*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 45340 ***

SALLIMUS

It‰mainen kertomus


Kirj.

VOLTAIRE


Suomentanut O. A. Kallio


Ranskalainen alkuteos ZADIG, ou la destinÈe ilmestyi 1747



Arvi A. Karisto, H‰meenlinna 1918.






SISƒLLYS:

 Hyv‰ksymys.
 Zadigin tarinaa koskeva Sadin omistuskirjelm‰ sulttaanitar Sheraalle.
 Zadig eli Sallimus.
     I. Silm‰puoli.
    II. Nen‰.
   III. Koira ja hevonen.
    IV. Kateellinen.
     V. Jalomielinen.
    VI. Ministeri.
   VII. Kinastelut ja vastaantotot.
  VIII. Mustasukkaisuus.
    IX. Piesty nainen.
     X. Orjuus.
    XI. Rovio.
   XII. Illallinen.
  XIII. Kohtaus.
   XIV. Tanssi.
    XV. Siniset silm‰t.
   XVI. Rosvot.
  XVII. Kalastaja.
 XVIII. Basiliski.
   XIX. Taistelut.
    XX. Erakko.
   XXI. Arvoitukset.




HYVƒKSYMYS[1]


<i>Min‰ allekirjoittanut, joka olen pit‰nyt itse‰ni viisaana, viel‰p‰
nerokkaana ihmisen‰, olen lukenut t‰m‰n k‰sikirjoituksen ja huomannut
sen, vasten tahtoanikin, omituiseksi, huvittavaksi, siveelliseksi,
filosofiseksi, ansiokkaaksi miellytt‰m‰‰n niit‰kin, jotka vihaavat
romaaneja. Niinp‰ olenkin kielt‰nyt sen julkaisemisen ja vakuuttanut
tuomarille, ett‰ se on inhoittava teos</i>.




ZADIGIN TARINAA KOSKEVA SADIN OMISTUSKIRJELMƒ SULTTAANITAR SHERAALLE[2]


Sheval-kuun 18 p. Hedshran vuonna 837.[3]

Silmien hurma, syd‰mien tuska, neron valo! Min‰ en suutele jalkojesi
tomua, koska sin‰ tuskin ollenkaan k‰velet, ja silloinkin vain Iranin
matoilla tai ruusuilla. Min‰ tarjoan sinulle k‰‰nnˆksen er‰‰n vanhan
viisaan kirjasta, joka oli siin‰ onnellisessa asemassa, ettei h‰nell‰
ollut mit‰‰n tekemist‰, ja sent‰hden kulutti aikaansa kirjoittamalla
Zadigin historian, teoksen, joka sis‰lt‰‰ enemm‰n kuin se n‰ytt‰‰
sis‰lt‰v‰n. Pyyd‰n sinua lukemaan sen ja ilmaisemaan mielipiteesi sen
suhteen; sill‰ vaikkapa oletkin el‰m‰si kev‰‰ss‰, vaikkapa kaikki
nautinnot ovat sinulle tarjona, vaikkapa oletkin kaunis ja
hengenlahjasi korottavat kauneuttasi, vaikkapa sinulle suitsutetaan
ylistyst‰ illasta aamuun, ja vaikkapa siis kaiken t‰m‰n johdosta olisit
oikeutettu olemaan aivan vailla tervett‰ j‰rke‰, niin siit‰ huolimatta
sinulla on sangen viisas ‰ly ja sangen hieno maku, ja min‰ olen kuullut
sinun puhelevan viisaammin kuin pitk‰partaisten ja suippolakkisten
vanhain dervishien.[4] Sin‰ olet vaitelias, mutta sin‰ et ole
ep‰luuloinen; sin‰ olet lempe‰, mutta et heikko; sin‰ teet hyv‰‰, mutta
ymm‰rt‰v‰isesti; sin‰ rakastat yst‰vi‰si etk‰ tee ket‰‰n
vihamieheksesi. Sinun sukkeluutesi ei ota koskaan panettelua
purevuutensa v‰likappaleeksi; sin‰ et sano pahaa etk‰ tee sit‰, niin
suunnattoman helppoa kuin sinulle olisikin siten menetell‰. Sanalla
sanoen, sielusi on aina n‰ytt‰nyt minusta yht‰ puhtaalta kuin
kauneutesi. Onpa sinulla taipumusta filosofiaankin, mik‰ seikka on
saattanut minut uskomaan, ett‰ t‰m‰ vanhan viisaan kirja miellytt‰‰
sinua enemm‰n kuin ket‰‰n muuta naista.

Se on alkujaan kirjoitettu kaldean kielell‰, jota emme kumpikaan
ymm‰rr‰. Se k‰‰nnettiin arabian kielelle kuuluisan sulttaanin
Ulugh-Bekin[5] huvittamiseksi. Siihen aikaan arabialaisten ja
persialaisten keskuudessa olivat muodissa "Tuhat yksi yˆt‰", "Tuhat
yksi p‰iv‰‰" y.m. satukirjat. Ulugh piti enemm‰n Zadigin lukemisesta,
mutta sulttaanittaret olivat ihastuneet "Tuhat yksi yˆt‰"-kokoelmaan.
"Miten te voitte", sanoi viisas Ulugh heille, "pit‰‰ parempina
sellaisia tarinoita, joissa ei ole mit‰‰n j‰rke‰ ja joista ei ole
mit‰‰n hyˆty‰?" -- "Juuri senvuoksi me pid‰mmekin niist‰", vastasivat
sulttaanittaret.

Min‰ tied‰n varmasti, ett‰ sin‰ et ole heid‰n kaltaisensa, vaan olet
todellinen Ulugh. Viel‰p‰ toivon, ett‰ kun olet kyll‰stynyt tavallisiin
tarinoimisiin, jotka ovat jokseenkin "Tuhannen ja yhden yˆn" tapaisia,
mutta paljon ik‰v‰mpi‰, min‰ voin saada kunnian hetkisen aikaa jutella
j‰rkev‰sti kanssasi. Jos olisit ollut Fhilippoksen pojan Skanderin[6]
aikuinen Thalestris tai Suleimanin[7] aikuinen Saban kuningatar, niin
ep‰ilem‰tt‰ n‰m‰ kuninkaat olisivat matkustaneet <i>sinun</i> luoksesi.

Min‰ rukoilen taivaallisia hyveit‰, ett‰ riemusi olisivat t‰ydelliset,
kauneutesi ainainen ja onnesi loputon.

                                                <i>Sadi</i>.






ZADIG ELI SALLIMUS




I

Silm‰puoli


Kuningas Moabdarin aikana eli Babylonissa er‰s nuori mies nimelt‰
Zadig. H‰nen hyv‰t synnynn‰iset luonnonlahjansa oli kasvatus
t‰ydent‰nyt. Vaikka h‰n olikin rikas ja nuori, niin h‰n osasi hillit‰
intohimonsa. H‰n ei himoinnut mit‰‰n; h‰n ei tahtonut aina olla
oikeassa, ja h‰n osasi pit‰‰ arvossa toisten heikkouksia. Oli
ihmeellist‰ n‰hd‰, ett‰ h‰n, niin nerokas kuin olikin, ei koskaan
kohdistanut ivaansa noihin perin haihatteleviin, lˆyhiin ja meluaviin
lausuntoihin, noihin julkeihin panetteluihin, noihin tyhmiin
arvosteluihin, noihin karkeihin pilapuheisiin, tuohon tyhj‰‰n
sanatulvaan, joka Babylonissa kulki keskustelun nimell‰. H‰n oli
oppinut Zoroasterin[8] ensimm‰isest‰ kirjasta, ett‰ itserakkaus on kuin
tuulella t‰ytetty pallo, josta myrskyt syˆksyv‰t ulos, kun siihen
pist‰‰ rei‰n. Zadig ei myˆsk‰‰n kerskunut halveksivansa naisia tai
ylpeillyt heid‰n voittamisestaan. H‰n oli jalomielinen; h‰n ei pel‰nnyt
voittaa puolelleen kiitt‰m‰ttˆmi‰kin, noudattaen siin‰ Zoroasterin
ylev‰‰ neuvoa: "Kun syˆt, niin anna ruokaa koirillekin, vaikka ne
purisivatkin sinua."

H‰n oli myˆs mahdollisimman viisas, sill‰ h‰n pyrki el‰m‰‰n viisasten
seurassa. Vanhain kaldealaisten oppeihin perehtyneen‰ h‰n tiesi luonnon
peruslaeista niin paljon kuin silloin niist‰ yleens‰ tiedettiin, Ja
tunsi metafysiikkaa siin‰ m‰‰rin kuin niin‰ aikoina sit‰ tunnettiin,
toisin sanoen sangen niukasti. H‰n oli varmasti vakuuttunut siit‰, ett‰
vuosi, huolimatta h‰nen aikansa uudesta filosofiasta, sis‰lsi 365
kokonaista ja lis‰ksi nelj‰nneksen p‰iv‰‰, ja ett‰ aurinko sijaitsi
maailman keskipisteess‰. Ja kun ylimaagit[9] loukkaavan kopeasti
sanoivat h‰nelle, ett‰ h‰nell‰ oli v‰‰r‰t mielipiteet, ja ett‰ h‰n
niinmuodoin oli valtion vihollinen, jos uskoi auringon kiert‰v‰n
itsens‰ ymp‰ri ja vuodessa olevan kaksitoista kuukautta, niin h‰n oli
vaiti, osoittamatta vihastusta tai ylenkatsetta.

Omistaessaan suuret rikkaudet ja siis myˆs paljon yst‰vi‰, hyv‰n
terveyden ja miellytt‰v‰n ulkomuodon, oikeaan osuvan ja maltillisen
ymm‰rryksen, ylev‰n ja vilpittˆm‰n syd‰men, Zadig luuli voivansa olla
onnellinen. H‰n aikoi menn‰ naimisiin Semiran kanssa, joka kauneutensa,
syntyper‰ns‰ ja varallisuutensa t‰hden oli Babylonin enimmin toivottu
neito. H‰n tunsi t‰t‰ kohtaan puhdasta ja voimakasta kiintymyst‰, ja
Semira puolestaan rakasti h‰nt‰ kiihke‰sti.

Se onnellinen hetki, jonka tuli heid‰t yhdist‰‰, oli jo aivan l‰hell‰,
kun he kerran, k‰yskelless‰‰n yhdess‰ er‰‰n Babylonin portin luona,
Eufratin rantaa koristavien palmujen varjossa, n‰kiv‰t miekoilla ja
jousilla varustettujen miesten tulevan heit‰ kohti. Ne olivat nuoren
Orkanin, er‰‰n ministerin veljenpojan, k‰tyrej‰, jolle h‰nen set‰ns‰
imartelijat olivat uskotelleet, ett‰ kaikki oli h‰nelle luvallista.
H‰nell‰ ei ollut rahtuakaan Zadigin suloudesta ja hyveist‰, mutta
luullen olevansa paljoa korkeammalla h‰n oli kiukuissaan siit‰, ett‰
h‰net oli syrj‰ytetty. T‰m‰ mustasukkaisuus, joka johtui yksinomaan
h‰nen turhamaisuudestaan, saattoi h‰net siihen luuloon, ett‰ h‰n muka
hurjasti rakasti Semiraa. Niinp‰ h‰n tahtoikin ryˆst‰‰ h‰net. Rosvot
k‰viv‰t Semiraan k‰siksi, viel‰p‰ raa'assa kiihkossaan haavoittivat
h‰nt‰ ja vuodattivat tuon suloisen olennon verta, jonka pelkk‰
n‰keminen olisi voinut hellytt‰‰ itse Immaus-vuoren tiikeritkin.

Semira parkui syd‰nt‰viilt‰v‰sti, valittaen:

"Voi rakas sulhoni! Minut riistet‰‰n silt‰, jota min‰ jumaloin!"

H‰n ei v‰litt‰nyt rahtuakaan omasta vaarastaan; h‰n ajatteli ainoastaan
rakasta Zadigiaan. T‰m‰ taas sill‰ v‰lin puolusti h‰nt‰ kaikella sill‰
voimalla, jonka miehuus ja rakkaus antavat. Apunaan vain kaksi orjaansa
h‰n lopulta ajoi rosvot pakoon ja vei verisen ja taintuneen Semiran
t‰m‰n kotiin. Siell‰ neito avasi silm‰ns‰, n‰ki vapauttajansa ja
lausui:

"Oi Zadig! Ennen rakastin min‰ sinua sulhasenani; nyt min‰ rakastan
sinua lis‰ksi kunniani ja el‰m‰ni pelastajana."

Milloinkaan ei mik‰‰n syd‰n ole ollut kiitollisempi kuin Semiran;
milloinkaan ei hurmaavampi suu ole tulkinnut hellempi‰ mielenv‰reit‰
niill‰ tulisilla sanoilla, joita innoittaa suurimman hyv‰ntyˆn tunne ja
puhtaimman rakkauden suloisin hurmaus. -- Semiran vamma oli
v‰h‰p‰tˆinen ja parani pian. Zadig oli vaarallisemmin haavoitettu;
nuoli oli tehnyt h‰neen syv‰n haavan silm‰n l‰helle. Semira rukoili
lakkaamatta jumalia tekem‰‰n h‰nen rakastettunsa terveeksi. H‰nen
silm‰ns‰ olivat p‰iv‰t p‰‰st‰‰n ja yˆt l‰peens‰ t‰ynn‰ kyyneli‰: h‰n
odotti sit‰ hetke‰, jolloin Zadig voisi taas iloita h‰nen
n‰kemisest‰‰n; mutta haavoitettuun silm‰‰n kohonnut paise saattoi
pelk‰‰m‰‰n pahinta. Siksip‰ l‰hetettiin Memfiist‰ saakka hakemaan
kuuluisaa l‰‰k‰ri‰ Hermest‰, joka saapuikin suuren seurueen kera. T‰m‰
k‰vi sairaan luona ja julisti, ett‰ h‰n tulisi kadottamaan toisen
silm‰ns‰. Viel‰p‰ h‰n ennusti p‰iv‰n ja hetkenkin, jolloin tuo
onnettomuus tapahtuisi.

"Jos se olisi ollut oikea silm‰", lausui h‰n, "niin olisin voinut sen
parantaa; mutta vasemman silm‰n vammat ovat parantumattomat."

Koko Babylon surkutteli Zadigin kohtaloa ja samalla ihmetteli Hermeen
syv‰llist‰ viisautta. Kahta p‰iv‰‰ myˆhemmin paise puhkesi itsest‰‰n,
ja Zadig parani t‰ydellisesti. Hermes sepitti nyt kirjan, jossa h‰n
todisteli, ettei h‰nen olisi pit‰nyt parantua. Zadig ei sit‰ lukenut;
mutta niin pian kuin voi l‰hte‰ ulos h‰n valmistausi k‰ym‰‰n sen luona,
joka oli h‰nen el‰m‰nonnensa toivona ja jota varten yksin h‰n halusi
s‰ilytt‰‰ silm‰ns‰. Semira oli jo kolme p‰iv‰‰ ollut maalla. Tiell‰
kuuli Zadig t‰m‰n kauniin naisen ‰‰nekk‰‰sti julistaneen, ett‰ h‰n
tunsi voittamatonta vastenmielisyytt‰ silm‰puolia kohtaan, ja sent‰hden
h‰n viime yˆn‰ oli mennyt Orkanin vaimoksi. T‰st‰ uutisesta Zadig meni
tainnoksiin. H‰nen tuskansa vei h‰net haudan partaalle. H‰n oli kauan
sairaana. Vihdoin kuitenkin j‰rki p‰‰si voitolle surusta, viel‰p‰
kaiken sen kamaluus, mit‰ h‰n oli kokenut, oli omiaan h‰nt‰
lohduttamaankin. H‰n sanoi:

"Koska olen saanut kokea niin julmaa oikullisuutta hovissa kasvaneen
neidon puolelta, niin tahdon valita itselleni vaimon keskis‰‰dyst‰."

H‰n valitsi Azoran, kaupungin j‰rkevimman ja jalosyntyisimm‰n neidon,
ja nai h‰net. Yhden kuukauden h‰n sitten eli t‰m‰n kanssa mit‰
suloisimmassa lemmen hurmassa. Vaimossaan h‰n huomasi ainoastaan jonkin
verran kevytmielisyytt‰ ja melkoista taipumusta pit‰m‰‰n aina parhaiten
kasvatettuja nuoria miehi‰ samalla myˆs kaikista nerokkaimpina ja
kunnollisimpina.




II

Nen‰


Er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ Azora saapui kotiin k‰velylt‰ kovin vihaisena ja
kiivaasti meluten.

"Mik‰ sinun on, rakas puolisoni?" sanoi Zadig. "Mik‰ on saattanut sinut
noin suunniltasi?"

"Ah!" sanoi Azora. "Sin‰ tekisit minun laillani, jos olisit n‰hnyt sen
n‰ytelm‰n, josta min‰ juuri tulen. Menin n‰et lohduttamaan nuorta
leske‰, Kosrua, joka pari p‰iv‰‰ sitten laitatti nuorelle miehelleen
hautapatsaan tuonne niitty‰ reunustavan puron varrelle. H‰n lupasi
silloin surussaan jumalille oleskella t‰m‰n haudan luona niin kauan
kuin puro virtaisi sen vieritse."

"Kas vaan!" sanoi Zadig. "Siin‰p‰ onkin vasta oiva nainen, joka todella
rakasti miest‰‰n."

"Ah!" virkkoi Azora. "Jospa tiet‰isit, mit‰ h‰n puuhasi, kun k‰vin
h‰nt‰ katsomassa."

"Mit‰ sitten, armas Azora?"

"H‰n antoi johtaa puron juoksun toisaanne."

Azora alkoi j‰lleen purkaa suustaan niin loputtomasti herjauksia ja
puhkesi niin rajusti s‰ttim‰‰n tuota nuorta leske‰, ett‰ sellainen
hyveell‰ kerskuminen ei en‰‰ ollut Zadigille mieleen.

H‰nell‰ oli er‰s yst‰v‰ nimelt‰ Kador; t‰m‰ oli yksi niit‰ nuoria
miehi‰, joilla h‰nen vaimonsa silmiss‰ oli enemm‰n kuntoa ja ansioita
kuin muilla. T‰m‰n h‰n teki uskotukseen ja vahvisti h‰nen
uskollisuuttaan, niin hyvin kuin voi, melkoisella lahjalla.

Azora oli mennyt pariksi p‰iv‰ksi er‰‰n yst‰v‰tt‰rens‰ luo maalle ja
palasi kolmantena p‰iv‰n‰ kotiin. T‰‰ll‰ palvelijat itkusilmin
ilmoittivat h‰nelle, ett‰ h‰nen miehens‰ oli edellisen‰ yˆn‰ ‰kki‰
kuollut ja etteiv‰t he muka olleet rohjenneet tuoda h‰nelle siit‰
surusanomaa, vaan olivat heti haudanneet Zadigin h‰nen isiens‰ hautaan
puutarhan p‰‰h‰n. Azora itki, repi hiuksiaan ja vannoi h‰nkin
kuolevansa.

