The Project Gutenberg eBook of Wähänen Laulu-kirja This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Wähänen Laulu-kirja Editor: J. F. Granlund Release date: February 15, 2024 [eBook #72965] Language: Finnish Original publication: Turku: J. F. Granlund Credits: Tuula Temonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK WÄHÄNEN LAULU-KIRJA *** WÄHÄNEN LAULU-KIRJA Toimittanut J. F. Granlund Kolmas lisätty painos Turussa, Frenckellin kirjapainossa, 1864, J. F. Granlundin kustannuksella. Registeri / Sisällys: Eläköön armias Arvon mekin ansaitsemme Entinen aika on Suomelle Suomenkin maas' Kyllä on Suomessa luminen luonto Nouse, riennä, Suomen kieli (1) Mun muistuu mieleheni nyt Täällä, pohjantähden alla (2) Lämpöselle Louna-maalle (1) Ei huolien pilviä taivahallamme (1) Luonnon suuren lapsukaiset Kulkeissani vainiolla Woi kuinka mailma kolkka on Lännen ruskokukkasiin Syksy nyt on, taas meri Wienan reunall’ koivun alta Neitto itki itseksensä Sen ihanaisen Emman saan Kukka kasvoi kaunokainen (2) Sammaltunut kota Tuoll' on mun kultani Minä seisoin korkialla vuorella Kultani kukkuu, kaukana Minun kultan' kaunis on, sen (2) Itkettää ja surettaa Onneton olin minä ollessani Suosio on soma Ilon ääni ihanainen Kiilto-mato kukkasissa Sua, lähe kaunis, katselen Kesäisen illan kullasta Mies on maassa oivallinen Talon-poika, taitava Jos vaikka kaikki järjestänsä Touvon aika lähenee Jo päivä ilman lämmittää (2) Nyt kesän viime kukka (2) Mistä Suomi leivän saa Minä mielin muistutella Jussi lähti kaupunkiin Piika-parvi paras Harjun-mäen kalliolla Tuo on mun kukkoni (1) Juoma janon sammuttaa Pojat! pois nyt kalja tieltä Löytyypi kultaa kupiksi Tyhjät maljat pidossa Ei maljasta maisteta maaten (1) Mull' oli pullo (1) Syksy nyt on, Wiina jo poltolla Pamppu soittaa torvellansa (1) Ämmä, hoi (2) Nyt surussani (1) Juovuksissa kaiken yön (1) Ystävä-kullat, Siukut ja Weikot! (1) (1) merkityt laulut ovat lisätyt toiseen painokseen [1861] ja (2) merkityt tähän kolmanteen. [1. painos 1856]. Tähän painokseen olen pannut niitten laulujen alle nimet, joitten tekiät eli kääntäjät olen tietänyt, toivoen heidän ei pahaksuvan sitä, koska heidän nimensä on jo kumminkin tullut tutuksi nimimerkeistänsä edellsissä painoksissa. Turussa 20 syyskuuta 1864. Kustantaja. SUURELLE RUHTINAALLE Nuotti "God save the king" etc. Eläköön armias, Rakkahin Ruhtinas Rauhallinen! Jossa on onnemme, Jossa on ilomme, Turva ja toivomme Täydellinen. Avaten armonsa Wahvisti valtansa Wartiamme; Lepo on levinnyt, Walistus virinnyt, Elatus enennyt Majoissamme Suojeltu sodassa Riemuitkoon rauhassa Suomalainen! Olen taas uudella Uskollisuudella, Urhollisuudella Alammainen. O, Luoja laupias! Wahvista voimallas Ruhtinaamme! Elonsa enennä, Päivänsä pidennä, Waivoja vähennä Waltiamme! Töidensä tunnossa, Menonsa muistossa Eläköön hän! Waeltain vieläkin Taivahan tielläkin, Muistossa meilläkin Eläköön hän! LAULU SUOMESSA Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa, Waikk’ ei riennä riemuksemme Leipä miesten maatessa; Laiho kasvaa kyntäjälle, Arvo työnsä täyttäjälle. Suomen poika puolestansa Tunnetaan jo jaloksi, Korvet kylmät voimallansa Perkailee hän pelloksi; Hän on rakas, rauhallinen, Mies sodassa miehuullinen. Opin teillä oppineita Suomessa on suuria, Wäinämöisen kanteleita Täällä tehdään uusia; Walistus on viritetty, Järki hyvä herätetty. Suomen tytön poski-päihin Luopi veri kukkaiset, Hall' ei pysty harmaa näihin, Näit' ei pane pakkaiset; Luonnossa on lempeyttä, Sydämessä siveyttä. J. Juteini LAULU SUOMELLE Entinen aika on Suomelle aivan Liiaksi lisännyt vaaran ja vaivan; Waan nyt on huokea huoletkin voittaa, Kuin onnen aurinko armas jo koittaa. Suomessa säilyvät rauha ja riemu, Syttynyt rakkaus, sydämen liemu, Warahin valistus loputa loistaa, Elämän polulta varjoja poistaa. Taipumus työlle on nääntänyt nälän, Täyttänyt aineilla aittamme väljän; Pohjolan pojat, ne tottuvat toimeen, Tyttäret työntävät kudetta loimeen. Korkean koulun ja opiston suuren Tutkinnot tuottavat järjelle juuren, Joka jo toivolle alkua antaa, Hengelle hedelmät kaunihit kantaa. Wiisahat ottavat opista vaarin, Kyntäjät työllänsä täyttävät laarin, Kuulusa kunnia keskemme kestää, Tuntomme turmiot elosta estää. J. Juteini SUOMENMAALLE Nuotti: "Herrliga Land" etc. Suomenkin maas' Aurinko lämmin on noussut; Jää on jo virtana juossut Suomenkin maast'. Kaunojen maan Wuoret ja metsiköt suuret Waattehet kantavat uudet. Kaunonen maa! Onnemme maa! Ei vapauttakan puutu, Rakkaus, riemu ei muutu Onnemme maas'. Woimakas maa! Kansa on urhosa aina, Waivat ne miestä ei paina. Woimakas maa! Äitimme maa Walvovan saanut on mielen; Kaunon ja kuulemme kielen Äitimme maan. A. Warelius [Ensikerta laulettu Länsisuomalais oppilaisten vuosi-juhlalla Helsingissä, toukokuun 15 p. 1847.] MENESTYS SUOMESSA Kyllä on Suomessa luminen luonto, Mutt' hyvän-suonto Riemulla rintoja lämmittää. Kulkekoon talvella kylmänä kuukin, Lämmin on luukin, Kun veri ystävät yhdistää. Kesällä leikkivät linnut ja karjat, Makeat marjat Warsista valmiina taitellaan; Kedolla kestävät lapset ja laumat, Pellolle aumat Korkeat, laveat laitellaan. Pienestä piiasta paisuupi nainen, Niin, samallainen, Kuin marja kukasta viljellään. Miehiksi nousevat poikamme norjat, Suorat ja sorjat, Miehinä mieltänsä kiitellään, Ei ole elämä onnea vailla Suomenkan mailla; Avoina ovi on nautintoon. Naitavan neitosen lempeä laatu, Simasta saatu, Aina on sulava suosioon. J. Juteini SUOMALAINEN LAULU Nuotti: "Gott erhalte Franz den Kaiser". Nouse, riennä, Suomen kieli, Korkeallen kaikumaan! Suomen kieli, Suomen mieli, Niiss’ on suoja Suomen-maan; Yksi mieli, yksi kieli Wäinön kansan soinnuttaa. Nouse, riennä, Suomen kieli, Korkealle kaikumaan! Suomalaisen kuokka, aura, Kyntäneet on Suomen-maan; Kasvoi vehnä taikka kaura, Maa on meidän perkamaa. Kelläs täss' ois äänen vuoro Meidän maata johdattaa? Nouse siis sä, Suomen kieli, Korkeallen kaikumaan! Suomalainen yksin kesti Ruton, näljän aikana, Yksin miekallansa esti Wihollisen maastansa; Suomalain siis yksin käyköön Käsin ohjiin onnensa. Nouse, nouse, Suomen kieli, Korkealle kaikumaan! Äänis-järvi, Pohjan-lahti, Auran-rannat, Ruijan-suu, Siin' on, Suomalainen, mahti, Jok' ei oo kenenkään muun, Sillä maalla sie oot vahti, Älä ääntäs' halveksu! Nouse, riennä, Suomen kieli, Korkeallen kaikumaan! A. Oksanen SAWOLAISENLAULU Mun muistuu mieleheni nyt Suloinen Savon maa! Sen kansa kaikki kärsinyt Ja onnehensa tytynyt Tää armas, kallis maa! Kuin korkiat sen kukkulat Kuin vaarat loistoiset! Ja laaksot kuinka rauhaiset, Ja lehdot kuinka vilppahat, Kuin tummat siimehet! Sen salot kuin siniset on Puut kuinka tuuheat, Ja kuin humina hongikon Syv' on ja jylhä, ponneton, Ja tuulet lauhkeat! Ja kussa tähdet tuikkavat Kovalla talvella, Ja kussa