The Project Gutenberg eBook of Wiron satuja This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Wiron satuja Author: Anonymous Release date: January 5, 2025 [eBook #75045] Language: Finnish Original publication: St. Mikkel: J. Cederwaller poikineen, 1849 Credits: Jari Koivisto *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK WIRON SATUJA *** language: Finnish WIRON SATUJA 2:nen Ylöspano St. Mikkelissä, J. Cederwaller poikineen, 1849. Imprimatur: H. Molander. SISÄLLYS: Wäkevä Räätäli. Totuus ja Walhe. Koi ja Hämärätär. Wäinämöisen Laulu. Kielten Synty. Weljekset ja Pakkanen. Leipä-palasen ristiminen. 1:n Wäkevä Räätäli. (Wirolainen tarina.) Räätäli ompeli talonpojan pöyvällä ja samalle pöyvälle lenteli paljon kärpäsiä. Kerran niitä hyvin paljolta pöyvällä ollen, tempasi käteensä verkapalaisen ja läiskäs sillä suuren parven kärpäsiä kuoliaksi, sanoen: "sepas on mies! ketä vaan osottaa, sen jo tappaa paikalle." Tästäs sai puheeksi, hänen olevan niin väkevän, että ketä vaan osotti, se jo kaatui. Wiimein tuli tieto Kuninkaalleki tästä räätälistä, joka muka oli niin väkevä, että ketä vaan osotti, se kuoli samassa. Kuningas käsketti hänen samassa luoksensa, kuultua hänen niin voimalliseksi, että yksinään voisi tappaa kaikki Kuninkaan viholliset: Räätäli ei olis mitenkään tullut, vaan rukoili päästä siitä, sanoin ihellään ei olevan voimaa eikä ymmärrystä enemmän kuin jokaisella muullaki; mutta sitä kuuntelemata vietiin hän väkisin Kuninkaan eteen. Tultua sotaan, annettiin hänelle hyvin tulinen ja hurja hevonen, sillä ajaakseen vihollisten päälle; vaan sellaista hevoista hän ei osannut ratsastaa eikä hallita. Noustuansa hevosen selkään, läksi tämä nelistämään minkä vaan jaksoi, ja mies ei kerinnyt muuta kuin hätäpäissään pysytellä puttoomasta. Hevosen juostessa virstanpatsaan vieritse, tarttui mies sylinsä virstan patsaaseen, siihen piättyäkseen: vaan patsas oli tyveltä maanpintaa myöten lahonnut, josta taittui ja jäi miehen syliin. Siitä vei hevonen häntä eilleen, virstanpatsas sylissä, vihollisten luokse asti. Nähtyä hänen virstanpatsas sylissä tulevaksi, luulivat sen hänen aseeksensa, jolla aikoi heiät tappaa, ja säikäyksestä lankesivat polvillensa, häneltä armoa rukoilemaan, ja antoivat tappelemata valtaansa. Otettua kaikki vangiksi, vei heiät Kuninkaalle ja Kuningas ihastui siitä suuresti, ja tietti hänen suureksi herraksi. 2:n Totuus ja Walhe. Totuus ja Walhe olivat muinon veljekset. Läksivät kerran kahen kesken vaeltamaan. Rupiiman yhessä kulettua tunsivat vatsansa tyhjäksi ja tahtoivat ruokailla. Sanoi Walhe: "syökäämme, veikko, ensin sinun eväs-kontistasi, ja sen tyhjennettyä otamme minun". Kuin Totuuen eväskontti niin sai tyhjäksi, eipä Walhe antanutkaan Totuuelle mitään syyäksensä. Päivän kärsei Totuus nälkää, vaan toisena nälältä ei jaksanut enää astua eikä nälkää kärsiä, jonka tähen antoi Walheelle luvan tehä ihellensä mitä tahtoi, kunhan antaisi ruokaa. Sanoi Walhe: "Antanet puhkasta toisen silmäsi, niin saat ruokaa". Totuus ajatteli: "Tappaahan minun nälkäki, joka vaivaa minua enemmän kuin silmäni puhkaseminen"; antoi luvan Walheelle puhkastaa silmänsä, saadaksensa häneltä syömistä. Walhe puhkasi Totuuen silmän, ja syötti häntä