The Project Gutenberg eBook of Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja 5, by

Wäinämöinen ongella.
Paavin opin aikuinen Pääsiäis-juttu.
Kalman Sanat.
Kalman Sanat (toisin).
Hevosta laitumelle laskiessa.
Tulen Synty.
Tulen Synty (toisin).
Sikaliskon Synty.
Maon Sanat.
Maon Sanat (toisin).
Hammas-maon Sanat.
Ähkyn Sanat.
Rauan Sanat.
Veren Tyrehys-Loihto.
Ryyhynnäisen Sanat.
Waapsahaisen Lumous.
Painajaisen Sanat.
Siikasen Sanat.
Siikasen Sanat (toisin).
Loihto.
Kiven Sanat.
Kiven Sanat (toisin).
Kiven Sanat (vielä toisin).
Rupiaman Sanat.
Lapsen Saamisen Loihto.
Hiveltymän Sanat.
Karhun Lumous.
Suen Lumous.
Pakkaselle.
Pesemä-Sanat.
Riien Sanat.
Viinan Loihto.
Puun Sanat.
Löylyn lumous.
Lapselle.
Runo.
Maata pannessa.

Täsä jätetään nyt viimeinen vihko Suomen Kansan Runolauluja. Iloiten olen havainnut nämät laulut mieluisesti kunnioitettavilta Maanmiehiltä vastaan otettunna, — ja on myös tämä mielisuosio ollut suloinen ehkä ainoa vaivani palkinto, kuin olen jo kolmattakymmentä ajastaikaa näitä aineita keksinyt ja kokoillut. — Harvasa, eikä pian ollenkana, löytyypi enään Suomen rannalla kokonaisia ja puhtaita vanhanaikoisia lauluja. Uusi oppi ja uusi valo ovat karkottaneet sen viattoman hämärän, josa laulajat ja runot parahiten menestyivät. Mitä täältä vielä löytään, on rikkinäisiä muinoisen runo-ajan jäänöksiä, netkin uuden aikaisilla sanoilla ja ajatuksilla pilattuja. Yksi ainoa maanpaikka, sekin Suomen piirin ulkopuolella, tai muutama pitäjäs Arkkangelin Läänisä, erinomattain nimitettävä Vuokkiniemen Pitäjäs, säilyttää vielä vanhat tavat, ja vanhan urosväen jutut vilpitönnä ja puhtaanna. Siellä veisaa vielä Väinämöisen ääni, siellä soipi vielä Kantele ja Sampo, [Sampo kuuluu olevan raudasta Kanteleen mukaan taottu soittokeino.] ja sieltä olen myös parahat Runoni kyllä monella huolella toimittanut. Ehkä lisäyksiä sieltä olisi toivosa odotettavia, täytyy kuitenkin työni päättää. Jos ikää Jumala suopi, mahtanevat nämät ja muut lisäykset edespäin ilmantua.

Vijmeiseksi saan nöyrästi kiittää niitä Maanmiehiä, jotka näisä töisä ovat minua auttaneet, joista erinomattain nimitetään:

Herra Lectori Magisteri C.N. Keckman Helsingin kaupungisa; Herra
Hovirätin Assessori C.H. Asp Vaasasa; Herra Provasti Z. Forsman Vähäsä
Kyrösä; Herra Kappalainen C. Saxa Suomus-Salmesa; Veljeni, Professori
G. Toppelius Oulusa; Veljeni poika, Koulu-Pappi F.M. Toppelius Isosa
Kyrösä.

Jouhten on koria-ääninen lintu. Greekanmaalla mainittiin muinen, että se, vähän ennen kuoltuansa, lauloi ihmeellisen suloisesti ja sydämmellisesti, josta vieläkin tavallinen on Jouhtenen-lauluksi nimittää, mitä joku, kuolemansa hetken lähestyesä, puhuu merkillisesti ja hartaasti. Niin sopii nyt sanoa Tohtori Topeliuksesta. Tämä esipuhe oli hänen juhlallinen Jouhtenen-laulunsa. Sillä hän ei elänyt kauvan sitä kirjotettuansa. Näkyy tosin koko näitten Runojen Ulosantaminen ikään kuin hänen hyvästi-jättönsä ja viimeinen äänensä. Tämän toimituksen kautta on myös hänen muistonsa aina viheriöittevä Suomenmaasa. Epäilemätä halajaa ittekukin tuta yhden niin kaivattavan Maanmiehen elämäkertaa, joka sentähden, anomuksen jälkeen hänen omalta rakkaalta Veljeltänsä toimitettu ja tänne lähetetty, Lukioille täsä jätetään.

LÄÄNIN LÄÄKÄRIN, TOHTORIN JA RITARIN ZACHRIS TOPELIUKSEN ELÄMÄKERTA.

Läänin Lääkäri, Tohtori ja Ritari Zachris Topelius syntyi Oulusa 13:tenä p. Marraskuusa v. 1781. Hänen Isänsä oli edesmennyt Maalari ja Porvari samasa Kaupungisa Michael Topelius ja Äitinsä Maria Magdalena von Occlavisz. Näitten lapsista, jotka olivat yksitoistakymmentä, oli Hän yhdeksäs ja osotti jo lassa erinomasen vakuuden että myös järjen ja käsityksen, josta esimerkiksi mainittakoon seuraava tapaus. Seittemän eli kahdeksan vuoden ijäsä istui Hän kerran puolipäiväsella muutaman, suuremmasa arvosa pidetyn, Virkamiehen pöydän ääresä, vakaissa, yksitotissa ja hiljaissa; tästä syystä pilkattu muutamalta, läsnä olevalta leikki-kumppaniltansa, joka, aina suukko ja tokipuheinen, täsäkin tilasa sopimattomasti rähisi, vastasi tämä lapsi nuhtelevalla äänellä: "soisin minä sinunkin tietävän että ei ole sovelias aukasta suutansa kovin, ilvehellä ja rähistä ihmisten seuroisa, pöydän ääresä; sillä joka sen tekee, häntä pidetään, niin kuin myös ansaittet, tyhmänä eli siivotoinna". — Kaupungin koulun läpi käytyänsä meni Hän Turkuun, vähillä varoilla, mutta kauniilla todistuksilla, v. 1797, tehtiin siellä kohta Studentiksi; oli tästä lähen 2 vuotta lasten opettajana edesmennehen Provasti Appelgrenin luona, Muhoksesa, ja luopui sieltä v. 1799 Opetus-nuorukaisenensa Upsalan Akademiaan, josa Hän alkoi Lääkärin oppiin taivutella ittiänsä. Samana vuonna tehtiin Hän myös Kuninkaalliselta Lääkärin Seuralta (Collegium Medicum) Stockholmisa, Chirurgie Studeeraavaiseksi, lahjotettiin vireytensä tähden ansaitulla pienemmällä Kuninkaallisella kehotuspalkkiolla (Stipendium), joka oli 40 Riikintaaleria Bankkoa vuosittain, ja määrättiin v. 1801 Lääkärin Oppilaiseksi (Under-Läkare) suureen Sotalaivaan (Linieskepp) siinä Laivastosa, joka kesällä Karlskronasta ulosjuoksi Englannin Sota-Laivastoa vastaan sotimaan. — Sieltä takasin tultuansa etsi Hän uutterasti ja hartaasti rakastettua oppiansa sekä Upsalasa että Stockholmisa, kusa Hän Kuninkaallisesa Lazaretisa, Lasten synnytys-huoneesa ja muisa opin ja neuvon harjottamiseen määrätyisä tiluksisa uskollisest palveli ja työtä teki. — V. 1803 lähetetty Kuninkaalliselta Suomen Huoneen Hallituksen Seuralta Turusa sitä silloin uutta Suojelus-Rupulia istuttamaan täällä Pohjan perällä, josa silloin ankara Rupuli, Ruton tavoin, kulki ja paljo haaskasi väkiä, ymppäsi hän ynnä nuoremman veljensä kanssa, 7:mäsä Kuukaudesa lähes 900 lasta. — Täsä näytti tämä verratoin ja siunattu suojelus-ainet ihmeellisen hyödytyksensä. Sillä ehkä ei aika myödyttänyt kauvan kusakin paikasa viipyä, koska Tohtori vainajan täytyi Iinsalmen rajoilta, Siikajoen, Salon, Oulun, Muhoksen, Iin, Pudasjärven, Kuusamon, Kemin ja Rovaniemen Pitäjäin läpi jouvuttaa ittiänsä aina Kemijärveen, jos mieli estää kulkurupulin raatelevaista levenemistä, ja moni ympätty sen tähden ei tainnut niin tarkasti tulla peräänkattotuksi, kuin asia vaatii; menestyi kuitenkin, vainajamme ahkeruudella, ylhän Esivallan tarkotus, tämän siunatun aineen kautta, niin onnellisesti, että se ankara Tauti näisä tienoin tuli pian kokonaan, sinä vuonna, tukeutetuksi ja estetyksi. — Täsä Ammatisansa, jota vastaan sokeus ja yksinkertaisuus vielä nytkin luimistellen kohottavat päätänsä, oli Hällä monesa paikasa tila neuvoa ja ylös-valaista yksinkertasta kansaa, vaan erinomattain Kemijärvesä, josa se silloin mainio Noita ja Taikuri, Kallahan Vaara kovasti pani Suojelus-Rupulia vastaan, löysi hän vaivansa hedelmistä suuren huvituksen. Naurullisella mutta myös vaikuttavalla tavalla, josta jo, sekä Turun sen aikasisa tiedoisa, että nykysimmin Oulun Viikko-Sanomisa, on selitetty, teki Hän hänen kelvottomuutensa ja petollisuutensa selkiäksi ja silmin nähtäväksi, ja laski niin muodoin sen mainion ihmeitten tekiän niin suuren naurun, häpiän ja pilkan alle, että hänestä sen koemmin ei kukaan ole pitänyt mitään. — Aina ahkera tiedon ja taidon perään, oli se mistä laadusta tahansa, alkoi Vainaja jo näinä aikoina kokoilla kaikellaista tietoa Syntymä-maastansa, vaan erinomattain Suomen kielestä, jota Hän, aina kiittäin ja ylistäin, sangen rakkaana piti. — Vähästä arvosta, sanoi Hän, on se kansa, joka ei kieltänsä rakasta, sillä kieli on se suuri liitto, se vahva sidet, joka tekee Kansan Kansaksi, Valtakunnan vahvaksi; ja Suomen kaunista, taipuvaa ja suloista kieltä, kuka Maamme mies sitä ei kalliina pitäisi?] Näitä tarkottain kokoili Hän myös Sananlaskuja, kaikellaisia Puheenparsia ja Runoja, joita Hän suurella vaivalla peräänkuulusteli, suu-sanan jälkeen ylöskirjotti ja tuotti monasti Runoniekat aina synkistä sydänmaista, Arkkangelinkin Läänistä, omalla kostannuksellaan tykönsä, laulamaan Esivanhempain jälkeen jääneitä, polvi polvelta ainoastansa muiston kautta meille vielä säilyneitä lauluja, joista Hän toivoi paljon selitystä ja tietoa Heidän sekä Jumalan palveluksestansa että vanhanaikasesta olostansa ja viisaudestansa.

