The Project Gutenberg eBook of Halikon hakoniskat This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Halikon hakoniskat Joulutapakuvaus Author: Niilo Kallio Release date: January 20, 2025 [eBook #75158] Language: Finnish Original publication: Porvoo: WSOY, 1920 Credits: Tuula Temonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HALIKON HAKONISKAT *** language: Finnish HALIKON HAKONISKAT Joulutapakuvaus Kirj. NIILO KALLIO Kertonut Ida Heinonen Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1920. ALKULAUSE. »Halikon Hakoniskat» kaivannee nyt ilmestyessään painetussa asussa esittelykseen joitakin selittäviä tiedonantoja. Teos on syntynyt sen kotiseutuharrastuksen hedelmänä, mikä ylioppilasosakunnissa ja varsinkin Varsinaissuomalaisessa osakunnassa heräsi vuoden 1907 seuduilla, mikä harrastus seuraavan puolivuosikymmenen kuluessa kehittyi monipuoliseksi kansamme e lämää valaisevan aineiston, erittäinkin kansanrunouden keräystyöksi. Teoksessa esitetyt juhlatapakuvaukset, joista I niteessä julkaistaan joulunviettoa käsittelevä osa, on kertonut puusepän emäntä _Ida Heinonen_ (synt. 1869) Uskelan pitäjän Isostakylästä. Hän kertoo niissä, mitenkä tärkeimmät kirkolliset juhlat sekä talkoot vietettiin hänen syntymätalossaan Halikon pitäjän Talolan kylän Keskitalossa vuoden 1880 seuduilla. Kertojalla on mainio muisti. Hän muistaa yksityiskohdittain tapaukset, jotka ovat sattuneet hänen nuoruudenpäivinään. Niinpä »Halikon Hakoniskoissakin» kerrotut kohtaukset ovat useimmat suoraan elämän ja tosiolojen mukaan esitettyjä. Kertojan todella ihmeteltävää muistia kuvaa m.m. seuraava tapaus: Kerran yhdessä sisarensa kanssa pienentäessään istutusperunoita löi hän vetoa tämän kanssa siitä, kumpi heistä osaisi enemmän lauluja. He alkoivatkin laulaa. Vuoroin aina säkeistön esittivät. Jo tuli ilta, ja työ täytyi keskeyttää, mutta kummaltakaan eivät vielä olleet laulut loppuneet. Sopivaa tilaisuutta ei taas sattunutkaan lähimmässä tulevaisuudessa, ja niin jäi asia ratkaisematta. Vanhempi sisar on nyt jo unohtanut melkein kaikki laulunsa, mutta kertojaltamme on viime vuosina kirjoitettu muistiin lähes 300 säkeistöä. Muutakin kansanrunoutta on hän runsaasti sanellut, esim, sananlaskuja noin 6000 kpl, mikä lienee suurin määrä sananlaskuja, jonka joku suomalainen on esittänyt. Tarkoitukseni ryhtyessäni tiedustelemaan entisiä joulunviettotapoja oli kirjoittaa aluksi ainoastaan lyhyt asiallinen selostus niistä. Vähitellen alkoi kertojani käyttää kuitenkin yhä mehevämpää ja sanarikkaampaa kieltä. Pidin tällöin parhaana kirjoittaa kertojan esityksen muistiin hänen sanelemassaan muodossa. Myöskin joulukuvauksen alkuosa muutettiin myöhemmin muun osan tyyliin. Näin muodostunutta esitystä on seuraavassa käytetty. Muistiinkirjoittamistavasta johtuvat epäjohdonmukaisuudet ja kankeudet on kuitenkin koetettu poistaa Muutamia rivoja tai juonen kehitykseen kuulumattomia kohtauksia on jätetty lisäksi pois. Murteen kirjoitustavan suhteen huomattakoon, että heittomerkki sanan lopussa tarkoittaa, että siinä silloin ääntyy seuraavan sanan alkukonsonantti: noi' pläkkastja' tualt = noip pläkkastjat tualt. Tässä yhteydessä tahdon kiitollisena mainita maisteri _E.A. Saarimaan_, joka on antanut teoksen murreasua koskevia neuvoja, sekä taiteilija _Matti E. Warénin_, joka on teoksen kuvituksesta huolehtinut. Porvoossa marraskuun 13. pnä 1919. Niilo Kallio. HALIKON HAKONISKAT. I. Joulutapakuvaus. Vuastuhatt vuassata vuaskymment vuas, siilon ku mä nuar flikk viäl oli ja siäll Haliko hakoniskotte joukos asusi, sattus kerra nii, ett se Juhani-faar, se kun tööthutkariks kans pruukattin kuttu, tul taas meill ja sanos, sitt ku hä ol sinn peräpenkill istunu: »Ny onki sitt taas joul tulos ja tuleki jo kahre viikon pääst.» »No Heisinkin Toussu», meinas sihen Kesktalo ämänt, »jokos se joul nii liki o? Ei ol' sentä välikä, kosk meijä likokalakki o jo ostetu. Mutt menkkäs te, flika, ny vaan kiiruman kautt tuaman tuhka ja kalkki, ett saara noi likokala' tuhkporo joukko. Tuakka see taikentiin ja jauhsäkk ny sitt kans sisäll lämppymä, nii huamen me' tee varitaikena. Jaa Juss voikin tuara' se jauhsäki siält aitast.» No Mari, se pikku-piik ja Juss, ku isotrenkiks kututti, läksiväkki sitt, toinen toi sen taikenpyty ja toine jauhsäki. Ämänt sanos koht sitt taas: »Menes sä Lempi hakeman katavahakko myllyhaast ja Kustava saa tällät ison paran totto. Aja' se vett täynö.» Lempi lähte mettän kans, mutt hä meina otta'suksekki fölisäs. Mutt ämänt räiskäs: »Es sä siäll mittä suksi tartt, es sä siält sitt taas tänäpän malt kotti' tull.» Ny Lempi meina otta hakokirve, mutt Hessu huutta sihe, se talo vähätrenk, tallivajast: »Es sä siäll mittän kirvest tartt, kyll sill isokinttasell kirves o.» Lempi otta senttän kirve ja lähte, ei ol Hessu juttu kuulevanas. »Hessu tekke simmost kiussa Lempill, ku hän tiättä, ett Lempi o se isokinttasen kans vähä enemän kun tuttava», sanos Juss, se isotrenk sihe sitt taas. Ny ämänt huamas, ett Lempi oi lähteny hakko pärä ja hä sanos Marit: »Ny täytty ruveta ajattelema vähän korjun pärä. Ota' sä ensmäseks tyäks noi' pläkkastja' tualt seinilt alas ja ruvekka sitt Hilman kans niit yksis neuvois kuurama.» »Milläs niit sitt kuurata?» sanos Mari. »No roikalall vaa ja sannall. Ja sitt kun tee' saa ne' puhtaks, niin tälläkä seinäll takas jälle.» Ny Lempi tule katavahakos kans ja laula tullesas sill heljäll ääneläs: »Katava kasvoi kankarell Ja pelloll ei se irä. Ei minun rakasta henttuani Unhoittaman pirä.» »Siin on teiti hakos», sano Lempi ja paiskas havo' permanoll. »No olek sä hull, vai meinak sä tull, kun paiskas ne havo' paskasell permanoll, ett täll ne' patta. Mari saa ny ruvet pesemän kaljatynnyrei. Ota' siält parast vett. Ja Kustava saa mennä hakeman kurnan tuppa.» »Muistik sä tuara' kurna seljän kans?» sanos ämänt taas sitt kun Kustava ol kurnan tuanu. »Kyll mä ne' kaikk toi, mitä sihe homman kuulu.» »No ei muut välikä sitt ol», meinas ämänt. »Kustava ruppe ny sitt vaa ajama sitä kaljanporo kurna, ja sitt ku sä oles sen poron kaikk sinn kurna ajanu, ja se o siält olkkitte läpi juassu' pois, nii siir' sitt toine saav sihe all.» »No ei siält änä mittän tipukka», sano Kustava, »joskus sano 'tip tip' ikä kurnantilkuttaja takamätäs.» »Kyll se siit taas juaksema ruppe, ku sä ajas kurna vett täynö vaa.» »No onkos tommoses poros änä mittä voima?» sanos Kustava. »Kyll siin see verra voima viäl on kun kalj tartteki», sano ämänt. »Ei sen tarttekka niin kovin kiljuva siilo olla, ku sahti toises saavis jo o. Ny Kustava saa mennä vaan pualpeeväkarjall, antta see jäärä' sihe ny sitt vaan tilkkuma. Nostaka te flika noi' sahti- ja kaljsaavi' kans tonn porstuvan puall, ett ne jähtyvä, ja sitt ku ne ova jähtyne, nii ett ova vähä lämpymä viäl, niin kaataka toi nuarutus tost kiulust joukko. Antaka niitte oll' siin saavis sitt, mutt sun täytty, Mari, nousta varha huamisaamu ja aja ne' tynnyri, ette ne laimistu, ja muist ny, ett sä tee' tuhktaikena ja tällä' tynnärinpruntin kii. Muist se ettes sää täll jauhtaikena niinkö Lempi viimes joulun tälläs ja sitt rota' söivä' se ja meinasi' koko pruntinki syärä, nii ett kalj meinas vallan plattistu.» »Nii», sanos Lempi sihe, »mutte mää jättäny' tappi sentä auk, simmott kun te eloaikan tei, ja kalj men kaikk pitkin kellarin permantto. Pare se o, ett tynnäris on plattistunu kalja, ku ett se on tyhj.» »Onk suli muntaka nii viisast velje», sano ämänt ja o vähä niinkö vihane. Alma vasta sihe sitt: »Viis viissamppa, kuus kaunemppa ja seittemä juur yhtläist.» — Se Alma o se Enkla-vainan kuapo. »Piräs sää siin suus kii», räiskäse sihe ämänt, »es sää viäl mistän tiär, kakar sää viäl oles.» »Järves kakari o, mutt ihmisill o lapsi», sanos Alma ja juaks ulos ovest. Mutt vähä ajan päräst juaks Alma taas sisäll, jätt ovenki selk seljäläs. »Siin sä hyppäs niinkon katt lankas», sanos sillo ämänt, »ku sä mensis siit taas Katunpäähänkin pois jalvoist.» »Ja eipä tiär, vaikk mä mensinki, kosk isopappa hevonenki o meijän pakall.» »Älä siin rämä, men kiikuttaman poikka», sanos ämänt. Alma menekin kiikuttama ja laula: »Mutt kukas sitten kiikutta? Kyll kai kisu kiikutta. Mikäs kisun palkka o? Hämelinna lehmä, Pappilan paras paistilammas, Sian takamainen töröhammas.» »No kiikut ny vaa, ett se ruppe nukkuma!», sano ämänt, ku Alma meina jo lopetta. »Huis humma kirkko, Pala jällen tätilä, Täti leippo ison kaku, Pane paljo voita pääll, Kirvesvarren paksurelta, Pääskyse muna vert. Kuko puuron keittä, Kana riaska lämmittä, Pikkulintu lusikat pessee, Harakka tallin laarii.» Ny astu isopappa sisäll ja sanos ett: »Hyvä huamentpualt, ny mää tuli suu taas pärä, ett isomammall o ollu nii ikävä, kunnes sää ol meill isos aikka ollu.» »Kyll mää tule, mutt mää tahron koti jouluks sentä.» »Jaa'a», sano isopappa, »mitäs toi laps niin kovin kottin tahto, ku hänell olsis meill niin kovi hyvä oll? Viime kerrallakin ku mee meinasi hänt väkisin pittä, nii hän parkus niätt.» »Nii, se o simmotti», sanos Lempi, »tee' pirä häne liia hyvän, ei hää ol' simmossen tottun. Kun tee' tällä' korpun pääll voit ja kysy' sitt viäl: mitäs sää murhetu, laps, kunnes sää ny jo syä?» »Nii, mutt kyll mar sä ny tules sentä, ett meijän täytty nyy jo ruveta lähtemä. Meill on kans siäll niin kovi joulkiiru.» »Sitt sä saas kans isomamman kans leippo' tortui ja tohauksi», meina Lempi. »No hyväst sitt vaa», meina isopappa. »Sinn hä se flika ny' taas vei, mutt pare oliki», meinas ämänt. »Ols se ny kotonkin tarvitt, kun tule ny juur toi kynttelän teko ja se ols ollu nii viakas niit kyntteli kastama.» »No kyll mää niit yht hyvin kasta ossa», sanos Hilma sitt. »Jaa nii, em mää suu taas muistanukka», meinas ämänt. »Niin kyll meill väkke on, sikaämpär toist saavi», meina siilo Hessu, ku hää siin toto eres vanhoi saappajas rasvas. »Niit saappajas sää siin kans alvarin tuhnis», sanos Mari ja pumpas samas Hessut. Mutt Hessu vet siin samas saapasharjall tervrasva Mari päi suut ja sanos: »Siit saas, Sapara-Matti, Keikka-Heikin kannust.» »Älkkä siin ny juur ain ylppelkkä», sanos ämänt, »men ny, Mari, ja tua vintist se kiirattu tali alas.» »Niinku sä muutonki jo vähä rasva makkun pääsis», sanos Hessu taas. Mari mene sitt ja otta talinkappalan kailosas, mutt näkke siin sitt kynttelkirnu, nii hää muista, ett toi kans tarvita ja otta siit se sitt kans kailosas. »Täll' se tali tonn patta sulama, mutt täll' kans tiukast kii, taliparast on mont valkkjanpalo syttyny. Taliparast Uskela Isonkylänkim palo alkus sai.» Lempi ja Hilma tuleva ny' sisäll. Hee ova jo laittane' kyntteläsyräme valmiks enkelskalankast, ja Hessu o nyrästelly' simmossi piäni puissi tikui ikä suuremppa sortti makkartikui. Iso flika molema' tällävä ny niit kynttelisyrämi roikkuma niihin puissi varttais. Hee laittava' sitt kans oikke erityissi joulkyntteli joulaamu vaste. Ne ova' tavalisest kolmhaarassi, joskus joku kuushaaranenkin tehrä joukko. Ja se kynttelkirnu on tommone ikän tavalisen perunneliko näköne. Siihen kaaretan pualelas ens kuuma vett. Sitt pistetän parast sitä sulatettu tali nelikk täynö. Nii ja ny alkka kynttelien kastelemine. Ja sen pittä käymä nii viakkast, ett yks kluksaus vaa. Sitt nosteta ylös ja tällätä simmossie isomitte varttaitten pääll, ku on porsto laitettu' simmose värki. Ja niit kasteta sitt vaa nii mont kertta, kuin paksuks niit tahrota. Mut jos o joku kankkjaluantone ihminen kastelemas, niin kynttelä ruppeva' piänenemä vaa, nii ette sihen tyähö aut tällätä viikoliinei. * * * * * Isänt tule ny tuppa ja sano ämäntä: »Mitäs jos mää mensisin tänäp jo Salo, ett eikös sää kans jotta simmost huushollintavara tarvitt?» »No kuinas sitt», meinas ämänt, »ei sunka mää palin kesi mittä joulruakki saa laitetuks.» »Sitäpä määki meina», sanos sihe isänt, »mää lähre sitt jo tänäp menemä. Mutt jos mää ottasi jonku noist flikoist kansan, em mää kaikki niit sun truutejas muist.» »Kyntteli heijän täytty ny tehr, ei heill ol aikka lähte feli», sano ämänt. »Jaa voi, ku se Alma tul taas sinn Katunpäähän päästetyks, kyll se olis niin tarppes nyykin taas koto olemas.» »Mutt kirjotas sää Hilma kaikk paperin pääll, mitä mamm sano, nii ei mun tartt muut ku antta lapu Linholmin kette, niin kyll hää tällä kaikk oortninki.» Nii Hilma ott sitt plyyspännä ja piänen paperlapu. »No sanoka sitt vaa, mitä tarvita, hyvä ämänt», meina Hilma sitt. »Rusinoi ja fäskynöi ny kumminkin tarvita.» »Nii, mutt kuin pal?» »No otta heitti ny viis naulakin kumppaki, saa heitti sitt taas. Ja kymmenen penni erest kanelparkki. Perunjauhoi o sitt vaikk muilleki antta. Panna nyy viis naula kaffet kans, mutt kyll sokeri täytty otta' koko topp. Ja jos tuara yks sikur kans, ei noit ohrika viit täsä joulunpyhin käryttä.» »Vai nii», huutta Mari, »vai ei meill ohrankärykä sallit, mutt siäll ku mää menne vuaten palveli, niin tälletti vaa joulunki ohra liakkas. Ei seekän talo mikkän köyh ollu, mutt se oi niin piru nuuk se ämänt.» »Ol' sää vai, ett sää sekota mun taas», sano ämänt. »Sitt viis naula kriiskryynei, ett puuro saara, ja kaks naula mannankryynei, ett saaran pankakktaikena. Ja sitt oikke ostetui jauhoi, niit täytty kumminki otta yks leivisk, ku meill o niin pal väkke, ete täsä vähä' piiss, vaikk kui siunasis. Ai jest, ja sitt karvoi pippurei ja kryyrpippurei kans kymmenen penni erest. No kyll ne' sitt jo kaikk tulikki.» Sitt Hilma jättä sihen piäne välipaika ja kirjotta sinn alas: »Viis kannu viina ja sama vert rommi. Kolm' pottu punssi, oikke aarakpunssi ja viis kannu portviini.» Ny isänt käske Hilma järjestäs lukema, mitä siin lapus oikke o. Hilma lukke sitt hyvi viakkast kaikk ku hä o sihen kirjottanu. Isänt o vähä peljästyvänäs ja huutta: »Onk toi flikk hull.» »Noo ku ett tee' tulle määrämä, nii mää tälläsi ite' simmottin, ku mää tykkäsi ett sitä viina tullan tarvittema. »Kirjot uus lapp, älä simmossi juatavi ainei täll, kyll mää ne muutenki muista.» Matt, se isänttrenk, astu ny sisäll ja sano ett hevone o eres jo. »Niin ku mää olsi juur reeras ollu, mutt kun toi flikk ylppel toss.» Sitt Hilma ott sakse äkist kettesäs ja leikkas pois se osan ku juatavist aineist oi kirjotett, niinko hän koht alus olki meinannu ja huus samas Matill: »Ei nyy tarttekkan tuara mittän potui taikk lekkerei rekken ku muukin kesketti see osa lapust pois leikkaman ku juatavist aineist puhuta.» Sitt Matt katto isänän puale vähän totisest, ku hän kans tykkä viinast. »Viäkkä lekker rekke vaa, see o henen konstejas», meina isänt Matti. Sitt lähte isänt menemä. »Viärä näit kipoi ja kapoi ny vähä syrjemäll, kun koko tupaki o niinkon kolm' peevä enne joulu, ett tule kans vähä avaratnaks», meina ämänt sitt, ku isänt ol lehten, »ku se siält taas tule kotti, niin kyll se pian tua naapuri isänä felisäs, taitta pia vähä muitakin tuar. Ja ei ol' siitäkän tiatto vaikk ne lukkar ja urkunist tulsis paistilas jo tänäpän. Kyll ne joksikki siilon pruukkava' katto ittes, ku joulviina' kottin kerkkivä. Ja viäkkä flikat toi hauresaav kans pihatto, ette niin kei' ku viimes vuan, ku urkunist ol juaksis täynö ja tul toho flikoi kiussama, mutt istuskin kuuma hauresaavi ja meinas käyrä juur hullust äijäparan kans, mutt ei kerinny juur syvält sentä vajoman kun kaikeks onneks flika huomasi ja huusiva Jussill ja Juss tul ja vet urkunistin taas ylös hauresaavist.» Tosa neljä ajos sattus Matt kysymä: »Eikös se isänt siält Salost jo pian kottin tul?» Samas tul Kustava pihatost ja huutta: »Menkkäs, poja, hevost päästämä, hevone on pakall jo.» Ja vähä ajan päräst tul isänt käperöitt tuppa ja men suara päät kamarisas. Joulviina ova ny koto. Tosa hämärä ajos tule sitt vähä ussemast naapurist nuart väkke, uskaltavat tulla', ku äijä ova vähän kännis. Hee ruppeva' keskustelema siit tulevast joulust ja mitä lystei sillo hankita. Ja sitt ruvetan kans ajattelema sitä, ett ny täytty olla jo kehrättynki niin pal kun tälläppual joulu tarvita. Jos ei ollu, nii ol huan talo. Ny lasketan kuin pal o lankavihrei ja jos rohtimi viäl oi paljo jälill. Sitt oi tavalisest joukos ain joku simmonen ku oi nii laisk ja unine, ja sill ol vähemä vihrei tullu' kans. Ruvetti laskema vihrei ja katottin kuin pal rohtimi viäl kasas ol, kaikill ol jouluks tinkityä saara ne' kaikk lankoiks. Nii sattus usse sinä ehton, ku ruvetti laskema, ett jolla näppäräll tytöll ol viimenen tutti ja vihrei kans enite ja toisill taas ol puale viäl kehrämät. Jollan toopparill ja kakoll ol rohtime melkke lopus ja vihrei kans vähä, sill joskus ehtosi oliva vilkasluantosema naapuri flika ja poja ja joskus talo isänt kans sytyttäne' tutin palama, sillon ku se simmost vanhan piia unt vet. Siit se ruppe kiljuma ja siunama ja mont kertta ku se oi nii unine löi se kätes sihen kräkä ja valkkja, nii ett sai haavoiki joskus. Se kenell oi viimenen tutti, se kehräs se sinä ehton valmiks, vaikk kui olis kiussa tehty. Mutt ku ämänt tul arvostelema niit sitt, nii see sanos tavalisest sill laiskall: »Jaa, es sää ol ansanu rua suala, ei tost meijä Maijast mittä ol, sen käsityä ja kehräminen tekke valla vahinko taloll, kyll see tual pihatos sentän toopparoitte, vaikk