eväskontistaan; läksivät sitte sovinnossa eelleen. Walhe söi, eikä antanutkaan Totuuelle. Totuus kysyi, syytä hän vastasi: "Muuten en anna syyäksesi jos et anna puhkasta, toistaki silmääsi". Mitäpä Totuus parannut tehä? Nälkä kiihkeni ja viimein täytyi hänen puhkasuttaa toinenki silmänsä. Kaotettua molemmat silmät päästänsä ei nähnyt mennä mihinkään, ja Walheen täytyi ruveta hänelle taluttajaksi. Koko päivän talutti Walhe Totuutta, ja illaksi tulivat kirkon seinän viereen. Walhe sanoi Totuuelle: "Nyt olemme linnan ääressä, ja tähän linnaan voit seisattua ja erota minusta; ethän sinä enää näe kulkea mihinkään, vaan siellä saat kerjätä mitä tarvitset." Niin sanoen talutti Totuuen kirkon viereen, jätti sen sinne ja meni matkaansa. Tässä oli kirkko rakettu muutaman kuolleen hauvalle. Kirkon katolla sattui ikään kolme korppia keskenään riitauttumaan. Yksi sanoi: "Tiiänpä minkä tiiän". Toinen sanoi: "Tiiänpä minkä sie tiiät vaan eipä tiiä minkä mie tiiän". Kolmas sanoi: "Waan ettäpä tiiä kumpanekaan mitä mie tiiän". Toiset alkoivat sanoa tälle, minkä asian sie tiiät, haastelisit sen meilleki? Tämäpä ei tahtonut virkkaa mitään, vaan toiset kiusasivat häntä, luvaten hänelleki oman tietonsa. Alkoi hän siis haastella minkä tiesi: "Tämän kirkon portaan eessä, kolmen vaaksan syvyyessä maan alla on sellaista multaa joka tuopi ihmiselle näkönsä takasin, vaikka ei olis silmäkuoppiakaan enää jälillä, kuin sillä vaan hieroo silmiänsä." Sitte virkkoi toinen korppi tietonsa: "Kuninkaan suuressa pääkaupungissa on sellainen kulmaus ettei saaha vesipisaraa mistään, ja keskellä kaupunkia turulla on oivallinen lähe, josta koko kaupunki voi saaha vettä kylläkseen". Kolmas korppi alkoi nyt puheensa sanoen: "samassa kaupungissa on kuninkaan tytär ollut sairaana seitsemän vuotta; kirkon alttarin ääressä, jossa kuningas ite käypi ripillä, otettaisiin kolmesti multaa ja kiviä, ja annettaisi kuninkaan tyttärelle, niin samassa paranisi". Tämän puheltua lensivät korpit matkaansa. Totuus kuultua korppien puheen alkoi sokiana hamuillaa kirkonporrasta. Löysi sen, ja alkoi käsinsä kaivaa maata ja pääsi kolmen vaaksan syvyyteen. Otti multaa siitä ja hieroi sillä silmiänsä; jo tunsi silmäteränsä rupeevan kasvamaan päähänsä. Otti toisesti samaa multaa, ja hieroi taas, kunnes alkoi kuin vaatteen läpi jo hämärtää. Kolmannesti hierottuansa, sai näkönsä entiselleen. Päivä oli valkenemassa ja hän läksi kulkemaan kaupunkiin, jossa korpit sanoivat sen suuren kuivuuen olevan. Sinne tultuaan oli hänellä kauhia nälkä, ja rukoili leipää kaupunkilaisilta. Ystävällisesti syöttivät häntä kaupunkilaiset hyvästi. Pyysi vettä syötyänsä, vaan kaupunkilaiset vastasivat: Juomista emmä voi sinulle antaa, sillä vesi on tässä kaupungissa kalliimpi leipää; koska vähäinenki on tuotava monen peninkulman takaa, niin maksaa se monta ruplaa tuoppi, eikä saa kuitenkaan tarpeeksi. Tämän kuultua sanoi Totuus: Tulkaat avukseni, niin hankin teille vettä kylläksi koko kaupungille. Tämä ilahutti kaupunkilaisia, ja antoivat parin kolme kymmentä miestä avuksensa. Totuus saattoi korppien puhelemmalle turulle, vieritytti kiven paikoiltansa, ja sen alta välähti suuri summaton kirkas lähe josta kaupunki sai vettä kylläksensä. Siitä meni kuninkaan