V. 1804 tutkisteltiin ja lueteltiin Vainajamme uudestaan Stockholmisa ja määrättiin korkiampaan Stipendiumi luokkaan eli suuremman kehoituksen ansainneeksi, nimittäin 83 riksiä 16 skillinkiä vuosittain. — V. 1806 edesseisoi Hän Kaupungin Lääkärin virkaa Uudesa Carlebyysä eli Joensuun Kaupungisa ja muutettiin sieltä keväällä v. 1807 Maan Tohtorin Apulaiseksi Ouluun, josa Hän myös Lazaretin Lääkärin poisollesa muutamia kuukausia hänen Virkansa töitä toimitti. — Syksyllä samana vuonna, pääsi Hän jälleen Stockholmiin, meni Eläinten tautein parannus-keinoa oppimaan Lundin Akademiaan ja käväsi siltä myös Köpenhaminasa, Juutin Valtakunnan eli Danmarkin pääkaupungisa, Oppiinsa liisää pyytämään. — V. 1808 jätti Hän ittensä Stockholmisa viimisen tutkinnon alle Ihmisen Ruumiin ulkonaisten virhein parantamisen Opisa (Chirurgie), tehtiin niin muodoin kunnialla Chirurgie Magisteriksi, ja säättiin Lääkäriksi siinä pienesä Sota-laivastosa (skärgårds flottan), joka kesällä usiammisa paikoisa Venäjän Sotalaivastoa vastaan tappeli. Vainajan päiväkirja, joka valitettavasti on kateisa, tekisi tämän aikasista tapauksista huvittavan selityksen. Sodan jälkeen määrättiin Hän Köyhäin Lääkäriksi ja Suojelus-Rupulin istuttajaksi S. Catharinan Seurakunnasa Stockholmisa, josa taitavat käytöksensä virkansa töisä Hänelle tuottivat ansaitun rakkauden. — V. 1811 meni Hän uudestansa Upsalahan, osotti siellä taitoansa Ihmisen Ruumiin sisällisten tautein tuntemisen ja parantamisen opissa (Medicin), selitti täydellisesti siihen kuuluvat asian haarat, ja käytti kädestänsä julkisen tutkinnon alle, juttelemisen aineeksi, itteltänsä vaariin otetun, erinomaisen virhen, eli känsän näkösen, verta suunnattomasti vuotavan, sangen vaarallisen paiseen, jonka Hän jo v. 1804 oli yhden vaimon nenästä leikannut. [Observationes de Carcinoma casu illustratæ.] Hyvästi lopetetun asian perästä viivähti hän vielä Stockholmisa, josta Hän nyt kaivattuna erosi, vastaan otti uudestaan hänelle tarjotun Kaupungin Lääkärin viran Joensuun Kaupungisa ja määrättiin Keisarillisen Majesteetin Armollisimman Fullmahdin kautta v. 1812 myös Maan Lääkäriksi Jouensuun Kaupungin Maan Lääkärin Lääniin. V. 1813 ylennettiin Hän Upsalasa, ehkä ei läsnä olevana, Tohtoriksi Tautein parantamisen opisa, ja kunnioitettiin v. 1819 taitonsa ja ahkeruutensa vuoksi viran toimituksisa Ritarin Arvolla St. Annan Tähtikunnan kolmannesa luokasa.

Näin arvosa pidetty, ystävällisyydellä ja rakkaudella kohdattu ja erinomattain tuskan ja surman säikyttäisä kysytty ja nouttu ylehensä kaikkialle, nautitti nyt Vainajamme, raittiilla ruumiilla, ilon hyödyllisestä elämästänsä, onnen sekä huoneellisesta että ulkonaisesta menestyksestä, siunauksen virkansa töistä ja niin muodoin suodun palkinnon siitä suuresta vaivasta, jolla Hän, pian varatoinna, oli, vuotten kuluisa, ylhää taitoansa niin monelta haaralta kokoillut. — Mutta vaiheellinen on aika, huikentelevainen ja katoovainen Ihmisen elämä! — V. 1820 kulki Hän matkoillansa virkansa toimituksisa löyhän jään ylitte, putousi vetee, läpi-kastui, vilustui ja siinä meneysi, valitettavasti, monen viheljäisen tapoksi ja vahingoksi, hänen terveytensä.

Sanomattoman tuskan ja vaivan alaissa laskeusi nyt tämä muitten hempiäs holhoja sairauden kovalle vuoteelle, ja se onnen ja riemun suloinen valo, joka tähän saakka, niin leppiäästi, oli hänen tiellensä paistanut, muutti nyt muotonsa yhtä äkkiä, surkian pimiäksi. — Ankaralta taudilta kovasti kiusattu, alasin puolin, kivun kautta, kokonaan hermotoinna ja halvattuna, vietti Hän kuitenkin vielä tällä tavalla, ylhällä kärsiväisyydellä kymmenkunnan vuotta, haeskellen turhaan apua ja lievitystä oppineemmilta, joitten tykö Hän suurella vaivalla antoi kuljettaa ittiänsä. Tämän onnettomuuden lisäksi tuli vielä, että hän, olletikkin viimisinä vuosina oli niin vähäkuulonen, että hänelle oli työläs muitten puheita kuulla, ja hän niin muodoin oli ikään kuun suljettu ulos ihmisten kanssakäymisestä, elikkä estetty sen iloa ja huvitusta täydellisesti nauttimasta. Aina hempiä ja auttavainen kaiken rasituksensa alla, josa täysi järki ja käsitys Häntä ei jättänyt, unhotti Hän usein oman onnettomuutensa, koska tuskansa välipäät sallivat neuvoa ja lohduttaa sairaita ja viheljäisiä, jotka joukottain, kaukaisistakin Maanhaaroista, lievitystä rukoillen, vielä nytkin Häntä piirittivät! sekä surullinen että sydämmestä liikuttava oli nähdä, kuin sairas sairaita holhoi, onnetoin onnettomia lohdutti; ja tätä teki vainaja aina viimiseen asti, paitti muutamia päiviä ennen loppuansa.

Kalliille vaimollensa, rakkaille lapsillensa, jotka Hän Veljensä isälliseen vartioon heitti, viimisen hyvästin jätettyänsä, sammui tämä Lähimmäistensä ystävä 23:ntenä päiv. Tammikuusa v. 1831 hiljasesti, niin kuin hän alti oli elänyt ja kantoi nöyrällä sydämmellä, hartaalla mielellä, Luojallensa sen rakkauden kiitosuhrin, jota Hän eläisänsä aina oli pyytänyt harjottaa. — Kaivattuna seurattiin Hän hautaan, jonka partaalla moni kyyneleillä muisteli Hänen hyviä töitänsä ja sydämmestä todisti tämän Arkkunsa päälle pannun kirjotuksen:

      Ehkä oman vaivasi alla nääntyvänä
    olit sinä kuitenki, aina viimiseen asti,
        Viheljäisten hempiäs holhoja.
               Terve sinulle!
             Rauha tomusi ylitte.

Tohtori Topelius oli v. 1812 nainut edesmennehen Kauppamiehen Joseph Calamniuksen tyttären, Sophia Calamniuksen, joka Häntä sairautensa alla hempeimmällä rakkaudella väsymättömästi oli hoitanut; jo jälkeen jätti Zacharias nimisen pojan 13, ja tyttären, Johanna Sophia, 10 vuoden ijäsä.

VANHOJA RUNOJA

    Tuopa Vanha Väinämöinen
    Oli ongella olia,
    Käsi-verkolla käviä
    Nenäss' on utusen niemen.
    Vapa vaskinen vapisi,
    Hopioinen siima siuku
    Onkiessa Väinämöisen.
    "Tuli kala onkeheni,
    Mie veän venoseheni,
    Talun takra- pohjahani." [toisin: talka-pohjahani]
    Katseloovi,keäntelöövi;
    Siliahk' on siikaseksi,
    Haaliainen haukiseksi,
    Suomuton lohen kalaksi,
    Nenätön on ihmiseksi, [toisin: Peärevätön ihmiseksi.]
    Vyötön Väinän tyttöseksi.

