The Project Gutenberg eBook of Voiton päivä; Vala; Kotiin, by Kyösti Wilkuna

ADLERCREUTZ, komentava kenraali Lapuan taistelussa.
RAMSAY |
JÄGERSKIÖLD | Luutnantteja.
WIRZÉN |
WANSÉN, Wirzénin sotilaspalvelija.
af BJERKÉN, ylilääkäri.
VÄLSKÄRI.
TORPAN MUORI.
SOTILAITA.

NÄYTTÄMÖNÄ

taustalle kohoava mäenrinne. Oikealla torpantuvan matala seinä pienine ikkunoineen ja ovineen. Vasemmalla, edellistä vastapäätä ja enemmän etualalla, olkikattoisen ulkohuonerivin seinämä. Perällä kaivo ja sen takana louhuinen mäenrinne. Vasemmalta, ulkohuoneen ja taustana olevan metsän välitse johtaa pihaan tie. Keskellä pihaa lattea kivi, jonka päällä ja vierustalla kaikenlaisia sitomavehkeitä ja kirurgisia tarpeita. Kaivon luona vankkurit, joilla pienoinen viinatynnyri, kirstuja y.m. Pihalla, kiven lähistöllä, myöskin avonainen kirstu. — Varjossa ulkohuoneen seinustalla makaa tai istuu seinään nojaten joukko sotilaita, joilla on side kenellä päässä, kenellä kädessä tai jalassa. Seinän nojalla musketteja ja miekkoja.

Esiripun noustessa sitoo välskäri, joka on ylisillään ja hihat käärittyinä, erään seinustalla olevan sotilaan päätä. Tohtori Bjerkén, niinikään ylisillään ja hihat käärittyinä, istuu kivellä ja penkoo kirstua. Taustalla näkyy puiden välissä kuhiloituja musketteja sekä muutamia sotilaita, jotka tupakoivat ja istuskelevat varjossa.

Koko kuvaelman ajan kuuluu etäämpää vasemmalta katkeamaton kiväärien ja kanuunoin pauke.

Sitä vain, ettei tämä hengenvaarallinen ole. Parin kolmen viikon päästä olet jo ennallasi.

SOTILAS 1.

VÄLSKÄRI

Ei korvissa ole mitään vikaa, ne ovat vain lumpeessa. Huomenna on kuulo jo ennallaan. Kivistääkö haavaa kovastikin?

SOTILAS 1

Ei, mutta muuten tuntuu pääni kuin savimöhkäleeltä. Sitokaa lujaan, ettei se hajoa, kun minä lähden tästä uudestaan tappeluun.

VÄLSKÄRI

SOTILAS 1

Vaarassa? Eikö se sitä ole ollut alunpitäen? — Kerkesin juuri päästä parhaaseen tappelun makuun, kun tuli se pommi-piru! Haluaisin mennä työtäni lopettamaan.

BJERKÉN

VÄLSKÄRI

Sinun täytyy pysyä hiljaa, muuten olet mennyttä kalua. (Sitomisen lopettaen.) Kas niin, laskeudu nyt pitkällesi ja pysy rauhassa.

SOTILAS 1

VÄLSKÄRI

Heti paikalla! (Menee ja ottaa kaivonkannelta vesikipon, josta tarjoaa juotavaa. Seuraavan kohtauksen aikana juottaa hän toisiakin haavoittuneita, tunnustellen samalla heidän siteitään.)

TORPAN MUORI (Tulee tuvasta, kädessään kiulu; kun lähempää vasemmalta samassa kuuluu karteshin räjähdys, nyykistyy hän porraskivelle istumaan ja painaa käsin sydänalaansa.)

BJERKÉN (Joka välskärin ja joidenkin haavoittuneiden naurahtaessa kääntyy puolittain muoriin, kuivaten hikeä otsaltaan.)

Ryssätkö lähemmäs? Ei niistä mitään! Kohtsillään on Lapuan kirkonkylä meikäläisten vallassa. Porilaisten rynnäkköä ei pidätä mikään. Mutta antakaahan, muori, se kipponne tänne, että saan juoda. Kieleni on kuuma kuin silitysrauta.

(Muori menee kaivolle ja, siunaillen aina kanuunain paukahtaessa, ottaa vettä kiuluunsa ja tarjoaa Jägerskiöldille.)

En, ikävä kyllä, sillä minun paikkani on tuolla (viittaa metsään) reservissä. En kuitenkaan malttanut pysyä alallani, vaan kävin tuolla ruisvainiolla tykkiemme luona.

BJERKÉN

Siellä on kuumat paikat? Siikajoella ei ammunta ollut läheskään näin tuimaa.

JÄGERSKIÖLD

Verta siellä vuotaa. Mutta jokaista meikäläistä kaatunutta kohti kaatuu kaksi tai kolme ryssää. Kerrassaan suurenmoista oli läheltä nähdä porilaisten hyökkäystä. Se oli kuin jäänlähtö suuressa koskessa. Pois alta kaikki!

BJERKÉN (Siirtyen peremmäs, josta hän Jägerskiöldin kanssa katsoo vasemmalle.)

Taistelun menosta ei saa enää mitään käsitystä. Kaikki yhtenä ainoana savupilvenä! Suurenmoinen ja kaamea näky! Mitä kaikkea tuon pilven sisässä tapahtuneekaan?

Siellä tapahtuu paljon, paljon! Ja yhdestä seikasta me ainakin voimme olla varmat.

BJERKÉN.

JÄGERSKIÖLD

Nimittäin että ennen auringon laskua on ryssä ajettu tiehensä tuosta uhkeasta laaksosta. Oh, kuuletteko, kuinka meikäläiset haltioissaan hurraavat? Ja tuolla, kas, kasakat pakenevat täyttä laukkaa!

BJERKÉN.

JÄGERSKIÖLD

Oli hyvä, että lähetitte osan välskäreitä sinne, sillä useimpia ei voida eikä ennätetä tänne kantaa.

BJERKÉN.