kyll se siäläki simmust tekke, ett jolle vasikka koht jua juamatas, niin kyll see sen pia selkkän paiska ja sano: 'Ol' perkel juamat'.» Niit toissi arvosteltti simmotti, ett sanotti: »Kyll mun täytty osta' sill fiänteli kaffet ja pual naula sokeri jouluks.» (Tää ol ämäntien puhett keskenäs.) »Mutt Kustaaval mun täytty antta' peräte rohtimine alushamekankas.» Ei omi tyttäri näi juur arvostelttu. »Ei ny enä kerit kehrämän, täytty huame aamull viärä ruki vintti», sanos ämänt lopuks. Tää ol noi viikko enne joulu. Sitt tul se aamu. Ruki viätti vintill, rohtime annetti jolleki muijall kehrättäväks ja käsketti niitten toopparoitte häppemä. »Jaa'a, se onneto miäs kun toi meijänki Maija saa, kyll se ite' saa pöksys paikata», sanotti lopuks. Ne oliva? trenki ja isänä, ny jo vähä simmotti juapunen kärreläs. Joku meinas: »Niinku ne ova' simmossi hätässi, ette kärk joulu orottama, viinaski juava, ennenku joul tule.» »Kyll meijänki miähill viina tuatti, mutt ei nee luvane niit maistakka, ennenku joulaatton ku saunast tuleva, kaappisas vaan paniva ja oti avamen pois», sanos joku toinen taas. Sitt senttä see jälkke ruvettin tyähö, vaikk siin ol simmost laulu loirotust ain joukos, ei ne' kovi juaksis sentä olle. Kesktalo Mattiki sillo laulo, kaks lauluki hänell vaa ol, mutte hää laulanukka niit ku joulu erelisell viikoll. Hää ol simmonen kiltt miäs. Tämmöse ne oli häne laulus: »Minun kultani naimaan meni Pohjan pualeen tonne. Otti rikkaan, jätti rakkaan, Luuli tullens onne. Hyvi ei mull tarjota Ja huanot ei mull kelppa. Ja ei ole vanhoille kurvilleka Paljo viinavelkka.» Ei se tyä senttä oikken tahtonu' suju. Se viina ol ain vaa miäles. Yksiki simmonen taksvärkkäri tek ittes kippjäks, ette tarvinut tyät tehr. Se ol Vanh Vilkk, 70-vuatjas, käve tyäs, misä vaan tyät sai. Tosa enne joulu käve hän tavalisest jouluklapei talois hakkamas. Ku häne oikken tek miäl viina, sanos hää: »Voi velikult, ann ny see verra, ette usko sammu.» Sitt kerranki sanotti: »Kyll suli anneta, mutt essä men tyähö sitt enä, vaa ruppe roikaloittema ja loirama, ette muukka saa tyät tehr.» Kerra hä sai kortteli viina, jos hä mene uunin pääll ja on koko päivä hiljaksi siäll. Mutt ku hä ol ollu yhren tunni siäll uunin pääll, niin trapu rupesiva' kolisema ja hän tul tallust uunin päält alas. Sitt hä sanos: »Ei tää aikkase miähe enä mittä ämmäjes pääll räkn, ku vaativa niitten kaffekin keittämä, ennenku he' taksvärkki lähtevä. Sillonku mä läksi, em mä muut kun kohensin Kaisun pääl fällyi vaa ja läksin pois.» * * * * * Trenkit tekivät tavalisest tikui tähä aikka, simmose nyrppsorme', kunne osane muut, saavei taikk ämpärei tehr. »Simmosten ku on peukal keskell kämment, ei kannat muut ruveta huavamankan kun tikui nyrästämä.» Taltrenki, ne' tekivä' saavei, ämpärei ja kiului ja paikkasiva mättärekki. Seiko näytt valkkja tikun kans ku he toit tekivä. Nyy ruppe sitt jo tulema nii ett joul o neljän peevän pääs. »Täytty ruveta' tikui kantaman pirti lauvoll», sanos isänt, »ei joulus ol enä ku nel peevä.» »Jaa», meinas ämänt, »menkkäs te flika ny ottaman pari lihakontti tiinust ja viäkkä pirtiortte. Täytty viärä' palvauma, muuten tule joul enne aikkas. Nii, ja sitt ova ne' kuiva juustokki viäl siäll jyväsalvos. Tälläs ny Mari vesipata vähän kiiruman kautalt kraakku ja hyvä valkkja all, ett se ruppe kiahuma, ja sitt sä ota huisku ja punka ja muist ett sä pese ne juusto niin puhtaks, ette ne homelt haise', sitä vähemä maist.» Ny ova lihakonti' pirtis ja tiku ova' kans. Isänt sano trenkeill: »Muistaka ny vaa, ett tee leikka' sitä syrppy niin pal, ett se pyhätte yli piissa. Sitt täytty tuara lehtikerpoi lammaslatto.» Ämänt meina: »Voi ku Manta viippy niin kauva siäll pihatos, tarttis ruveta jo taikena sotkema. Jasso, sä saikki, Mari, ne juusto jo pestyks, sä saakki ruveta' taikena sotkema. Juakses sä, Miinu, tuama siält kamarin kaapist sitä anistruutti. — Voi, sä oles se ainanen takerus, fenkkoli täsä o. — No tääpä se ol, mikses sä sitä koht tuanu.» »Nii, mist mä se sitt tiäsi, ku siäl o niit truutei niinku Nalkkarin katei.» »Voi voi, litu, menes sä tuama uunin puit.» »Menkko Mintt.» »Kyll Kalluki saa menn.» »Nii, ja Jaaku ei men' sitt koska.» »Te oles niit ainassi virsukoi, kyll mää niit ittekki saa», sanos ämänt ja toi halvoi nii ett motkatt. »Rupp ny, Mari, sitt jo sotkuma, ei täst muute mittän tul, jolles sä nyy jo rupp. Jokos sä ole' ketes pesny?» Mari meinas sihe: »Mitäs sill väli o, simmott entinen piikaki meinas: Saan taas ketenikin puhtaks, ku ruppen taikena sotkuma.» »Mitä mä huali suu entisist piikoistas, mutt lait ketes puhtaks vaa», sanos ämänt. »So, pist nestuukk kupparin tavall päähäs kans.» Ny Mari ruppe sotkuma. Hän pan pytty ens maito. »Kyll mää anna jauhoi», sano ämänt sihe sitt. »Oles vai, mää tuan tään kärityksen täält joukkon kans. Sotk hyväks ny vaa, simmoseks, ett taiken hyvin kesist lehte, sitt se o hyvä. Mää juaksen täst pirttin kattoma, kummone lait siäll o, jos siäll o olleska sauhuka.» Sitt hän tule taas ja kyssy: »Mitä ne on kun täsä kaffekupis o?» »No ne o niit aniksi, ku mä siält truutist sillon toi.» »Eks sä niit sinn taikena joukkon tällänykkä? Oles sä se ainanen torojolle.» »Mitäs tämmöne rukinen taiken mittän kryyrei tartte», meina Mari. Hä o vähä vihanen ku rukist taikent tehrä. Hän tykkä, ette se ränttäsis muut ku valla nisust vaan tehr, ku joul tule. »Pese' kätes ny sitt vaa. Viä' se kamarin kaklunin tykö nousema, jos sä vois sen kantta.» »Jasso, sä Kustavaki oles jo tuppan tullu. Sää tairakkin toi nisuse sotku, ette niin käy' ku Marin kans, kun kryyri' kaikk pois jäi. Mahrok hä muista sualakan tällä. Ei lapsist ol', sano Rantala muar. Nii, sää saa Mari mennä' kaatama se veren pois likokaloist ja panna' puhrast vett sijall. Saas sä sen kumminkin tehryks. Ai jest, kello onki jo noin pal, miähe' tuleva' koht jo syämä, paistas sä Mari silakka, tuall o vähä kylmi peruni kans. Tällätä ny vaa mitä sattu, ei ny kärit.» »Mist mä niit silakoit sitt tua?» »No siäll kaapis silakk-kaukal o. Piräs su ny jo see vert tiätämä. Lask kalja kans. Mää mene ja tua voit kans vähä.» Ny ovat trenkit tuane heini joulu vaste, syljeskelevä, ku on paha olo, ku ova eile niit joulviinoi maistelle. Mari meina: »Nyykös syljeskellä, kyll silaka ny' kauppas tekevä' ku nii vetistä.» »Menkkä ny miähe' sitt vaa syämä, ett tee' pääse' töihisäs jälle. Ei täss ol enä pal aikka, joul pakka pääll.» »Kyll näkky», meinas yks trenkeist, »koko tupaki o niinkun kolm' peevä enne joulu.» »Ohhoh», meinas toinen trenk, »kyll mä ny jo söi silakoi ja join kalja pääll, ett silaka luuleva, ett he ova' taas Oolanti haavis.» Isänt kyssy ny trenkeilt, jokos he luuleva, ett se karja ruak piissa yli joulu, ku he ovat tuane. »Kyll ainaki ne jo piissava, mutt hevosill täytty viäl tuara», meina joku, »jos pari häkki sitt viäl tua.» »Kyll Jussiki sitt saa mennä ja sää saa' sitt vaa hakata' klapei niin pal ku jouluks tarvita», sano isänt. Nyy ruveta sitt leipoma niit kaltjaissi. »Nii, leipoka sitt vaa molemakki, ett me' saa noi' sekamyllykaku kans», meinas ämänt Marill ja Kustavall. Ny tule Lempi, talo vanhin tytär, kamarist ja meina: »Kui tee' simmossi mustettunei kakui vaa leivo, eikös sihtmyllykakui leivotakka?» »Sää oles se fiineytes kans, kyll sun tarttis päästä jonnekki herrasväkke, ett sää näksisis oikke, mitä herrasväki jouluks laitta», sano ämänt tytärtäs. »No Mari juttel, ett hä mene syksyll piikaks Turkku.» »See mene Turkkun piiaks, ku o maall liiaks», sano ämänt sihe. »Kyll Mari näyttä tääll liiaks olevan ku hä jätt teijän taikenast kryyri' pois, mutt kyll hän tule oleman Turus liiaks kans». Mari huutta uuni suust: »Ei Turus aniksi käytetäkkä, siäll pannan kraatalimamma ja sinappi taikena joukko.» »Ol vai, topo, ol», sano ämänt siin Mari, »soossi sinapist laiteta.» »Jaa mää muistanki mennevuatises paikasan», sanos Mari, »ku se isänt tykkäs niin piparuuttsoosist. Hää sanosiki ämänttä, ett meijän täytty ens jouluks laitta' piparuutsoossi. Kerranki hää joutus ämänän kans kova riitta, ku hän piparuuttsoossi tahtos ja ämänt räiskäs: »Men' Salo vaa ja tua' sinappi, kyll mä piparuuttsoossi tee.» »Jaa'a, kyll täss Marist pilkka tehrä», sanos ämänt, »mutt jos hä jouttu niin pal älämälläs kulkema, ku hä on täss viimeses kolmes vuares kulkenu, niin kyll hän tule tiätämä, mitä kuhunki soossin kuulu. Nyyki hent jo joskus sanota soosmusteriks, mutt se johtu siit, ko hän pilla nii usse rinnolas. Kaikest soosist, mitä hä maista, mene toinen pual ain rinna all.» »Jaa'a», meina tytär, »älkkä Marit pilkakka, ku sanalaskuki sano, ett Jumal tiättä paljo, mutt liikkunu ihmine viäl enemä.» »Jaa'a, kaikke täss loirotetta, mutt onkos uuniluurahakkokan koto. Sun pitiki niit tuama, ku sä suksies kans ton mettä meni», sanos ämänt tytärtäs. »Lempikös niit sitt olis tuanu. Hää ny olis kehrannu hakokirvest feli otta. Hänell ol yks... ja em mä viit sano' senttä.» »San' suus puhtaks vaa», meinas ämänt, »ku sä kuale, nii jää suus auk.» »Ei oi hyvä sano' kans, kyll Lempi saa pia uuniluurast, niinkun kerra ennenkin, ku hä uuniluurahakko men hakema», sano Kustaava. »Mitä, onkos Mari taas huamannu Lempill kaks pari suksi.» Lempi tule sisäll ja tua uuniluurahakko felisäs, ku hää o ottanu naapurin tarhast. Nii ämänt sano: »Sull onki nii nätti hakko, ette sull kirvestäkä felis ollu.» »Siin te ahta' sitä ja tätä, kyll tämmöst hakko ny taitetukski saa tämmösell pakasell», sanos Lempi. »Nii», sanos Mari sihen taas, »ku o suure nahkkintta' keres, niinkun tavalisest meijä Jussill. Naapurin Kallell ja meijä Jussill o joksikki samalaise' kintta.» »Voi tota Maija, pirä' soukemppa suut, ett sä saa yhrest puust luska. Mari ei tiär yhtikäs mittän, ku ain vaa o suu päälaell. Kyll Juhani-faar oikken tiäs, ku hän teist laulun tek, ett simmossi tee juur ole.» »Kyll hä heitist mont laulu on tehny, mitä laulu sä täss ny meina ett se Marill soppi?» sano ämänt. »Sitä mä juur tarkotan ku sanota ett: »Jos mull olsis Markun piika suu Ja Kesktalon piika hamppa, Nii mää söisin kaikk Talola lamppa; Mutt jos mull olsis Juhanin piika ikenä, Nii mää söisi ne viäl pikemä.» »Jaa, mitä mää sitä fröttinkippat puhu», sano Mari siihe, »kyll hänell ain simmost piissa.» Kustaava suuttu ny kans jo, hän o yks niist, ku sihe laulun kuulu. »Jaa, kyll se simmone viimene mailmalopun kapine o, kutte se jo kualekka, se ainanen tööthutkar.» Jaa nyy sattus nii, ett se sama äij tule juur sisäll, hänen kolmaslai köppis, se laki, o felis. Hänell oi kaikkistas kolm' köppi: huushollköpp, karjaköpp ja laki. Nee' toise oli oksattomi, mutt se kolmas katavaisest puust. »Tyst, tyst», sano ämänt, »olkka ny hilja, ny faar tule.» »Mä paiskan toin taikenvahaukse sen pirun kuano», sano Kustaava. »Hyvä päävä.» »Istuma», meina ämänt. »Tee' saisi faar luutti meijä uuni», sanos Mari. »Kyllä minä sen luurin ja sinä olet juuri ylimäinen tohon uuninluuraksi. Sirota sinä vaa uuniluura nokka. Sitte tulee arvotuskin totten käymä: Must pässi mene pihatto, ja aja kaikk punase lamppa ulos.» Se Mari ol kans vähä simmone must, ku hänt Mustaks-Maijaks sanokkin pruukatti. Faar men istuma sitt sinn pöörä viären penkill. Mutt Mari sitt tuinas tytärt ja sanos: »Tommone ijankaikkinen toho nyt taas tul, ette saa laitas tyätäs tehryks.» »Misäs teijä lapse ny ova?» sanos faar. Sillo se Mari töykäs uuni luura vesiämpäri, juaks ulos ja huus ett: »Kakara', kakara', tulkkas sisäll. Se hull äij on taas siäll, kyll se taas neuvo teill kaike mailman konsti.» Mari ei tiäny, ett faar tään kuul, ja faar taas tykkäs paha, ku hä hänt hulluks äijäks sanos. Mari luutis uuni vaa, nii ett hiile' priiskus. Faarin konteiski men muutampi. Sitt lapse' kerkisi' sisäll. Niit oi nel, viis punaposkist flikka ja poikka. Ne oli' siäll liukkumas. Nii sitt lapse' kysysivä faarilt: »Tiäräks te faar, ett ny tule joul?» »Niin tule, mutte te tiär, kuin pia se tule, mutt mää tiärän, kuin kauka se ny o.» Lapse' tuliva' sitt nii utelijaks ja kysysivä: »Sanoka, sanoka, kuin kauka se o.» »Se o Impolas [Kylä Kuusjoen pitäjässä.] Kuusjoell.» Sitt kaikke nuaremp flikk juaks Marin tykö, hakkas käsiäs yhte ja huus Marill: »Mari tällä pian kaku uuni, faar sano ett Joul o Impolas jo.» Sitt Mari taas suuttus ja sano: »Kyll mää sen paremin tiärä, ku mu mamman o siäll piikana ollu, siäll Impolas o yks talo kun kututa Jouluks.» Mutt faar meinas: »Kana kana vai piikana, ku olis sitt ollukki joku muu kana, mutt kun piikana.» Faar töpött siihe Marin tykö uuni ette ja rupes tällämä: »Sinä olet Mari piikana flikka, mutte sinus ol yhtä hunaja.» Faar läks ny kottin kiusottelemast, mutt ämänt rupes tällämän kakui uuni ja sanos Marit: »Sää saas apskeerin täst tyäst, es sää oss kakui uunin tällä, sää pistä' sorme' kakku sisäll.» Mari kesketti menemä ehtoaskarilles vaa, mutt Lempi sai ruveta' kakui uunin kantama. Kaku' kypsentysivä' sitt, ne' pantti laurall ja annetti olla' siin jähtymäs koko yä. * * * * * Jouluaato-aatton tuliva' kaikk sisäll: trenki, isänt ja muu, löi' kinttas kaikk uunin trappull, ja yks trenkeist sanos: »Kyll ny jo sentän kelppa, ku joulu o nii liki ja o hyväll puall.» Sitt jutelttin kaikk yhres, koko taloväki, ett ku ny huame o jo joulaatto ja viäl on paljon töit, ett kui aikasi me oikke nouse ylös. Joku meinas ett kahrelttoist viimestäki, joku sanos ett kolmelt. Nii isänt sanos, ette see tartt mittä juttelemist, mutt ku se o miäs ku ensmäseks nousse. Mari sitt taas leikiläs pist sihe: »Em mä tahrokka olla miäs, mää makkankin koko yä.» Nii Hessu, se kaikke nuaremp trenkeist, simmonen poikanaskal, kun kans oi kovi innostunu joulu, sanos: »Kyll tää poik tiättä kosk ylös nousta.» Hä oi saanu' sen tuamio ett täytys joulaattoaamu mennä heini hakema. No kaikk menivä' sitt omis ajatuksisas nukkuma. Mutt sitt kun kell lyä yks, sillo ruppe tulema ylisänkyst ens se, ku miäs ol ja sitt aikasi' kolina. Hessu se ol ku ylös nous ja hää herätt kaikk muu' kans, hakkas kamari oven pääll ja huus: »Ylös kaikk, jos o sitt isänät tai ämänä ja piikat tai trenkit tai tyttäre.» No sitt ne nousiva' kans ylös. Kun kell ol pual kaks, oliva' kaikk jo täyres touhus ja sitt tarvittin kaikk lyhry', kun talos ol. Sitt se pikku Hessu läks tuama sitä viimest heinhäkki, kun kuulus. Toiset trenki menivä' pirtist kantama niit tikui, ku sinn ol kuivaman panttu ja oma' poja' kans niis paikois, ku niit sattus olema. Ku ne' tiku' sitt ol sisäll tuattu, pantti ne orrell ja kurotti lohenpyrstö all. Vaimväki men pirttin tuama niit lihakontei, ne oli ny jo valmiks palvaune. Ku sitt kaffe tuattin pöyttä, se ol siin viire ajos, toi isänt viinpullon pöyttä ja löi se sihen tavalist kovemi ja sanos ett: »Pankka sokeri joukko, aatost juhla' korkjama.» Sitt hä sanos ämänäll: »Fiia, ku he on kaffe juane, niin kaar' pojill pual kuppi. No sitt ku he' siin parhalas joi' sitä punssitas, sattus Hessu tuleman kotti silt heinmatkaltas ja lauleskel tullesas porstuas: »Ai ai ai sano Muju-Mai Ku hä heinäsirkan kiini sai.» Isänt sano hissuksi Fiiall: »Jos annetas Hessull kans punssi.» Nii ämänt sanos: »Nii oikke, kyll se nii on, ku sääki tulis sanoneks, ett se miäs on ku ensmäseks ylös nousse. Anneta hänell ny sitt kans piän puns. Jokane joulukses kokko, kettukin kenkrajoi.» Hessu saiki sitt punsi. Mari sattus ny tuleman pihatost lypsämäst. Ollan toss kuuren tianois jo. Ämänt mene tommotti salapitte Marin tykö, tuupase hänt kylkke ja käske Hessu kattorna. Mutt Mari aukase se levjä suus ja sano: »Oho, mitäs iso' sia' siilon tekevä' kun porssakkin tuhniva.» Hessu tykkä vähä paha ja sano: »Kyll se ehtoll nährän, kuka porsas on, ku ruveta nahka hiarustama.» Kustaava ja muu' piikat tuliva ny' sisäll ja he' saiva' kaffet ja korppu, oikke simmost pakarilt ostettu kanelkorppu ja sämpyli. Toi Hessu meinas taas: »Kylläpä näkky, ett joul tule, ku Marikin pistä sämpyli poskisas.» Sitt ämänt jo huamas ett peevä ruppe jo koittama; hä sanos: »Ai ai flika, kuinas pirti lait o?» Kustaava sanos sillo, ett »saun tule valmiks koht silläs.» Mari saa ny määräykse, ett mennä makasiinist hakeman kuivi kauroi oortninki seuravaks aamu lamppaill. Ny ruppe tulema yhreksä aik. Miähe ova' simmoses pikkuses humus, ette ne enä pal mittän tee, järmävä vaa. Isänt tule paithihasillas kamaristas, puhaltele pitki sauhui ja o jo vähä niinku juhlatuules. Sitt ämänt sano niit vanhemppi omi flikojas: »Tuakka vinttkamarist laste vaatte alas ja omas kans.» Kaikkitten täytys jouluks saara ylles uure vaatte ja niin korja' sitt, ett ku ne ne ylles tälläsi, nii ne oliva' kun kirjava karja. Ämänt kääns sitt samallas pääs poikkatten pual ja sanos: »Menkkä tee ny, poja, olklatto ja kropistakka siält oikken tuhti kahlo, oikke selkki olkki. Kyll tee' saa jokanenki mennä, ei Hessust ol yksin kumminka mittä.» Sitt Hessu läks menemä, filistel mennesäs ja pumppas Marit kylkke ja sano: »Vai ei tul Hessust mittä, sillo ei tul Maristaka mittä.» Tää ol tosa kahrentoist ajos peeväll. Vähä ajan peräst ne' tuliva' siält sitt. Hessu tul taas erell ja sanos: »Tiäräks sä, Lempi, ett kyll ny tule hyvi olkki, kyll sun kelppa katton paiska