      Itse Vanha Väinämöinen
    Itse nuin sanoiksi virkki:
    "Kuin olis kotoset veitset,
    "Eli miun halko-hakkurini,
    "Lohi viploin viilläkseni, [kappaleiksi.]
    Lohi purstoin pannakseni."
    Lohi loiskahti merehen
    Kala kirjo-kammertihin. [Toisin: Kala kirjo kimmeltäksi.]
    Äsken peätänsä kohotti
    Vihurilla viiennellä,
    Kupahalla kuuennella,
    Näytti jalkoa vasenta,
    Oikieta olkapeätä
    Aallolla yheksännellä,
    Seitsemännellä selällä.
    Itse virkki nuin saneli:
    "Oi on vanha Väinämöinen,
    Oi on hullu hulluuttasi,
    Mieletön mielesi vähyyttä!
    En ollu Lohi punanen,
    Olin nuori Joukahainen,
    Kut' on pyyit kuun ikäsi,
    Puhki polvesi halasit,
    Vaan et tuntenut piteä,
    Emp' on sulle siksi tullut
    Lohi viploin viilläksesi,
    Lohi purstoin pannaksesi."

      Itse Vanha Väinämöinen
    Hän tuon sanoiksi virkki:
    "Miksi sie miulle tulit?"
    "Siksi mie sinulle tulin
    Sinun sian levittäjäksi,
    Sinun jalan jaksajaksi, [riisujaksi.]
    Paniaksi peän alasen.
    Tulin Vanhalle varaksi,
    Turvaksi tutisevalle." — —
    — "Voi sie Nuori Joukahainen
    Voi sie tulla toinen kerta!"

      Tuopa Nuori Joukahainen
    Itse nuin sanoiksi virkko:
    "Arvoan valehtelian,
    Ymmärtelen kielastajan;
    En tule Vanhalle varaksi,
    Turvaksi tutisevalle".

      Itse Vanha Väinämöinen
    Alla peän, pahalla mielin
    Jo astu kotia kohti;
    Emo ennätti kysyä,
    Vaimo vanha tutkaella:
    "Mit' olet paholla mielin,
    Kaiken kallella Kypärin?"
    Vaka Vanha Väinämöinen
    Heti tuon sanoiksi virkki:
    "Kuta pyyin kuun ikäni,
    Mutt' en tuntenut piteä,
    Piteäkö Väinen neittä."

Toisesa Runosa on Joukahaisen siaan pantu Väinätär tahi Väinämöisen tytär, ehkä puheet ja juttu ovat molemmisa yhdenlaiset. — Tämä Runo on Vuokkiniemen Pitäjästä.

    Jopa marja maalta huuti,
    Puolukainen kankahalta:
    Tuleppa Neiti Poimimahan,
    Tina-rinta riipomahan,
    Vyö-vaski valihtomaan,
    Ennen kuin etona syöpi
    Mato musta muikoaapi.

      Neitsy Maria emonen,
    Pyhä piika pikkarainen,
    Vaimo valkian verinen
    Viitiseksi, vaatiseksi,
    Vaski pantohin paneksi,
    Tina-vöihin tilkiteksi,
    Valkeihin vaatteihin;
    Otti suolta suo-petäjän,
    Rämeheltä rasakan männyn,
    Otti kartun kankahalta,
    Sillä marjan maahan sorto,
    Marjap'on lenteli päkeille,
    Päkeiltä vyönsä päälle,
    Vyönsä päältä leuallensa,
    Leuallansa, huulellansa,
    Huulellansa, kielellänsä,
    Kieleltä keruksisihin,
    Siitä vahtahan valahti.
    Siitä tyyty, siitä täyty,
    Siitä paksuksi panehen,
    Siitä leviäksi liteli;
    Kovin kantaavi kovoa
    Vatan täyen vaikeata
    Semo seihtemän keseä.
    Sano siitä äitillensä:
    "Käyppä kylpyä kylästä,
    Saunoa sarajahalta."
    Emo varsin vastoali:
    "On talli Tapio-mäellä,
    Hevon huone hongikossa,
    Mihin lautta lapset saapi,
    Tuli-portto pojat luopi,
    Tuonne pentujen pesiin,
    Sora-jouhen soimen päähän."

    Maria matala neiti,
    Pyhä piika pikkarainen
    Meni talliin Tapio-mäellä,
    Henkehen hyvän hevosen.
    Itse noin sanoiksi virkki:
    "Henkeäs hyvä hevonen,
    Huokoas vetäjä varsa,
    Kyly löyly lämpöseksi!"

      Henkäsi hyvä hevonen,
    Huokasi vetäjä varsa.
    Maria matala neiti
    Kylpi kylyn kyllältänsä,
    Vatsan löylyn vallaltansa.
    Saip' ou tuonne poikuonsa
    Heinille kesä-tevoille.

      Säilyttääpi poikoansa,
    Kullaista omenoansa,
    Hopeaista sauvaistansa,
    Otti pojan polvillehen,
    Lapsen lanne-puolillehen.
    Rupesi päätään sukimaan,
    Hamsiansa harjaamaan;
    Suastansa pii pirahti,
    Taimen taittu harjastansa.
    Tavottip'on taimentansa,
    Kato poika polviltahan,
    Lapsi lanne-puoleltahan.
    Maria matala neiti,
    Pyhä piika pikkarainen
    Itkiä kujerteloovi.

      Ehtiellen hienot heinät,
    Katellen kanervo-juuret,
    Tuli tie vastaan.
    "Tiiätkö minun poikoani,
    "Kullaista omenoani,
    "Hopeaista sauvaistani?"

    Niinpä tie vastasi:
    "Enkä tiiä, enkä tunne.
    Poikas' on minunki luonut
    Kotin mustan käytäväksi, [kengän]
    Kannan karskuteltavaksi,
    Ratsahin ajeltavaksi."

      Ehtiellen hienot heinät
    Kahtoon kanervo-juuret,
    Kärppinä kivein lomat,
    Oravina puien oksat,
    Tuli kuu vastaan.
    "Oi kuu Jumalan luoma,
    "Näitkö minun poikoani,
    Kullaista omenoani,
    Hopeaista sauvaistani?"

      Niinpä kuu vastaeli:
    "Enkä tiiä, enkä tunne.
    "Poikas' on minunki luonut
    Pakkasella paistamahan,
    Tähtilöillä kimaltamahan,
    Yksin öitä kulkemahan,
    Päiviä makoamahan."

       Ehtiellen hienot heinät,
    Katellen kanervo-juuret,
    Kärppinä kivein kolot,
    Oravina puien oksat,
    Tuli päivä vastaan.
    "Näitkö minun poikoani,
    "Kullaista omenoani,
    Hopeaista sauvaistani?"

      Niin päivä vastaeli:
    "Sekä tiiän, että tunnen:
    Tuoll' on sinun poikasi,
    Kultanen omenasi:
    Pirulaiset piinatahan,
    Paha valta vaivatahan,
    Kahen kallion lomassa,
    Paaet alla, paaet päällä,
    Somerot syäntä vasten. [Toisin: kesellä syäntä]
    Sata on rautasta orihta,
    Ne veti veressä silmin
    Sinun pojan polosen päälle.
    Sata on miestä miekallista,
    Sata toinen miekatonta,
    Ne veti veressä silmin
    Sinun polosen pojan päälle."

      "Oi Päivä, Jumalan luoma,
    "Nouses koivun konkelolle,
    Lepsähäs lepän rehuille,
    Paistas kivet pehmiäksi,
    Paateret vahtuna valuta,
    Somerot veeksi vie!
    Paista kerta hempesestä,
    Toinen himmestä hiosta,
    Kolmas on koko terältä;
    Nukuttele nuiva kansa,
    Painele väki pakanan,
    Miehet miekkojen nojahan,
    Vanhat sauvojen varohin,
    Nosta Luoja kuolomasta,
    Katomasta valta-kaikki!"

      Tuo Päivyt, Jumalan luoma
    Lenti päätöinnä kanana,
    Siipi-puonna siuvotteli
    Luojan hauvan partahilla.
    Paisto kerta hempesestä,
    Toinen himmestä hiosti,
    Kolmas on koko terältä.
    Nukutteli nuivan kansan
    Paineli väen pakanan,
    Miehet miekkojen nojahan
    Vanhat sauvojen varohin.
    "Nouses Luoja kuolomasta,
    Hereä uneksimasta!"

      Jo nousi Jumalan poika,
    Astu Ilmarin pajahan.
    "Mitäs on rautiot takovat,
    Sepät Hiitten hilkuttavat?"
    Niinpä siellä vastattihin:
    "Miksis olet kovin osaava?"
    — "Sentähen olen kovin osaava,
    "Kauvon katon syöjän suuhun,
    "Partahan palan purian."
    — "Mintäs sull' on silmät suuret?"
    — "Kasoin kantosen takana,
    "Kilketin kiven takoa;
    "Sentähen miull' on silmät suuret.
    "Mitäs rautiot takovat"
    Sepät Hiien hilkasovat?"
    — "Luojalle kuristus-köyttä,
    Vaan emme tokati mitellä, [huomanneet]
    Miten pitkä Luojan kaula,
    Kuin on pitkä, kuin on paksu,
    Kuin on poikelta leviä."

      Heti Luoja vastaeli:
    "Niin on pitkä, niin on paksu,
    "Niin on poikelta leviä,
    Kuin on kaulasi omasi.
    Otas! minä mittaelen."

      "Empä mie lukkuhun lukitse
    Enkä paina palkimehen,
    Mittelenpä, määrelenpä:
    Näin on paksu Luojan kaula
    Näin on pitkä, näin on paksu
    Näin on poikelta leviä."
    Jopa nyt lukkuhun lukitsen,
    Jopa painan palkimehen,
    Kiven kiljasen kovaksi,
    Rauvan karjun karkeaksi;
    Perin peltohon sivalsin
    Kannan kaivon kankahaseen.
    Tuossa seiso sen ikäsi
    Kuin ei kuuta, kuin ei päivää,
    Kuin ei armast' aurinkota!"

