The Project Gutenberg eBook of Elämän harha This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Elämän harha Runoja Author: Hilja Liinamaa-Pärssinen Release date: September 7, 2024 [eBook #74387] Language: Finnish Original publication: Helsinki: Otava, 1917 Credits: Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN HARHA *** ELÄMÄN HARHA Runoja Kirj. HILJA LIINAMAA [Hilja Pärssinen] Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1917. SISÄLLYS: I Halki harhain. Laskevan auringon mailla. Vaiennut harppu. Pettu. Kaleriorjat. Erämaassa. Nälkä. Palavassa kylässä. Muuttolinnut. Kehrääjä. II Laulu kadulta. Yön hetki. Luumylläri. Suurkaupungin jaloissa. Repaleiset. Kellarikerroksen lapset. Iloton ilta. Isän puhelu pojalleen. Yksin maailmalla. III Ilolla tervehdän. Sydämelleni. Mä kiitän. Kyynel. Jospa vois. Laulu kultakutreille. Syyskuva. Ensi lumelle. Hymyjen lapsi. Unelmat. Ystäviä. Särkynyt kuva. IV Vapaa Venäjä. Meren rannalla 1-4. Villihanhet. Kuolemattomuutta. Mies. Ajatus. Huonossa seurassa. Yhdenvertaisuutta. Israel ja Jehova. Elon markkinoilla. Luostariveli. Eri teillä. I HALKI HARHAIN. Läpi sumun, kautta humun, halki harhain tulta lyö ja salamoi. Syttynyt on hehku parhain, välkkyy uuden aamun koi. Näämme ihmeellistä unta: alla aavan taivon sinen ihmiskunta onnellinen. — Ajan kellonlyönnit soi. LASKEVAN AURINGON MAILLA. Laskevan auringon mailla laineen läikkyvän lailla viivyitkö hetken? Näit valohurmion täällä välkkyväin vetten päällä säteitten retken. Kuinka ne loimusi tultaan peittäen kaupungin kultaan, kartanot, kadut, loihtien hetkeksi ilmiin kultahaavehet, silmiin kaukaiset sadut. Aukeni päivyen radat, heijasti ikkunat sadat kultaista uomaa. Vankilat, hullujenhuoneet näytti kuin oisi ne juoneet aurinkojuomaa. Haastoi vangit ja hullut: oisiko päivä tullut, — lienevi harhaa? — Katkesi toivojen siipi. Aurinko aleten hiipi taivahan tarhaa. Päivyt sammui mereen, painui jähmetys vereen; kaupunki kuoli. — Havahdut itkuhun vienoon; kulkee ylitse tienoon harmaa huoli. VAIENNUT HARPPU. Jo kauan helkähteli harppunen, ja lensi laulu avaruutehen. Se laulu kannattell siivillään vain sydänlempeä ja hymyjään. Se laulu lailla sadun viihtävän pois kutsui hyörinästä elämän. Se kutsui tähtösien karkeloon ja poven syttynehen hurmioon. Niin helkkyi harppu halki aikojen, mut tuota kuunnellut ei ihminen. Ja sitten soittanut ei harppukaan, ja kolkko autius jo verhos maan. Nyt miten käynevi, on hämärää, ei ihmissilmä tähtösiä nää? Maa puhjenneeko enää kukkasiin ja toivo syttyneekö sydämiin? Ei enää kaikkeuden harppu soi, ei tähdet taivahalla vakamoi. Ja inehmoinen side silmillään käy yössä yksinänsä värjymään. PETTU. Se saapuu läpi kolkon korven, yli huuruisten soiden, ei soidessa torven, vaan hiljaa kuin aave, luurankona ilkamoiden, yön kuutamokenttiä kulkein ja katsehin julkein, elonvirrat hyytäen, tuhat tuskaa syytäen, kunis kuolee toivojen kukka ja sammuu haave ja kaiken, kaiken on hukka. Se saapuu sydänmaille loitos, kussa kurjat on majat, elo vaikea koitos ja ankeat ajat. Kita ammollaan se uhreja halaa, lumihärmänsä vaan kuin myrkyn se valaa yli laihojen lauhkeain. Läpi himmeäin ikkunain käy kiinni hentoihin lapsihin ja vanhoihin, harmaahapsihin. Lyö isää, mi kaskea viersi, monet turmat kiersi, ja äidin valjuksi saa. Se saapuu kuin entisaikojen ilmestys. — Jo ammoin kertoivat taatot: käy kuolon saatot sen kintereillä, ja kyyneltulvat sen teillä luo kärsimys. Se saapuu. Jo vapisee ilma, sä kuuletko, kuin huokaukset sois? Sydänmaa on uhmaton, autio, kuin hauta se ois. Puut säikähtyy, ja arka kyy pian