ja jää kans yht paljon ku naapurin Kallellekki.» »Pir' suus kii, vanh feelu», meinas Lempi ja men jällen takas kamarisas. Sitt ämänt sanos: »Ohoh, ole nii väsynykki jo, kun pualest yöst ole hääräny, mahraks mä enä jaksa noit lapsika saunotta. Juakses sä, Lempi, tonn Katavan-Kaisan tykö ja käsk hänen tulema lapsi saunottama.» Ämänt muista siin samas senttä: »Kyll Hilmall onkin paremppa aikka, menkkö hää.» »Kyll mää täss mene», sanos Hilma, »mutt jolle mää saa' sitä rättäkitti tulema. Hänell on tiäs ruus pääs ja jalakki voiva' särkke.» Sitt Mari kuiska taas Hilmall: »San' simmotti, ette sarvipussi tarvitakka, ette kukka ny ann ittetäs kupata.» Hilma ott saalin kaulasas ja läks. Kustava tule sitt nii hiki pääs saunast, hää on kantanu liha' pois siält, kantanu vett ja hautonu vihra. Hä sano ämänäll: »Ny' saa mennä' sauna, ett saun o valmis.» »Oleks sä viäny vihroi tarppeks?» sanos ämänt sitt taas. »Kyll mä niit see verra vei, ett ne' piissava», meinas Kustava. »Taisis viärä' kolm», sano ämänt. »Nii, simmotti mää niit vein, ku o ennenkin pruukattu», sanos Kustava sihe. »Voi, hyvä ihmine, ny o joul ja tiäräks sä, ett se kuulu tykö, ett joulaatton o jokasell oma viht.» »Siunakko, Liis, kunne vihrakka enä piiss, tarttevaks tommose' kakarakki sitt kaikk eri vihra?» Hää men uurestas sitt ja vei kakstoist vihta, nii mont, ku ihmistäki ol. Ny Katavan-Kaisu tule sitt jo ja sanos ensmäseks Marit: »No oleks sä kävässy yhreksän kertta joka tuva nurkast, sitt sä pääse ens vuan vähemäll käväsemisell.» Sitt se Hessu tul taas sihe, hä ol vähä viäl simmottin kämppärälläs. Ei hä juovuksis enä ollu', ku se ol simmotti päivälise aik jo. Nii Hessu sano: »Neuvokas, Kaisu, mull kans joku simmonen tempp, ett mää saan kans tiättä, mitä mun tehrä' täytty.» »No, men ny sikalätiovell kysymä, jokos sä ens vuan muija saas», sanos siihen Katavan-Kaisu. Ämänt sanos: »Älkkä siin ny Kaisut kiusakko, ett hä saa kaffes juaruks.» Ny tule taas yks kakar ämänän tykö ja pirise: »Mamma, eks jo pia sauna mennä, ett joul kerkki jo.» Kaisu nappas se lapse sylisäs ja sano: »Juu juu lapseni, kohta mennä.» Ja laula hänen korvasas: »Kun tulsis se siunattu aatto-ehto, Ett saisis puuro ja pääsis vihto.» Ny on Kaisu juanu' kolm' kuppi ja sitt hä sano, ette hä juakka nyy muut ku vähä vaa. Sitt maistu paremalt, ku suut ruppe kuivattama siäll kuumas löylys. He menevä ny sauna ja Mari saa sen tyäkses ett mennä auttama, riisuma lapsi ja vaatettama, ja Kustaava kantta ne' kotti yks erältäs sitä myärön kun Katavan-Kaisu saa ne vihrotuks ja pestyks. Hilma ja Lempi ottava ny ne vinnilt tuaru vaatte ja vaatettava lapse' kamaris, sitä myärön kun Kustaava niit tua. Kustaava tule viimese lapsen kans ja tua samall Kaisult käsky vanhemill sisarill, ett he' sinn saunan kans tulisiva. »Em mee' simmost ämmä tääll tarvitt, kyll mee itteki itten saunota.» * * * * * Ny aja yks hevonen pakall. Kustaava kattele uuniakkonast ulos. »Kukast tualt ny tuleka», sano Kustaava. »Ai, se onki meijä Alma, kun tule isomamman tykkö kotti jo. Yks miäs nosta fällyi ylös ja Alma siält könssi fällyn karvoist ylös. Hevonen käänttä ympärs jelle.» Ny tule Alma sisäll ja hänell o iso tikkukori keres. »Tervessi siält, ku mää tule», sano Alma. »No hyvä, ett sä tuli' kotti jouluks», sano Kustaava, »koko viikko o ollu niinku olis akkona ollu' peitety, ku sää oles pois ollu.» »Mitä sun korisas taas mahta olla?» sano Lempi. »Siäll o setsurikakui, kun täti anno. »Mutt mitäs siin paperpussis o?» sano taas Lempi. »No em mää tiär, siäll on tortui ja kaikki tohauksi. Täti sanos, ku ei teili ol' kettän kokkikoulu keiny, nii ei teill tämmössi osat tehr.» Ny tule Mari pihatost, hame pretukas ja sikaämpär keres. »Kas vaa, onks meijän prittakniffeliki jo kottin tullu», meina hä. »No jo se toivottu turva tul», sanos Hessu ja nost päätäs ylös, ku hä siäll takapenkin vatovall makas, »ja toi kylänkakkuki fölis». »No mitä sitt?» »Em mä muist tiär, mutt sutsirukakku hän toi kumminki», meinas Hessu. »Ol vai, flako», sano Kustava. »Sensuurikakku se o.» »No olkko ny mitä kakku hyväs», meinas Alma, »mutt kyll se teitin kakkusensuuristas kumminki läpi mene.» Sitt Alma otta Mari sualilt kii ja sano: »Viäläks ne' kaksose' karita älävä?» »Kyll toine, mutt toine oikas konttis jo», meinas sihe Mari. »Voi, voi», sanos Alma, »jolle sää antanu niill leippä, ku mää pois oli.» »Mitä helkutti täss olis keriny lamppoill purottama, tämmötti joulu erell», sanos Mari. Alma huakas syvä ja sano: »Voi voi, ku mä sentä meninkä sinn isomamman tykö», ja pyhki silmiäs, kun pakka parkuma. Nii Mari huutta kovall äänell: »Ol vai, älä simmossi paskoi paru, kyll päss niit uussi tekke.» Alma ei puhu mittän tähä, mutt mene Lempin tykö. Kuiska Lempit korva: »Arvas kuka mun kottin toi.» »Joku enoist vissi», sanos Lempi. »No ek sä sitä nähny, ett hevonen pakall ympärs kääns, kyll eno sisäll olis tullu.» Alma tuinase Lempit kylkke ja sanos: »Tiäräks, se ol naapurin Kalle, ku hää sattus sinn tulema. Mitäs, jos se olis ollu sää ny ja jos pappa ols sattunu nekemä, nii mihe sä sitt olsis silmäs avanu, kyll sä olsis saanu aika satikuti.» »Ol vai, ol vai», sanos Lempi. »Nii, ei hiire hiiskaust enä», sano Hessu, »mutt kyll mää jo tiärä, mist mä kiärä, siilon ku mä olin Paturill trenkin, nii Paturi nuar isänt sano, ette hää enne naimissi men, ennenku siit Almast ihminen tule, ett siit tule simmone flikk, ett ku näkke, nii miäl tekke ja kun katto puale, nii syrän huale.» »No mitä ny?» sano Alma, »onks meijä Hessu hassuks tullu.» »Tiäräks, se o juaksis», sanos Mari. »Voi kamala», sano Alma ja men ja plättäs Hessut selkkä, »muistaks sä sitä, ku mä aapee puustavi oli lukemas sun kotonas, se Hyllylä Leenan tykö, ku ny jo on kualu. Ja ku hä murhettus sitä, ette meijä Hessust vaa tulsis juoppot, ja ku mää keski hent rukolema Jumala Hessun pualest, ette Hessu ruppeis vaa juama, nii sillo Leena rupes parkuma.» Hessu nost sillon pääs ylös ja sanos: »Voi voi, kyll toll meijä Almall o hyvä muist, se muista ihan kaikk syntymästäs saakk.» »O nähny' kans vissi iha syntymäst saakk», sanos sihe Lempi. »No tiätyst mää syntymäst saakka nähny ole, em mää nii ol, kun katinpoja, ku vast yhreksä vuarokautt jälkke syntymistäs näkemä ruppeva.» No Hessu ruppe naurama hörköttämä ja sanos: »Jaa, kyll määki ny muistan ku meijä mamm-vaina hänt tavama opett ja hää hänt taas rukolema juappotte erest. Heill tul ain simmost pikkast riitta ja ku mamm-vaina sano: 'ii sano ii', nii Alma tälläs vasta, ette ii san mittä.» Sitt Alma suuttus, juaks Hessun tykö, ott hänt konteist kii ja Hessu putos permanoll. »Kyll sää oles se ainane Hessu-hassu Halikost.» Sitt isänt kuul sen kolinan kamari. Nii isänt tul tuppa ja sanos: »Mikä simmonen kolin o?» »Nii», sanos Mari, »ku Hessu o nii juaksis, ette see pysy änä penkilläkä, ja vast o joulaatto.» »Mitäs mar», sanos ämänt, »ku Alma purott henen permanoll, ku hän taas tosa jo ylppele.» Sitt isänt rupes Almat toruma ett »mahros pyssy' siäll, ku es sä nätist oss olla.» »Paremp ols ollukki, ette mää olis tänn tulnu, ku tääll se viinan kans taas pränkätä. Isopappa käsk muu oikke rukoleman teiti erestän, ett yksiki joul oltas ilma viina. Ja sitt Isomamm rupes parkuma ja sanos, ette hää lapspark voi' sen kans mittän tehr.» »See o niitte ämmätten tapa, koht ku ruveta rukolema nii ne' parkuma, mutt ei sunkka sillon parut, ku juara.» Nii sitt sano Alma sihe viäl: »Ei sunkka ne viina juaresas paru, mutt kyll se silt näyttä ku heiti suus o nii väärä ja kampela, ku he ensmäst punssi juova. Mutt 'ääh vaa, ku se maistus hyvält', sanota.» * * * * * Ämänt tule ny kamarist ja huutta: »Tules, Minne, lullaman pikkuveljet.» »Ossakkos sä laps laula' kans?» sano Katavan-Kaisu. »Kyll mä otta laula, mutte mä kett laula' kun titä laulu, ku Alma o opettanu.» »No laulas seki sitt», sanos Alma. »Nuku nuku mun lapteni, Tulje tinitet tilmäti, Uinu uinu, mun armani, Jeetut luonati valvopi.» »Oi voi ku se on korja laulu», sano Kaisu sihe, »kylläpäs see Alma ossa, siit taitta tull oikke siivistyny flikk.» »Nii, jos Kaisu joskus kirjotta sana siiivistyny, nii ei tartt tällä ku yks i vaa.» »Jolle tul liia näsäviisast sitt vaa», meinas Kaisu. »No laulas ny vaa enemä», sanos Kaisu, »ei se viäl tahr nukku.» »Nii mutt ku Alma tano ette taa laula' timmotti, ku Mari opetta.» »Älä sää mittä simmost kuuntel», huutta Mari sihe uuni suust, »laula simmotti ett' tuuti lulla, tullus-Jussi'.» »Fyi sentä suu», sano Lempi. »Minne ei taakkan pikku velje nukkuma, kyll Hilma taa tulla' kiikuttama», ruikutta Minne ny. Hilma mene sitt ja kiukuttele mennesäs: »Niist kakarist ei kans meill tul' koska loppu, joka kahre vuaren pääst niit tule uussi.» Mutt sillo hä ruppe senttä laulama heljäll äänell: »Nätin poja nukuta Ja univirre laula, Itteni viären kallistan Ja nukumme Herra rauha.» »No ny se nukkus.» Ja Hilma mene pois ja sano: »No menkkä ny, kakara', pois, ett se piänenki aikka pyssy hiljaa.» Ny Hilma mene korittama sallatti. Hä riiva kuiva juusto ens sallatin pääll ja hakka munaruskost fiiniks. »Alma saa tulla' sitt taas kirjottama, mitä hä tahto sihe sallatin pääll.» »Juu juu, ja mä tällänkin täävuatise vuasluvu», sano Alma. Alma kirjotta sitt munaruskovaissen pikkuluskall vuasluvun tuhanen kahreksasata kahreksankymment (1880). Ny tule Juss, se isotrenk, saunast kotti ja hyräle tullesas jottan piänt laulunpätkä. »No», sano Alma, »laulaks Jussiki, ei hää ol viäl enne laulan.» »Nii, viin tekke simmost, kunne kalj tiäräkkä», sano Lempi. »Nii», sano Kustaava, »mutt kyll joulpeevän kalj tiättä kaike enemä.» »Sisso, kyll mä sitt jo tiärä, ett Jussiki o viina juanu», sanos Alma. »Tules, Alma, mun polvelan istuma», sano Juss. »Em mä tul, sä haise nii viinaltaki ett.» »Ja mutt jos sä tule, nii mä osta sull oikken korja esliinvärki, sitt ku reppuryssä ensmäsen kerran tule.» »No sama se», sano Alma, »simmott mä kaikk muukki esliinan olen tiananu.» Sitt Juss ruppe laulama ja Alma istu sylys: »Menin minä kerran mallassauna Ja seisatin nii äkkii, Luulin mä henttua halavas Ja halasin mallassäkkii.» »Eipä kun piänt mallaspussi», huutta Hessu taas. Ny Alma huama, ett Hessu hänt tarkotta, ku hä mallaspussi sano, hyppä pois sylyst, juakse Hessun tykö ja otta hänt tukast kiine ja sano: »Mää näytän, kummottin karh sammalis kei.» Ja sitt hää vettä kettetäs Hessu leuvast saakk pitki naama ylöspäi ja huutta: »Tommotti Hollola miäs pelttotas latta.» »Siunakko sentän, kun toi flikk o niinkon tuli rohtimis», meina Hessu, »ei sitä vaa räntt kiusata, jos älä meina.» Sitt Alma katto ympärs ja sano: »Misäs meijä isänttrenk, se Matt o?» »Misäs muus kun tallis, koko yä hä sinn leippä kanno. Mun pit huutama sänkyst, ett viä' koko varras, ettes niit siin yksitellen kann», räyskäs Mari. »Jaa mutt heikkarin tiitti, huamen mennänki joulkirkko ja mää menenkin kysymä, jos mää pääse Mati rekke», sanos Alma. Ny lähte Katavan-Kaisu pois. »Hyväst ny, pikku Minne», sanos. »Hyvät, hyvät, jätik te tarviputtit tauna?» »Ei, lapseni, ei, lapseni, ei Kaisull ny ollukka sarvipussi.» Minne juaks sitt Marin tykö: »Mali, ei Hettu taakkan tuu nyy kupatukt, kun te tauna mene.» »Mitä siunakkon toi kakar ny juttele?» sanos Mari. »Niin ku Hettu lupat Malit kupata ja otta Malin talviputtit taltte.» »Haistako Hessu sen, kutte mää san, kun kakaritten kuulle simmost juttele», sanos Mari. »Nii oikke, mont tuhannen kiitost ny vaa ja Herra rauha teill olkko», sanos Kaisu. »Ja sama teitill», sanos Lempi. »Mene, mene ja häppe mennesäs», sanos Mari. Ny Alma ja Matt tuleva' taas yhres siält tallist sisäll. »Näiks sä kupparit?» sanos Hessu Almat. »Ruppes taas rukolema, se oi kans juaksis se kuppar.» »Älkät paiskako pärlyjänne sikoje ette», sano Alma. »Mitä simmonen tarkotta?» sano Hessu. »Kysy Marilt», sano Alma. »Mist mää simmossi tiärä, em mää oi mittän koulukan keyny.» »No kävippäs sää rippiskoulu kaks vuatt ja Hessu vaa yhre», sano Alma taas. »Mist erinomane sä senkin taas tiäräs?» sanos sihe Mari. »Hessu kerra heinpelloll sano, ett ku hää men rippiskoulu nii Mari oi siilo jo toises karjas.» Juss sano sillo sihe: »Ei, mutt selitäs sä, Alma, mitä sää äskeltä meinasi.» »Lue joskus», sano Alma, »ett sä tules jottan tiätämä.» »Ei se räntt ett raamattu tutki, se ku härkkä selkkä hutki.» »No niin, kyll mä se sano, mitä mää sill meinasi, ett tommone vanh kuppar, ku ei muut tee ku jua ja kuppa, ei se paran rukolemisest ja ei kukka lait-ihminen kuppariks ruppekka.» »Nii», sanos Juss, »ja Jumal onki luanu' kuppari erittäisi.» »Mitä vaste, mitä vaste?» sanos Alma hätäsest, »sanos pia.» »No luve' kans joskus», sanos sihe Juss, »ett sä tules tiätämä.» »Ei raamatus ol' kupparist mittän puhett», sanos Alma, »ruakottoma ihmise' simmost tekevä. Fyi, fyi senttä, se o niin kamala tyät se kuppamine, ett siin täytty kans olla viinan kans järkes pilanu, ennenku simmost tyät ruppekan tekemä.» »Nii sitäpä, panes kattokses Alma», sanos Juss, »ett kaikill kuppareill o iso suu ja paksu huule ja kaikk ne ova juur Jumala luama.» »Jaa, jaa», meina Alma, »kyll se onkin tosi.» »Nii ja se on kans tosi, ette meijän prittakniffelist vaan kuppari tulis, ett hänell o niin piän suuki, ette hä vaa sarve kii' saisiska», huutta Hessu sihe joukko. »Tulenk mää taas sun tukkasas?» sano Alma. »Älä, älä, se tekke niin paha, kun karh sammalis kei», sano Hessu. Ny tule Matt tallist ja tua felisäs hevosen kamssui. Siin on pari piiskavartt, ku hän tällä uure siima. Hessu sano: »Kunne meill olekkan kun kaks jumpuri, jos tälletän kolm hevost kirkon tykö, nii mikäs sill kolmanell panna?» »No pannan kulkuse' kolmanell», sano Juss. »Kyll Hessull kelppa se lehmänkellokin, ku o vintill», sano Alma. »Niin kyll.» »Jost mulla olisi hevone Ja piäni kilikello, Niin kynnäisi ja kylväisin Toin näti flikan pello», laula Hessu sitt viäl. Sitt tule isäntäkin taas kamarin pualt tuppa ja sano: »Jaa'a, ny o se joul sitt jo hyvi liki.» »Onpa niinki», sano Juss, »ny tule kaks hyvä, ehto ja pyhä.» »Nii sopika nyy keskcnäs, kuka teitist kirkko mene. Kyll ainakkin täytty kahrell hevosell men. Mutte sunka mää ite' sentä men.» »Mikse teitin, pappa, sovi koska mennä kirkko?» sano Alma. »Nii munt vuatt ku mää muista, nii ei tee ol' kirkos ollu ja mää tykkä ett teitin passais yht hyvin tulla kirkkon ku muittenki ja tee tulsisis kans, jolle ols tota viinlekkeri tuall kamaris.» Isänt ei puhu yhtikäs mittä ja mene kamaris takas jälle. »Piräs sä ny jo suus kii», sanos mamm sitt, »ei sitä suu rahalas osteta. Ja mää noiru, ett sitt ku sää miähe saas, nii sä saa ihan täys juapo.» »Jaa, ei se oi niin pakko ett otta niit», sano Alma ja o vähän tommotti hämmästyny. »Jos neitsyt hualii, ei hän syntiä tee, vaan jos hän on naimatta, ei hän sittekä syntiä tee», sano Alma viäl lisäks. »Suli o simmost juttu, ku ojakonnan kluttu, ette sitä ymmär kaikk papikka.» Ny sano Lempi, ett hää ja Hilma menevä' kumminkin kirkko ja hee menevä Mati rekke. »Em mää teitist isoist flikoist molemist hual, toine saa tuli, mutt Alma mä otan kumminki», sano Matt. »No eilä se joo päätetti», sanos Lempi. »Jaa, mutt sill ehroll, jolle Alma tul Katunpääst kotti.» »Nii, ja hän käväs talli äskö niät», sanos Mari, »nii ett siäll tallis hää sai Matin kaikk prillatuks.» »Alma pittä mu leivästän vaari, mutt jos mää kesken teitti mu leippätän kastama, niin kyll te sano, ett on täs kiusaus tommoses hamppattomast trenkist, nii ja sitt Alma tryykkä ja tärkkä kaikk mun kaulvärkkin, ett mä saan koko vuaren käyrä' puhta' kaulvärki' kaulas. »Simmost tryykkämist», sano ämänt sihen, »kun poltta välist taas, ett o nii ruskja, niinku olis pannukakku kaulas.» »Jaa'a, tapaturm tule taitavan ja virhe viissall», sano Matt viäl, »mutt Alma mä tahro rekkesän.» »Siunakko sentän tommost marakatti», sano sihe Lempi, »ku sai taas toi Matin prillatuks, mutt mun täytty mennä Jussi rekke sitt vaa, ei se Mustaka mittä nii huan hevone ol, mutt em mä tiär', ku se reki o niin krapel.» »No ei sitä rekke siin ny kerkk kukkan katteleman paremin ku hevostaka», sano Kustava, »se o vaan pääasja, ette jour' Tapani kottin tuama.» »Nii, seepä se o», sanos Lempi, »mutt Ruskja on pare hevonen kans.» »Jaa, kyll siin kaks kova kokke», sano Kustaava, »meijän poik ja Jumal, ei tiär, kump meijä vanhemist hevosist on pare juaksema.» »Niin kans, meinakos Kustaava kans tulla' kirkko?» sanos Lempi. »Kyll mä sitt tule, jos Mari ja Hessu pois jäävä.» »Mitä kissa' kirkos tekevä, pois siält koirakki ajeta», sanos Alma. »Ja mill mä helkut sitt menisi, ei mull simmossi piaksujaka ol», sanos Mari, »ku mä ole noist suvipiaksuistaki jo tansanu flatkuttanu antura' pois.» »Ooja, pojat», sano Hessu, »kyll siit toimen tulla, pan noi mu vanha filttitossun jalkkasas.» »Nii oikken, papi saarn jäis keske, ku luulis karhun kirkkon tuleva.» »Nii hän tavalisest pruukkaki saarnata, yhrest pojast vaa ja sitt kaikelaisist luantkappaleist, Peetlehemin talleist ja muist simmosist, kyll se karhki siin sitt samall mene. Ja jos sä uskos tai ei, Mari, nii sää oleskin kaikkie muitte näköne, mutte ihmise.» »Nii ja Hessu taas ei ymmär enemmän papi saarnan