Tämän runon selitykseksi saadaan mainita, että Paavin aikana, koska Pyhä Raamattu oli outo kirja sekä Papeille että yhteiselle kansalle, opettivat Papit usein omia juttujansa, joille Raamatusa ei ole pienintäkään perustusta. Erinomattain Pääsiäis-juhlana, pitkän ja surullisen Paaston lopetettua, juteltiin sanankuuliain huviksi, monenlaisia ihmeellisiä satuja, jotka mieluisesti kuultiin, ja muistoon kätkettiin. Tainkaltaisia on joku, runoissa säilitettynä, meidän aikamme asti kulkeunut. Yksi näitä on myös tämä, Vuokkiniemen pitäjästä saatu, Runo, jolle täsä on annettu sia, että siitä niin selkiästi on nähtävä niiden aikain mielen laatu, ja kuinka peräti joutavilta jutuilta pimitetty heidän tietonsa Jumalasta ja Lunastuksesta oli. Onnelliset meidän aikamme, joina Jumalan Sanan valkeus on pimeyden turhat juorut hajottanut!

    Kyröläisen kyntö-ruoska,
    Manalaisen matka-sauva,
    Ootkos kyytiä kysyvä,
    Anova ajo-hevosta?
    Kyllämä sulle kyytin annan,
    Ajajan panen paremman,
    Ota hiiestä hevosen,
    Vuoresta valitun varsan,
    Joll on suu sataa syltää,
    Kita viittä kirves-vartta,
    Jonk' on lampi lautasella,
    Vesi selvä selkä-luilla,
    Josta Noiat vettä juovat,
    Tuli-kurkut kuihkoavat.
    Tuonnemma sinun manaan
    Kirkon kirjavan sivuun,
    Terva- porstuan perään,
    Sata-lauan lappioon,
    Tuhat-lauan tutkameen;
    Siell' on muutkin murha-miehet
    Ikuiset pahan tekiät;
             tahi mennä
    Suurille sota-keoille,
    Miesten tappo-tantereille;
    Siell' on luutonta lihaa
    Suonetonta pohkiota.
    Syöä miehen nälkähäisen,
    Haukata halun-alaisen: tahi mennä
    Pohjan pitkään perään,
    Lapin laajaan kylään,
    Ylite puita, alate maita
    Mennä Hongisa hohisten,
    Petäisä peppuroien.
    Ei täsä sinulle siaa,
    Siankahan tarpehella,
    Muunne muuttoos majaasi,
    Ehtiös elin-kotisi!
    Karvasta Kavon tekemän,
    Emon tuoman ruumiista,
    Immin antaman ihosta!
    Liikku ennen Linnan portit,
    Järkky rautaset saranat.

    Kust' on pulma puuttununna,
    Taikea tapahtununna?
    Kivestäkö, kannostako,
    Vaiko vanhosta siosta,
    Tahi kalma-kartanosta?
    Jos oot manni maasta nossut,
    Manni maasta, peiko pellosta,
    Manni maahan painukoon,
    Peiko peltohon vajone;
    Mene tuonne, kunne käsken:
    Iki-mennehen ihoon,
    Tuiki-tullehen ihoon,
    Jost' et pääse päivinäsi,
    Selviä sinä ikänä,
    Kuuna Herran valkiana —!
    Mene tuonne, kunne käsken
    Pohjan pitkään perään,
    Lapin laajaan kylään
    Siell' on hirvet hirtettynä
    Siell' on tarvaat tapettu.
    Kuut' on kuusi leiviskätä,
    Verta kymmenen venettä,
    Lihaa sata saavin täyttä,
    Syyä miehen nälkäisen,
    Haukata halun- alaisen.
    Mene tuonne, kunne käsken,
    Pohjan pitkään perään,
    Lapin laajaan kylään! — —
    Kivut tuonne kiintykööt,
    Vaivat tuonne vaipukoot
    Kirkon kirjavan sivulle,
    Sata-lauan lantehille,
    Sata-malkasen malohon,
    Siellä sinä sikiäs' siität,
    Siellä lapses' kasvattelet. —
    Siell' on luutonta lihaa,
    Siell' on päätöntä kalaa,
    Suonetonta pohkiota
    Syyä miehen nälkähäisen,
    Haukata halun-alaisen.
    Mene tuonne, kunne käsken
    Pohjan pitkään perään,
    Lapin laajaan kylään:
    Kivi on keskellä ketoa,
    Reikä on keskellä kiviä;
    Sinne minä kivut työnnän,
    Sinne minä tuskat tungen,
    Sinne tungen turmioita,
    Sinne pakkaan pahoja.
    Vaikka paljon pantasiin,
    Määrätön mätittäsiin,
    Ei kivi kipuja itke,
    Paasi vaivoja valita.

    Miten silloin lauletaan
    Ja kuten kujerretaan,
    Kuin heitän hevon kevolle,
    Lasken tamman tanterelle,
    Lasken moahan marhaminnan,
    Hietahan helyn hevosen,
    Kesäsillä keykkä-mailla,
    Suloisilla suojuksilla?
    Mistäp' on anon apua?
    Tuonn' on huuan huiahutan
    Peäni peällä taivosella:
    Voi Ukko Yli Jumala,
    Voari vanha taivahainen
    Hattaroien hallitsia!

      Jos ei tuosta kyllä liene,
    Tuonne on huuan huiahutan,
    Korven kuuluhun kylähän:
    Korven kultanen kuningas,
    Salon koarron vaimo kaunis!
    Kytes kiinni koiriasi, [kytke]
    Rauta-vitjohin rakenna
    Tammisen talahan alla, [juurakon]
    Jott' ei kahle katkieisi,
    Eli puoli pois tulisi.

      Ohtoseni, Lyllyseni
    Tunge turposi kulohon,
    Mätä peäsi mättähäseen!
    Jos ei tuosta kyllä liene,
    Ohtoseni, Lyllyseni!
    Keännä kaiat kantapeäsi,
    Viisi kynttäsi vipuo
    Pohjosehen mennäksesi;
    Siell' on luutonta lihoa,
    Suonitonta pohkiota,
    Syyä miehen nälkähisen,
    Haukata halun alasen.

    Tuotap' on kysyn sinulta:
    Miss' on tulta tuuviteltu,
    Varvenneltu valkiaista?
    Tuoll' on tulta tuuviteltu
    Yllä taivosen yheksän,
    Peäll' on kuuen kirjo-kannen.
    Iski tulta Ilmarinen,
    Välkytteli Väinämöinen
    Rahin rautasen nenässä;
    Iski tulta kyntehensä,
    Järkytti jäsenehensä;
    Niin kirpoi tuli-kipuna
    Läpi taivosen yheksän,
    Läpi kuuen kirjo- kannen,
    Läpi reppänän retusen,
    Läpi lasten kätkyestä;
    Niin kirpoi Alimo-järveen.
    Tuo Anke Alimo-järvi
    Kuohu koivujen tasalla,
    Paisu peällä parmahitten
    Suuria tulen vihoja.
    Itse noin sanoiksi virkko:
    "Ei ole veessä tässä
    "Minun tuskan tuntioa,
    Vaikien vajottajoa,
    Minun nielun nielieä."

      Niin tuli silia siika,
    Niin nieli tuli-kipunan;
    Tuli tuska nieliälle,
    Vaikie vajottajalle,
    Pakko paljon syönehelle.
    Uiksenteli, käyksenteli
    Niemi nientä, soari soarta,
    Joka niemi neuvon pisti,
    Joka soari sai sanoman.
    Sano siitä uituonsa:
    "Ei ole veessä tässä
    "Minun tuskan tuntioa,
    Vaikien vajottajoa,
    Minun nielun nielieä."

      Niin tuli halia hauki,
    Niin nieli silian siian;
    Tuli tuska nieliälle,
    Vaikie vajottajalle,
    Pakko paljon syönehelle.
    Uiksenteli, käyksenteli
    Niemi nientä, soari soarta;
    Joka niemi neuvon pisti,
    Joka soari sai sanoman.
    Sano siitä uituonsa:
    "Ei ole veessä tässä
    Minun tuskan tuntioa,
    Vaikien vajottajoa,
    Minun nielun nielieä."

      Niin tuli Lohi punanen,
    Joll' on suu satoa syltä,
    Korvat kahen kosken verta;
    Sepä ui joen jukia,
    Eleli eno-vesillä,
    Niin nieli halian hauvin.

      Sisarekset Sotkottaret,
    Ijankaikkiset kälykset
    Polttelovat moan matosen,
    Kyvettävät Tuonen toukan,
    Kypeniä kylvelevät,
    Moan polttavat poroja.
    Tuosta kasvo kaunis touko,
    Liina liitoton yleni,
    Kasvo pellavas peritön.
    Sisarekset kesreävät,
    Veljet verkkoa kutovat,
    Kaliukset käpyölövät.
    Nyt on verkot valmihina
    Nuotat selystettynä.
    Veetään vasta vettä;
    Ei tullut sitä kaloa,
    Jot' on vasten nuotta tehty;
    Niin nuotta potketaan,
    Veärin veetään apaja.
    Tuop' on Vanha Väinämöinen,
    Itse noin sanoiksi virkko:
    "Onkos tarvis tarpojia,
    Varsin puun pitelejiä?"
    Sisarekset vastoavat:
    "On tarvis tarpojia,
    Varsin puun pitelejiä."
    Tuop' on Vanha Väinämöinen
    Hongan rannalta hotasi,
    Poajen porkaksi panoovi,
    Tarpo nuotan tappuraksi,
    Veen velliksi sekotti.
    Niin tuli Lohi punanen,
    Jot' on vasten nuotta tehty.
    Vaan ei kärsi käsin ruveta
    Ilman kirjo-kinttahitta,
    Eli rauta-rukkasitta.
    Tuop' on Vanha Väinämöinen
    Nouti kirjo-kinttahansa,
    Haki rauta-rukkasensa,
    Itse noin sanoiksi virkko:
    "Vieris veitsi taivosesta,
    "Puukko pilvestä putoa,
    Peä kulta, terä hopio,
    Peäp' on Väinösen kätehen,
    Kärki Luojan kukkarohon,
    Puhota lohi punanen!"