Iltasella saapui Kador ja pyysi puhutella h‰nt‰. Yhdess‰ he sitten
itkiv‰t. Seuraavana p‰iv‰n‰ he jo itkiv‰t v‰hemm‰n ja aterioivat
yhdess‰. Kador uskoi h‰nelle, ett‰ h‰nen yst‰v‰ns‰ oli kuollessaan
j‰tt‰nyt h‰nelle suurimman osan omaisuuttaan, ja antoi Azoran ymm‰rt‰‰,
ett‰ h‰n tuntisi itsens‰ onnelliseksi voidessaan jakaa omaisuutensa
h‰nen kanssaan. Rouva itki ja suuttui kovin, mutta lauhtui lopuksi. Ja
illallinen kestikin jo paljoa kauemmin kuin p‰iv‰llinen; keskustelu
muuttui samalla tuttavallisemmaksi. Azora piti vainajasta kiitospuheen,
mutta vakuutti samalla h‰nell‰ olleen vikoja, joista Kador oli vapaa.

Kesken syˆnnin Kador ‰kki‰ valitti ankaraa pernakipua. Levottomana ja
huolekkaana rouva silloin tuotti paikalle kaikki mahdolliset hajuˆljyt,
joilla h‰nen oli tapana parfymoida itse‰ns‰, koetellakseen, eikˆ
mahdollisesti joku niist‰ auttaisi pernakipuun. H‰n valitti kovasti
sit‰, ettei suuri Hermes en‰‰ ollut Babylonissa. Viel‰p‰ h‰n suvaitsi
painellakin sit‰ kuvetta, jossa Kador tunsi noita ankaria tuskia.

"Vaivaako t‰m‰ kauhea tauti sinua useastikin?" h‰n kysyi t‰ynn‰ s‰‰li‰.

"Se saattaa minut joskus aivan haudan partaalle", vastasi Kador. "Eik‰
siihen lˆydy muuta kuin yksi ainoa lievitt‰v‰ l‰‰ke, nimitt‰in se ett‰
asetetaan kupeelleni edellisen‰ p‰iv‰n‰ kuolleen ihmisen nen‰."

"Sep‰ kummallinen l‰‰ke", arveli Azora.

"Ei sen kummallisempi kuin herra Arnoun[10] pussit halvausta vastaan."

T‰m‰ syy ynn‰ tuon nuoren miehen erinomaiset ansiot saivat rouvan
vihdoin tekem‰‰n p‰‰tˆksens‰. H‰n virkkoi:

"Toivottavasti ei enkeli Asrael kiell‰ miehelt‰ni, h‰nen siirtyess‰‰n
eilisest‰ maailmasta huomiseen maailmaan, sen vuoksi p‰‰sy‰ Tshinavarin
sillan yli, ett‰ h‰nen nen‰ns‰ ei toisessa el‰m‰ss‰ ole aivan yht‰
pitk‰ kuin ensimm‰isess‰."

Sitten h‰n otti partaveitsen, meni miehens‰ haudalle, kostutti sit‰
kyynelill‰‰n ja aikoi ryhty‰ leikkaamaan haudassa suorana lep‰‰v‰n
Zadigin nen‰‰.

Silloin Zadig kohoaa pystyyn, suojellen toisella k‰dell‰ nen‰‰ns‰ ja
toisella tyˆnt‰en partaveist‰ pois.

"Rakas vaimoni!" h‰n virkkaa hell‰sti. "ƒl‰ melua ja pauhaa en‰‰ niin
kovasti nuorta Kosrua vastaan! Aikeesi leikata minulta nen‰ni on hyvin
verrattavissa puron pois johtamiseen."




III

Koira ja hevonen


Zadig sai kokea, ett‰ avioliiton ensimm‰inen kuukausi, Zend-kirjan
sanojen mukaisesti, on hunajakuukausi ja toinen marunakuukausi. H‰nen
t‰ytyikin jonkin ajan per‰st‰ erota Azorasta, jonka kanssa h‰nen oli
k‰ynyt liian vaikeaksi el‰‰, ja nyt h‰n etsi tyydytyst‰ luonnon
tutkimisesta.

"Kukaan ei ole onnellisempi", sanoi h‰n, "kuin filosofi, joka lukee
luonnon suurta kirjaa, mink‰ Jumala on asettanut silmiemme eteen. H‰nen
keksim‰ns‰ totuudet ovat kokonaan h‰nen; h‰n ravitsee ja ylent‰‰
sieluaan; h‰n el‰‰ rauhallisena eik‰ h‰nen tarvitse pel‰t‰ mit‰‰n
ihmisten puolelta; eik‰ h‰nen hell‰ puolisonsa tule koskaan leikkaamaan
h‰nelt‰ nen‰‰."

T‰llaisten aatteiden valtaamana h‰n vet‰ytyi er‰‰seen maataloon
Eufratin rannalle. Siell‰ h‰n ei huolinut laskea, kuinka monta
vesipisaraa sekunnissa vieri sillan kaarien alitse tai satoiko hiiren
kuussa yht‰ kuutiotuumaa enemm‰n vett‰ kuin lampaan kuussa. H‰n ei
myˆsk‰‰n v‰h‰‰k‰‰n kuvitellut voivansa tehd‰ silkki‰ lukinverkosta tai
porsliinia s‰rkyneist‰ pulloista.[11] Sen sijaan h‰n tutki
huolellisesti el‰inten ja kasvien ominaisuuksia ja saavutti siin‰ pian
sellaisen taidon, ett‰ voi sen avulla keksi‰ tuhat eroavaisuutta siin‰,
miss‰ muut ihmiset n‰kiv‰t vain yhdenmukaisuutta.

K‰velless‰‰n er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ pienen metsikˆn l‰hell‰ h‰n ‰kk‰si er‰‰n
kuningattaren eunukeista useain hovipalvelijain kera rient‰v‰n h‰nt‰
kohti. Kaikki he n‰yttiv‰t olevan mit‰ suurimmassa h‰d‰ss‰ ja
juoksentelivat sinne t‰nne aivan kuin p‰‰ttˆm‰t, jotka ovat kadottaneet
jonkin arvokkaimpia kalleuksiaan ja nyt etsiv‰t sit‰.

"Nuori mies", virkkoi ylieunukki, "etkˆ kenties ole n‰hnyt
kuningattaren koiraa?"

"Se on narttu eik‰ uroskoira", vastasi Zadig vaatimattomasti.

"Sin‰ olet oikeassa", lausui ylieunukki.

"Se on hyvin pieni lintukoira", jatkoi Zadig. "Se on ‰skett‰in
penikoinut ja ontuu hiukan vasenta etuk‰p‰l‰‰ns‰; lis‰ksi on sill‰
hyvin pitk‰t korvat."

"Sin‰ olet siis n‰hnyt sen?" kysyi ylieunukki aivan heng‰styneen‰.

"En suinkaan", vastasi Zadig. "Min‰ en ole sit‰ milloinkaan n‰hnyt enk‰
ole edes tiennytk‰‰n, ett‰ kuningattarella on narttukoira."

Aivan samaan aikaan oli kohtalon tavanomaisesta oikusta kuninkaan
tallin kaunein hevonen p‰‰ssyt er‰‰n tallirengin k‰sist‰ karkuun
Babylonin tasangoille. Ylitallimestari riensi kaikkien tallimiesten
kera sen j‰lkeen yht‰ h‰t‰isen‰ kuin ylieunukki koiran per‰st‰.
Ylitallimestari k‰‰ntyi Zadigin puoleen ja kysyi t‰lt‰, oliko h‰n
kenties n‰hnyt kuninkaan hevosta.

"Se hevonen", vastasi Zadig, "nelist‰‰ mainiosti. Se on viisi jalkaa
korkea, pienikavioinen; sen h‰nt‰ on kolme ja puoli jalkaa pitk‰.
Nastat sen suitsissa ovat kolmenkolmatta karaatin kultaa, ja sen keng‰t
ovat yksitoista-osaista hopeaa."

"Mit‰ tiet‰ se on mennyt, miss‰ se on?" h‰t‰ili ylitallimestari.

"En min‰ ole sit‰ n‰hnyt", vastasi Zadig, "enk‰ edes koskaan kuullut
siit‰ puhuttavankaan."

Ylitallimestari ja ylieunukki luulivat tietysti Zadigin varastaneen
sek‰ kuninkaan hevosen ett‰ kuningattaren koiran. Niinp‰ he antoivatkin
vied‰ h‰net suuren desterhamin[12] kokouksen eteen, ja t‰m‰ tuomitsi
h‰net saamaan solmupiiskaa sek‰ karkoitettavaksi loppui‰kseen
Siperiaan. Tuskin oli tuomio julistettu, kun sek‰ hevonen ett‰ koira
lˆytyiv‰t. Kiusallinen v‰ltt‰m‰ttˆmyys pakoitti tuomarit nyt
peruuttamaan p‰‰tˆksens‰; kuitenkin he tuomitsivat Zadigin maksamaan
nelj‰sataa unssia kultaa, koska oli kielt‰nyt n‰hneens‰ sit‰ mink‰
selv‰sti oli n‰hnyt. H‰nen t‰ytyi suorittaa sakko heti; vasta sitten
sallittiin Zadigin puolustaa asiaansa suuren desterhamin neuvoston
edess‰. H‰n lausui seuraavasti:

"Oikeuden t‰hdet, viisauden uumenet, totuuden kuvastimet, joilla on
lyijyn painavuus, raudan kest‰vyys, timantin kirkkaus ja paljon
yht‰l‰isyytt‰ kullan kera! Koska minun on sallittu puhua t‰m‰n korkean
kokouksen edess‰, niin vannon Ormuzdin[13] nimess‰, etten ole
milloinkaan n‰hnyt kuningattaren arvoisaa koiraa enk‰ kuningasten
kuninkaan[14] pyhitetty‰ hevosta. Tiet‰k‰‰ siis, miten on asian laita.
Olin k‰velyll‰ sen metsikˆn l‰heisyydess‰, jossa sitten kohtasin
kunnioitettavan eunukin ja sangen kuuluisan ylitallimestarin. Silloin
n‰in hiekassa er‰‰n el‰imen j‰ljet ja p‰‰tin helposti niiden olevan
pienen koiran j‰lki‰. Kepe‰t, pitkulaiset vaot, jotka olivat painuneet
k‰p‰l‰in j‰lkien v‰liin hiekan kohopaikkoihin, ilmaisivat minulle, ett‰
se oli narttukoira, jonka n‰nnit riippuivat alhaalla ja joka siis oli
penikoinut muutamia p‰ivi‰ sitten. Toiset, edellisist‰ poikeavat
j‰ljet, jotka n‰kyiv‰t alituisesti hiponeen hiekan pintaa etuk‰p‰l‰in
vieress‰, osoittivat minulle sill‰ olleen sangen pitk‰t korvat. Ja kun
lis‰ksi huomasin, ett‰ yksi k‰p‰l‰ ei ollut tehnyt hiekkaan niin syv‰‰
j‰lke‰ kuin kolme muuta, niin ymm‰rsin, ett‰ kaikkein armollisimman
kuningattaremme koira hiukan ontui, jos niin tohdin sanoa.

"Mit‰ sitten tulee kuningasten kuninkaan hevoseen, niin tiet‰k‰‰, ett‰
min‰ k‰velless‰ni mainitun metsikˆn teit‰ huomasin hevosenkenk‰in
j‰lki‰, jotka kaikki olivat yht‰ kaukana toisistaan. Siin‰p‰ hevonen --
ajattelin itsekseni -- joka nelist‰‰ mainiosti. Er‰‰ll‰ kapealla
tiell‰, jonka leveys on vain seitsem‰n jalkaa, oli puiden tomu molemmin
puolin tiet‰, kolme ja puoli jalkaa tien keskikohdasta, pyyhitty pois.
Sill‰ hevosella -- p‰‰ttelin mieless‰ni -- on kolme ja puoli jalkaa
pitk‰ h‰nt‰, joka huiskiessaan oikealle ja vasemmalle on pyyhkinyt
tomun puista. Lis‰ksi huomasin puiden alla, jotka muodostivat viisi
jalkaa korkean lehtikatoksen, ‰skett‰in pudonneita lehvi‰ ja ymm‰rsin
siit‰, ett‰ hevonen oli ulottunut niihin ja ett‰ se siis oli
noin viiden jalan korkuinen. Sen suitsien taas luulisin olevan
kolmenkolmatta karaatin kultaa, sill‰ se oli hieronut niiden heloja
er‰‰seen kiveen, jonka huomasin koetinkiveksi ja jolla sitten tein
kokeen. Vihdoin p‰‰ttelin niist‰ merkeist‰, joita sen keng‰t olivat
tehneet er‰‰seen toiseen kivilajiin, ett‰ se oli kengitetty
yksitoista-osaisella hopealla".[15]

Kaikki tuomarit ihmetteliv‰t Zadigin syv‰llist‰ ja ter‰v‰‰
arvostelukyky‰. Tieto siit‰ saapui aina kuninkaan ja kuningattaren
korviin. Ei puhuttukaan muusta kuin Zadigista etuhuoneissa, salongeissa
ja kabineteissa; ja vaikka useat maagit arvelivat, ett‰ h‰net oli
noitana poltettava, m‰‰r‰si kuningas, ett‰ h‰nelle oli maksettava
takaisin tuo nelj‰nsadan kultaunssin sakko, johon h‰net oli tuomittu.
Aktuaarit, oikeudenpalvelijat ja prokuraattorit saapuivatkin h‰nen
luokseen suurella touhulla tuomaan takaisin h‰nen nelj‰sataa unssiansa.
He pid‰ttiv‰t niist‰ ainoastaan kolme sataayhdeks‰nkymment‰kahdeksan
unssia oikeuskuluihin, ja heid‰n palvelijansa pyysiv‰t tietysti
juomarahaa.

Zadig tiesi nyt, kuinka vaarallista joskus oli liiallinen viisaus, ja
p‰‰tti lujasti, ettei ensi kerralla puhuisi mit‰ oli n‰hnyt.

Sellainen tilaisuus sattuikin kohta. Er‰s valtiovanki karkasi ja
livisti Zadigin ikkunain ohitse. Tiedusteltiin Zadigilta, mutta h‰n ei
vastannut mit‰‰n. Kuitenkin n‰ytettiin toteen, ett‰ h‰n oli katsellut
ikkunasta. T‰st‰ rikoksesta h‰net tuomittiin viidensadan kultaunssin
sakkoon, ja Babylonin tavan mukaan h‰n kiitti tuomareitansa n‰iden
suopeudesta. "Suuri Jumala", h‰n sanoi itsekseen, "kuinka onkaan
valitettavaa k‰vell‰ mets‰ss‰, miss‰ kuningattaren koira ja kuninkaan
hevonen ovat juoksennelleet! Kuinka onkaan vaarallista kurkistaa ulos
ikkunasta, ja kuinka vaikeaa olla t‰ss‰ el‰m‰ss‰ onnellinen!"




IV

Kateellinen


Zadig tahtoi nyt filosofian ja yst‰vyyden avulla lohduttautua niist‰
onnettomuuksista, joilla kohtalo oli h‰nt‰ kolhinut. H‰n omisti er‰‰ss‰
Babylonin esikaupungissa aistikkaasti koristellun talon, jonne h‰n
kokosi kaikkea sellaista taidetta ja iloa, mik‰ sopi kunnialliselle
ihmiselle. Aamuisin oli h‰nen kirjastonsa avoinna kaikille oppineille
ja iltaisin oli pˆyt‰ katettu hyv‰lle seuralle. Mutta pian h‰n huomasi,
kuinka vaarallisia oppineet ovat. Syntyi n‰et ankara kiista er‰‰st‰
Zoroasterin s‰‰dˆksest‰, joka kielsi syˆm‰st‰ aarnikotkan lihaa.[16]

"Kuinka voidaan sellaista kielt‰‰", inttiv‰t toiset, "jollei koko
el‰int‰ ole olemassakaan?"

"Sen t‰ytyy olla olemassa", v‰ittiv‰t taas toiset, "koska Zoroaster
kerran ei salli sen lihaa syˆt‰v‰n."

Zadig tahtoi sovitella ja virkkoi:

"Jos aarnikotkia on olemassa, niin me emme niit‰ syˆ; jollei niit‰ ole,
niin viel‰ v‰hemm‰n me silloin niit‰ syˆmme; ja niinp‰ me kaikki
tottelemme Zoroasterin kieltoa."

Er‰s oppinut, joka oli kirjoittanut 13 nidosta aarnikotkan
ominaisuuksista ja muutenkin oli valtainen theurgi (tiet‰j‰), kiiruhti
syytt‰m‰‰n Zadigia er‰‰n Yebor[17] nimisen ylimaagin edess‰, joka oli
kaikista kaldealaisista typerin ja siis myˆs kiihkomielisin. T‰m‰ mies
olisi tahtonut seiv‰st‰‰ Zadigin, suuremmaksi kunniaksi auringolle, ja
sitten ladella Zoroasterin rukouskirjaa sit‰ tyytyv‰isemm‰ll‰ ‰‰nell‰.
Kador yst‰v‰ -- hyv‰ yst‰v‰ on suuriarvoisempi kuin sata pappia --
l‰hti vanhan Yeborin luo ja lausui:

"El‰kˆˆn aurinko ja aarnikotkat! Varo rankaisemasta Zadigia, sill‰ h‰n
on pyhimys! H‰nell‰ on aarnikotkia kanalassaan eik‰ h‰n syˆ niit‰. Sen
sijaan h‰nen syytt‰j‰ns‰ on kerettil‰inen, joka julkeaa v‰itt‰‰, ett‰
kaniinit ovat halkijaikaisia ja t‰ysin saastattomia".[18]

"No hyv‰!" sanoi Yebor ja pudisteli kaljua p‰‰t‰ns‰. -- "Zadig on
seiv‰stett‰v‰, koska on ajatellut pahaa aarnikotkista, ja tuo toinen
siit‰, ett‰ on puhunut pahaa kaniineista."

Kador sovitti sent‰‰n koko jutun k‰ytt‰m‰ll‰ apunaan er‰st‰ tyttˆ‰,
joka oli synnytt‰nyt h‰nelle lapsen ja jolla oli suuri vaikutusvalta
maagien neuvostossa. Ket‰‰n ei seiv‰stetty, mik‰ tosin saattoi useat
oppitohtorit murisemaan ja ennustelemaan koko Babylonin tuhoa. Zadig
huudahti:

"Mit‰ merkitsee koko onni? Kaikki t‰ss‰ maailmassa vainoo minua,
yksinp‰ olemattomat oliotkin." H‰n kirosi oppineet ja tahtoi el‰‰ en‰‰
ainoastaan hyv‰ss‰ seurassa.