pääll ku sika tuullmyllyn pääll», sanos Alma. »Älkkä siin ny solkakko sitä ja tätä», sanos ämänt, »mutt laittaka ittes reera ny vaa, nee' ku menevä.» »Nii‘ jos päätetä sitt simmott vaa», sanos Lempi, »ett Hilma ja Alma saava mennä Mäti rekke ja mää ja Kustaava mene Jussi rekke.» Ny juakse Minne sihe sama sakki ja sano: »Viäläk tä Mali olet täikupuli?» »Mitä sull purakall o ny taas sanottava?» meina Mari. »Nii se johtu siit», sano Alma, »ku täi on pyytäny joulpeevä elä. Ja ku mä täs jutteli Lempin kans, ett kun toi Mari ny korjasis pääs enne joulu, ette hää joulpeevän taas täit tapasis. »Toll Almall o sentä vähä erinomaissi tiaroi; kosk täiki ny jutellu olis?» »No sillo vaan, ku hevonen ja lammaski», sano Alma. »Mitäs hevone sitt o jutellu?» sanos Matt. Hää ny jo melkke muutonki ymmärs hevosten kiält. »No hevone sanos simmotti, ett 'ku mä olen kovi märk ja on kova pakane, nii älä jät muu tuule suuhu seisoma, mutt täll vaate mu selkkäsän.' Nii ja sitt hä sano toisest viäl: 'Ku o vastmaa ja o iso kuarm, nii älä lya mu sillo.'» Matt tul nii surulise näköseks ja sanos: »Mutt kyll sitä hyvi vähä muisteta.» »No mitäs lammas sitt o sanonu?» sanos Mari. »Niin, kyll lammas juttele viäläkki», sanos Hilma, »mää ole ittekkin kuullu. Ek sä kuullu äskönki Mari, ku mä kysysi lamppailt ett kukas teitist, lamppa, kippjä o, nii yks huus joukost ett 'mää'. Ja ku mää kysysi sitt, ett mikäs sull kippjä o, nii lammas huus 'pää'.» »Mutt lammas huus siilon ku muukki luantkappale' puhusiva», sanos sihe Alma: 'Älä pes mu perjanta, Älä laht mu lauvanta, Älä käritt mu kesviikko'. »Ja täi sanos simmotti, ett 'ann muu joulpeevä älä'. Nii eks sä ymmär nyy jo Mari?» sanos viäl Alma, »ette sä saa huamen täit tappa. Nii sitä se ol ku Minne tarkott, ku hä suu täikupuriks sano.» * * * * * Ny tule isänt tuppa ja sanos: »Eikös tee nyy jo olkki men tuppan tuaman, kun kell o jo liki kuus?» Sitt ämänt vilkase vähä Jussin puale, ei san' sentä mittä. Juss panepiippus muuri otall ja lehte ulos. Sitt Minne sano nii hätäsest: »Mihet Jutt men?» »Se men joulull ovi avama, ett se päässe tulema», sanos Alma. »No tulkka ny' kaikk lapse' siält kamarin pualt tänn peräpenkill istuma», sano ämänt. »Kaikk toise' kans, joka piik ja trenk», sanos Alma. »Voi, voi, mamm, saaks mä tuara' pikku veljen kans ensmäst joulutas vastaottama?» sano viäl Alma. »No tua ny sitt», sanos taas ämänt. Alma nosta pikkuvelje vakust ylös ja sanos: »Voi, voi, su piänt vaivast senttä, mutt sun kaltases muisto ny juur ruveta viättämä. Nähkäs, täsä o meijän perintruhtinas», sano hä Matill ja Hessull. »Mutt sitä mä toivosi, ett ku sää tään talo isänäks tules, ette sää tois viina jouluks.» »Voi, voi, laittaka ny hyvä ristvalkkja totto», sano ämänt. »Hessu, Hessu sää oles tottunu' pino latoma.» Hessu mene toton tykö ja vettä tuhvan kaikk levjäks ens alt. Sitt hä latto ristin klapei kumminkin pualentoist kyynärän korkkjalt ja tällä aika kasan tuahi joukko. No kylläpäs ny tul simmone valkkja, ett silaka' seinis paistuva. Ny löi vanh taalalainen kell kuus. Niin porstost ruppe kuuluma simmost erinomast kolina. Lapse ova' kaikk nii hilja ett tuski henkittävä ja sanova hiljaksis toisiles: »Ny se jo tule.» Nii ovi aukentus seljäläs juur, ja Juss tule sisäll iso' turki' pääll ja nii suur olkikahl seljäs ett tahto oven pihtpiäle felis tulla. Hä seisatta ove suuhu ja huutta kovall äänell: »Hyvä ehtot.» »Jumal antako, Jumal antako», kuulu joka pualelt. Juss purotta olkikahlo juur pöörä ette, nii ett tossatta. Sitt jokane juakseva olkikahlon tykö ja ruppeva avama se sirett. »Olkka ny nätist», sano ämänt, »ette ne olje heti koht alkkusas sekau.» Mari mene päistikka olkkassa, nii ett nenä sattu permantto. »Saa—.» »No koitas kiro vaa just joulaatton», sano Lempi. »Niin kyll, mutt kun toi Hessu pumppas muu päistikka, se o sitt niinku ukkosen tappama piruraato», huutta Mari siält olkkasast. Ny o olje' kaunist levitetty, noin pualväli permantto vaa. Ei toto ette saa tällät, siält voi priisku' pian kipeni joukko. Ny ruveta heittämä olkki katto. Juss otta ens pivon täynö olkki, paiska katto ja huutta »kaoroi». Kolm olkke jää roikkuman katto. »No vähäpä jäi», meinas Juss, »mutte mull oi niin pal kylvyssäkä.» Ny tekke taas saman tempu Hessu. Henell jää vaan kaks. »Ei suli tul' koska olemanka muut kun kaks peruna», pilkkas Mari. »No heitäs sää sitt, ett saara nähr, mitä sull tule», sano Hessu Marit. No Mari heitt nii, ett hyppäs ittekin kortteli verra maast ja huus: »Poikki.» Mutt ei jääny yht ainuat. »Ny pilkk lankes oma nilkka», sanos Hessu, »jos sää olsis peruni huutanu, nii olsis nähty, ette sull' tul' koskan kahtakan peruna olema.» »No Lempi, Lempi, heitäs sää kans», sanos ny Alma, »niin kyll mää tiärä, ett ainaki yks jää.» Lempi heitt kans ja jäi yks pitk olk ja yks tähkpää. »Kyll mää tiärä, mikä toi pitk olk o, mutte mää ymmär, mitä toi tähkpää tiättä?» meinas Hessu. »Kyll mää ymmärä», meinas Mari, »se o se nuar patur, kun tunkke sihe väli niinkö sontjanen paskkassa.» »Mikä siin mahta olla, ku noi' piika ja trenki ova ain niin ruakottoma», meinas sihe Alma. »Ei ne kaikk sentä samalaissi ol», sanos Lempi sitt. »Ne vaan tommossi ova, ku o liia vähä hylli välilaes.» Ny sitt sano isänt ämänttä: »Onkos suli siäll kaffe? Mee' teen täss ny' piänen punsi, ett aattost juhla' korkkjama.» Sitt tälletä nii munt pualkuppi, kui munt miästäki o, ja viinpull kans pöyttä. Hessu koitta nii varppista, ett näkis, jos henen kuppis kans o vaan puolilas. Mutt sitt hää huamaki, ett onki yht kuppi vähemän ku heit miähi o. Hän katto flikkojen pööräll ja näkke, ett siäll o yks kuppi enemän ku flikoi o. Ja Alma häärä niinkö suavankeittäjä torttupussis kans. Sitt miähe ruppeva juaman punssi ja flika' saava kaffett ja tortui, niit ku Alma ol tätin tykkö tuanu. Hessu o vähä niinku nolo näkönen, ku hä jouttu sinn flikkajen pöyttä. Sitt hä huamaki, ett henen kaffetassis ympärs oi yks tortt enemän ku muill. Sitt hän kääntty Alman puale ja kyssy: »Onkos tää ny sitä rukoukse herelmä.» »Nii», sano Alma, »Hessu o vissin kiukkune vaan, kunne hän punssi saanu.» Sitt ämänt viä yhren pualen kupi sinn miästen pööräll lissän taas ja vilkase Hessu, ett Hessu ymmärs ett hää saa sittekkin punsi. Ny Alma ruppe parkuma. »Ol vai, veulo, oi», sano ämänt sihe, »ei sunka mää sitä suit kysy, kosk mää Hessull punsi anna.» Isänt mene ny kamari ja tule siält takas jelle vähä ajan päräst. Sitt hää antta kaikill trenkeill kaulkaati ja pualikkan properaari, mutt Matt sai viäl lisäks yhren paketi ryssälehti. Hee' kiiti' sitt ja näyti' kovi ilosilt. Sitt ämänt men taas kamari ja tul vähä ajan päräst takas ja toi piikoill pual naula kaffett ja sokeri ja sanos Marit samall: »Muist sää, ette sää sitä kylän klossell taas juat.» Ei oma flika' saane mittä. »Jaa», sanos Alma, »ku mää vaa eres pääse, niin piikaks mää mene, ett piika' saava joullahjoiki, mutt ei oma flika' saa mittä.» »Em mä sentän piikaks viit mennä», sanos Lempi, »tyttäre nimiki jo maksa enemän kun piika vuatinen palkk.» Ny isänt tule taas kamarist ja o oikke suur virskirj ja munt piänemppä kirja felis. Pöörält korjata ny pois kaikk punsi ja kaffekupi ja viärä uuninpenkill. Mutt miähe ova' kaikk ny joo simmoses hianos hipperis, ku ova omast potustaki vähä noi salapitte maistellu. Mattiki otta kaapistas simmose suure virskirja, ei hää nääkkän piänest, ku hää o nii vanh joo. Ny ruveta veissama sitt joulvirssi. Hessu komppi kans sinn' päi ja sano: »Mun täytty kans mennä Jumala palvelema.» »Juapo jumalanpalvelus», räiskäse Mari. »Nii ja huara vala, ne ei merkitt mittä», sano sihe Hessu taas. Mutt ny alkata senttä ja omill flikoill, Lempill ja Hilmall, o nii erinomasen kaunis nuatt ja ne ossava' kans. Sitt ku o veisattu' pari kolm virtt, nii sitt isänt huutta Almat: »Tules sää, Alma, kunne sää veisat oss, lukema evankeljumi.» Ei Alma tahr viitti mennä, ku hä o vähä vihane siit ku ne ova jo nii juaksis. »No no, älä ällittel», sano isänt vähän kovall äänell. Sitt Alma mene ja lukke oikken kovall äänell joulpeeväse evankeljumi. »No ny o Minne vuar», sano Lempi. Sitt Minne nostetan tualill, henell on korj aneliininpunanen klännink yll ja Minne punastu ittekki iha samafäriseks, kun klännink o. Ny Minne sano: Enkeli taivan lautui näin: Mikt hämmättyitte täikähtäin, Mä tuulen ilon ilmoitan Maan kantoille nyt tulevan. Ny viärän kirjap pois sitt. »Jaa, kello o nyy kahreksa jo, eikös ny ruvet jo ehtolisell?» sano ämänt. »Niin, kyll mar se simmone o», sano Lempi, »kun täytty nii aikasi nousta ylös. »Em me viäl sentä maat men, em me ol viäl nahkakan kiärtäne», sanos Hessu. »Kyll simmossi sitt viäl kerkki tekemä», sanos Hilma, »ei joulaatton viäl simmossi pruukat tehr». »Jaa, mutt ruvetas me, Mari, kannoi kiskoma», sanos Hessu taas. »Ei mittä», räiskäs Lempi. Mutt Hessu, ku o jo tavalise juaksis vaa, hää o Jussilt saanu ain salapitten kans, sano: »Ei, mutt tules, Mari, vaa, nii mää pane su menemän kanttui ja karvanen pual pääll.» Nyy ruveta sitt sentän tällämä ruakka jo pööräll, kello on pual yhreksän paikoill. Oteta hyllylt posliintalreki alas ja viätti ne ja leipäkori ja se koristettu sallatt, etikkpull, voitalrekk, lihatalrekk ja juustotalrekk pööräll. Sitt avatti uuni ovi. Siält kannetti juuriskpuuro, uunsallatti, kriiskryynloora, ku ol rusinoi joukos, ja pannkakku. »Hessu, lissäs puit, kosk valkkja ruppe nii vähenemä», sano ämänt ny, ja Hessu laittoki samalaisen korkkjan pinon ku ennenki. Lempi otta viäl parast fatti likokaloi ja tua niit kans pööräll. »Mihis sä, Alma, ne' sualsalssari' tälläsi, ku sä sitä sallatti koriti?» kysys Lempi. »Ne o hyllkaapis ja pippuri kans», sanos Alma, »kyll määki ne viä.» »Kyll tää puuroki jo hyvä o», sano Hilma, ku hän kriiskryynpuuro siin paras keitti, kun kraakus ol. »Nii, ruvekka ny sitt vaa ehtolisell», sanos ämänt, »mää menen tota last nukuttama.» Ny ruveta syämä. Kaikk istuva' pööräympärs. Miähe istusi' kaikk taka ja piikat trenkkie viäres. Oma flika istusi' kaikk rinnatuste. Isäntäkin tul ny tuppa syämä, vaikk hän tavalisest söi kamaris. Henell ol pikar keres ja valkone viinpottu. Hää loikatt vähä silmiläs pöörä ympärs, jos hää olsis nähny, misä se viinaviholine istus, ja sanos: »Kyll mar meijä Almaki ny otta ruakaryypy, ett vattaki lakka vaivamast.» Mutt Alma sano sihe: »Onpa täsä karvoi pippurei, niit mull o ennenki annettu, ku mu vattatan o vaivanu.» Ny istus isänt toisell pual trenkkie viäre. Sitt hä rupes kaatama siit pullostas Matill ens ja sitt Jussill. »Jaa, ei Hessutaka saa' senttä vesikorvaks jättä.» »No antaka Marill ny kans vähä», sano Juss, »ku hene silmäs niin kovin kiiluva', ku miäl tekke.» Isänt kaas pikarin täyne ja sano: »Hee' saava' se yhtesest juara, Mari ja Kustaava.» »Ei mää riivatust hual», sanos Kustaava, »äskö just hyvä kaffett joi ja em mää hyvä suutan viit haaskat.» »Jos mää maista vähä», meinas Mari. Ja ku Mari nost pikari huuliles, nii ei hää huamanukkan ku Hessu nost pikarin kumolas ja sanos: »Ei karvas lapsen paha tee.» Ja sitt se men kaikk Marin kasvoill ja klänninkill, ja Mari rupes kyäkkämä ja sanos taas »saa — », ja Hessu sanos vähä ajan takka —tan». »Soh», sanos Lempi, ja tuinas kyynäspäälläs Marit kylkke. Alkatti ny sitt taas rauhalisest syämä. Ku ol syäryks saattu, menivä miähe ehtotalli, flika' korjasi' pois pöörält astia ja rupesi niit pesemä. Ku he' sai astia hyllyll ja kaikk reera, menivä' piika' sänkkysäs ja trenkit taas sinn ylisänkkysäs, oma flika ja isänt ja ämänt oman kamarisas. Sitt ol rauha kaikill. Mutt Hessu kroosas permanoll olkkitten pääll. Isänt sano sitt viäl Lempill: »Paisk ny vaikke muut ku rekivaate Hessun pääll, ette hän kylmet ittiäs siin kylmäs permanos.» Mutt sitt ol kaks pari fällyi, ku ol vintist alas tuattu lämppymä kirkkomeno vaste. Lempi sanos: »Ku mee voisin käänttä' toi Hessun tos, ett mee' saisi yhre fälly ali ja toise' pääll, nii sitt hää makkasis niinkun kuninkas joulun.» »Kyll mee' se saara», sanos Mari ja tul nii ett töpsätt siält sänkystäs alas. No sitt lavitettin toinen pari fällyi ens lavjaks permanoll ja ruvettin koittama Hessut kiirittä' sihe. Kolm flikka sitt kiärsi, Hilma kans, mutt Hessu ol niin kovi juaksis, ette hää muut sanonu' ku »äh» vaa, ku he hene sihen kiärsi. Sitt lavitettiin toinen pari fällyi sihen pääll. Alma kurkkas kamari ove ravost, — hää ol jo pairalas — ja huus ett: »Älkkä päät vaan peittäkä, sitt se tukau.» »Jaa, nii onki», sanos Lempi ja vet vähä pään päält fällyi pois. Sitt ol reeras, mutt Alma huus viäl: »Älkkä sammuttakka valkkjoi, joulyän pruukata antta valkkjan pala' koko yä lampus.» »No ol' sää vai, takkjane, kyll me' see muutonkin tiärä», sanos sihe Lempi. Ny menivä' kaikk maat ja sitt tul hiljane meno. * * * * * Kell lyä kolm. O joulaamu. Flikakki härävä' simmosse erinomasse ähkinässe ja rähkinässe. Kustaava nosta vähä päätäs ylös tyynyst ja ruppe kuuntelema ja ruppe vähän kammottelema. Hän tuinase Marit vähän kylkke: »Kuules, Mari, mahtaks täsä talos kummitella, ku sanota, ett joulyän sitt kumminkin kummittele, jos kummittele?» Mutt Mari sano, ett »ol vai, Hessu see o.» »Ei see Hessu ol, tualt permanost see rähkin kuulu, ett Hessu makka uunin pääll», sano Kustaava sihe. »Huuras vaa Hessu nime, niin kyll se vasta.» »Huutako susi, äm mää uskall. Mutt huur' sää.» Mari tiuskase siilo: »Hessu-hassu Halikost.» »Voi, voi, misä mää ny ole?» vasta Hessu, »mää pelkkä niin kovi. Keskekä ny Alma rukolema mun pualestan, ett mää pääsen pois täält pörön päsäst.» Ny Alma kuule sen kamari ja tule pairalas kuuntelema ove ravost. »Herra siunakko meit ja varjelkkomeit», huutta Hessu »Mikä suu ny vaiva», sano Alma, »oleks sä kippjäks tullu?» »Em mää kippjä ol, mutt mää pelkkä niin kovin tääll pörön päsäs, ku sää ain sanosi ett ku viina jua, nii jouttu pörön pässä.» Alma vättä toise fälly' pois päält. »Voi, voi senttä, oleks sää enkel?» sano Hessu sillon, ku Alma o siin valkonen pait yll ja piän hämär lampp vaa valase. »Nous ylös vaa, ette sää siin hour, fällyi nää ova' ku ehtoll sun pääläs tälletti, ette sää palel.» Sitt Hessu härä vähä selvemäks ja ymmärtä ette hää olekka missän porojen päsäs, vaa fällyje seas. Isoma flika, Lempi ja Hilma, nouseva ny' kans ylös. Hessu istu vaan permanoll. Henell on kova hiki pääs ja hiuksekki ova valla märjä. Lempi tällä ny' kaffepannun kraakku ja laitta valkkja all. Kaikk toisekki nouseva ny ylös ja ruppeva valmistama, mutt Hessu kraappi vaan päätäs. Hänt harmitta ja nauratta, mimmottin tää yä o menny. Almali o nii hauska, henell on punanen klennink yll, hän tule Hessun tykö, naura nii ja sano ett: »Piti, piti, simmost sää siit ny' sais, ku sä rupesi viina juama. Siäll pörön päsäs sä saisi viäläki oll, jolle se valkone enkel ols tullu ja pelastanu' suu.» »Sää se olis», sano Hessu. Hää ol jo lakanu' pelkkämäst, kun kaikk väki oli ylhäll. »Kui' se mää olsi ollu, näes sä, ett mull on punanen klännink yli ja sill ol valkone?» »Jätä Hessu sihe ny vaa hikolema», sano Matt sillo, »meijän täytty jo lehte' kirkko, hevose ova jo porstua eres. Ja hevose ova, niinku ne' tiäräsi, ett ny o joul, nee' seisova vaan kahrell jalall.» Ny tuppava' kaikk sitt vaa, nee' ku eilen pääti, ett he' kirkko menevä, ittes fällyje all rekke, ja Mari likistel fällyi alas kahren puale rekke. Ny nee menevä, nii ett lumi ryäppy. Mari tule sisäll ja lukitte kaikk ove' päräsäs, hän pelkkä kans vähän kummituksi. Sitt ämänt kyssy Marilt: »Joks ne läksi?» »Jo ne meni nii ett hännä oikkjan oli.» Hessu o jo kömpinyt toton kivell istuma. »Mitä sä siin ny istu?» sanos Mari. »Ja mutt mun pään o niin kippjä», sanos Hessu. »Hessu tarttis taas piäne mouku, niin kyll pää selkkisis», sanos Mari. »Älä juttel' simmost», sano Hessu, »äm mää jua' simmost änä ikän.» Sitt tule pikku Minne kans kamarist, kupp keres ja sano: »Mää tua Hettull toppi.» »Mitäs siin o?» sano Hessu simmosell surkkjall äänell. »Ei tää viina ol, tätä o miktuula ja hokmannin toppi tekati.» Hessu ott ja ryyppäs sitt. Minne sano Marit: »Ruppet ny jo kyntteli tytyttämä.» Mari hak sitt se laatikon ku flika oli' tälläny oortninki niin pal, ett joka akkonall tällättin kaks. Hää ott ne' kyntteljala' sitt ku henell ol neuvottu, kummott ne kuulusi ja tälläs salin peräkamarin kumppaskin kaks, sali itte' kahreksa, porstuakamarin kaks, tupakamarin kaks ja tuppan kahreksan kolmhaarast. Ny sano Mari: »Ny o niinkon taiva ilos ja pää penki all, mutt oliki simmonen puhe, ett see ku joulaamun jää pois kirkost, see saa juara' kaffett niin pal ku halutta. »No jua ny vaa, laps kult», sanos ämänt, »niin pal kun pannust tule, ja kun pannust loppu, pist uutt kiahuma.» Mari nappa pannusankast kii, viä sen pööräll ja mene ite viäre istuma ja ruppe rähkimä ja sano: »Ny mull o yhtaikka joul ja päässjäne. Em mä ol ikä viäl tämmöses paikka palvell, ett mä olsin kaffett tarppeks saanu», meinas Mari. »Mamm ketk tun kolppu kant tyämä ja antama Hettull kant», sanos sillo Minne. »Em mää jois kaffett, vaikk kaffe jois muu», sanos Hessu. »Ek tä punttikan titt änä jua?» sano Minne. »E-e», sano Hessu ja viipotta päätäs. * * * * * Ny ämänt tule