piilohon painaltaa; ja vienon pää painuu lintusen pienon, puron pulputus taukoaa. Syys koittaa. On eessä talven tulo; meni riemut ja elämän sulo. Jo kylmenee onnen haave: kotilies. Nälän nousee armoton aave kuin kuoleman viikatemies. KALERIORJAT. He purressansa on tylsin ilmein, ja ryppyistä otsaa hiki uurtaa. Käsivartensa laihat, luiset vain alati liikkuu, kun vastaan Adrian tuulta alus kiikkuu. Noin soutimiltaan ne purtta tempoo kaler'orjat aamusta iltaan, ja yllänsä siuhkavi siima. Ja mahtava Rooma yhä orjia laumoin se aalloille ajaa. Ne varmaan on sielua vailla ja soutaa sotapurtta ne joutaa. Kas tempoen jättien lailla, mi kahleita kantaa, päin vierasta rantaa he ponnistaa. Yhä siuhkavi siima, ja vettä halkovi airot. Käy Adrian myrsky, alus huojuu, virma on viima, ja hurjana hyrsky kuin kuolema aalloista irvii. Yö yllättää ja kalske kahlerautain vain myrskyn ulvontaan se uppoaa. Mut orjat ne purtta kiskoo. Meri kuohujaan yhä vinhemmin viskoo, kunis ammottaa kidat hornan hautain. Niin myrskyjen syliin sotapursi se hajoo, ja orjat ne kytketyt kahlein hätähuudoin vihlovin meren kuohuihin kera pirstojen vajoo. Mut vielä — niin luullaan — yhä rannoilla kuullaan, miten siimat ilmassa sinkoaa. Ja vielä se nähdään sotapurren haamu, mi Adrian ärjyissä haimentaa. ERÄMAASSA. Aava, autio on rahkasuo, syksyn halla usviansa luo. Korven rämeiköllä verhonaan kanerva ja vaivaiskoivu vaan. Harvakselleen rintehellä on mänty kuivettunut, alaston. Illoin lepakot ja huuhkajat ilman autereessa kiistaavat. Äänetönnä lepää erämaa. Korkealta kuuhut kumottaa. Surunsynkkä, suur' on hiljaisuus, niinkuin elon raskas vakavuus. NÄLKÄ. (Mukailtu suomennos.) »Oi äiti, äiti, mun nälkä on niin, pala leipää anna, mä näännyksiin jo uuvun.» — »Vuotahan, lapsiparka, me kylvämme, kohta jo kasvaa sarka.» Kun vilja varttuvi parhaillaan, yhä lapsonen huutaa tuskissaan: »Oi äiti, äiti, sä leipää suo, mun tappaa kalvava nälkä, tuo?» — »Polo lapseni, totu jo vuottamahan, pian huomenna viljakin leikatahan!» Kun kuhilaat peittivät peltomaat, laps' itki: »Äiti, kai palkan saat, vähän leipää, nälkä on pienollas, pala anna, mä kuolen raataissas.» — »Rakas lapseni, varrohan, huomenna on vilja nyt ensin puitava.» Oli vilja puitu ja aitassa. Yhä valitti lapsonen kalpea: »Oi äiti, äiti, sä leipää suo, mun nälkä tappavi — julmaa tuo.» — »Rakas lapseni, varrohan kunhan toki jyvät jauhamme, — saat», polo äiti hoki. Oli jauhot koottuna säkkeihin. Huus lapsonen huulin värjyvin: »Oi äiti, äiti, mä kuolen jo, palan leipää nälkääni annatko?» — »Oi vuota, lapseni, huomenen tullen mä uutisleivän leivon sullen.» Oli valmis leipä — mut paareilla makas lapsonen, kalman saaliina. PALAVASSA KYLÄSSÄ. Meni turva ihannoitu, katto päältä pään, hävityksin raunioitu peruskiviltään. Synkeät käy syksyn tuulet yli manteren. Valituksen äänen kuulet halki ilmojen. Syksyn tuuli kuni palkein lietsoo paloa. Tuho vaeltavi valkein kylän kujilla. Syttyneenä tuli tuima syöksee kuni vuo. Raivoo vyörynä se huima ihmismajan luo. Liekkiaaltoihinsa peittää kodin ainoan. Taaton, lapset ulos heittää syliin maailman. Syttää majan, syttää toisen, kulkee loimuten. Kuka pysähdyttää voi sen, panna estehen? Raivommaksi syksyn myrsky yhä yltyvi. Voihkina ja itkuntyrsky tienoon täyttävi. Tänään kaikkialla tuhkaa, mieli allapäin. Epätoivo tulla uhkaa, voiton saada näin. Mutta huomenna jo jälleen raunioille vaan uusi, uhkeampi tälleen kylä raketaan. MUUTTOLINNUT. Kun kalpeni lehti, syysmyrsky soitteli harppuansa, pois silloin he ehti. Yli rannan ja saaren he lenteli kauas ja pilvihin leikkoi niin