H‰n kokosi luokseen Babylonin kunnioitetuimmat miehet ja
rakastettavimmat naiset. H‰n tarjosi mit‰ hienoimpia illallisia, joiden
edell‰ usein oli konsertteja ja joita el‰hytti mit‰ hurmaavin
keskustelu. Siit‰ h‰n oli osannut karkoittaa tuon turhan halun
ylv‰stell‰ neroudella, mik‰ on varmin keino osottautua hˆlmˆksi ja
turmella loistavinkin seura. Ei yst‰vien eik‰ ruokien valinta
tapahtunut turhamaisuudesta, sill‰ kaikessa h‰n piti oleellista
parempana kuin n‰enn‰ist‰. Siten h‰n saavutti kaikkialla todellisen
arvonannon, vaikkapa ei sit‰ tavoitellutkaan.

Vastap‰‰t‰ h‰nen taloaan asui Arimazes, henkilˆ, jonka ilke‰ sisu
kuvastui h‰nen karkeasta naamastaan. Ollen sappitautinen ja ylpeyden
paisuttama h‰n samalla oli ik‰vystytt‰v‰ kaunosielu. Koska h‰n ei ollut
milloinkaan onnistunut saamaan mit‰‰n aikaan maailmassa, niin h‰n kosti
parjaamalla sit‰. Rikkauksistaan huolimatta h‰nen oli vaikea koota
luoksensa imartelijoita. Iltaisin Zadigin luo ajavien vaunujen r‰min‰
vaivasi h‰nt‰, ja Zadigin ylistelyn maine suututti h‰nt‰ viel‰ enemm‰n.
Joskus h‰n meni Zadigin luo ja sijoittautui kutsumattomana pˆyt‰‰n,
h‰iriten siten koko seurueen ilon, kuten kerrotaan harpyijoista, ett‰
he myrkytt‰v‰t kaiken lihan, johon koskevat.[19] Kerran h‰n halusi
pit‰‰ kemut er‰‰n naisen kunniaksi, mutta t‰m‰ ei noudattanutkaan
kutsua, vaan meni illalliselle Zadigin luo. Toisella kertaa taas, kun
h‰n jutteli palatsissa Zadigin kanssa, he tapasivat er‰‰n ministerin,
joka pyysi Zadigin illalliselle, mutta ei Arimazesta. Leppym‰ttˆmin
viha syntyy usein sangen v‰h‰p‰tˆisest‰ syyst‰. T‰m‰ mies, joka kulki
Babylonissa "kateellisen" nimell‰, tahtoi tuhota Zadigin, koska t‰t‰
sanottiin "onnelliseksi." Tilaisuus tehd‰ pahaa tarjoutuu helposti sata
kertaa p‰iv‰ss‰ ja tilaisuus tehd‰ hyv‰‰ vain kerran vuodessa, kuten
Zoroaster sanoo.

Kateellinen l‰hti Zadigin luo. T‰m‰ k‰veli juuri puutarhassaan kahden
yst‰v‰ns‰ ja er‰‰n naisen seurassa, jolle h‰n puheli hienoja
kohteliaisuuksia, ilman muuta tarkoitusta kuin pelk‰st‰‰n juttelemisen
halusta. Keskustelu koski sotaa, jonka kuningas oli k‰ynyt onnellisesti
vasalliaan, Hyrkanian ruhtinasta, vastaan. Zadig, joka oli osottanut
uljuuttaan t‰ss‰ lyhyess‰ sodassa, ylisti suuresti kuningasta ja viel‰
enemm‰n tuota naista. H‰n otti esille vahataulunsa ja kirjoitti siihen
nelj‰ s‰ett‰, jotka h‰n valmistelematta sepitti, antaen ne tuolle
kaunottarelle luettaviksi. Myˆs yst‰v‰t pyysiv‰t saada tutustua niihin,
mutta vaatimattomuus tai paremminkin hyvin ymm‰rrett‰v‰ itserakkaus
pid‰tti h‰net siit‰. H‰n tiesi ett‰ tilap‰iset s‰keet kelpaavat vain
sille, jonka kunniaksi ne ovat sepitetyt. Niinp‰ h‰n mursikin kahtia
sen taulun, jolle h‰n oli kirjoittanut, ja viskasi puoliskot er‰‰seen
ruusupensaaseen, josta niit‰ saatiin turhaan hakea.

Alkoi vihmoa vett‰, mentiin takaisin taloon. Kateellinen j‰i puutarhaan
ja etsi niin kauan, ett‰ lˆysi toisen puoliskon vahataulusta. T‰m‰ oli
murtunut siten, ett‰ kumpikin puolikas s‰keest‰, joka t‰ytti rivin,
muodosti ajatuksen ja samalla lyhyemm‰n s‰keen. Perin kummallisen
sattuman johdosta nuo lyhyet s‰keet tulivat sis‰lt‰m‰‰n lausuman, jossa
lingottiin mit‰ kauheimpia herjauksia kuningasta vastaan. Siin‰
luettiin:

    Rikosten julmain johdosta
    Valt'istuimelle p‰‰sty‰‰n
    Yleisen rauhan aikana
    H‰n yksin rikkoo rauhan t‰‰n.

Kateellinen oli onnellinen ensi kertaa el‰m‰ss‰‰n. H‰nell‰ oli nyt
k‰siss‰‰n keino, jolla voi tuhota tuon ylev‰n ja rakastettavan miehen.
Julman riemun t‰ytt‰m‰n‰ h‰n antoi t‰m‰n Zadigin omak‰tisesti
kirjoittaman herjauksen joutua kuninkaan luettavaksi. Zadig, h‰nen
kaksi yst‰v‰‰ns‰ ja mainittu nainen vangittiin. H‰nen juttunsa oli pian
ratkaistu, h‰nt‰ itse‰‰n ollenkaan kuulustelematta. Kun p‰‰tˆs
ilmoitettiin h‰nelle, asettui kateellinen h‰nen tielleen ja ilkkui
‰‰nekk‰‰sti, etteiv‰t h‰nen s‰keens‰ muka kelvanneet mihink‰‰n. Zadig
ei suinkaan luulotellut itse‰‰n hyv‰ksi runoilijaksi, mutta h‰n oli
ep‰toivoissaan siit‰, ett‰ h‰net oli tuomittu majesteettirikoksesta ja
ett‰ sen lis‰ksi pidettiin vankeudessa h‰nen kahta yst‰v‰‰ns‰ ja tuota
kaunista naista rikoksesta, jota h‰n ei ollut tehnyt. H‰nen ei sallittu
puolustautua, koska h‰nen kirjoitustaulunsa todisti kyllin selv‰sti.
Sellainen oli Babylonin laki. H‰n kulki kuolemaan uteliaan ihmisjoukon
keskitse, josta kukaan ei uskaltanut h‰nt‰ surkutella, mutta joka
kuitenkin tunkeutui tarkastelemaan h‰nen kasvojaan ja katselemaan,
tokko h‰n kuolisi arvokkaasti. Sukulaiset yksin olivat suruissaan,
sill‰ he eiv‰t saaneet peri‰ h‰nt‰. Kolme nelj‰nnest‰ h‰nen
omaisuudestaan n‰et takavarikoitiin kuninkaan hyv‰ksi, ja yksi
nelj‰nnes annettiin kateelliselle.

H‰nen valmistautuessaan kuolemaan kuninkaan papukaija sattui lent‰m‰‰n
alas parvekkeelta ja laskeutumaan Zadigin puutarhaan er‰‰seen
ruusupensaaseen. L‰heisest‰ puusta oli tuuli kantanut sinne persikan,
joka oli pudonnut Zadigin kirjoitustaulun toiselle puoliskolle ja
tarttunut siihen kiinni. Lintu otti persikan ja taulun ja kantoi ne
hallitsijan syliin. Utelias ruhtinas luki siit‰ ajatuksettomia sanoja,
jotka kuitenkin n‰yttiv‰t runos‰keiden lopuilta. H‰n rakasti runoutta,
ja s‰keit‰ rakastavista ruhtinaista voidaan aina selviyty‰. Papukaijan
seikkailu saattoi h‰net ymm‰lle. Silloin kuningatar muisti ne sanat,
jotka olivat kirjoitetut Zadigin vahataulun toiseen puoliskoon, ja
antoi tuoda sen. Molemmat palaset asetettiin vastakkain ja sopivat
t‰ydellisesti toisiinsa. Nyt luettiin s‰keet sellaisina kuin Zadig oli
ne sepitt‰nyt:

    Rikosten julmain johdosta maa j‰rkkyi pitkin matkaa;
    Valt'istuimelle p‰‰sty‰‰n kuningas levon luo.
    Yleisen rauhan aikana vain Lempi sotaa jatkaa;
    H‰n yksin rikkoo rauhan t‰‰n ja turman meille tuo.

Kuningas m‰‰r‰si Zadigin heti tuotavaksi eteens‰ ja molemmat yst‰v‰t
sek‰ tuon kauniin naisen vapautettaviksi vankilasta. Zadig heitt‰ytyi,
kasvot maata vasten kuninkaan ja kuningattaren jalkoihin; h‰n pyysi
heilt‰ sangen nˆyr‰sti anteeksi huonoja runos‰keit‰‰n ja puhui niin
miellytt‰v‰sti, henkev‰sti ja j‰rkev‰sti, ett‰ kuningas ja kuningatar
halusivat n‰hd‰ h‰nt‰ vastakin. H‰nelle annettiin h‰nt‰ valheellisesti
syytt‰neen kateellisen kaikki omaisuus, mutta Zadig palautti sen
h‰nelle kokonaan takaisin. Kateellisen ainoa tunne oli yksist‰‰n ilo
siit‰, ettei ollut kadottanut omaisuuttaan. Kuninkaan kunnioitus
Zadigia kohtaan kasvoi p‰iv‰ p‰iv‰lt‰. H‰n antoi h‰nen ottaa osaa
kaikkiin huvituksiinsa ja kysyi h‰nen mielipidett‰‰n kaikissa
asioissaan. Kuningatarkin katseli h‰nt‰ t‰st‰ l‰htien sellaisella
mielihyv‰ll‰, joka voi muuttua vaaralliseksi ei ainoastaan h‰nelle
itselleen, vaan myˆs h‰nen korkealle puolisolleen kuninkaalle, samoin
myˆs Zadigille, viel‰p‰ koko valtakunnalle. Zadig puolestaan alkoi
uskoa, ettei olekaan vaikeaa olla onnellinen.




V

Jalomielinen


Se aika oli l‰hell‰, jolloin vietettiin suuri, joka viides vuosi
uusiutuva juhla. Babylonissa vallitsevan tavan mukaan silloin viiden
vuoden per‰st‰ juhlallisesti julistettiin sen kansalaisen nimi, joka
oli suorittanut jalomielisimm‰n teon. Ylimykset ja maagit olivat
asiassa tuomareina. Ylisatraappi, joka huolehti kaupungista, esitti
kauneimmat teot, jotka olivat tapahtuneet h‰nen hallintonsa
aikana. Sitten ‰‰nestettiin ja kuningas julisti tuomion. T‰h‰n
juhlatilaisuuteen virtasi ihmisi‰ maan kaukaisimmistakin osista.
Voittaja sai hallitsijan k‰dest‰ kultaisen, jalokivin koristellun
maljan, mink‰ ohella kuningas lausui:

"Ottaos vastaan t‰m‰ jalomielisyyden palkinto, ja antakoot jumalat
minulle paljon sinun kaltaisiasi alamaisia!"

Kun t‰m‰ muistettava p‰iv‰ oli tullut, esiintyi kuningas
valtaistuimellaan, ymp‰rill‰‰n ylimykset, maagit ja kaikkien niiden
kansain edustajat, jotka olivat saapuneet n‰ihin kisoihin, miss‰
palkintoa ei saavutettu hevosten nopeudella eik‰ ruumiin voimalla, vaan
hyveell‰. Ylisatraappi kuulutti korkealla ‰‰nell‰ ne teot, jotka
tekijˆilleen voivat tuottaa tuon verrattoman palkinnon. H‰n ei
ollenkaan maininnut Zadigin sielun suuruutta, kun t‰m‰ oli palauttanut
kadehtijalleen koko h‰nen omaisuutensa; se ei kai ollut sellainen teko,
joka olisi ollut kyllin ansiokas kilpailemaan palkinnosta.

H‰n mainitsi ensiksi er‰‰n tuomarin, joka jonkun hairahduksen johdosta,
mihin h‰n itse ei ollut syyp‰‰, oli er‰‰lle kansalaiselle tuottanut
oikeudenk‰ynniss‰ suuren tappion ja sent‰hden antanut t‰lle koko
omaisuutensa k‰rsityn vahingon korvaukseksi.

Sitten h‰n esitti er‰‰n nuoren miehen, joka oli ollut kiihke‰sti
rakastunut er‰‰seen tyttˆˆn, mink‰ h‰n aikoi ottaa vaimokseen, mutta
oli sitten luovuttanut tytˆn er‰‰lle yst‰v‰lleen, joka oli
kuolemaisillaan rakkaudesta samaan tyttˆˆn, viel‰p‰ oli varustanut
t‰m‰n myˆt‰j‰isill‰kin.

Vihdoin h‰n toi esille er‰‰n sotamiehen, joka Hyrkanian sodassa oli
antanut viel‰kin suuremman n‰ytteen jalomielisyydest‰‰n. Vihollisen
sotilaat tahtoivat ryˆst‰‰ h‰nen lemmittyns‰, ja h‰n puolusti t‰t‰
heilt‰. Silloin tultiin sanomaan h‰nelle, ett‰ toiset hyrkanialaiset
olivat siin‰ l‰hell‰ ryˆst‰m‰isill‰‰n h‰nen ‰itins‰. Itkien h‰n j‰tti
rakastettunsa ja riensi pelastamaan ‰itins‰. Sen tehty‰‰n h‰n palasi
lemmittyns‰ luo ja tapasi t‰m‰n kuolemaisillansa. H‰n tahtoi tappaa
itsens‰, mutta ‰iti muistutti h‰nelle, ett‰ h‰n oli ‰itins‰ ainoa tuki,
ja niinp‰ h‰nell‰ oli uljuutta j‰‰d‰ eloon.

Tuomarit kallistuivat sotamiehen puolelle. Silloin puuttui kuningas
puheeseen ja lausui:

"H‰nen tekonsa ja samoin noiden toistenkin ovat kauniit, mutta ne eiv‰t
ihmetyt‰ minua. Zadig sen sijaan teki eilen tyˆn, joka on ihmetytt‰nyt
minua. Min‰ olin muutamia p‰ivi‰ sitten erottanut ministerini ja
suosikkini Korebin. Min‰ syytin h‰nt‰ ankarasti, ja kaikki hovimieheni
vakuuttivat minun sittenkin olleen liian lempe‰. Kukin heist‰ pani
parastansa panetellakseen Korebia. Kysyin silloin Zadigilta, mit‰ h‰n
ajatteli asiasta, ja h‰n rohkeni puolustaa syytetty‰. Min‰ vakuutan
lˆyt‰neeni historiakirjoistamme esimerkkej‰ siit‰, ett‰ joku on
omaisuudellaan korvannut erehdyksens‰, toinen luovuttanut lemmittyns‰,
kolmas asettanut ‰itins‰ lemmittyns‰ edelle, mutta en ole koskaan
lukenut sellaista, ett‰ hovimies olisi ryhtynyt puhumaan ep‰suosioon
joutuneen ministerin puolesta, jota uhkaa hallitsijan viha. Annan
kaksikymment‰tuhatta kultarahaa jokaiselle niist‰, joiden
jalomielisist‰ teoista t‰ss‰ on kerrottu, mutta maljan min‰ annan
Zadigille."

"Herra", sanoi t‰m‰, "Teid‰n Majesteettinne yksin ansaitsee maljan! Te
yksin olette tehnyt kuulumattoman tyˆn, koska ette ole, niin kuningas
kuin olettekin, vihastunut orjaanne, joka vastusti Teid‰n kiihkoanne."

Kaikki ihmetteliv‰t kuningasta ja Zadigia. Tuomari, joka oli antanut
omaisuutensa, rakastaja, joka oli naittanut lemmittyns‰ yst‰v‰lleen, ja
sotamies, joka oli ennemmin pelastanut ‰itins‰ kuin morsiamensa, saivat
hallitsijalta palkintonsa ja n‰kiv‰t nimens‰ pantavan jalomielisten
luetteloon; mutta Zadig sai maljan. Kuningas saavutti hyv‰n ruhtinaan
maineen, jota h‰n ei kuitenkaan jaksanut kauan s‰ilytt‰‰. Tuon p‰iv‰n
kunniaksi pantiin toimeen suurempia juhlia kuin laki oikeastaan
sallikaan, ja sen muisto on viel‰kin s‰ilynyt Aasiassa.

"Nytp‰ vihdoinkin olen onnellinen!" arveli Zadig, -- mutta h‰n pettyi
siin‰.




VI

Ministeri


Kuningas oli kadottanut p‰‰ministerins‰. H‰n valitsi Zadlgin siihen
toimeen. Kaikki Babylonin kaunottaret ylistiv‰t t‰t‰ vaalia, sill‰
valtakunnan perustamisesta saakka ei koskaan ollut n‰hty niin nuorta
ministeri‰. Kaikki hovimiehet olivat suutuksissaan; kateellinen sai
ihan verensylkykohtauksen, ja h‰nen nen‰ns‰ turposi hirve‰sti.

Kiitetty‰‰n kuningasta ja kuningatarta Zadig meni kiitt‰m‰‰n myˆs
papukaijaa ja virkkoi t‰lle:

"Kaunis lintu! Sin‰ olet pelastanut henkeni ja tehnyt minusta
p‰‰ministerin. Heid‰n majesteettiensa koira ja hevonen ovat tuottaneet
minulle paljon pahaa, mutta sin‰ olet tehnyt minulle vain hyv‰‰.
Sellaiset seikat siis m‰‰r‰‰v‰t ihmisten kohtalot! -- Mutta", lis‰si
h‰n, "ehk‰p‰ niin harvinainen onni haihtuukin pian."

Papukaija vastasi: "Niin, niin."

Zadig hieman s‰ik‰hti sit‰, mutta ollen oivallinen luonnontutkija, joka
ei uskonut papukaijan voivan ennustella, h‰n kuitenkin pian rauhoittui
ja alkoi parhaansa mukaan hoitaa virkaansa.