Pohjan valkeat Suloisemmasti suihkavat, Kuin Savon taivaalla? Tok' yhtä vielä muistelen, Sen suihke armaampi, Se silmä on Savottaren, Johonka taivas loistehen Ja sinens' yhdisti. Me emme liioin kerskuko, Sanomme kumminkin: Muu Suomi ellys ilkkuko, Jos meill' on hoikka kukkaro, Jos köyhiks' keksittiin. Useinpa pelto kultainen Se sulla kellerti, Kun meidän vaivan, viljehen Kumohon löi vihollinen Ja poltti tuhaksi. Ja monta kertaa sattui niin, Kun meitä vainot löit, Kun vaimot, lapset kaadettiin, Ja miehet sortui sotihin, Sä rauhan leipää söit. Jos kielin voisi kertoa Näkönsä vanhat puut, Ja meidän vaarat virkkoa, Ja meidän laaksot lausua, Sanella salmensuut; Niin niistäpä usiampi Hyv' ois todistamaan: "Täss' Savon joukko tappeli, Ja joka kynsi kylmeni Edestä Suomen maan!" Siis maat' en muuta tietää voi Savoa kalliimpaa, Ja mulle ei mikään niin soi Kaikesta, minkä Luoja loi, Kuin: "armas Savon maa!" A. Oksanen KOTO-MAAMME (Lasten laulu) Nuotti: ”Minun kultan’ kaunis on”. Täällä, pohjantähden alla, on nyt kotomaamme; Mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme. Täällä on, kun kukkasella, aika lyhy meillä; Siellä elo loppumaton, niinkun enkeleillä. Täällä sydän huokailee, ja itku silmän täyttää; Siellä sydän iloitsee, ja silmä riemun näyttää. Sinne toivon siivillä jo sydän pieni lennä; Siellä kun on kotomaani, sinne tahdon mennä. J. F. Granlund [Ensikerran painettu 1863 Tähti sanomaan n:o 2.] POHJALAISEN KANTELE Lämpöselle Louna-maalle Pohjan mies on muuttanut, Antavaisen ilman alle Kodon uuden katsonut. Lemmakas on laakso siellä, Laiho runsas loistava; Wisertäävät linnut vielä Tuhannella taidolla. Mutta mieli pohjalaisen Isän-maan on muistava, Kankahan sen kaikuvaisen, Sulo suot ne kaukana. "Soippas, kuulus kaunokaisin Wanha Wäinön kantelet!" – Walittaa se: "Oi, jos saisin Salot, sauhut entiset! Hedelmillä herkku-suita Eipä Suomi suosita; Wiikunoita viinapuita Etpä nähdä siellä saa. Mutta metsät, honka-loimat Suosittaavat sydäntän; Laulavat ne luonnon voimat Wirttä veikon virkeän. Revon liekit liehuvilla Walkehilla välkkyvät; Paukkuvilla pakkasilla Järiseevät järvi-jäät. Kumiseevat kuuset sorjat, Korpi jylhä kuntoa; Nuorukaisen sukset norjat Hihteleevät hangella. Mäet pohjan mäntynensä, Härmä-helmet hiuksilla, Kutsuvat mun kestillensä; Heit' en henno unhohtaa. Neito siellä nauru-huuli, Puna-poski, pulskea; Riemu-rinnat talvi-tuuli, Wilkku-silmät, virvottaa. Lumi-puhdas Pohjan nainen, Raikas on sen rakkaus; Lempi miehen leimuvainen, Raitis on sen rohkeus. Elävälle – empä tiedä Parempaa, kuin Pohjola. Eikä tuoni taida viedä Suodumpaan, kuin Suomen maa". A. Warelius OPISTOLAIS-LAULU Ei huolien pilviä taivahallamme, Ei kateus pimitä aurinkoamme; Waan kirkas ja jalo On päivämme valo, Ja kuu-kullan muoto, Kuin hohtava luoto Se yömmekin päiväksi kirkastaa, Se mielemme tummatkin valistaa. On Suomemme lähellä pohjoista napaa, Mutt' veri on lämmin ja mielemme vapaa; Ja kirkas ja jalo On tiedetten valo; Ja tulvaiset, vetteet On toivomme hetteet, Ja rakkaus rintamme riemuittaa, Se rakkaus pakkasen karkoittaa. On matala kansamme onni ja olo, Mutt' kaukana poissa on surkea polo. Ja sankari-suku On isäimme luku; Ja poiatkin sorjat, Uroolliset, norjat, Ne isäinsä tekoja täyttävät, Ne uusia maineita näyttävät. Y. Koskinen ELÄMÄN NAUTINNOSTA Luonnon suuren lapsukaiset avaruuden alla, Nauttikaamme elämätä iloll' ihanalla; Pois, pois karvaus, Wältä, veikko, huolet! Pois, pois valitus, Taita tuskan nuolet! Rakkaus on tuskan alla rinnassamme täällä Aina niinkuin päivän-paiste syksysellä säällä; Pois, pois vihainen Wäliltämme vaino; Pois, pois salainen Kateuskin kaino! Ilon aamu autuas on nytkin alkavainen, Riemun päivä ruskottaapi kaunis, koittavainen; Pois, pois turmellus, Hyvin hyvää käytä; Pois, pois huokaus, Toivoll’ onni täytä! Hyvä, niinkuin kuutamolla kuljeskellessamme, Ompi toivo, sielun valo, vaelluksessamme; Pois, pois epäillys Erhetyksen yöstä; Pois, pois pimeys Tunnosta ja työstä! Kyllä kalma ennustaapi, ettäs olet multa, Että kaikki katoaapi, kauneus ja kulta; Pois, pois kuitenkin Kuollon pelko peitä; Pois, pois pikemmin Murhe musta heitä! Missä lienee muuttumata olo maamme päällä? Tyytyväisyys ompi vasta onnen täyte täällä; Pois, pois viipyköön Murhe-päivä meiltä; Pois, pois pysyköön Itku ilon teiltä! J. Juteini ANNI Kulkeissani vainiolla Kuulin Annin laulavan, Kuulin kuuset takalolla, Kalliotkin kaikuvan: Tulan, tulan, tee. :,: Suksutellen mehu miellä Annin kumppaniksi jäin, Sanoen: kah, "laula vielä"! Ja se armas laulo näin: Tulan, tulan, tee. :,: Niin hän lauloi hymy-huulin, Sima-silmin, sulo-suin, Hiljaa hengiten ma kuulin; Enkä muista muuta kuin: Tulan, tulan, tee. :,: Taivas leimahti ja loisti. Kuin hän istui vieressäin; Suuta pyysin: "toisti, toisti!" Wastas hän ja lauloi näin: Tulan, tulan, tee. :,: Wapaus on rinnastani, Rauha, riemu rientänyt, Yöt ja päivät korvissani Soittaa sama ääni nyt: Tulan, tulan, tee. :,: Kallio IKÄWÖITSIÄ Nuotti "Jag kommer ifrån Nobis, jag" etc. Woi kuinka mailma kolkka on, Ja toivo valoton ja musta, Se pieni sydän, levoton, Ei löydä mistään huvitusta. Sen yksin hauska huvitus Ei täällä muu, kun sinä, ollut; Nyt olet pois, ja kaipaus On hauskuuteni siaan tullut. Ja vaikkas kauvas minusta Pois taisit ijäisesti mennä, Ei luovu sydän sinusta, Et poiskan sinä siittä lennä. Jos miinkä ties sun johdattaa, Jos poiskin haudan tuolle puolen, Ja sua en täällä nähdä saa, Saan sitte kumminkin kun kuolen. Ja vaikka tähti viimmenen Sun uusi kotos olis siellä, On matka hauska, lyhkönen, Ja toivo kumppanina tiellä. J. F. Granlund [Ensikerran painettu 1856.] KANTELEEN SOITTAJA. Lännen ruskokukkasiin nyt päivä kirkas nukkuu, Lintu-parven vihertäissä käki puussa kukkuu. Lahti laski levollensa, eikä värähdäkkään, Eikä edes haavan-lehti puussa välähdäkkään. Metsä vastaa iloisesti kanteleeni ääneen, Sinne sanoi kanteleeni huokaukset jääneen. Nouse länsi-tuulinen ja perhosena lennä, Ett'ei kanteleeni suru metsään saisi mennä. Lennätä se kullalleni, kauvas metsän taahan, Yli suon ja yli järven, toiseen taka-maahan! Kuiskuta se hiljaa hälle terveisiksi multa, Että tulis iloiseksi surevainen kulta! Soi nyt kulta kanteleeni, kohta tuuli herää, Soi! ja sitte polvilleni nuku täksi erää! J. F. Granlund [Ensikerran painettu 1848.] INGEBORIN WALITUS (Ruotsinkielisestä) Syksy nyt on, Taas meri kuohuva myrskystä on. Ah, joka pääsis nyt sentään Lainneille lentään. Kaukana nä'in Purjehen, lennossa läntehen päin. Hauska on seurata vielä Friitjoa siellä! Lainneinen, so'! Hiljastu! rientää se muutonkin jo. Loistakaa tähtiset noille Purjehtijoille. Sitte kun tuo Taas kevä kotio hänen, niin mua Ei näe silmänsä tässä, Rantoja lässä. Siks mun saa, Rakkaudestani, tuonelan maa; Taikka jos vieläkin hivun Waivoissa