kaunihin kaaren. Kun täällä on lunta, ja huurre peittävi ikkunoita, on kuoleman unta, niin silloin he elää ja lempii ja riemulaulelonsa niin herkkänä helää. Ah noinpa jos oisi myös ihmispololle luotu siipi, mi kantaa voisi pois alhosta vaivan. Ah ollapa meilläkin tiedossamme maa onnekas aivan! — Kun kurjuus ja puutos, kiro, vaiva, vaino paisuvat yhä, olis ihanaa muutos, olis hauskaa tälleen tää jättää vanha, lahoova pallo — eikä palata jälleen. KEHRÄÄJÄ. Alituiseen aivoissa kehrää ajatukset, viipyy elon vaivoissa, kiinni ilon ukset. Mustat säikeet kierivät yhä sukkulalle. Kyynelvirrat vierivät kauas maailmalle. Kuontuu puolat sataset, liikaa on jo noita! Ajatusten rataset kiertää ulapoita: »Kuinka siellä lainetta rakkahimmat kyntää. Ei tuo aalto mainetta, ohitse vain ryntää. Kuinka myrsky heittelee, yllättävi yöhyt. Heikon pian peittelee hyrskyaallon vyöhyt.» Kohoo surun siltoja synkeähän veteen, ikäviä iltoja mustan mielen eteen. Tumma lanka katkea, väsynyttä säästä. Suru suuri ratkea, painostasi päästä! Lepää, rukki! — Parahin miettimättä oisi. — Aloit aamuvarahin, seisahtaa jo voisi. — — Kehrääjä, mi kaihtanet vieraan ääntä kuulla: milloin vaivan vaihtanet, istut lepopuulla? — Vaan ei vauhti vaimene, yhä pyörä kiitää. Eikä murhe laimene. — Kaiho kauas liitää. II LAULU KADULTA. Kivikova katu, mieron latu, sua tallaan mielin katkerin. Särjin unten linnan vähin erin. Maksoin elon hinnan sydänverin. — Nyt mä huudan äänin uhmaavin: Tehtahitten käry, melske, täry, haa, te hornan voimat valtaisat! Kanteloni lyöty, tuhkaan myöty taasen elpyy, kostaa, taiat nostaa, vihan manaukset mahtavat. Tuhat mieron tiellä uhmamieliä yli muurien jo tähyää. Kuiskii: mitä nähtiin? Tähyy tähtiin, katsoo lumouksin, kangastuksin, kuinka tuolla taivas välkähtää. Kuinka paino suuri, kivimuuri, este vapauden, auringon, iskuistamme kaatuu, maahan maatuu! — »Harhaa se!» — Niin luulkaa, kerta kuulkaa ääntä ylösnousseen kantelon. Yllä kaiken kurjan, hälyn nurjan kuulkaa kummallinen kuiskaus: Tilaa elämälle heräävälle! Tää vain hornan unta, ihmiskunta, sulla suurempi on kutsumus! Kuullos, harput helää: elää, elää, siinä ihmisen on määränpää, elää vapahana, korkeana, sydän tulvillansa riemujansa. Ylös yöstä, orjat, herätkää! Kivikova katu, mieron latu, sua tallaan mielin hehkuvin. Nostan unten linnat uljaat jälleen. Kallehimmat hinnat maksan tälleen suitsutukseen elon alttarin. YÖN HETKI. Yö hunnullaan jo verhoo maan, pois aurinkoinen kiitää. Ja kivikasakaupungin ylitse siivin silkkisin yön tumma impi liitää. Kas tuikkivain jo ikkunain hiljalleen tulet raukee. Ja moni jäsen herpoaa, uupunut raaja uinahtaa, ja surun langat laukee. Mi lohdutus, mi siunaus tuon yötär-immen suoma: ah huolten hoiva ihana, sä uni lauha, leppoisa, jumalten suurten juoma. Mut yössäkin käy ryskehin liikkuva rautahepo. Ja aaveen lailla kidastaan tupruttaa tehdas sauhuaan. — Pois täältä rauha, lepo. Muut nukkuvat, vain raatajat ne työssä yhä valvoo. On siellä nuori äitikin, kotona pieno, rakkahin, siks' sydän surren palvoo. Lie yöhyt tää, mut minne jää yöttären rauhan huntu? Kun niinkuin kolkko huokaus maan kattaa raskas kirous ja ahdistuksen tuntu. — Kas tuolla vaan ei sammukaan ullakon tulen vilke. Ompeleen yli kyyryllään on siellä nainen, silmissään niin tumma taudin pilke. Myös kapakat on valoisat, käy niissä nalja, kisa. Mut katuloilla kulkija, vaeltaa vailla kotia vain yllään takkinsa. Yö sumuillaan nyt kattaa maan. Pois levottaret lymyy. — Ei unen unhokannel soi, vaan yksin horna laulaa voi, ja musta peikko hymyy! LUUMYLLÄRI. (Mukailtu suomennos.) Luumylläri