luo, ja löysi hänen murheellisina; kysyi häneltä: Suuri kuningas, mikä teillä murheena? Kuningas vastasi murheellisesti, tyttärensä jo seitsemän vuotta poonneen, mistään olemata apua. Totuus sanoi: Jalo Kuningas, minä parannan tyttärenne, kuin annatte minulle avuksi parin kolme miestä. Kuningas ihastui suuresti sen kuultuansa, antoi Totuuelle miehiä keralla minkä tarvitsi. Totuus pyysi päästäksensä kirkkoon kussa Kuningas kävi ripillä. Siellä otti kuin korpit olivat sanoneet, kolmesti kiviä ja multaa, antoi ne kuninkaan tyttärelle, ja kuninkaan tytär parani. Tästä työstä lahjotti kuningas Totuuelle puolen valtakuntaansa, ja Totuus tuli sangen rikkaaksi mieheksi. Kuultua veljensä niin hyvin käyneeksi, tuli Walhe kysymään Totuuelta miten pääsi niin rikkaaksi ja sai silmänsä vaikka oli sokiana ollut? Se aina rehellinen Totuus, ei voinut valhella veljellensä, vaikka tämä oli vihamiehensä, ja hänen sokiaksi tehnyt; mutta puheli hänelle kaikki, miten sai näkönsä, ja miten oli päässyt niin rikkaaksi. Walhe sanoi: "Armas veliseni, puhkasepas minulta silmäni, ja saata minua sen kirkon luokse, saahakseni sellaisen rikkauen." Totuus teki mitä Walhe tahtoi, puhkasi sen silmät ja saattoi hänet kirkon luokse. Tulivatpa yöllä samat korpit kirkon katolle, ja ensimmäinen sanoi: "ettäpä tiiä mitä tiiän". Mutta toiset korpit tukkesivat suunsa sanoen; "kuunnellee nytki joku, niin kuin muutamasti kuunteli eräs ja varasti koko viisautemme". Läksivät etsimään, löysitvät Walheen kuuntelemassa, ottivat kiini, ja pieksivät hänen että vähissä hengin pääsi heiän kynsistänsä. Mutta valhe jäi iäksensä sokiaksi, ja pieksettiin rammaksi ja raajarikoksi, ja sellaisena täytyy hänen elää vielä nytkin ihmisien joukossa. 3:s Koi ja Hämärätär. Tunnetko lyhtyä Luojan talossa? äsken levolle mennyt, valonsa paistaa vielä taivaalla johon sammui, ja valojuoni veäksen jo koille, josta taas on kohta täyessä koreuessaan tervehtivä koko luontoa. Tunnetko kättä johon aurinko vaipuu ja joka levolle saattaa sen kulkunsa päätettyä? Tunnetko kättä joka sammuneen jälleen sytyttää, ja laskee sen taivaalle uutta juontansa alkamaan? Luojalla oli kaksi uskollista palveliaa, ikuisella nuoruella lahjoitetusta suvusta, ja kuin lyhty ensimäisenä iltana oli päättänyt juoksunsa sanoi hän Hämärättärelle: "Sinulle tyttäreni uskon tuon vaipuvan auringon. Sammuta hän, ja pitele valkiaa suojellen vahingoittamasta". Ja huomenen joutuessa sanoi hän Koille: "Poikani, toimituksesi on oleva sytyttää lyhtyä ja asettaa häntä uuteen juoksuunsa". — Uskollisesti toimittivat molemmat velvollisuutensa, eikä yhtenäkään päivänä kaivattu lyhtyä taivaan kaarelta, ja talvella kulkeva taivaan ääriä, hän sammuu aikaisemmin ehtoolla ja alkaa myöhemmin aamulla juoksunsa; ja keväillä herättavä kukkaisia ja lintujenlaulua ja kesällä helletsäteillään heelmiä valmistuttava, äänelle sallitaan vaan lyhyinen hetki levätäkseen, ja Hämärätär antaa sammuvan auringon kohastaan Koille, joka kohta huokuu sen uuteen eloonsa. Tullut oli ihana aika, jona kukkaiset aukasivat tuoksuvat kupunsa, ja linnut ja ihmiset lauluillansa täyttivät avaruuen IImarisen majassa. Sillon katsoivat Koit ja Hämärätär kovin syvästi toisensa sini silmiin, ja sammuvan Auringon