      Vieri veitsi Taivosesta,
    Puukko pilvestä putosi,
    Peä kulta, terä hopio,
    Peäp' on Väinösen kätehen,
    Kärki Luojan kukkarohon.
    Niin puhkai lohen punasen,
    Siell' oli halia hauki;
    Niin puhkai halian hauvin,
    Siell' oli silia siika;
    Niin puhkai silian siian,
    Siell' oli sini-keränen;
    Niin puhkai sini-keräsen;
    Siell' oli puna-keränen;
    Niin puhkai puna-keräsen,
    Tuli tuiskahti palamaan.
    Palo silloin paljon maita,
    Paljon maita, paljon soita
    Pahana palo-kesänä,
    Tuli-vuonna voimatoinna.

    Tulen synty taivahasta,
    Vuoresta veen sikiö. —
    Miss' on tulta tuuvitettu,
    Valkiata vaivutettu? —
    Tuolla taivahan navoilla; —
    Kultasessa Kätkyessä.
    Hopiaiset hihnat notkut.

      Saatihin halia hauki,
    Halastiin halia hauki;
    Saatihin sini- keränen,
    Halastiin sini-keränen;
    Saatihin puna-keränen,
    Halastiin puna-keränen;
    Putosi tuli-soronen
    Läpi maan, läpi manalan,
    Läpi kuuen kirkkokunnan.

      Hiien tyttö, hiien neiti
    Hyystä kelkkoa vetääpi,
    Jää-rekiä reutuaapi,
    Hyyss' on sukka,
    hyyssä kenkä,
    Hyhmässä hamehen helmat.
    Tuovos vettä tuohisella,
    Kanna kaksi-vartisella,
    Kolmen Koivun juuren alta,
    Kahen kantasen välistä,
    Hyyin-vettä ja vilua.

    Vinkas Vankahan makasi,
    Tuli poika maattahissa,
    Ungerma levättähissä.
    Kuhunka poika vietännee?
    Poika viiäänpä vetteen.
    Pah' on pojan siellä olla;
    Nuoret nuotilla vetävät,
    Siimalla sivaltelevat. —

      Vinkas Vankahan makasi,
    Tuli poika maattahissa,
    Ungerma levättähissä.
    Kuhunka poika vietännee?

             Poika viiään
    Keskelle Simon saloa.
    Pah' on pojan siellä olla:
    Simon salot kuivettuvat,
    Mehtä-miehet vanhanevat. —

      Vinkas Vankahan makasi,
    Tuli poika maattahissa,
    Ungerma levättähissä.
    Kuhunka poika vietännee?

             Poika viiään
    Koivu-pökkölön kottiin,
    Lahon kannon kartanoon;
    Siell' on hyvä ollaksesi,
    Lempi liekasellaksesi; —
    Päivä paistaa lämpymästi; —
    Siellä toukaksi tuleepi,
    Sikaliskoksi sikesi. — — —

    Mato musta maan-alanen,
    Toukka Tuonen karvallinen,
    Miksi teit pahaa,
    Kuksi kaksi huusit yötä?
    Käskikö sinun emosi,
    Virkkoko Valta-Vanhempasi
    Tekemähän nuitä töitä?
    Sinervä kanervan poika!
    Sinervä sinun sukusi,
    Sinervä sinä itekkin. — —

    Mato musta maan-alanen,
    Toukka Tuonen karvallinen,
    Läpi mättäien meniä,
    Puun juuren pujettelia,
    Laho kannon kaivelia,
    Maan sammalen alanen,
    Kiulun korvan kierteliä,
    Naisten vyöllisten lukia,
    Avainten arvelia! — —
    Suutusten sinun sukusi,
    Selätysten siemenesi,
    Tullos työsi tuntemaan,
    Pahasi parantamaan! — —
    Syvätär vesille sylki,
    Lapa-hiitto lainehille,
    Lainehelle kuuennelle,
    Aallolle yheksännelle: — — —
    Kiven karva, kannon karva,
    Maan karva, kanervan karva,
    Lepän karva, lemmon karva,
    Pajun karva, pannahainen,
    Lumen karva, lustin karva,
    Lustin karva kaiketikkin!
    Sitti silmäisi väliin! —
    Tullos työsi tuntemaan,
    Pahasi parantamaan! —
    Miksi pistit, kunma kielsin,
    Miksi maistit, kunma varotin.
    Juoppa viinana vihasi,
    Olunna hyvät omasi.

    O! Ukko, Taivaan Jumala,
    Joka pilviä pitäävi,
    Hattaroita hallihteepi. — —
    Jumala jotakin tiesi,
    Jok' on Taivoset takonu,
    Veen kannet kalkutellu. — —
    — — — — —
    Uupu Juutas juostesansa,
    Väsy väipästellesänsä,
    Kaatu kallion kolohon:
    Kino juoksi konnan suusta,
    Kuola ilkiän kiasta,
    Tälkki lemmon tälleröstä.
    Santta Pietari sukesi,
    Johan Herra hengen anto. — — —
    Piru silmät siunaeli
    Lempo leuka-luut sukesi.

      Mato musta! Kyy punanen!
    Kuljit kuunnellen kujia,
    Ajatellen aian vieret.
    Jo teki poikasi pahoa,
    Lapsesi tihua työtä. — —
    Kerolaisen kehro-varsi,
    Virolaisen virsun paula,
    Alimmainen aian vihtas,
    Perimmäinen pellon seiväs!
    Kiven karva, kannon karva,
    Maan karva, kanervan karva,
    Karva kaikkein kavetten,
    Sitti silmäisi välliin! — —
    Tulesta työsi tuntemaan,
    Pahasi parantamaan! — —
    Tulkohon Jumalan tunto,
    Herran armo auvekkohon
    Kipiöille voitehiksi,
    Haavoille parantehiksi,
    Vieriltä viattomaksi,
    Keskiä kivuttomaksi,
    Päältä nuurumattomaksi,
    Alta aivan terveheksi!
    Halkia mato kaheksi,
    Konna kolmeksi repiä,
    Syömästä, kaloamasta!
    Tuonne minä kivut panen
    Kipu-vuoren kiukahalle,
    Kivuttaren kinttahase.
    Tuonne minä kivut panen
    Vaivattaren vanttuhuse.
    Tuonne minä kivut panen
    Hauvin hirmun hartioille,
    Emon-tuoman ruumihista.
    Halkia paha kaheksi,
    Konna kolmeksi repiä,
    Syömästä, kaloamasta!
    O! onneton omena,
    Miksi haukkasit halun-alanen?
    Tuonne minä kivut panen
    Vierehen Turjan kosken,
    Pahan virran partahalle,
    Joss' on hirmut hirtettynnä,
    Jalo-peurat jaksettunna.
    Tuonemma sinun manaan,
    Lihan syöjä, luun puria,
    Veren uuelta imiä!
    Pohjan pitkään perään,
    Lapin laajaan kylään,
    Jost' et pääse päivinäsi,
    Selviä sinä ikänä,
    Kuunna Herran valkiana,
    Joss' on muutkin murhamiehet,
    Ikuset pahan tekiät.

    Paistuppa mato manolle!
    Turaakkos Tuonen toukka [kähisetkös]
    Pirun pihtein välisä,
    Hiien hiilein seasa,
    Rautasesa kattilasa! — — —
    Helvetin tulen kipinä!
    Tähänkö panit papusi,
    Tähän heitit hernehesi? —
    Kissa hiien! kiskomasta,
    Rakki lemmon! raatamasta,
    Puremasta, liitämästä,
    Ihosta imento-raukan,
    Karvasta kavon tekemän,
    Emon tuoman ruumihista,
    Kisko kärmehen kitoja,
    Revi lemmon leuka-luita,
    Suu on suuta suuremmainen,
    Leuka-luut on leviämmät.
    Tuonnemma sinun maanaan
    Kirkon kirjavan sivulle,
    Sata-lauan lantehille,
    Sata-malkasen malohon;
    Siellä sinä sikiäs' siitä,
    Siellä lapses' kasvattele,
    Siell' on hyvä ollaksesi,
    Helppo heimahellaksesi.
    Jos ei tuosa kyllä liene,
    Ei kyllä, eikä tarve,
    Siell' on luutonta lihaa,
    Siell' on päätöntä kalaa,
    Suonetonta pohkiota,
    Syyä miehen nälkähäisen,
    Haukata halun-alasen.
    Jos ei tuosa kyllä liene,
    Ei kyllä, eikä tarve,
    Neitsy Maria Emonen,
    Rakas Äiti, armollinen,
    Tuo tulla tuhottelee,
    Silkin hienon simsuttaapi,
    Tekemähän terveyttä,
    Rauhan rakentamahan.
    Jos ei tuosa kyllä liene,
    Ei kyllä, eikä tarve,
    Tuonne minä kivut kiskon
    Ilmaan papittomaan,
    Maahan ristimättömään,
    Kastamattomaan kartanoon.
    Tuonne minä kivut kiskon
    Suusta (täsä sanotaan sairaan nimi)
    Ison kiljuvan kittaan,
    Leviöihin leuka-luihin,
    Suuhun suuren perkelehen.