kivun. Haukka, hän sun Juuri niin orvoksi jätti, kun mun; Mutta en päästäkkän sentään Pois sua lentään. Muotoses saan Neulojen liinasen kulmalle vaan: Siiviss' on hopia multa, Warpaiksi kulta. Haukalta sai Frejakin siivet, ja niillä hän kai Lenteli lystinsä vuoksi Kultansa luoksi. Siipes, jos saan, Niin mua eivät ne kannata, vaan Kuolema minulle antaa Siivet, kun kantaa. Haukkanen so'! Katsos nyt kanssani lainneille, jo! Ah, mutta eipä nyt vielä Näy häntä siellä. Kuolluna mun Löytää hän vissiin, ja hengissä sun. Terveiset saa sitte sulta Itkevä kulta. J. F. Granlund [Ensikerran painettu v. 1845 sanomiin "Åbo Tidningar" n:o 83.] RAKKAUS Wienan reunall’ koivun alta Kuulu soitto kaunihin Aurinkoisen taivahalta Waipuessa aaltoihin. Siellä istu ihanainen Neitsy kanteleinensa, Sulhoansa surevainen Muilla mailla kaukana. Ilakoiten ilta-henki Ulpukoita uittelee, Nukkuvaisen kukkasenki Hieno-huulet suutelee. Näitä neitsy niiskutellen Kyynel-silmin katselee, Wirran vienon pyörtehellen Suru-suulla soittelee: "Suotta (laine läikkyväinen, Turha vetten vierimä) Aik' on raukan rientäväinen, Yksinäisen yljätä. Koska saanen sylissäni Suositella sulhoaan'? Ikävissä itkeväni Tietäneekö ollenkaan? Uskollinen olevansa Wanno varsin kuolemaan; Eipä liene armastansa Häntä saatu unhottaan. Kukostus on tärkki liljan, Surkastuu jo muotoni. Kultan' kurja! Ah, jos hiljan Tulet, löydät hautani". Niin hän laulo, levollensa Luonnotarten mennessä, Katosi jo laulunensa Leivonen, lintu kielevä. Hiljasesti kyhkyläinen Kumppaninsa kyljessä. Laulurastas yksinäinen Kuultelee hän tyttöä. Yö jo maita peitteleepi Warjohonsa; uupuva Ääni viimein vaikeneepi Walittava rannalta. Sinne aina iltasella Palas nuori neitonen, Siellä tahto odotella Tulemista sulhasen. Kuulu kerran ääni tuttu, Tuli viimen viipynyt: Ihanaksi mailma muuttu, Katos kaikki tuska nyt. Soi nyt harppu heljimmästi Sanat, sulhon tultua, Laula lintu lempiästi Raiku metsä rannalla! Tanssi kukka kauno-päinen, hieno-helma heiluva, Liehu lehti löyhyväinen Leikki lumme lahdella! Sulhasensa sai jo nainen, Kyllä kauvan kaivatun; Aika armas alkavainen On nyt kanssa kihlatun. Wiipymättä vihkiääpi Rakkaus he rauhassa, Suosiolla säilyttääpi. Onnen oivan runsasna. A. Warelius NEITON KUOLLO Neitto itki itseksensä Pienen virran rannalla: Kuuli soiton sulhasensa Tuolla vuoren reunalla. Kanteleinen kajahteli Sulhasensa ilossa; Neiton silmät tipahteli Wettä kuumaa huolissa. Mikä se niin neiton jätti Ikävässä huolemaan? Ystävänsä hänen petti, Saattoi suruss' kuolemaan. Itku-silmin neito näki, Kuinka leivo kielevä, Kumppaninsa iloo teki, Onnestansa laulava. Sillon suru surmallansa Neiton rintaa runtelee, Kuin hän kuulee korvillansa Ystävänsä kanteleen. "Sulje, virta, kyyneleeni, Sulje, virta, silmäni, Sinä olet ystäväni, Koska hyljäs kultani". Sinne vaipui virran ala Neitonen se kaunihin; Leivo laulull’ surkialla Neiton saatti aaltoihin. WILHELMI JA EMMA Nuotti: "Liset en envis flicka var" etc. Sen ihanaisen Emman saan Nyt nähdä, suloisimman, Jo nääntyvänä murheissaan, Sen kaikkein kaunihimman. Hän uskotulleen uhrasi Suloisen sydämensä; Sen pettäjälle tuhlaisi, Nyt itkee, itseksensä: "Ja vaikkas olet tunnoton, O Wilhelmini mulle, Niin sydämeni sentään on Kuin liekki lämmin sulle. "Nyt kyllä kärsii murheissaan Sun Emmas elämäänsä; Ja turvatonna tuskissaan Hän itkee ikäväänsä. "Kyll' lupasitkin lujasti Mull' uskollinen olla, Ja vannoit, varsin vahvasti; Se kuullaan tuomiolla. "Nyt raskas kulkea on tie, Kun tylyytes on vaivan', Se, murheella, mun hautaan vie Juur' ankarasti aivan. "Jo kaikki mustaks' muuttuvat Silmissän sumeheksi, Kuin kuultelen, niin huutavat Mua mullan morsiameksi. "Jo Engeleitä, joukottain Nyt yltä ympärillän', Jo tuhansin ja sadottain, Nyt saavat nähdä silmän." Jo kellot kauniis kuuluupi, Nyt soivat, surusesti, Et Emman maja muuttuupi Juur' hautaan, hiljaisesti. Kun kukkanen hän lankesi, Myrskyltä murrettunna, Ja rakkahana raukesi, Kaikilta kaivattuna. Taas Wilhelmi se kirkolle Kulkeepi toisen kanssa, Hän viepi sinne vihille Sen väärän morsiamensa. Waan paari-puitten päällä nyt On arkku auastuna, Siin' kaunis Emma, kylmennyt, On muodost' muuttununna. Täss' Wilhelmi nyt seisahtui, Ei mennyt edemmäksi; Kun koko mailma jo mustettui, Silmissään pimiäksi. Hän tunsi tuskan tunkevan, Ja putos polvillensa; Niin Wille nähtiin lankeevan, Kumarten, kasvoillensa. Ei suulla saata sanoa Sen Willen vaikeutta; Ei taida kieli puhua Sen suurta surkeutta. Nyt huuto kuului haikia – Hän vaivoissansa vaipui; Näin loppui vaiva vaikia, Hän paarten päälle taipui. Niin Wille hengen hinnalla Sai petingosta laata, Ja Emma Willen rinnalla Ijäistä unta maata. PETETTY NEITO Kukka kasvoi kaunokainen Kesä-nurmen pinnalla, Toivon taimi ihanainen Siskojensa rinnalla. Keviästi kevä-tuuli Sai sen latvan häilymään, Waikka aina kukka luuli Ruusujensa säilyvän. Soimas aina siskojansa, Ylpeili hän itsestään, Kääntänyt ei niskojansa Koskaan heitä näkemään. Niin hän kasvoi kaunihisti, Kasvoi kesän kaunihin; Mutta mato myrkyn pisti Kukka-ruusun juurihin. Walkeni sen kaunis varsi, Lakastui se kukkanen. Ylpeys näin kaikki karsi, Kuule, neito rukkanen! J. G. D–n IDA JA FRANS ALFRED Nuotti: "Mossbelupen hydda" etc. Sammaltunut kota, Heklan juuressa, Waston tuulten sotaa Puiten suojassa; Murhe vielä Kaipaa siellä Kukkaa, myrskyn kaatamaa, Idaa, jonk' on vielä Risti haudalla. Muille maille meni Fransi sotimaan. Ah mun sydämeni, Huokas Ida vaan: Koska kuulen Tuiman tuulen Meren kuohuun nostavan, Silloin Fransin luulen Jällen tulevan. Ida kolme vuotta Itkein odottaa Fransiansa suotta, Tunsi aivan Suuren vaivan, Isältään sen salasi; Ikävöityn laivan Nähdä halasi. Kuiva niin kuin kukka Syksyn tullessa, Kaunis Ida rukka Syväss' murheessa. Tuska, vaiva Sydänt' kaivaa, Kuin ei tullut takasi Fransi ja se laiva, Jota kaipasi. Tytärtänsä suree Wanha vaikiast’, Tauti häntä puree Yltä haikiast’. Ida kuule! Älä luule Fransis menneen tuonelaan; Häntä kohta sulle Lähden noutamaan. Ida meni rantaan Aina tuskissaan Fransin nimet santaan Kirjottelemaan Päivä-kaudet, Ehtoo-kaudet, Kuutamoilla yksistään, Sinne vuosi-kaudet Meni itkemään. Kova raju ilma Nousee merellä, Mustenee mailma Maalla, vedellä; Laivat hajoo, Moni vajoo Tuulen tuiman käsissä, Harvat, jotka kajoo Maata hengissä. Idan vanha Isä Kuolin-vuoteellaan, Idan tuskaa lisää Hälle sanoissaan: "Kaikki muuttuu, Ilo puuttuu, Aikani on loppunut, Fransi sulle suuttuu Sinust’ luopunut". Sitte Idan kättä Siunain pusertaa, Hyvästi sen jättää. Kuollo musertaa Isän itte, Idan sitte, Yhtähaavaa kummankin; Rauhan, levon sitte Saivat kumpikin. KULTAANSA IKÄWÖITSEWÄ (Kansan-laulu) Tuoll' on mun kultani, ain' yhä tuolla, Kuninkaan kultasen kartanon puolla; Woi minun lintuni, voi minun kultani, Kuin et tule jo! On siellä tyttöjä, on