hurskas on pohatta, hän loihtii kammoa, kauhuja. Hän ihmislihaa ja luuta työkseen luumyllynsä kolkkohon kitahan syöksee. Hän jauhaa hienonhienoksi hiljaa työläisten ruumiita, niinkuin viljaa. Luumylläri ankarin silmineen tähyy kalpeaan tehdastyttöseen, joka halki yön oli luona koneen, ei lepoa saanut päivähän moneen. Hän katsoo virkkaen teräskielin: »Ole morsio mun, sua armaaks' mielin. Saat sormuksen sä väsynyt impi, punarenkaan; — muita se kaunihimpi. Tule, katso, mä välkkyvin pyörinein sinut, tyttö, kuljetan kullaksein.» Ja neidon tempovi huumeinen nyt viuhke pyörien, hihnojen. — Hätähuuto vihlova, toivoton. — Punasormuksen sai morsion. Ja neidot toiset ne kauhuissaan punakihloja katsoi. — Kehräs vaan. Luumylläri hurskas on pohatta, ei heikkoa, hentoa armahda. SUURKAUPUNGIN JALOISSA. Pääsi päällä sumuvuoret piettää taivahan. Toivot täällä hukkuu nuoret elon vaivahan. Syksy musta, kolkko puisto, tulet sammuu pois. Lohdutusta menneen muisto miten tuoda vois? Kuni veitsi vain se leikkaa sydänjuuria. Taittui peitsi, löit sä veikkaa turman onnella. Täällä yksin voittajalle päivyt paistelee. Pettymyksin kulkevalle kuilu aukenee. Sumupilvet raskahasti kaiken kietovi. Ivan ilvet kamalasti vilhuu vastaasi. Keltalehti maahan putoo, lokaan tallataan. Turmas ehti, noin se kutoo sulle verkkojaan. Hornan väet täällä, tuolla, teljet tuhoisat. Muut sä näet voitonpuolla, — itse uppoat. Ihmishaamu kuni haaksi harhaat ruoriton. Valkee aamu, ainiaaksi kohtaat kurimon. Puiston rantaa laineet tummat lyövät synkät niin. Kuohu kantaa viestit kummat: vaivuit syvyyksiin. REPALEISET. Kunne kuljen, kussa käyn, yhä kohtaan saman näyn: repaleinen ryysynuttu, kurjuustaru suruntuttu. Hohtavainen talvisää, kiteet kiiltää, noit' en nää. Koittehessa talviaamun nään vain laahustavan haamun. Kadun loisto, mitä liet? Minne kantajas sä viet? — Tuost' en huoli, katseen näin ma sairahan, sen valtaan jäin mä. Touhu toivorikas — sen ohi kuljen, arkaillen. Elon usko — murhe vei sen. — — Muistan nutun repaleisen. Suuri, kaunis kaupunki, kuink' on kylmät katusi. Repaleiset rivein pitkin siellä näin, mä — kuljin — itkin. KELLARIKERROKSEN LAPSET. Kuule, ääni valittain kohoo taivon äärtä vasten. Kellarissa asuvain itku on se pikkulasten. Siellä katse riutuva, jot' ei helli päivän terä. Kiviluolan lapsella leikkitanner pihanperä. Kävyt, sammal, kukkaset, rannan hiekkapenkeret, aallot loiskivaiset varmaan soisi heille ilon armaan. Haa, on turhaa ruikutus, tuolta soi jo kirous. Vaan ei auta itkun voima eikä kirous ja soima. Paljon maassa onnea, loistoa ja elämätä. — Kiviluolain lapsilla yltyvi vain puute, hätä. ILOTON ILTA. Hän istuu iltaa yksinään, on mieli murheen-arka; tuijottaa illan hämärään nuor' äiti, äitiparka. Ja lattialla kehdossa lepäilee valju lapsi. Sen poski sinenharmaja, iloton valkohapsi. Kuol' isä tehtaan rattaisiin; nyt äiti raataa päivät, ja entisaikain muistelmiin sulommat hetket jäivät. Ei enää lieden ääressä hupaisna häivy ilta, vaan kolkkoa on elämä kuin murheen musta silta. Ja huokauksin katsahtaa taas nuori äiti kehtoon: »Pien' orpo osakseen se saa vain ilottoman ehtoon. — En sua, koito, kantanut mä keväisehen hymyyn. Sun huomenesi kiisi pois pahojen pilvein lymyyn. Mut pieno, äidin lemmellä aatoksen' sua muistaa, kun päivin ratas kiitävä koneessa lankaa suistaa. Ah ryskehessä tehtahan niin pitkä, pitkä olo, ja tuhat kertaa palajan sun luokses, lapsi-polo. Ja iltasella askeleet mun lennättävät sieltä. — Nyt lepää raajat väsyneet, mut murhe murtaa mieltä. Vaan kuinka tässä valvonen, käy synkemmäksi ilta. Ja yhä aukee