tuppa ja sano: »Jaa, ny, Mari, meill tulekin kiiru jo. Pia nee' tuleva' siält kirkost kotti eik meill oi mittä reeras. Vaikke meijän tarttekkan keittä muut kun likokaloi ja rusinsoppa, ku noit ehtossi loorei jäi niin pal, nii mitäs mee niit hukkan tällä. Otas sä toi iso pläkkinen kann, men' kellari ja lask se sahti joksikkin täynö. Laiteta vähä salapitte simmost kiljuva kalja.» Mari mene ja funtera mennesäs: »Mitäs piru simmone mahta oll?» Sitt hän tule takas, laske kannun pööräll. Ämänäll o rommpott keres ja hään kaatta joksikkin pual tuappi siit sihen kalja joukko. Sitt hää sano Marit: »Älä vaa san' kenellekkä, o nii lysti, ku nee' tuleva juaksis, nii ette ittekkän tiär.» »Mitä mää sitä sitt sano», meina Mari. »Ny' sun tarttis, Mari, mennä vähän pihatto ja paiska lehmill kuiva ruakka ja viä ne' kaura' kans lamppaill ku sää eilen tois. Mutt uskalaks sä?» »Niin, kyll mää vähän pelkkä, mutt kun toi Hessuki ny taas tommone o. Mutt kyll mää sentä mene, taitta pääki vähä friskau, kun päässe ulos.» »Sanos muut kun tosi», sanos ämänt ja nii hä läks. Mutt siilo ämänt muist taas ja huus pärä: »Älä vaa millän tappa korj pihatta, ei joulpeevän saa pihatto korjat.» »Mikätte?» huutta Mari. »Men ny vaa, kyll mä sano sitt, ku sää takas tule», huutta ämänt. Nii nyy Mari tule takas, henell o sikaämpär keres, heittä sen porstonurkkan tullesas: »Jasso sääkös siält tuleski simmosen kohinan kans, mää meinasi, ett mikä siält pit tulema. Mahroks sää ny vaa muista antta' kaikill ruakka, kyll mar sää siäll ny nii hopsotteli, ett kyll mää luule, ett sää pelkäsi' kovi.» »Nii, mää peljästysi niin kovin, ku mun pit ruveta' pihatto korjama ja mää muisti mitä tee oli' sanone ja luut kaatus kans siin samas. Mää paiskasi lappjo nurkka ja jäti sill palkall koko korjamise. Mutt mikä konst siin sitt oikke o, ette joulpeevän saa' pihatto korjat?», »No se o simmost paavin konsti», meinas ämänt, »ett jos joulpeevän pihaton korja, nii vaska' kualeva ain sitä myären, ku ne' tuleva, koko vuaren päräs.» »Vai simmone seekin taas ol», meinas Mari. »Sitt ämänt vilkase vähä akkonast ulos ja sano: »Jaa'a, siäll ruppeki jo vähä peev koittama, pia ne' tuleva' kans siält kirkost.» »Ei ne viäl sentän tul», sano Mari sitt, »mutt ruveta sentä vaa ny jo ruakka laittama, vast aik sit hiire haukotel', kun pää on kati hamppais. Mutt voi sentä, em mä ol' tota kaffettanika viäl kaikki juanu, joi vast viis kuppi.» »No jua, jua, laps kult, pia ny vaa, oikken tarppekses», meinas ämänt... »Ääh», meina Mari, »kyll mä ny olen kaffe miälteostan päässy.» »No hyvä vaa, nyy ruveta sitt tällämä noit sian krottmakkaroi paistuma. Nost, Mari, pööräsiivu nyy vaa ylös molemilt pualilt ja rupp kantaman kontturist kakui pööräll.» Ny Mari tule sitt ja hä o latonu' kakui käsivarreles kumminkin kymmenen päälestyste. Mutt ennenku hän kärkki pualväliskän tuppa, niin kaku ruppeva yks toises pärän puttoman pois ja kiirivä' pöörä all. »Pööräll nee' keskettin tuama, ei pöörä all», huutta Hessu. »Pirä' sää suus kii.» »Ei, mutt men' sää, Hessu, Marin kans ja ottaka se pitkyltäinen kori ja tuakka sen kans.» »No siunakko», huutta Mari, »syäränk ne' kaikk nyt tänäpän, kyll niit taitta kumminkin kakssata kakku olla.» »No ei kaikki sentä syär, mutt katos, joulpeevän o simmonen tapa, ett jokasell anneta nii munt kakku, kui munt lai o leevottu.» Sitt ämänt mene ite' sinn' pöörän tykö ja latto kolm lai kakku päälistyksi, varikakk tälletä ens all, sitt kalttjane ja nisunen kaikken pääll ja sitt leikata juusto neljän kappalesse ja tälletä yks kappaljoka kakkukasan pääll. »No kui' pal tätä voit sitt tälletä?» huutta Mari ja nosta voipytyst oikke aika jöhkäle. »Kyll mä tällä sitä voit, es sä sitä arv. Men' sää ja täll toho haarukkan kalja. Taikkei sitä kalja nyt tälletäkkä, em mää muistanukka, täll' sitä kiljuva kalja, kyll sää ymmäräs.» »Mutt muistakan kyssy, mitä kalj tänäpän tiättä», huus Hessu, »ku Kustavaki sanos eile, ett kyll kaljaki huame jottan tiättä.» »Kyll see kysymätäkin tiäretä», sanos sihe ämänt. Ny Mari kantta kaikk rua' pööräll vaa, kaikki niit samoi ku oi aattoehtonki. Mutt lisäks viäl niit makkaroi ja sitt keitetä vähä lämmytyst kans. Ämänt sanoski Marill: »Mari, tälläs ny' kastrull totto ja kalja pualelas ja sitt sä ota makkja maito kooli ja vispas niit ostetui jauhoi siihen kortteli verra. Ku sitt toi kalj ruppe kiahuma, niin täll' se sinn joukko, mutt liikut hyvi uskoste, ette se kart.» »Mitä sää siäll totos oikken kans mahras sutata?» sanos Hessu Marit. »Mää keitä heruvellinki», sanos Mari. »Mitä simmone o?» »Tämmöst pruukata ain keittä' simmosill ämmill, ku ova' pikkassi saane.» »Voi, voi kauhista oikken teijä juttus, ku o joulpuhre ja tee juttele nii erinomassi», sanos ämänt. Ämänt sanos: »Nyy mä olin kuulevanas, niinkö olis reki krohissu.» Samas ruppe porsto paukkuma ja Alma kupparpitte tulla ensmäsen sisäll, saal on pääs nii, ette näy' pal muut ku nänä. »Ooho», sano Hessu, »ny su nokkas on kylmettyny.» »Linnul nokk o ja mull o nänä», tiuskase Alma ja mene kamarisas. Sitt Mari kurkka vähä uuniakkonast: »Siunakkon, ku hevose ova niinkö uijutetu ja suitteva niinkö miilu-uuni. Ei noitten kans nyy vaa ol' Tapani kottin tuattu.» Hessu nappa kaks ämpäri kessisäs, hää o niihi laittanu mallasjuama oortninki hevossi varten, ku Matt on keskeny antta hevosill, ette ne' saa' pääntautti, ku ne ova' kovi märjäks ajettu, ja men ulos. Nyt tuleva' kaikk toise' sitt ja sanova: »Tervessi kirkost.» »No kiitoksi vaa», sanos Mari, »kukas teitist Tapanin toi?» »Em mää vaan tiär», sanos Hilma, »kosk mee tulin kaikkitte ohi.» Lempi ja Hilma tällävä ny kaffekupi' pööräll ja ruveta juaman kaffe. »Mun keten o niin kopalos, mahtaks mun keresän kaffekupi' pyssykkä», sanos Hilma. »No kyll mä tällä sitt», sano Mari kiirusas ja vättä kaapi ove auk ja siin samas siält putto yks kaffekupp ja tass ja menevä' tuhaneks kappaleks. »Kas simmotti vaa», meinas Lempi, »jos mennä vuan ols simmottin paukkun, niin tänä vuan olsis hää jo.» »Olipas sunkin ketes yht kopalos, vaikk sää tääll kuuman praasu viäres oles koko aamu ollu», sanos Hilma kans. »Niin piru, ku mä tälläsi niit kans niin pal päälestyste, mull o ollu' tääll niin kiiru kans.» »Niin ku hä o rähkiny' kaffet tääll, on tainu viistoist kuppi juar, siin henen kiirus sitt o ollu», sano Hessu. »No ruvekka juaman kaffettaki ny' sitt vaa, ett te lämppy», sano ämänt. Nyy tule isänt sitt tuppa. Hää o maanu' koko puhte rauhas. »Fiia, kaaras ny pojill pualkuppi», sanos isänt. »Jaa'a, juakka se punssis pia ny' sitt, ette ne rua jähr», ämänt sano sitt. »Ääh», sano Mattiki, ja suu o nii väär, »kas tää tekke vaa hyvä tämmösell pakasell.» »Sanokas muut», meinas Juss ja ryyppi kans. »No mänkkä suuruksell sitt vaa», sano ämänt. Hee ruppeva' sitt kaikk suuruksell. »Tules nyy siält, Alma», huutta Matti. Hee' syävä' kaikk vaa oikke hyväll halull ja Mari passa ny täll kerrall. Hän kantta totost kaikk rua, mitä siäll o, makkara ja lämmytykse. Sitt o uunis taas niit kaikki samoi ku ol joulaatton. Ny o isänält sitt kaikk viina loppune. Ku väki pääsevä' syämäst, sano isänt, ett »ny veisata yks virs». Hää alotta se ja flika yhtyvä. Ku se virs o veisatt, nouseva' kaikk pööräst. Sitt Alma katto kello ja see o vast kymmene. »Voi voi, mikä täänkin peevä ny loppe, ku ny on kirkost jo tulttu ja muulasten tullan kell kahren paikoill vast.» »Älä yhtikä murhet», sano ämänt, »kyll sull tyä reeras o. Pikkupoik onki ollu niin paholas koko huameltan, kunne ol ollu lait kiikuttaja.» »Nii», sano Mari sitt, »kyll mää tiärä, mitä mää teen, ku mä saa astia' pestyks vaa.» »Mitä sää sitt meina' pysty nosta?» meina Hessu. »Ruppe vaikk sun kansas kannoi kiskoma», sanos Mari. »Ja sitt mä paiska sun kans koht kanttui», sano Hessu sihe. »Jaa, ei tänäp saa' sitt olleskan kylä menn, kyll tee' see sitt entiseltäs tiäräs», sano isänt. »Jolle tykk joulporsas oll», sano Alma sihe. »Nii ja ei simmott pruukat muutonka, ett joulpeevän kylä mennä», sano isänt. »Se o sukkela, kunne teiti päre janot», sanos Mari. »Ols tarvinu' tällä' suala niin pal ku sula ja jauhoi niin pal kun kastu», sanos Hilma sihe. »Kyll mar siin ny vähä simmost on tehtykki», sanos Lempi. Mari mene ja otta se sahtihaarukan taas ja o juavanas niin tavattomaste. Sitt hä viä se Hessun tykö ja sano: »Jua ny, Hessu, hyvä sahti.» »Aika jano mull onki», sano Hessu, »ku ne likokala oli niin peijakka sualassi.» »Janottama muuki meina», sanos Juss. Sitt juara ja juara jokane vaa vuarotuste niin kauva ett haarukk on tyhj. Mari o vähä viakas pistämän toist ämpärist. Ja Almaki o juanu jo pari kertta sitä. Nii hä sano: »Mikä siin mahta oli, ett mää ole niinku mää olsin pyärpää?» »No mää ole samalaine», sano Hessu. Mari vilkase vähä ämänttä ja o nii viakka näköne. Mutt ämänt täristä salapitten päätäs Marin puall, ett hää ymmärtä hilja oll. »No men' sä, Alma, sinn' kamari ny vaa, siäll kamarin tuapis o sahti.» Mutt sitt ne' siin tuvas ne juava nii, kaikki janotta vaa niin tavattomast. Lempi ja Hilma ei ol yhtikä viäl sahti maistanu. Heitill on kyll kans jano, mutt Lempi otta pläkkisen kannu ja mene kellarist tuama sahti itteläs ja Hilmall. »Tääll o sahti pual ämpäri viäl», huutta Mari. »Juas sää sitä Hessus kans vaa, kosk tee' se simmoseks oles klotanne.» »Nii eilä mää se jo tiäsi ett kalj tiättä huamen jotta», sano Kustaava. »Nii, no sentähre es sää ol' sitä ollenka maistanukka.» No sill kaljall o ny ollu' simmonen tiato, ett ny ova' sitt kaikk tavalises plenskas, kukk sitä ova juane. Ny ne miähe laskeva ittes pitkäks olkkitten pääll, ja Mari ja Kustava lehtevä' pualpeeväkarjall. Lempi ja Hilma kuariva' sitt peruni, niist laitetan protti, ja Alman täytty sitt vaan kiikutta' kamaris, ei hän pääs tänäpä ollenkan toiste joukko. Siäll hä ny istukin pöörä viäres, kiikutta jalalas, mutt kirjotta samall preivi kans. Mutt sitt kun kell o jo tommottin kolmen paikoill, nii Matt sano: »Menes sää, Lempi, ny vähän kiikuttama, ett Alma päässe kans vähän toiste joukkon tuvan puall. Alma o saanukki jo preivis valmiks ja kirjotta päälkirjotust parhalas.» »Näytäs mull», sanos Lempi, »kell sä ole' kirjottanu.» »Ei, ei millän tavall, ei tää mu oma preivin ol.» »Ai Alma souva jo, hän pruukka kaikill piikoill ja trenkeill kirjotta, ku he' kirjottava morsjamilles ja sulhasilles ja saa ain viis penni joka preivist palkakses.» Lempi ruppe nyy kiikuttama ja Alma saa menn. Lempi ruppe kans laulama, vaikke se nii laulu nyy juur tartt, mutt kyll se senttän paremi nukku, ku lauletan kans. »Minun henttun on huanoksi tullut Ja mitäs hän nyt suree, Ku hää on kaikken kaunempi poika Ku Halikon kirkkon tule.» »Ei hää miltä huanolt näyttäny», sanos Hilma hiljaksi. Mutt Alma kuul se sentä, vaikka o jo tuvan puall, ja huutta: »Ei päässy meijä ohittesan aamull sentä, vaikk piiskaki vinkus niinku ols piän porsas rees ollu.» »Kuules, kuules tota kakara», sanos Hilma Lempit. »Em mää ymmär, kummonen toi flikk o, se o välist nii ihmismäine, mutt välist se on taas nii lapseline.» Ny Kustaava ja Mari tulevat taas pihatost. Mari sano siin sitt: »Jaa, ny ei meitill olekka juur mittä änä tänäp tekemist.» »Koskas sää Mari kalaasis pirä», huutta Hessu siält permanolt olkkitte joukost, »kosk sää joullahjaks kaffett ja sokeri sais?» »Äläs perhanat puhukka», sanos Mari, »nyy mull onki aikka poltta ne' kaffe.» Sitt hän kiippe uunin päält prännäri ottama. OI vähä pimjä, ja ei hä näekkän, ku hä astu yhren trapun tyhjä ja sitt hän tule päistikka siält uunin päält alas. Prännär lenttä kuin kauvas Marin kerest. »Jumalist, sano urkunist», huutta Mari sitt. Isänt ravotta vähä kamari ove, mutt ku hä näkke, ett se oliki vaa Mari, nii ei hän puhu mittä, mutt vettä oven kiine jälle. Mari otta ny kaffetruuttis sänkylauralt, kaatta ne' prännärin kaikk. »Älä niit py kaikki yhtaikka polt», sanos Kustaava. »No kert vuares vaa joul o», sanos Mari, »ja senkiks mää nee' saanu ole. Huame mää kesken kaikk kylän poja' kaffell ja keitä simmost kaffett kun karhu jalkka.» Hessu o latonu' puit ristin totton taas ett on samalaine valkkja ku joulaattonki, ja sitt Mari lyä prännäris sinn tulen keskell ja liikutta vähä sillon tällö. Mutt ei hää muistakkan katto ollenka. Sitt ruppe tulema niin paha käry. Mari ava prännäri ja siilo henen kaffes o menny' kaikk yhten kikkara. »Saa-» »No koetas vaan taas kiro», sanos ämänt. »Voi jusulait, tommott mu joullahjakaffen ny men. Ei noit ny enä syä' sikaka ilman kiljumat. Mitä mä niill pojill ny annan ku mä kerkisi niit muutampi jo keskemänki.» »No, älä kesk ny änä enempä», sano Kustaava, »ja jos ne' tuleva', ku sää keskeny ole, kyll mää anna sull see verra lainaks.» Mari kropist kaikk kaffes prännärist holkki ja sanos: »Ny ne o juur ikä lamppan papeni.» »Kaikk kylä siä' tulevakki Marill viaraks», sanos Hessu, »kosk hän kaffes holkkin kaas.» »Pirä' sää ny vaan plottis kii», sanos Mari, »kyll muu muutenki ny jo harmitta.» »Jaa'a sentä», sanos Alma, »ei hullui kynnet, ei kylvet, mutt niit kasva itteltäs.» Ny Matt otta lyhtys, sytyttä lampu ja mene ehtotalli. Hää onki siäll käyny nii ahkerast koko päivä, hää on tahtonu' pyyttä ikä antteks hevosilt, ku hä aamull niin kovi ajo. Sitt isänt tule kamarist, tuppa ja sano: »Eikös te siit ny jo maat rupp kerkkimä? Kyll täsä ny jo o valvottu' kaks yät perätyksi.» Matt tule ny kans ehtotallist, tällä oven kiine, puhalta valkkja sammuksi ja sano: »Ei nyt tarttekka valkkjat koko yässen pittä simmottin ku viimes yä.» Sitt hän kiippe ylissänkky Jussi viäre. Juss onki ollu' siäll jo koko ehtopeevä. * * * * * Ny alkka Tapaninpeev. Isänt nousse ylös ja tule tuppa ja o aiva selkkjä, kunne ny pyhän voi' saara uutt viina. Nii hän päättele ett jos hää mene tänäpän kirkko ja Hessu ja Marin täytty tulla' kans. »Mää ny viitisin kirkkon tull, nukusi mää sinn' kumminki», sano Mari. »Ja em mää kans viitis simmost papi saarna kuuntel, nokipoja saarn on pal lystempä», sano Hessu. Sitt Lempi ja Hilma ruppeva' kans vaatima heit niät. Koiteta Lempin palttot Mari yli, mutte see mahr ollenkan kiine. »Mikäs tommosell paputynnärill sitt yll panna, ei sill mikkä mahr», sano Lempi. »Koetas mun palttotan», sano Hilma. »No piänemp see viäl o», sano Lempi. »Mutt koetettas sitä mamma vanha pualpalttot, see o nii lyhy ja levjä, kyll sen piräs menemä.» No se men kans ja Mari ol reeras. Sitt ruveta Hessut kaasettama. Lempi muista koht ett Matin paltto o henell juur mukava, ku hee ova joksikki yht pitkä. Se mene kans, mene paljon kahren kerro erest. Mutt mitäs siit, ei tälletä napei yhtikäs kii, mutt otetan pappa suur villavyä ja veretän keskelt kii ja sitt laitetti viäl iso ruuskin takapuall. Sitt huureta Almat tuleman kattoma, ett kui fiinet kirkkoväkke ny o. Alma lyä kässiäs yhte ja huutta ett: »Mari o juur niinkö Salo lammasämm.» »No kummones mää sitt ole?» sano Hessu. »No sää oles niinkon kesmäst sortti kerjäläisäijä», sano Alma. »Kyll tee oles ny juur hyvä», sano ämänt, »lähtekä menemä ny vaa.» Isänt jättiki sentä sitt menos ja meinas: »Antta heiti ny mennä' kahrestas tää kert.» No hee menivä' sitt. Lempi ott suure fälly ja vei ne rekke ja turvas heitti, niinkö Mari tek eile, likist fälly' kahren puale alas. »No menkkä ny, mutt muistaka, ette tee' Tapani kottin tua», sano Hilma. »Ei ol' peikko, mee aja niät», huutta Mari. Isänt katto kuisti ovest, suu o vähä naurus kans. Flika menevä' tuppa ja meinava, ett laiteta ny' sitt taas pualpeeväne reera siks ku ne' tuleva. »Nii, rusinsoppa kumminki, siit se tykkä niin kamalast», sano ämänt. »Kuin pal se mahro eilenkä niit kuivi rusinoi syärä.» »Nii ja kuin pal mahro aja' prakkalisas», sanos Kustaava. Lempi tuinas ny vähä Kustaavat: »Ett te viiti hänt ny juur henen kirkoajalas ruvet haukkuma.» Isäntäki lukke ny kamarisas isosest virskirjast, ja Mattiki otta kans kaapistas simmose suure virskirja, mene pöörän taa istuma ja ruppe lukema. Ny' kuulu kamarist isänä veisuäänt. Samas isänt ravotta vähän kamari ove ja huutta: »Tulkkas, flika, vähän tänn, nii veisata joku virs.» »Veisakka yksi ny vaa, meijän täytty laitta ruakka, em mee' kerk», sano Lempi. Se kirkoaik mene siin ny' simmotti jo. Kustaava katto ulos uuniakkonast ja sano: »Joo ne raaro' tuleva.» Sitt Matt lehte taas kiirusten talli ja viä taas sitä sama mallasjuama. Siin samas ava Mari tuva ove selkseljäläs ja huutta: »Tervessi saunast.» »Vai saunast», huutta Juss ylissänkyst. »Niin kyll, äm mää sitä muistanu, ku jalakkin paleltuva niin pirust.» »Jaa'a riisus pian pois», sanos Lempi, »sull ovakki ne vanha' kroppaune jalas.» Mari riissu kans, istu tualill ja tällä jalkas totto. Isänt tule sitt kans tuppa, o vähä suu naurus ja kyssy: »No Mari, mitäs kirkos saarnatti?» »Em mä simmost muist», sanos Mari, »mutt puhus see jotta siit vanhast Teffanistaki, siit kun tonn Vaskjoll kual menne vuan yhten pirtti.» Sitt kaikk ruppeva' taas naurama. Ny tule Hessu sisäll. »No Hessu», sanos isänt, »ku sää tois Tapanin kotti, vaikke pitänykkä.» »Nii mitäs, em mää tota vanha koni juaksema saanu, ja toi piru kesk sitt kaikk rekke, viäl Lokkaliinin pojakki, ett meitti ol jo seittemä henkke