komioita, Kultani silmät ei katsele noita; Woi minun lintuni, voi minun kultani, Kuin et tule jo! Kauniit on kukkaset, kaunis kevä-aamu, Kauniimmat kultani silmät ja haamu; Woi minun lintuni, voi minun kultani, Kuin et tule jo! Linnut ne laulavat sorjalla suulla, Sorjampi kultani ääni on kuulla; Woi minun lintuni, voi minun kultani, Kuin et tule jo! On mesi-leipäkin kyllä makoista, Kultani huulet ja suu ovat toista; Woi minun lintuni, voi minun kultani, Kuin et tule jo! Woi koska koittaa se riemuinen päivä, Jollon on kultani viereeni käyvä! Woi minun lintuni, voi minun kultani, Kuin et tule jo! Riennä jo, kultani pois koto-puoleen, Nyt ikävään menehynkin ja huoleen; Woi minun lintuni, voi minun kultani, Kuin et tule jo! KREIWIN SYLISSÄ ISTUNUT (Kansan-laulu) Minä seisoin korkialla vuorella, Wihriäisessä laksossa; Sieltä näin minä laivan lainneilla purjeissa, Kolme kreiviä laivalla. Ja he laskivat laivansa rannalle, Maalle riensivät astumaan; Ja se nuorempi kreiveistä kaikista Tuli minua kihlaamaan. Sitte otti hän sormuksen sormestaan, Nätin hohtavan kultasen. "Katsos nyt, minun piikani ihana, Sinä saat tämän sormuksen." "Minä ouoilta en ota sormusta; Sitä kielsi mun äitini". – "Ota pois, pane sormus sormeesi, Sitä ei näe äitisi!" "Mihin kätkenen nyt tämän sormuksen, Ettei minun äitini näe!" "Sano: laksossa, tuolla kuin kävelin, Olen löytänyt sormuksen". "Älä valhetta mua pyydä puhumaan, Kyllä äitin' sen ymmärtää; Mun on paljo parempi sanoa: Kreivin sylissä istuin mä." Lämmin ilta se oli ja ihana, Linnut kilvassa lauloivat, Keto allansa kaunis ja vihanta, Kukat kedolla kasvoivat. Tyttö istui nyt kreivinsä sylissä, Moni muistuipi mielehen; Päivä laski, ja yö oli joutunut, Kreivin nukkui hän vierehen. Mutta aamulla, koska hän heräsi, Huomas' itsensä yksinään; Laiva pois oli lähtenyt rannalta, Pojes kreivikin vierestään. "Woi nyt, voi mua vaivasta piikaa, voi! Kuinka onneton ollenen; Ota pois meri, vie tämä sormuskin, Mitä sillä nyt enää teen." "Minä nyt näen sen, ehkä myöhäänkin, Että muita hän rakasti, Minun jätti hän surussa itkemään; Ja mun viekkaasti vietteli." KULTANI KUKKUU KAUKANA (Kansan-laulu) Kultani kukkuu, kaukana kukkuu, Saiman rannalla ruikuttaa; Ei ole Ruuhta rannalla, Joka minun kultani kannattaa. Ikävä on aika, päivät on pitkät, Surutont' en hetkee muistakkaan; Woi mikä lienee tullutkaan, Kuin ei jo mun kultaani kuulukkaan! Toivon riemu ja autuuden aika Suruani harvon lievittää; Rintani on kuin järven jää – Kukapa sen viimenkin lämmittää? Kotka se lenteli taivaan alla, Suorsa se souteli aalloilla; Kulta on Saiman rannalla. Lähteä se ei tohdi tuulelta. Tuuli on tuima, ankarat aallot, Ruuhet on rannalla pienoiset; Ruuhet on aivan pienoiset, Kultaseni sormet on hienoiset. Oi, älä lähde aaltojen valtaan! Aallot ne sun pian pettäisi. Ei mua murhe heittäisi, Ennen kuin mun multakin peittäisi. KULTASENI (Kansan-laulu) Minun kultan' kaunis on, sen suu kun auran kukka; Silmat on sen siniset keltanen sen tukka. Älä sure sorja neitto, vaikka toisen orja; Kohta kuluu kuusi vuotta (1), kyllä sinun korjaan. (1) Tästä näkyy, että Suomalaisen orjalla oli sama oikeus kun hebrealaisenkin. Hän sai kuuden palvelus-vuoden perästä lähteä pois seitsemäntenä, vapaana lunastamata 2 Mos. 21:2. KULTAANSA SUREWA (Kansan-laulu) Itkettää ja surettaa ja huoleks' tahtoo tulla, Kuin on muilla kultasensa eikä ole mulla. Kultani on kaukana ja kaukana se kukkuu; Yksin täytyy maata mennä, yksin täytyy nukkuu. Kultani on kaukana, niin kauas taisi mennä, Ettei sinne pienet linnut ijässänsä lennä. Oi, jos pieni lintunenkin sanoman nyt toisi, Suru menis mielestäni, sydän hyvin voisi. Lennä, lennä lintu raukka, puhu kuullakseni! – Kävitköstä kullan maalla, näitkö kultaseni? Sano, kuinka kullan maalla aamu armas koitti; Ilossako elettiin, vai suruko he voitti. Mitä näit sä muutakin, ja näitköstä senkin, Jos ne oli terveena ja kulta liiatenkin. Tule kulta tälle maalle, tule poika kulta, Ett'ei rientäis turhaan tämä ikä nuori multa. TURWATON (Kansan-laulu) (1) Onneton olin minä ollessani, Onneton tähän kylään tullessani; Onnettomaksi olen minä luotu, Ei ole minulle ilo-päivää suotu. Ei ole turvaa siellä eikä täällä, Enenpää kuin linnulla lentonsa päällä. Maalima minua nyt paljokin vaivaa, Kuoppia teilleni eteeni kaivaa. Ystäväni myöskin on ynsiäksi tullut, Kuin hän on maailmalta juttuja kuullut. Kuuleppas kultani, vielä sana yksi: Kuinkahan näin tulin minä hyljätyksi? Kuka sinun öksytti rakkauden tiellä? Tule, tule kertakin luokseni vielä! Muistakkos muinen kun marjassa käytiin, Ahosilla istuttiin ja leikkiä lyötiin? Päivä se paisti, ja pienet kukat loisti; Kukatkin ne ketosilla iloamme toisti. Linnut ne laulelivat metsien päällä; Meistä he lauloivat siellä ja täällä. Ei ole ajat enää, niinkun olit ennen, Entiset ajat ovat olleet ja menneet. Entinen oma kulta ei enää hoida; Niin se mun heitti kun pienen linnun-pojan. Toivoni raukesi, meni juuri tyhjään, Ei ole mulla nyt ilo-päivää yhtään. Enkä mä itselleni näin luullu käyvän; Ikäväni kestää nyt kuolema-päivään. Olen niinkun kyyhkynen vierahalla maalla, Lentävä lintunen taivahan alla. Olen niinkuin oksalla varpunen pieni, En tiedä kuhun otan matkan ja tieni. Nuoruus-ikä rientää ja aikani kulkee; Jopa noista vaivoista väsymyskin tulee. Päiväni päätyy ja elämäni katkee, Multa se murheeni peittää ja kätkee. [On enemmiten yhtäläinen kuin Kantelettaressakin.] SUOSIO Suosio on soma Onnen siemen oma, Josta kasvu kaunis ilmestyy; Sillä suloisella Levon laitumella Kaikki meille hyvin menestyy. Sydän siivollinen, Rinta riemullinen Sulattaavat mielen suosioon; Mutta viha, vaino, Kateuskin kaino Jouduttavat järjen turmioon. Karhu kontiolla Woipi vielä olla Luonto kauhiampi lausuttaa, Kuin on kulkevalla Wainon vallan alla, Joka pahan sisun paisuttaa. Tunnoton ja tuima, Päästä hullu, huima Siis on suotta nurja sovintoon; Sillä kukin kurja, Hirmun henki, hurja Waipunut on itse vahinkoon. J. Juteini LEIWOSELLE Ilon ääni ihanainen Intohoni ilmestyi, Kuin tuo lintu laulavainen Laksohimme lähestyi. Katsos! kuinka korkialla Lentelee ja laulelee; Lempeällä laulamalla Korkehinta kiittelee. Koska ensin äänes kuulin, Wielä varsin nuorena, Wäinämöisen soitoks' luulin, Kevähänä kauniina. Älä väsy veisaamasta! Korvani sua kaipaavat; Älä lakkaa laulamasta! Silmäni sua seuraavat. Laula, laula lintuseni, Lennä ylös pilvihin Kantamahan kiitokseni Luojan tykö taivaisiin. Terve sieltä tultuasi Lohduttamaan luontooni! Sieltä alas astuissasi Ilahuttaan intooni! KIILTO-MATO Kiilto-mato kukkasissa Loisti hiljasuudesaan Yli kedon, tienohissa, Tietämätön loistostaan. Sulosesti tätä tähti Katsoi korkeudestaan. Kätköstänsä kärme lähti Myrkkyänsä valamaan. Sääli madon surkeutta! Miks’ hän syyttä surmattiin? Syyttä! sanoi kärme, mutta