The Project Gutenberg eBook of Viimeinen laiva This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Viimeinen laiva Kolminäytöksinen näytelmä Author: Maila Talvio Release date: November 21, 2024 [eBook #74775] Language: Finnish Original publication: Porvoo: WSOY Credits: Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIIMEINEN LAIVA *** language: Finnish VIIMEINEN LAIVA Kolmenäytöksinen näytelmä Kirj. MAILA TALVIO Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1922. HENKILÖT ISOISÄ SCHULTZE, eläkettä nauttiva postimestari. ROUVA ELVIRA BASK, hänen tyttärensä. ROUVA CECILIA SALAVA, isoisän pojan leski. AMALIA, | SYLVI, | rva Salavan lapsia ensimmäisestä avioliitosta. TUURE, | LYYLI CECILIA, rva Salavan tytär toisesta avioliitosta. VÄINÖ SORRI, jumaluusoppia lukeva ylioppilas. TOHTORI ILMONEN, kylpylän lääkäri. NEITI ANNA ILMONEN, hänen tyttärensä. Rouva Salavan arkihuone isoisä Schultzen talossa: suuri, muinoin komea, nyt iloton suoja, jonka taka-alalla kulkevat vasemmalta alkaen portaat yläkertaan. Portaiden ensimmäisen ja toisen syöksyn välillä on tyhjä tasainen ala, jolla isoisän vanha nahkatuoli. Oikeanpuoleinen osa huoneesta erotettu lautaseinällä ja päästään tähän siten syntyneeseen pieneen huoneeseen tapettiovesta. Oven avautuessa näkyy vaatimaton puusänky haaltuneine vaatteineen, kirjavine irtopeitteineen, pöytä, puutuoleja ja tumma vanha piironki, seinällä jokin raamatullinen kuva. Yksi varsinaisen huoneen ikkunoista jää pienen huoneen puolelle ja lankeaa tästä valoviiva yli matkakorin. Kaksi ikkunaa jää oikealle varsinaiseen huoneeseen. Toisen alla reheviä, kukkivia verenpisaroita, toisen alla Lyyli Cecilian rullatuoli. Seinällä ikkunan vieressä telineellä Lyyli Cecilian pieni nukketeatteri. Ulkoa näkyy mikäli mahdollista pikkukaupunki puutarhoineen, jotka kesän jäljeltä alkavat kellastua. Keskellä huonetta pyöreä ruokapöytä tuoleineen. Pitkä vanha sohva. Seinäkello. Piano. Vasemmalla, likinnä näyttämöä, ovi ulkoeteiseen kuisteineen, sekä ovi keittiöön ja asuinhuoneisiin. Seinillä vanhoja kuvia sekä siluetteja soikeissa kehyksissä. Kattolamppu tomuttuneen harson peitossa. Elokuun viimeinen päivä. Auringonpaisteinen aamu. Rva Salava istuu pöydän ääressä, yllään vanha, kerran kaunis aamuviitta. Amalia tuo sisään kahvia. Sylvi kantaa jotain parsimaansa ja silittämäänsä liinavaateläjää matkakoriin ja painuu polvilleen sitä asettaessaan. Sohvalla, yllään frakkipuku, Tuure, unessa. Rullatuolissaan Lyyli Cecilia, ahkerasti kutoen jotain suurta valkoista, kevyttä liinaa. Avonaisesta ikkunasta, jonka uudinta tuuli nostaa, kuuluu elämää kaupungista. Tornikello lyö heleästi kahdeksan kertaa. Hetken perästä lyö talon vanha kello naristen ja kehräten kahdeksan kertaa. Mieliala jännittynyt ja täynnä odotusta. Äänettömyyden kestäessä Amalia hoitaa kahvipöytää ja Sylvi kuljettaa parsittuja sukkia ynnä muita tavaroita matkakoriin. Keskustelu tapahtuu askartelun aikana. I NÄYTÖS AMALIA No, kyllä näkyy, että juhlat ovat lopussa ja arki alkaa. Sen te olette näköisiä kaikki. Vai odottaako joku vielä jotakin? Tänään lähtee viimeinen laiva, mutta ehkä joku sittenkin vielä odottaa rakkaudentunnustusta... No, äiti, tuleeko siitä sinun ja tohtorin välillä valmista? Vai apteekkarin puolelleko se kääntyy? Taisit eilen tanssia niin, ettet jaksa sanoa yhtään sanaa. Kas, koskeehan se hiukan meitä tyttäriäkin — joita ei tosin kukaan usko sinun tyttäriksesi, niin nuori ja kaunis kuin sinä olet, äiti. No, eikö ollutkaan hauskaa? RVA SALAVA Minä vain ajattelen... Hyvä rakas Amalia... älä viitsi tänään... AMALIA Enhän minä mitään pahaa. Onko se nyt niin ihme, jos kysyn mimmoista oli jäähyväistanssiaisissa. RVA SALAVA Toisen kerran, Amalia. Minulla on tänään niin paljon ajattelemista... AMALIA Tietysti, tietysti, jollet vielä ole päättänyt kenelle annat sydämesi. Tuure, Tuure hoi, herääpäs sinä kertomaan jotakin eilisillasta. Kuinka sinun asiasi sitten ovat menestyneet? Saatko sinä hänet? RVA SALAVA Hyvä rakas Amalia, voit jo huomenna kysyä niin paljon kuin tahdot. Mutta ei tänään, ei tänään, ei tänään. En saanut unta. AMALIA Aa, äiti ei saanut unta. Ja edessä tällainen vaikea päivä. RVA SALAVA hermostumistaan hilliten. Kuka sen on sanonut, että se on vaikea? AMALIA Ei kukaan, ei kukaan. Mutta ajattelin vain että se luonnostaan olisi vaikea niille, jotka ovat ottaneet osaa kylpyläelämään. Minähän olen ollut aivan ulkopuolella. Mutta äiti ja Tuure ja Lyyli Ceciliakin — onhan teidän kaikkien edessä jäähyväiset. Sillä ette kai te mukaan lähde, kyllä kai te jäätte rannalle... RVA SALAVA Kuka tietää vaikka lähtisimme... AMALIA Todella? Se oli uutta se. Sinä ja Lyyli Cecilia — vai ollaan jo niin pitkällä... RVA SALAVA Ei missään olla. Ei yhtään missään. Minun pitäisi vain saada vähän rauhaa. AMALIA No, minähän pian lähden työhöni. Voittehan sitten täällä kaikessa rauhassa ajatella. Ja läpikäydä rakkaita muistoja... ja valmistaa matkaa. Miten vain. SYLVI Hyvä Jumala, pitääkö meillä aina riideltämän. Onkohan missään niin onnetonta kotia. Ajatelkaa mikä suru Väinölle, jos täällä vielä hänen lähtöpäivänään vallitsee epäsopua ja riitaa. Hänellä on muutenkin tänään vaikeuksia... Kaikki nämä vuodet Väinö on tehnyt työtä saadakseen kotiimme rauhaa. AMALIA Väinö ja Väinö ja rauha ja rakkaus — en viitsi kuunnella. SYLVI Sinä tiedät miten hän on taistellut saadakseen aikaan sovintoa ylä- ja alakerran välillä ja meidän sisarusten kesken... AMALIA Kyllä hän täällä on saarnannut ja piessyt tyhjää ilmaa. Mutta tekeekö hän sinusta koskaan pruustinnaa, se nähdään. SYLVI Minä tiedän hänen taistelunsa... Kyllä hän vielä näyttää... AMALIA Tuure, etkö jo alkaisi liikuttaa luitasi. Oletko sinä taas juovuksissa? Et sinä tuota tietä tohtorin tytärtä saa... Siinä taitaa yksi kihlaus mennä pormestarinnalta sivu suun. Hänellä oli niitä tässä vasta kolmetoista — lisäksi niin onneton luku. SYLVI Minulla ei olisi sydäntä näyttää toiselle, että kaikki hänen ponnistuksensa rauhan puolesta tässä kodissa ovat olleet turhat. AMALIA Nähköön hän vain, sinun Väinösi, ettemme me Schultzet ole mitään pajunvitsoja, joita hän taivuttelee mielensä mukaan. Olen hänen saarnoistaan saanut yhtä tarpeekseni kuin isoisä. Lähden karkuun, niinkuin isoisä, jos hän vain vielä alkaa saarnata »vangituista sieluista». SYLVI Amalia, hän on viimeistä päivää täällä... AMALIA Niin — tämä kahdenkymmenenkahdeksanvuotias ylioppilas, joka lähtee ensi lukukaudekseen yliopistoon. SYLVI Kuinka sinä voit! Äänettömyys. RVA SALAVA Hyvä Jumala, kun minä ajattelen, että suvi on ohi ja tänään lähtee viimeinen laiva... AMALIA Surullista, surullista. Edessä koko pitkä talvi. Ei ketään tule tervehtimään — meidät köyhät unohdetaan aivan niinkuin oli unohdettu ennen kuin tohtori Ilmonen tuli tänne ja keksi täällä entisen rakastettunsa ja hänen ramman tyttärensä. RVA SALAVA Ei, ei, minä en jää tänne, en ole täällä enää yhtään talvea sinun kanssasi... SYLVI Amalia, kun et sinä kuitenkaan tarkoita pahaa, niin miksi puhut. Äänettömyys. LYYLI CECILIA Oletteko te nähneet mitä on tapahtunut tänä yönä? No, tulkaa katsomaan. Ruusut ovat puhjenneet. Koko esplanadi täynnä. Pelkäsin etteivät ne ehtisi. Se on Yön Kuningatar. Niin paljon ehtii tapahtua yhdessä yössä. Ja yhdessä päivässä myöskin. Kuinka ne ovat suuret ja valkoiset. SYLVI Todella. Eivätkä ne työtä tee eivätkä kehrää, taivaallinen Isä heidät vain noin kaunistaa. AMALIA Aivan niinkuin tuon meidän äidin: hänkään ei työtä tee eikä kehrää, alati vain kukoistaa — ja rakastaa. RVA SALAVA Amalia, mikä sinun tänään on? Oletko onnettomasti rakastunut sinäkin? SYLVI Nyt minä ymmärrän: sinunkin viimeinen laivasi lähtee tänään... Kyllä se on nähty kenen kanssa sinä haaveilet kuutamossa harjulla... AMALIA Minun pääni kyllä pysyy selvänä, niin rakkauden humalassa kuin lienettekin kaikki muut. Äänettömyys. LYYLI CECILIA Yhdessä yössä ehtii tapahtua paljon ja yhdessä päivässä myös. Saatte nähdä että tänään vielä tapahtuu. RVA SALAVA Miksi sinä niin arvelet? LYYLI CECILIA No, kun nuo ruusut noin avautuivat. AMALIA Kai niiden joskus piti avautua. LYYLI CECILIA Väinö sanoo, että on paljon kukkia, jotka eivät koskaan puhkea. SYLVI Väinö on aina niin syvä. RVA SALAVA Väinökin lähtee. AMALIA Kyllä onkin jo aika. Äänettömyys. TUURE sohvalta, puoleksi laulaen. Toisill' annan rukkaset ja toisill' annan kukkaset... AMALIA No vihdoinkin. Älä vain käänny toiselle kyljellesi, niinkuin sinulla on tapana tehdä. Meille tulee tänään vieraita. Mehän olemme tänä suvena olleet niin ihmeteltävästi etualalla — kiitos kauniin nuoren äidin ja hänen tyttärensä. SYLVI Sinäkin olisit kaunis ja nuori, jos olisit sovinnollisempi. TUURE Helkkarissa, tuleeko tänne vieraita? AMALIA Totta kai hyvästi sanomaan. TUURE hyräilee hajamielisenä. Das Meer ergläntzte weit hinaus... SYLVI Tahdotko isoisää tänne, kun noin meluat... RVA SALAVA Lyyli Cecilialle. Sinä säikähdytät minua. Luuletko todella että tänään jotakin tapahtuu? LYYLI CECILIA Nuo ruusut vain sanovat. RVA SALAVA Mitä ne sanovat? Hyvä Jumala... LYYLI CECILIA En tiedä. Ehkä tapahtuu jotakin suurta ja valkoista. RVA SALAVA Oletko kipeä? LYYLI CECILIA Ajatteletko että voisin kuolla nyt? RVA SALAVA En toki. Mitä muuta hyvänsä. Mutta kun itse sanot. Mikäpä muu voisi olla suurta ja valkoista. LYYLI CECILIA Eikö elämä sitten? RVA SALAVA Rumaa se on elämä. Pientä ja mustaa. Jollei ole veripunaista. LYYLI CECILIA Veripunaista... RVA SALAVA Lyylikki, olethan minun ainoa pieni ystäväni etkä jätä minua. LYYLI CECILIA Olen. RVA SALAVA Et jätä minua, vaan seuraat minua minne menenkin. Et jätä minua vaikka pyytäisinkin. LYYLI CECILIA En. Äänettömyys. RVA SALAVA Heittäisit jo tuon kutomisen. Kyllä huivi jo on tarpeeksi suuri ja kaunis. LYYLI CECILIA Annalle ei mikään ole tarpeeksi kaunista. TUURE Toisill' annan rukkaset ja toisill' annan kukkaset. RVA SALAVA Jo nyt olet laulun valinnut. TUURE Se sopii niin erinomaisesti tälle päivälle. RVA SALAVA Sinä meluat nyt erikoisesti sitä varten, että saisit isoisän alas. SYLVI Sanomalehti-ilmoitus! Kyllä hän pian on täällä. Hän odottaa uutta vuokralaista. AMALIA Laula sinä vain, Tuure. Tämä on juuri niitä päiviä jotka antavat toisille rukkasia, toisille kukkasia. SYLVI Nyt te taas alatte. Väinön pitää siis viime hetkeen asti kuulla meidän onnetonta kinasteluamme. TUURE Vangitut sielut, vangitut sielut! SYLVI Jumalan henki ei ole saanut vapauttaa meitä. Jospa tämä viimeinen päivä toisikin jotakin suurta ja valkoista, niinkuin meidän pieni Sibylla sanoo. RVA SALAVA Siis kuoleman. AMALIA Ehkä pieni Sibylla yhtäkkiä nousee tuolistaan ja juoksee esplanadiin poimimaan ruusuja. RVA SALAVA Älkää aina puhuko noista valkoisista ruusuista. Minä näen jo edessäni pelkkiä valkoisia hautaseppeleitä. En juuri mitään pelkää, mutta kuoleman kanssa en ole päässyt sovintoon. Eihän kukaan ole sairaskaan. AMALIA Pelkääthän, äiti, yhtä ja toista — esimerkiksi työtä. TUURE Kyllä tästä nyt jo muutkin alkavat ansaita rahaa etkä vain sinä. AMALIA Sinä paras. Sitten äiti pelkää isoisää. RVA SALAVA En enää. AMALIA Ehkä Sibyllan valkoinen ihme on jättänyt tulemisensa viime hetkeen niinkuin rakkaudentunnustukset. Äänettömyys. RVA SALAVA Olet niinkuin ilmetty isäsi. Luulen että pian alan pelätä sinuakin. AMALIA Ei ole minun syyni että olen tässä maailmassa. RVA SALAVA Ei... ei... Eikä minunkaan. Äänettömyys. LYYLI CECILIA Kuka toimittaa minulle kukat tohtoria ja Annaa varten. Tahtoisin jotain oikein kaunista. Voin kyllä maksaa, jahka myyn uudet paperinukkeni. AMALIA No, odota nyt, ehkä vielä itse lähdet kaupungille tänään. Lupasihan tohtori sinut parantaa. Ja kyllä sinua on hoidettu kaikkien tieteen sääntöjen mukaan. Ja puetettu. Ja huvitettu. Koko kaupunki on seurannut parantumistasi. Ei suinkaan nyt niin hieno mies kuin tohtori Ilmonen sanaansa syö. Lääkärimaineensakin tähden... LYYLI CECILIA Hän ei ole taistellut minun parantumiseni puolesta lääkärimaineensa takia. TUURE Kaikki eivät ole pelkkää käytännöllistä hyötyä... RVA SALAVA kuiskaten. Siinä hän nyt on — isoisä! Kaikki vaikenevat. Yläkerrasta kuuluu isoisän ääni. ISOISÄ Mahdatteko