lopultas yhres rees.» »Oo», sanos isänt, »ett sitt teitti oliki jo täys kuarm, ett sanota, ett seittemä henkke ja hevosvaate, nii on täys kuarm.» Ny Hessu ruppe povitaskustas kaivaman preivei ulos ja niit tule viis sitt, kaks Lempill, kaks Hilmall ja Almall yks. Isänt kyssy Hessult: »Panikkos sä raha kans kirkonkukkaro?» »Em mää rahojan senttä simmossen pussi rupp tällämä, vaikk mull oliski.» Ny ruveta sitt pualpeeväsell. Mari tavalisest ain keske »syämä», mutt ämänt sano ett »sioi syämän kesketä, mutt ihmissi ruall.» Rua ol laitettu sitt ninko ennenki, ett jotta erilaisemppa keitosruakka vaa ol lisätty. * * * * * Ny' porstos kolise ja joku tule tuppa. Siält tul naapurin trenk ja sanos ett: »Mää tulin teitti keskemä meill, ku meijä väki men pois, ei nee' tul koti ennenku huame.» »Menikös Kalle kans?» sanos Alma ja samalas hää ol vähä ikän kattovanas sinn Lempin päi. »Ei hää sentä menny, mutte henest tartt mittä välittä, hää on täsä ikä meijän kans yksis konsteis. Kyll mee nyy saara jyllätä niin pal ku me tahrota. Kalle jyllä ite' kans miäleläs.» »Ketäs sitt oikke on kesketty?» sanos Mari. »Kaikk vaa nuare ihmise ja Kalle muistutt, ett sää kumminkin tule, ett suust saaran taas simmone hovinarri. Ja Iittar varott sitt niin kovi, ett Alma kumminkin tule, ett hää o hene luvannu opetta himmeli tekemä.» »Mutt see mää kiällän koht», sanos ämänt, »ett Almat em mää pääst. Koto mä henen tartte lasten kans.» Siilo Mari nappa ne' kroppane' piaksus jelle ja tällä ne jalkkasas vähä jouttu ja lehte viämä sioill ruakka ja lamppaill kans. Kustaava huusholla sitt isos pihatos. Ny ruppe sitt vähä jo hämärtämä. Kaikk laittava ittes vähä fiinemäks. Sitt Alma sano taas: »Kyll Marill ja Hessull siit on kovi mukava, kutte heitill ol muut ku noi yhre vaatte, ei ol' koska muuttamisest vaiva.» Ny he lähtevä' kaikk menemä oikken troikas. Mutt Alma ja Matt jäävä' kotti nuarist väkkeist. Ny' keritä sitt naapurin talo. Siäll o sitt iso sumpp-pann keitetty jo reeran kaffett. Kaikk menevä' pöörä viäre ja viärä se iso kaffepann keskell pöyttä ja juara sitt kaffett niin pal vaan ku halutta. Jokanen kaatava vaa vuaros jälkke siit pannust. Sitä pannu kututankin tavalisest »mustaks Kaisaks», sitä varten ku see o niin paksus noes. Mutt sitt korjatan kaikk kupi' pois pöörält ja viärän kaffepann kraakku ja ruveta funterama, mitä leikki täs ny ensmäseks alotettais. »Funterakka ny jokane, mikä ols mukavemppa», meina Kalle. Mutt ei kukkan puhu mittä ja ei siit tahrot ens mittä alkku saara. Sitt sano naapuri Mari: »Ruveta ny' sitt vaikk kannoi kiskoma.» »Ol vai», sano Lempi hiljakse, »se o nii julm, ei sitä ruvet ollenka, se o nii julm.» Sitt porsto kolise niin tavattomaste. »No jok ny joulämmi tule tänäp-ehto, ei niit enne ol' pruukannu tämmöttin tull», sanos Kaapo, se naapuri isomp trenk. Sitt ovi aukentu ja tule niin taitamatone laum, taitta parikymment ol, flikoi ja poikki sekasi. Mutt ei ne ol' pal mittä vaatetettu, oli vaa omis vaattesas ja peitte' silmill vaa. Ne oli Jokikausta flikoi ja poikki, ja nee oli' kuulle ett Juhanilt ol väki pois. Pia ne oti' kaikk peitte' pois silmiltäs ja sitt ruvetti yhtesse leikihomma. Ens reknatti nummeroissi ja sitt ruvetti huutelema. Niit tuliki sitt viistoist pari. Mari ol jääny ilman pari ja henest tehtin panttie ottaja. Ja pia henell oliki pantei koko syly täys. Sitt meinatti ett otetan taas joku toine leikk, mutt ens täytty panti lunasta. »No kukas ruppe tuamariks?» sano Mari. »Tälletä see pikkane flikk», huutta yks joukost niist Jokikaustan pojist, »see o nii viakas tuamittema.» »Ei sitä olekkan tääll nyy», sanos Kalle, »mutt jos mää täss ruppe sitt.» Ja nii suastuttinki. No hän tuamitt ensmäse hirssi vetämä, toise vareksi amppuma, kolmane huutaman korstenist sulhases nime, neljänen pikki paskall, viirenen karhu koinima, kuurene harakka hyppämä, seittemäne ja kahreksane viikon peivi reknama, 9:ne, 10:ne, 11:stane ja 12:stanne rakkaure alttari pykämä, ja 13:ne istuma Aaprahamintualill, 14:nen kattoma aurinkko, kuut ja kahtoist tähte, 15:nen kattoma veite ja kaffelin tanssamist ja nii etteskesi. Sitt alkata uus leikk. Ruveta ny' sitt vaikk ämmä vaihtama. Jokane hakke sitt pari itteläs ja mont kertta sattuki nii, ett o simmossi parei, joit ei tullakka vaihettama. Kalle lähte kysymä ensmäselt parilt: »Annetaks yht trappi vaste?» »Ei», vastas se. Sitt hä mene toisen parin tykö ja kyssy samall tavall. Sitä hän tekke sitt jokasell, ei kukka vaihr yht trappi vaste. Sitä tehrä sitt nii etteskesi ja noin kymmenen trappi o sitt tavalisest viimene sako, mutt paljo siin o sentä vaihetuskaupoi tehty ennenku se kymmenen trappin kerkki. Mutt muu' taas ku o miälestäs hyvä ämmä saanu, antava hakata' ketes iha verinahall, ennenku vaahettava. Tää leikk jätetän taas ja ruveta sormust ketkemä. Se o simmost sitt, ett kaikk istuva' penkeill ympärs permanto. Yks otta sitt sormukse ja sano: »Ketke sormust, pirä visust, se o nii makkja nisust.» Sitt hä jättä se sormukse jolla niist salapitte. Silt viimeselt hän kyssy: »Sanos kellän sormus o.» Sitt arvata ain vuaro jälkke ett lopult sattu tulema se, kenell sormus o. Ny menevä' sormuksen ketkejä ja sormukse arvaja ulos. Ne' tuleva' takas koht taas ja sanova' tullesas: »Tullan tullan.» Sitt koko väki huutta melkkjäst yhtaikka: »Mistäst tulla?» — »Naimast ja naittamast.» — »No mitäs siäll sitt naitetti?» — »Rikkai, rakkai, rahalissi, talonpoikki tavalissi.» — »Ja mistäs raja' keevä?» Sitt naittaja nosta ketes pysty ja näyttä ett: »Tualt, tualt, mutt tota ilma se kaikken parho antta.» Sitt koko väki ruppe huutama, niin palj ku suust ulos mahtu, kaikke sen paikkakunnan poikkaje nimei. Mutt ei sill kerrall meinattu ollenka arva, kun toine ol vanh Vilkk, se ol joskus ollu' talonpoik, mutt ny' se ol simmone vanh äijä retk vaa, ja toine ol Katavan-Kaisu, se ol kans enne ollu' talontytär, vaikk se nyy ol simmonen kuppar. »Nii», sanosiva' sitt kaikk, »ei simmossi vanhoi äijän kenkui viit arvatakka, pankka oikke nätei flikoi ja poikki», ja simmotti sitä sitt jatketti niin kauvan ku sitä lai leikki taas viititä. »Ei, mutt ruvetas lesti kuljettama», huutta taas yks joukost. »Jaa'a, tuas, Kaapo, lestis, eikös siäll ol' ku sää pruukka' saappajas lestitä», huutta yks joukost. Kaikk istuva ny' permantto, niit o ny noin kolmenkymmenen paikkeill flikoi ja poikki, nätei ja julmi, suuri ja pikkussi. Sitt lest ruppe juaksema ja kiiottaja päräs, mutt lest kulkke siält jalkkatte alate, ja sitä täytty ain sillon tällö vähän kolista' kans, ett tiättä misä paikkakunnill se kullonkin kulkke. Siin näkky sitt hyvi, jos siin o jolla simmone ett se tykkä, siäll päi se luule lesti sitt ain oleva. Mutt ei sitä lesti saara ny' kii ollenka, nee ova' kaikk nii yksmiälissi ja päätetänki ette viititäkkän tätä enemä. Sitt jokane nouseva' siält pahnoist ylös. Mutt voi ku ne ova ny röhnässi, kaikk fiinemä flikakki ova' kun porssa' pesäsäs, mutt poja' puhristava' sitt vähä nuukama jälkke, mutt välist sattus nii ett vaikk olttin puhristavanas nii otetti olktukk ja lykätti see flika niskast alas simmosell ku esimerkiks Marill. Ny' kaatta naapuri vanhemp piik Leena viini' pikareis, mutt hä o vähä funterinki vallas ett mahtaks hene viinis piisata' ku ne jokikaustalaise' tuliva ikä vähä keskemätt. Mutt hää muistaki ett kellaris on pualamevett, ja hä mene ja tällä sitä joukko. No ny on kaikk hyvi. Kaikill tule ryypp ja viäl jääki vähän potun pohjall. Ny' koolata nii mahrottomasten taas. »Kool ja kippis», huutava' poja, ku he lyävä' pikaritas flikkajen pikarin kylkke. Ny' päätetti simmotti ett ruvetankin paisti syämä. »Juu ja naapuri Mari paistiks, siin o jotta syämist.» Siin samas sirota nestuukk Mari silmill ja väänetä olist simmone sire ikä olkkahlotte ympärs pruukatan tällä. Mari panna istuman keskell permantto pikkasell tualill ja se olksuti kette. Mari ruppe koht huiskima sen kans ympärilles niin kamalast, mutt toise huutava: »No no, ei saa kärvässi huiski.» Sitt jokanen koukkiva Marit, pääst ja jalvoist ja joka paikast, ja huureta ain välill: »No no, Mari, ei saa kärvässi huiski.» Mari suuttu, ku ruppe jo niin kippjält tuntuman ku ain vaan koukita, eikä hää saa yhtikäs sattuma. Mutt hää huava sentän taas ja meina, ett huava vareski vasttuule. Mutt siin samas o joku vatolas permanos ja otta tuali jalast kiine, vättä tuali Mari alt pois ja Mari mene selk seljäläs olkkitte joukko. Joku huutta joukost: »Mari o niinkoh kimalaine, siippe harrelas.» Sitt Mari temppa kaikell voimall olksutis kans ja saaki sattuma yhren poja saapasvartte. Mari vettä nestuuki vähä äkki pois silmilt ja huutta: »Kuka se ol, kuka se ol, ku sattus?» »No mää se oli», sanos naapurin Kalle. Mari paiska hiuksias pois silmilt ja häppe vähä. »Voi, voi, teek se olekki, ku mää luuli sitä meijä Hessuks, ku se alvari simmotti hiuksist nipist.» Sitt Kalle mene istuman tualill, sitto se sama nestuuki silmiläs ja ny alkka sama touhu, jokanen koukkiva' Kallet niin palj kun kerkkivä. Mari palmikoitte hiuksias ja sano: »Soh, ny mää menen kans ja syä vuorostan, kyll muu ny jo syätti luihi' saakk.» Mutt ku hä ensmäsen kerran koukase nii' »flat» sano olksire hene seljäsäs. Kalle siappa kans yht viakkast pois sitte silmiltäs ja huutta: »Kuka se ol, kuka se ol?» vaikk hä sen kyll hyvi arvas. »Nii mää se oli», sanos Mari, »mutte mää vaa sihe änä men.» Ja sitt päätettinkin kaikk yksis neuvois ette tätä änä taas viititäkkä. * * * * * Juhani-faar ol täll aikka tullu' Kesktalo ja kysyny: »Misäs teijä nuar väki kaikk o?» »No ek tee ollenkan tiäräkkä», sanos ämänt sihe, »ett teijän talost väki pois ova, ja siäll onki ny aika viti. Siäll meijä nuar väki ova jo olle' koko ehtopuale joka myntt.» »Voi voi», meina faar, »sitt minun täyttyki mennä niit peljättämä.» »Voi voi, menkkäs vaa», sanos ämänt, »jottan peljätyst nee julma' tarttisikkin, kun koko juhlpeevä siäll taas melskava.» Faar läks ja men töpött kotti vähä vikkeläst; sitt hän tule takas taas jälle ja o Lokkaliinin piän poik felisäs. Nyt tälletä sill Lokkaliinin pojall Mäti lakk ja paltto yli. Juhani-faar otta hene olkpääles istuma ja pittä jalvoist kii, ja poik pittä faarin pääst. Sitt hää lähte menemä. Mutt sillo hä muistaki: »Jaa-a, laki felin kans», ja otta sen katavaoksasen keppis. No nyy ruppe naapurin porstova koliseman taas. Kaikk seisattava leikkis ja ruppeva' kuuntelema. Mutt ei siält mittä sisäll tul' kun kolise vaa niin taitamattomast. »Uijee», sano joku joukost taas, »mikä simmone onka? Ei ny änä joulämmikän piräs tuleman kun kell o jo kahreksa. Mutt kukas uskalta mennä ove aukasema ja kattoma mikä siäll o.» »Kyll mää mene», huus Mari ja men ja potkas ove selkseljäläs. Mutt samas hää huamas siäll porsto nurkas simmosen kakspäise suure äijän, ku huus siält nurkast: »Hos poti pomiloi, uuni luuta ja koriloi». Sitt se läks köpöttämän tuppan päi, mutt ei mahtunukkan kun toinen pää ott kiine. »Siunakko senttä», huus Mari, »ny siält tule oikken kakspäinen piru.» Ny se huavas toisen kerra sisäll ja väärist vähä ittiäs, ja sitt se mahtus tuvan puall. Mutt sitt jokanen tuns, ett se ol faar, ku hän tul valkosemppan paikka ja ku henell ol se »laki» felis. »Onk suus miäst vastust?» sanos yks miäs joukost. »Tairakkos tapell?» sanos se kakspäinen piru. Sitt tul poikki usseamppa siält pöörän takka sihen piru etupuall seisoma. Yks tarttus sihe lakin kiine ja kysys ett: »Mikä tää o?» »Tämä o meijä laki», sanos faar. »Mitä tämmöne laki sitt ikä määrä?» Faar nosta keppiäs ylös ja sano: »Kyll tämä laki on munt väärä asja oikkjaks tehny.» »No olik seeki oikken kun te' ton piika seljä siniseks hakkasi?» »Ol oikken, ku hän kävi yäkaure omeni varkkais.» »Olik seeki oikken kun te' talo mullikalt selkruaron poikk hakkasi?» »Ol oikken, ku hää hyppäs airast ylitte mun perunmaahasan.» »No kyll se taitta oikja laki ollakki», huutta yks joukost taas. Sitt yks huus siält toisten takka, simmonen kutte faar tuntenukka: »Olik see kans oikken ku tee oma ämmän hakkasi, nii ett see rupes ontuma?» »Ol oikken, ku hää meinas pettä mun, niinku Eeva enne Aatami.» »Mimmotti sitt?» huus jo ussemppa äänt. »Sillo ain ku hä noitumas ol ja ku hä noituma läks, toi hän kirnu muu viäresän maat.» »No sä korkkja laki ja oikeus, mee'pyyrä ett sää jäisi'tänn meiti asjotamm tuamittema.» Sitt hee riisuva faarilt pois vaatte, ja faar men penkill istuma. Ny ruppeva Jokikausta flika ja poja valmistelema ittetäs poislähtö. Sitt faar kyssy Kaapolt: »Eikös sinu ol ny' kova ikävä, ku sinu Lottas on pois menny?» »Ei mull mittä erityissi Lottai ol», meina Kaapo sihe sitt. »Kyll mar sinä silt sentä ole' preivei saanu», sano faar taas. Ei Kaapo ol mittän kuulevanas faari juttu. »Nii mutt mitäs sinä nii myähä joulpeeväehton naapuri meni? Ja minä näin ku Alma anno sull preivi, kyll se ain Lottalt tul.» »Älkkä nyy», huus Leena, se talo vanhemp piik, »viäläkös Kaapoll ja sill viimevuotisen Lottall o simmost kukkelikuu?» Leena tul niin kovi uteljaks ja sanos: »Ku saisis sen preivi lukke.» »Kyll faar ny' taas on tullu väärä luulo, ei Kaapoll mittän preivi tullu, mutt pikemi oi se simmott, ett jos meijä Alma kirjott henen pualestas», meinas Lempi. »Tarttis katto henen kaappisas», sanos Matti ja silmä loikati' Kaapon kaapin puale. Niin Kaapo men vähä viakkast ja ott avamen pois. »Jaa mutt», sanos Leena, »ny' se näkky, ett siäll kaapis on preivi, jos se o sitt tullu' tai jos hää aiko se lähettä.» Sanottu ja tehty, kaikk yhtaikka ottama sitä avant henelt enssi. Ja sitt he' saikki avame ja kaapi ovenki auk, mutt ei hee löytäne' sitä koht, ku hää oi tälläny' se virskirja rakko ja siin virskirjas ol simmose haka ja nee oli' kiine likistety. Kaapo sahjutt sitt itettäs, vaikk henest kovin kiinen piretti, sinn kaapin tykö. Kaapi ove oli' sitt jo selkose seljäläs ja siäll ol kessi monellaissi kun kropasi' siäll. Tupakkloorakin putos ja tupaka meni' kaikk olkkitte joukko. »En mää siit tupakist mittä hual, mutt älkkä muu virskirjatan vaa repikö.» »Kyll mää jo arva, misä preiv on», huus naapuri Lempi. Sitt ne' kolm kakkukin tuli nii ett tossati', ku hä eile huamelta saanu ol. Sitt tul Kalle, hää ol kaikken pitkemp miäs, kurott kaikkitte ylitte ja ott see virskirja siält ylimäiselt kaapilauralt, avo ne' kirjahaka. Toise oll' sitt jo menne niinkon puhti' pois, ku he luuli ette sitä siäll kaapis olekka, mutt Kaapo kun tiäs misä ol, ja kun Kalle avo kirjahaka, niin kirj paiskas ittes seljäläs, ja Kaapo nakkas sen preivis siält virskirja ravost. Sitt Leena huus, niinkö ols henkke ottanu: »Ottaka ny' se preivi pois, ottaka' pois, ottaka' pois!» Leena ols nii miäleläs tahtonu' tiättä' Kaapo ja Lota välise asjan, ku hän tykkäs kovin Kaapost, mutt ei Kaapo välittäny henest yhtikä. Ny' kaikk meni' taas oikke 'uurell voimall Kaapon kimppu, mutt se Kaapo oi kans nii luja miäs, ett seehuiskis yhre miähe sinn, toisen tänn, ja sitt hän käsisäs likist sen preivin piäne mytty ja pan suuhusas. Ny', kaatusi' kaikk sihe yhten kassan, ku he rupesi' sitä hene suustas poisottama. Sitt Mari hyppäs hajova reisin Kaapo niskan pääll ja rupes sormias suuhun tunkema. Kaapo solis sitt vaa: »Mää pure su sormes poikk.» Mutt sitt se tul simmoseks vaa, ett ku hänt siin niin kauvan kiusatta, nii lopuit saatti se preivi. Se oi nii märk ja ryppyne ny jo. Kalle se sitt ott ja rupes sitä selittämä ja huamas siin samas sitt, ette sitä oltu viäl kiinen tällätty, ja sitt hä sanos: »Aa, ei tää mikkä vaaraline olekka, ei tää oi kiinenkä viäl.» Leenalt tuli' sitt sana oikken päälistyste: »Mikä nimi siin o, kene nimi siin o?» Kalle lavitta sen pöörän pääll ja men pöörän taa. Kaapo ol nyy niin suuttunu, ett ku hä huamas ette hene voimas änä aut, hä men ulos, tais mennä toist tilama naapuri Almalta. Ny' Kalle krähäs vähän kurkkutas enssi, ja Leenall ol toine jalk vähä ylhäll ja suu auk, ku hän kuuntel nii syrämen pohjastas. Kalle lukke ny' preivin päält: »Neiti Saarlotta Flink, Keerlan Krapa, Halikko, Vaskjon kulma.» Leena suu painuki vähä entistäs kiinemä ja molema jala' painuva' permanto jelle. »Kyll tätä ny halutas kovi sisält kans katto», meinas Kalle, »mutt mahtaks see olla luvalist.» »Luve' pääll vaa», huutava' kaikk yhrest suust. No Kalle sitt vaa rohkase miäles, vettä preivi ulos kovertist. Kaikk istuva nyy nii hilja, niinkon kirkos. Ny' Kalle alkka lukema: 'Talolasta 25 päivä joulukuuta 1880. Rakas Lottaseni. Näillä muutamilla riveillä nyt aion sulle sanella ja lähestyä luoksesi, mun armas rakastettuni. Pois ompi kaikki huvitus, sinusta vaan on kaipaus, kun en tiedä ollenkaan, oletko terve ollutkaan. Ja kiitos kirjeesi edestä, jonka otin vastaan niinkuin rakkaan ja tervetulleen vieraan, jossa näin että sinä epäilet, että minä unhotan sinut, kuin niin kauvas menit, johon vastaan, että minä en unhoita Sinua, vaikka menisit Jeerusalemiin asti, sillä merien maitten rajoista ei rakkaus mitään tiedä. Hän pohjan kylmän majoista, kaukaisiin maihin rientää. Vieläpä sanoit kuuleväsi, että minä rakastelen tuota meidän uutta piikaa Leenaa nimittäin.' »Puh», sano Leena ny ja nosta vesikastrullin pois, ku hä siin keittä teevett. 