Title: Korpi nukkuu
Yksinäytöksinen näytelmä
Author: Kaarle Halme
Release date: May 25, 2025 [eBook #76160]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Kust.Oy Kirja, 1913
Credits: Tapio Riikonen
language: Finnish
Yksinäytöksinen näytelmä
Kirj.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1913.
Näytelmällisesti kuvatakseni sitä valistustyötä, minkä edistysseurat meidän maassamme ovat aikaansaaneet viimeisinä vuosikymmeninä, olen suunnitellut neliosaisen näytelmäsarjan, jonka ensimäinen osa "Korpi nukkuu" käsittelee sitä aikaa, jolloin ei vielä ollut yhteisiä edistysrientoja kansallisessa herätyksessämme. Toinen osa "Korpi herää" koskettelee raittiusliikettä, kolmas "Korpi nousee" nuorisoseura-aatetta, ja neljäs "Korpi liikkuu" työväenaatetta.
Jokainen näistä osista, ollen itsenäinen näytelmä, sopii erikseen esiteltäväksi, ja on, helpon näytlämölle-asettamisen puolesta, mahdollinen ahtaimmissakin oloissa.
Olosuhteiden mukaan voidaan myös, joko yhden tai useamman illan ohjelmana, esittää koko sarja yhtäjaksoisena, näyttämöllisenä kuvauksena edistysseurojemme sivistyspyrkimyksistä menneenä ajanjaksona.
Helsinki 1/10 1913.
Tekijä.
SUOKORVEN SIMUNA, talollinen
HEIKKI, hänen poikansa
ELINA, hänen tyttärensä
MÄKIPÄÄN MIKKO, talollinen
MARTTA, hänen sisarensa
PERÄLÄN PERTTU, salapolttaja
NIMISMIES
SILTAVOUTI
Ohjeita esittäjille:
Tapahtumain aika on 70-luvulla.
Simana on kuudennellakymmenellä, kovassa työssä kuivettunut mies, vakava ja surunvoittoinen. Esiintyminen hiljaista ja säyseätä. Hän on puettu mekkoon ja varsisaappaisiin sekä käyttää leuvanaluspartaa ja pitkää tasaiseksi leikattua tukkaa.
Elina on ijältään parinkymmenen, luonteeltaan lempeä ja hiljainen.
Heikin alkuperäinen luonteenominaisuus on perintö isältä, mutta aikakauden raa'at tavat ovat vaikuttaneet häneen niin, että hän teennäisesti tahtoo esiintyä yhtä riuskasti kuin Mikkokin, joka on tulisempi, irrallisempi ja räyhäävämpi. Kummankin ikä noin 25 v.
Martta on toimelias ja tarmokas, mutta pintapuolinen luonne, johon ympäristön elämänkatsomus on lyönyt leimansa, ilman että Martta koskaan on tullut ajatelleeksi onko jokin asia oikein tai väärin. Ijältään vähän vanhempi Elinaa.
Perttu on pieni kooltaan, liukas liikkeiltään ja kieleltään. Puvultaan hän on likainen ja risainen. Luonteeltaan hän on viekas, kavala ja petollinen. Hänen ontuva käyntinsä — sen verran kun se tässä voi tulla esille — selventää näitä ominaisuuksia. Yhteiskunnallinen järjestys on hänen mielestään hänen vihollisensa, jolle voi tehdä mitä kepposia tahansa. Mikään tässä suhteessa ei hänen mielestään ole rikollista. Ikä noin 40 v.
Nimismiehellä on virkamerkkinään ainoastaan lakki ja Jahtivoudilla kiiltävät napit.
Mäkipään pirtti. Ilta. Talikynttilä palaa pöydällä.
Martta istuu uunin lähellä ja kehrää. Pysäyttää rukkinsa ja menee katsomaan akkunasta. Palaa taas työhönsä.
ELINA tulee
Ehtoota!
Hyvää ehtoota! Elinakos se onkin! Oikeassa minä sittenkin olin. Kuulin, että joku liikkui. Luulin miesten tulevan käräjiltä. Tule nyt istumaan!
ELINA menee istumaan penkille
Kun sain ajoissa askareet pois tieltä, niin pistäysin — Kai isä arvaa, että olen täällä, kun tulee —
Missä isäsi on?