Miksikäs hän loisti niin? LÄHTEELLÄ Ruotsinkielisestä: "Jag sitter källa vid din rand" (1). Sua, lähe kaunis, katselen Likellä vettesi, Kuin pilven varjot vaeltavat Kuvastimessasi (2). Kah tuoll’ on pilvi loistava, Ihana, kaunoinen; Jo lähti pois pakenemaan — Hyvästi varjonen! Taas tuossa toinen kullallaan Kuvoaa taivahan; Se ei pitemp’ – iällinen Jo lähti matkahan. Kah vielä muuan (3) hirviä Hias kulullehen; Woi siirtyisitkö sievemmin Jälestä toisien! Wain näitä katsellessani Mä muistan mieltäni, Kuin monta kullan loistoa Jo siirtyi siltäki. Kuin pilvet paksut, synkiät, Sitäi’ pimittivät, Yhtäkkiähän nousivat, Hitaasti lähtivät. Waan jospa kuinkin kulkivat, Ne eivät outoja: Ne tyhjiä kuvaamia Ja pilven varjoja. Ne mieli raukan kuitenki Moneksi muuttavat; Woi koskastapa varjojen Walehet loppuvat! E. Lönnrot (1) Wähän toisellainen on tämä laulu "Maamiehen Ystävässä" N:o 15, v. 1844. (2) Peilissäsi. (3) Muutama, joku, eräs. JOUTSEN Ruotsinkielisestä: "Från molnens purpurstänka rand" (1). Kesäisen illan kullasta Tuo joutsen tultuaan, Joen lahelle laskihen, Ja loihen (2) laulamaan. Suloa Suomen lauloi hän, Kesiä pohjolan, Kuin halkiöisin aurinko Walaisee maailman. Kuin varjopuien suojassa On hetket herttaiset, Ja aallot uia armahat, Ja rannat rauhaiset. Ja kuin suloista siellä on Syleillä kultoa, Ja kuinka vilppi, viekkaus, Siell’ uppo (3) outoja. Näin souti salmi salmelle Se joutsen joikuen (4), Ja kultansa kohattua Syleili lausuen: ”Wähänpä tuosta, kuinka jo Ikäni määrän sain – Olen uinut pohjan aalloilla, Syleillyt kultoain”. E. Lönnrot (1) Toisellainen on tämän laulun käännös "Oulun Wiikko-Sanomissa" N:o 5, v. 1834, ja toisellainen "Maamiehen Ystävässä" N:o 33, v. 1844. (2) Loi itsensä, rupesi. (3) Peräti, varsin. (4) Yksiäänisesti laulaen. MIES Mies on maassa oivallinen, Waivoissakin voimallinen, Koska konna värisee, Waaroissaansa vapisee. Mies on viisas vahingossa, Tuskan alla, turmioissa; Onni häntä hyödyttää, Joka pahan pyörryttää. Mies ei mieli hoiperella, Eikä huoli huikennella, Mutta missä tarvitaan, Siellä miestä mainitaan. Tammesta on miehen tahto, Waan ei höllä, niin kuin vahto, Walmis töitä täyttämään, Oikein onnen käyttämään. Tutkittaissa tuntoansa, Taikka muuta menoansa, Miehen tavat tunnetaan, Joilla arvo ansaitaan. Miehen jalon, järjellisen, Retkillänsä rehellisen, Tie on tietty kunniaan Avun kautta armiaan. J. Juteini TALON-POJAN LAULU Nuotti: "Ecce novum gaudium" etc. Talon-poika, taitava Elon etsinnöissä, Aina olen alkava Päivät pellon töissä; Näissä voiman näytän, Kaikki hyvin käytän, Aina työni täytän, Urhollisena. Ei omalla pellolla Aura paljo paina, Mies on itse ilolla Ahkera siell’ aina. Waimo, kuva valon, Ompi turva talon, Äiti joukon jalon Toimellisena. Tämä sääty suuri on, Suuri Suomen kansa, Eikä ole osaton Perhe pellollansa; Itse täytän aitan, Leivän paksun laitan, Toisellekkin taitan Riemullisena. Juhla jalo johdattaa Kestin keskellemme, Olu-kannu kuljettaa Riemun rinnoillemme. Työ on alku elon, Itse lähde ilon, Juotavankin jalon Herkullisena. Tavara on tallella Tämän säädyn tiellä; Siis on syytä suojella Wapautta vielä; Sydämellä, suulla Esivaltaa kuulla, Hyvää muista luulla, Alinomati. J. Juteini NUOREN-MIEHEN LAULU (Ruotsinkielisen johdosta.) Jos vaikka kaikki järjestänsä Kerskaisi naima-säädystänsä, Niin nuoren-miehen elosta, Sen riemuista ja ilosta, Nyt laualan ihastuksissani, Sen aina pitäin muistossani, Ett' nuoren-miehen paras on. Kun mies on nuori, naimatonna, Niin saa hän olla murheetonna Ja elää huvituksissa, Waan nainut huokauksissa, Kateen ja häijyn vaimon kanssa Hän aina pitää muistossansa, Ett' nuoren-miehen paras on. On kyllä naima-sääty kanssa Myös hohtavainen muodoltansa Ja loistavasta arvossa, Waan kiitettävä harvossa; Sentähden aina mielelläni, Naimata elän yksistäni, Ett' nuoren-miehen paras on. Käyn riemun kukkasella tiellä, Ja löydän hauskuudeita siellä, Kestit ja monet ystävät, Kun ilossa mun pitäävät; On lysti siellä ollessani, En pelkää kotoo tullessani; Siis nuoren-miehen paras on. Loviisallensa Heikki suuttui, Ja riemu oitis murheeks' muuttui, Loviisa Heikin kuitenkin Sai mieheksensä sittekkin; Nyt Heikki raukka katuu vasta, Ja eikä lakkaa muistamasta, Ett' nuoren-miehen paras on. En kuule pauhinaa en toraa, Ei lapset korvissani poraa, Ei yöni ole levoton, Ja päiväni ei iloton; Noh, kuinka minä sitte naisin, Ja niin sen varsin unohtaisin, Ett' nuoren-miehen paras on. Saan olla vapaa itsekseni, Ja liehakoita lystikseni: Syön päivällistä Hannalla, Ja vietän ehtoon Annalla, Sitt' Liisan kanssa kestiin kuljen Ja muistooni sen ijäks' suljen, Ett' nuoren-miehen paras on. Jos päivieni päähän asti, Näin yksin elän taitavasti, En tunne koto-ristiä, Waan riemua ja lystiä; Siis laulan ihastuksissani, Ryypyn ja suuta ottaissani, Ett' nuoren-miehen paras on. J. F. Granlund [Ensikerran painettu 1834.] KEWÄ Nuotti: "Storm och böljor tystna ren" etc. Touvon aika lähenee, Kylmät hallat vähenee, Päivä kirkkahasti Paistaa, ihanasti Korkialta Taivahalta, Siintävältä, loistavalta. Wirta vilpas vieriää, Järven lainne kieriää Hiljaksellen rantaan, Pois katoopi santaan. Koivut, haavat Lehden saavat, Tuomet, raidat kukostaavat. Pensaat ja puut, Niityt ja haat, Laksot ja muut Ruohoset maat Kaunistuuvat ihanaksi. Saaret, mantereet, Luodot, tantereet Muuttui taas jo tuttavaksi. Kaikkityyni tuo, Kukkula ja suo, Hauskuutensa tullessaan. Pienet linnut visertää, Pyyt ne puissa viheltää, Teiret kukertaavat. Kumppaninsa saavat Pikkusetkin Lintusetkin, Itse pienet perhosetkin. Suorsat ruovistohon ui, Kyttä maahan kumartui, Rastas lauloi puussa. Äijä lahden suussa Ruuhessansa, Werkostansa Päästeleepi saallistansa. Tuohen ja muun Astian tuo Ympäri puun Lapset ja juo Mahlajaansa naureskellen; Sitte menemään Leikittelemään Luikaten ja lauleskellen. Kiekot kieppumaan, Pallot paukkumaan Mailoillansa kukin lyö. Paimen-torvi paikon soi, Äijä laitumelta toi Toukopellollensa Pari-hevosensa. Lapset kanssa Lampaissansa Soitteleevat huilujansa. Nuori kansa tuomistoon, Maahan istui, ruohostoon, Naiset kukkasista, Kaiken muotoisista, Wäänsit vaulat, Suuret paulat Kaunistamaan päät ja kaulat. Niin kevät tuo Riemuja vaan, Uudeksi luo Luonnon ja maan Hauskuudeksi sydämmelle. Laihot toukokuun, Kasvut maan ja puun Muistuttaavat ihmiselle Uutta elantoo, Uutta olentoo, Uutta eloo elämään. J. F. Granlund [Ensikerran painettu 1845.] KEWÄ-LAULU Jo päivä (1) ilman lämmittää, Jo taas nyt virkos maa, Ja taas nyt virkos maa, Jo järvistämme lähti jää, Ja kasvut hengen saa, Ja aallot vahvat, vahto-päät, Ja hopiaiset hohto-jäät, Ne kirmailivat kilvassa, Kuin pilvet myrsky-ilmassa. Nyt niityt, pellot vihottaa Ja virvotusta juo, Ja tanner puita lihottaa Ja kukkasia luo, Ja päivä kulta-virrallaan On saanut ruohot kasvamaan, Ja