Hämärättären käestä painuessa Koin käteen, puristuivat molempain käet vastatuksen, ja molempain huulet koskivat toisiinsa. Mutta se koskaan vaipumaton silmä näki mitä salaisesti syänön hiljaisuuessa tapahtui, ja päivän tultua kutsui ukko molemmat luoksensa, sanoen heille: "Tyytyväinen oleva teiän uskollisesti toimitettuun palvellukseenne, toivon teiät täyellisemmästi onnellisiksi. Niin ottakaat nyt toisenne ja toimittakaat tästees palvellustanne miehenä ja vaimona". Ja yhestä suusta vastasivat molemmat: "Isä, älä iloamme karkota! Salli ikuisesti ollaksemme sulhasena ja morsiamena, sillä mee olemma onneelliset tässä tilaisuuessa jossa rakkaus on ikuisesti nuori ja uusi". Ja heiän rukoukseensa suostuva ukko onnisti heiän liittonsa. Kerran vuoessa, neljänä viikkona kohtaavat puoliyön aikana toisiansa, ja Hämärättären laskeissa sammuvaa aurinkoa kultansa käteen, seuraa aina katteleminen ja suutelus, ja Hämärättären posket rusettuuvat ja kuvaavat ruskonsa taivaalle, kunnes Koi sytyttää lyhyn ja taivaalla keltava valo rientää nousevan auringon eellä. Täksi ystäväin juhlalliseksi kohtaamiseksi koristaa vieläki ukko nurmensa kauneimmilla kukkasilla, ja kyntörastaat huutaavat leikillä Koin sylissä kovin kauvan viipyvälle Hämärättärelle: "Laiska tytär! laiska tytär! yö pitkä!" 4:s Wäinämöisen Laulu. Ihmisillä ja eläimillä oli kielensä. Wielä nytkin on vanhoja ihmisiä jotka ymmärtävät eläinten kielen ja kuultelevat niiden ääniä. Mutta tämä kieli oli vaan jokapäivänen eli arkikieli. Nyt koottiin kaikki luodut yhteen oppimaan toisen pyhemmän kielen, nimittäin laulun, sillä riemutaksensa ja Jumaloita kunniottaaksensa. Kaikki jolla henki oli riensi Tuomivaaran luokse, jonka päällä seisoi pyhitetty metsä. Ilma rupesi pauhaamaan ja laulun Jumala Wäinämöinen tuli alas. Jakailtua kutreiset hiuksensa korvallisillensa, puisteli vaippaansa, pyyhtäsi partaansa, rykäsi ja koetteli kanteleensa kieliä. Nyt soitti hän ja lauloi Jumalain kunniata ja kaikki kuulteliat ihastuivat, mutta enimmän kuitenki hän itse. Järkähtämätä ja äänetä kuulteli vaan jokainen laulua. Emäjoki seisattui juoksemasta, tuuli unhotti kulkunsa, metsä ja eläimet ja linnut kuultelivat, ja metsän kierosilmä, viettelevä haltia pilkisteli puiden välistä. Mutta kaikki eivät tajunneet laulua kokonaan. Lehdon viherjäät puut mieleensä panivat ilman pauhinan Jumalan alastullessa, ja kuin te kävellessänne metsässä kuulette tämän juhlallisen pauhun, niin tietkäät silloin Jumala ei ole kaukana. Emäjoki tarkkasi vaipan puistelun, ja joka kerran keväillä riemuten uutta nuoruuttansa, kohisee hän vielä samalla tavalla kuin oli kuullut sen puistellun vaipan kohisevaksi. Tuuli mieleensä pisti kiinteimmät vinkuvat äänet, muutamat eläimet ihastuivat kanteleen naulain narinata, toiset taas kielten naukuntaa. Laululinnut panivat muistiin hänen liirityksensä, etenki kyntörastas ja kiuru. Kaloilla oli kehnoin onni. He pistivät päänsä vedestä ylös silmiä myöten, vaan korvat jäivät veteen. He näkivät vaan suun liikkeen ja matkittavat nyt sitä, mutta ovat mykät. Ihminen yksinänsä tajusi koko laulun ja sentähden hänen laulunsa tungehtee sydämmeen ja nousee ylös Jumalain tykö. Mutta ukko lauleli taivaan suuruutta ja maan ihanuutta ja Emäjoen