Hän ei ole vielä palannut Pitäjänmäeltä — kun meni saattamaan niitä koskimittareita — (kurkistaa akkunaan päin.) Osanneekohan siellä nyt pimeässä —
No, eihän hän ensi kertaa kulje niitä polkuja — katsos nyt tuota, kun katkeaa ihan yhtenään —
Meillä on myöskin tämänvuotiset pellavat ihan kelvottomia — (Naurahtaa.) Minä aionkin ne jättää sinun kehrättäviksesi — saat heti visaisen puhdetyön, kun veljeni tuo sinut meille emännäksi.
MARTTA kumartuu työnsä puoleen
Jos sinä et olekaan minua vastaanottamassa —
Olen kyllä — hyvinkin. Missäs minä olisin?
Täällä — lähettämässä — veljeni sanoi, että Pyhäinpäiväksi —
ELINA nousee
Mitäs Mikon puheista! — Kas, kynttilääkö sinä poltatkin! (Niistää kynttilän.)
Päreet ovat niin märkiä, etteivät pala.
Etkö sinä vieläkään ole antanut laittaa sitä öljylamppua?
Kuljettihan Mikko sen Perälän Pertun pajassa, mutta ei se osannut.
Pitänee kai ostaa uusi.
ELINA istuu uudelleen
Mitäs Perälän Perttu! Eihän se osaa muuta kuin viinanpolttoa.
Kuinkahan sen nyt käynee käräjissä!
Linnaan tietysti joutuu — ja sen sietääkin.
Niin kai joutuu jos saavat todistetuksi. — Ei totisesti. Ei tämän kanssa viitsi tapella. (Nousee, nostaa rukin nurkkaan.) Olkoon! (Nauraa.) Minä jätän tämän tikkuisen kehruun sinulle.
ELINA hauskasti
Yhtähyvin ne miehet voisivat taloa muuttaa, koska pellavat ovat yhtä huonoja molemmissa —
Älä nyt! Kuka sitä kotivävyä sietäisi! Lystimpi on mennä miehelään. (Menee uunin luo ja katsoo kahvipannuun.) Antaisin sinulle kahvia, jos vain — oi, oi, täällä on ihan riittävästi — panenko tuhkaan lämpenemään —
ELINA ihastuen
Pane vaan! En olekaan saanut kahvia pitkään aikaan. Meillä ei sitä juuri keitetä.
MARTTA touhuaa kahvivehkeiden kanssa
Eikö teillä ole vielä pannuakaan?
Ei ole. Isä ei ole ostanut. (Nauraa.) Padalla olen joskus vieraille keittänyt.
No, ei sitä niin vanhanaikainen tarvitsisi olla. Eikä puute sitä vaatisi.
ELINA vähän surunvoittoisesti
Eihän meillä puutetta ole, mutta — onhan se muuten — sellaista —
Millaista?
ELINA vähän kärtyisesti
Tiedäthän sen. Työt ovat kaikki niin rempallaan — ettei sellaisella asumisella kahveja juoda —
Onhan teillä toki kaksi, jotka tekevät — sinä ja Simuna —
Isä, niin! Hän kyllä tekee minkä jaksaa — mutta isä on jo vanha — ja kivulloinen —
MARTTA pysähtyy hommassaan
Entä Heikki? Häntähän pidetään hyvänä työmiehenä —
ELINA tuskaisesti
Olethan sen nähnyt! Samallainen kuin veljesikin — tekevät minkä tekevät — juopotteluun ja vetelehtimiseen menee monasti paras työaika.
MARTTA topakasti
Kyllä minä siitä Heikistä vielä teen miehen.
Kyllä siinä vaan tekemistä on. — Etpä ole saanut veljestäsikään.
Kyllä hänkin muuttuu, kun joutuu naimisiin.
ELINA yrittää hymyillä
Sinä sentään aina pystyt edes lohduttamaan — vaikka oma kohtasi on yhtä kallellaan —
MARTTA hauskasti
No, kallellaan on elämä aina — ellei yhdelle niin toiselle puolelle.
Mitä siinä suremista! Tokkohan sitä niin kohdallaan on kukaan.
ELINA huokaa
Hm! Voisi nyt sentään olla valonainetta syyspimeitten varalta.
MARTTA vakavammin
No, voisi kyllä olla päreitä. Se on totta. Mutta onpa onneksi kynttilöitä.
Meillä ei ole niitäkään.
Eikä päreitä?