H‰n antoi kaikkien tuntea lakien pyhitetty‰ voimaa, mutta ei kenenk‰‰n
oman arvoasemansa painavuutta. H‰n ei mitenk‰‰n rajoittanut
divaanin[20] ‰‰nestysvapautta, p‰invastoin jokainen visiiri[21] sai
vapaasti lausua mielipiteens‰, pelk‰‰m‰tt‰ h‰nen ep‰suosiotaan. Kun h‰n
ratkaisi jonkin asian, niin antoi ratkaisun yksin laki eik‰ h‰n. Mutta
jos laki oli liian ankara, niin h‰n lievensi sit‰. Milloin taas laki
oli puutteellinen, silloin h‰n ratkaisi asian niin tasapuolisesti, ett‰
sit‰ olisi voitu pit‰‰ itse Zoroasterin ratkaisuna.

H‰nelt‰ oppivat kansat tuon ylev‰n periaatteen, ett‰ on parempi
uskaltaa vapauttaa rikollinen kuin tuomita viaton. H‰n arveli lakien
olevan laadittuja yht‰ paljon kansalaisten suojelemista kuin
pelottamista varten. H‰nen p‰‰taitonsa oli paljastaa totuutta, jota
kaikki ihmiset koettavat pimitt‰‰. Heti hallituksensa ensimm‰isin‰
p‰ivin‰ h‰n osoitti k‰yt‰nnˆss‰ t‰t‰ suurta taitoaan.

Er‰s kuuluisa babylonilainen kauppias oli kuollut Intiassa. H‰n oli
m‰‰r‰nnyt molemmat poikansa tasa-arvoisiksi perillisikseen, kunhan
ensin olivat naittaneet sisarensa; lis‰ksi h‰n oli j‰tt‰nyt
kolmekymment‰tuhatta kultarahaa lahjaksi sille pojistaan, jonka
todistettaisiin rakastaneen h‰nt‰ enimmin.

Vanhempi poika teetti h‰nelle hautapatsaan, nuorempi antoi osan
perinnˆst‰‰n sisaren myˆt‰j‰isten lis‰ksi.

Jokainen v‰itti:

"Vanhempi rakastaa enimmin is‰‰ns‰, nuorempi rakastaa enimm‰n
sisartansa. Niinp‰ kuuluvatkin nuo kolmekymment‰tuhatta kultarahaa
vanhemmalle pojalle."

Zadig kutsutti molemmat per‰kk‰in luoksensa. Vanhemmalle h‰n lausui:

"Is‰si ei olekaan kuollut; h‰n on parantunut viime sairaudestaan ja
palajaa kohta Babyloniin."

"Jumalalle olkoon kiitos!" vastasi tuo nuori mies. "Mutta hautapatsas
on maksanut minulle sangen paljon!"

Zadig ilmoitti sitten saman asian nuoremmalle veljelle.

"Jumalalle olkoon kiitos!" vastasi t‰m‰. "Tietysti min‰ palautan
is‰lleni kaiken saamani omaisuuden; kuitenkin toivon h‰nen j‰tt‰v‰n
sisarelleni sen osan, jonka jo olen m‰‰r‰nnyt h‰nelle."

"Sinun ei tarvitse mit‰‰n luovuttaa", sanoi Zadig. "P‰invastoin saat
sin‰ nuo kolmekymment‰tuhatta kultarahaa, sill‰ sin‰ rakastat enimmin
is‰‰si."

Er‰s sangen rikas tyttˆ oli lupautunut vaimoksi kahdelle maagille, ja
nautittuaan muutamia kuukausia kummankin opetusta h‰n huomasi olevansa
raskaana. Molemmat maagit tahtoivat nyt naida h‰net.

"Min‰ tahdon ottaa miehekseni sen heist‰", sanoi h‰n, "joka on
saattanut minut siihen tilaan, ett‰ voin antaa valtakunnalle uuden
kansalaisen."

"Juuri min‰ olen tehnyt t‰m‰n hyv‰n tyˆn", sanoi toinen.

"Min‰p‰ se olen ollut niin onnellinen", v‰itti toinen.

"No hyv‰!" sanoi tyttˆ. "Min‰ tunnustan sen heist‰ lapseni is‰ksi, joka
voi antaa h‰nelle parhaan kasvatuksen."

H‰n synnytti pojan. Kumpikin maagi tahtoi kasvattaa sen. Asia vedottiin
Zadigin ratkaistavaksi. H‰n kutsutti molemmat maagit eteens‰.

"Mit‰ aiot opettaa kasvatettavallesi?" h‰n kysyi ensimm‰iselt‰.

"Aion neuvoa h‰nelle", vastasi oppinut, "puhetaidon kahdeksan osaa,
dialektiikkaa, astrologiaa ja demonomaniaa, samoin substanssin ja
accidenssin, abstraktin ja konkreetin olemuksen, monadit ja
prestabilisen harmonian".[22]

"Min‰ taas", sanoi toinen, "tahdon koettaa tehd‰ h‰nest‰ kelpo miehen,
joka on yst‰viens‰ kunnioituksen arvoinen."

Zadig julisti:

"Joko olet h‰nen is‰ns‰ tai et, sin‰ saat naida h‰nen ‰itins‰."

Hoviin saapui joka p‰iv‰ valituksia Meedian k‰skynhaltijaa
(itimad-ulet) Iraksia vastaan. T‰m‰ oli mahtava herra, jonka syd‰n ei
pohjaltaan ollut paha, mutta oli turhamaisuuden ja nautinnonhimon
turmelema. H‰n ei liioin suvainnut itse‰‰n puhuteltavan eik‰ koskaan
sallinut vastaansanomista. Riikinkukot eiv‰t ole turhamaisempia,
kyyhkyset hekumallisempia ja kilpikonnat hitaampia kuin h‰n. H‰n haki
vain v‰‰r‰‰ mainetta ja v‰‰ri‰ riemuja. Zadig otti parantaaksensa
h‰net.

H‰n l‰hetti h‰nelle kuninkaan puolesta er‰‰n musiikkimestarin, mukanaan
kaksitoista laulajaa ja nelj‰kolmatta soittoniekkaa, sek‰ er‰‰n
hovimestarin, mukanaan kuusi kokkia ja nelj‰ kamariherraa, jotka eiv‰t
saaneet j‰tt‰‰ h‰nt‰ hetkeksik‰‰n. Kuninkaan m‰‰r‰yksest‰ oli h‰nen
noudatettava aivan t‰sm‰llisesti seuraavaa p‰iv‰j‰rjestyst‰; ja n‰in
k‰vi komento:

Heti ensi p‰iv‰n‰, hekumallisen Iraksin her‰tty‰, saapui
musiikkimestari laulajineen ja soittajineen. Laulettiin kantaatti, jota
kesti kaksi tuntia ja jossa joka kolmas minuutti toistui seuraava
j‰lkis‰keistˆ:

    Mi kunto, mik‰ hengen valo!
    Mi suuruus, sulo ylimm‰inen!
    Ah, kuinka voikaan herra jalo
    Ain' itseens' olla tyytyv‰inen!

Kun kantaatti vihdoin oli suoritettu, niin er‰s kamariherroista piti
h‰nelle kolmenelj‰nnestuntia kest‰v‰n ylistyspuheen, jossa h‰n kehui
juuri niit‰ h‰nen hyvi‰ avujaan, jotka h‰nelt‰ puuttuivat. Puheen
p‰‰tytty‰ h‰net saatettiin musiikin soidessa pˆyt‰‰n. P‰iv‰llist‰ kesti
kolme tuntia. Jos h‰n yritti avata suutansa puhuakseen, virkkoi
ensimm‰inen kamariherra heti: "H‰n on oikeassa." Ja tuskin oli h‰n
enn‰tt‰nyt lausua nelj‰ sanaa, kun jo toinen kamariherra huudahti: "H‰n
on oikeassa." Kaksi muuta kamariherraa taas r‰j‰hti heti nauramaan
niille sukkeluuksille, joita Iraks oli sanonut tai joita h‰nen olisi
pit‰nyt sanoa. P‰iv‰llisen j‰lkeen laulettiin kantaatti h‰nelle
uudestaan.

Ensimm‰inen p‰iv‰ tuntuikin h‰nest‰ hauskalta. H‰n luuli, ett‰
kuningasten kuningas todella kunnioitti h‰nt‰ h‰nen ansioittensa
mukaan. Toinen p‰iv‰ tuntui h‰nest‰ jo v‰hemm‰n hupaisalta; kolmas oli
rasittava ja nelj‰s aivan siet‰m‰tˆn; viides vihdoin vallan
piinallinen. Lopulta h‰n ei en‰‰ jaksanut kuulla alituisesti
laulettavan: Ah, kuinka voikaan herra jalo ain' itseens' olla
tyytyv‰inen! eik‰ kehuttavan, kuinka h‰n aina oli oikeassa, eik‰ joka
p‰iv‰ samalla hetkell‰ itse‰‰n ylistett‰v‰n. H‰n kirjoitti hoviin ja
pyysi hartaasti, ett‰ kuningas suvaitsisi kutsua pois kamariherrat,
soittoniekat ja hovimestarin. Samalla h‰n lupasi vasta olla v‰hemm‰n
turhamainen ja sen sijaan toimeliaampi. H‰n antoi v‰hemm‰n suitsuttaa
itselleen ylistyst‰, piti v‰hemm‰n juhlia ja oli onnellisempi. Sill‰,
kuten Sadder-kirjassa[23] sanotaan, alituinen nautinto ei ole mit‰‰n
nautintoa.




VII

Kinastelut ja vastaanotot


Siten osoitti Zadig joka p‰iv‰ neronsa ter‰vyytt‰ ja sielunsa hyvyytt‰.
H‰nt‰ ihmeteltiin ja samalla kuitenkin rakastettiin. H‰nt‰ pidettiin
onnellisimpana kaikista ihmisist‰. Koko valtakunta kaikui h‰nen
nime‰‰n; kaikki naiset ihastelivat h‰nt‰; kaikki kansalaiset ylistiv‰t
h‰nen oikeudentuntoaan; oppineet katselivat h‰nt‰ aivan kuin
oraakkeliaan; itse papitkin myˆnsiv‰t, ett‰ h‰n oli viisaampi kuin tuo
vanha ylimaagi Yebor. Kukaan ei halunnut nyt vet‰‰ h‰nt‰ oikeuteen
aarnikotkien vuoksi; uskottiin vain sit‰, mik‰ h‰nest‰kin n‰ytti
uskottavalta.

Babylonissa riehui suuri riita, jota oli kest‰nyt jo tuhannenviisisataa
vuotta; se oli jakanut koko valtakunnan kahteen itsepintaiseen
lahkokuntaan. Toiset v‰ittiv‰t, ettei Mithran[24] temppeliin saanut
koskaan astua muuten kuin vasemmalla jalalla; toiset taas inhosivat
t‰t‰ tapaa ja astuivat sinne sis‰‰n aina ensiksi oikealla jalalla.
Senp‰t‰hden nyt j‰nnityksell‰ odotettiinkin pyh‰n tulen korkeaa juhlaa,
jotta n‰ht‰isiin, kumpaa lahkokuntaa Zadig suosi. Koko maailman katseet
olivat suunnatut h‰nen molempiin jalkoihinsa, ja koko kaupungissa
vallitsi mit‰ suurin mielten kiihko. Zadig astui temppeliin harpaten
yht'aikaa molemmin jaloin ja osotti sitten kaunopuheisin sanoin, ett‰
taivaan ja maan jumala, jolle henkilˆ ei merkitse mit‰‰n, ei tee mit‰‰n
eroa oikean ja vasemman jalan v‰lill‰. Kateellinen ja h‰nen vaimonsa
v‰ittiv‰t, ett‰ Zadigin puheessa ei ollut tarpeeksi kuvakielt‰ ja ettei
h‰n ollut antanut vuorien ja kukkulain siin‰ tarpeeksi karkeloida.[25]

"H‰n on kuiva ja hengetˆn", sanoivat he. "H‰nen puheessaan ei meri
pakene eiv‰tk‰ t‰hdet putoa taivaalta eik‰ aurinko sula vahan
lailla.[26] H‰nell‰ ei ole ollenkaan oikeaa it‰maista tyyli‰."

Zadig sen sijaan tyytyi terveen j‰rjen tyyliin. Kaikki olivat h‰nen
puolellaan, ei siksi ett‰ h‰n oli oikeassa eik‰ siksi ett‰ h‰n oli
j‰rkev‰ ja rakastettava, vaan siksi ett‰ h‰n oli p‰‰ministeri.

Yht‰ onnellisesti h‰n ratkaisi valkoisten ja mustain maagien v‰lisen
suuren riitakysymyksen. Valkoiset n‰et v‰ittiv‰t, ett‰ oli jumalatonta
rukoillessa k‰‰nty‰ kaakkoon p‰in; mustat taas vakuuttivat, ett‰ Jumala
inhosi niiden ihmisten rukouksia, jotka rukoillessaan k‰‰ntyiv‰t
luoteeseen p‰in. Zadig m‰‰r‰si, ett‰ kukin sai k‰‰nty‰ mihin suuntaan
hyv‰ns‰.[27]

Aikansa h‰n osasi k‰ytt‰‰ niin hyvin, ett‰ jo aamup‰iv‰ll‰ suoritti
kaikki yksityiset ja yleiset asiat. Lopun p‰iv‰st‰ h‰n puuhasi
Babylonin kaunisteluhommissa. H‰n esitytti murhen‰ytelmi‰, jotka
panivat itkem‰‰n, ja huvin‰ytelmi‰, joille naurettiin, mik‰ kaikki oli
jo aikoja sitten joutunut pois muodista, mutta nyt j‰lleen h‰nen hyv‰n
makunsa johdosta her‰si henkiin. H‰n ei suinkaan pit‰nyt itse‰ns‰
viisaampana kuin taiteilijat; h‰n palkitsi heit‰ lahjoillaan ja
kunnianosotuksilla eik‰ salaa kadehtinut heid‰n kykyj‰‰n. Iltaisin h‰n
huvitti suuresti kuningasta ja varsinkin kuningatarta. Kuningas lausui:
"Suuri ministeri!" Kuningatar virkkoi: "Rakastettava ministeri!" ja
molemmat lis‰siv‰t: "Olisipa ollut suuri vahinko, jos h‰net olisi
hirtetty!"

Milloinkaan ei mink‰‰n arvohenkilˆn ole tarvinnut antaa naisille niin
paljon puheillep‰‰syj‰ kuin Zadigin. Enimm‰t tulivat puhumaan h‰nelle
asioista, joita heill‰ ei ollenkaan ollut, p‰‰st‰kseen siten suhteisiin
h‰nen kanssaan. Kateellisen vaimo oli heist‰ ensimm‰isi‰. H‰n vannoi
Zadigille Mithran ja Zend-Avestan nimess‰ tuntevansa syvint‰ inhoa
miehens‰ menettely‰ kohtaan. Uskoipa h‰n h‰nelle lis‰ksi, ett‰ mies
muka oli raaka ja mustasukkainen, ja antoi h‰nen ymm‰rt‰‰, ett‰ jumalat
rankaisisivat h‰nt‰, kielt‰m‰ll‰ h‰nelt‰ sen pyh‰n tulen kallisarvoiset
vaikutukset, jonka avulla yksin ihminen tulee kuolemattomien
kaltaiseksi. Vihdoin h‰n antoi sukkanauhansa pudota. Zadig otti sen
ylˆs tavallisella kohteliaisuudellaan, mutta ei sitonut sit‰ itse tuon
naisen polveen; ja t‰m‰ pieni virhe, jos se edes virhe olikaan, oli
mit‰ kauheimpien onnettomuuksien aiheena. Zadig ei ajatellut asiaa sen
pitemm‰lle, mutta kateellisen vaimo ajatteli sit‰ paljonkin.

Muitakin naisia ilmoittautui joka p‰iv‰. Babylonin salaiset aikakirjat
v‰itt‰v‰t h‰nen kerran langenneen kiusaukseen, mutta olleen kummissaan
siit‰, ett‰ nautinto ei tyydytt‰nyt h‰nt‰ ja ett‰ h‰n syleili
lemmitty‰‰n aivan hajamielisesti. Se nainen, jolle h‰n, miltei
tiet‰m‰tt‰‰n, osotti suosiotaan, oli er‰s kuningatar Astarten
kamarirouva. Lohdutuksekseen ajatteli tuo hell‰ babylonitar mieless‰‰n:
Tuon miehen p‰‰n t‰ytyy n‰ht‰v‰sti olla hirve‰n t‰ynn‰ asioita, koska
h‰n hautoo niit‰ lemmenkohtauksissakin. -- Sellaisella hetkell‰,
jolloin useimmat eiv‰t virka mit‰‰n ja toiset taas kuiskivat vain pyhi‰
sanoja, sattui Zadig ‰kki‰ huudahtamaan: "Kuningatar!" -- Babylonitar
luuli h‰nen vihdoinkin onnellisena hetken‰ tulleen j‰rkiins‰ ja
sanoneen juuri h‰nelle: "Kuningattareni!" Mutta Zadig, edelleen sangen
hajamielisen‰, mainitsikin Astarten nimen. Nainen taas, joka
t‰llaisella onnen hetkell‰ tulkitsi kaikki omaksi edukseen, kuvitteli
mieless‰‰n h‰nen tahtoneen sanoa: "Sin‰ olet kauniimpi kuin kuningatar
Astarte."

H‰n j‰tti Zadigin haaremin, saatuaan sangen kauniita lahjoja.
Seikkailunsa h‰n kertoi heti kateellisen vaimolle, joka oli h‰nen paras
yst‰v‰tt‰rens‰. T‰m‰ loukkautui hirve‰sti syrj‰ytt‰misest‰‰n ja lausui:

"Minulle h‰n ei ole suvainnut edes kiinnitt‰‰ j‰lleen t‰t‰
sukkanauhaani, jota en en‰‰ tahdo koskaan k‰ytt‰‰."

"Kas vain!" lausui onnellinen nainen kateelliselle. "Sin‰h‰n k‰yt‰t
samanlaisia sukkanauhoja kuin kuningatar! Ostatko ne siis samalta
valmistajaltakin?"

Kateellinen vaipui, mit‰‰n vastaamatta, syviin mietteisiin ja l‰hti
neuvottelemaan kateellisen miehens‰ kanssa.

Sill‰ v‰lin Zadig huomasi olevansa aina hajamielinen, milloin antoi
puheillep‰‰syj‰ tai istui tuomarina. H‰n ei ymm‰rt‰nyt, mist‰ se
johtui; ja t‰m‰ olikin h‰nen ainoa huolensa.

H‰n n‰ki merkillisen unen. H‰nest‰ tuntui kuin lep‰isi h‰n pehme‰ll‰
ruusuvuoteella, josta luikersi esiin k‰‰rme, pist‰en h‰nt‰ ter‰v‰ll‰,
myrkyllisell‰ kielell‰‰n suoraan syd‰meen.

"Ah!" sanoi h‰n, "jo kauan olen maannut kuivilla ja pist‰vill‰
ruohoilla; nyt lep‰‰n ruusuvuoteella; mutta kuka on tuo k‰‰rme?"