JÄGERSKIÖLD

On, Herra paratkoon! Juuri kun tulin tykkiemme luo, veti luutnantti Gestrin viimeisen henkäyksensä. Kohtasin hänet tuolla metsässä, tullessamme Kauhavalta tänne. Silmät loistaen marssi hän kuin juhlaan. Laulaen oli hän hoitanut tykkipatteriaan, kunnes tuli surmanluoti ja lopetti nuoren elämän. Ja Maunu Blume — — —

BJERKÉN

JÄGERSKIÖLD

Niin, Jumala nähköön! Hän oli kaikista ensimäisiä uhrejamme. Tuolla tien vieressä pellon pientareella hän makaa kylmenneenä. Peitin tullessani manttelilla hänen ruumiinsa. Ryssät ampuivat piilosta ruispeltojen keskeltä ja kun Blume oli noussut aidalle ottamaan selvää heidän asemastaan, sai hän kuulan rintaansa. Qvantenin huhusivat myöskin saaneen surmansa lähempänä kylää. Ja Herra ties kuinka monta muuta lisäksi siellä on mennyt ja parhaillaan menee. Mutta kyllä heidät kostetaan. Kohta Blumen kaaduttua vei Brakel komppaniansa ruispeltoihin ja niinkuin turilaita surmasivat hänen porilaisensa laihon keskeen piiloutuneita ryssiä. Muutamassa minuutissa oli tuo laaja vainio niistä puhtaana. Mutta huomaatteko, kuinka savupilvi venyy tuonne Kuortaneen suunnalle. Ryssä painuu omaa ilmansuuntaansa kohti.

BJERKÉN

Hyvä siitä lopultakin taitaa tulla. Mutta ketäs tuossa kannetaan? Joku upseeri, ellen erehdy.

Luutnantti Wirzén, kadettitoverini! (Rientää vasemmalle, josta hän hetken kuluttua palaa, astellen paarien rinnalla, joita kaksi sotilasta kantaa; paareilla, jalka verisenä, makaa luutnantti Wirzén, nojaten toiseen kyynärpäähänsä ja jutellen vilkkaasti Jägerskiöldille.)

WIRZÉN

… niin ettei muuta kuin sokeasti vain eteenpäin, talo talolta ja piha pihalta… Vaikka kuulia tuli kuin rakeita, niin ei muuta kuin pois alta ryssät! (Sotilaat, joista toisen käsivarsi on verissä, laskevat paarit pihan keskelle, jolloin Wirzén kääntyy Bjerkénin puoleen.) Hyvää päivää, herra arkkiaatteri! Sain pienen läven koipeeni. Olkaapa sen vuoksi ystävällinen ja laastaroikaa sitä hieman, että joudun sinne takaisin ennenkuin ehtivät koko kylän puhdistaa. (Bjerkén ja välskäri kumartuvat jalkaa tutkimaan; sill'aikaa menee toinen sotilaista kaivolle juomaan, toisen sotilaan ja Jägerskiöldin jäädessä paarien ääreen.)

Niin, muuan partaniekka, johon ruispeltoa kahlatessani tulin pahki, ehti sitä ennen viimeistä matkaansa hiukan pajunetillaan hotaista. Sietäisi saada siihen hieman siteen tapaista.

Tjah! Luutnantti ei näytä vielä käsittävän, kuinka vakava paikka tässä on. Suoraan sanoen: jalka on sahattava polven yläpuolelta, muuten on henkenne vaarassa.

WANSÉN (Juosten esiin ja ojentaen miekan, joka on paljaana paarien pääpuolessa.)

JÄGERSKIÖLD.

BJERKÉN.

WIRZÉN

Nähkääs, koko viime talven sain minä tällä jalallani juosta ryssän edessä pohjaa kohti. Nytkö, kun on aljettu kulkea päinvastaisessa järjestyksessä, minä antaisin jalkani sahata? Ei, herra arkkiaatteri! Talvella en olisi sahoistanne suuriakaan piitannut, mutta nyt minä tarvitsen itse jalkani.

BJERKÉN

WIRZÉN

Ei voiton makuun päässyt nuori mies niin vähästä kuole. Tällä jalallani minä aion vielä tanssissakin pyörähtää, jahka ryssä on maasta ajettu. Tiedättehän, suomalainen on sitkeä. Laittakaa siis laastarit ja siteet valmiiksi, enempää en salli teidän tehdä.

Kuten tahdotte. Mutta vastatkaa itse seurauksista! (Ryhtyy välskärin kanssa sitomaan jalkaa.)

WANSÉN

WIRZÉN

WANSÉN

Ja tämä poika kun se sitten hakkaakin! (Tekee kunniaa ja juoksee vasemmalle.) Hurraa!

JÄGERSKIÖLD

Kas siinä soturi! Harmi, että minun täytyy pysyä täällä, vaikka maa polttaa jalkojani.

WIRZÉN

Tee niinkuin vänrikki Fieandt. Hänkin oli reservissä, mutta plutoonansa kera oli hän lähtenyt omin lupinsa liikkeelle. Minua tänne tuotaessa hänellä oli jo viitisenkymmentä ryssää vankina.

JÄGERSKIÖLD

Ei käy, Minä hoidan tänään prikaadin adjutantin virkaa, joten minun täytyy pysyä täällä, kunnes toisin määrätään.

Kas niin. Nostakaa nyt luutnantti tuonne varjoon. (Välskäri ja sotilas 2 nostavat Wirzénin seinustalle, minkä jälkeen välskäri ryhtyy sitomaan sotilas 2:n käsivartta; Bjerkén pesee käsiään vesisangossa ja Jägerskiöld kävelee sotatielle tähystämään.)

JÄGERSKIÖLD

Kylläpä tuoni nyt korjaa saalista. Ja ammunta jatkuu yhtä tuimana. (Kaksi sotilasta tulee vasemmalta, kantaen paaria, joilla raukeana ja verisenä makaa Ramsay; he laskevat paarit pihalle, menevät kaivolle juomaan ja lähtevät sen jälkeen oitis vasemmalle.)

Ne ovat tarpeettomia, tohtori. Hetkeni ovat luetut. Antakaa mieluummin tilkka vettä.

SOTILAS 2 (Joka käsivartensa tultua sidotuksi on mennyt kaivonnurkalle istumaan.)

ADLERCREUTZ (Tulee hengästyneenä ja kuohuksissaan vasemmalta;
Jägerskiöld ja sotilas tekevät kunniaa.)

Mikä verinen päivä, Jägerskiöld! Gestrin, Blume ja Qvanten makaavat kylmänä tuolla, jalka poikki ammuttuna voihkii kapteeni Aminoff kylän laidassa ja nyt sanovat nuoren Ramsayn saaneen surmanluodin. Niin monta nuorta ystävääni yhtenä päivänä! Mutta missä on Ramsay, onko hänet tuotu tänne?