Ei. Pimeätä pakoon lähdinkin — kun en vielä voinut nukkumaankaan mennä — (itkee) — ja kun isäkin oli poissa —
MARTTA huomaa Elinan itkun — ei tiedä mitä tekisi viedäkseen hänen ajatuksensa muualle
Älä nyt! Minä annan sinulle kynttilöitä — (Äkkiä.) Ai — nyt se kahvi jo vissiin — (Menee uunin luo.) No, kiehumista vailla —! Kas, pianpa! (Ottaa sokerirasian.) Kai tämä sokeri riittää — (Nauraa.) Ja saakin riittää, kun ei enempää ole — (Kaataa kahvia kuppeihin ja istuu sitten pöydän ääreen.) No, juo nyt!
Kiitoksia!
Ehkä isäsikin pistäytyy tänne, kun huomaa ettet ole kotona — niin hänkin saa kupin kuumaa —
Joutuu juhlille — — Hän onkin niitten mittareitten kanssa ollut koko päivän.
Luuletko, että ne ostavat kosken?
En minä tiedä. Vuokraamisesta ne puhuivat isän kanssa.
No, kuulitko mitä ne maksaisivat veroa?
Kuulin puhuttavan kahdestatuhannesta markasta.
MARTTA hämmästyy
Mitä sinä sanot? Kahdestatuhannesta? — Ei suinkaan se ole totta —
Minä ehkä kuulin väärin —
Sepä olisi tavaton rahasumma. Tuhannen markkaa kummallekin talolle.
Kyllä täällä sitten elämä muuttuisi.
Ehkä muuttuisikin — vielä pahemmaksi. Elleivät pojat ensin muutu, niin ei tästä sen parempaa tule. Heikki ja Mikko kyllä sen panisivat menemään — Perälän Pertun viinaan.
Älä nyt joutavia! Sinähän olet kuin pappi alttarilla. Täytyyhän nuorten, reippaitten miesten elää reipasta elämää, siksi kunnes akoittuvat. Niin tekevät kaikki muutkin. Sellainen on tapa.
Kuuluuhan pitäjällä olevan sellaisia poikia, jotka eivät niin remua kuin nämä.
Sitten ne ovat salajuoppoja tai nahjuksia tai ehkä heillä ei ole niin helppoa saada viinaa.
Siinäpä se on. Tämä Perälän Perttu on meidän turmiomme. Toivoisin, että hän nyt joutuisi linnaan.
Ei hän joudu. Eivät ne häntä syylliseksi todista.
Vaikka on viidettäkymmentä todistajaa.
Vaikka koko pitäjän miehet!
Ja vaikka vannovat puhuvansa totta.
Vaikka.
Mutta sehän olisi kauheata!
Mitä kauheata! Totta kai miehissä on sen verran yhtä mieltä, ettei kukaan rupea petturiksi ja mene kruununmiesten puolelle.
Voi olla niinkin. Enhän minä tätä ymmärrä. Se vaan tuntuu hyvin pahalta.
Sinä olet oppinut isästäsi niin erilaiseksi. Hän kun ei juo. Kaikki muut ovat toisellaisia. — Kuules! (Nousee.) Nyt siellä tulee joku.
SIMUNA tulee
Ehtoota taloon!
Hyvää ehtoota! Käykää nyt tänne perällepäin istumaan. Odottelimme teitä. Meillä on kuppi kahviakin —
Arvasin, että Elina oli täällä kun oli pimeä pirtti — (menee istumaan) niin ajattelin, että voihan käydä vähän juttuamassa —
Se oli oikein, se!
Käräjämiehet eivät vielä näytä palanneen?
Eivät vielä. (Panee kupin Simunan eteen.) Tässä olisi —
Kiitoksia vaan! Eihän siitä olisi väliä ollut — vaikka — ei suinkaan se pahaa tee — kun on tullut kävellyksikin koko päivä —
Saattoiko isä Pitäjänmäelle asti?
SIMUNA ottaa kahvia
Sinnehän minä. Eiväthän ne muuten olisi osanneet — oudot miehet.
Olivatko ne samoja, jotka kesälläkin kävivät.
Yksi oli. Kaksi oli uutta. Mitä lie olleet — insinöörejä.
Ja yhäkö ne vaan tahtovat tätä Korvenkoskea arennille?
Tahtovat ne — (Panee kuppinsa pois.) Kiitoksia vaan! Se oli lämmintä ja hyvää.