VIII

Mustasukkaisuus


Zadigin turmio johtui juuri h‰nen onnestaan ja varsinkin h‰nen
ansioistaan. H‰n seurusteli joka p‰iv‰ kuninkaan ja h‰nen korkean
puolisonsa Astarten kanssa. H‰nen keskustelunsa vieh‰tyst‰ lis‰si
suuresti se halu miellytt‰‰, joka nerolle merkitsee samaa kuin korut
kauneudelle. H‰nen nuoruutensa ja sulonsa tekiv‰t huomaamatta Astarteen
vaikutuksen, josta t‰m‰ aluksi ei ollut ollenkaan tietoinen, vaikkapa
intohimo jo hiipi h‰nen viattomaan poveensa. Pelotta ja ep‰ilyksett‰
Astarte halusi mielell‰‰n n‰hd‰ ja kuulla miest‰, joka oli kallis sek‰
h‰nen puolisolleen ett‰ valtiolle. H‰n ei v‰synyt ylist‰m‰st‰ h‰nt‰
kuninkaalle; h‰n puhui h‰nest‰ hovinaisilleen, jotka viel‰ koettivat
voittaakin h‰net ylistelyill‰‰n. Kaikki oli omiaan painamaan yh‰
syvemm‰lle h‰nen syd‰meens‰ sen nuolen, jota h‰n ei viel‰ tuntenut. H‰n
antoi Zadigille lahjoja, joihin h‰n k‰tki enemm‰n hellyytt‰ kuin itse
aavistikaan. H‰n luulotteli puhelevansa h‰nelle pelk‰st‰‰n
kuningattarena, joka oli tyytyv‰inen h‰nen palveluksiinsa, mutta joskus
olivat h‰nen sanansa selv‰n‰ ilmauksena rakastuneen naisen tunteista.

Astarte oli paljon kauniimpi kuin edell‰mainittu Semira, joka ei voinut
siet‰‰ silm‰puolia, ja tuo toinen nainen, Azora, joka oli tahtonut
leikata puolisoltaan nen‰n. Astarten yst‰v‰llisyys, h‰nen hell‰t
sanansa, joita h‰n jo alkoi punastua, h‰nen katseensa, joita h‰n koetti
k‰‰nt‰‰ syrj‰‰n, mutta jotka siit‰ huolimatta kiintyiv‰t Zadigin
katseisiin, sytyttiv‰t Zadigin syd‰mess‰ tulen, jota h‰n kovin
h‰mm‰styi. H‰n taisteli; kutsui avukseen filosofian, joka ennenkin oli
h‰nt‰ auttanut, mutta sai siit‰ vain selvyytt‰ tilaansa, ilman mit‰‰n
lohdutusta. Velvollisuus, kiitollisuus, hallitsijan loukattu
majesteetti, kaikki ne esiintyiv‰t h‰nen silmiss‰‰n koston jumalina.
H‰n taisteli, h‰n riemuitsi voitostaan; mutta t‰m‰ voitto, joka h‰nen
t‰ytyi joka hetki uudelleen taistella, maksoi h‰nelle paljon huokauksia
ja kyyneleit‰. H‰n ei en‰‰ rohjennut puhutella kuningatarta sill‰
hell‰ll‰ vapaudella, joka oli molemmille tuottanut niin suurta
vieh‰tyst‰. H‰nen silm‰ns‰ verhoutuivat pilveen; h‰nen sanansa olivat
teenn‰isi‰ ja sekavia; h‰n loi katseensa alas, ja kun h‰n vasten
tahtoaan milloin katseli Astartea, kohtasi h‰n kuningattaren katseen
t‰ynn‰ kyyneli‰, joista kimpoili h‰nt‰ vastaan tulinuolia. He n‰yttiv‰t
sanovan toisilleen: Me jumaloimme toisiamme uskaltamatta toisiamme
rakastaa; meit‰ molempia polttaa tuli, jonka me tuomitsemme.

Zadig l‰hti h‰nen luotansa aina h‰mill‰‰n ja ep‰toivoisena, syd‰n
t‰ynn‰ tuskaa, jota h‰n ei en‰‰ jaksanut kest‰‰. Mielenkuohunsa
vallassa h‰n purki salaisuutensa ilmi yst‰v‰lleen Kadorille,
aivan kuin mies, joka, kauan kestetty‰‰n ankaran tuskansa ahdistusta,
vihdoin paljastaa kipunsa sill‰ huudolla, mink‰ vaivan ankara
kaksinkertaistuminen h‰nelt‰ pusertaa esiin, ja kylm‰ll‰ hiell‰, mik‰
tihkuu h‰nen otsastaan.

Kador sanoi h‰nelle:

"Olen jo kauan sitten havainnut ne tunteet, joita tahdoit salata
itselt‰si. Intohimolla on omat merkkins‰, joiden suhteen ei liioin voi
erehty‰. P‰‰t‰pp‰ itse, rakas Zadig: jos jo min‰ olen n‰hnyt sinun
syd‰meesi, eikˆh‰n silloin kuningaskin keksi siin‰ tunnetta, joka
loukkaa h‰nt‰? H‰nen ainoa vikansahan onkin mit‰ rajattomin
mustasukkaisuus. Sin‰ tosin vastustat intohimoasi suuremmalla voimalla
kuin kuningatar omaansa, koska sin‰ olet filosofi ja samalla Zadig.
Astarte on nainen; h‰n huolehtii katseistansa sit‰kin v‰hemm‰n, koska
ei viel‰ luule itse‰‰n rikolliseksi. Ollen onnettomuudekseen lujasti
vakuuttunut viattomuudestaan h‰n laiminlyˆ tarpeelliset ulkonaiset
varokeinot. Min‰ vapisen h‰nen puolestaan niin kauan kuin h‰nell‰ ei
ole mit‰‰n moittimista itsens‰ suhteen. Jos teid‰n kesken olisi
olemassa yhteisymm‰rrys, niin te voisitte pett‰‰ kaikkien silm‰t. Mutta
parhaillaan syntyv‰ intohimo, jota vastaan taistellaan, paljastaa
helposti itsens‰; sen sijaan jo tyydytetty lempi osaa salata itsens‰."

Zadigia kauhistutti ajatus pett‰‰ kuningasta, hyv‰ntekij‰‰ns‰; eik‰ h‰n
koskaan ollut ollutkaan uskollisempi hallitsijalleen kuin nyt, jolloin
h‰n tahtomattaan tunsi rikkoneensa h‰nt‰ vastaan.

Sill‰ v‰lin kuningatar lausui niin usein Zadigin nimen, h‰nen otsansa
lensi niin punaiseksi h‰nen sit‰ lausuessaan, h‰n oli toisinaan niin
liikuttunut, toisinaan taas niin h‰mill‰‰n, kun h‰n kuninkaan
l‰sn‰ollessa puheli Zadigin kanssa, ja niin syv‰ haaveilu valtasi h‰net
Zadigin menty‰, ett‰ kuningas tuli levottomaksi. H‰n uskoi todeksi
kaiken n‰kem‰ns‰ ja kuvitteli mieless‰‰n, mit‰ ei ollut n‰hnyt.
Erityisesti h‰n huomasi, ett‰ h‰nen vaimonsa tohvelit olivat siniset
samoinkuin Zadiginkin; ett‰ h‰nen vaimonsa nauhat olivat keltaiset ja
Zadigin lakki samoin keltainen. Neh‰n olivat hirveit‰ todisteita niin
tarkka-aistiselle ruhtinaalle! Ep‰ilys muuttui pian varmuudeksi h‰nen
katkeroituneessa mieless‰‰n.

Kaikki kuningasten ja kuningattarien orjat ovat samalla heid‰n
syd‰miens‰ vakoojia. Pian oltiin selvill‰ siit‰, ett‰ Astarte oli hell‰
ja Moabdar mustasukkainen. Kateellinen sai yht‰ kateellisen vaimonsa
l‰hett‰m‰‰n kuninkaalle sukkanauhansa, joka oli samanlainen kuin
kuningattaren oma; kaikeksi onnettomuudeksi se samoin oli sininen.
Hallitsija ei nyt en‰‰ ajatellut muuta kuin miten parhaiten voisi
kostaa. H‰n p‰‰tti er‰‰n‰ yˆn‰ myrkytt‰‰ kuningattaren p‰iv‰n
koittaessa ja kuristuttaa Zadigin kuoliaaksi. T‰h‰n tyˆhˆn h‰n m‰‰r‰si
er‰‰n julman eunukin, jota h‰n tavallisesti k‰ytti kostotoimiensa
suorittajana.

Samaan aikaan sattui kuninkaan huoneessa olemaan pieni k‰‰piˆ, joka
kyll‰ oli mykk‰, mutta ei suinkaan kuuro. H‰nt‰ siedettiin kaikkialla;
h‰n sai olla salaisintenkin asiain todistajana, aivan kuin kotiel‰in.
Tuo pieni mykk‰ oli suuresti kiintynyt kuningattareen ja Zadigiin. Yht‰
paljon h‰mm‰styen kuin kauhistuen h‰n kuuli kuninkaan m‰‰r‰‰v‰n heid‰t
murhattaviksi. Mutta mit‰ tehd‰, est‰‰kseen tuon hirve‰n k‰skyn
toteutumasta aivan l‰himpin‰ hetkin‰? H‰n ei voinut huutaa, mutta h‰n
osasi maalata ja sangen sattuvasti. Niinp‰ h‰n viettikin osan yˆt‰
piirt‰m‰ll‰ kaiken sen, mit‰ tahtoi saattaa kuningattaren tiedoksi.
H‰nen piirroksensa esitti kuvan yhdess‰ kulmassa kuninkaan
raivostuneena antamassa k‰skyj‰‰n eunukille; lis‰ksi n‰htiin siin‰
pˆyd‰ll‰ sininen nuora ja astia, samoin sinisi‰ sukansiteit‰ ja
keltaisia nauhoja, sek‰ vihdoin kuvan keskell‰ kuningatar kuolemassa
hovinaistensa k‰siin ja Zadig kuristettuna h‰nen jaloissaan.
Taivaanrannalla n‰kyi nouseva aurinko osoittamassa, ett‰ t‰m‰n julman
toimituksen tuli tapahtua aamuruskon ensimm‰isten s‰teiden koittaessa.

Saatuaan tyˆns‰ valmiiksi h‰n riensi heti er‰‰n kamarirouvan luo,
her‰tti h‰net ja antoi h‰nen ymm‰rt‰‰, ett‰ h‰nen piti heti vied‰ t‰m‰
kuva kuningattarelle.

Keskell‰ yˆt‰ sitten kolkutettiin ‰kki‰ Zadigin ovelle. H‰net
her‰tettiin ja h‰nelle annettiin kuningattaren l‰hett‰m‰ kirjelippu.
H‰n luuli n‰kev‰ns‰ unta; vapisevin k‰sin h‰n aukaisi kirjeen. Kuka
voisikaan kuvata h‰nen yll‰tt‰v‰n h‰mm‰styksens‰ ja musertavan
ep‰toivonsa h‰nen lukiessaan siit‰: "Paetkaa heti paikalla, tai Teilt‰
riistet‰‰n henki. Paetkaa, Zadig; min‰ k‰sken sen rakkautemme ja
keltaisten nauhojeni nimess‰. Min‰ en ole syyllinen, mutta tied‰n, ett‰
minua odottaa rikollisen kuolema."

Zadig tuskin kykeni saamaan sanaa suustaan. H‰n kutsutti Kadorin ja
ojensi kirjeen ‰‰neti h‰nelle. Kador velvoitti h‰net tottelemaan ja
l‰htem‰‰n p‰‰t‰ pahkaa suoraan Memfiiseen.

"Jos rohkenet menn‰ tapaamaan kuningatarta", sanoi h‰n, "niin joudutat
vain h‰nen kuolemaansa. Jos taas aiot puhutella kuningasta, niin sekin
on h‰nelle turmioksi. Min‰ otan osalleni h‰nen kohtalonsa, seuraa sin‰
omaasi. Levit‰n huhun ett‰ olet l‰htenyt Intiaa kohti. Tulen sitten
heti per‰st‰ sinua tapaamaan ja ilmoittamaan sinulle, mit‰ Babylonissa
on tapahtunut."

Heti paikalla antoi Kador tuoda kaksi mit‰ nopeakulkuisinta dromedaaria
er‰‰n salaisen palatsinportin luo. H‰n auttoi Zadigin, jota t‰ytyi
kantaa ja joka oli aivan menehtym‰isill‰‰n, toisen selk‰‰n. Yksi ainoa
palvelija saattoi h‰nt‰; ja pian kadotti Kador, joka myˆs oli
h‰mm‰styksen ja surun vallassa, yst‰v‰ns‰ n‰kyvist‰‰n.

Kun tuo ylh‰inen pakolainen oli saapunut er‰‰n kukkulan rinteelle,
jonne koko Babylon n‰kyi, h‰n k‰‰nsi katseensa kuningattaren palatsia
kohti ja meni tainnoksiin. H‰n tointui siit‰ ainoastaan vuodattaakseen
kyyneli‰ ja toivoakseen itselleen kuolemaa. Vihdoin, mietitty‰‰n tuon
maailman rakastettavimman naisen ja ensimm‰isen kuningattaren surkeaa
kohtaloa, h‰n hetkiseksi palasi omaan itseens‰kin ja huudahti:

"Mit‰p‰ onkaan ihmisel‰m‰? Oi hyve! mit‰ hyˆdytit minua? Kaksi naista
on minut arvottomasti pett‰nyt; kolmannen, joka ei ole ollenkaan
syyllinen ja joka on kauniimpi kuin nuo toiset, t‰ytyy kuolla! Kaikki
se hyv‰, jota olen tehnyt, on aina ollut minulle pelk‰ksi kiroukseksi,
ja min‰ olen kohonnut kunnian kukkuloille syˆksy‰kseni sielt‰ vain sit‰
hirvitt‰v‰mp‰‰n onnettomuuden kuiluun. Jos olisin ollut ilke‰ kuten
niin monet muut, olisin onnellinen kuten hekin."

N‰iden murheellisten mietteiden painamana, silm‰t tuskan hunnun
samentamina, kuoleman kalpeus kasvoilla ja mieli synkk‰‰n ep‰toivoon
kokonaan syˆstyn‰, h‰n jatkoi matkaansa Egypti‰ kohti.




IX

Piesty nainen


Zadig suuntasi kulkunsa t‰htien mukaan. Orionin t‰htikuvio ja loistava
Sirius ohjasivat h‰nt‰ Kanopusta[28] kohti. H‰n ihmetteli noita
suunnattomia valopalloja, jotka silmiss‰mme n‰ytt‰v‰t vain v‰h‰isilt‰
kipinˆilt‰, samalla kun maa, joka itse asiassa on ainoastaan
huomaamaton piste avaruudessa, n‰ytt‰‰ meid‰n halujemme valossa
suurelta ja ylev‰lt‰! Edelleen h‰n kuvitteli mieless‰‰n ihmiset, kuten
he todella ovatkin, hyˆnteisiksi, jotka syˆv‰t toisiansa pienen
lokahiukkasen pinnalla. T‰m‰ tosi kuva n‰ytti tekev‰n tyhj‰ksi
h‰nen onnettomuutensa, se kun asetti h‰nen eteens‰ h‰nen oman
olemuksensa ja koko Babylonin mit‰ttˆmyyden. H‰nen sielunsa liihoitteli
‰‰rettˆmyyden rajoille saakka ja havaitsi, aistimista irtautuneena,
maailmankaikkeuden muuttumattoman j‰rjestyksen. Mutta kun h‰n vihdoin,
palattuaan omaan itseens‰ ja k‰‰nnytty‰‰n j‰lleen omaan syd‰meens‰,
ajatteli, ett‰ Astarte oli kenties jo kuollut h‰nen puolestaan, niin
avaruus heti katosi h‰nen silmist‰‰n, eik‰ h‰n n‰hnyt koko luonnossa
muuta kuin kuolevan Astarten ja kurjan Zadigin.

Ollessaan n‰in vuoroin ylev‰n filosofian, vuoroin masentavan tuskan
heittelem‰n‰ ylˆs ja alas, h‰n l‰heni Egyptin rajoja. H‰nen uskollinen
palvelijansa oli jo edelt‰ rient‰nyt l‰heisimp‰‰n kauppalaan etsim‰‰n
h‰nelle majapaikkaa. Sill‰ v‰lin Zadig kuljeskeli kauppalaa ymp‰rˆivien
puutarhojen luona. ƒkki‰ h‰n huomasi, l‰hell‰ valtatiet‰, kovasti
itkev‰n naisen, joka huusi taivasta ja maata avukseen, ja julmistuneen
miehen, joka ahdisti h‰nt‰. Jo oli mies saanut h‰net kiinni;
nainen syleili h‰nen polviaan, mutta mies vain ehtimiseen lˆi ja
herjasi h‰nt‰. Egyptil‰isen rajuudesta ja naisen yh‰ toistuvista
anteeksipyynnˆist‰ h‰n p‰‰tti, ett‰ mies oli mustasukkainen ja nainen
uskoton. Mutta tarkasteltuaan l‰hemmin tuota naista, joka oli
tavattoman kaunis ja muistutti n‰ˆlt‰‰n jonkin verran onnetonta
Astartea, h‰n tunsi mit‰ syvint‰ s‰‰li‰ h‰nt‰ ja inhoa egyptil‰ist‰
kohtaan.

"Auttakaa minua!" huusi nainen Zadigille. "Vapauttakaa minut mit‰
raaimman miehen k‰sist‰; pelastakaa henkeni!"

Huudon kuultuaan Zadig heti riensi heitt‰ytym‰‰n naisen ja hirviˆn
v‰liin. H‰n osasi hiukan egyptin kielt‰ ja sanoi miehelle t‰ll‰
kielell‰:

"Jos sinussa on edes rahtunen ihmisyytt‰, niin vannotan sinua
kunnioittamaan kauneutta ja heikkoutta. Kuinka voit siten h‰v‰ist‰ t‰t‰
luonnon mestariteosta, joka makaa jaloissasi ja jolla ei ole muuta
puolustuskeinoa kuin kyjmeleens‰?"

"Ahaa!" karjui hirviˆ; "sin‰ siis myˆs rakastat h‰nt‰! Niinp‰ minun
t‰ytyy kostaa sinullekin."

N‰in sanoen h‰n j‰tti naisen, jota toisella k‰dell‰‰n piti kiinni
hiuksista, tarttui keih‰‰seens‰ ja aikoi sill‰ l‰vist‰‰ muukalaisen.
Mutta t‰m‰, ollen t‰ysin kylm‰verinen, v‰isti helposti tuon
raivostuneen miehen hyˆkk‰yksen. H‰n tarttui kiinni keih‰‰seen
rautak‰rjen l‰helt‰. Toinen tahtoi temmata sen takaisin, toinen taas
riuhtaista sen pois h‰nelt‰; siin‰ ryt‰k‰ss‰ keih‰s katkesi.
Egyptil‰inen tempasi miekkansa, Zadig omansa, ja niin he k‰viv‰t
toistensa kimppuun.