te muistaa, te siellä alhaalla, että tänään kello yhdeksän saapuu uusia vuokralaisia? AMALIA Kyllä se on muistettu, rakas isoisä... Tuure, etkö nyt jo nouse. Kahvi jäähtyy. Mitä — etkö makaakin siinä ihka uudessa frakkipuvussasi. Joka varmaan ei ole maksettu. Millä aiot senkin maksaa? Miksi tänne tulet — tätisihän on toimittanut sinulle huoneen kaupungilla. TUURE Tuleeko tänne vieraita? Älkää sanoko että minä olen täällä. AMALIA No, laputa sitten nopeasti tiehesi. Eikö nyt järkesi sen vertaa sano, että Lyyli Cecilialle tullaan sanomaan hyvästi. Hän ei ole parantunut, niinkuin uskottiin, vaan istuu yhä rullatuolissaan. TUURE No, eivät suinkaan ne nyt heti aamulla tule. Minulla on asiaa tädille. AMALIA Onpa teistä tullut erinomaiset ystävät tädin kanssa. TUURE Ei kuulu sinuun. LYYLI CECILIA Anna lupasi kyllä tulla heti kun herää. AMALIA Hänen uutimensa ovat alhaalla kun postiin menen ja joskus vielä kun sieltä tulenkin. TUURE tullen Lyyli Cecilian luo. Voisitkohan sinä auttaa minua? LYYLI CECILIA Minä. Miten? TUURE No... ei mitenkään. Ei mitään, ei mitään. LYYLI CECILIA hiukan levottomana. Miksei saa sanoa että sinä olet täällä? Lyhyt äänettömyys. AMALIA No, jollet tahdo kahvia, niin mene sitten rakkaan tätisi luo. Mutta rahaa ei sieltä lähde. Älä uskokaan. Jos olet tehnyt velkaa siinä toivossa että... TUURE Anna minun olla rauhassa. En ikinä ole nähnyt mitään niin pirullista kuin sinä. Oikea naispaholainen sinä olet. SYLVI Tiedäthän ettei Amalia tarkoita pahaa. AMALIA nauraen. Naispaholainen! No, sanopas nyt naispaholaiselle, mistä olet saanut rahaa viime aikoina. Ei ole mikään helppo asia rakastaa tohtorintytärtä. Kun maisteri Nurmi lähettää kaunottarelle viisitoista ruusua, niin täytyy kamreeri Schultzen lähettää kaksikymmentä. Ja kun luutnantti von Duren kutsuu hänet ajelemaan hevosella, niin täytyy kamreeri Schultzen viedä hänet autolla. TUURE Jollet sinä... jollet sinä... niin minä kuristan sinut! AMALIA Kahvikuppisi on jäähtynyt — jäähdy sinäkin. TUURE Sinä et ole mikään ihminen, vaan kone. Laskukone. Jos sinä joskus rakastuisit — mitä minä tuskin uskon mahdolliseksi, niin sinä varmaan ruusun asemesta kiinnittäisit sulhasesi napinläpeen setelirahan. Niin tekisit. AMALIA Saattaa olla. Mutta seteli olisi kumminkin omani eikä lainattu. Sillä minä olen tehnyt työtä ja elättänyt teidät kaikki ja sinun kamreerintittelisi on vielä varsin uusi. Ja tätisi hankkima. TUURE Minulle käy, hitto vie, mahdottomaksi tästä puoleen tulla tänne kotiin... Yhtäkkiä täysi hiljaisuus. Sokea isoisä on ääneti tullut tuolinsa ääreen, koputtaa kepillään permantoon. ISOISÄ Mitä te siellä riitelette? Koko aamun on pidetty kovaa ääntä. Onko Tuure tehnyt velkaa? Olen sanonut: velkaa pitää peljätä, se on pahempaa kuin synti. Kiitollisuudenvelkaakin. Sillä senkin ihmiset pyytävät takaisin, kun heidän huonosti käy. Senkö tohtorintyttären tähden sinä olet tehnyt velkaa? Mitä sellaisella tekee — ei sillä mitään ole, näyttelijättärellä. TUURE Jätetään ne, isoisä. Onko täti kotona? ISOISÄ Missäpä hän sitten olisi. Ehkäpä torilla ostamassa kotiin kalliita ruokia. Ei, turhiin ei panna rahaa. Kun ei silmiinkään panna, vaikka ne voisi rahalla saada näkeviksi. Toista on jos sattuisi vuokralainen, joka... TUURE Täti on siis siellä ylhäällä? ISOISÄ Missä hän sitten olisi, johan sanoin. Vai luuletko, että pidän kalliita palvelijoita? Ne ovat tuhlareja varten. Tätisi siivoo ja järjestää taloa — etkö sitä tiedä — vaikka Baskilta jäikin pieni perintö. Missä tätisi olisi, jollei naisten työssä? Vai onko hän ehkä kutsunut sinut? Olen luullut tuntevani mantelin ja vadelmien hajua. Ettei vain olisi kutsunut muitakin — senkin hupsu. Tule sitten. Hän sanoo sinun olevan korean pojan — minä en muista. Viisitoista vuottako siitä jo on? En tarkoin muista. Mutta rahaa älä pyydäkään, silloin paiskaan sinut alas portaita. Rahaa pitää rakastaa ja kunnioittaa. Ei mitään tohtoreja eikä leikkauksia. Toinen asia on, jos sattuisi vuokralainen, joka olisi tohtori. RVA SALAVA Isoisä hyvä, menkää ylös. Tuure, mene nyt. (Kuiskaa.) Tuure, pidä hiukan kiirettä, en jaksa nyt... Isoisä hyvä, menkää nyt, meidän täytyy täällä järjestää... ISOISÄ Vai sinä, Cecilia Hordel, komenteletko sinä täällä. Muista sinä, kuka olet, taikka teen sen lastesi kuullen tiettäväksi. Varo sinä, etten aja sinua kadulle, minne sinä kuulut. Olen sinua tarpeeksi kauan katsellut... RVA SALAVA Isoisä, menkää nyt. Tai puhun minäkin. Te olette tarpeeksi kauan piinannut minua ja lastani. ISOISÄ Piinannut — vai piinannut. Miksi sitten olette täällä? Hannanhan. Olisitte vapaasti voineet lähteä. Ehkä olisin voinut näyttelijä Salavan tyttärelle kustantaa jonkinlaiset kottikärryt, vaikkei tietysti niin kallisarvoisia kuin herra tohtori Ilmonen... RVA SALAVA hilliten itseään Postimestari Schultze...! TUURE Koetetaanpa nyt olla ihmisiksi. Lähdetään nyt. ISOISÄ Tervetuloa vain, poikaseni. Tätisi on aina pitänyt kauniista miehistä. Vaikkei Bask suinkaan ollut kaunis. Mutta hänellä oli muita etuja ja kyllä hänessä vain miestä oli sellaiselle kuin sinun tätisi. Ihan samanlainen hän oli kuin äitinsä. Mutta hänen äidilläänkin oli etuja, ei sovi muuta sanoa. Tervetuloa vain poikaseni, kamreeri. Mutta auta armias, jos olet tehnyt velkaa... Niin, mitä minun pitikään sanoa. Onko huone järjestyksessä? Kello löi äsken kahdeksan. Ovatko kaikki hakotukkimiehen tavarat poissa? Piirongille pitää panna kukkia. Sylvi voi juosta ottamaan esplanadilta, ei sitä kukaan huomaa. Ja tulkaa hakemaan minua itseäni, kun vuokraajia saapuu. Täytyy koettaa saada huone heti vuokratuksi, että vähän tulojakin karttuu. Muutenkin on talo täynnä laiskaa väkeä, joka kuluttaa, näyttelijöiden leskiä ja lapsia. Sylvi, joko huone on tyhjä? SYLVI Kenenkähän isoisä luulee saavansa tänne. ISOISÄ Aina jonkun yhtä hyvän kuin Väinö Sorri hakotukin äärestä. Lääkärin ura on pitkä ura. Mutta katsokaakin sitten, ettei synny pitkiä kihlauksia, jotka eivät ikinä pääty naimisiin. Sylvi olisi tänä kesänä voinut saada rikkaan, arvokkaan miehen... SYLVI Isoisä tietää, etten ikinä huoli kenestäkään muusta kuin Väinöstä. Odotan häntä vielä kymmenen vuotta, jos niin vaaditaan. Väinö Sorri on morsiamensa puhuessa tullut huoneeseen. ISOISÄ Se laulu kyllä osataan ulkoa. Toisena Raakelina olet sinä nyt odottanut seitsemän vuotta ja saat vielä odottaa toiset seitsemän, ennen kuin hän sinut elättää. No, kernaasti minun puolestani, mutta katsokaa, että huone on kunnossa kello yhdeksään. Ja kutsukaa sitten minut. Lääkäreillä on etusija. Kääntyy lähtemään. SORRI Huomenta, postimestari Schultze. Ei hätäillä. Kyllä ne kaikki aikoinaan tyhjenevät, tyhjenevät huoneet ja tyhjenee kaupunki ja näkyvät tyhjenevän ihmisten pääkopatkin, kun ikää karttuu. ISOISÄ Vai olet sinäkin täällä. Hyvä on. Älä unohda, että olet velkaa kolmen kuukauden vuokran. SORRI Koetetaan maksaa, postimestari Schultze, koetetaan maksaa. Minä nostan heti lukukauden alkaessa stipendini ja lähetän... ISOISÄ Et minnekään sinä täältä mene, ennen kuin olet suorittanut kaikki. SORRI Hyvä on. Ei viitsitä riidellä. Minähän nyt lähden. Kas, se omatunto on sellainen epämukava laitos. Ja se on jokaisella. ISOISÄ Ei mitään saarnoja enää. SORRI Se on teilläkin, kunhan se vain heräisi. ISOISÄ Ei, sanon minä. Huone on minun ja minä annan sen kenelle tahdon. Tohtori sen saa, joka ymmärtää jotakin silmistä, sellainen kaunis huone. RVA SALAVA Tuure, lähde toki isoisän kanssa. Muuten hän ei ikinä lähde. SYLVI Me tyhjennämme juuri huonetta, isoisä lähtee vain rauhassa. TUURE Väinö, alapas veivata saarnaasi vangituista sieluista... AMALIA Isoisä, nyt hän alkaa puhua vangituista sieluista... ISOISÄ vastenmielisyyttään hilliten. Puhukoon vain, minä en ole mikään vangittu sielu, teen mitä tahdon. Mutta täällä on kyllä muita, jotka ovat kahleissa. Maailman pahimman herran kahleissa — sanonko hänen nimensä? RVA SALAVA Ei ole tarpeellista, isoisä. Me kyllä tiedämme. Mutta lähtekää nyt. Jos Tuuren pitää tavata tätiä, niin eikö olisi parasta... Auta isoisää ylös portaita. ISOISÄ Kyllä minä näissä portaissa löydän. Sinä luulet, Cecilia Hordel, että muutkin kompastuvat yhtä helposti kuin sinä. Olit taittaa täällä niskasi, viimeksi kun tulit alas näitä portaita. Minä kyllä pääsen... RVA SALAVA Teillä on hyvä muisti, isoisä. Mutta olisi parempi, jos ette nyt käyttäisi sitä. ISOISÄ Ja miksei minulla olisi hyvä muisti? Tarvitsen sitä vielä, en aio kuolla pitkään aikaan, niinkuin tiedätte. RVA SALAVA Te ette koskaan kuole, postimestari Schultze. ISOISÄ leikillisesti. Älä tee lapsiasi surullisiksi, Cecilia Hordel. RVA SALAVA Te olette yhtä iankaikkinen kuin raha. ISOISÄ Ohoh, olisivatpa asianne sitten huonolla kannalla, lapsi raukat. Saisitte kauan odotella perintöjä. Yhtä iankaikkinen kuin raha! Olisipa se somaa. Tyttäreni Elvira, kuparisepän leski, luki minulle hiljan sanomalehdistä, että Amerikassa eräs rikas mies oli surmannut vaimonsa saadakseen haltuunsa hänen perhebriljanttinsa. Tuo rikas mies oli 105 vuoden vanha. Niin voi käydä — kuka sitä tietää. No, miksi rahaksi te minua sanoisitte? AMALIA Kultarahaksi, rakas isoisä. Sehän on lujaa ja kestävää niinkuin isoisä... SORRI hyväntahtoisesti naurahtaen. Paperirahaa minä ajattelen. Oikein sellaista kulunutta ja homehtunutta, jota saita säilyttää sängynpohjalla vanhan virsun sisällä. ISOISÄ Olet tullut rohkeaksi, hakotukkimies, nyt kun olet päässyt ylioppilaaksi. Mutta entä jollei Sylvi saakaan mitään? Minulla on valta, minulla. SYLVI Meidän täytyy siistiä. Vuokralaiset voivat tulla... SORRI Ei, puhutaan nyt kerrankin asiat loppuun, koska kerran on alkuun päästy. Täällä on kaikki selvittämättä eikä sielujakaan voi vapauttaa ilman tutkintoa. ISOISÄ Tutki sinä pyhien miesten elämäkertoja, jos olet utelias. SORRI Tässä on kysymyksessä oman morsiameni suku ja sukuperinnöt... SYLVI Anna olla, Väinö, anna olla... TUURE Isoisä taitaakin haluta pitemmältä keskustella Väinö Sorrin kanssa. Tuossa hän seisoo tiukkana miehenä ja tahtoo tietää, mitä alkuperää tuleva pastorska oikeastaan on. SORRI Olen seitsemän vuotta taistellut tämän kodin rauhan vuoksi, enkä lähde ennen kuin täällä selviää — kuuletteko, postimestari. RVA SALAVA Hyvä Väinö... jos tahdot täyttä selvyyttä niin sinun täytyy mennä hautausmaalle ja kutsua vainajat tilille. ISOISÄ Senkin hakotukkimies — mitä ihmisten asiat sinua liikuttavat? SORRI Ihminen on pantu veljensä vartijaksi, pitäisihän teidän se tietää. ISOISÄ Mene sitten paimentamaan veljiäsi, jotka jäivät hakotukin ääreen. Viisaasti tekisit, jos jäisit sinne paimenen virkaan yksintein. SORRI Mikähän siihen on syynä, ettei tähän taloon paista päivä edes pilkahtamalla? ISOISÄ Mikähän lienee ollut syynä siihen, että töllin pojan rupesi tekemään mieli pois hakotukin äärestä? SORRI Mahtaisittekohan sitä ymmärtää, jos siitä näin viimeisenä päivänä puhuisi. ISOISÄ Viimeisenä päivänä ja viimeisenä päivänä — töllin pojan rupesi tekemään mieli herraspäiville ja pappilan lihapadoille. Mahtaakohan asia näin viimeisenä päivänäkään muuksi muuttua. SORRI Töllin pojalle tapahtui mitä on ennenkin tapahtunut suomalaiselle töllinpojalle. Hänelle tuli käsky: mene ja ruoki minun lampaitani. Se tuli hänelle kirkossa, kun ihmiset siellä nukkuivat penkeissään. Mutta kirkko ei ole nukkumista varten, vaan sitä varten että sielut siellä kohoaisivat ihmisen Isän puoleen... Töllinpojalle tuli käsky... Se sama, joka on tullut ennenkin. Ja ilman sitä käskyä tässä maassa tuskin hengen viljelystä olisikaan. Mutta salat julki nyt teidänkin puoleltanne. Ei tule muuten tunnonrauhaa. ISOISÄ Ja tällä valtakirjalla sinä nyt saarnaat ja anniskelet niinsanottua tunnonrauhaa. SORRI Joka tapauksessa tahdon johdattaa teidät sen luo, joka jakaa valoa ja tunnonrauhaa. ISOISÄ Niin kai. SORRI Vien teidät parantajan luo, joka tekee silmät näkeviksi. ISOISÄ Kyllä ne lupaukset tunnetaan. Tuolla on näyttelijän tyttö yhä tuolissaan, vaikka tohtori lupasi tehdä hänet käveleväksi. Syö, juo ja kuluttaa. Mutta kylpylääkäri lähtee tyttärineen, kimpsuineen kampsuineen ja kaupungin naiset ja herrat tarvitsevat tänä yhtenä iltana