Minä kaadan toisen kupin. Kyllä täältä vielä tulee. (Kaataa ja vie pannun pois.)
Mitä ihmettä ne niin tästä koskesta — myllyjäkö ne siihen —?
Mitäs täällä korvessa myllyillä tehtäisiin! Ei! Niillä on eri meiningit. Jonkinlaisia kojeita ne laittaisivat ja rupeisivat tekemään jotakin puusta. Sanoivat, että täällä on hyviä metsiä. (On juonut toisen kupin.) Kiitoksia vaan!
Mitä ihmettä puusta tehdään?
Minä luulen, että ne — jotakin paperia —
MARTTA nauraa
Ne olivat hupsuja mittareita, ne!
Ei sitä tiedä. Kullakin on hänen omat meininkinsä — ja rahoja noilla näkyi olevan — ja vakavasti puhuivat — (Kaivaa pari paperiarkkia taskustansa.) Tällaisia papereita antoivat. Näihin pitäisi nyt saada teidän Mikon puumerkki.
No, paljonko ne maksavat?
Kolmetuhatta markkaa käsirahoja ja kaksituhatta vuosittain.
Sittenkin!
Herra jesta! Onko se nyt jo sitten vallan selvä?
No, Mikon ja minun pitäisi vaan näihin papereihin panna puumerkit ja kaksi todistajaa ja kuljettaa paperit huomenna Pitäjänmäkeen, niin sitten se on selvä.
MARTTA lysähtää istumaan
No, voi minun päiviäni!
Jos nyt sitten Mikko tyytyy näihin ehtoihin — sitä ei tiedä.
Kuinka ei tyytyisi! Tietysti tyytyy — ilomielellä. Meistähän tulee nyt kauhean rikkaita! Elina, kuuletkos! Sano nyt sinäkin jotakin!
Mitä minä sanoisin?
Eikö nyt ole syytä olla tyytyväinen?
Hm!
Elina on viimeaikoina ruvennut suremaan veljensä raisua elämää — (raapasee korvallistaan) — ja surtava paikka se onkin —
MARTTA tyytymättömänä
Onko siinä sen enempää surtavaa kuin muissakaan nuorissa miehissä. Ei teidän Heikki ole pahempi kuin Mikkokaan, eikä Mikko pahempi kuin muut. Tästä juuri äsken puhelimme Elinan kanssa.
Mutta tämän aikaiset nuoret miehet ovat kaikki riihattomampia kuin ennen viinanpolton aikana — silloin kun se oli luvallista.
MARTTA pisteliäästi
Ei suinkaan niitä niin sävyisiä ollut muita kuin Simuna.
Oli niitä. Juopot olivat juoppoja — ja niitä oli kyllä muutamia kullakin paikkakunnalla, mutta kauttaaltaan ei ollut sellaista villitystä kuin nyt. En minäkään, vaikka olen kotipoltto-ajalla syntynyt ja kasvanut, ole ryypännyt viinaa muulloin kuin makua maistellessa. (Nauraa.) Kun itse poltti, niin täytyi tuntea oma teos.
Minä pelkään, että tämä rikastuminen on vain turmioksi.
No, älä nyt suotta! Mitä nyt tämä vahingoittaisi! Näistä rahoista en anna Heikille penniäkään. Ei hän niitä tuhlaa — niin kauvan kuin minä elän.
MARTTA pisteliäästi
Vaikka puutekin tulisi.
Ei meillä tule puutetta kun vaan tehdään työtä.
Jos isä hoitaa Heikin niin toinen sitten kuitenkin —
Kuka toinen?
Mikko saa lisää varoja ja saattaa itsensä ja minut turmioon.
MARTTA ikäänkuin itseensä sulkeutuen
Pysy sinä kotona, jossa kaikki muuttuu niin hyväksi! Minä ja Mikko jäämme sinne missä olemme — omiin hoiviimme.
ELINA ikäänkuin sovittaakseen, siirtyy lähemmäksi Marttaa
Martta!
Niin, no! Ei tarvitse vaatia ihmisiltä pyhimystapoja ja kirkkonaamaa. Miltä se näyttäisi kun nuoret, reippaat miehet olisivat aina kuin kirkonpenkissä. (Nousee.) Minä ainakaan en sellaista miestä pitäisi miehenäkään. (Korjaa kupit pois.)
SIMUNA hymyillen
Se on kyllä kaunista, että pidät veljesi ja sulhasesi puolta —
Niin — Martta arvelee, että pojat kyllä siitä talttuvat.