JÄGERSKIÖLD (Viitaten paareja, joilla makaava Ramsay on jäänyt
Bjerkénin ja välskärin suojaan.)

ADLERCREUTZ (Lähestyen paareja, jolloin Bjerkén ja välskäri antavat hänelle tietä.)

ADLERCREUTZ

Me voitamme. Mutta voittomme muuttuu tappioksi, ellei arkkiaatterimme onnistu tehdä teitä terveeksi. Miten on, herra arkkiaatteri?

RAMSAY

Hetkeni ovat luetut. Mutta ihanata on kuolla tällaisena voiton päivänä. Herra kenraali, toimittakaa äidilleni viimeinen tervehdykseni ja sanokaa, että poikansa kuoli onnellisena keskellä voiton pauhinaa. — Ja sitten… ottakaa, kenraali, minulta muistoksi ratsuni. Kun taistelukentällä havahduin tainnoksista, seisoi se vieressäni. Tänne tuotaessa asteli se yksinään paarien jäljessä.

Tulen pitämään sen kalliina muistona teistä, rakas ystävä. Mutta nyt täytyy minun rientää voittoamme täydentämään. Jumalan haltuun! (Pudistaa Ramsayn käsiä.)

RAMSAY

Jumala kanssanne, kenraali! Pian erkaneva henkeni on seuraava teitä voittoretkellänne.

ADLERCREUTZ (Lähtee nopeasti, mutta pysähtyy muutaman askeleen otettuaan ja kääntyy Jägerskiöldiin.)

Jägerskiöld! Reservi tuleen, kostamaan nuorten sankariemme kuolema ja täydentämään voittomme!

WIRZÉN

Näkemiin! Ja teekin puhdasta jälkeä! Hitto soikoon, ettei tuo koipi salli minun olla mukana!

JÄGERSKIÖLD (Poistuu nopeasti oikealle taka-alalle, josta kohta alkaa kaikua komennushuutoja: "Kiväärit käteen!" — "Riviin!" — "Asento!" — Perällä puiden välissä loikovat sotilaat hyökkäävät ylös, hurraavat ja ottavat kiväärinsä kuhilaalta.)

(Vasemmalta tuleva punerrus valaisee pihaa ja taustan puita; Bjerkén, välskäri ja lievemmin haavoittuneet sotilaat kerääntyvät kaivon luo vasemmalle tähystämään; vasemmalla kiihtyvää ammuntaa ja tykkien jyskettä; metsästä kuuluu komento: "Eteenpäin mars!" sekä sitten rummunpärrytystä; puiden välitse näkyy vasemmalle syöksyviä sotilaita; muori porraskivelle lyyhistyneenä siunailee ja voivottaa.)

WIRZÉN (Kavahtaa miekkaansa nojaten seisomaan, heiluttaa hattuaan ja alkaa laulaa, johon metsästä yhtyy lukuisia ääniä.)

    Marssi päälle, pohjan poika
    vihollista varsin luo!
    Hakkaa päälle, pohjan poika,
    Luoja sulle voiton suo!

(Laulun aikana kavahtaa sotilas 1 seisaalleen, tempaa seinustalta musketin ja syöksyy vasemmalle.)

Paikalla pitkällenne, luutnantti! (Taluttaa häntä seinustalle, jolloin sotilas 2 sieppaa kiväärin ja katoaa vasemmalle; Bjerkén yrittää hänen jälkeensä, huitoen avuttomasti käsiään.)

BJERKÉN (Paarien luo syöksyen kumartuu tunnustelemaan Ramsayta; suoraksi ojentuen pudistaa Ramsayn hervotonta kättä.)

Jää hyvästi, uljas sankari, joka uhrasit elämäsi tämänpäiväiselle voitollemme!

(Paljastaa päänsä, samoin Wirzén ja välskäri; punerrus valaisee edelleenkin pihaa; taistelun pauhina vasemmalla on vaimentumassa.)

VALA

HENKILÖT:

v. ESSEN, eversti, Porin rykmentin päällikkö.
HINNEL, kapteeni samassa rykmentissä.
KYMMENKUNTA muuta Porin rykmentin upseeria.
AEMELAEUS, Isonkyrön kirkkoherra.
RUUSTINNA AEMELAEUS.

Upseerit kuluneissa karoliinipuvuissa suurine saappaineen ja pitkine miekkoineen. — Kirkkoherra vanhanaikaisessa papinlakissa polvihousuineen ja päässä peruukki.

Vierastupa Isonkyrön pappilassa. Peräseinällä kaksi matalaa, pieniruutuista akkunaa. Niiden välissä raskas nahkasohva, jonka edessä pöytä ja muutamia tuoleja. Seinällä ikkunain välissä Lutherin muotokuva. Vasemmalla ovi, samoin oikealla. Viimemainitulla seinällä, lähempänä etualaa, avosuinen uuni, jossa kytee hiilos. Pöydällä palaa kaksi talikynttilää.

Eversti v. Essen istuu pesän edessä lyhytvartista piippua imeskellen ja hiilokseen tuijottaen. Muu upseerikunta istuskelee ryhmissä siellä täällä, poltellen ja hiljaa jutellen. Kirkkoherra Aemelaeus istuu sohvankulmassa.

HINNEL (Astuu sisälle vasemmanpuoleisesta ovesta, tervehtii, riisuu viittansa ja ryhtyy pyyhkimään kuuraa viiksistään.) Pakkanen kiihtyy sitä mukaa kuin vihollinen lähenee asemiamme.

HINNEL. Juuri lähtiessäni palasi ylioppilas Peldán suksimiehineen tiedusteluretkeltä ja ilmoitti, että Galitzin on täydessä marssissa Ilmajoelta tänne Isoonkyröön.

v. ESSEN. Hyvä! He tulkoot, sillä tarpeeksi olemme heitä vartoneet. (Äänettömyys.) Oliko Peldánilla tiedossaan, kuinka paljo heitä suunnilleen on?

KIRKKOHERRA (Nousten sohvan kulmasta.) Herra meitä varjelkoon! — Viisitoistatuhatta viittätuhatta vastaan! — Mitä luulette siitä tulevan, eversti?

v. ESSEN. Minulla on omat luuloni ja omat aavistukseni, mutta niistä lie paras vaieta. (Pitempi äänettömyys.) Minusta on kuin kuulisin yhä korvissani hirsinuijain kolkkeen Napuen varustuksilta.