etehen surujen musta silta.» — ISÄN PUHELU POJALLEEN. Mun isän rautarattaineen he murjoi ammoin. Niin aukes kuilu kurjuuteen vain tuskan kammoin. Taas hetken päivää pilkotti, sain armaan, sulon. Ja toivehissa lempeni näin suven tulon. Mut tehdas ryösti omaltain pois posken pohteen. Sai sinisilmät siellä vain sairahan hohteen. — Sä synnyit. — Äitis väsynyt jäi syliin tuonen. Iäksi sammui hymyilyt ja syke suonen. Nyt työhön yksin taivallan ja yksin palaan. Mies — surun kätken katkeran mä sydänalaan. Sait elon aamun ankaran, vois olla toisin! Ah jospa uuden maailman ma luoda voisin. Taas aatokseni vauhdin saa, kun sinut tapaan. Mä tahdon henkees puhaltaa nyt hehkun vapaan. Sinussa jääköön kytemään vihani valkeet. — Käy koston tulet liekintään, kun lietsoo palkeet. — Laps, polvellani istu vain ja leiki hetki. On isäs orja — raadantaan taas hällä retki. YKSIN MAAILMALLA. Isä yksinänsä harhaa maailmalla töissä. — Eipä talven öissä unta saa hän; tähtitarhaa tähyy silmä kaihossaan. — Koti kaukana on vaan. Muistuu mieleen vaimon nuoren kirkassilmää kaksi, aatos ankeaksi käypi alla tuskan vuoren. — Entä lapset? Hymyjään milloin isä nähneekään? — Tuolla tehdas — tuossa katu, köyhän miehen matkalatu. — Kodin tähtöstä ei näy; — sydän kivikovaks käy! III ILOLLA TERVEHDÄN. Ilolla tervehdän jokaista aatosta, mi syttää sydämet, jotka nukkui untaan. Se salamana yötä häikäisee ja lankee valheen valtakuntaan ja herättää ja hämmästyttää. Ilolla tervehdän jokaista säkenöivää sanaa, min hehkumieli julki linkoo. Se kaikkehen, mi lahoo, mätänee kuin säilä kuolettava sinkoo ja ainiaaksi kuoloon manaa. Ilolla tervehdän jokaista tekoa, mi vastaisuuteen kuin kiila sitkas ponnistaapi. Sen eessä repee kaikki kelvoton, ja terve sijahan vain saapi, niin elo siirtyy uomaan uuteen. Ilolla tervehdän mä uskoa, mi siirtää vuoret ja elävöittää kasteen lailla, saa vihannaksi elon aavikon ja yhdistävi mielet nuoret jo käymään aamunkoiton mailla. SYDÄMELLENI. Ah sydän ikinuori, taivaan laina, min hehku valostavi elon tieni, muu onnen osani jos liekin pieni, sun tähtes jumalia kiitän aina. He varmaan siunasivat äityeni, myös hellin katsahtivat minun puoleen, jos kuinka joutunenkin vaivaan, huoleen, niin rohkeasti sykkää sydämeni. Kun vaihtuu suvi, talvi; elon rata käy tietään mutkallista yllätyksin, niin liikut, sydämeni, värähdyksin; mä elän, maailma jos miltä näyttää, ja vuolas virta suoneni mun täyttää; on murhe, ilo, kaikki ihanata. MÄ KIITÄN. Te elättekö, suuret jumalat, kuin muinen, kannatteko valtikkaa, kun iskee ukkonen ja salamat ja talven maille, suvi vaeltaa; myös kohtaloni johditteko? Niin nyt teille puhkeen kiitoksiin vuoks toivehitten täyttymättömäin ja kaihojen ah aina kyteväin ja kangastusten, joita tavottamaan en väsynyt ma kuolohoni hamaan, päämäärän vuoksi, jota saavuttaa en konsaan, konsanaan mä saa. On haava povessani polttava, ja ruhjoo ristiriita sielua. — Mä kiitän tuskaa jäytäväistä, syvää, eloa kiitän yhä ylentyvää. Mä kiitän, etsijän kun osan sain, inehmo, — pisarainen vain. KYYNEL. Kyynel, tukahduksiin hiljaa heityit, sielun salauksiin häivyit, peityit. Puhjennut et esiin, poveen kierit, vaivuit, sydänvesiin syviin vierit. Kyynel, vuotta monta noin sä elit. Tuskaa pohjatonta piilottelit, kunnes helmyeksi saivat kitees, laukes ainaiseksi raskaat sitees. Kyynel, vaivoissansa sinuun, rinta kätki kalleintansa, ihaninta. Siks' on pyhä palo säihkylläsi, käyt kuin taivaan valo kätköstäsi. JOSPA VOIS. Ah jospa vois kaikota pois, pääskynä heijata siinnossa satehen kaaren, perhona leijata kummuilla terhensaaren, helmenä aaltoihin