Ehkä talttuvatkin, kun pääsevät akoittumaan.
Ei se akoittuminen yksin auta — jos muuten on elämä kalteva.
Miten sitten — muuten?
Niinkuin teilläkin tulee olemaan.
Meillä?
Itse pidätte talonne ja poikanne jää koturiksi. Jää ovensuunurkkaan akoittumaan ja lapsettumaan. Ei sovi syyttää, jos siitä on kovin lyhyt matka raittia ravaamaan.
En minä ole aikonut poikaani koturiksi, enkä miniääni ovensuupankolle.
Mistä sinä —?
ELINA välittävästi
Äsken sanoitte, että Heikki ei saa penniäkään niin kauvan —
Ei hurjastellakseen — sen sanoin. Eikä suinkaan Martta sellaista tahtoisikaan. Talonasumiseen saatte jok'ainoan pennin. — Sinun tehtäväsi on vain toimittaa asiat oikealle tolalle, jos tahdot elämäsi oman mielesi mukaiseksi, kun kerran olette päättäneet mennä yhteen.
ELINA kuuntelee
No, nyt vissiin pojat tulevat.
PERTTU tulee kantaen puulekkeriä, kurkistaa ovella taakseen
Jumal'antakoon hyvää ehtoota! Mikä siellä pihalla liikkui?
Mikä siellä sitten —?
En tiedä. Oli aivan kuin jokin olisi liikkunut. Kuuntelin kyllä, mutta en voinut nähdä mitään.
Olisikohan se herrojen koira eksynyt takaisin! (Menee ovelle ja viheltää ulos.) Ei siellä mitään ole. Perttu on kuullut aaveita. Tai oli se viinapiru, joka jäi Perttua odottamaan nurkan taakse.
PERTTU asettaa lekkerin nurkkaan ja istuu uuninpankolle
— He, he, he! Isäntä on aina niin leikkisä.
SIMUNA menee entiselle paikalleen
No, mitäs sen Pertun lekkerissä on?
PERTTU nauraa virnistelee
Metsän piimää pikkusen.
Ei Pertun sentään sopisi sitä korpirojoa kuljetella kylille. Joka tahtoo, niin käyköön hakemassa.
Tämä ei olekaan myymistä varten. Tämä on lahjaksi.
Lahjaksi! Kenelle?
Korvenkylän käräjämiehille, Mikolle ja Heikille. Menihän heiltä hukkaan kokonainen päivä minun tähteni. Vaikka en minä heitä sinne manannut. Syytön minä olen.
Mutta palkitsette sentään —
Totta kai — ihmisten vaivat — minulla on niin hyvä sydän.
No, minne pojat jäivät? Ettekö tulleet yhdessä?
Ne jäivät käräjätalolle kun minä lähdin. (Nauraa virnistelee.) Minun piti kulkea kodin kautta ja hakea tuota — puskajussia. Niin oli sovittu. (Katselee lekkeriä.) Pojille tulee lystiä tänä iltana.
Täälläkö te aiotte —?
Ei! Johan nyt! Me menemme tuonne kalapirtille. Sinne tulee pitäjän poikiakin —
Siellä te taas mellastatte koko vuorokauden.
Jos lystiä riittää, he, he, he!
Ja käytte Ahteensivun perunakuopasta perunoita ja nauriita varkaissa.
Se on kaikkein lähempänä. Ei niitä kaukaa viitsi kantaa. Eikä ne pojat peijakkaat auta minua. Minun täytyy aina yksin —
Antakaakin nyt olla varastamatta ihmisten lampaita, kuten viime syksynä —
PERTTU tekeytyen tyhmäksi
Kun muilla ei ole lampaita.
Kuin kellä?
PERTTU naureskellen
Kuin ihmisillä.
Te ette edes häpeä juttujanne.
Mitäs jutuista, kun ei häpeä tekojakaan.
Mitäs häpeämistä siinä! Kun tulee nälkä niin täytyy syödä. Eihän siellä saaressa voi koko vuorokautta olla ilman ruokaa.
Miksi menette sinne?
Kyllä vaan sinäkin tulisit, kun tietäisit kuinka lysti siellä on, he, he, he!
SIMUNA huokaa toivottomana
Sinä et sitten tälläkään kertaa joutunut linnaan?