enemmän nenäliinoja kuin koko vuonna yhteensä. SORRI Mutta minunpa tohtorini parantaa postimestarin tykkänään terveeksi. ISOISÄ Vai sitä herraa tarkoitat. Kai sitä joskus on tullut senkin kanssa puhutuksi, mutta ei antanut näköä — sokeuden antoi. SORRI Postimestari erehtyy, ette koskaan vielä ole kohdannut sitä oikeaa tohtoria. Tulkaa kerran tänne alas, niin puhutaan. ISOISÄ Tiedät, etten tule. SORRI Teille tulee kaikille sen jälkeen parempi olla, saatte nähdä. SYLVI Rakas isoisä... isoisä kulta tulisi nyt. Te käyttäydytte äidin kanssa kuin itsepintaiset lapset. Voittaisitte kerran itsepäisyytenne. Ilmanko täältä ei koskaan riita lopu. ISOISÄ En tule, olen sen sanonut. Mutta jos hakotukkimies vielä haluaa pauhata, niin istun tähän tuoliini. Hyvähän tässä on. Istunkin tässä ja odotan vuokralaisia. RVA SALAVA Nyt hän aikoo jäädä siihen. Ei tänään, ei tänään. Huomenna isoisä voi istua siinä koko päivän... ISOISÄ naureskellen. Ja miksei tänään? RVA SALAVA Sentähden että... sentähden että minä tarvitsen tätä huonetta. Tänne tulee vieraita tapaamaan Lyyli Ceciliaa. Isoisä, minä en tule häiritsemään teitä. En astu jalallani ylös noita portaita. Viiteentoista vuoteen en ole käynyt teitä häiritsemässä. Mutta tänään kuulkaa minua: älkää jääkö siihen, vaan menkää ylös. ISOISÄ Odottaako Lyyli Ceciliakin rakkaudentunnustuksia vielä näin viimeisen laivan lähtöpäivänä? LYYLI CECILIA Postimestari tietää, että odotan ainoaa ystävääni Anna Ilmosta. Ehkä hän viekin minut pois täältä, ettei minun tarvitse olla vastuksena. ISOISÄ Älä sinä puhu tyhmyyksiä! LYYLI CECILIA Minä tulen rukoilemaan Annaa ja tohtoria, että he veisivät minut mukaansa. Äänettömyys. RVA SALAVA Olet oikeassa, Lyyli Cecilia, me emme voi jäädä tänne. Jos olisi mahdollista, että sinä vielä tänään tulisit terveeksi... Jos minä — (kuiskaten postimestari Schulzelle) isoisä, jos minä vielä tänään kertoisin tohtorille kaikki. ISOISÄ Kyllä ne lähdöt tunnetaan. Rouva Cecilia Salava ei ensi kertaa sano tyttärelleen: tänään me lähdemme, emme voi olla täällä. Mutta tuossa sitä vain istutaan. On istuttu viisitoista vuotta. Kyllä isoisä maksaa, isoisä on rikas — kas, isoisä on pelännyt velkaa, siinä se on... Mutta jos sinä, Tuure — auta armias, jos sinä... Isoisäsi on kiivas mies ja nuoruudessaan hän oli hyvä ampuja — kukaties vanha pistooli, sokealtakin osuisi maaliin... TUURE Jaa, minä menen nyt, ja isoisä saa puhua siinä miten kauan tahtoo. ISOISÄ Seis. Vai sinne narraamaan hullulta leskeltä rahaa kahdenkesken. TUURE Hulluksi isoisä on tehnyt hänet, raukan, ja hulluksi isoisä tekee meidät muutkin. Äänettömyys. ISOISÄ Sibylla, tahdotko sinä pois täältä? Vastaa. Etkö osaa puhua, tyttö? RVA SALAVA Sanokaa minulle mitä tahansa, isoisä, mutta säästäkää viimeinkin häntä... SYLVI Rakas isoisä, menkää nyt. Mitä vieraat sanovat, kun näkevät meidät näin riidassa, Tuuren frakissa ja... ISOISÄ Onko Tuure frakissa — ilmankos tuntuikin sormiini niin hienolta. Mistä sinä olet ottanut rahat? SORRI Onnettomat, onnettomat ihmiset...! TUURE Missään tapauksessa en isoisän kukkarosta. Minä tunnen kuinka alan inhota tätä taloa, menen mieluummin hirteen kuin tulen tänne. Mitä isoisä aikoo tehdä rahoillaan? Tahdotteko, että ne sullotaan suustanne sisään, kun makaatte ruumiina? SORRI Lähdetään nyt kauniisti pois ylös. Kas, se ei sentään pää ole yhtä selkeä kuin viisikymmentä vuotta sitten. Tarvitaan parantajaa, joka tekee näkeväksi. Vapauttajaa tarvitaan... TUURE Postimestari Schultzea ei mikään vapauta. Niitä on paatuneita, joihin ei mikään pysty. Kun minä muistan: minä en saanut käydä koulua, sillä isoisä ei antanut rahaa eikä sallinut ottaa lainaa. Minä istuin pakkaspäivät sisällä, sillä minulla ei ollut saappaita. Mutta isoisän rahat kasvoivat korkoa pankissa. Ei, Sorri, hänen kahleensa ovat niin raskaat, ettei niitä viilaa poikki taivaan enkelikään. SORRI Ennenkin ovat taivaan enkelit viilanneet poikki vangin kahleita. AMALIA Hyvät ihmiset, tulkaa järkiinne. Naapurit kuulevat. Mitä sinä tulet tänne, Tuure, kun et osaa olla ihmisiksi. Ja isoisä kulta, pysyisitte ylhäällä, kun ette kärsi äitiä ja Lyyli Ceciliaa. ISOISÄ Mitä? Kuka sen on sanonut, etten minä kärsi? AMALIA No, kun aina torutte. ISOISÄ Torunko minä? Ja miksen toruisi: onko minua sitten hellitetty? SYLVI Väinö, älä jätä minua tänne. Jos äiti ja Lyyli Cecilia lähtevät, niin minä en voi olla täällä. Rupean vaikka palvelustytöksi kunnes voimme mennä naimisiin. Minä ehdin vielä. Väinö, saanhan tulla...? SORRI Meidän täytyy saada rauha tähän taloon. ISOISÄ Onnea matkalle vain. Herra Sorrin tavarat pidän panttina kunnes kolmen kuukauden vuokra on maksettu. SORRI Vanki raukka! ISOISÄ Onko se vanki, joka tekee mitä tahtoo? Mutta täällä on kyllä vangittujakin. Oikeita maailmanherran vankeja. Sanonko kuka se herra on? Rakkaus. Äänettömyys. RVA SALAVA pää pystyssä. Niin, rakkaus. Sinä päivänä saatte haudata minut, jolloin en enää rakasta. Lähtee makuuhuoneeseen. ISOISÄ Ja sen sinä kehtaat sanoa lastesi kuullen. SYLVI Me tulemme todella kaikki mielipuoliksi, jollei tästä tule loppua. AMALIA No, tuleehan siitä. Tehän kaikki lähdette. Meille tulee hauskaa, isoisä. ISOISÄ hyväntuulisena. Hauskaa tietenkin. En minä muusta, kun ette vain tule minulta pyytämään matkarahaa. Yläkerrasta astuu rva Bask. Tervehtii Tuurea. RVA BASK Mutta isä pikku, kahvi jäähtyy, etkä sinä liiku paikaltasi. Tuure, kuinka sinä olet hienona. TUURE Täti, olen juuri tulossa sinun luoksesi. RVA BASK Täti — joko sinä taas sanot »täti». Enhän minä oikeastaan ole vanhempi kuin sinäkään. En ole vielä elänyt. Odotan vasta elämäni suurta tapausta. Ja silloin ei ihminen vanhene. ISOISÄ Elämäsi suurta tapausta — Bask oli sinun elämäsi suuri tapaus. Eikä hän ollutkaan mikään huono tapaus. RVA BASK Isä pikku, älä puhu. Sinä tiedät etten siedä mielenliikutuksia. Olet antanut minulle perinnöksi huonon sydämesi... ISOISÄ Ota sinä lukuun, ettei kukaan välitä sinusta paitsi rahojesi takia. Tuokin mielistelijä tuossa tulee vain lainaamaan sinulta. RVA BASK Oo, hän tietää minun heikon kohtani: kauniit miehet! Oo! Tuure ja rva Bask ovat jo menossa. ISOISÄ Kiirepä näkyy herrasväellä olevan... RVA BASK palaten pari askelta. No, isä pikku, etkö jo tule? ISOISÄ Saisit kiittää minua joka hetkestä, jolloin sinua tässä holhoan. Tuo kaunis mies tuossa tekee sinusta vielä keppikerjäläisen. RVA BASK Isä pikku, eikö minulla saisi olla yhtään iloa? ISOISÄ Kyllä sinulla sitten on iloa, kun hän on ottanut rahasi ja viskannut sinut tiepuoleen. Tule lähemmäksi. Onko hän vielä tuolla alhaalla? RVA BASK Kuka, isä pikku? ISOISÄ Hän — Sibylla? RVA BASK Tyttöäkö tarkoitat, Cecilia Salavan tyttöä? Istuu hän tuolissaan, jonka on saanut tohtorilta, yllään valkoinen puku, jonka hän myöskin on saanut tohtorilta. ISOISÄ Istuuko hän aina auringossa? RVA BASK Jos sattuu olemaan aurinkoa. Vastaa, Lyyli Cecilia, kun sokea sinulta kysyy. SORRI Hän on aina auringonpaisteessa, sillä hän on hurskas lapsi. ISOISÄ Näyttelijän lapsi. Kyllä se hurskas syntyperä tunnetaan. RVA BASK Mennäänkö vihdoinkin, pikku isä? ISOISÄ Kun minä tahdon kysyä omassa talossani, niin minä kysyn... Istuuko hän aina ikkunassa, tuo näyttelijän tyttö? Ja näkee jotakin? RVA BASK nauraen. Tietysti hän näkee mitä kadulla sattuu tapahtumaan. ISOISÄ Ja näkee sittenkin, jollei mitään tapahdukaan? RVA BASK Sitä en tiedä, voiko nähdä silloinkin, jollei mitään tapahdu. ISOISÄ Mutta minä tiedän. Olen kuullut hänen puhuvan täällä yksinään. Kun kaikki ovat poissa ja papinsälli laskettaa kreikkaa ja hepreaa kopissaan, puhuttelee hän täällä prinssejä ja prinsessoja. RVA BASK Niin, hän leikkii nukketeatterillaan. ISOISÄ Tuure, sinä olet laiska ja roteva, saisit kantaa Sibyllan tänne minun luokseni. Tahtoisin puhua hänen kanssaan. TUURE Jos isoisä tahtoo puhua Lyyli Cecilian kanssa, niin onhan isoisällä jalat astua hänen luokseen. ISOISÄ Ja sinäkin toivot minulta perintöä! RVA BASK Niin, isä pikku, sinä voitat herttaisen pienen oikkusi. Sinähän olet ihan niinkuin Cecilia Salava. Teidän täytyy molempien voittaa itsenne. TUURE Jos isoisä tahtoo puhutella Lyyli Ceciliaa, niin täytyy pitää kiirettä. Tohtori vie hänet mukanansa. ISOISÄ Sen minä kyllä uskon. Kun ei hän saanut äitiä, niin hän tahtoo anastaa tytön... RVA SALAVA jännittyneenä. Mitä te sanoitte, isoisä? RVA BASK Tohtori Ilmonen oli Salavan ystävä ja aikoi itse näyttelijäksi. Hän on nyt pannut tytön päähän kaikenlaisia hullutuksia. Mutta Lyyli Cecilia ei ole tullut terveeksi. Kaiken kesää on häntä hierottu ja hoidettu ja juotettu ja syötetty. Mutta tuossa hän vain makaa. Ja mikäpä hänen siinä on hätänä. Näkee mitä kadulla tapahtuu ja leikkii nukketeatterillaan. ISOISÄ Onko varma ettei hän lähde tällä viimeisellä laivalla? TUURE Päinvastoin. Tulen tekemään kaikkeni, jotta hän lähtisi. Ja kaikki muutkin, jotka vain voivat päästä täältä irti. ISOISÄ Ja matkarahat — luulet kai että tätisi antaa ne. TUURE Isoisä, ne minä varastan. RVA BASK Oi Tuure, älä puhu niin kauheita, en kestä sitä... Saan kohtaukseni, Tuure, käsivartesi... ISOISÄ Kujeile muille, mutta ei minulle. Mars matkaan. Menevät. Heidän äänensä hiljenevät vähitellen. Alhaalla arkihuoneessa on järjestetty ja kannettu eteiseen Sorrin tavaroita. AMALIA askarrellessaan. Vihdoinkin. Kyllä me olemme joukkoa. Ei mitään syytä tarvita... Mutta kunhan emme vain saisi pormestarinnaa tänne, hän meni tuonne käsityöaittaan. Tule auttamaan, Sylvi. Kyllä sinä jo olet Väinösi kanssa tarpeeksi kuherrellut. SYLVI En minä ehdi, jos illalla matkustan. AMALIA Siihen sinä nyt et itsekään usko. Piiaksi, vai kuinka — sinä, kapteeni Schultzen tytär? Sillä kai vielä kestää kauan ennen kuin Väinö vie sinut pieneen punaiseen pappilaansa. Kymmenen penskan äidiksi. SORRI Ja Amalia Schultze on ensimmäisen penskan kummina — niinhän! AMALIA Tiedät etten kärsi pikkulapsia. Katsahtaa kelloon, lähtee kiireesti eteiseen, panee hatun päähänsä ja lähtee toimeensa. SORRI hänen jälkeensä. Etkä paljon suuriakaan. SYLVI kiiruhtaen Sorrin luo. No Väinö, alkaako selvetä? SORRI Minun olisi pitänyt antaa isäntien siellä kotipuolessa hiukan odottaa korkorahojaan. En ajatellut, että ukko täällä olisi niin tiukalla päällä. SYLVI Isoisän täytyy odottaa. Mutta entä minä — miten minun käy? SORRI Koetan tiedustella sinulle paikkaa. Niin pian kuin mahdollista. SYLVI Mutta voinko minä jäädä tänne? SORRI On paljon tällaisia koteja, koteja ilman rauhaa. Vangittuja sieluja on maailma täynnä. Äänettömyys. SYLVI Oi Väinö, saammekohan koskaan omaa kotia? SORRI Mutta lapsi, mikä nyt tuli? SYLVI Emmeköhän voisi mennä naimisiin ennen kuin sinä valmistut? SORRI Kuka se äsken sanoi odottavansa vaikkapa kymmenen vuotta. SYLVI Ei milloinkaan Ole minusta meidän oma kotimme ollut niin kaukana kuin nyt. SORRI Sinä epäuskoinen. SYLVI Anna anteeksi. Väinö... Äänettömyys. SORRI Ei, en totisesti viitsi jäädä ukolle velkaa. SYLVI Mene osuuskaupan johtajan luo. Olettehan niin vanhat tutut. SORRI Niin ja juuri siksi hän aina pistelee ja kysyy, paljonko minulle jo on karttunut velkoja ja enkö jo kadu että antauduin lukutielle. Olen häntä suorastaan vältellyt. SYLVI Isoisän täytyy odottaa. SORRI Jollei hän olisi sokea. SYLVI Enkä minäkään voi mitään. SORRI Voit. Ole niinkuin olet ollut tähänkin asti. SYLVI Minä koetan, Väinö rakas. (Puristaa Sorrin kättä, lähtee ovesta vasemmalle.) Äänettömyys. LYYLI CECILIA Väinö, oikeinko todella lähdet? Kenelle sitten puhun? SORRI Ja kenelle minä? LYYLI CECILIA Uskotko että tulen terveeksi? SORRI Sinun sielusi on terve. LYYLI CECILIA Uskotko, että voin kävellä? SORRI Se on vähemmän tärkeää. Kun vain henkesi pääsee kohoamaan. LYYLI CECILIA Mutta olisi niin ihanaa kävellä, juosta, lentää. Tiedätkö, kun minä katselen lapsia, jotka leikkivät tuossa kadulla, joskus he aivan tanssivat. Ja pääskyset oi-oi...! SORRI Voit valaista soppesi niinkin. LYYLI CECILIA Valaista soppeni — ei kukaan tarvitse valoani. Tiellä olen. Väinö, jos minulla olisi uskoa, niin minä ehkä vielä tänään voisin nousta. Tohtori on sanonut, että minulta vain puuttuu usko parantumiseeni. Hän sanoo, että minulla on tehtävä — ajattele: minulla! SORRI Sinulla, sinulla se vasta onkin. Valotäplä olet, mihin ikinä tulet. LYYLI CECILIA Tähänhän minä olen kahlehdittuna. Ja jos minun täytyy jäädä tänne — en ymmärrä miten voin elää. SORRI Olethan elänyt tähänkin asti, pikku sisko. LYYLI CECILIA Niin, mutta minulle onkin tapahtunut jotakin erikoista. Onnettomuus. En enää koskaan voi seurustella prinssieni ja prinsessojeni kanssa — isoisä sanoi, että hän oli kuullut. Se oli kauheaa. Kaikki he minulta kuolivat, kun sen sain tietää. Kaikkea minulla oli: kauniita tyttöjä ja poikia seuranani. Kauniissa kiiltävissä vaatteissa. Ja linnoja ja kirkkoja ja torneja ja viirejä. En koskaan ollut yksin. Eikä koskaan ollut pimeää... Rva Salavan askeleet lähestyvät. SORRI Sinä et koskaan ole yksin eikä sinulle koskaan tule pimeää, sillä Herra on kanssasi. (Lähtee eteiseen ja ulos.) Äänettömyys. Rva Salava tulee pukeutuneena päivää varten. LYYLI CECILIA Äiti, mikset sinä kerro minulle kaikkea? RVA SALAVA Eikö pormestarinna tullutkaan meille? LYYLI CECILIA Äiti, mikset sinä mene yläkertaan isoisän luo eikä isoisä tule tänne? RVA SALAVA No, saathan sinä nyt sen aikoinasi kuulla. LYYLI CECILIA En ole enää lapsi. Äiti, etkö viiteentoista vuoteen ole käynyt tuolla ylhäällä? Vihaatteko te niin toisianne, sinä ja isoisä? RVA SALAVA No, emme enää. LYYLI CECILIA Tekikö postimestari jotakin pahaa minun omalle isälleni? RVA SALAVA Ei, lapsikulta. Ei hän tuntenutkaan isääsi. LYYLI CECILIA Mitä tapahtui viisitoista vuotta sitten? Mitä, äiti? RVA SALAVA Lyylikki, meillä on nyt paljon tärkeämpää ajateltavaa. LYYLI CECILIA Matka — mutta luuletko todella, että pääsemme lähtemään? RVA SALAVA Etkö sinä sitten? ISOISÄ ylhäältä. Te siellä alhaalla, onko huone kunnossa? Taitaa tulla vapaaksi useampiakin huoneita. Ehkä kokonaisia huoneistoja. Hyvä olisi. Elättäköön nyt vuorostaan joku toinenkin taiteilijaperhettä, onhan siinä viidessätoista vuodessa ollut aikaa minun osalleni. Soisinpa että voisin nähdä kuinka näyttelijän herrasväki lähtee kimpsuineen kampsuineen. Nauraa. Äänettömyys. Sylvi on tullut huoneeseen. RVA SALAVA Siinä kuulitte! LYYLI CECILIA Jo tänään meidän täytyy lähteä. RVA SALAVA Nyt, laivalla! SYLVI Mutta matkarahat? LYYLI CECILIA Voitko, äiti, puhua tohtorille? RVA SALAVA En. Etkä kai sinäkään Annalle? LYYLI CECILIA En. SYLVI Täti ei anna Tuurelle. Ei tarvitse pelätäkään. RVA SALAVA Mutta mitä me sitten teemme? SYLVI Tuure raukka teki parastaan. Mutta ei se sittenkään auta. LYYLI CECILIA Mutta Väinö... SYLVI Hänellä ei vielä ollut vuokrarahojaankaan. Kolmen kuukauden vuokrarahoja. Mutta äiti, entä apteekkari? Eilenkin hän käveli tässä ikkunan alla ja sanoi, ettei missään näe niin kauniita verenpisaroita. RVA SALAVA Ei, ei. LYYLI CECILIA Me emme pääse matkustamaan. SYLVI Mutta äiti, jos sittenkin menisit apteekkarin luo. RVA SALAVA En millään ehdolla. SYLVI Mutta jos minä menisin? RVA SALAVA Minä olen hänelle jo velkaa. Enhän ole voinut käydä ilman vaatteita... LYYLI CECILIA Jos isoisä saa sen tietää. SYLVI Odotetaan kuitenkin Väinöä, jos hän olisi saanut. (Lähtee eteiseen.) RVA SALAVA Minä menen apteekkarin luo! Lähtee päättäväisenä Sylvin jäljessä. LYYLI CECILIA hetken perästä. Äiti, älä mene! Älä mene! Hän menee ihan juosten... (Tuurelle, joka tulee yläkerrasta.) Äiti ei saa mennä... Huuda hänelle. Mutta mitä sinulle on tapahtunut? Älä naura noin... TUURE Kaikki on mennyttä. Kaikki on lopussa. LYYLI CECILIA Mutta kerro nyt. Mietitään yhdessä. Oletko sinä... tehnyt jotain väärää? Tarkoitan: väärentänyt jotakin? TUURE Olen, juuri niin olen tehnyt. Väärentänyt olen, valehdellut ja väärentänyt. LYYLI CECILIA Tuleeko siitä vankeutta? TUURE Vankeutta — sitä siitä juuri tulee. Kuinka oikein sanoitkaan. LYYLI CECILIA Veli raukkani. TUURE Jos sinä tietäisit... Kuinka minä inhoan itseäni. Minä imartelin häntä. Sanoin, että aina olen häntä ihaillut hänen kauneutensa vuoksi. LYYLI CECILIA Ethän — miksi olisit niin tehnyt! TUURE Saadakseni rahaa, rahaa, rahaa. Siksi että tarvitsen sitä huomenna. Kassatarkastuksessa, ymmärrätkö? Minä kiersin käteni hänen ympärilleen... äh. LYYLI CECILIA Etkä kuitenkaan saanut? TUURE Sain. Hän otti minut pojakseen ja lupasi tehdä minut perillisekseen. Minulla on nyt rahaa ja tämä eriskummallinen äitiys lisäksi. LYYLI CECILIA Veli raukkani... TUURE Jos minulla olisi ollut edes hiukkasen toivoa Annaan nähden. Mutta minä näin niin selvästi eilen, että hänelle olen ollut vain yksi joukosta. Ja siinä on koko kesä mennyt. Jäljellä ovat vain laskut. Rva Salava tulee nopeasti. LYYLI CECILIA jännittyneenä. Et mennytkään sinne, äiti? Se oli hyvä, kovin hyvä. RVA SALAVA En voinut. TUURE Äiti, mikä sinä oletkaan, sinä meidän äitimme? Kuumetta sinä olet antanut suoniimme etkä tervettä verta. RVA SALAVA Oletko tehnyt jotain vaarallista? TUURE Olen. Samaa mitä sinäkin. RVA SALAVA Minä? TUURE Sinä! RVA SALAVA Mitä sinä olet tehnyt? TUURE Rakastanut minä olen. RVA SALAVA Rakastanut... Esirippu. II NÄYTÖS Sama huone hiukan myöhemmin päivällä. Auringonsäteet siirtyneet. Näytöksen aikana kuuluu esplanadilta soittoa, kylpykauden eri kappaleita, lyhyitä väliaikoja lomassa. Lyyli Cecilia tuolissaan ikkunan alla. Anna Ilmonen kävelee isänsä puhellessa edestakaisin, silloin tällöin liikkeissään ottaen vastaan musiikin rytmit. Hänen hartioillaan on Lyyli Cecilian lahjoittama valkea harsohuivi, jota hän pitelee tanssijattaren tapaan. Ylhäältä kuuluu joskus pormestarinnan ja rouva Baskin äänet. Tohtori Ilmonen istuu Lyyli Cecilian edessä ja tarkkaa häntä. Äänettömyys. TRI ILMONEN Niin... niin voimaton on ihmistaito ja ihmistahto. Olin niin toivonut... ja uskonut, että nousette. Ja lähdette täyttämään tehtäväänne maailmassa. Ei pitäisi olla mitään estettä... Kylvyt, sähkö, kaikki on vaikuttanut, te olette kokonaan toisen näköinen kuin keväällä — kukoistava nuori tyttö te nyt olette. Mutta siinä te vain istutte. Puuttuu jotakin! LYYLI CECILIA Puuttuu jotakin. Minä tiedän mitä tohtori tarkoittaa. Minä tiedän... TRI ILMONEN Niin, enhän minä ole varma, onko se sitäkään. Kaiketi minulta on jäänyt jotain huomaamatta. LYYLI CECILIA Mistä minä saisin sen uskon? Tohtori ei nyt sano sitä, mutta tohtori ajattelee, että jos minä uskoisin olevani terve, niin minä nousisin ja kävelisin. TRI ILMONEN Ei, sitä minä en ajattele. Te olette varsin urhoollinen ja tarmokas pieni tyttö. LYYLI CECILIA Minä olen moneen kertaan lukenut läpi Uuden testamentin kertomukset, joissa kuvataan miten Jeesus paransi halvattuja — mistä minä saisin heidän uskonsa? TRI ILMONEN Heillä oli voimakas parantaja, joka vaikutti heidän uskoonsa. LYYLI CECILIA Oi tohtori, ei minulta puutu luottamusta parantajaani. En osaa sanoa niinkuin tahtoisin, mutta tohtori on tänä kesänä herättänyt minut kuolleista. Olin kuin kuollut, kun istuin tässä. TRI ILMONEN Eipä sentään. Te elitte intensiivistä omaa elämäänne. LYYLI CECILIA Niin, mutta en ollut tässä maailmassa. Nyt minä olen kiinni elämässä ja tahtoisin päästä oikein työhön. Ja tehtävään. Tohtorihan on antanut minulle uskon tehtävään. Mutta sitä tehtävää ei voi täyttää, kun ei pääse liikkumaan. TRI ILMONEN Ei. Mutta siitä voi tulla tosi, kun te paranette. LYYLI CECILIA jännityksen vallassa. Uskooko tohtori todella että paranen? TRI ILMONEN Uskon. Teidän elämässänne voi sattua jokin tapahtuma, joka nostaa teidät pystyyn. Tai voi ilmestyä henkilö, jolla on enemmän onnea kuin minulla... tai... On vaikea sanoa, missä muodossa sysäys tulee. Kun tietäisi, millä lailla tämä halvautuminen tapahtui. Mutta teillä ei ole mitään muistoa siitä. LYYLI CECILIA Ei. TRI ILMONEN Eikä äitinnekään tiedä. LYYLI CECILIA Kyllä äiti tietää. TRI ILMONEN Hän arvelee, että te sairastuitte eräänä tuollaisena myrskyisenä päivänä, jommoisia hänen elämässään on ollut niin monta. Mutta tarkemmin ei hän tiedä. LYYLI CECILIA Minulla on tunne, että hän on luvannut postimestari Schultzelle olla sanomatta. Jotakin tapahtui täällä viisitoista vuotta sitten. Senjälkeen ei isoisä ole ollut täällä alhaalla eikä äiti yläkerrassa. Mutta kukaan ei sano minulle mitä tapahtui. Ja sitä minä vain ajattelen enkä pääse selvyyteen. ANNA Huu... nehän ovat kummitusjuttuja. Kuinka te uskallatte asua täällä syysiltoina, kun tuuli ryskää nurkissa — huu, minä en uskaltaisi... LYYLI CECILIA En minä kummituksia pelkää. Mutta postimestaria minä kammoan jollakin tavalla. Hän ei kärsi minua. Ja kaikilla on minusta vain vaivaa. ANNA Sinä tulet terveeksi ja meidän suunnitelmistamme tulee tosi: me näyttelemme vielä yhdessä, sinä hiljaisia, suloisia, hyviä naisia — minä hurjia, villejä, rikollisia... LYYLI CECILIA En usko että minulla on lahjoja. Kun vain voisin päästä pystyyn ja pois täältä. On kauheaa olla tiellä. Sinä et tiedä, Anna, sinä olet kaunis ja lahjakas, sinä olet aina ollut iloksi — mutta tietää, että on tiellä! Täällä on eräs vanha vaimo, joka käy minua katsomassa ja joka sanoo: se on säikytetty, se on lapsena säikytetty ja jos se säikytetään samalla tavalla, niin se paranee. ANNA Mutta sehän on viisasta puhetta! Odota sinä, ennen iltaa minä säikytän sinut niin että... Odota sinä, kyllä minä keksin! TRI ILMONEN Ette te muista, että olisi ollut jotain kovaa ääntä... huutoa... tai räjähdystä, tai jotakin sellaista... LYYLI CECILIA En. Äiti kyllä aina kysyi minulta pienenä, kuulenko huonosti. TRI ILMONEN Niinkö? ANNA Minä tiedän jo kuinka sinut säikytän... LYYLI CECILIA Minä en mitään säikähdä. Tuolla oli kerran tulipalo, toisella puolen katua. Meiltäkin jo kannettiin huonekaluja. Mutta minä vain toivoin, että tulisi niin paljon savua että tukahtuisin. TRI ILMONEN Mahtaisiko vanha postimestari tietää jotakin? LYYLI CECILIA Hän ei kärsi teitä, tohtori. Hän kiusaa äitiäkin sentähden että tohtori on äidin vanha tuttu. Korkeintaan tohtori voisi alkaa puhua hänen silmistään — hänhän on sokea eikä ole raaskinut panna rahoja niiden parantamiseen. TRI ILMONEN Olen häntä kysellyt aina kun olen käynyt rouva Baskin luona. LYYLI CECILIA Hän on aina silloin tullut tänne, juuri siksi ettei hän kärsi tohtoria. Tuossa on hänen tuolinsa, sillä alas ei hän tule. Tai hän on mennyt vinnille. Täällä on hyvin suuri vintti, sitä tarvittiin ennen, kun kuivatettiin suuria pyykkejä isoisän isän ja isoisän aikaan. Siellä hän kävelee. Siellä hän talvisaikaan hengittää raitista ilmaa, sillä talvella ei hän mene ulos. Siellä hänellä on kaikenlaisia kokoelmia — postimerkkikokoelmia, vanhoja rahoja, aseita, huonekaluja... Eikä siellä saa käydä kukaan muu kuin Amalia. Vaikka kyllä äitikin on käynyt siellä, joskus salaa. Isoisä tuntee siellä joka nurkan. Ja ikkunoissa hän kuuluu seisoskelevan ja katselevan näköaloja — hän kai muistaa, mitä näkyy joka ikkunasta. ANNA Olisipa hauskaa nähdä tuo vintti. Oikea kummitusten paratiisi. Saatan aivan nähdä kuinka ukko siellä kulkee ja puhuttelee varjoja... LYYLI CECILIA Eiköhän isoisä nytkin kävele siellä. Mutta hän kävelee kuin henki. En juuri koskaan ole saattanut erottaa milloin hän tulee tuonne portaisiin. Sentähden hän on joutunut kuulemaan kaikki tyhmät leikkini. ANNA Ja vasta nyt viimeisenä päivänä kerrot tuon kaiken! LYYLI CECILIA Kerron vain siksi, etten usko tohtorin tapaavan isoisää. Hän pitää niin varansa. Äänettömyys. TRI ILMONEN Omituista. Lasken tässä juuri, että siitä tulee suunnilleen viisitoista vuotta, kun minä olin kirjeenvaihdossa äitinne kanssa. Olimme minun ymmärtääkseni parhaat ystävät, kun äitinne yhtäkkiä lakkasi minulle kirjoittamasta. En vieläkään käsitä miksi. Johtuu vain mieleeni, kun te tässä puhutte tapauksista viisitoista vuotta sitten. LYYLI CECILIA Minusta tuntuu, että olen kuin verkossa. En voi kävellä sentähden etten pääse ulos. Takerrun aina... TRI ILMONEN Kuka meistä ei olisi verkossa. Näkymättömät langat pitävät meitä menneiden sukupolvien yhteydessä. Taipumukset ja veren perinnöt ovat lujana verkkona ympärillämme ja taistellessamme ulos menee koko elämä... LYYLI CECILIA Kuinka tohtori on hyvä, kun puhuu minulle näin toverillisesti. TRI ILMONEN Näin viimeisenä päivänä ottaa kylpylääkäri itselleen erinäisiä oikeuksia. Olen sinun isäsi ystävä — sanon nyt »sinä», pikku tyttöni. LYYLI CECILIA Minun isäni ystävä — olihan hän hyvä ihminen, minun isäni? TRI ILMONEN Hän oli ennen kaikkea voimakas ihminen. Taiteilija hän oli, hänessä oli väkevä kärsimys ja väkevä ilo. Hän oli kärsimyksestään ja ilostaan ehtinyt luoda yhden ainoan ihmisen, Hamletin — ketäpä nuori ihminen epäilyksineen ja kysymyksineen niin haluaisi ruumillistuttaa kuin sairasta Tanskan prinssiä. LYYLI CECILIA Minä tiedän niin vähän isästäni. Äiti ei kerro... TRI ILMONEN Muistot, muistot... LYYLI CECILIA Tai ehkä se on omatunto. Äiti ehkä on jälkeenpäin pitänyt joistakin muista. Se on niin kummallista. TRI ILMONEN Isäsi ei ollut täyttänyt viittäkolmatta ikävuottaan kun me hänen ystävänsä jo saatoimme hänet hautaan. Hänestä olisi kyllä tullut taiteilija. Minne hän tuli, sinne tuli juhla. Ihmiset ikään kuin vapautuivat. Ja näkivät mikä on oleellista, mikä turhaa. Ja saivat voimaa... LYYLI CECILIA Kun minä pääsisinkin ylös. Juhlaa, juhlaa...! TRI ILMONEN Niin... juhlaa yli työn, yli levon ja sunnuntain, yli ilon ja kärsimyksen. LYYLI CECILIA Jumala, auta minua nousemaan! TRI ILMONEN Oikein tyttöni, oikein. (Tuntee löytäneensä sairaalle lääkkeen.) Sinun isäsi... niin, hän... hän säteili lämpöä kaikkea kohtaan mikä kärsi. Ja hänen vihansa valhetta kohtaan oli kuin hehkuva rauta, nimittäin sitä, mitä hän piti valheena... Kerran — kuinka selvästi muistankaan sen illan! — meitä oli tovereita koolla maljan ympärillä. Hän saapui harjoituksesta, kalpeana, hiukset liimautuneina otsaan. Kun hän tuli ja näki meidän maisen innostuksemme, pyyhkäisi hän yli pöydän niin että sirpaleet helisivät jaloissamme, ja sanoi: köyhiä varten, köyhiä varten! Meillä on täällä hunaja ja makia viini! ja hän löi rintaansa ja alkoi lausua. Ja hän esitti meille kohtauksen kohtauksen jälkeen maailmankirjallisuuden suurista runoteoksista. Ja hän esitti kohtauksia, jotka syntyivät sillä hetkellä ja joita ei pantu kirjoihin... Mutta vielä nyt näen hänen silmänsä, jotka kuvastavat jotain joka ei ole tästä maailmasta. Kuulen äänen, joka nostaa ja tempaa nukkuvat voimat syvyydestään... Niin istuimme vielä aamun valjetessa. Eikä kukaan meistä ajatellut unta. Ajattelimme vain tekoja joita meidän piti suorittaa vasta herätetyllä voimallamme... Olimme sinä yönä nähneet eron valheellisen ja aidon välillä. Sinä yönä päätin minä puolestani, etten rupea näyttelijäksi... ANNA Isä, sinä olet taiteilija, teit tyhmästi, teit väärin... Olet väärällä uralla, niin hyvä lääkäri kuin oletkin. TRI ILMONEN Mahdollista. Minusta tuli enemmän ihmisen ystävä kuin hänen lääkärinsä. Ratkaisu ei ollut niin aivan helppo... silloin. Sinä yönä sen kuitenkin tein... Lienen väärällä uralla, mutta sinulle, Lyyli Cecilia Salava, olen kuitenkin nyt antanut sen lääkkeen, joka voi sinut parantaa: nämä muistot isästäsi. Sinulle kuuluvat siivet, jotka putosivat isältäsi, kun hän lähti pois. Lähtee hiljaa yläkertaan. LYYLI CECILIA Isäni siivet... Äänettömyys. Lyyli Cecilia jää oudon innoituksen valtaan, purskahtaen sitten rajuun itkuun. ANNA No, mutta, no mutta. Älähän toki, älähän nyt noin itke. (Lohduttelee, kunnes saa Lyylin hymyilemään.) Ja sitten: et saa ruveta kilpailemaan minun kanssani. Pelkään sinua hiukan. Äläkä uskokaan, että näyttelijän tie aina on niin helppo ja hauska. Ei. On pahoja arvostelijoita, jotka katkeroittavat elämää. Eivätkä johtajat aina ole kehuttavimpia: eivät anna rooleja! Täytyy näytellä palvelustyttöjä, vaikka on syntynyt kuningattareksi. Niin se kuuluu olevan — minähän vasta nyt oikein pääsen näyttämölle. Ja sitten: ei ole kappaleita! Ei voi puhaltaa elämää sanoihin, jotka kumisevat tyhjyyttään. Niin että katso nyt, Lyyli Cecilia, vaikka sinä tuletkin terveeksi — ja minä olen varma, että isä nyt on antanut sinulle sen oikean pillerin — niin sellainen ohdakkeinen tie se on näyttelijän ura. Piikkejä ja piikkejä ja ohdakkeita — mutta niitä kohden sittenkin vain ponnistamme. Nauravat molemmat sydämellisesti. ANNA Emmekä vaihtaisi tätä kutsumusta mihinkään toiseen... Tiedätkö, naimisiinkaan en mene sentähden että kokonaan tahdon antautua taiteelle. LYYLI CECILIA Vaikka rakastaisit? ANNA Hm. Olenhan rakastanut. Vaikken ehkä tarpeeksi. Ei ole ollut ketään niin kaunista, että hän olisi voittanut kauneuden. Sen kauneuden, mitä tahdon palvella. Äänettömyys. LYYLI CECILIA Onko tohtori koskaan kertonut sinulle, miksi minun isäni meni naimisiin äidin kanssa. ANNA Äitisi oli kai todella harvinaisen kaunis. Näyttämötaiteilija kai löysi hänessä kauneuden. Äänettömyys. LYYLI CECILIA Anna... luuletko, että minun äitini voisi saada siellä jotakin työtä? ANNA Mitä hän osaa? Teatteriin hän on liian vanha. LYYLI CECILIA Niin kai. Äänettömyys. Soittoa kaukaa. Tytöt huomaavat yhtäkkiä isoisän portailla. ISOISÄ kuiskaten. Sibylla — oletko siellä? Vastaa. LYYLI CECILIA Olen. ISOISÄ Onko käynyt vuokralaisia? Vastaa. LYYLI CECILIA Ei. ISOISÄ Ties vaikka olisi käynyt kuinka monta. Oletko ollut siinä koko ajan? Kuinka ei olisi käynyt vuokralaisia? Katso vain, että minut kutsutaan tekemään kauppaa. Sellainen kaunis huone. Täytyy jostakin saada tulojakin, kun kaikki kuluttavat... Sibylla, tule tänne ylös, niin puhun sinulle. Minulla on sinulle tärkeää puhumista... Se puoskari ei sinua parantanut, mitäs hän. Minä tiedän parantajan. Sibylla, ethän sinä tänään lähde — mistäs sinä saisit rahoja, ilman aikojanne vain pelottelette. Menetkö tänään? Vastaa. Vastaa. ANNA Lyyli Cecilian ääntä jäljitellen Menen! Tohtori ottaa minut mukaansa. ISOISÄ kivahtaen. Kuka se oli? Se ei ollut Sibyllan ääni. Kuka siellä on? LYYLI CECILIA Menen minä, niin te pääsette minusta. Tohtori on hyvä, hän ottaa minut mukaansa. Hän minut myöskin parantaa. ISOISÄ Hän ei sinua paranna. Sen tiedän minä, kuka sinut parantaa. LYYLI CECILIA Jos te sen tiedätte, postimestari, niin ette toki olisi voinut olla niin kova, että olisitte antanut minun maata tässä koko ikäni. ISOISÄ Tule tänne, niin sanon sen. LYYLI CECILIA Postimestari tietää, etten pääse paikaltani. ISOISÄ Meneekö se toinen... se sinun äitisi myöskin? LYYLI CECILIA Menee. ISOISÄ Älä sinä huuda, minulla on hyvät korvat ja pitääkin olla, tarvitsen niitä vielä monta vuotta. No, tohtoriko hänen matkansa maksaa, vaiko apteekkari, senkin vanha haaskalintu? Ja kumpiko hänet ottaa? ANNA Se ei kuulu teihin. Pääasia, että hän matkustaa. ISOISÄ Kuka täällä on? Eivätkö ne kaikki paraikaa kolistele Baskin lesken taskuja tyhjiksi ylhäällä? Sibylla, valehteletko sinäkin minulle? Uskaltakaapa lähteä täältä! Minä en päästä teitä. Vai karkuun te. Kyllä minä keinot tiedän... Lähtee kiihottuneena huoneeseensa. ANNA Hänhän on kauhea! En minä ole aavistanut. Kuinka et ole kertonut? Sinun täytyy päästä täältä pois. Täällä on mahdoton olla. Menen heti puhumaan isälle... Ja jollemme valmistuisi tänään, niin vähän myöhemmin. LYYLI CECILIA Tänään menee viimeinen laiva. Sitten on sata kilometriä asemalle. ANNA Meillä on vain niin pieni asunto. Ja isähän ei ole rikas. Onko täältä sata kilometriä asemalle? Mutta toki laiva kulkee niin kauan kuin on avovettä. LYYLI CECILIA Laiva on vuokrattu huomisesta päivästä. Tehtaalle. Jollei siitä tänään tule mitään, niin ei siitä tule koskaan. ANNA Mutta lähtisitkö sinä ilman äitiäsi? LYYLI CECILIA Sano itse: voinko jättää äidin? ANNA Mutta meillä kotona ei mitenkään ole tilaa niin monelle. LYYLI CECILIA Siinä näet. Ei siis ole muuta neuvoa kuin jäädä tänne. Kuunnella hänen moitteitaan ja uhkauksiaan. Joskus näen unissani, että hän seisoo revolveri kädessä ja uhkaa minua ja että menen tainnoksiin laukauksesta. ANNA Mutta jos se on ollutkin sillä tavalla... Odota nyt, isä ehkä tietää neuvoa. Isä pitää äidistäsi paljon enemmän kuin hän näyttää. Niin. LYYLI CECILIA Sinun isäsi? Oi, jos hän sanoisi sen äidille! ANNA Ehkä hän vielä sanoo. Odota nyt, menen heti. Kun ei hän vain olisi lähtenyt ulos toista tietä ja unohtanut minua tänne. LYYLI CECILIA Ei, hänen keppinsähän on täällä. ANNA No, sen hän kyllä voi unohtaa. Ei, kyllä he ovat ylhäällä. Siellä tuntuu olevan muitakin kuin pormestarinna. Juuri kun Anna on menossa, saapuu Sorri nopeasti ja näkee tyytymättömänä Annan ja Lyylin ystävällisen suhteen. Tervehtivät sovinnaisesti. ANNA Mitä kuuluu? SORRI Neiti Ilmonen ei ole konsertissa? ANNA Kaupungin naiset ovat saaneet isän pauloihinsa täällä ylhäällä ja niin on minun täytynyt odottaa häntä. Me aiomme nyt viedä tämän ystävättäreni ja hänen äitinsä mukaamme. Parannamme hänet ja sitten hänestä tulee hyvä näyttämötaiteilija. SORRI Lyyli Ceciliasta näyttämötaiteilija! Jos Jumala parantaa hänet, niin varmaan ei sitä varten, että hänestä tulisi näyttämötaiteilija. Jos sinulla, Lyyli Cecilia, on ollut sellaiset aikomukset, niin on ollut Jumalan pilkkaa rukoilla sinulle terveyttä. LYYLI CECILIA Väinö, jos sinä olisit kuullut, mitä tohtori kertoi isästäni. Jotakin niin kaunista. Väinö, silloin tuli mieleeni, että minun pitäisi täyttää, mitä häneltä jäi kesken. Ehkä olen saanut isäni lahjan... SORRI Mitä sinä puhut? Oletko tosiaan niin noiden ihmisten lumoissa, että olet unohtanut kaikki keskustelumme elämän tarkoituksesta? LYYLI CECILIA Väinö, puhu tohtorin kanssa, niin ymmärrät... SORRI Sinä tiedät mikä on pidellyt minua tässä synkässä talossa kaikki nämä vuodet. En ole saanut lukea täällä niinkuin olisi pitänyt. Ja äiti kaipasi minua loma-aikoina kotiin. Mutta sinä olit täällä enkä hennonut sinua jättää — tätäkö varten? LYYLI CECILIA Älä tuomitse ennen kuin... SORRI On surullista, että ihmiseen, parhaimpaankin, niin vähän voi luottaa. Minun piti neuvotella sinun kanssasi, niinkuin aina ennen, mutta jos sinä nyt olet tykkänään astunut toiseen leiriin... LYYLI CECILIA Puhu, Väinö, onko sinulle jotain tapahtunut. Anna menee heti ylös. Puhu niinkuin ennen... ANNA Tarkoitukseni on heti lähteä. Mutta tässä talossa näytään tätä tyttö raukkaa riistettävän ja raastettavan niin monelle taholle, ettei hän voi parantua. Luulin todella sen ajan olevan ohi, jolloin taidetta katsottiin näillä silmillä. LYYLI CECILIA Väinö, älä mene. Sopikaa, te molemmat. Koko kesän se on ollut tällaista väittelemistä. Minusta tuntuu siltä, että... että uskonto ja taide ovat yhtä. SORRI Uskonto ja taide yhtä — niin, sinun lapsellisessa, puhtaassa mielessäsi sellaisena kuin se nyt on. Mutta lähde sinä näyttämölle... Siellä rehottaa synti kaikissa muodoissaan ja ennen kuin tiedät, olet kaulaa myöten liejussa... ANNA nauraen. Ohoh, ohoh, olipa se oikein keskiaikaisen rehevä kuvaus. Kirkon palvelijat tietysti eivät milloinkaan ole astuneet jalallaan liejuun, vaan leijailevat kaikki puhtaassa eetterissä... SORRI Joka tapauksessa he rehellisesti pyrkivät sitä kohden. Joka tapauksessa he askartelevat elämän vakavimpien asioiden ympärillä... ANNA No, mitä on sitten näyttelijän työ muuta kuin syventymistä elämän vakavimpien asioiden — ristiriitain ja ongelmien — tulkitsemiseen. Luuletteko, että näyttelijä ensi-iltana, kun koko hänen olentonsa on täynnä sitä osaa mitä hänen on käytävä esittämään, kun hän odottaa esiripun nousemista — luuletteko, että hän on toisessa asemassa kuin pappi, joka sakastissa kuuntelee saarnavirttä ja jonka hartioille kiinnitetään kaapu? Kyllä molemmat silloin huutavat avukseen taivaan voimia. SORRI Pappi huutaa avukseen Jumalaa! LYYLI CECILIA Mutta Väinö, nehän ovat sanoja. Kyllä Jumala kaikki sellaiset sanat oikein ymmärtää.. Äänettömyys. ANNA Jätän herrasväen nyt rauhaan ja menen puhumaan isäni kanssa. LYYLI CECILIA Ei Anna, pieni hetki vielä. Olen koko kesän kärsinyt siitä, että olette karttaneet toisianne. Kiistelkää aikanne ja tulkaa sitten ystäviksi. ANNA Mutta ei minulla ole mitään herra Sorria vastaan. SORRI Eikä minulla tietysti neiti Ilmosta vastaan. Tunnen vain, että syvä juopa erottaa sen maailman missä hän elää siitä, missä minä elän. Toisessa käydään kauniissa vaatteissa, ollaan kauniita... ja kohteliaita... ja köykäisiä. Toisessa ollaan kömpelöjä... raskasmielisiä. Ne ovat nämä maahan kytketyt sielut, joihin minä kuulun. Heidän kohottamisensa, vapauttamisensa on minun työni. Se kevyt, leikkivä taide, jonka siunauksesta tässä on niin paljon