Edellinen huitoi satakin rajua iskua, mutta Zadig v‰isti ne taitavasti.
Nainen, joka oli istahtanut nurmikolle, korjaili hiuslaitettansa ja
katseli heit‰. Egyptil‰inen oli v‰kev‰mpi kuin h‰nen vastustajansa,
mutta Zadig oli notkeampi. H‰n taisteli kuin mies, jonka k‰sivartta p‰‰
hallitsi, tuo toinen taas kuin raivostunut, jonka liikkeit‰ ohjasi
aivan sattuman kaupalla h‰nen sokea vimmansa. Zadig lyˆ h‰nelt‰
taitavasti aseen k‰dest‰; ja kun egyptil‰inen, viel‰ enemm‰n
raivostuneena, tahtoo karata h‰nen kimppuunsa, tarttuu Zadig h‰neen,
pusertaa h‰net syleilyyns‰ ja kaataa maahan, asettaen miekan k‰rjen
h‰nen rintaansa vasten ja luvaten s‰‰st‰‰ h‰nen henkens‰. Vihan
vimmassa vet‰‰ egyptil‰inen tikarinsa ja haavoittaa sill‰ Zadigia,
juuri kun t‰m‰ aikoi antaa h‰nelle armon. Silloin Zadig raivostuneena
l‰vist‰‰ h‰net miekellaan. Egyptil‰inen p‰‰st‰‰ hirve‰n huudon ja
heitt‰‰ henkens‰ kovalla kuolonkamppauksella.

Zadig l‰hestyi nyt naista ja lausui t‰lle nˆyr‰sti:

"H‰n pakotti minut tappamaan h‰net; olen kostanut puolestanne. Te
olette vapautunut raivoisimmasta miehest‰, mit‰ olen koskaan n‰hnyt.
Mit‰ tahdotte nyt minun tekem‰‰n hyv‰ksenne?"

"Kuolema sinulle, heittiˆ!" vastasi nainen. "Kuolema sinulle! Sin‰ olet
tappanut rakastettuni. Jospa voisin repi‰ syd‰mesi kappaleiksi!"

"Mutta, hyv‰ rouva", vastasi Zadig. "Teill‰p‰ oli tosiaan vallan hirve‰
mies rakastajana! H‰n lˆi Teit‰ kaikin voimin, ja minulta h‰n tahtoi
riist‰‰ hengen, koska olitte pyyt‰nyt minua avuksenne."

"Oi jospa h‰n viel‰kin lˆisi minua!" virkkoi nainen, p‰‰stellen
valitushuutoja. "Min‰ ansaitsin sen hyvin, sill‰ olin antanut h‰nelle
kyllin syyt‰ mustasukkaisuuteen. Taivas suokoon, ett‰ h‰n yh‰ lˆisi
minua ja ett‰ sin‰ makaisit maassa h‰nen sijastaan!"

H‰mm‰styneemp‰n‰ ja vihastuneempana kuin koskaan ennen koko el‰m‰ss‰‰n
Zadig sanoi h‰nelle:

"Hyv‰ rouva! Niin kaunis kuin olettekin, niin ansaitsisitte nyt minulta
kelpo selk‰saunan; siin‰ m‰‰rin te olette j‰rjilt‰nne! Mutta en katso
sen maksavan vaivaa."

Samassa h‰n nousi kamelinsa selk‰‰n ja ratsasti kauppalaa kohti.
P‰‰sty‰‰n tuskin muutamia askelia h‰n k‰‰nn‰hti, kuullessaan takaa
melua, jonka nelj‰ Babylonista saapuvaa pikal‰hetti‰ aiheutti. He
nelistiv‰t valtoimin suitsin. Er‰s heist‰, n‰hdess‰‰n tuon naisen,
huudahti:

"Juuri h‰n se on! H‰n on sen kuvan n‰kˆinen, joka meille on h‰nest‰
annettu."

He eiv‰t v‰litt‰neet kuolleesta, vaan valtasivat haltuunsa muitta
mutkitta naisen, joka nyt yht‰ mittaa huusi Zadigille:

"Auta minua kerta viel‰, jalo muukalainen! Suo minulle anteeksi
ajattelemattomat sanani. Auta minua ja min‰ olen omasi hautaan saakka!"

Mutta Zadig oli jo menett‰nyt intonsa taistella en‰‰ h‰nen puolestaan.
H‰n virkkoi:

"Pyyd‰ apua muilta! Minua et en‰‰ saa pauloihisi."

Sit‰paitsi h‰n oli haavoittunut, h‰nest‰ vuoti verta, ja h‰n itse
tarvitsi apua. Lis‰ksi noiden nelj‰n babylonilaisen l‰sn‰olo, jotka
kuningas Moabdar n‰ht‰v‰sti oli l‰hett‰nyt, teki h‰net levottomaksi.
Niinp‰ h‰n ratsastikin nopeasti kauppalaa kohden, voimatta k‰sitt‰‰,
miksi nuo nelj‰ babylonilaista pikal‰hetti‰ olivat k‰yneet tuon
egyptil‰isnaisen kimppuun. Viel‰ enemm‰n h‰nt‰ ihmetytti tuon naisen
luonne.




X

Orjuus


Tuskin oli h‰n p‰‰ssyt egyptil‰iseen kauppalaan, kun h‰n huomasi
joutuneensa v‰kijoukon keskeen. Kaikki kirkuivat:

"Kas tuossa on se, joka on ryˆst‰nyt kauniin Missufin ja murhannut
Kletofiin!"

"Hyv‰t ihmiset!" sanoi Zadig. "Jumala varjelkoon minua koskaan
ryˆst‰m‰st‰ teid‰n kaunista Missufianne! H‰n on kovin oikullinen, ja
mit‰ Kletofiin tulee, niin en suinkaan ole h‰nt‰ surmannut, vaan
ainoastaan puolustanut itse‰ni h‰nt‰ vastaan. H‰n tahtoi tappaa minut,
kun pyysin h‰nelt‰ nˆyr‰sti armoa kauniille Missufille, jota h‰n
julmasti kuritti. Olen muukalainen ja olen tullut Egyptiin etsim‰‰n
turvapaikkaa. Eih‰n ole mitenk‰‰n todenn‰kˆist‰, ett‰ min‰, saapuessani
pyyt‰m‰‰n teid‰n suojelustanne, tekisin sen ryˆst‰m‰ll‰ naisen ja
tappamalla miehen."

Egyptil‰iset olivat siihen aikaan oikeamielisi‰ ja inhimillisi‰. Kansa
vei Zadigin kaupungintaloon. T‰‰ll‰ sidottiin ensiksi h‰nen haavansa ja
sitten kuulusteltiin h‰nt‰ ja h‰nen palvelijaansa, erikseen kumpaakin,
jotta p‰‰st‰isiin totuuden perille. Huomattiinkin pian, ettei Zadig
ollut mik‰‰n murhamies; mutta sittenkin h‰n oli syyp‰‰ ihmisveren
vuodattamiseen, ja niinp‰ laki tuomitsi h‰net orjuuteen. H‰nen molemmat
kamelinsa myytiin kauppalan hyv‰ksi; kaikki kulta, mit‰ h‰nell‰ oli
mukanaan, jaettiin asukkaille; h‰net itsens‰ samoinkuin h‰nen
matkatoverinsakin asetettiin julkisesti myyt‰v‰ksi.

Er‰s arabialainen kauppias, nimelt‰ Setok, osti molemmat. Mutta koska
palvelija oli tottuneempi raskaaseen tyˆhˆn, maksettiin h‰nest‰ paljon
enemm‰n kuin is‰nn‰st‰, ottamatta ollenkaan huomioon n‰iden miesten
oikeaa arvoa. Niinp‰ Zadig orjana joutui entist‰ palvelijaansa
alemmaksi. Heid‰t sidottiin yhteen ketjulla, joka kiinnitettiin heid‰n
jalkoihinsa, ja t‰ss‰ tilassa he saivat seurata arabialaista kauppiasta
h‰nen taloonsa. Tiell‰ Zadig lohdutteli palvelijaansa ja kehoitti h‰nt‰
k‰rsiv‰llisyyteen. Tapansa mukaan h‰n samalla lausui mietteit‰ns‰
ihmisel‰m‰st‰.

"Min‰ n‰en", lausui h‰n, "ett‰ minun onneton kohtaloni vet‰‰ sinutkin
mukaansa. T‰h‰n saakka on kaikki k‰‰ntynyt minulle perin omituiseen
suuntaan. Minut tuomittiin sakkoihin siit‰ ett‰ olin n‰hnyt koiran
juoksevan ohitseni. Aarnikotkan takia minut tahdottiin seiv‰st‰‰. Olin
jo menossa kuolemaan siit‰ ett‰ olin sepitt‰nyt s‰keit‰ kuninkaan
ylistykseksi. V‰h‰ll‰ piti etten tullut kuristetuksi siit‰ ett‰
kuningattarella oli keltaisia nauhoja. Ja nyt olen sinun kanssasi
tuomittu orjuuteen siit‰ ett‰ er‰s hirviˆ kuritti lemmitty‰ns‰. Mutta
ei h‰t‰‰, ‰lk‰‰mme kadottako rohkeuttamme; kenties t‰m‰ kaikki pian
p‰‰ttyy. Arabialaisilla kauppiailla t‰ytyy nyt kerta kaikkiaan olla
orjia, ja miksi en min‰ voisi olla orjana yht‰ hyvin kuin joku
toinenkin, koska olen ihminen kuten muutkin? T‰m‰ kauppias ei voine
olla armoton. H‰nenh‰n t‰ytyy kohdella hyvin orjiaan, jos tahtoo saada
heist‰ hyˆty‰."

Niin h‰n puhui, mutta syd‰mens‰ syvyydess‰ h‰n ajatteli vain Babylonin
kuningattaren kohtaloa.

Setok, kauppias, l‰hti kahta p‰iv‰‰ myˆhemmin orjineen ja kameleineen
matkalle Arabian er‰maahan. H‰nen heimonsa asui Horebin aavikon
rajoilla. Tie sinne oli pitk‰ ja vaivalloinen. Matkalla Setok pani
paljon enemm‰n arvoa palvelijaan kuin Zadigiin, koska edellinen osasi
paljon paremmin kuormittaa kameleja. Niinp‰ h‰n saikin Setokilta
osakseen kaikenlaisia pieni‰ suosionosoituksia.

Yksi kameleista kuoli kahden p‰iv‰matkan p‰‰ss‰ Horebista; h‰nen
kuormansa jaettiin palvelijain selk‰‰n. Myˆs Zadig sai osansa. Setokia
alkoi naurattaa, kun h‰n n‰ki kaikkien palvelijainsa kulkevan selk‰
kˆykyss‰. Zadig rohkeni ryhty‰ h‰nelle selvitt‰m‰‰n syyt‰ siihen ja
opetti h‰nelle tasapainon lait. Kauppias h‰mm‰styi ja alkoi
katsella h‰nt‰ vallan toisilla silmill‰. Huomattuaan saattaneensa
kauppiaan mielenkiinnon hereille Zadig teki sen kaksinkertaiseksi,
selvitt‰m‰ll‰ h‰nelle paljon asioita, jotka l‰heisesti koskivat h‰nen
kaupank‰ynti‰ns‰. H‰n kertoi h‰nelle samankokoisten metallien ja
tavarain ominaispainosta, useain hyˆdyllisten el‰inten ominaisuuksista
ja keinoista, joilla hyˆdyttˆmist‰kin voitiin saada hyˆty‰. Ja niinp‰
huomasikin Setok h‰net sangen viisaaksi ja antoi h‰nelle etusijan h‰nen
toverinsa rinnalla, jota h‰n ensin oli pit‰nyt niin suuressa arvossa.
H‰n kohteli Zadigia hyvin, eik‰ h‰nell‰ ollut syyt‰ sit‰ katua.

Saavuttuaan heimonsa keskuuteen Setok aluksi vaati takaisin viitt‰sataa
unssia hopeaa er‰‰lt‰ heprealaiselta, jolle h‰n oli ne kahden
todistajan l‰sn‰ollessa lainannut. Molemmat todistajat olivat kuitenkin
sill‰ v‰lin kuolleet, ja hebrealainen, jota ei nyt voitu todistaa
lainanottajaksi, omisti itselleen kauppiaan hopean, kiitt‰en Jumalaa
siit‰, ett‰ t‰m‰ oli suonut h‰nelle keinon pett‰‰ arabialaista. Setok
uskoi huolensa Zadigille, josta oli jo tullut h‰nen neuvonantajansa.

"Miss‰ annoitte tuolle uskottomalle ne viisisataa unssia?" kysyi Zadig.

"Er‰‰ll‰ isolla kivell‰, l‰hell‰ Horebin vuorta", vastasi Setok.

"Millainen on miehekseen velallisenne?" kysyi Zadig.

"Suuri lurjus", virkkoi Setok.

"Min‰ tarkoitin kysy‰, onko h‰n vilkas vai veltto, ‰lyk‰s vai
varomaton."

"Kaikista kehnoista maksajista, joita tunnen, h‰n on vilkkain", vastasi
Setok.

"No hyv‰", virkkoi Zadig. "Sallikaa minun ajaa asianne oikeudessa."

Todellakin h‰n haastoi heprealaisen oikeuteen ja puhui tuomarille n‰in:

"Oikeuden valtaistuimen p‰‰nalus! Min‰ vaadin herrani nimess‰ t‰lt‰
miehelt‰ takaisin viitt‰sataa unssia hopeaa, joita h‰n ei tahdo
maksaa."

"Onko teill‰ todistajia?" kysyi tuomari.

"Ei. Ne ovat kuolleet. Mutta j‰ljell‰ on viel‰ leve‰ kivi, jonka p‰‰ll‰
rahat lainattiin. Ja jos teid‰n korkeutenne suvaitsee k‰ske‰ menn‰
etsim‰‰n kive‰, niin toivon sen todistavan hyv‰ksemme. Me, heprealainen
ja min‰, j‰‰mme t‰nne odottamaan kiven saapumista. Min‰ l‰het‰n
hakemaan sen herrani Setokin kustannuksella."

"Hyvin kernaasti", vastasi tuomari ja ryhtyi suorittamaan muita
teht‰vi‰‰n.

Kun istunto oli lopussa, kysyi tuomari Zadigilta:

"No, eikˆ kivenne olekaan viel‰ saapunut?"

Silloin heprealainen nauraen virkkoi:

"Teid‰n jaloutenne voi odottaa t‰ss‰ huomiseen saakka, eik‰ kivi
sittenk‰‰n saavu. Se on n‰et enemm‰n kuin kuuden tiemitan p‰‰ss‰
t‰‰lt‰, ja tarvittaisiin ainakin viisitoista miest‰ sit‰ paikaltaan
liikuttamaan."

"Kas niin!" huudahti Zadig. "Sanoinhan jo ‰sken, ett‰ kivi tulisi
todistamaan meid‰n hyv‰ksemme. Koska t‰m‰ mies tiet‰‰, miss‰ kivi on,
niin h‰n siten myˆnt‰‰ saaneensa rahat juuri mainitulla kivell‰."

Heprealainen joutui h‰milleen ja h‰‰tyi pian kaikki tunnustamaan.
Tuomari m‰‰r‰si h‰net sidottavaksi kiveen ja j‰tett‰v‰ksi siihen
ruuatta ja juomatta, kunnes h‰n maksaisi nuo viisisataa unssia, jotka
tietysti kohta h‰nelt‰ saatiinkin.

Mutta ymp‰ri Arabian levisi pian maine Zadig-orjasta ja kivest‰.




XI

Rovio


T‰st‰ kaikesta hyvill‰‰n Setok valitsi orjansa uskotuimmaksi
yst‰v‰kseen. H‰n ei voinut en‰‰ tulla toimeen ilman Zadigia enemm‰n
kuin aikaisemmin Babylonin kuningas; ja Zadig oli onnellinen siit‰
ettei Setokilla ollut vaimoa. H‰n huomasi is‰nt‰ns‰ periluonteeltaan
sangen hyv‰ksi, oikeamieliseksi ja j‰rkev‰ksi. Senp‰t‰hden h‰nt‰
surettikin se ett‰ t‰m‰, vanhan arabialaisen tavan mukaan, palvoi
taivaallisia sotajoukkoja, aurinkoa, kuuta ja t‰hti‰. Joskus h‰n hyvin
s‰‰dyllisesti puhuikin h‰nelle siit‰. Vihdoin h‰n sanoi is‰nn‰lleen,
ett‰ ne olivat kappaleita kuten muutkin, eiv‰tk‰ ansainneet enemp‰‰
kunnioitusta kuin joku puu tai kallio.

"Mutta", intti Setok, "neh‰n ovat ikuisia olentoja, joita me saamme
kiitt‰‰ kaikesta hyv‰st‰; ne el‰hytt‰v‰t luonnon; ne m‰‰r‰‰v‰t
vuodenajat; lis‰ksi ne ovat niin kaukana meist‰, ettemme mitenk‰‰n voi
olla niit‰ kunnioittamatta."

"Paljon enemm‰n hyˆty‰", vastasi Zadig, "tarjoo sinulle Punaisen meren
vesi, joka kantaa tavarasi Intiaan. Miksi ei se voisi olla yht‰ vanha
kuin t‰hdet? Ja jos sin‰ jumaloit sellaista, joka on sinusta kaukana,
niin silloinhan sinun tulisi jumaloida Gangaridien maata, joka
sijaitsee aivan maailman ‰‰riss‰."

"Eip‰ niink‰‰n", v‰itti Setok. "T‰hdet ovat sent‰‰n liiaksi loistavia,
ja siksip‰ min‰ niit‰ palvon."

Illan tultua Zadig sytytti suuren joukon kynttilˆit‰ siihen telttaan,
jossa h‰nen tuli illastaa Setokin kanssa. Kun t‰m‰ saapui, niin h‰n
heitt‰ytyi polvilleen noiden sytytettyjen vahakynttil‰in eteen ja
lausui niille:

"Ikuiset, loistavat valot, olkaa minulle aina suosiollisia!"

N‰in sanottuaan h‰n istuutui pˆyt‰‰n katsomattakaan Setokiin. "Mit‰
sin‰ nyt teet?" kysyi Setok kummissaan. "Teen samoin kuin sin‰kin",
vastasi Zadig. "Min‰ palvon n‰it‰ kynttilˆit‰ ja laiminlyˆn niiden
herran ja omani."