Linnaan? Mitä minä siellä tekisin? Minä tyydyn kyllä asumaan Perälän mökissäkin.
Teitä ei kai vieläkään tuomittu?
Tuomittu? Mistä sitten?
SIMUNA ankarasti
Sinut kai olisi syytä tuomita tuhannestakin syystä. Mutta tällä kertaa viinan myynnistä.
Miksi minua siitä tuomittaisiin?
MARTTA alkaa jo suuttua
Tietäähän Perttu, että se on laitonta.
PERTTU suuttuneena
Mitä laitonta! Mikä on sitten laillista? Oma on minulla pannuni ja viljan minä ostan — ja itse keitän viinani. Eikö se ole yhtähyvin minun laillista omaisuuttani kuin tuo minun saappaani? Jos minä sen myyn tai olen myymättä — on kai minulla siihen oikeus —
SIMUNA hymyilee
Kyllä saappaaseen, mutta ei viinaan.
PERTTU kirkuu aivan kuin ruumiillisessa tuskassa
Viinaan! Juuri viinaan myös! Minun omaan viinaani. Jos sitä myyn — joka kieltää ihmisen ansaitsemasta ja elättämästä itseään oman tavaransa myymisellä, ettei joudu ruotipenkille. Se on kruununmiesten omia keksintöjä, saadakseen sakkorahoja. Mutta minä en niitä sakkoja maksa, eikä kukaan muukaan.
Kai Perttukin maksaa jos vain todistetaan —
PERTTU matalammalla äänellä ja aivan kuin voiton puolella
Mutta kun ei todisteta. Kukaan ei kruununmiehiä puolla — kaikki ovat minun puolellani — paitsi te täällä — te pidätte kaupungin puolta —
Tiedäthän, että laki sen kieltää. Sentähden tulet juuri käräjiltä.
Laki? Mikä on se laki — ja kuka sen on tehnyt? Emme me sitä ole tehneet. Semmoinen laki ei ole mikään esivallan laki — eikä jumalan laki,
Kaupungin?
Niin juuri! Ennen me veimme viinakuormia kaupunkiin ja saimme rahaa, nyt me tuomme sieltä viinakuormia ja jätämme sinne rahamme. Kaupunki rikastuu ja maakunta köyhtyy. Onko semmoinen mikään laki, joka niin säätää?
On. Laki on sellainen —
Olkoon sitten! (Itsepintaisesti.) Mutta minä myyn viinaa. Omaa tavaraani minä myyn.
SIMUNA ivalla
Sanoitko sen oikeudessakin?
PERTTU nauraa tirskuen
Oikeudessa? Johan nyt! Heitä pitää vetää nenästä.
Entä todistajat?
Heikki ja Mikko?
Oi, voi! Siellä oli monta Heikkiä ja Mikkoa. Niitä oli kaikkiastaan viidettäkymmentä.
No, mitä ne todistivat?
Ei mitään. Kunnian miehiä olivat.
SIMUNA hymyilee ivallisesti
Eikö kukaan ollut sinulta ostanut viinaa?
Ei.
Niin — pojat? Niinkö he sanoivat?
Niin.
Mutta he valehtelivat.
PERTTU nauraa kitkattaa
Niin taisivat tehdä.
ELINA kauhulla
Tekivät väärän valan!
PERTTU terhakasti
Ei! Kyllä he oikean valan tekivät. Ihan tuomarin perässä puhuivat.
SIMUNA raskaasti
Ja Heikki — ja Mikkokin!
Pojatkin!
Ulkoa kuuluu puhetta.
Jopas tulevat!
MIKKO tulee melulla ja leveillä liikkeillä, laulaa
»Vuonna kuusikymmentä kuus'
Tuli Suomeen laki uus'
Viinaa kiellettiin keittämäst'
Ja juomapäiviä viettämäst'.»
Hei vaan! Jopas Perttu on täällä! Päivää pirttiin!
Älä huuda! Ei täällä kuuroja olla.
HEIKKI on tullut Mikon perässä
Terveisiä »häistä»! — Kas, täällähän on minun koko sukuni koolla!
Suosittelepas tuota akan-alkuasi! Se alkaa kaakattaa.
SIMUNA Heikille
Kyllähän suku poistuu, jos se on sinun äänesi tiellä.