puhuttu, ei vetele siellä. Siihen tarvitaan enemmän. Jollen minä jaksa uskoa, että taide pystyy raskautetuille sieluille korvaamaan uskonnon, niin saat, Lyyli Cecilia, antaa sen minulle anteeksi. Olen hakotukin mies, niinkuin postimestari Schultze sanoo, ja tiedän, että nämä sielut voi maasta nostaa yksin Jumalan kaikkivaltiaan käsi. ANNA Sorria pitkään silmiin katsoen. Teistä tulisi hyvä näyttelijä. Niin. SORRI naurahtaen. En ole lähtenyt hakotukin äärestä sellaista kutsumusta varten. ANNA On niitä, jotka ovat lähteneet sitä varten. LYYLI CECILIA Mutta sopikaa nyt. SORRI Enkä usko, että Jumala parantaa tätä lastaan sitä varten että hän rupeaisi näyttelijäksi. ANNA Me viemme nyt hänet joka tapauksessa mukaamme, sillä tänne hän ei voi jäädä. Menee yläkertaan. SORRI Tuhat kertaa parempi on hänen olla tässä kahlehdittuna kuin alkaa vaeltaa synnin tietä. LYYLI CECILIA Mutta entä jos minä pääsisin vapaaksi sitä varten että voisin yhdistää sen mikä teitä nyt erottaa... Äänettömyys. SORRI Minä kiiruhdin tänne neuvotellakseni kanssasi niinkuin ennen. Ehkä se on turhaa. LYYLI CECILIA Mistä tahdoit neuvotella? Äänettömyys. SORRI Lyylikki, voisitko jäädä tänne, jos minäkin vielä jäisin? LYYLI CECILIA Sinä — kuinka sinä voisit jäädä? Sehän on mahdottomuus. Eikö Jumala kutsunut sinua kirkossa — kuinka voisit jäädä!... Et siis ole saanut rahaa? Sitten täytyy postimestarin odottaa vuokraansa. SORRI Lyyli Cecilia, minulle on tarjottu paikka täällä. Sylvi, tulehan tänne. (Sylvi tulee.) Kuulehan nyt: minulle on tarjottu paikka osuuskaupan johtajana. SYLVI Osuuskaupan johtajana! LYYLI CECILIA Mutta sinähän rupeat papiksi. SORRI Johtaja siirtyy pankkiin ja tahtoisi toimittaa nykyisen paikkansa minulle. LYYLI CECILIA Mutta ethän sinä sellaista voi edes ajatella. SYLVI Se on kai hyvä toimi — kielsitkö jo? SORRI Hän oli lauhalla tuulella, ei ensinkään pistellyt eikä väitellyt... Sanoi juuri aikoneensa lähteä minua tapaamaan. Siinä sitä sitten muisteltiin lapsuudenaikoja, ja sitäkin kuinka siellä kotikylässä jo ajettiin tätä asiaa. Hän piti minulle samat esitelmät, jotka itse aikoinani olin pitänyt ja todisti, että tie kansan henkiseen heräämiseen usein kulkee aineellisen valveutumisen kautta — aivan niinkuin en koskaan olisi siitä kuullut puhuttavan... Tietysti jouduttiin taas velkoihinkin... LYYLI CECILIA Ja sinä? SYLVI Varmaan hän myöskin kysyi meidän naimistamme — hän kysyi sitä minultakin kerran kadulla... enkö jo väsy odottamaan... SORRI Vai niin... Sittenhän sitä voitaisiin mennä naimisiin, ja sinä, Lyylikki, tulla meille! Äänettömyys. LYYLI CECILIA Mutta entä teidän pieni pappilanne, jota te olette ajatelleet seitsemän vuotta? SORRI Jokainen koti voi olla pappila... Lyylikki, jos minä otan vastaan tämän toimen, niin jätätkö mielestäsi näyttämöhullutukset ja tulet meille? LYYLI CECILIA Eihän minun kohtaloni mitenkään saa vaikuttaa sinun päätökseesi. SORRI Minun täytyy pelastaa sinut. SYLVI Mutta, Väinö, tohtorihan on hyvä ihminen... SORRI Teatterilainen, niinkuin tytärkin. LYYLI CECILIA Minä en jätä äitiä, sen te tiedätte. SORRI Äiti tulee luonnollisesti myöskin meille. SYLVI Ja sinun äitisi myöskin, sehän on vanha sopimus. SORRI Meillä on vapaa huoneisto ja huoneita yllinkyllin. SYLVI Mutta entä me kaksi, me kaksi? (Peittää kasvot käsillään ja pakenee toiseen päähän huonetta.) LYYLI CECILIA Minä en missään tapauksessa tule teille, en missään tapauksessa. SORRI Kun edes jätät tuon hullun aikomuksen. LYYLI CECILIA Tahtoisin olla yksin nyt. Äänettömyys. Sorri menee Sylvin luo SORRI Mutta Sylvi... mikäs sinulle taas tuli? SYLVI Oi Väinö, näinkö pitikin käymän? SORRI Eihän vielä ole käynyt mitenkään. Sinuahan minä ajattelin. Niin, ja — neljäs käsky on ainoa, jota seuraa lupaus. SYLVI päättäväisenä. Minä odotan kärsivällisesti meidän pientä pappilaamme. Ja isoisä, hän saa odottaa rahojaan. Väinö, sinä lähdet ja minä jään tänne... SORRI Ajattele toki hiukan sisartasikin, joka on vaarassa. Lyylikki, lupaa minulle, ettet missään tapauksessa... LYYLI CECILIA En mitään minä lupaa, jokainen vastatkoon itsestään. Sylvi, vie minut makuuhuoneeseen, minun täytyy saada ajatella yksinäni. SORRI »Jokainen vastatkoon itsestään» — et tiedä mitä puhut. Mutta minä tiedän, että minun on vastattava sinusta Jumalan edessä! Sylvi työntää pois tuolia. Sorri kävelee hetken kiivaasti edestakaisin, pysähtyy sitten ikkunan luo. Äänettömyys. ISOISÄ hiljaa tullen portaille. Sibylla, oletko täällä? Vastaa. Missä sinä olisit, jollet ikkunan ääressä. Katseletko taas olemattomia? Näetkö kuoleman taakse: mitä siellä on?... Sibylla... älä lähde pois: minä parannan sinut. Sibylla, vastaa. Etkö ole täällä? Missä olisit — vastaa. Minä parannan sinut. Sinä et sitä usko. Mutta minä teen sen. Vastaa. Eikö täällä ole ketään? SORRI Minä olen täällä — hakotukkimies. ISOISÄ hätkähtäen. Sinä — hakotukkimies. Etkö häpeä kuunnella asioita, jotka eivät ole sinulle aiotut? SORRI Oletteko te, postimestari, hävennyt kuunnella sairaan lapsen leikkejä satumaailmassaan. ISOISÄ Minä kyllä sovin ne asiat Sibyllan kanssa — ne eivät liikuta sinua. Odotan rahojani. Sen kai olet ihan unohtanut. Morsiamesi onkin jo pitkin viikkoa valmistanut asiaa ja antanut minun kuulla, että kaikki kesälliset ansiosi ovat menneet korkoihin. Ja äidillesi. Ja muita liikuttavia tarinoita. Mutta et minnekään mene ennen kuin olet maksanut minulle. Takavarikoin tavarasi —, vaikkeivät liene minkään arvoisia, senkin kerjäläinen! SORRI kuohahtaen. Teiltä ainakaan en enää kerjää, saatte kaikki, mitä teille tulee! Lähtee, lyö kiireesti kiinni ulko-oven. ISOISÄ Sibylla — ovatko vieneet sinut ulos? Amalia, etkö jo ole tullut postista? Käveletkö taas hierojan kanssa — oletko sinäkin tullut hulluksi?... Sylvi... Tuure, Tuure, olet väkevä, Sibylla ei paina paljon. Eikö täällä ole ketään. (Epätoivoinen huokaus.) Oi, voi! Cecilia Hordel... oi voi! Menee ylös. Hetken äänettömyys. Amalia tulee nopeasti, ottaa hatun päästään ja nojautuu ulos. Pienen ajan kuluttua tulee Tuure. TUURE Mitä ihmettä — oliko se sinun hierojasi? AMALIA ärtyneenä. Hävetä tässä saa silmät päästään... Äiti oli ollut apteekkarilla. Lundinin piti siellä hieroa eikä hän päässyt sisään, kun äiti oli siellä. Käveli sitten tuossa pitkin katua ja odotti. TUURE Mitä äiti tekee apteekkarilla? AMALIA On kai kerjäämässä rahoja sinulle. TUURE Ettei hän vain tekisi tyhmyyksiä. AMALIA Apteekkari ei anna mitään ilmaiseksi, sen tiedät hyvin. TUURE ikkunassa. Ei kuulu eikä näy. AMALIA Menisi yksintein naimisiin hänen kanssaan. Silmät tässä saa hävetä päästään. TUURE Kirottu köyhyys. AMALIA Kirottu rakkaus. TUURE Mitä sinä rakkautta moitit. Sellainen runollinen kohtaus sinulla tuossa juuri oli ikkunassa, että pois tieltä... AMALIA No, aina runollisempi kuin sinun kohtauksesi tätisi kanssa. Hänen rahojaanko sinä äsken pankissa nostit? TUURE Mitä hittoa se sinuun kuuluu. AMALIA No, kuuluu senverran, että minun kukkaroni kai nyt jätät rauhaan. (Lähtee makuuhuoneeseen.) Tuure jää ikkunaan. Sytyttää savukkeen. Sylvi tulee. SYLVI Mikä Amalian on? Oletko tehnyt hänelle jotakin? TUURE On kai samassa kadotuksessa kuin kaikki muutkin. SYLVI Tuure, oletko sinä kuullut, että Väinölle on tarjottu paikka osuuskaupan johtajana ja samalla tarkastajana. Siinä on kovin hyvä palkka, mutta toiselta puolen kaikki on valmistettu Helsingin-matkaa varten. Saitko sinä tädiltä niin paljon että voisit antaa muutamaksi päiväksi? TUURE Ottakoon Väinö hiidessä hyvän paikan kun se hänelle tarjotaan... Rouva Salava astuu sisään kiihtyneenä, sairas puna kasvoilla. Hän menee pöydän luo, lyö rahapinkan pöydälle ja hengittää syvään, silmät ummessa. Äkkiä hän avaa ne. RVA SALAVA No... niin... Oletteko kaikki täällä... Tässä saatte. Se on... rahaa. SYLVI Oikeaa rahaa? TUURE Mistä sinä olet saanut? SYLVI Tällaiset määrät! Apteekkariltako? TUURE Oletko sinä häneltä ottanut nämä rahat? SYLVI Älä nyt häntä ahdista, näethän, että hän voi huonosti. Menisit mieluummin hakemaan tohtoria. TUURE Äiti, oletko ottanut nämä rahat apteekkarilta? SYLVI Mene hakemaan tohtoria. Hän on täällä ylhäällä. (Huutaa.) Tohtori! RVA SALAVA Ei, ei! SYLVI Hän pyörtyy... Tuure juoksee hakemaan vettä. Isoisä on tullut portaille. ISOISÄ Mitä te huudatte? Onko Sibylla sairastunut? Sibylla, vastaa. SYLVI Äiti on sairastunut. ISOISÄ Äiti? Cecilia Hordel? Hän ei saa kuolla. Minun pitää puhua hänelle... Antakaa lääkettä. Hän ei saa kuolla... RVA SALAVA heräten, väsyneenä. Isoisä, tulkaa... Menkää pois te muut... Isoisä... Menkää... Minun pitää puhua. Minä en jaksa tulla... Sylvi ja Tuure ovat poistuneet huoneesta. ISOISÄ Noo, se menee ohi. Arvasinhan minä. (Lähtee hiljalleen yläkertaan.) Tällaista se oli silloinkin... viisitoista vuotta sitten. Ja meni ohi. Naisista ei koskaan tiedä, koska se on totta, koska kujeilua... RVA SALAVA Sovitusta, sovitusta — eikö mistään päin tule sovitusta? Esirippu. III NÄYTÖS Sama huone. Ilta. Sohvalla rva Salava suureen huiviin kietoutuneena. Soittokoneen ääressä Tuure, katkonaisesti soittaen ja laulaen Schubertin "Am Meeriä". Ylhäältä kuuluu Sorrin ja isoisän kiivasta puhelua. Yli hämärän huoneen lattian valuu ikkunoista katulyhdyn valo. Amalia tuo vasemmalta vasta täytetyn kattolampun ja sytyttää sen. AMALIA Kutka tänään nyt oikeastaan matkustavat ja kutka jäävät? Kaikki on niin erinomaisen salaperäistä. Ja rahaa on. Kaikilla on rahaa. Ja kaikki ovat vapaat ja riippumattomat ja irvistelevät niille, jotka ovat heitä vuosikausia elättäneet. Mutta ei mitään kerrota. Väinö Sorri kulkee pää pystyssä ylös isoisän luo ja lukee siellä lakia niin että seinät paukkuvat. Tuleva pruustinna jakelee juomarahoja niille, jotka kantavat pois sulhasen tavaroita. Tuure laulelee, sillä frakki on maksettu ja liikkeen kassa taas täynnä. Lyyli Ceciliaa tuskin näkee setelipinkan takaa. Äiti viettää pian häitä rikkaan miehen kanssa. Päivä on siis jaellut runsaasti kukkasia... Olisi hauska tietää, kutka matkustavat. Mutta kaikki ovat niin erinomaisen salaperäisiä. Noo, pianhan se nähdään. Laiva höyryää jo rannassa. Äänettömyys. Muutama pianoakordi. AMALIA Äiti ei taida jaksaa nousta. Tohtori ja näyttelijätär lupasivat vielä tulla ennen laivan lähtöä. TUURE äkkiä lakaten soittamasta. Tulevatko he vielä tänne! Niitä jäähyväisiä nyt uudistetaan lakkaamatta. AMALIA Hehän tulevat hakemaan Lyyli Ceciliaa — jos olen oikein ymmärtänyt. Vaan enhän minä tiedä. Joka taholla on pakattu ja pakattu — on ollut mahdoton erottaa kenen tavaroita... Äiti, minusta ei yhtään pidä ihmetellä, jos apteekkari vihdoinkin tahtoo asian ratkaistuksi. Hänen kanssaan on tarpeeksi kauan leikitelty. TUURE Seis! Apteekkari on ollut meidän kaikkien pankki. Ja kenenkä me aina olemme lähettäneet pankkiin? Sinäkään et mennyt isoisän luo, vaan äiti meni Nordlundille. Niin, niin. Silloinkin, kun sinun sairaalalaskuusi ei ollut rahaa. AMALIA Enkö minä maksanut sitä viimeistä penniä myöten? TUURE Kyllä vähitellen. Mutta mikset silloin ottanut isoisältä? AMALIA Antaako hän rahaa omiin silmiinsäkään? TUURE Mikset sitten itse mennyt apteekkarille? AMALIA Onko minun syyni, ettei minulle ole suotu sitä suloisuutta, mitä miehet rakastavat? En ole itse pyrkinyt tähän elämään — äiti sanoo, ettei syy liioin ole hänen. En sitten tiedä, mistä menen hakemaan syyllistä. TUURE Hautausmaasta — eikö äiti niin sanonut. RVA SALAVA odottamatta. Ehkä yläkerrasta. AMALIA Yläkerrasta — sanoitko niin, äiti? Mutta mikä ihme sinun on? Oletko sinä taas ottanut jotakin Nordlundin laatikosta? Kukaties morfiinia, tai jotain muuta hullutusta. Hänkin kun pitää sellaisia lukitsematta. RVA SALAVA Mitä kello on? AMALIA Ei tule kysymykseen, että tänä iltana menet sinne. Niinkuin ei sinusta jo olisi tarpeeksi puhuttu. Mitä asiaa sinulla muka olisi? Hän ehtii tavata sinut huomenna. Mitä varten sinä sinne lupasit mennä? RVA SALAVA Viemään verenpisarani. Kukkaseni tuolta ikkunalaudalta. AMALIA Hullutuksia. TUURE Mitä sinä nyt taas olet ottanut, puhut aivan sekaisin. RVA SALAVA En minä ole sekaisin. Hän pitää niistä. (Nousee verkalleen, vetää viluisena huivin ympärilleen ja tulee näyttämön