'Mutta kuule, rakas Lottani, siinä asiassa ei ole ollenkaan perää, minä olen siitä asiasta niin viatoin kuin Jeesus silloin kuin hän ristiinnaulittiin. Kallihin kaikista mailman aarteista olet sinä Lottaseni minulle ja kun ajattelen, että jos olisin pakoitettu luopumaan ja eroamaan Sinusta, niin sydämeni suru ja ikävyys olisi ovi tuonelaan. Niin kyllä kai tätä jo on täksi kertaa. Sitte kun vastauksen saan niin jatkan kohta. Siis hyvästi sanon Sinulle, vaikket Sinä sitä kuule mutta kuitenkin ajatuksillani. Jos olet kuinka kaukana, Matkan pitkän takana, Se olis aina toivoni, Ett olisit sä omani. Ystävä rakas, kirjota takas. Sinua aina kaipaava Kustaa Gabriel Falk.' Ny onkin Kallell tulin oikke hiki päähä ja hää sanos ett: »Kylläpä tää vast on preivi ja viirell pennill saa tämmöst toime.» Sitt hää hakke rahakukkaros esill ja hakke siält kaikken kirkkama hoppjamarka ja kyssy: »Kukas teitist viä tää Almall ja mää piränkin tään preivi, täst saaki hyvä järjestyst.» »Mutte mää kumminka su markkatas Almall viä», sanos Lempi. »Em mää kans», sanos Hilma. Mutt Kustaava otta markan pöörält, sitto se nestuukin kulma ja sano: »Kyll mää viä. Kyll hää ny märkä enne otta ku viispenni.» Ny Leena tua teet pööräll, mutt hää o niin prottelaise näköne ett. »Mihe se pöllö ny mahro menn, kunne see jo takas tul.» Kaikk juava' sitt teet ja korppu. Sitt kiitetä vaa ja sanota hyväst. Ny' faar lehte kans peräs kömppimä. »Mennä ny viakkast», sano Mari, »ette toi fröttinkippa saa meitti kii.» Faar tule peräs ja keimises o juur simmone nuatt ku Alma sanos ett »fröttinkippa, fröttinkippa, kuuh kaah, kuuh kaah.» Kesktalo väki kerkki ny jo oman tuppa. »Kylläpäs te' siäll ny oli», sanos ämänt, »kun kell o ny jo ykstoist. Mahrok siäll enä seinäkkä ehjäks jäärä.» »Ei siäll mittä sentä vahinkko tehty, mutt ol niin taitamattoma lysti», sanos Mari. »Mitäs, kyll sull ain sillo lyst on ku o oikken pal poik-klossei. No ei mittä muut sitt vaan ku syäkkä mitä tee löörä ja laittaka itten maat. Mää olen toimittan sill tappa, ett kaikk ehtoaskare on teht.» Sitt ämänt mene kamarisas ja lopuks muukki menevä maat ja nukkuva' kello kuutte' saakk. * * * * * Sitt alkka samall tavall taas kesmäspyhä, nousta ylös, tälletän kaffepann kraakku ja mennän pihatto ja talli, ei mittän töit viäl otet framill ku ne' tavalise askare vaan tehrä. Ku sitt, kaikk ova' tulle aamuaskareistas, nii he syävä' suurust, istuva' penkill ja ruppeva muistelema sitä eilist jouliltta. Alma tule kamarist tuppa ja kysys: »Olik teitill lysti? Mitäs Iittar sanos kunne mää tullukka?» »Kyll hä vähän parkus pihistel enssi, mutt ku mee lohruti ett kyll sull himmeläntevo-aik viäl o, nyy vast o joul alus.» Sitt Kustaava otta se marka siält nestuukin kulmast, sano Almat: »katos vähä kirkas hoppjamarkk. Alma katto sitä sitt, mutte hän ymmär mitä vaste sitä henell näytetä. »Naapurin Kalle lähett tää sull siit kaunist preivist.» »Mist preivist, em mää henell mittän preivi ol antanu.» »Ei, mutt katos siit preivist, ku sä joulpeevän kirjoti.» »No ei siit piräs kenenkän tiätämä», sanos Alma, »em mää ol' sitä sanonu yhrellekä ihmisell. Ja Kaapo taas ei ol' sitä kenellekä näyttäny.» »Ei olekka», sanos Kustava, »mutt se otetti eile ehto väkisi ja luvetti enssi ja nyy se o naapurin Kallen poviprakkalis.» »Onk se tosi kans, Lempi?» »Kyll se tosi o ett he' se väkisi oti, kyll se Kallell ny o.» Ny Alma ruppe parkuma oikke isoll äänell ja sano: »Kyll te' sentä ole vähä hävyttömä.» Alma parkku sitt vaa niät ett oikke ruppe niiskuttama ja sano: »Pitäkä markkas, em mä ol' sitä myymist vasten kirjottanukka.» »Nii mutt raha erest sää niit kumminkin kirjotteles», sano Lempi, »ja olek sä Kaapolt viäl mahtanu' palkkatas saarakka.» »No ei henell ny mittä raha ollukka, mutt sitt hä lupas maksa' ku hän pesti otta.» Sitt kaikk ruppeva vähä naurama ja sanova: »Ohoh, sitt vast, syksyll hä vast pesti otta ja ny o joul.» »Ja mitä vasten Kalle se sitt ott?» kysys Alma. »No hä ott se ikä malliks», sano Kustaava. Alma lakka jo vähän parkumast ja tule ikä vähän kiukkusemmaks. »Ku hään kehta simmost jutellakki, ku hää o iso talonpoik ja keiny' simmost fiini koulu, simmost Julkusen koulu ja mää olen keiny vaa Sunmannin koulu.» Sitt Alma huakka nii syvä ja sano: »Pitäkä markkas, em mää vaa siit hual. Ja voi, voi, piräs sunki Lempi sen tiätämän, ku sää ole juur saman koulun keiny' ku määki, ja opettaja ain vaarotteli ette saa varasta, ei valhetella, ei saa toisten preivejäkä avata.» »No olek sää ny hull tai meinak sä tull, em mää sitä ny avanu», sanos Lempi. »Jaa mutt sää oles ollu yksis konsteis, kosk see kerran Kallell o». Ny tule isänt tuppa ja sano ett: »Mikä tääll ny on kun te' tääll niin tavatont äänt pirä?» »Ei mittä erityist sentä», sano Kustaava. Alma peittä ittes nii ette isänt vaa huomasis, ett hää on parkunu ja mene niin kaarettaen pois. * * * * * »Ny on pualpeeväse aik ja sitt kun päästä syämäst, nii mennänki sitt vähä sassi Markull, siäll onkin tansi», sanos Mari. Isänt tule kamarist, hää huama, ett he' taas ruppeva ikä johonkis kylä lehtemä. Nii isänt kyssy: »Meneks te' taas johonkis pois?» »Kyll meitti Markull on kesketty, mutte mää sitt tiär», sanos Lempi. »No kyll tee oman kylä ny sentä mennä saa, mutt muistaka ette tee tonn Jokikaustall men.» Sitt he' taas lehtevä menemä yhres troikas niinko eilenki. »Mutt Marku väki varoti nii ett Alma kans feli oteta», sano Kustaava sillo. »Varottakko vaa, mutte mää pääst sentä Almat», sanos ämänt. »Mihe mää tääll sitt noitten piänte lasten kans jouru ja jos sattu viäl viaraitakin tulema.» »Ja em mää meniskä simmoste hulluje joukko», sanos Alma, »viäs sää Kustaava se markk vaa sinn naapurin Kallell, kyll hää ainaki sinn tule.» Kustaava ruppe taas solmima markka nestuukin kulma, simmottin ku hää sen tuanukki ol. Ny he' tuleva Markun pakall sitt ja siäll soi harmonikk niin korjast sisäll. Mari mennä flatkutta koht ensmäsen polka yksinäs pitkin tuvan permantto. Marku ämänt huama sitt koht ett Alma on pois ja sano: »Voi houru, eks Alma nyykän päästetty ja ei hää eilä Juhanillaka ollu.». »Jaa mää oli joo niin ilonen ku mää meinasi, ett mää saa Alman kansan praakkaman kun toise' tanssava», meinas isänt. Ny juaran kaffe' taas samalaisest suurest »mustast Kaisast» ku eilä ehtonki. »Niin tälläkän poja' korppu joukko vaa, meill o vaan tämmöst kuiva joulu, kunne meill pruukat viina.» Ku sitt on kaffe juattu, ruppeva' kaikk tanssama. Flikakki menevä' toise yksinäs vaan puutten tähre, kunne ol' poikki. Ny ruppe porsto sitt taas niin kovin kolisema. Ruppe tulema joulämmi ja tuleki vähä kaunei. Nee o vaatetettu muutama niin kovi fiiniks, valkose' paira yll, käsivarre' paljan, mutt sitt tule simmossikin päräs, ku on simmose' kässä' seljäs, on tunkettu olkki sisäll niin palj kun taki all o saattu mahtuma. Ne on taas niit samoi Jokikaustalaissi, mutt o viäl Piintläst ja Ammakoltaki. »No tanssakka ny vaa», sano Marku ämänt, ku hä istu siäll penkill isänä viäres ja o nii ilone. »Mitäs mä täsä ny oikke ensmäseks soita?» sano pelmann. »No ann' tulla ny vaikk sitä tynskä polkka.» Pelmanni ruppeki vetämä ja hyräle sama nuatti. »Niin minä laulan aina, aina, Ett kuustoista kraatari leiviskän paina, Siin oli neulat, langat ja muut, Prässirauta, sakset ja kyynäräpuu.» Ny' pela pelmann »Kaistaniämen polkka»; »Kuin minä olsin sepän poika, Takoisin helluni raurasta, Ette mun tarttisi kiinen pittä Tään kylän flikkojen kaulasta. Ette mun j.n.e.» Sitt pela pelmann »suutari sukku»; »Suus kii suutari, Kraatari on parempi; Suutari o sure sukku, Ja kraatari o flikkojen tuttu.» Sitt tul simmost »masuska»: »Rampriiti ta raia Rampta riiti ramppa riiti Rampta riiti riitita raia.» Ny' pelman soitta »mustalaist»: »Huus vii alula lei, Huu vii lii vaasa la lei. Ei minä sitä ansa la lei, Simsalalei, sina malakia Kruutten tai. Jaks temppeli, hos koli kot, Ei minä sitä vaasalei, Simsalalei, sinä malakia Kruutten tai.» Ja sitt soitettin »kuppari» viäl: »Kuppari hyppäs jauho' tuaksus, Palja' kauna' pussi jäi.» Ja sitt ol tiätyst »valsi» ain joukos: »Haitu viatu, haitu viatu, Vanhan Vilkin poika. Tietarlate tietarlate Juhani-faari valsi.» Nii ja sitt se »purppuri», se oi se päätans, ku sillon tansatti, ku palj väkke yhres ol. Ja sitt mentti pareerinki [Vastaa nykyajan »rosvosta».] ja lauletti: »Ystävän mun petti Ja jätti mu yksi olema. Mun toista täyty etsi, Ei auta yksi olema.» Ämänt käske pelmanni ny' seisattama ja kaikki sitt tuleman kaffell. Kaikk juavakkin kaffes pia ett taas vaan tanssaman päästä, see on pääasja. Mutt sitt lähtevä' pia joulämmä' taas pois, ette jää muu' ku oma' kyläläise. Ny' tule Hakala Leena ja sano: »Hyvä ehtot. Ompa tääl ollu aika viti.» Sitt hän katto Kesktalo flikkajen puale ja sano: »Kas kun teekki ole' tänn päästetty. Mutt misäs Alma o?» »No voi houru», huutta ämänt siält pöörän takka, »mee olenki niin kovi hänt kaivann. Menkkäs tee Hakala Leena sen Kesktalo ämänän kans vähän platisema.» »Jaa'a, nii mä menenki ja päästä se orporaukan pois orjurest.» Pia Hakala Leena kerkkikin Kesktalo ja sano: »Hyvä ehtot.» »Antako», sano ämänt. »Voi, voi, mää teinki hukka reisu, mull olsis ollu' teitin kansann vähä simmost salalist platisemist, mutt kun toi flikk on kans koto.» »Se ol oikke hyvä ett tee' tuli», sanos ämänt, »menkkö flikk Markull, siäll toisekki ova. Vaikke hän tosa sitt niin kuutelekka korva lokkelas, mitä iso ihmise jutteleva.» Sitt Hakala Leena vilkase vähä simmotti salapitte Alman puale, ett hää ymmärtä lehte. Alma mene nii ett kanna' krapiseva, ei hää yhtikäs muistakka ett naapurin Kalle siäll kans o. »Hyvä ehtot», sano koht sen päräst simmonen piän ään Marku ove suus. »No ehtot ehtot», huutta Marku isänt. »Tul' tänn'perän puall ny vaa», sano ämänt. »Ei mutt tul' tänn mu viäresän vaan, tänn' pöörän taa mun kansan platisema», sano isänt taas. Sitt Alma mene sinn' kans juur isänä viäre istuma. »Tuas Manta Almall kaffet ja oikken palj piparkakui.» Manta tua sitt ja Alma ruppe kaffett juama. »Syä ny niin palj ku sä lope», sano isänt, »aja lopu' kaikk prakkalisas.» »Ei simmost saa tehrä», sano Alma, »ek tee muist, kun kerra häis isänt sano leikkispitte: 'Syäkkä syäkkä, hyvä viara, mutt älkkä vaan prakkalisas ajako.' Mutt viara otikki se oikken toreks ja lakasi' keske syämäst.» »Nii mutt ei sunkka sää ny' siit senttä paha tykäny», sanos isänt sihe. Naapurin Kalle hiissa ny itteäs penkki pitki sinn' päin ku Alma o. Alma huama se hyvi, mutte hää ol ollenka huomavannas. Sitt Kalle sano: »Kyll se Alma sitt kans joksikki herkäst suuttu, mee olenki sitt niin kovas riiras.» »Mitä mee' sitt mittä riiras ole, ek sää ol' saanu markkatas takas jo?» »Kyll mä se sai, mutt mää pyyräsi, jos sää annasi mull antteks kans.» »Pyyr' trenkiltäs antteks, sill sä pahaki oles tehny. Ja valla fosseuttas sää se marka mull annokki. Kun teill tule joku ryppynen kerjäläine ja pyyttä viit penniki, ni sanotan koht vaa ett tehkän tyät. Ei raskit markka ketten pistä. Mä ole meinannu munt kertta, ett ku sää tules noi vanhaks ja täriseväiseks, nii saa nähr kuin palj sää sillon tees tyät. Es sä nyykän niin palj tyät tee, vaikk sä oles niin punanen ku lohi. Jos mä viäl sull se viimesen toture sano, nii es sää olsis mull sitä markka raskin antta, jolle... jolle mää ols... jolle mää ols...» »... Lempi sisar vai», sano Marku ämänt. »Nii oikke», sano Alma. Ny Lempi ruppe ikä simmotti vähä vihastuma ja koitta silmiäs vilkutella Kallen puale. Sitt Kalle ymmärtä, ett on paras, ett hä lehte pois vaa ja jättä Alma silläs. Sitt ämänt muista taas sihe ja sano: »Voi houru senttän, kun toi Alma o mukava. Ku mää muistan ku meill ol ensmäsen kerra lukuse, nii se ol sitt niin piän, ette see esliinaka ollu jos kortteli pitk.» »Jaa'a», sanos isänt, »mutt vastas pappi vaa niinkun poik, ett iso ihmise' sai häppe. Siilonkin ku Nyyper alkas kysymä miästen pualt. Nii, muistaks sää Alma ite' sitä, mitä se ol ku hää sult sillon kysys?» »Kyll mää se muista, see ol simmotti ett: 'Tarvittemmeko mee Uuren Testamenti aikan laki? nii sitt mää sanosi ett 'tarvittemme', ku se Nyyper kääns ittes korkkos pääll oikke ympärs ja läks tulema sinn' toisse syrjä sali ja sanos: 'Mitä?'» Ny jatka ämänt taas: »Ja sitt hä ott toi flika otast kii ja sanos: 'Vast vaa laps, kyll se oikke ol.» »Jaa», huutta Manta siält uunin penkilt, »ja sitt se kirkkherr pit nii nätin puhen päräs, em mää muist oikke mitä se ol, mut lapsi ja imettäji se kumminkin kovin kehus.» »Voi, voi», sano Alma, »Manta o ymmärtäny' sen kaikk valla vääri, kirkkherr sanos simmotti juur ett laste ja imeväiste suust sää oles kiitokse valmistanu.» Manta sanos sitt: »Niin tais se simmottinki oll, em mää niin pitkäll asjoi muist.» Ämänt huutta siin samas Mantall pöörän takka, ett: »Tua' sää teeprikk, Manta, tänn ny vaa ja täll oikke muntta lai' piparkakui.» »Kyll mää tua joka seittemät lai», meina Manta. »Jaa», sano isänt, »Alma saaki otta' kaikke ensmäseks ja ny ota mää.» Sitt tuleva vaa jokane ain järjestäs. »No voi houru», sano ämänt, »ottaka ny flika vaan korppu oikken paljo.» Sitt ku isänt huama, ett kaikk ova ottane joo, nii hän kuiska Alman korva ja sanos: »Annas Alma tänn prakkalnestuukkis.» »Ei mull olekkan prakkalnestuukki», sano Alma, »mutt pyhkikä mu esliinasan.» Isänä suu o nii naurus ja hän tuinase ämänttä vähän kylkke. »No ann esliinas sitt», sano isänt. »Voi houru», sano ämänt sitt, »älä ann esliinatas räkästä.» Alma sitt kuiska ämänän korva: »Ei sill mittä väli ol, kyll mää pese see huame.» Mutte isänt pyhikkä sihe nänätäs, vaa lavitta se levjäks pööräll. Sitt hee ruppeva molema yksis neuvois ajaman prikalt niit piparkakui sihe, ja kuhe luuleva ett siin o niin palj, ette ne kulma enä solmu sovi, nii sitt sano isänt: »Ei suu esliinas oi nyykä muut kun korttelin pitk ku sihe mene nii vähä.» Se knyytt tälletä sitt Alma helma ja käsketä viämän koti. »Kiitoksi paljo», sano Alma, »mutt kenell mä se anna.» »Ei kellä, mutt pirä ite ja syä' kaikk», sano isänt. »Nof kova mä syän kaikk ite, mutt noi' pehmuse mä anna Matill». sanos Alma. »No tee ny' sitt niinkö sä ite' tykkä, mutt sun ne kumminkin kaikk ova.» Sitt naapurin Kalle on kuljettanu' se marka isännäll, ja isänt on tälläny' se sinn' knyytti, mutte Alma tiär' siit sitt mittä. Ny Alma kiittä sitt, otta korppknyyttis kettesäs ja sano ett: »Lähretä ny' koti sitt jo, kosk kell on kymmene.» Ja nii he lehtevä' sitt kaikk yhres troikas. Sitt ku he tuliva' kotti, nii Mari sanos: »Jaa'a, ny ei mee' tartt ruakka ei juama, mutt vaatte' pois vaa ja sänkky.» »Niin kyll ny' piräs uni jo maistama», sanos Matt, »ku o melkkjäst puale yähö siäll trontotettu.» Ja nii he sitt nukkuva, yks toises pärä. Almakin tällä korpknyyttins Matin kaappi ja mene maat. * * * * * Sitt taas, ku he seurava aamun, sinä joulu viimespyhän, nouseva' kell kuure ajos, nii he ruppeva jokanen taas niihin tavalissi hommisas, ja Almakin tule taas kamarist tuppa ja muista ett hää lupas Matill antta' kylänkakku ja nii hä viäkin knyyttis tuvan pööräll ja ava esliias solmust. Hä meina ruveta reknaman kuin palj niit o, ja ku hä niit siin hajottele, nii hää huamaki, ett siäll onkin taas simmone samalaine hoppjamarkk ku se Naapurin Kallenki markk. Hä otta sen kettesäs ja katto sitä vähä nuukami, ja sitt hää huutta oikken kovall äänell ett: »Tää o se sama markk, ett täsä on kans simmonen pikkane lovi syrjäs», ja ny hän päättele ett ku ensmänen kerjäläinen tule ovest sisäll nii hä antta se sill. Sillo oliki simmone aik ette yhtän peevä kulunu ette keiny' kerjäläissi. Ja ei kauvan kestänykkän ku ove suus seisos niin piän ryppyposkine äij ja pyys jonkun penni raha. Sitt isänt ott kukkaros ja anno 25 penni, mutt samas hää ol se äijä niin tuntevannas. Hän kysys: »Eikös tee ol tualt Vaskjon pualest simmone Flinkki, see Lotta isä, ku menne vuan naapurin piikan ol?» »Sama sama, isänt kult ja sentähre mää olenki juur tämmötti appu hakemas ku Lotta o niin kippjä ja tarvittis osta jottan troppi.» »Vai nii», sano isänt, »kyll kipuki vaan tule pia ja niin punaposkine flikk ku se ol. Onk hää jo kauvanki sairastanu?» »Kyll hää jo ol pari viikko simmone jalkuren kippjä, mutt Tapaninpeevä ehto hän tul sitt juur kuitti ja hourisiki niät.» Sill'aikka ku isänt siin o hääränny' kerjäläisen kans, nii Alma onkin pannu ne' paperpussi' ku henen knyytisäs oli, ja se markk on pivon pohjas, ja sitt hä mene sinn ovesuuhu se äijän tykö ja sanos: »Kosk tee ole Lottan pappa, nii mää annan teili tää marka, ostaka sill mikstuura ja hokmannin troppi sekasi ja täsä pussis on tämmössi piäni joulleippi, viäkkä nää' kans henell.» »No voi Jumal armattakkon tota last», sano äij ja ruppe niiskuttama ja parkuma. Sitt hä ott lakkis muurin trappult ja läks pois. Ei Alma puhu yhtikäs mittä, mutt hä ajattele senttä ittekses: »Mahroks se ollakka mikkä lait raha, ku se toi äijänkin parkuman tälläs.» Vähä ajan päräst tul naapuri Leena hakeman kärityst. Ämänt käske Leena istuma ja ruppe henell kaffe keittämä. Hee jutteleva' siin sitt yht ja toist Leenan kans. Mutt sitt ämänt sanos: »Tämmötti joulaikan käy niit kerjäläissi