perho kulta-siivillään On tullut niihin lentämään. Nyt linnun laulut herättää Jo päivän nousemaan, Ja ilo laulun elättää Ja saa sen kaikumaan; Ja sydän lyö ja ihastuu, Ja riemua on täynnä suu, Ja toivo nostaa siipiään Jo kesän helmaan lentämään. J. F. Granlund (1) Aurinko. [Ensikerran painettu 1863 Tähti sanomaan n:o 6.] KESÄN WIIMEINEN KUKKA (Moore'n mukaan) Nyt kesän viime kukka Kukoistaa yksin vaan; Siskoistaan ruusu-rukka Jäi myrskyn maailmaan. Ei kukkaa ruusun-laista Syys-laaksoss’ ollenkaan, Mi voisi kaunokaista Kuvastaa ruskoaan. En suojatta ma sallis' Sun, kukka, kuihtuvan, Waan siskojes luo, kallis, Sun soisin nukkuvan. Ma lehtes hiljaa heitän Haudalle siskojen Ja sunkin sinne peitän Wienoisten vierehen. Niin itse seuraan sitten, Kun mennyt multakin On joukko ystävitten, Se mulle rakkahin. Kun kuolon kello soipi Jo veikon viimeisen, Ken jäädä yksin voipi, Maailman murheesen! Tuokko ISÄ JA POIKA Poika. Mistä Suomi leivän saa, Kuin kylmä koko maa? Isä ukkonen! Isä. Kyllä pelto meille tuo, Mitä joukko syö ja juo, Pekko poikanen! Poika. Kukas hallan hävittää, Joka viljan vähentää? Isä ukkonen! Isä. Luonto ilman lämmittää, Työmme pellon pehmittää, Pekko poikanen! Poika. Raskas täällä ompi työ, Työssä perhe paljo syö, Isä ukkonen! Isä. Perhe talon perustaa, Raskas työ sen rakentaa, Pekko poikanen! Poika. Wäsyttäävät vaivat työt, Joita kestää päivät yöt, Isä ukkonen! Isä. Työssä voima vahvistuu, Laiskan ruumis lakstuu, Pekko poikanen! J. Juteini MUINASTEN AIKOJEN MUISTO Nuotti: "Naimaan minä mielin mennä", j.n.e. Minä mielin muistutella Mitä muinen on tehty: Minä tahdon tutkistella Mitä nyt ompi nähty; Että Pojat pauhaavaiset, Piiat nuoret nauravaiset, Tietäisivät, Tekisivät Mitä kauniisti kuuluu. Muinen leikit monenaiset Nuorten keskellä kuultiin: Tavat hyvät, toimelliset, Koska kokohon tultiin. Tappelukset, torat tuimat, Juopumukset, juonet julmat Kokonansa, Kureissansa Olit pojille oudot. Muinen piiat puheissansa Soveljaiset ja siviät: Töissä, niinkuin tavoissansa, Kaunukaiset ja keviät. Wiina, viekkaat villitykset, Halut häijyt, haukutukset Kaikissakin Kammioissakin Eipä kuulunut koskaan. Muinen Miehet vaimoinensa Elit kauniisti kaikki; Lapset olit laumoinensa Rakkaat rauhassa ratki. Eipä isän ilkeyttä, Eikä äiden äkkisyttä Kuuluneetkaan, Kelvanneetkaat Hyväntapaisten taloss’. Muinen ukot uskolliset Talon toimissa, töissä; Waroittaissa voimalliset Nuorten hypyissä, häissä. Eipä koskaan kirkko-tiellä Äijä juomaan jäänyt siellä, Mutta meni Kotio kävi Lukemahan Lukuu. Muinen akat, aivan rakkaat, Asuit äijänsä kanssa! Muijat mustat, Waimot vanhat Toruit tyttäriänsä, Koska menit karamahan, Poikain kanssa, paiskaamahan Palloo, Kiekkoo Sarkaa, sakkoo, Kylän keskelle kujaa. Näitä minä lauleskella Olen opiksi tehnyt: Näistä taidat tiedustella Kuinka kaikissa käynyt, Että aika ajallansa, Taito, Toimi tavallansa Puuttuvainen, Muuttuvainen, Sekä siellä ja täällä. C. Helenius HERRAKSI AIKOWA JUSSI Nuotti: "Movitz skulle bli student", etc. Jussi lähti kaupunkiin Ja ajoi asiansa; Tuli sieltä takaisin Ja sanoi isällensä: Herraksi Hyväksi Soisin minä tulla, Ett'ei mua Jussiksi Mainitaisi maalla. Isä, siihen suostuva, Nyt sanoi Jussillensa, Joka oli oppiva Ja jalo itsestänsä: Pappina Parhaana Ompi hyvä olla, Jota juuri ihana Kaikkein ompi kuulla. Koska pappi paistillaan Pitäjällä kulkee, Moni huonoks' moittimaan Taloansa julkee Koulussa Kulkeissa Pannan paljon selkään, Niinkuin Sipin saunasa, Jota juuri pelkään. Tuomioita tekemään Ja kruunun-rahain kantoon, Maitten mittaan menemään Ja kyytein käskyn antoon, Kirjotus, Koulutus, Taito tarpeellinen Siihen myöskin tarvitaan, Ja tuimuus tavallinen. Kauppamies on kavala Ja tyhmän pian pettää, Tuhannella tavalla Wahinko häntä vetää. Hakemaan Himomaan Woittoansa vielä, Lähtee kauas kulkemaan Ja löytää surman siellä. Malta mieles poikani, Ja asias ajattele, Älä kulta Juhani Herraks' haluttele. Kynnössä Kylvössä Etsi etujasi, Pidä tointa talossa, Ja tutki tekojasi. C. Helenius MORSIAN-TANSSI Nuotti: "Hör du Sparfve lilla", etc. Piika-parvi paras! Pidä varsin varas, Nyt on pitkä tanssi edessäs. Ota sulles pari, Kyllä tule vari, Ennen kuin on temput kädessäs, Riisu ittes supi, Heitä yltäs tupi, Keviäksi lyötä, Kuin on paljo työtä, Ett'ei iso hiki Tulis sua liki, Jano, nälkä vihdoin väsyttäis. Morsian jo astut, Kyllä raukka kastut, Ringin suuren sisään hopulla: Ensin kaappaa Kaija, Sitte sieppaa Maija, Priita, Liisa, Stiina lopulla. Wielä ottaa Anna, Leena ja Susanna, Kerttu, Elsa, Saara, Wappu, Kreetta, Klara, Kaikki järjestänsä Ringiss’ on lentäissänsä, Päätökseksi pieni Maliina. Kuin on kaikki nähty, Tämä temppu tehty, Kolmas sitte ehtii etehen. Morsian ei säästä, Pojes kruunu päästä Kääreyypi kaunis kätehen. Sitä näytteleepi, Kauan käytteleepi. Silmät ovat ummess’, Korvat kovin lummess’, Piiat samoaavat, Iloll' odottaavat Saada sarvi kaunis rekehen. Neljänneksi nähdään, Että temput tehdään, Uudet ilot aina alkaavat. Kuin on saatu sarvi, Niin se piika-parvi Wielä rinkihin kokouvat. Morsian se nähty, Ennen kuin hän jähtyy, Eron tanssin kanssa, Kaikilt' piioiltansa, Ringissä olless' ottaa, Wiimen varsin totta Taiten tanssinsa lopettaavat. Sitte alkaa akat, Niinkuin täydet vakat, Lattialla itseens väännellä, Siinä ilman taksaa, Kuinka kukin jaksaa, Morsianta kyllä käännellä. Saavat kanssa huutaa, Jos on heillä suuta: Taas on meillen nuori Tullut uusi muori; Terve olkoon tulos, Sisälle ja ulos! Kaikki Ämmät yhdell’ äänellä. Nyt se tansi loppuu, Mutta toinen hoppu Morsianta vielä noudattaa: Wuoden päästä meri Avaupi eri, Joka häntä kyllä soudattaa. Wasta käypi keli, Eikä puutu peli, Uuden tanssin tuisku, Hyssytys ja huisku; Silloin tussa-lulla Kyllä saadaan kuulla, Waikka tänä vuonna Falla-laa. H. Achrenius WEKKULIN KOTO-PERÄ Harjun-mäen kalliolla oli huono tölli, Jossa raja-suutarilla oli poika-mölli. Isä oli Wekka-Heikki, poika myöskin siksi Ensimmältä kutsuttiin ja sitte Wekkuliksi Äite, niinkun tuuli-mylly, suuri nuuska-kuono, Roima-pirjo nimeltänsä, tavoiltansa huono. Niin kun naulan lanka-kerät kieppui silmät päässä, Huulet niikun tallukan, ja lesti-nokka räässä. Poika oli kasvoiltansa juuri yhtäläinen, Mutta varsin, niinkuin isä, tyhjä kommo-päinen. Koska vihdoin viimmenkin se häijy poika-kloppi Seurakunnan kenki-rajat rypistämään oppi; Sitte isä mielissänsä jutteleepi sille Taitavalle pojallensa, pikku Wekkulille: "Hyvä olet hyppysistäs" eikös olis sulla, Poikaseni, itse halu mestariksi tulla? "Mutta tässä töllissä on kahden ahdas olla; Ota perintös ja lähde pois nyt sovinnolla. "Tästä vanhan lesti-pussin ensin annan sulle, Joka tuli perinnöksi isältäni mulle. "Näistä lesti-lusistani annan sulle kuusi, Wiisi vanhan aikasta ja kuudes varsin uusi. "Naskaleita muutaman ja piki-rippuloita, Hohtimet