rantain ankaruutta ja niiden muinosta ihmeellisyyttä ja ihmisyyden onnea ja onnettomuutta. Ja hänen laulunsa hellytti oman rintansa, ja kuumat kyyneleet juoksivat kasvoillensa kastellen lävitse kuusi vaippaansa ja seitsemän ihokauhtanaansa. Nyt lensi hän ylös Ylijumalan tykö laulamaan ja soittamaan hänelle, ja pyhitetyt korvat vielä kuulevat niitä kaukaa kajahtelevaisia säveliä. Etteivät ihmiset unhottaisi hänen laulua työntelee hän vieläki aika-ajoin lähettiläisiänsä maahan. Kerran palajaa hän vielä itseki, kuin onni kääntää silmänsä näille seutuille. 5:s Kielten synty. Ihmiset olivat lisääntyneet ja heidän ensimmäinen asuinsiansa tuli ahtaaksi, vaan enimmäkseen siksi etteivät he elänneet sovinnossa keskenänsä. Ukko tahtoi heidän nyt leviämään ympäri maan ja osotti erinäisille kansakunnille eri asuinsiansa. Paremmin heitä toisistaan vierastuttaaksensa päätti hän antaa jokaiselle omat tapansa, oman nimen ja oman kielen. Kaikkein kansain täytyi siis vielä kerran määrätyllä päivällä kokoontua hänen luoksensa sille siniselle eli Kattilavuorelle saamaan omasuutensa, tapansa, nimensä ja kielensä. Wesi ja tuli vihaavat toisiansa ja toinen heistä pyytää toista surmata. Mutta kuin ihminen antaa yhdelle heistä voiton, niin se voitettu puollustaa itsiänsä, antaen vaan väkisin itsiään surmata. Olettahan te kuulleet ja nähneet kuinka kattilaan suljettu ja tulelta vaivattu vesi ensin rupee surkiasti vinkahtelemaan, sitte alkaa parkua ja viimen minkä jaksaa hyppii ylös päästäkseen astian reunoin yli vihamiehensä päälle. Tämän kokeen laittoi nyt Ukko saahakseen tulelta vaivatun ve'en äänestä ja liikkeestä jokaiselle lähestyvälle kansalle kielen, nimen ja muut tavat. Warhain aamulla alkoi Ukko puuhansa, sillä paljon kansoja oli tyytytettäviä. Hän sytytti aika rovion, sysäsi kolmijalan sen päälle ja asetti kattilan täytetyn sillä kummallisella ve'ellä siihen. Tuskin sai valmiiksi nämät varustukset kuin jo tuli eräs kansa, iloinen, urhollinen ja uuras. "Ahaa, katsopas teitä kuin olette varhain liikkeellä, sitä minä rakastan. Mutta Kattila vielä ei kiehu; kuinka tyyvytän nyt teiän? Kuitenkaan en taho teitä viivytellä. Te voitte kutsua itsenne minun omaksi kansakseni, ja oma kieleni olkoon myös teiän". Niin sai Wiron kansa kunnian kutsuttaa Ukon ensimmäisiksi kansaksi, puhua hänen kieltänsä ja olla vapaa kaikista omituisista tavoista ja juonista, jotka muuten ovat Jumalalle harmiksi ja lähimäisille tuskaksi. He menivät kotiinsa sillä. Kattila teki tekoonsa ja jokainen kansa sai saatavansa. Waan ken tuntee kaikki kansat, jotka tähän kokoontuivat, ken voi sanoa heiän nimensä, ja ken on ollut niin onneton jokaisen kanssa tulla niin tutuksi, että hän olisi saanut kärsiä heiän kaikkein tapoja ja juonia, heiän kummallisuuksia, joita jokainen kansa itserakkauessaan kutsuu evuksi ja eroituksiksi? yksi erotaksen laiskuuessa, toinen ylpeyessä, kolmas saituuessa, neljäs julmuuessa; Ja virka minulle se kansa joka ei ylpeilisi sellaisella pääomaisuuellaan? Mutta muutamia myöhäsiä en voi jättää nimittämätä, jotka viipymisillään muuten närkästyttivät Ukkoaki. Ilta oli nimittäin jo käsissä ja Ukko oli hyvillä mielin saatuvansa niin tämän paljotöisen päivän loppuun. Kansat herkesivät jo tulemasta