niin kovin paljo.» »Nii, sanokas muut», sano Leena, »meilläki ol äskö juur simmone vaivane rättäkitti.» »Ek sää sitä tuntenu?» sanos ämänt. »Ei, mutt kyll mää luule, ett se ol jotta meijän Kaapo sukulaissi, kosk Kaapo näytt nii suruliselt ja men ja pyys isänält palkkatas ulos koko marka ja sitt hä näkys see sill äijäll antavas.» Kustaava tuini tommott kyynäspääläs ämäntä kylkke ja sano: »Älkkä sanoka, älkkä sanoka.» Ei ämänt sitt sanonukka, mutt kun tälläs Leenall vaan kärityst tuappi ja Leena sanos »hyväst» ja läks. Alma oi koko ajan kuutellu ämänän keskustelu Leenan kans. Lempi ja Hilma oliva' kamaris ja neulosi' siäll jotta. Sitt Alma men kamari ja ol niin tavattoma ilose näköne ja sanos Lempit: »Tiäräk tee ett mää ole sitt ilone naapurin Kallen pääll ja sun pääll ja kaikkitten pääll, ja kyll se vaan totten kei, ett kun kyynelin kylvetä, nii iloll niitetä.» Sitt Alma mene tuppan taas ja o sitt nii ilose näköne, ja Hilma ja Lempi ompeleva vaa, mutt hee ruppeva funterama ett mitä merkilist siäll tuvass o mahtanut tapattu, ku Alma noi iloseks o muuttun. Mutt siin samas tule naapurin tytär, se Iittar, talo ja tule suarastas flikkajen tykö sinn' kamari. Henell on kaks kuuma nisust kakku ja hän plotta nee' pööräll ja sano: »Siin o lämmyst leippä.» »No kiitoksi paljo vaa», sanos Lempi, »mutt mitäs teitill ny' taas muuten kuulu.» Sitt Iittar lyä kessiäs yhte ja ruppe naura hörköttämä oikke isoll äänell. »Me ole sitt nauranu ja pitittäny meijän Kallet koko peevän, ku hä ol tälläny uure jakkus poviplakkari sen preivi, ja kun Kaapoll ol sillo juur piparkakku suus, ku hä sen preivi suuhusas likist ja sitt se preiv oi ruvenu' simmosell piparkakun haisema ja hiire oli nakertanu' sen preivin kaikk piäniks kappaliks ja oli räpiny' sen Kalle vanhan puariverkase jaku siit plakkarin kohralt.» »Älä ny erinomassi juttel», sanos Lempi, »mitäs Kallu sitt sanos?» »On kironn ja kiukutellu' koko peevä ja mee ole naurane ja pitittäne.» Ny Alma on kuutellu tätä kaikke. Kyll henenki miäles on ikä vähä hyvä, ett hä ajattele: »Kukas keske varastaman toisen preivi.» Mutt sitt hä sano naapuri Iittari ku hä siin naura nii kovi: »Älä toise vahinkost ilotte.» Ny ova' sitt pyhä' kaikk menne ja tulla joularkkjoill. Nii isänt sano: »Ny' te' saa' tehr omi' töitäs, jos teitti halutta, ei talon töit tartt tehr mutt ku ne' tavalise askare vaa.» »Nii», sano ämänt sihe sitt, »parsika ny sukkian ja paikakka vaattejas. Sääkis Mari oles niin kritulaine, ett toinen krekkal lyä toist korvall.» Hessu sano sitt: »Mutte Mari oss neulan kans mittän tehr, mutt hän pruukka solmi' krekkala yhte.» »No hän tekke sitt, niinkö mää olen kuulnu», sano Lempi, »ett enne mailmas, oi yhres talos kol flikka ja yks pruukas solmi' krekkalas yhte ja toinen paikkas, mutt kolmas anno oll krekkalaine vaa, ja ku hent jottan kajotti nii hää vast, ette läpi päin, ei koska rikkikän kulu. Nii meijä Mari taitta olla sitt yks niist flikoist.» »Ja em mä nyttenkä vaa mittä viit tehr», sano sihe Mari. Ku hee' siin ny' sitt istuva' kaikk toto ympärs ja ova' saane luppa käyttä aikas niinkö ite' tahtova, nii ei he mihinkän tyähön pyst, he ova vaa viäl simmoses joulhumus. Hessu huutta nyy uunin päält ett: »Kuulek te flika, mihis uurevuareaatton kuvi valama mennä?» »Sanos muut kun tosi, ett mihis mennänkä», vasta Kustaava sihe. Isänt istu ny kans siin ja lämmyttä selkkätäs valkkja valos. Hää sano sihe sitt: »No kun tee ny nii ole ollu viaras jo täsä kahren puale naapuris, nii eikös tee ny' kans kesk vuarostas heitti meill, ett vuaro viaras käyrä ja harvo hyvi syärä.» »Ketä mee' sitt keskisisi?» sano Lempi. »No näitte molemitte naapuritte flika ny vaa.» »Nii no, tälletä simmoseks sitt», sano Lempi. Mari räjäyttä sitt ett: »Ei sunkkan täsä sitt viititäs paljast flikkajen kans kuvi vala.» Sitt Hessu sano: »Niin poikki valama ja Marist tehrän tinakauha.» Nii ja simmoseks se ny' päätetä ett meill ny ruveta uurevuareaatton kuvi valama. Mutt Juss sano siilo viäl sihe ett: »Muistaka see, ette tee mun pöksystän vaan knapei ota.» »Onkos joskus sitt simmot teht?» sano isänt. »No menne vuan tehtin simmott kunne tina mistä saattu, ja Mari ol ottanu joka ainovast pöksyst kaikk knapi' pois.» »Katos rakkare», sanos isänt, »hää see mun tinatuappinki ol vissin kassa hakanu, kutte siit kukkan tiätäny' kuka see ol rikkonu.» Mutte Mari puhu yhtikäs mittä, o vaa niinkö ei hän kuuliska mittä. »Jaa mutt oikken tottaki vaa, mistäs tänä vuanaki vaan taas tina saara, ei ol yhtikäs mittä», sanos Lempi. »Etteks te voi sitt kans huntera vähä etteskesi, ku menne vuannakin koko tinatuapp hakatti ja sulatetti nii jos sitt ol kenen tyä hyväs.» Sitt Mari tuinase vähä Kustaavat ja sano ett: »Ol ny vaa hilja.» »No tohon tuhva joukko se tinakasa jätetti, kukas see sitt mahro korjat? Muistaks tee Matt?» sanos Lempi, »mihe se tost joutus?» »Kysykä silt ku ain pruukka ruakottomatten kalu' korjat», sano Matt sitt. Isänt huutta sillo: »Alma, tules tuppa vähä.» Alma tule sitt kamari ove rakko ja kyssy: »Mikäs ny o sitt?» »Korjasikkos sää se mennevuatisen tinakasa?» »Juu, se o vintkamari laes, siäll vanhas kärikapas», sanos Alma. »No hyvä o», sano Lempi sitt, »kyll se siält saara sitt kun tarvita.» * * * * * Ku se uurevuareaatto sitt tul, tuliva naapuri nuar väki molemilt pualilt, flika oli' keskety, mutt Mari ol pitäny hualt siit ett poja' kans oli' tullu' kesketyks. Alma ol tuanu jo tinakokkare' siält kärikapast ja Hessu hak uunin päält tinakauha ja nii ruvetti sitt kuvi valama. Hessu valo ny ens Jussi nimell. Kun tina oi sulanu, nii hän kaas se rautasse vesikuppi. Mari pist koht ketes sinn vesikuppi ja huus: »Voi voi, täsä o ämmäkkin kahren puale.» »Ja ny valeta mull», sanos Mari. »No orotas ny», sanos isänt, »orotetta ny ett faar kerkki, selitettä ens mitä se tiättä.» »Senkin tööthutkar, ei sunkka hää sillon kerkk ku hänt tarvita», sanos Mari. Mutt siin samas faar tule senttä. »Tulkka istuma ny vaan tänn' toto viäre, teitill on tääll tyä jo orottamas», sanos isänt. Faar istus tualill toto ette, pan lakis viäre ja sanos: »Täytys otta laki mukka jos tarvita.» Mari ott tinakokkare ja meinas sill faari nokka lyärä ja sanos: »Selittäkkä toi ny vaa, ett mää saan kans vala.» Faar otta kuvan kettesäs, kattele sitä ja kääntele joka pualell ja sitt hä sano ett: »Mina ymmärä se simmoseks, ett Jussi all makka simmonen ku varasta henen pöksystäs knapi' pois ja näyttä vähä silt niinkö se pakkais varastama jotta muutaki», selittä faar, »ja mä neuvo su Juss ett sä kato' pärä vaa.» »Jaaha, kyll mää ymmärä», sanos Juss. Ny' tälletä uurestas tina sulama ja Hessu kaatta taas. Meinata ett keneläs ny valeta, mutt ku Mari o nii hätäne, nii meinata ett valeta henell ny. Mari antta sen kuva faarill sitt taas ja sano: »Ett sanokan pia nyy.» Faar otta kuvan kettesäs ja kattele sitä joka pualelt. Hä sano: »Jaa, ei mina ny oikken tiär mutt näyttä silt, niinkö ei tää jouruis koska naimissi, mutt viis kakara sill näkky tulevas ja kaikk ova ryssän tekko. Ja näyttä silt niinko räkä roikkusis jokase nokast, ku o nii ruakotoine äit ette niit koskan pyhi.» »Saa-», sano Mari ja plättä faari korvall nii ett faari lakk lenttä tiäs kuin kauvas. »Ei tommone äij tiär mittä, se juttele vaa omastas.» »Jaa'a, kylläpä laki tarppes ol», sanos faar, ott köppis ja ajo Mari ulos. Toise' kaikk naurava ja faariki naura nii ett hytkyttä. Sitt valeta Lempill ja faar selittä taas: »Ei minäa ny oikken tiär, mutt näyttä silt, ku sinä ruppesis jättämä vanha sulhastas ja pare se näyttä olevanki, ei sill uskall preivikän kirjotta, ku hiire' käyvä' sen prakkalis.» »No kiitos vaa», sano Lempi, »kyll se sinn' päi mene.» Ny valeta Hilmall. »No ei täsä ny ol' pal mittä muut selittämist», sano faar taas, »mutt se tosa nii selväst näkky, ett hää o ite' kuurentoist ja hene sulhases on kuurenkymmene.» »No se o ny' kumminkin tosi», sanos Alma, »siilonkin ku hä oi kolme vuare, nii sanotti hene huutane: 'Oma mu Mattin, oma mu Mattin'.» Ny valeta isänäll. Faar ruppe taas selittämä: »Ei mina ny oikken tiär, mutt näyttä siit kun tohtor Poteljus ols teiti valla unhottanu, ku se alkujoulust kävi teitti nii ussen troppamas ja nyy ei tul änä oikken kattomanka.» Isänt ymmärtä kans hyvi, mene ja keske tohtor Poteljuksen tuleman tuppa, see on kamaris vaa. Se tohtor tottele kans isänän käsky ja tule ja antta faarill ryypy. Isänt ol taas tehny' Salo reisu ja tehny uurestas tuttavutt tohtor Poteljuksen kans. Hessu vala ny ämänäll. »Näyttä siit, ett teitti on tänäp joulun oikken palj nänäst veretty, mutt näyttä silt, ett teitin kans saa helpost simmost tehryks kans.» Ämänt myänttä sihe: »Taitta simmott ollakki.» Ny valeta Hessull. »Ei mina ny oikken tiär, näyttä silt, niinko sina olsis Tapaninpäevän telottanu jonkun kirjan kirkkoreisulas.» Sitt Lempi muistaki, ett hää anno Hessull virskirjas, ku hän kirkko läks. »Siunakko sentä», sano Hessu, »em mää olis uskonu, ett toi faar tiättä, ku mää pani sen povesan sen kirja, ja ku se vyä ol nii helpoll, nii se kirj ol päässy' puttoma.» Ny valeta Matill. »Ei mina ny oikke varmasten tiär», sanos faar taas, »näyttä silt, niinkon tallin krupus ols viis leippä ja kaks varikakku.» Nii ei Matt ol sitt oikken tytyväine. »Ei simmonen kuvavalamine oikke ränttäskä, ei se ol muut ku juhlan piikaks», sano hää. Mutt isänt huamaki see ja mene kattoma, ja tosi o, siäll onki viis leippä ja kaks varikakku. Lopuks valeta sitt Almall. »Ei mina ny oikken tiär, mutt tää muistutta paremi enkeli ku ihmist, se o yhre juappon pojankin pelastanu joulyän, vaikk se ol jo pirun poviprakkalis ja se poik on niin kovi Hessu näköne.» Hessu fule sitt simmotti ikä vähä punaseks ja sano: »Kyll mää se ny usko, ett faar ossa selittä.» Almall anneta sitt taas se tinakappal säilö, ett hää se veisis sinn' kärikappa säilö. Ny' piretä sitt simmonen piän loma-aik, kun kaikill o ollu nii syrämellinen tehtävä. Kaikk menevä' pöörä ympärs ja juava' kaffe ja kastava' korpui ja niit siirappipiparkakui. Ku Mariki siin sitt pistä piparkakui poskesas, nii faar kyssy: »Kummones see miäs ol ku suu tul juattama joulyän, olik sill repp seljäs kans?» Ny Mari huutta taas: »Saa-», mutt toise' sanova: »Älä ny' taas kiro.» »Ei tommosist äijän käskyist piräs hualima, ku mää söi yhreksä silakka joulaatton ja ol niin kova jano ette mää ols kärinny erottama, vaikk olis papin poja ollu juattamas, mutt mä kiiti ett mä sai ite' tuaruks kaljämpäri sänky viäre.» Ny' tule Kealast yks miäs juaste jalkka sisäll ja sano: »Kaks miäst ja hevost ja vähä äkki varaholli.» Juss ja Matt lähtiväkkin koht vähän kiiruman kautt tällämä hevossi reera. Sihe jäävä' sitt pia see ehtose leiki. Faar lehte kans päräs menemä: »Yks siin kun toinenki, sano täi löylys», sano hää mennesäs, ja sitt ne' toise viara juava'tees ja lähtevä' kans pian pois. Muu' tekevä' tavalise ehtoaskares ja ne' ku varahollis ova olle, ne' tuleva' takas niin pian ku ova' tehne se Vistan tai Sirkkula reisu. * * * * * Sitt huamelta varha, uurevuarenpeevän, tule faar taas takas jo ja sano ett: »Kyll tee ny ole maanne, ni ett kylje homes o. Ku mina muistan, ku mina menne vuan viimesen kerra olin tääll, niin tee meni' sillo maat, ja ny' tänä vuan ku mina tulen tänn ensmäsen kerra, niin tee nouse ylös. Jaa ei minull ol ny aikka, minun täytty mennä kirkkon kuunteleman kui munt ihmist taas o syntyny meijän pitäjäs.» Sitt hä lehte menemä. Nii isänt tule tuppa sitt ja sano: »Jaa kyll munki sitt täytty kirkko menn, kosk faariki men.» »Nii oikke», sano Matt sihe, »kyll teitill ny o pare syy mennä kirkkon, kosk siäll mainitan teijänkin piän miähe alkun.» Matt läks ny' panema hevost ette, ja Lempi viä oikke suure fälly ja viäl simmosen korja rekivaattenkin kunne annettukka joulpeevän. Lempi lavittaki see sitt nii levjäks, ett tupsu melkke maat kahnava. Nii isänt ja ämänt läksivä ny menemä ja Mari juakse sitt taas ja pyärittele itteäs pitkin permantto sikaämpär keres ja huutta ett: »Heiputaralla, kun poja' tiäräsisi ny ett meijä väki' pois o.» »Niinpä», meina Matt, »ett siin o su ainoa hunteerinkis vaa, ett kun tulis poikki. Ei se tul' koska miäle ett jos mä ottasin kirjan kettesän ja ruppesi lukema.» »Nii mutt», sano Alma sihe, »kutte Mari oss kans yhtikäs lukke.» »No tavasisis sitt», meina Matt taas. »Kyll mull sitt aikka o, jos mä vanhaks piiaks jää, niinkö tee vanhaks pojaks», meina Mari Matti. Ei Matt puhu sihe mittä, mutt ku otta kaapist vaa se suure virskirjas ja ruppe lukema uurevuarenpeevä evankeljumi. »Jaa'a», sano Lempi, »ku meijä isänt ja ämänt o yhres kirkos, niin panna mee ny jokane neuvomm yhte ja laiteta oikken pitopualpeeväne.» »Ei tee ossakka laitta korletei», sano Alma, »mutt mää ossa.» »Jaa mutt kun toi kakar o ain siäll tätin tykö, nii siäll se ain tommossi erinomassi tiaroi saa», sano Lempi. »See tairasiki olla vähä lysti, jos mee' koitasinki, ku meill hyvä aikka o. Ol' sää Alma ikä olevanas kokki ja mee olemm koki apulaissi». »Jaa mutt kukas ruppe kiikuttajaks», sano Alma. »Niin kyll sä sen kiikuttaja saaski määrätä, ku me tyät tee», sanos Kustava. »No Kustava ruppe ny sitt hakkama liha fiiniks, Lempi sipulei kuarima, Hilma saa piänentä' pippuri ja Mari hakka sitt kuivi korpui fiiniks. Sitt yks korttel oikke hyvä sakkja kerma kans». No see kävi niinkon tuli ja leimaus, kun kaikk ne oli' tehty. »No mitäs ny' tehrä, ny' kokk saa asja halttusas», sanos Kustava. Sitt Alma otta kruukkuse fari ja sekotta joka lai heijä aineitas. »Niit paisteta sitt niinkon pannkakui vaa», sanos Alma. Siit tul sitt niit mitä pitiki, niit korletei. Mutt ei he sitt senttä mittä muit erikoissi ruakki laittane' ku mitä joulupyhinäki ol. * * * * * »Tämmösis joulaikasis askareis on tää aik menny», pruukas Marku ämänt sano, »ette tyä ol mittä haavoi saanu», ja simmotti samall tavall see mene ain Lopjasse' saakk. Joulämmi tul melkke joka ehto suuris ja pienis joukois, tansasi vähän permanoll ja läksi' pois. Jos joku sattus heit menemä vähän kajoma, niin kyll see joulämm vaan koht köppins kans löi, ei see surku tullu, nii ett kiitt ett pois pääs. Tämmöst se ol tää loppujoul ku alkujoulki. Nuare' kävivä' toinen toistes tykö vuaro jälkke, ja isänä ja ämänä' kävi' kans toinen toises tykö siilon ku simmott pasas. Sitt tule Loppjaspyhä, ja se o simmonen ku muukkin pyhä, see mene kirkkon kun tahto ja se mene kylän kun tahto, see jua viina ku ol, se ol ilman kunne ollu. Loppjase jelkkenen peev se o viäl ikä simmone joulun pualvelje, ja se nimi o hiivaknuutt. Siilo ei ol oikke viäl alotettu niit torellissi töitten teoi. Mutt jokane ottava luuran kettesäs ja ruppeva sitä muju permanoll kassan käväsemä, ja sitt ne viätti sikalätti. Sen pit sitt hyvä onne antama sioill. Nii ja rahklakk o vähä simmone samalaine, mutt viälki huanomp. Tynnäreist kuristetta viimese' sahtintilka ja syärän kaikk kakunkanna' ku joulaikan on kokounnu ja kuristetta viinpulloist kans kaikk viimeset tilka' pois, ja tohtor Poteljus muutta pois paikkakunnilt, niinkö Juhani-faar pruukas sano. Sitt tule tyhtapp. Isänt sano simmott: »Jaa, joul o ny' sitt menny ja ei ol änä muut kun tyhtapp ja jolle' tee usk mu sanatan, niin kattokan tänäpän ku ruppe hämärtämä, nii sitt tule viimisen kerra jouläiji.» »No ämmi ne' tähä saakk ova olle», sano Hessu. »Jaa mutt nyy ne muuttuva äijiks.» Ja ku sitt tul hämärä aik, niin porsto rupesikin taas kolisema simmott ette ollu viäl ennen kolissun ja ku ovi aukentus, tul siält elefantt ensmäseks sisäll ja tömist ja hakkas nokallas permanto. Sitt tul simmonen ku ol kakstoist kuivanu vihta kaulas, simmost ku ol jo pirti akkonast ulos paiskattu, ja simmonen ku ol nuarittu munt kertta ympärs ja siin killus sitt kaikelaissi tynnärin tapei ja hanoi. Sitt simmonen ku ol tyhji lekkerei ja leilei seljäs ja simmonen ku ol tyhji potui prakkaleis, joka prakkalis ol pottu. Ja sitt rupes tulema simmost kirjava joukko, niinkon pussi suust ja niit ol sitt niin palj ett meijä suur tupa ol niin täynn ku seisoma mahtus. Sitt ku nee oli' siin tarppeks seikaloinu ja vihrelly' toinen toissias ja kilistelly ja kalistellu niit tyhji kamssujas, läksi ne' taas ulos menemä samas järjestykses, ku ne' tuliva, elefantt erell taas. Ku ne oliva lehteny, niin tupa ol niinkö sikalätt, munelt äijält oli' parra heltiny ja munt tynnärintappi ja hana löyretti siält kuivaneitte vihralehtie joukost. Sitt piikoill ol kova juaksemine, heitin täytys kaikk hakke ympärs paikkakuntta ja sovitell, ett mikä mihenkin tynnäri ja hana sopis. Isänt ol siin kohinas kans tuppan tullu ja hää sanosiki, sitt ku ne tyhtapi jouläijä oli lähtene: »Nii, joul o ny' sitt taas ollu ja menny ja pare onki ett tule oikke härkviikko vasta. Ei tämmöst kohina ny änä kauveman kestäsis.» Ja kyll se simmotti oliki, ett simmose vakavamma' toivosi joulust loppu sen tavattoman touhu ja tohinan tähren ku sillo ol, mutt taas nuare ja vilkasluantosemma oli vähä harmisas ja sanosikki: »Kyll joul viäl liki o, mutt se o vaa vähän pahall puall». *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HALIKON HAKONISKAT *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.