ja veitsi-kaakki, pistä pussiis noita. "Harjaksista kymmenkunta polvi-hihnan myötä Annnan, ettäs yösioillas saisit tehdä työtä. "Rasiaa ei ole mulla muuta kun yks' ainoo, Jota äites nuuskuansa vasta multa vainoo. "Muuta myös ei antamista enää ole mulla; Nyt on kaikki, poikaseni, perintös jo sulla. "Työmme on nyt päätetty ja eikä puutu muuta Kun se pieni lähtö-ryyppy, sitte lyömme suuta. "Nosta pussi hartioilles, jää hyvästi sitte, Kulje miinkä lystis on ja miinkäs tahdot itte". Poika parka pussin heitti olallensa kohta, Itkun-helmet silmistänsä poskipäillä hohtaa. Itse isä Wekka-Heikki klani-päinen ukko, Tuli tästä totiseks' kun aakkos-kirjan kukko. Mutta äite aivasteli nuusku-rasiaansa, Eikä paljo huomannutkaan koko asiaansa. Lähtö-ryypyt ryypättiin ja muiskasteltiin suuta, Eikä pikku Wekkulikaan tohdi toivoo muuta. Sitte meni lerputteli pois hän kotoansa, Pitkin tietä lauleskeli yksin surussansa. J. F. Granlund [Ensikerran painettu 1842.] JUSSIN LAULU KUKOSTA Nuotti: "Tuoll' on kultani" j.n.e. Tuo on mun _kukkoni_, tuo puna-harja, Tuon hellan-lehdet ne hohtaa kun marja. Woi, oma lintuni! voi, kulta _kukkoni_! Laulappastas jo! Kyllä on lintuja, on korioita, Mutt' eivät _kukkoni_ muotoa voita. Woi, oma lintuni! voi, kulta _kukkoni_! Laulappastas jo! Reipas sen luonto ja muoto on muhkee, Raikas sen ääni, kun lauluun se puhkee. Woi, oma lintuni! kulta _kukkoni_! Laulappas nyt jo! Seinät ne soivat, ja kalliot kaikuu, Kun oman _kukkoni_ ääni se raikuu. Woi, oma lintuni! voi, kulta _kukkoni_! Laulappas nyt jo! En minä kurkeenkaan _kukkooni_ antais, En, vaikka kotkakin väliä pantais. Woi, oma lintuni! voi, kulta _kukkoni_! Etkös laula jo! Nyt, kulta _kukkoni_! nyt keno-kaula! Hiukankin kauniita virsiäs laula! Woi, oma lintuni! voi kulta _kukkoni_! Etkös laula jo! Hei, jopas, lintuni, laulat nyt mulle; Mutta jo myös minä lauloinkin sulle. Woi, oma lintuni! voi, kulta _kukkoni_! Jopas laulat jo! J. F. Granlund [Ensikerran painettu 1858.] JUOMA-LAULU Juoma janon sammuttaa, Janotakin juoda saa Kuiva-kaulanen Poika-joukko laula, juo; Makea on malja tuo Wahto-harjanen. Olut voiman vahvistaa, Kannu kestin kaunista Lorutessamme Riemu rinnat ylentää, Waivammekin vähentää Hurratessamme. Kyllä joskus seura suo, Että poika-joukko ju Ämpäristäkin. Älä näänny nukkumaan, Saata kannu kulkemaan Nääntyneenäkin. J. Juteini SAKSAN-WIINA JA KALJA Pojat! pois nyt kalja tieltä, Koska viinaa koitellaan; Kaljan kautta miehen mieltä Moniasti moitellaan Kuinka siis on kaljan laatu? Mitä viina vaikuttaa? Kotoa on kalja saatu, Saksan-viina saavuttaa. Janoa jähdyttääpi kalja, Mutta leikin lyhentää. Wasta viina, veljein malja, Ystävyyttä ylentää. Tosin meitä kalja täällä Hiljallensa hyödyttää, Wiina kiehuu kielen päällä, Sitte päätä pyörryttää. J. Juteini OLUT JA WIINA Löytyypi kultaa kupiksi, Jos talon-poika tahtoo, Hopiata housun napiksi, Ken kaluksi sen katsoo; Löytyy myös sanoja virsiksi, Kun edempätä etsii, Ja laitteleepi lauluiksi, Runoiksi tehdä viitsii. Waan aina tulee varoa Ne monet väärät värsyt. Ett'ei laki sua sakota, Ja pane pahat reisut; Niin saatin laulaa helistää, Ett' oikein seinät soipi Olutta juoda välistä, Kuin kallo kantaa voipi. Se mielen tanssiin taivuttaa, Antaa myös vähän voimaa; Kyll' uni muuten saavuttaa, Jos välill' ei sa hoivaa. Ja tekin, neidet naitavat! Sen mielellänne suotte, Myös olettekin taitavat, Jos itse vähän juotte. Ei miehelle tuo mitään tee, Jos ryypyn, kaksi ottaa, Waan kolmas mieltä koittelee, Ja neljäs älyn voittaa. Wiinasta ei tule viisaus, Kun sitä paljon ryyppää, Waan kevyt mieli, kerkeys Sen kanssa olla pyytää. Paavo Korhonen JUOMA-LAULU Ruotsinkielisestä: "Toma glas i godt kalas", etc. Tyhjät maljat pidossa Isäntää ei kiitä; Weljet, kaiken ilossa, Täytetääs nyt niitä! Täydet maljat pidossa Wieraita ei kiitä; Weljet, kaiken ilossa, Tyhjennetääs niitä! Tyhjät maljat, j.n.e. J. F. Granlund [Ensikerran painettu v. 1837.] JUOMA-LAULU Nuotti: "Se, Movitz! hvi står du och gråter". Ei maljasta maisteta maaten; Pois torkka, ja aukase suus! _Salutem et prosperitatem!_ (1) Juo virkuksi kieles ja luus! Et riemua rinnassas huomaa, Jos vaan klasin huulilles tuot, Ja siitä kuin kärpänen juot Noin kaunista juomaa. Jos nyökkäisit, veikkosen, mulle Ja tietäisit tehtävän työs, _Salutem_ sitt' sanoisin sulle _Et prosperitatem_-kin myös. Jo käteni noussunna olis Ja suuhuni klasia tois, Ja kurkkuni nielis ja jois Ja soivaksi tulis. Noh, tartu nyt klasiis ja käytä Niin sulasti suutas kuin voit, Ja kaikille yllyksi näytä Se juoma, kun juodakses toit; Ja kirkkaise sitten: _Salutem_ _et prosperitatem!_ ett' soi, Ja niin kukin juo, minkä voi, "_Sun muistoas!_" huuten. _Salutem!_ – Se kaikille olkoon, _et prosperitatem!_ mutt' tuo Sen osaksi parhaiten tulkoon, Ken klasinsa tyhjäksi juo. Noh, suuhun tuo viimmenen tilkka! Jos hiukkakin jäljelle jää, Niin semmoinen varpusen pää On nauru ja pilkka. J. f. Granlund [Ensikerran painettu v. 1861.] (1) Näitä latinalaisia sanoja, jotka merkitseevät (toivotan) _terveyttä ja onnellisuutta_, ovat muutaman laulun-tekiän ystävistä ottaneet tavaksensa matkasta aina toisen muistoa juodessansa, ja sen tähden on siittä tämä laulu tullut. PUNSI-PULLON KUOLEMASTA. (Jos sinulle, ystävä hyvä, osaisi tapaturmassa se suuri ja sydäntä katkerasti surettava vahinko tapahtua, että punsi-pullos täytenä särkyisi, niin laula tuskissas, jos tahdot tätä laulua sillä nuotilla kun Ring'i kuninkaan kuolemaa Fritjofin jutussa: "Gullmanig fåle, Skinfaxe drager".) Mull' oli pullo, Kaunis kuin kulta, Kirkas kun tähti ja täysi kun kuu. Surma sen sullo' Murskaksi multa, Nyt vesi on silmissä, irvissä suu. Woi! sydän parka, Kuinka se tytkii, Kuinka se paisuu ja rinnassa lyö; Kuinka se arka Nääntyen nytkii, Kun hänen aarteensa kuolema syö. Hui! raju surma, Tunnoton, jolkka, Surkeesti pulloni sormissas soi. Ryöväri julma! Jälkes on kolkka, Työs surun suurimman rintani toi. Riemuni kuoli! Kuolla nyt tahdon, Pulloni vierehen hautani suon. Siellä en huoli Muusta, jos vahdon Wielä sen pirstoista saan, niin sen juon! J. F. Granlund [Ensikerran painettu v. 1861.] JUOPPO-ÄMMÄN WALITUS (Iva-mukaus.) Nuotti: "Ny är det höst", etc. Syksy nyt on, Wiina jo poltolla kodassa on; Ah! mutta kelpais' mun siellä Olla ja niellä. Nurkassa näin Pulloni tyhjinä, suut alaspäin. Kas, kuinka harmiksi vielä Tippuuvat siellä. Pulloset, – so'! Eikö ne pisarta lopukkaan jo'? Loistappas kynttilä tälle Pullo-läjälle. Keväällä noi Juoppojen kynsissä täytenä soi; Waan minä niistä en maistaa Saa, enkä haistaa. Siksi jo saan Kuoleman ryyppyjen puutteesta vaan, Elikkä janosta kivun, Jossa ma hivun. Kannuni noin Tyhjäksi viinasta tuonan jo join; Hauska on vieläkin sitä Rakkaana pitää. Neulojen saan Muotonsa liinani syrjähän vaan: Hopia laidat ja ranteet, Kultaset