etualalle.) Kerran se kuitenkin tulee jokaiselle viimeinen laiva... (Jää ikkunaan, katulyhdyn valossa näkyy hänen kasvojensa kalpeus.) Täytyy päästä sovintoon sen kanssa. Kaikkien kanssa. AMALIA Sovintoon — oletteko apteekkarin kanssa riidelleet? Ihmiset sanovat häntä riitaiseksi. Mutta ei hän minusta ole riitainen. Älä nyt, äiti. Hän puettaa sinut silkkiin ja samettiin. Ehkä hän lakkaa juomastakin — ainakin vähentää. Mutta sen minä sanon, että täällä kotona pitää vihkimisen tapahtua. Ja niin pian kuin suinkin — olettehan te molemmat jo saavuttaneet kypsän iän — juhlikaa sitten uudessa kodissanne niin paljon kuin tahdotte. RVA SALAVA Älä Jumalan tähden, älä Jumalan tähden. TUURE Ota sinä hänet, niin saat hänen silkkinsä ja samettinsa. AMALIA No, ei hän nyt minusta ole mikään niin vastenmielinen. TUURE Mutta ota hänet. AMALIA Cecilia Salavaahan hän rakastaa. RVA SALAVA hädässä. Amalia, hyvä rakas Amalia... jos sinä voisitkin ottaa hänet. AMALIA Nordlundin kanssa sinä, äiti, kuitenkin olet jaksanut kauemmin ylläpitää ystävyyttä kuin muiden kanssa. RVA SALAVA Niin, niin, niin, mutta... AMALIA Ne nyt olivat täyttä hullutusta sellaiset rakastumiset kuin siihenkin ylioppilaaseen — vailla pontta ja perää... RVA SALAVA Uskon että hän suostuisi, jos sinä suostuisit. Katso, voisit jättää postin, se on sentään rasittava toimi ajan pitkään. Nordlund on rikas, isoisäkin panisi siihen arvoa. Ehkä sinä voisit rakastua häneen. Tai oppia pitämään hänestä. Amalia, jos sinä tietäisit minun elämäni... minä en voi mennä hänelle... pelasta minut! AMALIA taistelee mielenliikutustaan vastaan.. Vai pitäisi minun pelastaa sinut! Mikä sinulla on hätänä: rakastat, olet nuori ja kaunis. Etkä koskaan tule vanhaksi. Kun yksi rakkaus sammuu, syttyy toinen. Ja taas sinä suutelet niinikuin ensi kerran... RVA SALAVA Mistä sinä tiedät kuinka minä suutelin ensi kerran. AMALIA En tiedäkään. Mutta sanotaanhan sen olevan niin taivaallista. En tiedä, en tiedä, et mitään antanut minulle. Olit saita, äiti. Minä synnyin vanhana enkä minä leikkinyt lapsena enkä minä koskaan suudellut — sinä, äiti, rahaa voin sinulle antaa, kun näillä käsilläni raadan, mutta auttaa sinua rakkausasioissa, siihen en kykene! (Purskahtaa itkuun.) TUURE Odottakaa te, kyllä minä pidän huolen apteekkarista. Vai odottaa apteekkari Nordlund verenpisaroita — verenpisaroita minun äitini ikkunalta. Kyllä hän saa verenpisaroita. Aikoo kiihtyneenä lähteä. RVA SALAVA pidättäen hänet. Tahdotko minua todella auttaa, Tuure? Älä mene Nordlundille — onko se niin kumma, jos vanhuus haluaa verenpisaroita nuoruuden akkunoilta. Mene Lyylin luo, koeta saada hänet ymmärtämään, että hänen täytyy lähteä maailmalle nyt tohtorin turvissa. Hänelle ei koskaan tule tällaista tilaisuutta. Hänen täytyy parantua ja löytää isänsä siivet. Mene, Tuure, menkää molemmat. Hänen täytyy se ymmärtää. Olen taistellut hänen kanssaan niin että olen aivan väsyksissä. TUURE Kyllä minä apteekkarin vielä tästä tavoitan. AMALIA Äiti on aivan oikeassa: milloin Lyylille tulisi tällainen tilaisuus? Lähtevät Tuuren kanssa makuuhuoneeseen. Rva Salava astelee viluisena ikkunan luo ja odottaa siinä. Isoisän ja Sorrin äänet lähenevät yläkerrasta. Tulevat vähitellen portaille, Sorri edellä, sitten isoisä. ISOISÄ Mistä sinä olisit saanut rahaa, hakotukkimies? Luulet voivasi minua petkuttaa. Elvira, tyttäreni, näkee huonosti — mitä vanhoja tupakanlentiä lienet minulle rahoina tuonut. Amalia, sinuun luotan: ovatko nämä oikeita rahoja? Etkö ole siellä? Sibylla, sinuunkin luottaisin, jos voisit tulla tänne. Missä te sitten kaikki olette? Oletteko siis jo matkustaneet, kiittämättömät? Eikö ketään ole täällä? Hakotukkimies pettää minua! Siinä on kiitos siitä että olen antanut hänen seitsemän vuotta asua kauniissa huoneessani: maksaa velkansa ja on vapaa — ettet häpeä. Kaikki te nyt olette vapaat. Isoisä on sokea, isoisää ei tarvita, rahaa on. Kuka on antanut rahaa? Sinäkö, Elvira? Oletko uskaltanut? Rva Bask on tullut portaille. RVA BASK En hänelle, isä pikku, en yhtä penniä. ISOISÄ Mutta kyllä eräälle toiselle. RVA BASK Isä pikku, miksen minä saisi tehdä rahoillani mitä tahdon? Ehkä voi pistää päähäni lähteä matkalle. Minä tahdon minäkin pitää vähän hauskaa. ISOISÄ Hupsu, kuka sinulle rikkaan miehen toimitti, jollei isäsi. Ylioppilas oli köyhä rotta. Jos olisit saanut tahtosi läpi, niin ei sinulla nyt olisi yhtään mitään. Mutta isäsi ei kuunnellut kyyneliäsi, ja eikö hyvin käynyt. RVA BASK itku kurkussa. Isä pikku — hänen kanssaan olisin ollut onnellinen köyhyydessäkin. ISOISÄ Ystävältäsi Tuurelta voit saada kuulla yhtä ja toista köyhyyden onnesta. Ja ehkä myös tuolta hakotukkimieheltä. SORRI Omituista — tässä minulle tänään puhutaan samassa talossa köyhyyden onnesta ja rikkauden onnesta. Kukaan ei puhu siitä ainoasta, joka on jonkin arvoista: tunnonrauhasta. RVA BASK Hänen kanssaan olisin ollut onnellinen... Tuure, poikani, saa kaikki mitä minulla on, kun vain hiukkasen pitää minusta... Minä niin kaipaan, kaipaan... (Lähtee seuraavien vuorosanojen aikana yläkertaan.) ISOISÄ Pitää ja pitää — vai kerjäät sinäkin rakkautta. Ja huvimatkoja ja hauskaa. Matkusta yläkertaan, siinä on sinulle matkaa riittämiin. No, mene. Toisille ei anneta mitään, ja toisille niin että hukkuvat ylenpalttisuuteen. (Lyyhistyy lamaantuneena tuolilleen.) Entä poikani vaimo, onko hänkin jo »matkustanut»? Kuka hänellekin antoi rahaa! Ja kuinka minä olen häntäkin hoitanut ja ruokkinut. Ja hänen lastaan, Sibyllaa, joka ei ole edes minun sukuani. Ilman kiitoksen sanaa, hyvästiä sanomatta. Ja kuinka minä olen teistä kaikista murheen pitänyt... Rahaa ei kunnioiteta eikä totella — minä sanon sen, että Jumalaa ei enää ole taivaassa. SORRI Luulenpa melkein että Jumala on astunut taivaastaan ja on matkalla köyhän syntisen postimestari Schultzen tykö. ISOISÄ Jumala on matkalla — taas sinä uhkaat minua kuolemalla. No niin, jollei rahalla enää ole virkaa, niin mitäpä sitten ihmiselläkään... SORRI Kuolema on synnin palkka. Mutta ehkäpä teistä vielä tulee iankaikkisen elämän perillinen, nyt kun alatte päästä irti mammonasta. Lähtee makuuhuoneeseen. RVA SALAVA itsekseen. Kuolema on synnin palkka... Äänettömyys ISOISÄ Köyhä syntinen — eikö talo ole minun? Enkö ole teitä kaikkia ruokkinut? Sinä, Sibylla, olenko minä syntinen, minä joka olen leikkinyt kanssasi kuin lapsi? Kun sinä leikittelit paperinukkiesi seurassa, seisoin minä tuolla ylhäällä ja nauroin, ja se on ollut ainoa iloni... Cecilia Hordel, sinä, muistelepas vain, oliko kattoa pääsi päällä, kun otin sinut lasteni opettajaksi! Äitinä sait olla heille. Miksei kukaan vastaa, oletteko kaikki kuolleet? AMALIA palaten, puettuna ulosmenoa varten, kädessään paperiin käärittyjä kukkia. Hän ei suostu lähtemään ilman äitiä — Lyyli. Hän on aivan taipumaton. Mutta mitä se isoisä täällä onkaan puhunut? Väinö juuri tuli sellaisella uholla ja huusi, että »on ihanaa nähdä kuinka kahleet putoavat». ISOISÄ Amalia — sanoitko ettei Sibylla lähde? Sibylla jää! Sibylla ei jätä auttajaansa ja elättäjäänsä. Sibylla on toista kuin te kaikki. AMALIA Odottakaa nyt, isoisä. Sibylla kyllä menee pois meiltä, vaikka hän jää kaupunkiin. ISOISÄ Kaupunkiin — saako hän ehkä jonkin tanssimestarin toimen? (Naurahtelee.) AMALIA No, hakotukkimies ja Sylvi, hehän nyt menevät naimisiin, eikö isoisä ole kuullut? No, Sorri saa paikan osuuskaupan johtajana ja hyvän palkan ja suuren asunnon. Niin että toinen Raakel pääsee nyt naimisiin ja heidän luokseen menevät äiti ja Lyyli Cecilia. ISOISÄ Hulluja puhut — hakotukkimies kauppa-alalle? No, sitäkö varten hän täällä on kaiken kesää takonut päähänsä Juudaksen kieltä? Hulluja puhut. AMALIA Isoisä uskoo tai on uskomatta, niin se kuitenkin on. (Lähtee ulos.) ISOISÄ Papista kauppamies — nauran minä!... Kuka tuli sisään? Sylvikö? Vai joko sinulla nyt on niin uudet ja kalliit kengät, ettei askeleitasi enää tunne? Sylvi on ulko-ovessa kohdannut Amalian ja astuu sisään, kukkaro kädessä avonaisena, maksaakseen lähetille. Ottaa nopeasti Sorrin huoneesta vielä jotakin ja vie viimeiset lähetille. SYLVI ohi astuessaan. Minä vain täällä olen, isoisä. Nyt on huone tyhjä uutta vuokralaista varten. ISOISÄ Vai niin, rouva kauppaneuvoksetar. Teen kunniaa. Meistä taitaa tulla virkaveljet mammonassa, minusta ja hakotukkimiehestä. SYLVI Isoisä, kyllä Väinö voi palvella Jumalaa uudellakin alallaan. ISOISÄ Mutta minäpä en annakaan sinua kauppamiehelle. Eri asia on Jumala, eri asia mammona. SYLVI Antoihan isoisä tyttärensäkin kauppiaalle — Elvira tädin. ISOISÄ Silloin tarvittiin rahaa sukuun. Mutta te, ettekö te nyt malta odottaa siksi että olen kallistanut pääni? Ja niin minä olen teille säästänyt, etten silmiänikään ole parantanut, jottei teiltä vähenisi. Mutta enemmän vain olla pitää. Ei riitä asunto isoisän vanhassa talossa — pitää olla uusi virstanpituinen talo torin varrella ja sillin ja saippuan hajua. Sorri tulee huoneeseen. SYLVI ihmeissään. Mutta itsehän te olette ajanut meidät... ISOISÄ Voi sinua, Sorri, mammonan renki — hakotukkimies oli aatelia sinun rinnallasi. SYLVI kauhistuneena. Väinö, hän puhuu kauheita ja hän on oikeassa... SORRI En häpeä tunnustaa, että se valistusmuoto, jota postimestari kutsuu mammonanpalvelukseksi, oli ensimmäinen herätyksentuoja minun kaukaisella kotiseudullani. Sorri ja Sylvi lähtevät makuuhuoneeseen. Äänettömyys. ISOISÄ Keitä täällä nyt on? Vastatkaa. Tunnen sieraimissani, että täällä joku on. Seela...? Äänettömyys. RVA SALAVA käheänä, väsyksissä. Postimestari Schultze, kysyisin teiltä... ISOISÄ Seela, olethan siellä. Mutta ei vain vastata. Taidatte muutkin olla siellä? Sibylla, joko sinäkin petät minua ja annat minun turhaan huutaa? Kaikki olette täällä, vaikka petätte minua. Kukapa teille kustantaisi matkoja. Odottakaa te, lähden vielä tohtorin tykö ja parannan silmäni — ketä sitten petätte! Mutta se menee kaikki teidän perinnöistänne. RVA SALAVA Postimestari Schultze... kysyisin teiltä... ISOISÄ Postimestari ja postimestari — etkö sinä ole ollutkaan kapteenin, poikani vaimo? Lyhyt äänettömyys. RVA SALAVA harvaan ja painolla. Sen mahdatte te tietää paremmin kuin minä. Kuka se oli, joka sulki oven ulkoapäin — tekö, tekö sen teitte, postimestari Schultze? Ja tekö sen taas avasitte aamulla, että kapteeni pääsi ulos ennen kuin palvelijat heräsivät? (Tuskissaan.) Niin, niin. Mutta miksi, sitä en ole voinut koskaan ymmärtää. Siitähän on niin kauan, ei voi mitään auttaa. Mutta miksi sen teitte? ISOISÄ Olisit karannut — olit jo tilannut hevosen. RVA SALAVA Niin olin. Mutta miksen sitten olisi saanut lähteä? Minun olisi vain pitänyt lähteä heti kun huomasin. En kärsinyt kapteenia. Mutta olin kovin nuori... ja turvaton. Olisihan kapteeni saanut rikkaita ja suurisukuisia. Minun olisi pitänyt huutaa valveille koko talo... ISOISÄ Et huutanut — kapteeni oli komea mies, oikein minun poikani. RVA SALAVA Älkää, älkää... ISOISÄ Mutta kaikkihan kävi hyvin. Kaikki tapahtui hiljaa täällä ylhäällä ja alhaalla nukkuivat kaikki rauhan unta. Kukaan ei tänäkään päivänä tiedä asiasta mitään. RVA SALAVA Hyvin — sinä yönä särkyi minun elämäni. En ole koko ikäni mittaan jaksanut paikata sitä. Voi teitä, postimestari Schultze. Äänettömyys. RVA SALAVA Ja miksi... miksi? Äänettömyys. ISOISÄ Cecilia Hordel... onko sinulla vielä kauniit vaaleat hiuksesi? Valo kulki aina sinun perässäsi ja piti peliään sinun hiuksissasi. Äänettömyys. RVA SALAVA Postimestari Schultze... viisitoista vuotta sitten... Tekö otitte kirjeet? Vastatkaa: tekö otitte kirjeet, jotka tulivat minulle, ja myös kirjeet, jotka lähetin? ISOISÄ Aioit mennä naimisiin hänen kanssaan ja lentää talosta... RVA SALAVA Te siis otitte kirjeet. Ja luitte ne. Sekä hänen että minun. Te näitte minun odotukseni ja hätäni... Jos minä käsittäisin minkä tähden. Sillä minä ja lapseni olimme talossanne vain tiellä... Ja sitten tuli se viimeinen kauhea asia — tällainen päivä se juuri oli kuin tämäkin, lehdet alkoivat juuri kellastua — istuin ylhäällä kirjoittamassa kirjettä. Lapsi leikki ja hyppeli helmoissani. Silloin te tulette ase oikaistuna ja laukaisette. Teittekö senkin