Setok ymm‰rsi t‰h‰n vertaukseen k‰tketyn syv‰n ajatuksen. H‰nen
orjansa viisaus tunki h‰nen sieluunsa; h‰n lakkasi suitsuttamasta
luontokappaleille ja rupesi palvomaan sit‰ Ikuista, joka on ne luonut.

Siihen aikaan vallitsi Arabiassa er‰s alkujaan skyyttien maasta
per‰isin oleva hirve‰ tapa, joka bramiinien vaikutuksesta oli
pesiytynyt Intiaankin ja uhkasi vallata kaikki It‰maat. Kun aviomies
oli kuollut ja h‰nen rakas vaimonsa tahtoi p‰‰st‰ pyhimyksen arvoon,
niin h‰n julkisesti poltatti itsens‰ miehens‰ ruumiin kanssa.[29] T‰m‰
toimitus, jonka nimen‰ oli "leskenrovio", oli hyvin juhlallinen
tilaisuus: se heimo, jossa oli suurin luku itsens‰ polttaneita leski‰,
oli kaikkein arvokkain.

Nyt sattui er‰s Setokin heimoon kuuluva arabialainen kuolemaan, ja
h‰nen sangen hurskas leskens‰, nimelt‰ Almona, antoi julkisesti
kuuluttaa p‰iv‰n ja hetken, jolloin h‰n aikoi rumpujen p‰ristess‰ ja
torvien soidessa syˆksy‰ liekkeihin. Zadig osotti Setokille, kuinka tuo
kauhea tapa oli vastoin kaikkea j‰rke‰ ja ihmisyytt‰, kun sallittiin
joka p‰iv‰ polttaa nuoria leski‰, jotka voisivat lahjoittaa valtiolle
lapsia tai ainakin kasvattaa entisi‰‰n. Sanalla sanoen, h‰n koetti
saada Setokin k‰sitt‰m‰‰n, ett‰ noin raaka tapa oli, mik‰li
mahdollista, poistettava.

Setok vastasi:

"Jo enemm‰n kuin tuhat vuotta ovat vaimomme olleet oikeutettuja
poltattamaan itsens‰. Kukapa meist‰ siis tohtisi kumota lakia, jonka
aika on pyhitt‰nyt. Mik‰p‰ onkaan sen kunnioitettavampaa kuin ikivanha
tapa, vaikkapa v‰‰r‰kin?"

"J‰rki on kuitenkin vanhempi", vastasi Zadig. "Puhu asiasta heimosi
p‰‰llikˆlle, min‰ k‰yn sill'aikaa tuon nuoren lesken pakeilla."

H‰n esitytti itsens‰ leskelle, ja voitettuaan h‰nen suosionsa kehumalla
h‰nen kauneuttaan sek‰ valitettuaan h‰nelle, kuinka oli suuri vahinko
uhrata niin ihanat sulot liekeille, h‰n edelleen ylisti h‰nen
p‰‰tt‰v‰isyytt‰‰n ja rohkeuttaan.

"Te olette kai siis aivan suunnattomasti rakastanut miest‰nne?" sanoi
h‰n.

"Min‰kˆ? En v‰h‰‰k‰‰n", vastasi arabiatar. "H‰n oli raaka,
mustasukkainen ja siet‰m‰tˆn ihminen; kuitenkin olen lujasti p‰‰tt‰nyt
heitt‰yty‰ h‰nen roviolleen."

"Todellakin!" sanoi Zadig. "Lienee siis n‰ht‰v‰sti suloinen nautinto
tulla el‰v‰lt‰ poltetuksi?"

"Ah, jo pelkk‰ ajatus siit‰ saattaa vapisemaan", virkkoi nainen. "Mutta
muuta neuvoa ei ole. Olen n‰et hurskaan maineessa; kadottaisin varmasti
tuon maineen, ja koko maailma pilkkaisi minua, jollen poltattaisi
itse‰ni."

Saatuaan naisen tunnustamaan, ett‰ h‰n poltattaisi itsens‰ vain muiden
vuoksi ja pelk‰st‰ turhamaisuudesta, Zadig puhui h‰nelle pitk‰lti
siihen suuntaan, ett‰ h‰n j‰lleen alkoi hiukan rakastaa el‰m‰‰, viel‰p‰
onnistui her‰tt‰m‰‰n h‰ness‰ rahtusen myˆt‰tuntoa omaakin persoonaansa
kohtaan.

"Mit‰p‰ tekisitte", sanoi Zadig leskelle, "jollei turhamaisuus antaa
polttaa itsens‰ hallitsisi Teit‰?"

"Ab!" vastasi nainen. "Luulenpa melkein ett‰ pyyt‰isin Teit‰ naimaan
minut."

Astarten kuva t‰ytti yh‰ Zadigin sielun siin‰ m‰‰rin, ettei t‰m‰
avomielinen tunnustus voinut h‰nt‰ j‰rkytt‰‰. Sen sijaan h‰n heti l‰hti
heimon p‰‰llikkˆjen luo, kertoi heille kuulemansa ja neuvoi heit‰
laatimaan sellaisen lain, jonka mukaan nuori leski ei vast'edes saisi
poltattaa itse‰‰n, ennenkuin oli kokonaisen tunnin kahden kesken
puhellut nuoren miehen kanssa. Ja t‰m‰n j‰lkeen ei yksik‰‰n nainen
Arabiassa ole en‰‰ poltattanut itse‰‰n.

Zadigille yksin oltiin siis kiitollisuuden velassa siit‰, ett‰ h‰n
yhten‰ ainoana p‰iv‰n‰ oli h‰vitt‰nyt niin julman tavan, jota oli
jatkunut jo useita vuosisatoja. H‰n oli siis Arabian hyv‰ntekij‰.




XII

Illallinen


Setok ei en‰‰ voinut erota t‰st‰ miehest‰, joka oli t‰ynn‰ viisautta.
H‰n otti h‰net mukaansa Bassoran suurille markkinoille, miss‰ koko
asutun maailman suurimmat kauppamiehet tavallisesti kohtasivat
toisensa. Oli todella sangen lohdullista Zadigille n‰hd‰ niin paljon
eri seutujen ihmisi‰ kokoontuneina samaan paikkaan. H‰nest‰ tuntui kuin
koko ihmiskunta olisi ik‰‰nkuin suuri perhe, joka kokoontui Bassoraan.

Tulonsa j‰lkeisen‰ p‰iv‰n‰ h‰n aterioi samassa pˆyd‰ss‰, miss‰ istui
myˆs er‰s egyptil‰inen, muuan Ganges-seudun intialainen, er‰s
Kathaymaan asukas, er‰s kreikkalainen ja muuan kelttil‰inen ynn‰ useita
muita muukalaisia, jotka lukuisilla Arabian merelle tekemill‰‰n
matkoilla olivat siin‰ m‰‰rin oppineet arabiaa, ett‰ voivat ottaa osaa
keskusteluun.

Egyptil‰inen n‰ytti kovin vihastuneelta.

"Mik‰ inhoittava maa onkaan t‰m‰ Bassora!" sanoi h‰n. "Minulle
kielt‰ydyt‰‰n t‰‰ll‰ lainaamasta tuhannen unssia kultaa maailman
parasta vakuutta vastaan."

"Kuinka niin?" kysyi Setok. "Millaista vakuutta t‰‰ll‰ ei ole
hyv‰ksytty tuota summaa vastaan?"

"T‰tini ruumista", vastasi egyptil‰inen. "H‰n oli paras nainen koko
Egyptiss‰; h‰n seurasi minua kaikkialla; h‰n kuoli matkalla, ja min‰
tein h‰nest‰ mahdollisimman kauniin muumion, jota vastaan minun
maassani olisi lainattu minulle niin paljon kuin vain olisin
halunnut.[30] Onpa todella kummallista, ettei t‰‰ll‰ tahdota lainata
minulle edes tuhatta unssia kultaa niin varmaa panttia vastaan."

Ja vimmastuneena h‰n oli juuri tarttumaisillaan oivalliseen keitettyyn
kanaan, kun intialainen k‰vi h‰nen k‰teens‰ ja huudahti tuskallisesti:

"Ah! mit‰ aiottekaan tehd‰?"

"Syˆd‰ t‰m‰n kanan", vastasi muumiomies.

"J‰tt‰k‰‰ se tekem‰tt‰!" sanoi intialainen. "Voisihan sattua, ett‰
t‰tivainajanne sielu olisi siirtynyt t‰h‰n kanaan, ettek‰ te suinkaan
tahdo antautua siihen vaaraan ett‰ sˆisitte t‰tinne.[31] Kanojen
keitt‰minen on luonnon julkeaa herjaamista."

"Mit‰ te sotkette t‰h‰n luontoa ja kanojanne?" kivahti kiukkuinen
egyptil‰inen. "Meh‰n palvomme h‰rk‰‰ ja kuitenkin me syˆmme
h‰r‰nlihaa".[32]

"Tekˆ palvotte h‰rk‰‰? Onko se mahdollista?" kysyi Gangeksen mies.

"Ei mik‰‰n ole sen mahdollisempaa", vastasi toinen. "Jo
satakolmekymment‰viisi tuhatta vuotta me olemme tehneet niin, eik‰
kukaan meist‰ ole v‰itt‰nyt sit‰ vastaan."

"Vai satakolmekymment‰viisi tuhatta vuotta!" ihmetteli intialainen.
"Lasku tuntuu hieman liioitetulta. Vastahan Intiakin on ollut asuttuna
kahdeksankymment‰ tuhatta vuotta, ja me kuitenkin varmasti olemme
teid‰n esi-isi‰nne. Ja Brahma[33] on kielt‰nyt meit‰ syˆm‰st‰
h‰r‰nlihaa jo ennenkuin teid‰n p‰‰h‰nne pisti asettaa h‰r‰t alttarille
ja paistinvartaaseen."

"Tuo teid‰n Brahmanne on todella miellytt‰v‰ el‰in meid‰n
Apis-h‰rk‰‰mme verrattuna", sanoi egyptil‰inen. "Mit‰ yht‰ suurta on
siis teid‰n Brahmanne saanut aikaan?"

"H‰n se on opettanut ihmiset lukemaan ja kirjoittamaan, ja h‰nelle on
koko maailma kiitollisuudenvelassa shakkipelist‰", vastasi bramiini.

"Te erehdytte", sanoi er‰s kaldealainen, joka istui h‰nen vieress‰‰n.
"Ainoastaan Oannes-kala on suorittanut niin suuria hyvi‰tˆit‰, ja
siksip‰ tuleekin osottaa kunnioitusta yksin h‰nelle. Jokainen voi sanoa
teille, ett‰ se oli jumalallinen olento, jolla oli kultainen pyrstˆ ja
kaunis ihmisp‰‰, ja ett‰ se joka p‰iv‰ nousi vedest‰ maalle
saarnatakseen kolme tuntia kerrallaan. H‰nell‰ oli useita poikia,
joista kaikista tuli kuninkaita, kuten jokainen tiet‰‰. Minulla on
muassani h‰nen kuvansa, ja min‰ kunnioitan sit‰ kuten tulee ja
sopii.[34] H‰r‰nlihaa saa kukin syˆd‰ niin paljon kuin haluttaa, mutta
on varmasti mit‰ suurinta jumalattomuutta keitt‰‰ ruuaksi kaloja.
Muutoinkin te molemmat olette liian ep‰jaloa ja liian nuorta
alkujuurta, voidaksenne ollenkaan ruveta kanssani kiistelem‰‰n. Egyptin
kansa on vain satakolmekymment‰viisi tuhatta vuotta vanha ja
intialaiset kerskuvat vain kahdeksastakymmenest‰ tuhannesta vuodesta,
kun sen sijaan meid‰n ajanlaskumme ulottuu nelj‰tuhatta vuosisataa
taaksep‰in. Uskokaa minua, luopukaa hulluluksistanne, ja min‰ annan
jokaiselle teist‰ kauniin Oannes-kalan kuvan."

Nyt puuttui puheeseen Kambalun mies ja sanoi:

"Min‰ kunnioitan suuresti egyptil‰isi‰, kaldealaisia, kreikkalaisia,
kelttil‰isi‰, Brahmaa, Apis-h‰rk‰‰ ja kaunista Oannes-kalaa. Kenties
sittenkin Li eli Tien,[35] miten h‰nt‰ nyt kutsuttaneenkaan, vastaa
hyvin teid‰n h‰rki‰nne ja kalojanne. Min‰ en puhu mit‰‰n maastani, joka
on yht‰ suuri kuin Egypti, Kaldea ja Intia yhteens‰. Samoin en kiistele
vanhuudestamme, koska on aivan kylliksi, ett‰ on onnellinen, eik‰
merkitse juuri mit‰‰n se, ett‰ on ikivanhaa juurta. Mutta jos on
kysymys ajanlaskusta, niin voin v‰itt‰‰, ett‰ koko Aasia k‰ytt‰‰ meid‰n
ajanlaskuamme ja ett‰ meill‰ oli sangen hyvi‰ almanakkoja jo aikoja
ennen, kuin Kaldeassa viel‰ tunnettiinkaan luvunlaskua."

"Te kaikki, niin monta kuin teit‰ onkin, olette perin tiet‰m‰ttˆmi‰",
huudahti kreikkalainen. "Ettekˆ te siis tied‰, ett‰ kaaos on kaiken
alku ja ett‰ vain muoto ja aine yhdess‰ ovat antaneet maailmalle sen
nykyisen tilan?"

Kreikkalainen puhui pitk‰lti, kunnes h‰net vihdoin keskeytti
kelttil‰inen, joka muiden kinastellessa oli juonut runsaasti ja nyt
luuli itsens‰ viisaammaksi kuin kaikki muut yhteens‰. Kiroten h‰n
vakuutti, ett‰ vain Teutath ja tammi-misteli olivat mainitsemisen
arvoisia; ett‰ h‰nell‰ aina oli misteli‰ taskussaan; ett‰ h‰nen
esi-is‰ns‰ skyyttalaiset olivat ainoat kelpo miehet, joita koskaan oli
ollut maailmassa; ett‰ he tosin joskus olivat syˆneet ihmisi‰, mutta
ett‰ se ei suinkaan est‰nyt pit‰m‰st‰ h‰nen kansaansa mit‰ suurimmassa
arvossa; ja ett‰ h‰n loppujen lopuksi, jos joku rohkenisi puhua pahaa
Teutathista, opettaisi t‰lle ihmistapoja.

Riita alkoi k‰yd‰ kiivaaksi, ja Setok pelk‰si jo hetke‰, jolloin
pˆyd‰ss‰ veri vuotaisi. Silloin nousi vihdoin Zadig, joka koko
kiistelyn ajan oli pysynyt ‰‰neti. H‰n k‰‰ntyi ensiksi kelttil‰iseen,
joka n‰ytti raivoisimmalta. H‰n myˆnsi h‰nen olleen oikeassa ja pyysi
h‰nelt‰ tammi-misteli‰. H‰n kehui kreikkalaisen kaunopuheisuutta ja
tyynnytti siten v‰hitellen kaikki kiihtyneet mielet. Kathayn miehelle
h‰nen tarvitsi v‰himmin puhua, koska t‰m‰ oli ollut j‰rkevin koko
joukosta. Lopuksi h‰n lausui heille:

"Hyv‰t yst‰v‰t! Te ryhdyitte riitelem‰‰n aivan turhasta, sill‰
oikeastaan te kaikki olette samaa mielt‰."

T‰m‰ v‰ite sai aikaan kovan h‰lin‰n.

"Eikˆ ole totta", sanoi h‰n kelttil‰iselle, "ett‰ te ette palvo t‰t‰
misteli‰, vaan h‰nt‰, joka on tehnyt sek‰ mistelin ett‰ tammen?"

"Niinp‰ kyll‰kin", vastasi kelttil‰inen.

"Ja te, herra egyptil‰inen, kunnioitatte n‰ht‰v‰sti er‰‰n erityisen
h‰r‰n hahmossa sit‰, joka on antanut teille h‰r‰t?"

"Se on totta", myˆnsi egyptil‰inen.

"Oannes-kala", jatkoi h‰n edelleen, "on varmaan v‰hemm‰n arvoinen kuin
se, joka on tehnyt meret ja kalat."

"Aivan niin", sanoi kaldealainen.

"Intialainen ja Kathayn mies", lis‰si Zadig, "tunnustavat kuten tekin
korkeimman alkuperusteen. Tosin en ole oikein t‰ydellisesti ymm‰rt‰nyt
niit‰ ihmetelt‰vi‰ asioita, joita kreikkalainen esitti, mutta olen
kuitenkin varma siit‰, ett‰ h‰nkin tunnustaa korkeimman olennon, josta
muoto ja aine ovat riippuvaisia."

Kreikkalainen, jota muut ihmetteliv‰t, sanoi, ett‰ Zadig oli sangen
hyvin tajunnut h‰nen ajatuksensa.

"Te olette siis kaikki samaa mielt‰", toisti Zadig, "eik‰ siis ole
olemassa mit‰‰n riidan aihetta."

Kaikki syleiliv‰t h‰nt‰.

Myyty‰‰n kalliista hinnasta tavaransa Setok palasi Zadigin kanssa oman
heimonsa luo. Perille saavuttuaan sai Zadig tiet‰‰, ett‰ h‰net oli
h‰nen poissa ollessaan haastettu oikeuteen ja tuomittu poltettavaksi
hiljaisella tulella.




XIII

Kohtaus


Zadigin ollessa Bassoran-matkalla olivat t‰htien papit p‰‰tt‰neet
rangaista h‰nt‰. Niiden nuorten leskien jalokivet ja korut, jotka he
olivat l‰hett‰neet roviolle, kuuluivat n‰et oikeuden mukaan heille; kun
he nyt antoivat polttaa Zadigin, oli se heist‰ lievin rangaistus siit‰
kepposesta, jonka h‰n oli heille tehnyt. He syyttiv‰t siis Zadigia,
ett‰ h‰n oli lausunut harhaoppisia mielipiteit‰ taivaallisesta
sotajoukosta. He todistivat h‰nt‰ vastaan ja vannoivat kuulleensa h‰nen
sanoneen, etteiv‰t t‰hdet vaivu mereen. T‰m‰ hirve‰ herjaus kauhistutti
tuomareita; he olivat v‰h‰ll‰ rev‰ist‰ vaatteensa kuullessaan nuo
jumalattomat sanat; ja varmaan he olisivatkin sen tehneet, jos Zadig
olisi kyennyt ne korvaamaan. Nyt he kuitenkin rajussa tuskassaan
tyytyiv‰t tuomitsemaan h‰net hiljaisella tulella poltettavaksi. Turhaan
pani Setok ep‰toivoisena liikkeelle kaiken vaikutusvaltansa
pelastaakseen yst‰v‰ns‰. H‰nen t‰ytyi piankin tukkia suunsa.