hukkua, iäksi nukkua, piillä simpukan lailla sointujen mailla! Ah jospa vois! LAULU KULTAKUTREILLE. Niin kauan päivän esti kolkko muuri, ja autius vain kesti, suru suuri. Kuin varjo päivin elin, öitä valvoin. Mut onni seisoi selin, turhaa palvoin. Nyt katsahtaissa pienoon päivä hymyy, ja luokse kolkon tienoon onni lymyy. Tuo kultakutrein väike onhan aivan kuin suviaallon läike unheeks' vaivan ja viaton sen somuus lumousta, min tieltä onnettomuus häipyy musta. Mä elon arvan vajaan olin saanut. — On pienon tullen majaan murhe laannut. Taas, sydän, irroittuvat ilmaleijas, ja aukee unikuvat, taivas seljas. SYYSKUVA. Niin mykkä on valkokoivu, ei lehvät laulaen soi. On raskas aaltojen siinto, ei kaislikko hymytä voi. Lymys aurinko alle pilvein, ja usvassa itkee maa, ja rannikon lintu rukka puun oksalla vaikertaa. On hiljaisuus niin synkkä, sydän kauhistukseen jää, kun murheen musta purje yli ulapan häämöttää. Ja kaukaa kärsimysmajat nyt sieluhun kangastaa, sadat nousevat kurjuuskuvat, ja tuskasta huokaa maa. Maa kaunehin maailmassa, miks' noin olet onneton, miks' raukoilla rantamillas yhä vaiva valtias on? — Kysy ellös, turhaa se oisi. Ei kenkään vastaa, ei. — Niin synkkä on valkokoivu, syys vihreän vaipan jo vei. ENSI LUMELLE. Syksyn unta uinuu kukkaset. Ensi lunta, talvi, satelet. Puusta puuhun väristys niinkuin kärsimys hiipii hiljalleen. Metsätiellä mä yksinäni harhaan. Unten kukkatarhaan mielin häipyä. Tapaan kellastuneet puut lumen vihmeessä, linnut laulusuut mykkinä. Talvi, lumiasi heität, kummut peität. Kukkain ilo kalpenee. — Lunta, lunta, lunta, kuolon unta koko metsä värisee. HYMYJEN LAPSI. Kutreillasi hymyn keiju vallatonna hyppii, leijuu. Silmät pikku veitikat viekkahasti nauravat. Hippasilla pikku jalka elämäsi polun alkaa. Helmi, tytti kultainen, lapsi päivänrintehen, kohdannetko perhos-elon vaiko varjostojen pelon? Minäkin noin ilakoitsin lasna, siit' on aikaa vierryt. — Varjostoihin kulki tieni, mont' on kyyneltä jo kierryt. UNELMAT. Te unelmat niin rakkahat, sulohaavehet armaat. Paras sielustain eli teissä vain, elonpäivät kun kiisivät harmaat. Nyt uhkaako käsi raskas jo? — Liki varjo on musta. Hätä silloin ois mun paeta pois ja etsiä lohdutusta. Te unelmat niin rakkahat, yhä siivillänne mua kantakaa, kunis laukeaa elon maisen hauras jänne. YSTÄVIÄ. Kun Hiljallensa milloin eloni vierii rata, mun unhottaa he silloin. Mut konsa pahimpata on onnettuutta mulla, tapansa koht' on tulla vahingonilo silmissänsä ja ruikutellen haastaa erinomaista sääliänsä... SÄRKYNYT KUVA. Kuvas nostin alttarille, uhrit suitsuttelin sille, ihastelin katsein, runoin, sädekehykseen sen punoin. Itse pyhättööni hiivit, sädekehän rikki riivit, mureniksi iskit kuvan, — hävityksees annoin luvan. Vielä kiittelenkin sua. — Joudat sitten unhottua. — Vasta valhejumaloita kaukaa karttelen mä noita. IV VAPAA VENÄJÄ. Ovat syttyneet tähdet läpi korkean siintävän taivaan Tulet tuikkavat miljoonittain laen kuultavan yllä! Jo hohtavat hanget, lumikitehet kirkasna säihkyy lakeuksilla laajoilla noilla ja juhlivi aarniometsät hopeaisessa helmivyössä. Nyt taivahan valojen silta ja metsä ja maa ne juhlaa, juhlaa pitää. Ja tyyntyvi aavikon tuuli, soi ilmojen hartaus-urut pyhävirttään. Noin koskaan syttynyt tähdet ei Pohjolan yössä. Noin koskaan ei hohtanut hanget maan äärestä toiseen kuin nyt, kun vuossataiskahleet Itä murtaa. Noin koskaan ilmojen urut ei soineet. Noin koskaan aavikon tuuli ei lepohon mennyt kuin nyt, kun Venäjä herää ja suurena, vapaana kohoo! Nyt Pohjolan yöstä se rientää tähtien soihtu ja vapaata Venäjää tervehtää. MEREN RANNALLA. 