tahallanne? Sanokaa, turmelitteko tahallanne lapseni elämän, vai vahinkoko se oli? ISOISÄ Mitä sinä sitä lasta aina suutelit ja rakastit niin ettet nähnyt etkä kuullut mitään muuta. RVA SALAVA Omaa lastani... ISOISÄ Näyttelijän lasta. Minun poikani lapset eivät enää olleet minkään arvoisia... RVA SALAVA Mutta tämähän oli orpo ja pienin kaikista. ISOISÄ Et suinkaan sinä mitään ymmärrä siitä mitä sanotaan... sanotaan epätoivoksi. Mitäs sinä. Et suinkaan usko, että voi olla ihmisiä, joita ei kukaan koskaan ole rakastanut? Ihmisiä, jotka aina vain ovat pahoja. Etkä suinkaan sinä sitäkään ymmärrä, että sinun vaalea pääsi oli viimeinen minkä näin, kun kaikki muu jo oli minulle pimennyt — mitä sinä, Cecilia Hordel. RVA SALAVA Mutta ettehän tahdo minulle uskotella, että... ISOISÄ ... että sinua rakastin. En. Silloin olisin sinut ottanut, hyvällä tai pahalla eikä siinä olisi kysytty mitään esteitä. Rakastaa ja rakastaa — sen sinä ymmärrät, Cecilia Hordel. Mutta entä kun ei kykene rakastamaan. Näkee kuinka muut. Eikä osaa, vaikka hakee kuin sisilisko auringonpaistetta... (Istuu murtuneena tuolissaan.) Sorri ja Sylvi ovat tulleet ovelle. SORRI Nyt on Lyylikki, pieni sisareni, heitetty Herran haltuun. Ja teille, postimestari Schultze, sanoisin hyvästi, sillä olen sittenkin päättänyt lähteä. Raakelini odottaa täällä uskollisesti, kunnes noudan hänet. Kiitetty olkoon kaikesta Herra, myöskin tästä armon päivästä. ISOISÄ Saarnaa sinä, saarnaa — on se toki parempi kuin että mittaat vajavaisia kyynäriä ja vajavaisia kannuja... SORRI Jumalan haltuun. (Menee antamaan kättä isoisälle. Isoisä työntää pois hänen kätensä ja paiskaa setelit hänen jälkeensä.) ISOISÄ Mene, menkää kaikki, niin ettei hiiskahdustakaan kuuluu talossa. Menkää. (Lähtee väsyneenä yläkertaan.) SORRI rva Salavalle. Äiti kai tulee laivalle? Mutta onko äiti sairas? Sylvi, meidän täytyy äideillemme antaa paljon rakkautta. (Kokoaa setelit, jättää ne pöydälle.) Sain siis sittenkin nähdä kahleiden putoavan. (Painaa alas päänsä, seisoen hetkisen kädet ristissä kuin rukoillen.) Lähtevät hiljaa Sylvin kanssa. Äänettömyys. RVA SALAVA Isoisä raukka, isoisä raukka. Tuure tulee nopeasti. TUURE Lyyli ei lähde ilman sinua, äiti. Olen taistellut hänen kanssaan, olen väkisin pakannut hänen tavaroitaan... RVA SALAVA Hänen täytyy ymmärtää, että tämä on viimeinen tilaisuus. Minä en enää kykene pitämään hänestä huolta, en senkään vertaa kuin tähän asti... TUURE Äiti, onko sinulla vielä joitakin tyhmiä pulvereita? Koeta itse tulla puhumaan Lyylin kanssa. RVA SALAVA En jaksa, en ymmärrä, miksi minua niin väsyttää... Tohtori Ilmonen tyttärineen tulee, molemmat matkavalmiina, kukitettuina. Tervehdykset vaihdetaan. TRI ILMONEN nuortuneena. Tässä me nyt olemme, rakas rouva Salava. ANNA iloisesti. Kai Lyyli Cecilia on valmiina? RVA SALAVA Hän on ollut hiukan itsepintainen. Olemme kaiken iltaa koettaneet häntä taivuttaa. ANNA Kyllä hän tulee, kun kuulee, että hänen äitinsä lähtee mukaan. RVA SALAVA Hänen äidiltään kyllä taitaa jäädä lähtemättä. Mutta Lyylikki pitäisi saada ymmärtämään, mikä onni hänelle olisi... Kuuluu kimakka laivan vihellys. TRI ILMONEN Se oli vasta ensimmäinen. RVA SALAVA Ehkä minä noudan Lyylin tänne... Tai jos herrasväki vaivautuu... Menevät Lyylin huonetta kohden. Anna jää sanomaan pari sanaa Tuurelle. ANNA Tämä on ollut kaunis kesä, herra Schultze. En koskaan unohda sitä. Ja teitä saan kiittää niin paljosta. TUURE Olette erinomaisen rakastettava. ANNA Hauskaa meillä on ollut. Ja aina oli kaunista. Siksi soisin, ettette koskaan... TUURE Mitäpä minusta. ANNA Täytyy olla uskollinen kauneudelle, mitä meille muuten jää... Tuure suutelee kuumasti hänen kättään. TRI ILMONEN huutaa. Anna, tule nyt tänne tekemään parastasi... ANNA taistellen mielenliikutustaan vastaan. Hyvästi! Riistäytyy irti, seuraa isänsä ääntä. Tuure karkaa ulos. Tri Ilmonen ja rva Salava tulevat. TRI ILMONEN Niin, sitä varten me olemme täällä. Tulettehan mukaan? Te ehditte aivan hyvin. RVA SALAVA ravistaen päätään. Kiitos tohtori. Äänettömyys. TRI ILMONEN Minun täytyy nyt mennä hiukan ajassa taaksepäin. Kapteeni on luvannut odottaa. Viisitoista vuotta sitten, Lyylin isän kuoleman jälkeen... miksi te yhtäkkiä lakkasitte kirjoittamasta minulle? Olen koko kesän halunnut tätä kysyä, vaikkei ole tullut tilaisuutta. Sallikaa minun nyt saada se tietää. Olinko jollakin lailla teitä loukannut? Olinko teidän mielestänne epähienoa, että niin heti ystäväni kuoleman jälkeen kirjoitin teille ehkä liian tutunomaisesti... Tai mikä oli syynä siihen, että katkaisitte välit? RVA SALAVA Ei mikään siitä mitä uskotte, tohtori. En katkaissut välejä. Olisin niihin aikoihin juuri niin kipeästi tarvinnut ystävää. Teitä olin aina katsonut meidän molempien läheisimmäksi ystäväksi. TRI ILMONEN Te ette tietänyt millä epäluulolla teihin ensin suhtauduin. Ja kuinka te sitten vähitellen minut voititte... Ja sitten kun vaimoni kuoli, miten paljon te minua lohdutitte. RVA SALAVA Minä? TRI ILMONEN Ja sitten kun teidän miehenne oli poissa... Eihän ollut ihme, että aloin ajatella, että me kaksi yksin jäänyttä ehkä voisimme... Koetin kirjeissäni olla niin varovainen kuin suinkin. RVA SALAVA Niin, niin... Mutta mitäpä niistä puhuu — se on myöhäistä nyt. TRI ILMONEN Mutta onko myöhäistä? Kaiken kesää olen sitä ajatellut. Miksi olisi myöhäistä? Emmekö voisi viettää elämämme iltaa yhdessä... RVA SALAVA Teidän kanssanne — eikä koskaan erota! TRI ILMONEN Laiva odottaa — ettehän tarvitse paljoa matkaanne. RVA SALAVA Eikä kukaan minua täällä kaipaa... (Pääsee järkiinsä.) Kun ette sanonut tätä eilen. Koko kesän olen odottanut teiltä hyvää sanaa. Eilen illalla odotin viimeisen kerran, odotin niin, että olin sairas. Sitten... heitin pois itseni. Mutta se oli kai niin menevä. Laivan vihellys. TRI ILMONEN nousee nopeasti. Puhetapoja, Cecilia — me olemme vanhat ystävät ja me voimme yhdessä valvoa lastemme tulevaisuutta... RVA SALAVA Uskon teidän käsiinne lapseni. TRI ILMONEN Hän ei lähde ilman äitiään. RVA SALAVA Ottakaa hänet mukaanne, pyydän teitä hartaasti. TRI ILMONEN Ja te tulette jälkeenpäin? No, jos sen lupaatte.... Anna tulee nopeasti, nostaa huoneeseen matkalaukun, työntää sitten Lyyli Cecilian rattaat. Lyylin yllä tumma kaapu ja hattu. ANNA Me olemme jo valmiit. Käyn vain hakemassa jonkun auttamaan. (Kiiruhtaa ulos.) LYYLI CECILIA Äiti, meidän täytyy sanoa hyvästi isoisälle. Mene ylös hänen luokseen, äiti, ja tuo hänet tänne. Menethän, ehkemme koskaan enää häntä näe. RVA SALAVA Sinun täytyy yksin lähteä tohtorin ja Annan kanssa. TRI ILMONEN Ja äiti tulee heti jäljessä. LYYLI CECILIA itsepintaisesti. Vai niin, äiti ei lähde. (Ottaa oikullisen suuttuneena hatun päästään.) Sitten en minäkään. Ei, en lähde. TRI ILMONEN Mutta äiti tulee... Me tahtoisimme nyt koko voimallamme auttaa sinua tulemaan terveeksi. LYYLI CECILIA Minä en jätä äitiä. Mitä minulle aamulla sanoit, äiti: älä jätä minua sittenkään, vaikka sitä pyytäisin. (Heittää kaavunkin yltään.) Pitkä vihellys rannasta. TRI ILMONEN Minun täytyy siis jättää teidät molemmat. (Huutaa akkunasta.) Anna... ei tarvita. Ei hän lähde. Hyvästelee sanattomana, päätään nyökyttäen. Lähtee. ANNA tulee juosten sisään. Et tule, Lyyli Cecilia? Ette kumpikaan, te — pahat, pahat. Mutta autolla minä vielä teidät noudan. Lyyli Cecilia, muista — isäsi siivet! (Lähtee nopeasti. Pitkä äänettömyys). Rannasta kuuluu ylioppilaslaulua. Rva Salava asettaa Lyyli Cecilian tuoliin ikkunaan. Lyyli pyyhkii kyyneliään. RVA SALAVA Katso nyt. Mikset lähtenyt? Äänettömyys. LYYLI CECILIA Olen niin onnellinen että jäin tänne. Kuinka minä sinut jättäisin. RVA SALAVA Mutta jos meille muuten tulisi ero, niin menethän sitten tohtorin turviin. LYYLI CECILIA Jos sinä menet naimisiin apteekkarin kanssa niin minä tulen mukaan. Tulen varmasti. RVA SALAVA Voihan kaikenlaista tapahtua. LYYLI CECILIA Niin, voi. Ajattele mitä kaikkea tänäänkin on tapahtunut. Väinö kertoi, että isoisä on niin muuttunut. Hän oli sanonut, että oli hänen ainoa ilonsa, kun minä leikin nukketeatterillani. Ajattele. Nyt ne kaikki heräävät jälleen ja nytpäs minä vasta leikin, kun tämän tiedän... Ajattele: hänen ainoa ilonsa! Mitä tekee missä me olemme — kuule, älä mene apteekkarille, meillä on hyvä täällä. Maailma ei ole suuri vain noinpäin (tekee liikkeen ulospäin), vaan myös näinpäin: korkealle ja syvälle. (Hakee muististaan.) Juhla yli työn, yli levon ja sunnuntain, yli ilon ja kärsimyksen... Mutta äiti, pane maata, olet kovin väsynyt. Miksi sinä niin tuijotat? Mitä näet? RVA SALAVA Kummallista — näen kotini, siellä kaukana... LYYLI CECILIA Mutta sehän paloi. RVA SALAVA Kivet ja polut eivät pala. LYYLI CECILIA Eivät, eivät. Mutta pane nukkumaan. Minä puhun sinulle tuonne sohvalle. Nyt ne laulavat lähtölaulua... RVA SALAVA Lähtölaulua... Rva Salava on polvillaan Lyyli Cecilian edessä. Kuuntelevat laulun loppuun. Rva Salava suutelee tytärtään otsalle, käärii huivin ympärilleen ja laskeutuu sohvalle. Lyyli Cecilia seuraa elämää ulkona. Hetken perästä tulee isoisä, kädessään vanha revolveri. Päästyään tavalliselle paikalleen hän kuuntelee. ISOISÄ salaperäisenä. Sibylla, oletko yksin? Menikö äitisi nukkumaan? LYYLI CECILIA Postimestari, mikä teillä on kädessä? ISOISÄ ojentaen revolverin. Sibylla, muistatko jotakin? LYYLI CECILIA Aiotteko tappaa minut? Mitä olen tehnyt? Eikö se sitten ollutkaan totta, mitä Väinö kertoi... että te olitte hyvä minua kohtaan? Postimestari, pankaa pois... Tai ampukaa, jos tahdotte, mutta pian... Näettekö missä olen? Tässä on sydän... Postimestari, aiotteko tulla tänne alas? Ette saa tulla kun ei äitikään ole käynyt ylhäällä. Äiti... hän tulee tänne alas... Äiti! Isoisä astuu haparoiden ja eteensä tunnustellen alas portaita ja raivautuu Lyyli Ceciliaa kohden, joka kauhusta mykkänä seuraa häntä silmillään. Päästyään lähelle hän toisessa kädessään pitää asetta, toisella sipaisee Lyyli Cecilian päätä. ISOISÄ hymyillen. Kuinka sinä olet tullut suureksi... olit silloin pieni... Äänettömyys. LYYLI CECILIA Oletteko näin hyvä, isoisä. Rakas hyvä isoisä... Lyyli Cecilia painaa poskensa hänen kättään vastaan. ISOISÄ Oikeinko sinä hiukkasen pidät minusta? Äänettömyys. Yhtäkkiä isoisä loittonee hänestä, tunnustelee asetta ja asettelee sitä. LYYLI CECILIA Jumalan tähden... aiotteko sittenkin? ISOISÄ Kuolema on synnin palkka. (Ojentaa aseen itseään vastaan.) Lyyli Cecilia karkaa mitään ajattelematta hänen luokseen, lyö aseen hänen käsistään niin että laukaus sattuu seinään ja ukko lyyhistyy polvilleen. Yhtäkkiä tyttö huomaa kävelevänsä, alkaa horjua, tarttuu huonekaluihin ja puhkeaa vihdoin puhumaan. Tuure tulee, laukauksen kuultuaan, nopeasti huoneeseen. Lyyli Cecilia astuu häntä vastaan. Kun Tuure hänet tavoittaa, tekee hän liikkeen ikään kuin tahtoisi ilosta nostaa hänet käsivarsillaan korkealle ilmaan. LYYLI CECILIA Minä kävelen... minä kävelen! Äiti, isoisä... onko tämä totta...? Voi Jumala, Jumala! ISOISÄ Sitä oli siis minullekin. (Menee rauhallisena yläkertaan.) LYYLI CECILIA Että se todella on tapahtunut. TUURE Mutta miten se on tapahtunut? LYYLI CECILIA Isoisä tietää. Rakas hyvä isoisä. Mutta äiti... etkö kuule...? Herää katsomaan! Minä voin tulla sinun luoksesi — näin! Tuure seisoo ääneti äitinsä vierellä, koettaa hänen kättään, sydäntään. Käy hyvin vakavaksi. Lyyli Cecilia kiiruhtaa sohvan ääreen. LYYLI CECILIA Äiti...! Tuure, hän ei liiku... Hän on niin kalpea... hän ei hengitä... Äänettömyys. Tuure hillitsee mielenliikutustaan. TUURE Hän on kuollut. LYYLI CECILIA Äiti...? hänhän juuri puhui minun kanssani... Ei... Äiti! ISOISÄ portaiden päässä. Mitä — onko hän kuollut, Cecilia Hordel? Hyvä kuolla, kun on elänyt. Minäkin olen nyt elänyt. TUURE Älä itke, Lyylikki, anna hänen nukkua. Pitkä äänettömyys. LYYLI CECILIA Onko niin lyhyt matka täältä sinne? Tämäkö on kuolema?... Oi, nyt minä tunnen, että olen löytänyt isäni siivet... Ja niillä minä voin käydä sillä puolella ja tällä puolella... Isäni siivet... Esirippu. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIIMEINEN LAIVA *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.