HINNEL. Hm! Minäkin seisoin satulasta noustuani pitkän aikaa tuolla pihalla ja kuuntelin sitä. Se kaikui niin omituiselta.

v. ESSEN. Eikö se ollut sinustakin kuin ruumisarkun naulaamista? (Äänettömyys.) Siellä lyödään kokoon ruumisarkkua Suomen kansalle.

KIRKKOHERRA (Järkytettynä.) Hyvä Jumala, miksi otatte asian noin kaameasti, eversti? Eihän meiltä ole toki vielä kaikki toivo mennyt. Vai onko vihollisen suuri ylivoima teidät niin masentanut?

v. ESSEN (Naurahtaen katkerasti.) Kaukana siitä, hyvä kirkkoherra! Minä olen kymmeniä kertoja ollut taistelussa ja nähnyt suomalaisten voitolla suoriutuvan vieläkin ylivoimaisemmista vihollisjoukoista. Ei pelko vihollisen ylivoimasta eikä pelko yleensäkään minulle tätä sanele, vaan jokin muu, mikä lienee kumma vaisto.

KIRKKOHERRA. Tuo vaistonne ennustaa meille siis tappiota huomispäivän taistelussa?

v. ESSEN. En tahdo ennustaa sitä enkä tätä. Tulin vain sanoneeksi, mitä oma sydämeni aavistelee. — Me olemme marssineet läpi Suomen tänne Pohjan äärille ja nähneet isänmaamme pala palalta joutuvan raa'an vihollisen tallattavaksi. Toissapäivänä, kuten tiedätte, oli sotaneuvottelu tässä samassa huoneessa, ja siellä minä ehdotin vetäytymistä Vöyrille, jossa metsäiset maisemat tarjoaisivat meikäläisille edullisemman taistelupaikan kuin täällä Isonkyrön lakeuksilla. Kun päätökseksi kuitenkin tuli, että taisteluun käydään täällä, niin seisokaamme kuin miehet alallamme ja näyttäkäämme, ettemme ainakaan pelkureita ole. Me täällä läsnäolevat olemme kaikki Suomen lapsia, jota vastoin moni niistä, jotka meitä pelkureiksi vihjailivat, ovat Pohjanlahden tuolta puolen. He eivät katsele tätä maata ja kansaa samoin silmin kuin me, he pitävät itseään täällä vieraina ja siksi minä uskon, että meistä jokainen lopputingassa kestää paikallaan kauemmin kuin he. Mutta se sikseen! Huomisesta taistelusta riippuu kaikki. Jos se menetetään, niin mitä on meillä silloin jälellä? Kotimme, perheemme, koko isänmaa on vihollisen jaloissa. Siksi meidän on säilytettävä paikkamme viimeiseen mieheen. (Nousee seisomaan ja paljastaa miekkansa.) Toverit, yhdyttekö valaani, että ainakaan Porin rykmentti ei huomispäivän vaiheissa väisty paikaltaan, vaan taistelee viimeiseen mieheen?

KAIKKI UPSEERIT (Nousevat, paljastavat miekkansa ja laskevat niiden kärjet yhteen.) Me yhdymme ja vannomme kunniamme kautta seisovamme viimeiseen mieheen!

v. ESSEN (Pistäen miekkansa tuppeen.) Nyt uskon, että tulkoon mitä tulkoonkin, kääntyköön huomispäivä vaikka onnettomuudeksikin meille, niin me emme turhaan kaadu paikallemme. Me viittaamme tietä tuleville sukupolville. Ja niin on kerran näiltä samoilta lakeuksilta meidän haamujemme opastamina lähtevä liikkeelle vyöry, joka ainaisiksi ajoiksi vapauttaa isänmaamme siitä vihollisesta, jonka hävityksiä se on saanut vuosisadat kokea. — Mutta nyt, toverit, takaisin Napuelle ja kukin paikalleen!

v. ESSEN (Toisten poistuttua huoneesta astuu kirkkoherran luo, kaivaa viivytellen taskustaan kellon ja lompakon.) Minä uskon nämä teidän huostaanne, kirkkoherra, ja pyydän lisäksi, että te taistelukentältä etsisitte minun ruumiini ja toimittaisitte sen perhehautaani Hollolan kirkkomaalle.

v. ESSEN. Tunnen sen varmasti itsessäni, että huomispäivä on oleva minun viimeiseni. Mutta isänmaan tulevaisuus vaatii niin. Ja nyt, Jumalan haltuun, kirkkoherra!

(Puristaa kirkkoherran kättä, kietoo viitan tiukasti ympärilleen ja astuu ulos.)

RUUSTINNA (Tulee oikeanpuoleisesta ovesta; liikutettuna.) Voi, mitkä aavistukset täyttävät sydämeni! Seisoin tuolla toisessa huoneessa ja kuulin kaikki. (Lähestyy vasemmanpuoleista ikkunaa ja katsoo ulos.) Tuolla he ratsastavat Napuen kylää kohti. Katso, miltä he kuutamossa näyttävät! Kuin haamut kuoleman maasta!

KIRKKOHERRA. Raskaat aavistukset täyttävät minunkin mieleni ja huomenillalla me tiedämme paljon enemmän kuin tällä hetkellä… Mutta kuinka käyneekin, ainakin noilla miehillä on sydän paikallaan, ja kansa, jolla on sellaisia poikia, ei voi olla perikatoon tuomittu. Herra heitä tukekoon huomispäivän vaiheissa!

KOTIIN

HENKILÖT:

TAHVO, Jaakkolan isäntä.
VAPPU, hänen vaimonsa.
EVELIINA | Tahvon sisaria, molemmat keski-ikäisiä naisia.
KATRI |
VANHA EMÄNTÄ, Tahvon, Eveliinan ja Katrin sokea äiti.
TAVON TUOMAS, sotavankeudesta palaava karoliini.

Jaakkolan talon piha. Perällä pienoinen tallirakennus. Oikealla malkakattoinen asuinrivi, jonka etuseinässä ovi avonaisine portaineen sekä taempana sivuun lykättävä ikkunaluukku. Vasemmalla vanhan, pienemmän savupirtin pääty mataline ovineen. Perempänä ja samassa linjassa edellisen kanssa aitta. Asuintuvan hulaassa riippuu viikatteita ja sirppejä. Seinän nojalla muutamia haravia. Pihan keskellä kaksi istuinkiveä.