    Ähky poika ähmeröinen,
    Toinen poika tohmeroinen,
    Kolmas on kovin nokinen.

      Nousi Kokko Korviosta,
    Teräs-leuka liettehestä,
    Somerosta suomu-selkä,
    Kiven äärtä kiskomaan,
    Paajen äärtä painamaan.

      Äskön eilessä päivänä
    Otin kourat Kontiolta,
    Karhulta käen kämiä,
    Jollama puskuja puserrin,
    Jollan taitan tauvin juonet;
    Eipä Hiitto tiennykään;
    Mi hippo minusta synty?
    Mi kapo minusta kasvo?
    Syntypä syen näkönen,
    Kasvo rauan karvahinen. — —

      Iholta Imento raukan,
    Karvalta Emon kappeen,
    Emon tuoman ruumihilta,
    Tuonnemma sinun lähetän
    Kirkon kirjavan sivulle,
    Sata-lauvan lantehille,
    Terva-harjan hartiolle,
    Siell' on hyvä ollaksesi,
    Lempi liekitelläksesi.
    Jos et tuota totelle,
    Tuonne tungen turmioita,
    Tuonne ähkyjä asetan,
    Tuonne hanhen siiven alle,
    Jouhtenen sulan sivulle.
    Jos et tuota totelle,
    Tuonnema sinun manaan
    Siian kylki-luun sivuun,
    Maksohin Meri-majetten.

    Mesi rauan suumaloon,
    Mesi rauan karvaloon!
    Vieriltä viattomaksi,
    Keskiä kivuttomaksi,
    Päältä tuntumattomaksi
    Alta aivan terveheksi! — —
    Oopa! sinus, rauta raukka,
    Rauta raukka, koito kuono,
    Teräs tenho päivällinen!
    Etsäs sillon suuri ollut,
    Et suuri, etkä pieni,
    Etkä kovin koreakaan,
    Kuinsas suosta sotkittiin,
    Vetelästä vellottiin,
    Koska kuonona kohisit
    Seppä Ilmasen pajasa,
    Alla ahjon Ilmarisen.
    Eipä rauta paha olisi
    Ilman kärmehen kähytä,
    Maon mustan muimehita.
    Hörhöläinen hiien lintu
    Kahtoopi katon rajasta,
    Ruotehesta roijattaapi,
    Sanoopi tuovansa terästä
    Karasinta kantavansa;
    Ei tuonnukkaan terästä,
    Karasinta kantanukkaan,
    Kanto kärmehen kähyjä,
    Maon mustan muimehia
    Seppä Ilmasen pajahan,
    Alle ahjon Ilmarisen.
    Mettiäinen Ilman lintu
    Lähti mettä Mettolasta,
    Timua Tapiolasta,
    Yheksän meren ylitti,
    Meri puolen kymmenettä;
    Toipa mettä Mettolasta,
    Timua Tapiolasta,
    Kipiöille voitehiksi,
    Haavalle parantehiksi.

    Kuinkas sillon lauletaan,
    Kuin rauta pahan tekeepi,
    Teräs hieno hilpaseepi?
    Veri hyyksi hyytyköön,
    Veri jääksi jäätyköön!
    Veri seiso niinkuin seinä,
    Hurmi asu niinkuin aita,
    Kuin miekka meresä seiso,
    Sara-heinä sammalesa.
    Lennä, lennä laiha kurki!
    Tuovos hiiestä patoja,
    Helvetista kattiloita,
    Jolla verta keitetään,
    Hurmetta hurotetaan,
    Ettei maito maahan juokse,
    Hurme peltoon putoa,
    Minun silmin nähtyäni,
    Tahi korvin kuultuani.
    Kuiva kuusi, rauta oksa
    Rauan syömään rakoon,
    Ruostehen reväsemään,
    Ettei maito maahan juokse,
    Hurme peltoon putoa,
    Minun silmin nähtyäni,
    Tahi korvin kuultuani.
    Tuki suuta turppahalla,
    Mätä mättähän palalla,
    Vanha Ukko, harmaa-päinen!
    Tuo tukko Tuonelasta,
    Salpa saunan karsinasta,
    Tukkeheksi tuiman reiän,
    Paikaksi pahan veräjän;
    Paina paksu peukalosi
    Rauan syömähän rakoon,
    Ruostehen reväsemään,
    Ettei maito maahan juokse,
    Hurme peltoon putoa,
    Minun silmin nähtyäni,
    Tahi korvin kuultuani.
    Tyrehty ennen Tyrmän koski
    Joki Joortanin pysähty.

    Lähe liika liikkumaan,
    Muu paha pakenemaan!
    Nyt on liian liikennön aika,
    Pahalta pakeneman kuuro.
    Ilman päivän nousemata,
    Auringon ylenemätä. — — —
    Päästä Luoja, päästä Luonto!
    Naisten naarasten sanosta,
    Kylä-kunnan kykkyröistä.
    En sano vihasa, enkä lemmesä,
    Sanon ilman aikojaan
    Katehille maallisille,
    Velhoille veellisille.

      Oli mull' ennen musta koira,
    Rakki rauan-karvallinen,
    Karva-turpa penkin alla,
    Jonka turpa tulta lyöpi,
    Nenän varsi valkiata,
    Syömähän kylän kiroja,
    Lakkimahan lainehia.
    Tuli Kokko Turjan maalta,
    Laskeu Lapista lintu,
    Sata miestä siiven päällä,
    Tuhat pyrstön tutkamesa;
    Toinen siipi vettä viilsi,
    Toinen Taivasta jakasi.
    Kasta siipesi simasa,
    Pyhi sulkasi sulalla.
    Pese Jesus! peiposesi,
    Puhistele pulmusesi,
    Metän uuhen untuvalle,
    Metän ilveksen iholle,
    Karvalle metän kavetten. — — —

      Mene konna! kottiisi,
    Ilkiän Isäsi luoksi,
    Isäntäsi iltaselle,
    Emäntäsi einehelle,
    Muun pereesi murkinalle;
    Tuonemma sinun manaan,
    Kaajan kalma-kellariin! [karkotan]
    Kuka sinun on luonut?
    Kuka kumman on kuvannut?

    Sinä vanha Väinämöinen,
    Kuin teit huorin kolmi-öissä!
    Kuss' on Isäni tulinen Turkki,
    Äitini punanen paita?
    Kuss on kyiset kinttahani,
    Maan-matoset vanttuhuni,
    Jollama ruttohon rupian,
    Ampu-tautihin tapaasin? —
    Kytke siipes', taita nuoles,
    Ammuskele aikojasi,
    Taukkeloihte toisiasi.
    Min' otan kokolta kourat,
    Haukalta haarittimet,
    Linnulta lihan-pitimet,
    Jolla konnan kouristelen,
    Isketän pahan itikan.

    Mene konna! kottiisi
    Ilkiän isäsi luoksi,
    Isäntäsi iltaselle,
    Emäntäsi einehelle,
    Käskiäsi kämmenelle,
    Lukiasi luun muruille.
    Mene muolle muutes-kumma,
    Paha maillesi pakene,
    Ilkiä! Isäsi maalle,
    Ristittyä rikkomasta,
    Kastettua kaatamasta.
    Ota hiiestä hevonen,
    Vuoresta valittu varsa
    Hyvälle hypittäjälle,
    Ajajalle ankaralle;
    Hiien leppäset sivakat,
    Joilla hiihit hiien maita,
    Lensit lemmon lepiköitä.

    Siikanen sinun nimesi,
    Pihan rikka, pellon rikka,
    Maan rikka, mannon rikka,
    Kujan kullanen omena!
    Käännyt tänne, palaa tuonne,
    Eesäs' on meri lieto,
    Takanasi salo synkkä:
    Hyi! lyötä lietoon mereen —
    Meri lieto lappamaan,
    Salo synkkä työntämään.

    Siikanen sinun nimesi,
    Hyöryläinen, pyöryläinen,
    Pihan rikka, pellon sonta,
    Haara-huulen haarittaja,
    Mehtä-pellon pensittäjä,
    Mene muonne, palaa poies
    Ihosta alastomasta,
    Vaimon vaatteettomasta,
    Eesäs' on meri lieto,
    Takanasi taivas kirkas,
    Lyötä lietoon mereen.

    Minä mies metän käviä,
    Uros korven kolkuttaja,
    Eikö minussa miestä löy'y,
    Ukon pojassa urosta,
    Tämän pulman purkajata,
    Lapin virren laulajata?
    Tuosta tie menöövi,
    Ura uusi urkenoovi
    Paremmille laulajoille,
    Taitavammille runoille;
    Vain reistataan kuitenni,
    Kunnan kynnet kilpistyyvi,
    Kunnan jähtyyvi jäsenet,
    Nostessa Noki-mäkiä,
    Kipu-vuorta kiivetessä.
    Kuss' on kivut keitettynnä? —
    Täss' on kivut keitettynnä,
    Keskellä kipu-mäkiä,
    Kipu-vuoren kukkalalla,
    Patasessa pikkusessa,
    Kahen sormen mentävässä,
    Peukalon mahtuvassa.
    Helvetiss' on kattiloita,
    Jossa verta keitetähän. —
    Otakkos kikon kakasta.
    Emä-lempo ampu linnun. —
    Tulpan tungen noian suuhun,
    Tervan tietäjän kitahan.

    Kivi kiikka, lemmon poika,
    Maan muna, pellon kakara.
    Ei kivi kipiä ole,
    Eikä paasi pahaa tee,
    Ilman kärmehen kähytä,
    Maan mustan muotoseta.
    Hyvin teit ettäs panit,
    Paremmin ettäs paransit,
    Päältä nuuromattomaksi,
    Keskiä kivuttomaksi,
    Alta aivan terveheksi.