ja Ukko rupesi sammuttelemaan valkiata. Silloin tuli vielä iso kansa, jauhotetut valetukat päässä, kirjavissa vaatteissa, kaikilla maailman turhuuella koristetut. Wihastuksissaan katsahti Ukko yliolkansa heitä ja sanoi: Aha! Te olette niin kauan laittainneet. Puhukaa! nyt itse valkia? Tuskissaan rupesi vesi parkumaan, Döyts, peits, Döyts, peits. Sitte rupesi se kiehumaan, annellen: Saksa maksa, Saksa, maksa; Hyvä, sanoi Ukko, teitä emme taho pitempää viivytellä. Siinä olette nyt kuulleet nimenne, kielenne ja toimituksenne; menkäät ja puhukaat itseenne ylpeyttä yli muihen kansain. Sen neuvon saivat Saksalaiset. Luulten nyt vihtoin pääsneensä sammutti Ukko valkian viskellen kekäleet ympärisen, ja laittaisiin maata. Waan vielä tuli eräs joukko verkkanen, likanen ja törkiä. He valittivat nyt tien pituutta ja kehnoutta. "Laiskoille ja joutilaille minulla ei ole eri nimeä. Jälleenkö minun on teille tuli tehtävä? Mutta ehkä ve'estä vielä jotain selvää saisi." Katsoen nyt kattilaan, oli vaahti ve'en päällä, jota hän lusikalla sysäsi syrjään ja läiskäsi viimen täyen lusikan siitä maahan. Waahti puolessaan maahan antoi äänen "latsch". "No hyvä" sanoi ukko Latshit, Latvitshit olkoon nimenne, ja teiän kieli olkoon kaikista muista kielistä kerätty. Niin pääsivät viimeksi Lättiläiset tiehensä. Työ päättyi. Ukko meni tiehensä. Kattila nyt on jo poikessa, mutta tulen sia vielä on nähtävä. Ja kuin muut vuoret paistavat auringon valosta niin Kattila vuori on vieläki sinisellä savulla piiritetty ja se kutsutaan vieläki Kattilavuoreksi. 6:s Weljekset ja Pakkanen. Weljeksistä oli toinen rikas, toinen köyhä. Rikkaalla oli paljon ruista kylvetty maahan ja kyllältä karjaa. Mutta köyhällä vaan vähäinen ruista pikkuisessa aituuksessa. Tuli pakkanen, vei senki vähäisen. Mikä nyt köyhälle eteen muu kuin mennä pakkasen luo? Hituisen astuttuansa tuli sauna vastaan; meni saunaan. Saunassa oli vanha vaimo, joka kysäsi, mikä hänellä asiana? Hän vastasi: "kylvin hituisen ruista maahan, sen vei pakkanen, ja läksin nyt häneltä kysymään, miksi minulle sen teki." Waimo vastasi: "Pakkanen, kaiken viejä, on poikani, vaan nyt ei ole koissa; kotiin tullessaan viepi sinunki, nouse sentähen uunille, jossa voit tuloansa vuotella". Mies kapusi uunille ja pakkanen tuli kotiin. Sillon sanoi pojallensa akka: "poikani, miksi veit köyhän rukiin, joka muutenki oli puutoksessa?" Poika vastasi: "epäilinpä sitä ottaissaniki." Silloin sanoi köyhä: "antakaat minulle ees kotvaseksi elääkseni, kuolenhan minä muutoin nälkään, sillä minulla ei ole elämän einettä." Pakkanen sanoi: "Antakaamme miesparalle millä voisi elää." Niin antoivat hänelle leipäkontin ja sanoivat: "tahtonet syyä, niin sano vaan: 'avau kontti', niin ruokaa on minkä jaksat syyä, ja syötyäsi sano: 'mene kiini kontti', niin ruoka menee konttiin ja kontin suu kiini". Mies luki tuhansia kiitoksia ja meni tiehensä. Matkasen astuttuansa, sanoi: "avau kontti", ja kontti avautu samassa, ja hän sai ruokaa kylläksensä. Syötyänsä sanoi: "mene kiini kontti", ja ruoka meni jälleen, kontin suu meni kiini. Niin meni kotiinsa ja teki pakkasen neuvokin mukaan. Waimonensa aikaisen näin elettyä, alkoi rikas veli ostella häneltä tätä konttia, ja antoi hänelle siitä