VAPPU (Pesee hulikoita ja puukuppeja kolmijalkaisessa pesupunkassa, joka seisoo asuintuvan ja tallin välisessä pihan kulmassa, asettaen pestyt astiat tuvan seinustalla olevalle penkille; hyräilee itsekseen)

    Jo joutui päivä armas
    Ehtooll', me rukoilem',
    Ett's Herra Jeesu rakas
    Tääll' pysyt tykönäm'.

(Laulunsa keskeyttäen Tahvolle, joka sirppi kädessä tulee tallin ja aitan välisestä solasta.) No, joko saitte leikkuun lopetetuksi?

TAHVO. Lopussa on. Toiset jäivät viimeisiä kuhiloimaan, mutta minä lähdin edeltä tupakan leikkaamaan, kun näytti tulevan kylmä yö. Olkoon kuitenkin huomiseen, ei niitä pakkanen vielä ensi yönä pure, koska tuolta pohjoisesta näkyy pilvi nousevan. Selkäänikin pakottaa niin. (Asettaa sirpin hulaaseen, istahtaa portaalle ja alkaa piippuaan laitella.)

VAPPU. Sauna on pian valmis, saat siellä sitten sivujasi haudella. Ja sirppijuustonkin panin äsken tulelle. Rukiista kai tulee muuten hyvä sato?

TAHVO. Parempi kuin kymmeneen vuoteen. Suomen maan petäjät saavat ensi talven levätä rauhassa.

VAPPU. Jumalalle kiitos, että asiat ovat niin hyvin. (Vanha emäntä, kepillä eteensä koitellen, tulee vanhasta savupirtistä.) Muori tulee varmaankin taas tyttäriä kysymään. Minkähän edellä se tänään on niin levoton ollut?

VANHA EMÄNTÄ. Kauanpa ne viipyvät. (Kuunnellen.) Mutta tulossa ne ovat,
Jumalan kiitos! Kuulen selvästi Katrin laulavan.

VAPPU. Ajatteles, että hän tänään jo ainakin kymmenennen kerran kysyi tyttäriä. Ihme, ettei Jumala hyvyydessään korjaa häntä jo pois. Mutta ehkäpä hän juuri loppunsa edellä onkin noin levoton.

VAPPU. Niin, kun vihollinen vei tytöt leikkuupellolta. Kuinka pitkä aika siitä jo tuleekaan?

TAHVO. Minä olin silloin viidennelläkolmatta ja nyt olen kahta vaille viisikymmentä. Siitä on siis kolmekolmatta vuotta.

VAPPU. Hyvä Jumala, kuinka pitkä aika! Ja kaikki nuo vuodet on muori ollut kuin unessa. Hän luulee yhäkin olevan sen päivän, jolloin tyttäret lähtivät halmeelle kauranleikkuuseen. Tyttö poloiset! Mutta kaipa hyvä Jumala on heidät jo aikoja luokseen korjannut. (Lopettaa pesemisen ja kuivaa käsiään vyöliinaan.)

TAHVO. Kuka hänen ties. Ellei äitimuorin odotus sittekin täyttyisi. Niitä kuuluu vankeja ryssän maalta vielä aivan viime aikoinakin palanneen.

VAPPU. Niin miehiä, mutta ajattele, kaksi turvatonta naista! Kuinka he sieltä satojen penikulmain päästä tulisivat? Jos muutenkaan ovat hengissä säilyneet.

VAPPU (Tullen Tahvon luo ja katsoen savupirtin ja aitan väliselle solalle.) Joku outo kulkijain, mikä lie. Päälläkin tuollainen ryssän mekko.

TAVON TUOMAS (Vanttera, täyspartainen keski-ijän mies, päällään avarahelmainen, nuoranpätkällä vyötetty mekko, jalassa tomuiset ja kuluneet saappaat, päässä rähjäinen karvalakin kulu sekä kädessä paksupäinen ryhmysauva, astuu edellämainitusta solasta pihaan.) Hyvää ehtoota!

TUOMAS (Pysähtyy keskelle pihaa ja silmäilee ympärilleen.) Onko todellakin tämä Jaakkolan talo vai?

TAHVO. On kyllä. Vieras taitaa olla kaukaakin? (Vappu tulee ämpäri kädessä portaille.)

TUOMAS. Kaukaa, kaukaa. (Menee aitan eteen, katsoo sitä hetkisen ja kopahuttaa sitten sauvallaan ovea.) Tämän aitan minä kumminkin tunnen. Mutta ei tule Eveliina enää ovea avaamaan.

TUOMAS (Kääntyen äkkiä ja tullen edellisten luo.) Oletteko te entistä
Jaakkolan sukua vai?

VAPPU. Kuka ihmeessä se on, kun en kuolemaksenikaan muista nähneeni?
(Vanha emäntä tulee pirtistään.)

TUOMAS. Mutta missä Eveliina on? (Äänettömyys.) Onko hän elävien
mailla, naimisissa jonkun kanssa… vai miten on laitansa?
(Äänettömyys; Tuomas jyskyttää sauvaansa kärsimättömästi pihakiveen.)
No?

TAHVO. Siihen on vaikea vastata, sillä kolmeenkolmatta vuoteen ei meillä Eveliinan ja Katrin kohtalosta ole ollut mitään tietoa. Mutta —

TUOMAS (Hämmästyneenä vanhaan emäntään kääntyen.) Tässä olen, mutta te
— Jaakkolan emäntäkö vai?

TAHVO. Tavon Tuomas! Tapahtuuko ihmeitä! En olisi sinua mitenkään tuntenut. Terve mieheen! (Kättelevät.) Silmänluontisi näytti kyllä heti alussa hiukan tutulta, mutta tuo partarykelmä peitti muun muodon.

VAPPU (Lähestyen Tuomasta.) Terve minunkin puolestani. (Kättelee
Tuomasta.) Kuka olisi tätä uskonut!

VANHA EMÄNTÄ (Tuomaalle.) Sinä tulit tietysti Eveliinaa tapaamaan. Hän on Katrin kanssa vielä kaurahalmeella, mutta kyllä he pian tulevat. Mene vain tupaan vartomaan. (Palaa pirttiinsä virttä hyräillen.)

TUOMAS. Sappermenttu, jos tästä kaikesta sanaakaan ymmärrän! Sanoithan, Tahvo, äsken, ettei teillä kolmeenkolmatta vuoteen ole ollut mitään tietoa sisartesi kohtalosta, ja nyt ilmoittaa äitisi, että he ovat vain kaurahalmeella. Kautta tammisen matkasauvani, miten tämä on ymmärrettävä?