1. Eespäin vierivi virta, oma sen uurtama uoma, muitten ei valmiiksi luoma. Eespäin kuohuvi koski, jokainen pisara elää, rientämysriemusta helää. Eespäin järvien laineet odotustuskaisna kovin rientää sykkivin povin. Eespäin meressä aallot kulkevat riehussa myrskyn, nostaen pinnalle tyrskyn. Eespäin! elämän laulu aaltojen keskeltä kajaa, pisarat toistansa ajaa. — 2. Kuinka onkaan ihanainen meri, kun se levotonna kuohuu, kiehuu esiin pohjavetten ponnistaissa, taistohaluisna sen povi riehuu. Aaltoin kuohupäisten huminasta kaikuu valtalaulu suuren hetken, jolloin elämä on täyteläisin vaeltaen vauhdikkaisen retken. Joka aalto huutaa: joudu, joudu, tahi paikallesi tuohon taannut! Nyt on aika rientää riemumielin, jos liet aikoinasi maassa maannut. Noin sä kuohujen näät kohoavan, elon valtalaulun kumman kuulet. — Yllä taivas siintää sinipilvin, puhaltavat raikkaat aamutuulet. Elää meri, joka pisarassa piilee rantain kuvastamat taulut, piilee kaiho uusiin näkemyksiin, — puhkee vapauden valtalaulut. 3. Käy rynnäten vaahtoharjat meren pintaa. Noin tuskien, riemujen sarjat ne vellovi rintaa. Käy kuohuen pohjavoimat syvänteistä. Noin nousevat tunnon soimat, saa muurina seistä. Käy voimaansa villiä laulain pisaraiset. Noin suurta on katkoa paulain pois langat maiset! Käy päivähän pärskyt ne tuolla ja hukkuu. Noin hetkinen hehkua, kuolla kuin kupla, mi nukkuu! Ei kuolla, nukkua lainkaan! Iät elää! Iki-elämän mistä mä sainkaan? — Meri helää! 4. Kera aaltojen venhomme lennä, päin kaukorantaa jo ennä, josta siintävi aamun koi, pois ahtailta rantamilta sinivihreä, vilpoinen silta vie, tuuli kun ilmassa soi. On uljasta, pelkoa vailla, lokin lentävän kulkea lailla, sydän nuorena riehahtaa. Me etsimme untemme nientä, mitään siellä ei ahdasta, pientä, kaikki kaunista, sointuisaa. Meri, harppua soita sä meille, kun kuljemme toivojen teille päämääränä onnen maa. Sitä nähty ei koskaan ennen, nyt löytöretkelle mennen ken henkensä uskaltaa? Kuka kanssamme purtensa suuntaa päin päivyttä, kaukaa mi puuntaa yli ankaran aallokon. Päämäärä voi kaikota yhä, tää riento, riento on pyhä! — Kuka urhea, uljas on?! VILLIHANHET. Kun huokuu raskaasti hallasuo ja laiho rinteillä vavahtaa, kun pohjan taivas jo loimun luo, he silloin lentohon havahtaa. He tänne saapuivat palvomaan suv'öitten herttaista hohtoa. Taas syksyn tullen he etsii vaan aurinkoaavoille johtoa. Niin ilma siintävä, kuulas on, mut maassa kuoleman harmaus. He tuolla nousee jo lentohon, uus' aukee untensa armaus. He parvin pilvihin kiidättää ja muistaa palmujen väikkehen. Suon kylmä aavikko alle jää, hyy kahlii järvien läikkehen. He talven helmaan ei jäädä voi, ei syksyn kourissa itkeä, kun lämmön maista jo kutsu soi ja kantaa siipensä sitkeä. He lentää, uuvu ei yksikään ei heissä hentoa, heikkoa. Niin suurta, vapaata siivillään on taivon ääriä leikkoa. — On hallasuo yhä huurussaan, ja mättäät usvahan vaipuvat. Mut taivon kaukaisen rantamaan he parvi parvelta haipuvat... KUOLEMATTOMUUTTA. Uhkaa se mullalla sielusi maataa, kurjalla kullalla aattehet kaataa. Uhkaa se katkoa henkesi lennon, julmasti ratkoa haavehen hennon, elävän paulita vankilan hautaan, ihmisen naulita ristinpuu-lautaan. Turman sä torjutko, estätkö juonen? Taikka jo horjutko helmahan tuonen? Horjunet. — Haavehet kuitenkin lentää, nousee kuin aavehet, elohon entää. Helmasta aikojen aattehet herää, voimalla taikojen tekevät terää. Jälleen ne välkkyvät taivahan ruskot. Jälleen ne hellyvät innot ja uskot. Tähtien piirit ne tuiketta jakaa. Korkeella viirit ne maassa mi makaa. Kestänet. — Puhkeaa