sata härkää ja sata lehmää, sata hevoista ja sata lammasta ja osti sen omaksensa. Niin pääsi köyhä veljes hyvin rikkaaksi, vaan mitä auttoi häntä rikkautensa, sillä hänellä ei ollut heiniä, ja siksi kuolivat nälkään kaikki nämät eläimensä, ja hän tuli yhtä köyhäksi kuin ennenki. Mikä nyt taas neuvoksi muu kuin kulkeminen jälle pakkaselta saamaan uu'en kontin? Silloin sanoi pakkanen: "tuhmuuessasi tuhlasit kontin ja tulit jälleen köyhäksi." Antoi kuitenki pakkanen hänelle toisen leipäkontin, joka oli paljon kauniimpi ennistä. Mies kiitti ja meni iloisena matkaansa, luullen tämän kontin samallaiseksi kuin entisenki. Nälän tultua sanoi taas entisellä tavallansa. "Avau kontti." Heti sanottuansa aukesi kontin suu ja kontista tuli kaksi miestä karttu käessä, jotka pieksivät hänen pahanpäiväseksi, ennen kuin kerkisi virkkaa: "tukkeu kontti", jolloin miehet menivät konttiin ja kontin suu kiini. Silloin sanoi hän "Eläppäs huoli, nyt tahon taas vaihtaa veljeni keralla." Tuli kotiin, näki veli tämän kontin paljon kauniimmaksi ennistä ja halasi samassa vaihtaa sen; toisella ei ollut siihen mitään vastustelemista, ja niin vaihtoivat konttia. Silloin kutsui rikas veli kaikki sukulaisensa ja kaikki herrat luoksen ja, sillä hän tahtoi nyt enissä pitää suuret piot tällä kontillansa. Kuin kaikki herrat ja vieraat olivat kokoontuneet, kiljusi hän: "aukia kontti." Kontti aukesi samassa, mutta siitä tuli kaksi miestä karttu käessä ja alkovat pieksää vieraita, jotka saivat selkäänsä niin että niien täytyi pötkiä ilman vaatteita tuvasta tiehensä. Saipa tuo kontin isäntä selkäänsä niin hyvin kuin muutki. Wiimen kerkisi kiljasta: "tukkeu kontti", jolloin miehet menivät konttiin ja kontin suu tukkeutu. Päälliseksi pieksivät ne kutsutut vieraatki isäntäänsä ennen kuin menivät pois. Mutta se rikas veljes oli nyt yhtä köyhä kuin köyhä veljes oli ollut sitä ennen. Hänellä oli kyllä se koria kontti, mutta siinä olivat vaan karttu miehet, niin että jos tahtoi siitä syyäksensä, sai aina selkäänsä. Mutta köyhä veljes söi vaimonensa ja lapsinensa vaihetusta kontista kaiken elinkautensa. Jumala ei jätä avutta, jotka eivät ole itse olleet syynä köyhyyteensä; mutta joka omalla tyhmyyellänsä eli ahneuellansa ja ylpeyellä on köyhtynyt, hänelle ei ole apua muusta kuin kartusta. 7:S Leipä-palasen ristiminen. Seitsemän vuotisella oli lapsi, joka ristille viiessä oli muuttunut kiveksi ja pappi sanoi: "miksi ristisin minä kiveä?" Weivät siis sen jälleen kotiinsa, ja se muuttui taas lapseksi. Toisena päivänä veivät sitä taas ristittäväksi, ja silloin muuttui jääpalaiseksi. Pappi sanoi: "miksi ristisin jääpalaista?" Weivät lapsen taas kotiin. Kolmantena päivänä saattoivat sitä jälleen ristille; jolloin se muuttui leipäpalaiseksi, ja pappi risti tämän leipäpalaisen; mutta se muuttui jälleen lapseksi. Jos pappi olisi ristinyt kiven, niin olisi koko maa tullut niin kovaksi kuin kivi. Jos taas olisi ristinyt jääpalaisen, niin olisi maa tullut niin kylmäksi kuin jää, ettei mikään siinä olisi kasvannut. Sentähen risti pappi leipäpalaisen, että leipää olisi niin kauvan kuin maa on pysyvä. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK WIRON SATUJA *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.