TAHVO. Kaksikymmentäkolme vuotta taapäin hävisivät sisareni jäljettömiin, ollessaan kaurahalmeella leikkaamassa…

TAHVO. Niin. Pohjanmaalta palasi silloin joukko kasakoita, heidän tiensä kulki kaurahalmeen vieritse ja he veivät tyttäret matkassaan. Sen jälkeen heistä ei ole mitään kuultu. (Äänettömyys.)

TUOMAS. Kuolema ja kirous! — Mutta äitisihän odotti heitä leikkuupellolta palaaviksi?

TAHVO. Samana päivänä surmasivat viholliset isäni ja polttivat talomme — niin että tuo aitta on ainoastaan entisestä jälellä. Kaiken tämän johdosta meni äitini järki sekaisin. Siitä päivin on hän elänyt jonkunlaisessa unheessa, vuottaen yhä tyttäriä leikkuupellolta palaaviksi.

VAPPU. Ja tänään hän on ollut tavallista levottomampi. Se on ehkä johtunut sinun tulostasi, Tuomas.

VAPPU (Tahvolle.) Hän ei kuule mitään, vaan tuijottelee niin synkästi, että —

TUOMAS (Sauvaansa heristäen ja puhuen kumeasti kuin itsekseen.) Kirous ja kuolema! Jos minä tämän tiesin, niin… vaikka koko ikäni olisin saanut ryssän maata kierrellä, niin ennen en olisi sieltä lähtenyt, ennenkuin olisin Eveliinan mukaani saanut. (Sauvaansa kohottaen.) Tällä sauvallani olisin murskannut kallon jokaiselta ryssältä, joka olisi poikkiteloin tielleni asettunut.

VAPPU (Arasti.) Mutta jospa Eveliina ja Katri eivät enää elävien ilmoilla olekaan.

TAHVO. Luultavinta ja toivottavinta on, että sisar-poloiseni lepäävät jo aikoja sitten nurmen alla:

TUOMAS. Silloin tahtoisin kostaa heidän ryöstäjilleen. (Äänettömyys, jonka kestäessä Tuomas tuijottaa eteensä, puhuen sitten harvakseen.) Kun monien vaiheiden ja vaivojen jälkeen vihdoinkin saavuin tänne synnyinseudulleni, oli kotini raunioina, pihalla kasvoi miehen korkuinen metsä ja kaikki omaiseni olivat Manan mailla. Sieltä, kotini raunioilta, suuntasin askeleeni tänne, toivoen täällä kohtaavani sen, joka lähtiessäni minulle uskollisuutta lupasi, jota muistellen olen jaksanut kaikki sotavangin vaivat kestää ja jonka kanssa tunsin kykeneväni vanhan kotini raunioistaan nostamaan. Mutta Tuonen synkkä yö ammotti täälläkin vastaani. Turhaan olen siis kaikki vaivat kestänyt, turhaan satojen penikulmien takaa tänne vaeltanut. Parempi, että olisin saanut jäädä lepäämään sotatoverieni keskelle siihen suureen yhteishautaan, joka vuosia kolmekymmentä sitten Pultavan luona umpeen luotiin. (Vaipuu kivelle istumaan ja painaa päänsä käsiin.)

VAPPU. Voi kuinka minun käy häntä säälikseni! (Kohottaa vyöliinan silmilleen ja nyyhkyttää.)

TAHVO. (Lähestyen Tuomasta ja laskien epävarmana kätensä hänen olkapäälleen.) Tuota… eiköhän vielä… (Vaikenee hämillään; äänettömyyttä jatkuu jonkun tuokion.)

TUOMAS (Äkkiä ylös ponnahtaen.) Sappermenttu! Itkemään ja allapäin nuhjottamaan ei Tavon Tuomasta ole luotu! Eteenpäin mars!

TAHVO. Mihinkä nyt? Tulehan toki sisälle suunavausta saamaan ja edes yksi yö lepäämään.

VAPPU. Niin, kun saunakin on valmiina ja sirppijuusto tulella. Ethän sinä toki yötä Vasten minnekään lähde.

TAHVO. Mutta kuinka hänet voisit löytää? Jos hän sitäpaitsi enää elossakaan on.

TUOMAS. Etsin niin kauan kuin jaksan ja jos en muuta voi, niin kostan, murskaan (heiluttaa sauvaansa) kallon jokaiselta vastaani tulevalta ryssältä — kunnes minut itseni murskataan. Sen teen! Jääkää Herran haltuun! (Kääntyy ja yrittää lähteä, mutta pysähtyy, kun samalla vasemmalta alkaa kuulua laulua.)

    Tuoll' on mun kultani, ain' yhä tuolla,
    Kuninkahan kultaisen kartanon puolla;
    Voi minun lintuni, voi minun kultani, kun et tule jo!

VANHA EMÄNTÄ (Tulee laulun kestäessä kiirehtien pirtistään, liikkuu eloisasti ja työntäen huivin korviltaan kuuntelee herkistyneessä asennossa.) Nyt tyttäret tulevat! Ettekö kuule heidän lauluaan?

TUOMAS. Sappermenttu! Tuo laulu ja tuo ääni ovat kahdenkymmenen vuoden ajan sielussani soineet. Tapahtuisiko todella vielä ihmeitä tämän taivaan alla?

VAPPU. Hyvä Jumala! Olisiko mahdollista, että Eveliina ja Katri… (Kaikki tähystävät solalle kurotetuin kauloin.) Sieltä tulee kaksi oudon näköistä vaimoihmistä.

TAHVO. Ja kummallakin sirpit olalla. Taitavat olla vain leikkuutyöstä palaavia tämän kylän akkoja.

VANHA EMÄNTÄ. Tyttäret palaavat leikkuupellolta. Enkö minä sitä ole kaiken päivää sanonut?

TUOMAS. Molemmat puettuja kuin ryssän naiset. Sydämeni tempoilee kuin ulos hypätäkseen.

EVELIINA ja KATRI (Löysiin ja kuluneihin mekkoihin puettuina, jalassa kuluneet saappaat, punapohjaiset huivit niskaan työnnettynä ja olkapäillä pahoin ruostuneet sirppikulut, astuvat solasta pihalle.)

VANHA EMÄNTÄ (Hoippuen heitä vastaan, ilon sortamalla äänellä.)
Tyttäret, Eveliina ja Katri!