MIKKO istuu Elinan ja Simunan väliin
No, no! Simuna vaari! Eihän ääni päätä vie. Olemme iloisella tuulella —
HEIKKI menee sängylle Martan lähelle
Ja ilon pitää päästä ilmoille, muuten se halkasee rinnan. (Hyvittelee Maritaa.) Miksi sinä syrjäkarein kurkistelet? Heitä rukki nurkkaan ja istu polvelle keinumaan —
Anna minun olla!
Täällähän on otsa rypyssä joka miehellä — (kääntyy Elinaan) ja naisilla myöskin.
PERTTU virnistellen
Ei joka miehellä! (Osottaa Simunaa.) Ainoastaan joka toisella, he, he, he!
MIKKO katsoo syrjittäin Simunaa
Koskikauppa meni myttyyn kai — vai kuinka?
Ei mennyt.
Eikö?
Tosi tuli.
Saitteko käsirahojakin?
Lupasivat kolmetuhatta.
No vie sun — juhannuskokko ja joulupahnat!
PERTTU silmät pyöreinä
Herra isä! Koskestako? Tyhjästä koskesta?
TOISET nauravat
Pertun mielestä se on tyhjä, kun ei siinä virtaa viinaa.
Johan nyt sitten vesi on viinan hinnassa!
MIKKO Simunalle
Kiitoksia Simuna! Tehän olette vasta miehen kaupan tehnyt. (Nostaa
Elinan kohoksi.) Heissaa, Elina! Tästähän vasta elämä syntyy.
ELINA riistäytyy irti ja istuu
Kun syntyisikin uusi — ja tämä loppuisi.
Tämän ei tarvitse loppua. Tämä vaan paisuu ja kasvaa — (Menee Pertun luo.) Nyt, Perttu, ei juoda velaksi. (Lyö Perttua olalle.) Minä en tuostakaan nassakastasi huoli ilmaiseksi. Sekin maksetaan. Eikö niin, Heikki?
Ei Pertulle kaikista juomista makseta. Muuten ei voi taas »häissä» vannoa saaneensa ilmaiseksi.
Onpa sentään vielä vähän omaatuntoa jälellä.
Niinkö sinä siellä vannoit?
Niinkö te molemmat vannoitte?
MIKKO istuu Elinan viereen ja panee kätensä vyötäisille
No, kuinkas me muuten —
Te teitte väärän valan. Tiedättekö sen?
HEIKKI nousee
Ei meitä voi pakottaa puhumaan sitä mitä emme tahdo.
(Menee akkunaan.)
Eikä nimismies saanut Perttua satimeen, vaikka vannotti puolta pitäjää.
PERTTU kirkuu kimeästi
Pitäisikö minun joutua linnaan sentähden, että myyn omaa tavaraani — omaa viinaani. Enkä minä väkisin myy kenellekään — vain sille, joka pyytää. Pitäisikö pyytäjän sitten pettää minut ja ilmiantaa kruununmiehille!
Älä suotta ulise - eihän kukaan sinua aio pettää. Eihän kukaan rupea kruunun kätyriksi.
Mitä sinä siellä akkunassa —?
Siellä liikkuu jotakin —
KAIKKI katsovat akkunaan päin
SIMUNA naureskellen
Se on se Pertun viinapiru. Se näyttäytyi äsken jo Pertulle ja nyt se etsii väärän valan tekijöitä.
He, he, he! Älä anna pelottaa itseäsi, Heikki! Se on se mittarien koira
— Simuna sanoi —
HEIKKI poistuu akkunasta, istuu peräpenkille
Kissa tai koira — mitä se minua liikuttaa. Pirua en ole koskaan nähnyt muualla kuin kirkon seinällä —
MIKKO nauraa
Eikä se sieltä pääse irti muuten kuin veistämällä.
Älkää nyt edes enään puhuko tuollaisia kauheita asioita. Ensin olette tehneet väärän valan ja sitten vielä tahallanne manaatte pahan hengen esille —
PERTTU arkana
Ei manata, ei manata —
Oikein, Perttu! Tulkoon — jos on tullakseen —
Ja jos on asiaa —
Ainahan sillä omilleen on asioita.
PERTTU ilkeästi
Siihenkö kokemukseen Simuna on tullut?
SIMUNA nousee suuttuneena
Minä olen tullut siihen kokemukseen, että kyllä paha itsensä palkitsee ja kyllä piru aina omansa löytää. Ja kerran se tulee teidät hakemaan.
