänne.

Maiju (Kyökissä): Tulen aivan heti, herra Koulumestari. (Pieni paussi. Koulumestari kävelee edestakaisin merkillinen hymyily huulillaan. Hetken kuluttua tulee Maiju.)

Koulumestari: Niin, asia on nyt sillä tavalla… Ehkä Maiju on hyvä ja tulee istumaan…

Koulumestari: Tavallaan on se hyvin tärkeää… kuinka sen kukin ottaa. Tapahtuuhan usein, että vakavimmistakin asioista lasketaan kevyttä pilaa… välinpitämättömät ihmiset tietystikin tällä lailla tekevät. Mutta kerranpa saavat he kumminkin vastata töistään.

No niin. Istukaamme tänne, (istuvat arasti kumpikin. Tuskallinen äänettömyys.) Tämä on vertaus, Maiju. Tiedätkö sinä mikä on vertaus?

Koulumestari: Aivan oikein: Raamatussa esimerkiksi puhutaan paljon vertauksista. Minullakin on nyt vertaus, Maiju. Katsohan: oli kerran kaksi ihmistä — näin alkavat vertaukset —, mutta nämä ihmiset eivät olleet kaikessa toistensa kaltaisia, sillä olipa toinen heistä mies ja toinen heistä oli vaimo. En tarkoita suinkaan Aatamia enkä Eevaa. Ihmiset, joista kerron, eivät asuneet paratiisissa, vaan asuivat he eräässä maalaiskylässä lähellä kaupunkia… siis aivan niinkuin me, Maiju, täällä.

Koulumestari: Ja se ihminen, joka mies oli, halusi armaakseen ja omakseen sen ihmisen, joka oli vaimoksi luotu, sillä hyvä ja siviä oli tämä vaimonpuolinen ihminen eikä hänestä yhtäkään pahuutta eikä saastaa löytynyt…

Koulumestari: No no, tavallista tämä on, ehkäpä liiankin tavallista. — Mutta se mies ei tietänyt, rakastiko häntä se vaimonpuolinen ihminen.

Koulumestari: Mutta nyt tapahtuu käänne vertauksessa. Ajatteleppas, kiltti Maijuseni — voithan sinä ainakin ajatella tällä tavalla! —, että minä olisin tuo mies… niin, että olisin tuo mies ja sinä tuo vaimo…

Koulumestari: Ja kun sitten kysyisin sinulta tuon kysymyksen, minkä vastauksen antaisit sinä? (Pekkola tulee kiireesti.)

Koulumestari (Hypähtää äkisti ylös): Minun esitelmäni? (Vilkasee kelloonsa.) Ei liene enää aivan pitkiä aikoja — —

Koulumestari: Nukkunut? Kuinka? Mitä te oikeastaan tarkoitatte? (Vilkasee uudelleen hermostuneena kelloonsa.) Tai käykö kelloni mahdollisesti jäljessä…? Pyydän teitä nöyrimmästi, että selitätte mistä on kysymys. Kellohan on vasta neljännestä vailla viisi… ja viideltä se alkaa se iltama… Nukkunut?

Pekkola: Minä sanon teille yhden asian. Juhlan ohjelma on aikoja mennyt menojaan. Kello löi äsken puoli yhdeksän.

Koulumestari: Mutta…? Hyvä jumala! Puoli yhdeksän! Sehän on suorastaan — — Minä olen siis my-my-my-myöhästynyt! Minä olen siis — — Onhan tämä aivan hulluutta!… Minun esitelmäni…

Pekkola: Herraseni, tämä on anteeksi antamatonta: lupautua eikä täyttää lupaustaan. Älkää lupautuko silloin, kun ette luule kykenevänne. Hyvästi! (Menee.)

Koulumestari: Kykeneväni! Hyvä jumala! Tämä voi tehdä hulluksi! Tämä vie järjen päästä! Mitä sanovat kyläIäiset, mitä sanoo lukkari! Odotin paljon tästä tilaisuudesta… tämä olisi ollut ensimäinen suuri hetki minun elämässäni… Nyt on kaikki mennyttä… Minä onneton, minä onneton! (Vaipuu väsyneenä sohvalle.)

Maiju (Kyyneleet silmissä): Mutta, herra Koulumestari, eiköhän tästä sentään jollakin lailla — —

Koulumestari: Vaiti! Tämä on kaikki sinun tähtesi, Maiju. Tämä on sinun työtäsi. Iloitse siitä! Älä kumminkaan koskaan luule, että minä sinua rupeisin rakastelemaan!

Maiju (Itkien ääneensä): Se olikin siis vain valhetta, herra Koulumestari… Se olikin siis vain… Ja minä kun pidin teistä niin paljon…

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN PÄIVÄ; HERRA KOULUMESTARI ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.