EVELIINA (Itkun ja naurun sekaisella äänellä, ottaen sirpin olkapäältään.) Kaurahalmeella tosiaankin! Ajatelkaas, että me aivankuin Jumalan johdatuksesta pitkän taivalluksemme jälkeen ensimäiseksi osuimme sille kaurahalmeelle, josta kasakat kolmekolmatta vuotta sitten meidät mukaansa raastivat. Nyt siinä kasvoi itsemme korkuisia puita ja kun me niiden välissä kävelimme, kilahti sammalen sisällä jaloissani jotakin, ja kun minä kumarruin lähemmin katsomaan, olivat siellä nämä sirpit — meidän omat sirppimme, jotka silloin kasakkain tullessa putosivat kädestämme pellolle. Tunnen omani tuosta merkistä, jota vielä vähän tuossa kädensijassa häämöttää. Eikö tämä ollut ihmeellistä! (Laskee sirpin hellävaroen kivelle, samoin Katri; silmäilevät kysyvästi toisia pihalla seisovia.) Mutta keitä nämä ovat?

EVELIINA. Tahvoko? Noin muuttunut! (Tervehtää veljeänsä, samoin Katri.)
Mutta onkos se ihmekään, kolmessakolmatta vuodessa!

TAHVO (Liikutettuna.) Olkaa tervetulleet, sisar kullat, vanhaan kotiinne. Ja tässä (Vappua osoittaen) vaimoni — entinen Takamäen Vappu.

TUOMAS (Syrjään.) Olisiko tuo elähtänyt, ryppykulmainen nainen todellakin Eveliina? Vallan toisenlainen kuva hänestä on sydämessäni säilynyt! (Vetäytyy sivulle ja tuijottaa ajatuksissaan eteensä.)

VANHA EMÄNTÄ (Joka on hapuillut kivelle istumaan.) Tyttäret — Eveliina ja Katri, tulkaahan tänne! (Eveliina ja Katri istuutuvat toinen toiselle, toinen toiselle puolen äitiään.) Kuinka sanoitkaan, Eveliina? Ettäkö kolmekolmatta vuotta sitten veivät teidät kasakat kaurahalmeelta?

EVELIINA. Kuinkas sitten? Tottahan sen tiedätte. (Vappu rientää kuiskuttamaan jotakin Eveliinan korvaan.) Niinkö? Äiti poloista, mitä hän onkaan saanut kestää! (Purskahtaa itkuun ja kietoo kätensä äidin ympärille.)

VANHA EMÄNTÄ. Kasakoita — tulipalo — mieheni surma — tyttäret vankina… Kuin kaukaa, pikimustasta yöstä, selkenevät minulle nyt nämä asiat. Ja kolmekolmatta vuottako on siitä kulunut? Hyvä Jumala, olen siis nämä vuodet elänyt kuin unessa!

VANHA EMÄNTÄ. Niin, niin, sulaa Jumalan hyvyyttä kai se on ollut ja siitä hänelle kiitos! — Mutta, lapset, eikö täällä äsken ollut myöskin Tavon Tuomas — vai oliko sekin minun omia unennäköjäni?

VAPPU. Täällä hän on. Tuossa! (Osoittaa Tuomasta, joka seisoo syrjin toisiin.)

KATRI. Tuoko olisi se Tuomas, jonka kuva on niin elävänä sydämessäni säilynyt! (Painaa päänsä käsiin.)

TUOMAS (Syrjään, kummastuneena.) Mitä, Katriko sen sanoi — se pikku typykkäinen? Onko hänkin — (Vaikenee.)

VANHA EMÄNTÄ. Tuomas, missä olet ja miksi pysyt niin vaiti? Etkö näe, täällä on nyt sinun Eveliinasi?

EVELIINA (Kiivaasti.) Elkää sanoko niin, äiti! Minusta ei ole enää Tuomaalle. Tietäkää: minä olen kaksi vuosikymmentä elänyt ryöstäjäni, venäläisen, vaimona.

TUOMAS (Iskee sauvansa maahan.) Kuolema ja helvetti! Tätä vielä puuttui! Nyt minulla on kaksinkertainen syy palata Venäjälle. Ja herra varjelkoon silloin jokaista ryssää, joka vastaani osuu! (Yrittää lähteä solalle.)

KATRI (Kiveltä nousten.) Tuomas, Tuomas, ei Eveliina ole sitä omasta tahdostaan ollut, vaan pakosta.

TUOMAS. Omasta tahdostaan tai pakosta, yhtä kaikki — joka tapauksessa on hän ryssän saastuttama.

VANHA EMÄNTÄ. Tuomas, Tuomas, varo kovia kokeneesta käyttämästä noin tylyjä sanoja!

EVELIINA (Ylös nousten.) Tuomas, muistatko sitä syysiltaa, jolloin sinä sotaan lähtiessäsi viime kerran tänne Jaakkolaan poikkesit?

TUOMAS. Tuhat tulimmaista! Se laulu on siitä pitäin soinut sisässäni ja kun sen äsken tuolta kankaalta kuulin, oli sydän rinnastani hypähtää.

EVELIINA. Ja sen tytön muistat, jonka sinä pimeässä aitassa syliisi suljit —

TUOMAS. Ne pyöreät käsivarret olen siitä pitäin tuntenut kaulallani. Mutta nyt polttavat ne minua kaksinverroin ja kehoittavat kiiruusti jättämään tämän paikan.

EVELIINA. Maltahan vielä ja sano, kuka oli se tyttö, joka lauloi ja joka kätensä sinun kaulaasi kietoi?

EVELIINA. Hän juuri! Hän on sinua salaa rakastanut ja sinua ajatellen lauloi hän silloinkin tuota laulua. Minä en silloin sattumalta ollut kotona ja niin sinä, minuksi luullen, syleilit häntä. Vasta Venäjällä ollessamme kertoi hän sen minulle. Niin, Tuomas, minä en katso enää itseäni sinulle mahdolliseksi, mutta tuossa on sisareni, tulkaa te onnellisiksi ja minäkin olen sitä nähdessäni itseni onnelliseksi tunteva.

TUOMAS. Mitä pitäisi minun tästä kaikesta ajatella? — Ja Katri, se suloinen pikku typykkäinen, onko hän sitten edes ryssiltä säästynyt?

EVELIINA. On. Katri tekeysi heti alussa mielipuoleksi ja sellaiset ovat Venäjällä koskemattomia. Niin on hän säilyttänyt itsensä läpi näiden pitkien vuosien.

VAPPU (Kätensä yhteen lyöden.) Voi taivas! Kolmekolmatta vuotta tekomielipuolena!