vanteet. Kannunsa toi Muinanen ämmäkin tyhjäksi joi, Sitte hän meni taloista Pyytämään toista. Minä en vois Pitkälle lähteä paikalta pois; Kuolema kohta mun kaataa Maan ale maata. Kannuni, – so'! Kurkistas pihalle kanssani jo'. Ah! mutta viinaa ei tuoda, Että sais juoda. Sitte kun mun Kuolema ottaa, niin juopot saa sun; Tervehdä minulta näitä Humala-päitä! J. F. Granlund [Ensikerran painettu 1837.] WIIPPERÄN ULLALLE Mukailtu C. M. BellmanIN teoksesta "Fader Berg i hornet stöter" etc. Torvi. –– Pamppu soittaa torvellansa, Tyttö kaunis riemussansa Tanssailla löyhyttää. Torvi. –– Katsos kuinka Pamppu tässä Kyöstin kanssa juo ja mässää, Päätänsä löylyttää. Hurroo! Kas, Ulla tanssaa Loistavissa vaatteissansa; Walkosia kinttujansa Katsokaas! :,: Ne välkkyivät jo taas. Torvi. –– Torven ääni raikuvainen, Laulu kaunis kaikuvainen Kestissä hauskuuttaa. Torvi. –– Katsos, tuossa Ulla kukka, Puna-kenkä, valko-sukka, Noin menee sipsuttaa. Hurroo! Kas hamettansa Liehumassa lennossansa, Katsos kuinka Pamppu kanssa Kurkistaa, :,: Ja vahtaa nurkista. Torvi. –– Soita torvee peijakasta Aikalailla akkunasta, Nyt tulee vähittäin Torvi. –– Kreivijä ja paroneita, Trakuunoita, husareita, Taas juomaan tänne näin. Hurroo! Kas Ullan iloo, Katsos tupsu-päitten tuloo, Nytpä vasta hauska elo Aljetaan! :,: Hei! Pamppu, soita vaan! Torvi. –– Torvi soi, ja pauhinalla Juovuksissa pöydän alla Kilvassa kontataan. Torvi. –– Ulla kukka koriana, Joka päivä morsiana, Huhtoopi mennä vaan. Hurroo! Hän laulullansa, Hauskuuttaapi vieraitansa. Pyörä-päänä niiden kanssa Ryömimään, :,: Ja maata tänne jään! J .F. Granlund [Ensikerran painettu v. 1837.] KROUWILAN ÄMMÄLLE Mukailtu C. M. Bellmanin teoksesta: "Kära mor, slå nu hand på kjolen." Wijooli – – Ämmä, hoi! Hyppää keviänä, Hame leviänä, Nyt vijooli soi. Wijooli – – Katsokaas Äijäseni tätä Kyösti raukan hätää, Kieli katkes taa. Soita, tensta, juo ja pauhaa, Ett'ei peijakaskan rauhaa Wijooli – – Saisi soitoltas. Wijooli – – Ämmä, so'! Tuokaa viinaa tänne, Tuokaa tyttöjänne, Kiiruusti nyt jo! Wijooli – – Ett'ei vaan Pelin-soittajamme Pääsis joukostamme Pojes karkaamaan. Hei! Kas, kuinka pöydän alla, Juovuksissa konttaamalla, Wijooli – – Jaloin tapellaan. J. F. Granlund [Ensikerran painettu v. 1837.] JUOPPO JÖRSISTÄ WALITUS-LAULU Mukailtu C. M. BellmanIN teoksesta "Hjertat mig klämmer" etc. Nyt surussani Wijooliani Sormilla soitan näin: pling plang. Pöydät ja pannut, Pullot ja kannut Rikki ja nuriin päin. Kling klang. Krouvin ovi auki seljällänsä, Hengetönnä Jörsi kyljellänsä Laattialla pullo vieressänsä, Klingeli plingeli klingeli plang. Woi sentään tätä Tuskaa ja hätää, Mistäs nyt ryypyn saan? pling plang. Seinässä riippuu Torvi ja piippu; Wiinaa ei löydy vaan. Kling klang. Pillit, sarvet, vijoolit ja räikät Orvoiksi ne seinään roikkuun jäivät. Kun nyt loppui Jörsi raukan päivät. Klingeli plingeli klingeli plang. Kolkutan vielä: Onkohan siellä Yhtään henkee? -- Hei! -- Pling plang. Ei ketään ole, Ei ketään tule; Myrkkykös kaikki vei! Kling klang. Pois on olut juossut tynnyristä, Wiinat, sahdit maahan lekkeristä; Kas, se vasta sydäntäni pistää. Klingeli plingeli klingeli plang. Nyt kiusallakin Päähäni lakin Lasken ja lähden pois. Pling plang. Wiinaa en maista, En edes haista, En, vaikka kuka tois! Kling klang. Kuollo kulta on jo ystäväni, Jörsi vainaata on ikäväni; Perässänsä lähden mielelläni. Klingeli plingeli klingeli plang. J .F. Granlund [Ensikerran painettu v. 1837.] YLÖLLISYYS Mukailtu C. M. Bellman teoksesta: "Supa klockan öfver tolf" etc. Juovuksissa kaiken yön Riihotonna reuhon, Tuolit, pullot rikki lyön, Kirkaten ja teuhon Enkä muusta huolikkaan Kun ma aika ryypyt saan, Ryypyt saan, :,: Ryypyt saan, :,: Kuolemaani asti Yhtä runsahasti. Waikka takki ylläni Roikaleina roikkuu, Wiinaa sentään kylläni Juon niin että loikkuu. Kaiket päivät vähittäin Pullostani ryypin näin, Ryypin näin, :,: Ryypin näin, :,: Että puna noista Poskistani loistaa. Taata vainaan', jos hän vaan Pääsis haudastansa, Ryypyn juoksis ottamaan Mielellänsä kanssa. Sitte mulle sanois taas: Weikkoseni otetaas, Otetaas, :,: Otetaas, :,: Lähtö-ryypyt tästä Mailman elämästä! Joska rikkaaks' tulisin Riemukseni kerran, Loistavana kulkisin Yli monen herran; Oitis uuden takinkin, Housut, kengät ostaisin, Ostaisin, :,: Ostaisin, :,: Myöskin kellon kanssa Kulta-viljoissansa. Mutta suutani en saa Kuivillansa pitää, Sitävasten pullosta Lahduttelen sitä: Weikkoseni! otetaas Riemuksemme ryyppy taas! Ryyppy taas! :,: Ryyppy taas! :,: Sitte nukkukaamme Pullot huulillamme. J .F. Granlund [Ensikerran painettu v. 1837.] [Tässä ei yllytetä ylöllisyyteen, vaan osotellaan ylöllisesti nautinneen käytöstä.] SOMA SOTKUSESTA Mukailtu C. M. Bellman teoksesta "Käraste Bröder, Systrar och vänner" etc. Ystävä-kullat, Siukut ja Weikot! Sotkunen, vaikk’ on sormensa heikot – Wirttääpi viuluansa Ja kieliä kynsin lyö. Silmä on poisa, nokka on poikki; Sylkeepi Wiulun tappihin loikki; Katsoopi kannuansa, Nyt ankara alkaa työ: Wiulu – – – Suu on kuin kiulu; Wiulu – – – Winkuupi Wiulu; Wiulu – – – – – – Ääniä ratkoo, katkoo ja syö. Hei! Weli-kullat, varvastakaa; Reuhkana olla raivoilla saa. Kah! kun Kaisa kukka, Siisti sini-sukka Kengin sievin sipsuttaa. Kah! kasvojansa liehtoopi Lassi; Hampaissa kärsä, housuissa massi; Sinne ja tänne tuiskii; Juo viinan kuin laho-puu. Keltanen kesä-voikko on takki; Korvilla lammas-nahkanen lakki; Luimussa-korvin luiskii; On naama kuin täysi kuu. Wiulu – – – Siirolla silmin, Wiulu – – – Kallella korvin; Wiulu – – – – – – Hyppää kuin härkä, märkän' on suu. Siukkuni! sievä on erittäin Hyppiä, hupa, kohmelo-päin Ynnä kaiken yötä. Maija tulee myötä, Selkä suoraan – juuri näin. Kah! kuka tuoll' on kauhtana yllä? Niin tuoko halli-saapas? Se kyllä; Tuo joka niinkuin hylje Nyt tanssata työttii – tuo! Saakeli soi! Kah sammetti-ranne; Ympäri päätä punanen vanne. Juo, Sotkunen, ja sylje; Hyi! Konnakos kaljaa juo? Wiulu – – – Pulloss’ on juomaa Wiulu – – – Pannusta tuomaa; Wiulu – – – – – – – – Wetääkös nahka, rahkanen suo! – Siukut! nyt rinkiin remahtakaa; Laukata, nauraa, langeta saa. Silmät siki-umpeen, Korvat kovaan lumpeen; Pelimanni oksentaa. Huh! tyttö-hurjat, hentoo ne mennä! Nostata helmaas Liisa ja lennä; Wie – Pelimanni tahtoo – Pihkaa ja viinaa tilkka vie. Sotkunen kuule! tunnetkos tuota Nyt joka astuu akkunan luota? Eukkohan tuolla kahtoo Karsas-silmä. Sekö lie, Wiulu – – – Pyylevä pankka; Wiulu – – – Astuu kuin ankka; Wiulu – – – – – – – – On siinä muori nuori kuin tie. Tyttöjä tääll’ on vaikkapa nais; Oltta ja viinaa oivalta sais; Täällä olet sinä, Täällä olen minä, Täält’ ei poiskaan haluttais. Kemell *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK WÄHÄNEN LAULU-KIRJA *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.