    Kivi kimman kamman poika,
    Maan muna, pellon kakara,
    Huoran hattaran tekemä!
    Tulesta työsi tuntemaan,
    Pahasi parantamaan.
    Miksi koskit kunma kielsin?
    Miksi maistit, kunma varotin?
    Juoppa viinana vihasi,
    Olunna hyvät omasi.

    Kivi kimman, mamman maksi,
    Kivi kirsosi alenna, [ruma naamasi]
    Paina paasi lappiosi!
    Kivi kylmä maasta nousi,
    Kivi kylmä kosken pohja.
    Keskeltä kivuttomaksi,
    Päältä nuuromattomaksi,
    Alta aivan terveheksi.

    Otan koprat kontiolta,
    Toiset koprat kuollehelta,
    Kolmannet kokolta koprat,
    Linnulta lihan pitimet,
    Haukalta haarittimet,
    Jolla puskuja puserran,
    Jolla painan paisehita.

    Ruskia on rupinen Neiti,
    Paha paisetten Emonen;
    Puuhun ennen pehko kasvo,
    Puuhun pehko, maahan mahko,
    Kivehen veri-näpyrä,
    Eikä ihmisen ihohon.
    Sula voi sulattaissa,
    Rasva räävyteltäissä
    Keskeltä kivuttomaksi,
    Päältä nuuromattomaksi,
    Alta aivan terveheksi.

    Itse vanha Väinämöinen!
    Tule saunahan salaa,
    Ilman uksen kuulemata, [oven]
    Saranan narahtamata;
    Liikuta lihanen portti,
    Luinen portti longahuta;
    Päästä maalle matka-miestä,
    Pieni-sormista sovita;
    Hame pilviksi hajota;
    Sio Jesus sinisellä
    Puuta Jesus punasella! — —

      Itse vanha Väinämöinen
    Sanoopi sanalla tällä:
    "Iteksen' on ilman miekka,
    Kanssani kamalan miekka,
    Jolla haitat hakkaelen,
    Etiseltä ilmaltani,
    Vasemmalta varjoltani."
    Ukko Taivaan Jumala!
    Keri kultassa keränä,
    Hopiossa vuolangenna,
    Ettei pysty noian nuolet,
    Eikä tietäjän teräkset,
    Eikä velhon veitten rauvat.

    Jesus kirkkoon meneepi
    Hevosella hirvisellä,
    Kala-hauvin karvasella,
    Lohen mustan muotosella;
    Hivelty hevosen jalka,
    Tarttu varsan seäri-varsi
    Kivisellä kirkko tiellä,
    Vaskisella vainiolla;
    Jesus maahan ratsahilta:
    "Mist' on suoni solkahtannu?
    Mist' on liikkunnu lihoa?
    Siihen liittele lihoa,
    Siihen pane palliota."
    Neitsy Maria Emonen!
    Tuoppa silkkisi sininen,
    Pantasi tuli-punanen.

    Ohtoseni, lintuseni,
    Mesi-kämmen kaunoseni!
    Kuinsas kuulet karjan kellot,
    Lyötä maahan mättähälle,
    Nurmelle nukahtamaan.
    Murra muurais-pesiä,
    Mätä marja-mättähiä.
    Villa suusi, villa pääsi,
    Villa viisi hammastasi,
    Pane kaksi kämmentäsi
    Koion korvasi etehen!

    Susi suuri nälkähinen,
    Koira liiaksi lihava
    Tuli tiellä vastahani. —
    Tuonne ma sinun manaan
    Yheksän meren ylite,
    Meri puolen kymmenettä.
    Metän kulta, mielis-neiti,
    Kullan-kultanen Orava!
    Kätke kulta kumpuhusi,
    Metän hippu mielehesi.

    Pakkanen puhurin poika
    Alta jalkoja anoopi,
    Kieltä suusta vihelööpi. —
    Älä kylmä kynsiäni,
    Kylmä soita, kylmä maita,
    Kylmä kylmiä kiviä,
    Kesät heitä hettehellä,
    Talvet taivahan navalla.

    Mato syöpi maan vihoja,
    Sammakko veen vihoja.
    Pese Jesus! peiposesi,
    Puhastele pulmusesi,
    Luojan luomilla vesillä,
    Pyhän synnyn säätämillä.
    Maa juokoon maitona makunsa
    Vierteenä omat vihansa.
    Alle maan, alle manuen,
    Alle peltehen yheksän.
    Keskeltä kivuttomaksi, j.n.e.

    Riisi poika Riutukainen,
    Riutukaisen pojan poika,
    Hekku helmain alanen,
    Häpiä hyväin miesten
    Puremasta, nietämästä,
    Ristityitä rikkomasta,
    Kastetuita kaatamasta!
    Ota hiien hienot sukset,
    Lemmon leppäset sivakat,
    Jolla hiihät hiien maita,
    Lemmon maita löyhyttelet.
    Juokse Portimon jalolla,
    Mene kärpän kämmenillä,
    Huuten helvettihin,
    Parkuin pahalle maalle;
    Siellä itkeepi Isäsi,
    Valittavat Vanhempasi.

    Mehiläinen ilman lintu!
    Kulje kuuron äärtä myöten,
    Samalen maloja myöten. —
    Mehiläinen ilman lintu
    Juokse pitkin piipun vartta,
    Halki hattua samoa!

    Puu puhas Jumalan luoma,
    Vesa Jesuksen vetämä,
    Kanto Herran kasvattama,
    Jonka oksa mettä tippu,
    Huuvetta huratteli.
    Tyvi-puu pahan tekeepi,
    Latva mettä kantamaan;
    Latva-puu pahan tekeepi,
    Tyvi mettä kantamaan;
    Lehti-puu pahan tekeepi,
    Hako-puulle mainitaan;
    Hako-puu pahan tekeepi,
    Lehti-puulle mainitaan.
    Tule työsi tuntemaan,
    Pahasi parantamaan.
    Juoppa viinana vihasi,
    Olunna hyvät omasi.

    Ei oo löylyn löytämistä,
    Lämpösen läpiämistä,
    Läpi kuuman kurki-hirren,
    Läpi kiukahan kivistä,
    Läpi saunan sammalista.
    Itse Vanha Väinämöinen,
    On saanu senkin sanoman
    Omaltakin Isältänsä:
    "Laki on lahnan suomuksista,
    Kiuka on meren kivistä,
    Ovi-seinä Osman luusta
    Peri-seinä peuran luusta."

    Ei täyvy tätä tytärtä
    Likasille listehille,
    Pahoille reki-pajuille;
    Viellä tälle tyttärelle
    Kaunis kaukoa tuleepi,
    Verevä veen takoa,
    Musta kulma muilta mailta,
    Juokseepi Ori punanen,
    Kirja korja kiiättääpi.

    Olin minä piennä paimenessa,
    Lassa lammasten ajossa,
    Yhty yrkä karjahani; —
    Hako tiellä poikki puolin; —
    Yrkä istu tyvemmäksi,
    Minä lapsi latvemmaksi
    Yrältä kyselemään:
    "Kävitkös minun kotini,
    "Vaellitko Vainiani?
    Mikä merkki minun kotona?" —
    Kataikko kaivo-tiellä,
    Tuomikko tuvan perässä,
    Pihlaikko pirtin päällä,
    Kulta kaivo koan eessä,
    Kulta kansi kaivon päällä."

    Jesus kilpi, Maaria miekka!
    Terve maa, terve manner,
    Terve manteren haltia,
    Terve tälle tervehtäjälle! — — —
    Maata pannen maan luvalla,
    Maan luvalla, puun luvalla,
    Kaiken kartanon luvalla.

NYKYISEMPIÄ LAULUJA.

    Ei oppi ojahan kaada,
    Ei taito takasin työnnä,
    Neuvo syrjähän sysäjä.
    Ensin mies opetetaan,
    Sitte hattu hankitahan.
    Herrat hattua pitävät,
    Kyntömiehell' on kypärä.
    Joll' on oppia otassa,
    Sen on nappia nutussa,
    Housussa hopiakello;
    Palomies on paikkaisissa.
    Joll' on virka vähäinenkin,
    Sill' on paita palttinasta,
    Riihimies on rikkuneella.
    Herrat saappaassa salissa,
    Toisin vuoroin tohvelissa;
    Viertomies on virsuillansa.
    Herran on keppi kädessä,
    Puhe pulska Mestarilla,
    Peltomies om pelvon alla.

      Kuules kuitenkin minua,
    Taitava talon isäntä:
    Älä suutu säätyhysi,
    Älä virkahas' vihastu, Vaikkas' vaivalla isolla
    Maatas' mahtihin rakennat.
    Pidät pellon pehmiänä,
    Hankit halmetta lisäksi,
    Kannat kontissa evästä,
    Viikon muonan mennessäsi,
    Vaikka vanhana valitat:
    "Sekä on kipiä selkä
    Että hartiat hajalla."