(Hapuilee käsillään, ja kun Katri tulee hänen lähelleen, silittää hellästi hänen käsiään.)

TUOMAS (Lähestyen epävarmana.) Katri! Luulenpa, että… niin, se oletkin siis sinä, jota kaivaten minä olen vaivani kestänyt. Mutta… jos joskus lienetkin minua rakastanut, niin… tokkopa tällaisesta köriläästä enää välittäisit?

KATRI (Eloisasti katseensa kohottaen.) Ja sinä, Tuomas, minusta?
Olenhan jo täyttänyt neljäkymmentä vuotta.

TUOMAS. Siis ijässä, jolloin suomalainen nainen vasta alkaa parhaassa kukoistuksessaan olla. Hei, katsokaapas vain, kuinka hänellä posket punoittavat! (Karri hämillään painaa päänsä alas.) Sappermenttu, alanpa hävetä tätä ryssänpartaani ja lakkirähjääni. Tahvo, onko sinulla partaveistä ja parempata pääkappaletta?

TAHVO (Nauraen.) On kyllä, mutta ne kerkeämme kyllä sauna-aikana käsille hakea.

EVELIINA. Kyllä sinä voit tuossakin asussa kosintasi päättää. Samaa ryssän kuosia meilläkin on paaliamme.

TUOMAS. No siis, koska tässä asiat ovat niin hullunkurisesti kiepahtaneet, että minä, vaikka olenkin ollut tarkoittavinani vanhempaa siskoa, olenkin tosiasiassa nuorempaa rakastanut ja… koska vanhemmalla ei ole mitään sitä vastaan, niin… tässä tarjoaa sinulle, Katri, miehen käden, monia kokenut Kaarle-kuninkaan soturi. Uskallatko tarttua siihen sekä ryhtyä kanssani vanhaa kotiani raunioista nostamaan?

EVELIINA. Noudata vain sydäntäsi. Tiedäthän, että minä olen onnellinen sinun mukanasi.

VANHA EMÄNTÄ (Liikutettuna.) Kuulen, kuulen! Jumala teitä siunatkoon, lapset!

TUOMAS (Hellittäen Katrin kädestä ja kohottaen sauvaansa.) Nyt joutaa tämä matkatoveri pois kädestäni, sillä vaellukseni on päättynyt. Maailman toisesta laidasta, aina Kaspian meren ääriltä, tämä sauva onkin minua seurannut.

TAHVO. Niin, äskenhän minun piti sulta kysyä, kuinka sinä nyt vasta sotavankeudesta palaat, mutta siihen tuli sitten näitä muita asioita väliin.

TUOMAS. Vaiheeni ovat pian kerrotut. Pultavan tappelussa minä monen muun toverini kera jouduin vangiksi. Seuraavana vuonna meitä suomalaisia ja ruotsalaisia lähetettiin viisituhatta miestä satamatöihin Volgan suulle. Kurjiin oloihin ja ruttoon kuoli siellä miehiä kuin sääskiä. Jälelle jääneet pistettiin tsaarin sotajoukkoon ja lähetettiin vieläkin kauemmas, taistelemaan kalmukkeja ja muita koirankuonolaisia vastaan. Siellä jouduin niiden vangiksi ja minusta tehtiin orja.

TUOMAS. Niin, orja! Ja sanonpa, että orjana siellä pakanain luona oli parempi kuin ryssällä sotavankina. Kotiin olin päättänyt kuitenkin kerran päästä. Niinpä onnistuin sitten karkuun livistämään ja harhailin viikkoja ja kuukausia erämaassa, kunnes taasen jouduin ryssäin käsiin. Silloin oli jo rauha tehty ja minut olisi tullut suosiolla päästää kotimaahan, mutta eihän ryssänmaalla mikään asia ole niinkuin ihmisten ilmoilla. Hovin herra, jonka käsiin jouduin, pisti minut maaorjainsa joukkoon. Raataa sain kuin hurtta ja yöt olin vankina lukkojen takana. Kuinka kauan lienen tätä kurjaa elämää viettänyt, en tarkalleen tiedä, sillä ajan kulku oli jo aikoja päästäni haihtunut. Mutta kotiin olin päättänyt kerran päästä ja minkä suomalainen päähänsä saa, sen hän myöskin pitää. Eräänä päivänä ryhtyi työvouti minua pahoinpitelemään. Te tiedätte, että suomalainen on arka nahastaan. Kaikkea muuta hän sangen pitkälle sietää, mutta tulla koskettelemaan, silloin on leikki lopussa. Jaloissani sattui olemaan jykevä tammenoksa, minä sieppasin sen ja sivalsin voutia päähän, niin ettei hän enempää tarvinnut. Sitten metsään, koko orjalauma kintereilläni. Kiinni ei minua enää saatu. Kuinka kauan lienenkään sitten saanut metsiä ja erämaita harhailla, en tiedä itsekään, mutta tässä minä nyt lopultakin seison onnellisena sulhasmiehenä, kuten näette. Ainoana aseenani tällä matkalla on ollut tämä samainen tammenoksa, jolla sen ryssänvoudin surmasin. Nyt tämä joutaa kädestäni. (Laskee sen kivelle, jossa sisarusten sirpit ovat.) Jahka uusi pirttimme valmistuu, ripustamme sen yhdessä tuon Katrin sirpin kanssa peräseinälle muistoksi menneistä päivistä.

VAPPU. Mutta nyt sisälle, sauna vartoo ja samoin sirppijuusto. Sitä syödessämme saavat tyttäret kertoa omat vaiheensa.

TUOMAS. Mutta sitä ennen tahdon kuitenkin päästä tästä ryssän parrasta.
Usko pois, Katri, tämän karvarykelmän takaa löytyy vielä pulska mies!

TAHVO. Leikkuumiehetkin tulevat jo tuolla kangastiellä. Nythän sopiikin viettää samalla sekä leikkuun lopettajaisia että kihlajaisia.

TUOMAS. Sappermenttu, se sopii mainiosti! Ja sitten kemujen jälkeen taloa pystyyn panemaan. Kyllä se ryssä on koittanut parastaan meitä maahan tallatakseen, mutta me nousemme aina vain uutena. Ja nyt minä, näitten omien vaiheittemme valossa, uskon lujasti että tämä maa kukoistaa vielä silloinkin, kun ryssän valtakunnasta ei ole muuta kuin löyhkä jälellä.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VOITON PÄIVÄ; VALA; KOTIIN ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.