tomuskin kukkaan. Unelmat uhkeaa, menneet ei hukkaan. MIES. Inhalaisen iskuin lyömä martahaksi maahan kaatuu miesi, salavainon syömä. — Luuletko: hän maahan maatuu? Ei! Jo laukee tahdon salpa, tulvana nyt vierii voima. Terästyypi järjen kalpa tahdon tarmon aateloima. Nousee, häväistykset häätää, aukoo viisauden uksen. Suojamuuriksensa säätää ihmisyyden, valistuksen. Pakenevat pahansuovat aateloidun miehen mieltä, niinkuin öiset varjojuovat hiipivät pois päivän tieltä. Moni kysyy, ihmettelee: mistä rintaan rautavalli? — — Sydän siellä sykkäelee, joka sorrantaa ei salli. AJATUS. Sä kun sytyt, herää hengen valo, uusi ihminen. Syttyy sieluun palo tulen ikuisen. Sä kun sytyt, näämme erhetyksen tuhatvuotisen, mielten hämmennyksen, paljon hulluuden. Sä kun sytyt, arvottomaks' kääntyy valheen palvelus. Ohje uusi sääntyy; riento, kutsumus. Sä kun sytyt, elon tarkoitustaan etsii ihminen, tahtois yöhön mustaan heittää sätehen — — — HUONOSSA SEURASSA. On pieni vaiva, mi syntyy, jos täytyy joskus olla seurassa tyhmyrein tai ilkiöiden. Mut se on onnetonta, jos jääpi yksikseen ja silloin tuntee, ett' ompi tyhmyrin tai konnan alhaisen seurahan syösty. — Niin pian vieraan seuran huononkin voi tilittää ja jättää silleen. Mut itses kanssa tili raskahin, se tuottaa tuskaa äärimmilleen. YHDENVERTAISUUTTA. Ihannetta etsit, houkka, täällä löytämättä. Sydämiä kalvaa toukka, kahle käärii kättä. Aukee tuonen tupa jäinen, ihanteesi tapaat: kuningas ja kerjäläinen säädystään on vapaat. Makaa tasa-arvon unta viisahat ja hullut. Haa — jo untes valtakunta vihdoinkin on tullut. ISRAEL JA JEHOVA. Kävi turmelus Israelissa, rikos, rutsaus täytti maan. Pyhä suitsutus synagogissa oli valheuhria vaan. Papit palveli mammonaansa osan orvoilta ryöstäen. Päämiehet valtikkaansa piti ikeenä ihmisten. Niin Jehovan välkkyvä miekka se sinkosi huotrastaan. Ja vapisi Juudaan hiekka, oli kansakin kauhuissaan. Ja huulilta profeettainkin soi tuomion toitotus: »Nyt täyttyvi uhkaus lainkin, syvä näät oli lankeemus.» Mut kuinka lie käynyt sitten, toki virkosi kansa ja maa. Läpi Jehovan tutkaimitten taas alkoi se ponnistaa. Myös nousivat rikos ja riehu, sudet entiset irralleen; synagogissa uhrien liehu, tekohurskahat temppuineen. Noin Israel kiihtyi humuun, vihan villin aukesi tie. — Mut Jehova häipyi sumuun sen jälkeen nähtykö lie? — ELON MARKKINOILLA. On elon markkinoilla tungos, tohu ja kiihkeätä vaihtokaupan kohu. Myös sekalaista väki, mistä tietää, ken veijari on, luottoa ken sietää? Ja kukin päänsä, sydämensä kamat tuo tarjolle, on tuottehet ne samat, joit' ompi kaupiteltu sataisvuosin, jos liekin saanehet ne uuden kuosin. Mut kuinka kilvataan, niin tyhjä tasku on tulos, vararikko, jälkilasku. Pää, sydän särkyneet; ja mieli musta vain vartoo tuonen oven avausta. LUOSTARIVELI. Paha enne: mustat kortit vastaisuuteen katsoessa. Tiellä muurit, rautaportit, mieli murheen kahlehessa. Näki unta lemmen häistä, syleillä sai rintaa jäistä. — Lohdutusta poven haavat munkkikammiossa saavat. Eessä pyhän Madonnan, jumal'äidin suloisan kieltää koito maailman. Syttää tulet kynttilään, ilot kieltää elon tään. — Riutuu suureen ikävään... ERI TEILLÄ. Vastakkaisin käypi tiemme: Sinä kuljet pintapuolla, minä mielin elää, kuolla syvänteissä — siksi liemme, saman emon lapsukaiset, vieraita kuin muukalaiset. Sinä päiväperhon lailla leikiten käyt elon mailla. Mua veren kutsu ajaa käymään kumman kuilun rajaa. Erilaiset täällä tiemme; — mitä iäisyyteen viemme? *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN HARHA *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.