      Ei pännä meitä elätä,
    Jos ei atrasta apua.
    Kuin et kyntöhön kykene,
    Pidä pojille porua,
    Neuvo työtä tyttäreille,
    Aja pellolle perettäs',
    Kaskimaalle kaikki joukko,
    Palolle paljon väkeä,
    Niinkuin niitylle ikähän;
    Sitte siunaapi Jumala,
    Ett' on aitassa eloa,
    Raha-kassa kamarissa,
    Että on vara veroksi,
    Ulottuu ulos-teoiksi,
    Että Papitkin paraten
    Saavat heidän saatavansa,
    Lukkari oman osansa,
    Kaikki muutkin kappamiehet
    Suorittelet suosiolla. —
    Sitä miestä mielellänsä
    Herrat hyvänä pitävät,
    Jolta saavat saatavansa.
    Sitte Kirkherran kotona
    Kahvikuppi kannetahan;
    Luona Lukkarin samaten
    Aamu-ryypyy annetahan;
    Nimismiehet mielellänsä
    Kelpomieheksi kehuvat,
    Vielä sanovat salissa:
    "Istu nyt hyvä Isäntä
    Ota ryyppy oivallinen."
    Sille rengitkin rupeevat
    Ilman paljon pyytämätä,
    Piiat kanssa pyrkimällä
    Laurin päivänä peräävät;
    Sille mestarit menevät
    Työhön ilman tinkimätä;
    Kasakoita kaikin aion
    Hänen työhönsä tuleepi.
    Tämmönen talon Isäntä
    Saapi hankkia hatunkin,
    Paian puhtahan pitää,
    Vielä västin oivallisen,
    Ja siihen siniset housut.
    Saanut saappaatkin pitää,
    Käypi köyhä kengätäkkin.

      Vieläkö saanen sanoa
    Eli pikkuisen puhua
    Muiden mieliksi minäkin?
    Ei hän mailma mahissa
    Paitsi Herroja pysyisi;
    Ei Herrat hyvin eläisi
    Kuin ei maata kynnettäisi.
    Maasta mailma elääpi,
    Sekä suuret että pienet;
    Maasta makiat tuleepi,
    Maasta vääntyypi väkevät,
    Hapan kaikki hankitahan
    Kaiken kansan tarpehiksi.

      Siis sinä siviä Vaari,
    Taitava talon Isäntä,
    Et huoli hätäillä siitä,
    Jos Herrat hevosen kanssa
    Tulevat tupasi etehen.
    Käske kohta kiirehesti
    Rengin riisua hevonen,
    Kanna kauroja etehen,
    Käytä Herra kamarihin,
    Kanna pöydälle pötyä,
    Laita lapsi naapurihin,
    Rannin vaarille varoitus,
    Kutsu kanssasi ruvalle,
    Istu itse pöydän päähän,
    Ota pottu polvillesi,
    Pidä kädessäs pikari.
    Sitten haastele hyvästi,
    Vielä viisaasti kysele
    Kaikki kaukaiset asiat;
    Paneta paras hevoises'
    Kyytihin kylän väliksi.
    Anna ruokia rahalla
    Muillekkin matkustaville.
    Pidä vaivaisten varana
    Kala, leipä kaikin aioin;
    Maksa palkka mestareille,
    Rengeille rehellisesti,
    Koska kohtuullisest' anovat;
    Vaan jos paljon puhuvat,
    Mahdotointa mainitsevat,
    Suutu ja sano sinuksi.
    Ole muorille mukava
    Pidä perhettäs hyvänä;
    Älä liiku liassa silmin,
    Älä eineettä kävele,
    Ota aina aamu-ryyppy
    Muorin kanssa kahdakkesken;
    Pidä kohtuutta kotona
    Reisussa rehellisyyttä,
    Niin et väärähän vaella,
    Vaikka vanhaksi eläisit.

Maanmittarin Salosten-pitäjässä Herra Joseph Fonténin ja Neitsy
Brigitta Magdalena Vilanderin Hääpidoissa, vuonna 1788.

    Kaikki ammatit avarat,
    Virat vissihin usiat
    Työtä työntävät isoa,
    Joka aika ammuntavat;
    Mutta muutamat enämmän
    Kovin paljon paaduttavat.

      Mikä on maita mitata
    Laadullensa lasketella?
    Se on kurja kulkeminen,
    Teko varsin vaivaloinen.

      Että käydä ketjun kanssa,
    Kahletten kanssa samota,
    Kaikki kankahat katella,
    Kukkulatkin kuleskella,
    Nähdä nevat oivalliset,
    Soita sotkia pahoja,
    Rämpiä kaikki rämehet,
    Räähät rääsiköt peräti,
    Korvet kontata tiheät,
    Levät, lammikot laveat,
    Vielä mennä merellekkin,
    Yli vetten venytellä,
    Kaikki panna paperille,
    Tatroa taulun levylle,
    Siitä työtä sikiäävi,
    Luopuuvi kyllä lujasti,
    Josa apua alati
    Taitavata tarvitahan;
    Muutoin todeksi tuloovi
    Sanan lasku lausuttava:
    Yhtäjällä yhden jäljet,
    Vaikka poikelle avarat.

      Jos tässä joku sanoisi
    Kysyisi kyllä äkisti:
    Mitäpä maan mitassa
    Akat apua tekevät?
    Sille tämän terävästi
    Anna vahvan vastauksen:
    Antavat akatkin avun
    Miehillensä Mittareille,
    Koska Taulun talistavat,
    Vievät äijäinsä etehen,
    Että siihen sirkkelinsä
    Saavat panna, passarinsa,
    Neulansa hyvin näpeät,
    Kaikki kovat kopenensa,
    Kiirehesti kirjotella,
    Siihen kuljailla kuvia.
    Mennessä metän sisähän,
    Mitta-työhön työntyessä
    Muonat mukavat mukahan,
    Eväs-laukut laittelevat.
    Kuka hoitas' horniaksi,
    Pirtin lämminnä pitelis',
    Koska konttari kotia
    Miesi mitasta tuloovi?
    Kuka kyrsän kypsennäisi,
    Leivän rahille rakentas'?
    Kuka kirnun kiikuttelis',
    Padan tulelle panisi?
    Kuka heilus' härkkimessä
    Tahi kahtos' kapustata?
    Kuka kuppia kulettas',
    Veisi vellin syötäväksi?
    Kuka juoksis' juotavata
    Nopeasti noutamahan?
    Kuka pahnoja panisi,
    Laittas' laadulle lavoa?
    Kuka kaihtisi kutakin
    Alitusti askaretta?
    Kuka kohta korjoaisi
    Panis' paikan vaatteihisin,
    Joista risut riidellehet
    Ovat, osan ottanehet?

      Eikö näissä nähtävästi
    Akan tarvita apua?
    Kyll' on iso ihtellensä
    Kartoisansa kahtominen.
    Työläs on asia tehdä,
    Saada sarkoja hyviä,
    Niihen rajoja raketa,
    Panna paaluja välihin.
    Kuka kaikki kahtomiset
    Tahi monet tasaukset
    Tässä saattaavi sanoa,
    Yksin ylös luetella?
    Uusi nälkä nähtävästi,
    Jano vieläkin jalompi
    Sitä tehdessä sikiäs',
    Tulis' vielä vierahille.

      Eipä imet ensinkänä
    Ole outo ollenkana,
    Että saatu Salosihin
    Mitta-Herra mieluhinen
    Oivan ottaavi omaksi
    Apulaisen aikanansa.
    Että kahto Kannuksesta, [Yli-Kannuksen Kirkolta.]
    Avun kelvoksen käsitti.

      Eipä Herra eksynynnä,
    Takaltunna taipalelle,
    Polun Polvelta osasi
    Ratki Isohon rakohon, [Talon nimejä]
    Josta painu pappilahan
    Ämmän-ojalle äkey.

      Ylkä hyvin ylistetty
    Mainittu Maan-tasaaja!
    Tee työtä tytymällä,
    Mittoa mielihyvällä,
    Avun saatuas' sanotun
    Kupehellas' kuuntelevan;
    Avut isot aivan monet
    Siltä sinulle tulevat.
    Kyllä kotos' kohdallansa
    Varsin vahvasti pitäävi,
    Vielä sittenkin Sinua
    Mitta-työssä tydyttäävi,
    Josta jo olen sanonut
    Lyhyeltä lyllyttänyt.

      Morsian koko korea,
    Auta miestäs' Mittaria
    Taiten kaikella tavalla!

    Vielä minä viimmeseksi
    Aivan juuri ameneksi
    Teille toivotan todella
    (Toiset myöskin toivoittavat)
    Ylähältä yltäkyllä
    Hyvin kaikkea hyveä!

    Herra Caarle Kalajassa
    Meidän mestari totinen!
    Vaikka pojan ponnistella
    Olet oikein osannut,
    Ällös tuosta turpumahan
    Kovin rumasti rupia.
    Kyllä lapsi laadullinen
    Sun on poikas' oivallinen;
    Suokohon Suurin Tekiä,
    Iso Luoja luvatkohon
    Menestystä melkiätä,
    Kaunihinta kasvantota!
    Kyllä veljeni väleen
    Sinä sievästi alotat;
    Aika nähdä antakohon,
    Juuri julki saattakohon,
    Jos olet uros uhea,
    Lasten taata taitavainen.
    Ett' on kätkyt kerennynnä,
    Kannettunna kamarihis',
    Sinä siirry karsinahan,
    Ole oinasten parissa,
    Viikko viitinen esinnä,
    Kukatiesi kuutinenni,
    Lehti-kerput kelvolliset
    Karsinahas' kannatuta.
    Anna Akkasi ihanan
    Caisan katalan levätä,
    Tultua sinun tupahas',
    Saksan maalta marsittua!
    Puuro-kupit kuljetuta,
    Talkkuna-vadit talista
    Lähelle lepo-sioa,
    Ämmäs' äkeän etehen,
    Että tulis' entisellen,
    Kostusi koko hyväksi,
    Ulos oinahan otattas'
    Päästäs' Pässin karsinasta.
    Poika pieni pikaisesti
    Kapaloista kasotkohon,
    Jotta joutus' juoksemahan
    Kummin tykö kulkemahan!

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN KANSAN VANHOJA RUNOJA YNNÄ MYÖS NYKYISEMPIÄ LAULUJA 5 ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.