MIKKO nauraen
Kun tietäisi etukäteen minkänäköinen tuo on, että tuntisi —
Älä, Mikko, älä!
(Nousee ja menee sängylle Martan lähelle.)
SIMUNA kaivaa koskipapereita taskustaan
Milloin lie minkin näköinen. Kylläpä hänet kerran opit tuntemaan.
(Äänettömyys.)
HEIKKI nojaa päätään käteensä pöydän takana
»Vetäkää uunin pellit auki» sanoi tuomari, kun me vannoimme.
MIKKO mutisee
Ole vaiti! (Pää painuu käsien nojaan.)
Ovi temmataan äkkiä auki.
NIMISMIES astuu nopeasti sisään, lyhty toisessa ja pistooli toisessa kädessä, ankaralla äänellä
Olkaa paikoillanne! Kukaan ei saa hievahtaa.
JAHTIVOUTI ja yksi mies ovat tulleet heti nimismiehen perässä ja hyökänneet sitomaan Perttua.
Sammuttakaa kynttilä!
HEIKKI hyökkää ylös.
NIMISMIES ojentaa pistoolin
Seis! — Tarpeetonta! (Levollisesti.) Etkö näe mies, että minulla on lyhty!
Auttakaa, auttakaa! Minun käteni ovat sidotut.
Nopeasti kävi. Hyvä on. Seuraava! Nopeasti!
JAHTIVOUTI hyökkää apulaisensa kanssa Mikkoon käsiksi.
PERTTU kirkuu.
Sammuttakaa valot! Sammuttakaa!
NIMISMIES hauskasti
Luuleeko Perttu, etten olisi vielä oppinut teidän valonsammutustemppujanne. Etkö näe? Minulla on lyhty.
MIKKO taistelee vastaan
Minä en — miksi minua —
Ensin toiseen ranteeseen. Noin! Vääntäkää sitten kädet selän taakse!
HEIKKI katsoo akkunaan aikomuksella syöksyä siitä ulos.
Älä yritä akkunan kautta! Siellä on kymmenen miestä. Koko pirtti on piiritetty. — Vai niin! Mikko on sidottu.
MIKKO hammasta purren
Perkele!
Niin juuri. Tässä se nyt tuli.
Nyt Heikki! Tule esiin pöydän takaa!
HEIKKI ei liikahda.
ELINA menee hänen luokseen
Heikki hyvä!
(Työntää Heikin esille aivankuin tahdottoman lapsen.)
Kädet selän taakse!
ELINA asettaa Heikin kädet selän taakse
Rakas Heikki!
Sitokaa!
HEIKKI tuijottaa eteensä sanaa sanomatta ja antaa sitoa itsensä.
ELINA syöksyy penkille, jossa Mikko istuu
Voi, Mikko, Mikko! (Purskahtaa itkuun.)
MARTTA on tullut lähelle Heikkiä
Miksi näin piti käymän!?
NIMISMIES apurille
Ota nuorasi porstuasta! (Mies tuo nuoran.) Käsivarsi nuoraan.
(Jokaiselle.) — Kas niin! Tämä työ on toimitettu. — Hyvää ehtoota,
Simuna! (Hauskasti.) Ei ole tässä ollut aikaa edes tervehtiä.
(Tervehtii Simunaa.) Onnea vaan koskikaupallenne. Tapasin herrat
tuolla —
SIMUNA masentuneena
Tässähän nämä paperit — olisi pitänyt saada Mikon nimi —
Kyllähän sen saa. Tulkaa huomenna käräjäpaikaile!
SIMUNA vapisevalla äänellä
Mitä pojille nyt tapahtuu?
Linnaan kaikki. Kuulimme tuonne akkunan taakse kaikkien oman tunnustuksen.
Siinä se mittarien koira —
SIMUNA raivossa
Tämä on sinun viinapirusi työtä — kaikki — kaikki — (Vaipuu penkille, pää käteen.)
HEIKKI aivan kuin heräten, puree hammasta
Ja kolme miestä sitoi kolme! (Hypähtää tasajalkaa.) Ikuinen häpeä!
PERTTU valitellen
Kymmenen on ulkona!
Ulkona ei ole yhtään. Mitä niillä olisi tehty.
MIKKO hypähtää ylös
Ei yhtään! Oh! Minun voimani — minun voimani — (vaipuu penkille) — mikä sen vei —?
Sinun väärä asiasi — ja paha omatuntosi — rakas Mikko —
Esirippu.