Tuo nuori leski Almona, joka j‰lleen oh kovasti mieltynyt el‰m‰‰n ja
joka siit‰ oli kiitollisuuden velassa Zadigille, p‰‰tti pelastaa h‰net
roviolta, jonka v‰‰rink‰ytˆn Zadig oli h‰nelle paljastanut. H‰n hautoi
suunnitelmansa valmiiksi p‰‰ss‰‰n, puhumatta siit‰ kenellek‰‰n. Zadigin
surmaamisen tuli tapahtua seuraavana p‰iv‰n‰. H‰nell‰ oli ainoastaan yˆ
k‰ytett‰viss‰‰n h‰nen pelastamisekseen. Tyˆns‰ h‰n, kuten ainakin
armelias ja viisas nainen, suoritti n‰in:

H‰n parfymoi itsens‰ hajuvesill‰ ja lis‰si kauneuttansa mit‰
rikkaimmalla ja vieh‰tt‰vimm‰ll‰ koristelulla sek‰ l‰hti sitten
pyyt‰m‰‰n t‰htien ylipapilta salaista puheillep‰‰sy‰. Jouduttuaan
kahden kesken tuon kunnianarvoisan vanhuksen kanssa h‰n puhui t‰lle
seuraavasti:

"Suuren Karhun vanhin poika, H‰r‰n veli, suuren Koiran serkku (ne
olivat t‰m‰n ylipapin arvonimi‰), min‰ saavun luoksesi tunnustamaan
sinulle ep‰ilykseni. Pelk‰‰n kovasti tehneeni suunnattoman synnin, kun
en ole polttanut itse‰ni rakkaan mieheni roviolla. Mit‰p‰ todellakaan
minulla oli s‰ilytett‰v‰‰? Vain katoavainen liha, joka muutenkin on jo
kovin kuihtunut."

N‰in sanoen h‰n paljasti pitkist‰, silkkisist‰ hihoistaan alastomat
k‰sivartensa, joiden muoto oli ihmetelt‰v‰n kaunis ja valkeus vallan
h‰ik‰isev‰.

"N‰eth‰n itsekin", h‰n sanoi, "kuinka v‰h‰n t‰m‰ merkitsee."

Ylipappi tunsi syd‰mess‰‰n sen merkitsev‰n sangen paljon; h‰nen
silm‰ns‰ sanoivat sen ja h‰nen suunsa sen vahvisti. H‰n vannoi, ettei
h‰n koko el‰m‰ss‰‰n milloinkaan ollut n‰hnyt niin ihania k‰sivarsia.

"Ah!" sanoi leski. "Kenties k‰sivarteni eiv‰t todellakaan ole niin
kehnot kuin muu ruumiini. Myˆnt‰net sent‰‰n, ett‰ kaulani ja rintani
eiv‰t ansaitse mit‰‰n huomiota."

Nyt h‰n paljasti hurmaavimman poven, mit‰ luonto oli milloinkaan
muovaillut. Ruusunnuppu norsunluisessa omenassa olisi sen rinnalla
n‰ytt‰nyt vain matarankukalta puksipuussa, ja vastapestyt karitsat
olisivat siihen verraten n‰ytt‰neet keltaisen ruskeilta. T‰m‰ povi, nuo
suuret mustat silm‰t, jotka hiutuen s‰teiliv‰t hell‰n tulen lempe‰‰
paloa, h‰nen poskensa, joilla mit‰ kaunein purppura karkeloi mit‰
puhtaimman maidonvalkeuden kera, h‰nen nen‰ns‰, joka ei ollut
Libanonvuoren tornin kaltainen,[36] h‰nen huulensa, jotka olivat kuin
kaksi korallirivi‰, piilottaen taakseen Arabian meren ihanimmat helmet,
kaikki n‰m‰ sulot yhdess‰ saattoivat vanhuksen luulemaan olevansa viel‰
kaksikymmenvuotias. Niinp‰ h‰n sopertelikin suustaan hell‰n
lemmentunnustuksen. Silloin Almona, n‰hty‰‰n h‰nen hurmauksensa, pyysi
h‰nelt‰ armoa Zadigille.

"Ah, ihana kaunokainen!" sanoi ukko, "jospa min‰ suostuisinkin armon
antoon, niin ei hyv‰syd‰misyydest‰ni olisi mit‰‰n hyˆty‰, sill‰
armahdukseen tarvitaan lis‰ksi kolmen muun virkatoverini
allekirjoitus."

"Kirjoita nyt vain alle!" sanoi Almona.

"Mielihyv‰ll‰", virkkoi pappi, "mutta sill‰ ehdolla ett‰ sinun suosiosi
on oleva myˆntymykseni palkinto."

"Sin‰ osoitat minulle liiaksi kunniaa", sanoi Almona. "Suvaitse vain
vaivautua luokseni huoneeseeni heti auringon laskettua ja loistavan
Sheat-t‰hden[37] noustua n‰kˆpiiriin; silloin tapaat minut ruusun
v‰riselt‰ sohvaltani ja voit parhaasi mukaan huvitella orjattaresi
kanssa."

Allekirjoitus k‰dess‰‰n h‰n l‰hti tiehens‰, j‰tt‰en vanhuksen sinne
hekumoimaan lemmenhaaveissaan ja ep‰ilem‰‰n voimiaan. Ukko k‰ytti lopun
p‰iv‰st‰ kylpemiseen; h‰n joi Ceylonin kanelilla ja Tidorin sek‰
Ternaten kalleilla mausteilla sekoitettua juomaa, odottaen
k‰rsim‰ttˆm‰n‰ Sheat-t‰hden nousua.

Sill‰ v‰lin kaunis Almona meni tapaamaan toista pappia. T‰m‰kin
vakuutti, ett‰ aurinko, kuu ja kaikki taivaan valot olivat vain
virvatulia h‰nen sulojensa rinnalla. Almona pyysi h‰nelt‰ samaa armoa
ja pappi vaati siit‰ saman palkinnon. H‰n oli suostuvinaan ja m‰‰r‰si
kohtauksen toisen papin kanssa tapahtuvaksi Algenib-t‰hden[38] nousun
aikana. Sielt‰ h‰n meni kolmannen ja nelj‰nnen papin luo, saaden
jokaiselta allekirjoituksen ja suoden heille kullekin lemmenkohtauksen
eri t‰htien nousun aikana.

Sitten h‰n kutsutti luokseen tuomarit muka er‰‰n t‰rke‰n asian
johdosta. N‰m‰ saapuivatkin. H‰n n‰ytti heille nuo nelj‰
allekirjoitusta ja ilmoitti heille, mist‰ hinnasta papit olivat
myˆnt‰neet armahduksen Zadigille. Kukin heist‰ saapui m‰‰r‰ajalla;
jokainen h‰mm‰styi kovasti tavatessaan siell‰ virkaveljens‰ ja lis‰ksi
viel‰ tuomarit, jotka nyt n‰kiv‰t heid‰n h‰pe‰ns‰.

Zadig pelastui, ja Setok hurmautui siin‰ m‰‰rin Almonan neuvokkuudesta,
ett‰ otti h‰net vaimokseen.




XIV

Tanssi


Setokin oli liikeasiainsa vuoksi teht‰v‰ matka Serendibin[39] saarelle,
mutta avioliittonsa ensimm‰isen‰ kuukautena, joka, kuten tunnettua, on
kuherruskuukausi, h‰n ei tietysti voinut j‰tt‰‰ vaimoaan eik‰ edes
uskoakaan voivansa h‰nt‰ milloinkaan j‰tt‰‰. Niinp‰ h‰n pyysikin
Zadig-yst‰v‰‰ns‰ tekem‰‰n puolestaan mainitun matkan.

"Ah!" sanoi Zadig. "T‰ytyykˆ minun siis yh‰ laajentaa kauniin Astarten
ja minun v‰list‰ni matkaa? Mutta minun on palveltava hyv‰ntekijˆit‰ni."

H‰n sanoi niin, itki ja l‰hti taipaleelle.

H‰n ei ollut viel‰ kauan ehtinyt olla Serendibin saarella, kun h‰nt‰ jo
alettiin pit‰‰ erinomaisena ihmisen‰. H‰nest‰ tuli pian ratkaisija
kaikissa kauppiasten v‰lisiss‰ riidoissa, viisasten yst‰v‰ ja niiden
muutamien neuvonantaja, jotka neuvoista v‰littiv‰t. Kuningaskin tahtoi
n‰hd‰ ja kuulla h‰nt‰. Pian h‰n oppikin tuntemaan Zadigin arvon; h‰n
luotti suuresti h‰nen viisauteensa ja teki h‰net yst‰v‰kseen. Kuninkaan
yst‰vyys ja kunnioitus panivat Zadigin vapisemaan; joka hetki h‰n oli
tietoinen siit‰ onnettomuudesta, jonka Moabdarin hyvyys oli h‰nelle
aiheuttanut. "Min‰ miellyt‰n kuninkaita", sanoi h‰n; "eikˆ se olekin
minun tuhoni?" -- Kuitenkaan h‰n ei voimit vet‰yty‰ hallitsijan
suosionosotuksia pakoon; on n‰et myˆnnett‰v‰, ett‰ Nabussan, Serendibin
kuningas, Nabassunin pojan ja Sanbusnan pojanpojan Nussanabin poika,
oli Aasian parhaita ruhtinaita, josta sen, joka kerrankin puheli h‰nen
kanssaan, t‰ytyi pakostakin ruveta pit‰m‰‰n.

T‰m‰ hyv‰ ruhtinas oli alituisen kehumisen, petoksen ja varastelun
esineen‰. H‰nen aarteitaan ryˆstettiin ehtimiseen. Serendibin saaren
ylimm‰inen veronkantaja antoi siin‰ aina hyv‰n esimerkin, jota sitten
muut uskollisesti noudattivat. Kuningas kyll‰ tiesi sen, h‰n oli jo
usein vaihtanut rahastonhoitajaa, mutta viel‰k‰‰n ei h‰nen ollut
onnistunut poistaa tuota juurtunutta tapaa, jonka mukaan kuninkaan
tulot jaettiin kahteen erisuureen osaan, joista pienempi tuli
kuninkaalle ja suurempi rahastonhoitajille.

Kuningas Nabussan uskoi huolensa viisaalle Zadigille. H‰n virkkoi:

"Etkˆh‰n sin‰, joka osaat niin kauniita asioita, tiet‰isi jotakin
keinoa lˆyt‰‰kseni sellaisen rahastonhoitajan, joka ei varastaisi
minulta?"

"Kyll‰ kai", vastasi Zadig; "mutta tied‰n pett‰m‰ttˆm‰n keinon hankkia
teille sellaisen miehen, jolla on puhtaat k‰det."

Ihastuneena syleili kuningas h‰nt‰ ja kysyi, miten h‰nen oli
menetelt‰v‰.

"Teid‰n tulee vain", sanoi Zadig, "antaa kaikkien avonaiseen
rahastonhoitajan virkaan pyrkij‰in tanssia, ja se heist‰, joka tanssii
kepeimmin, on varmasti myˆs rehellisinkin mies."

"Sin‰ lasket leikki‰", sanoi kuningas. "Sep‰ olisi omituinen tapa
valita itselleen rahastonhoitajia. Kuinka! Sin‰ siis v‰it‰t, ett‰ se,
joka parhaiten tekee ilmahyppyj‰, on myˆs rehellisin ja taitavin
rahastonhoitaja."

"Min‰ en tahdo v‰itt‰‰, ett‰ h‰n on taitavin", vastasi Zadig, "mutta
sen voin kyll‰ vakuuttaa, ett‰ h‰n ehdottomasti on rehellisin heist‰."

Zadig puhui niin vakuuttavasti, ett‰ kuningas luuli h‰nell‰ olevan
jonkin salaisen taikakeinon erottaa oikeat rahastonhoitajat v‰‰rist‰.

"Min‰ en rakasta taikatemppuja", sanoi Zadig. "Taikurit ja noitakirjat
ovat minulle aina olleet vastenmielisi‰. Jos Teid‰n Majesteettinne
sallii minun panna toimeen ehdottamani kokeen, niin tulette pian
vakuuttuneeksi siit‰, ett‰ salaisuuteni on maailman helpoin ja
yksinkertaisin asia."

Serendibin kuningas Nabussan ‰llistyi viel‰ enemm‰n kuullessaan, ett‰
salaisuus oli yksinkertainen, kuin jos se olisi luuloteltu h‰nelle
ihmeeksi.

"No hyv‰", sanoi h‰n, "menettele kuten parhaaksi katsot."

"Sallikaa minun vain toimia", sanoi Zadig. "Te voitatte t‰st‰ kokeesta
enemm‰n kuin luulettekaan."

Viel‰ samana p‰iv‰n‰ h‰n kuulututti kuninkaan nimess‰, ett‰ kaikkien
niiden, jotka halusivat hakea h‰nen armollisimman majesteettinsa,
Nussanabin pojan Nabussanin yliveronkantajan virkaa, oli krokodiilikuun
ensimm‰isen‰ p‰iv‰n‰ kepeiss‰ silkkipukimissa saavuttava kuninkaan
etuhuoneeseen. Hakijoita ilmoittautui 64 kappaletta. L‰heiseen saliin
oli asetettu soittoniekkoja; kaikki oli valmista tanssiaisia varten.
Mutta mainitun salin ovi oli kiinni, ja sinne p‰‰st‰kseen t‰ytyi kulkea
kapean ja jotenkin pime‰n k‰yt‰v‰n kautta. Ovenvartija kuljetti
viranhakijat, yhden er‰lt‰‰n, t‰m‰n k‰yt‰v‰n kautta, jonne kukin
j‰tettiin muutamiksi minuuteiksi yksin‰‰n. Kuningas, joka tunsi asian,
oli asettanut t‰h‰n k‰yt‰v‰‰n esille kaikki aarteensa.

Kun kaikki viranhakijat olivat kokoontuneet saliin, niin kuningas k‰ski
heid‰t tanssimaan. Tuskin koskaan on tanssittu raskaammin ja
kˆmpelˆmmin; kaikilla oli p‰‰ riipuksissa, selk‰ kˆykyss‰ ja k‰det
kylkiin puristettuina. "Millaisia lurjuksia!" sanoi Zadig itsekseen.

Yksi ainoa tanssi kepe‰sti, pystyp‰in, varmoin katsein, ojennetuin
k‰sivarsin, ruumis suorana ja polvet vakavina.

"Kas siin‰ rehellinen ja kelpo mies!" sanoi Zadig.

Kuningas syleili tuota oivaa tanssijaa, ja nimitti h‰net
rahastonhoitajakseen. Kaikkia muita sen sijaan rangaistiin ja
sakotettiin sen mukaan kuin olivat ansainneetkin. Jokainen heist‰ oli
n‰et k‰yt‰v‰ss‰ viipyess‰‰n t‰ytt‰nyt taskunsa niin ett‰ tuskin kykeni
k‰velem‰‰n. Kuningasta suretti kovasti sellainen ihmisluonnon heikkous,
ett‰ nelj‰st‰seitsem‰tt‰ tanssijasta kolmeseitsem‰tt‰ oli konnia.
Pime‰‰ k‰yt‰v‰‰ ruvettiin sen j‰lkeen nimitt‰m‰‰n "Kiusauksen tieksi."

Persiassa nuo kolmeseitsem‰tt‰ herraa olisi seiv‰stetty; muissa maissa
olisi perustettu erityinen tuomioistuin, joka kuluihinsa olisi niellyt
koko tuon varastetun summan kolminkertaisesti, tuottamatta penni‰k‰‰n
hallitsijan aarrekammioon; jossakin toisessa maassa taas he olisivat
selviytyneet jutusta vapaina, viel‰p‰ syˆsseet tuon kepe‰jalkaisen
tanssijan ep‰suosioonkin; Serendibiss‰ heid‰t tuomittiin vain maksamaan
sakkoa valtiorahastoon, sill‰ Nabussan oli sangen lempe‰ ruhtinas.

H‰n oli myˆs hyvin kiitollinen: h‰n lahjoitti Zadigille suuremman
raham‰‰r‰n kuin mik‰‰n rahastonhoitaja milloinkaan oli varastanut
kuninkaalta, is‰nn‰lt‰‰n. Zadig k‰ytti sit‰ toimittaakseen pikal‰hetin
menem‰‰n Babyloniin hankkimaan tietoja kuningatar Astarten kohtalosta.
H‰nen ‰‰nens‰ v‰risi, kun h‰n antoi t‰m‰n k‰skyn, h‰nen verens‰
tulvehti syd‰meen, h‰nen silm‰ns‰ pimeniv‰t, h‰nen sielunsa oli
j‰tt‰m‰isill‰‰n h‰net. Pikal‰hetti l‰hti matkalle; Zadig n‰ki h‰nen
astuvan laivaan ja palasi j‰lleen kuninkaan luo, n‰kem‰tt‰ ket‰‰n,
luullen olevansa omassa huoneessaan ja puhuen itsekseen rakkaudesta.

"Ah! rakkaus", sanoi kuningas. "Juuri siit‰ t‰ss‰ onkin kysymys. Sin‰
olet hyvin arvannut minun huoleni. Kyll‰p‰ sin‰ olet mainio mies!
Toivonkin sinun avullasi oppivani tuntemaan sellaisen naisen, joka
kest‰‰ kokeet, samoinkuin olet opettanut minut lˆyt‰m‰‰n rehellisen
rahastonhoitajan."

Zadig, joka sill‰ v‰lin oli tullut tajuihinsa, lupasi avustaa h‰nt‰
myˆs lemmenasioissa samoinkuin rahaseikoissa, vaikkapa juttu n‰yttikin
h‰nest‰ paljon mutkallisemmalta.




XV

Siniset silm‰t


"Minun ruumiini ja syd‰meni..." alkoi kuningas puhua Zadigille.

N‰m‰ sanat kuullessaan babylonilainen ei voinut olla keskeytt‰m‰tt‰
h‰nen majesteettiaan.

"Kuinka olenkaan Teille kiitollinen", sanoi h‰n, "ettette sanonut
'henki ja syd‰n'! Babylonissa n‰et keskustelu k‰y vain n‰ill‰ sanoilla;
kaikki kirjat siell‰ puhuvat vain syd‰mest‰ ja hengest‰, eik‰ niiden
tekijˆill‰ ole niist‰ kumpaakaan. Mutta suvaitkaa jatkaa, jalo herra!"

Nabussan jatkoi:

"Minun ruumiini ja syd‰meni ovat m‰‰r‰tyt rakastamaan. Ensinmainitulla
n‰ist‰ mahdeista on kyll‰ tilaisuutta saada tyydytyst‰: minulla on
t‰‰ll‰ tarjona sata naista, kaikki kauniita, miellytt‰vi‰, kohteliaita,
jopa hekumallisiakin tai ainakin sellaista minulle teeskennellen.
Syd‰meni sen sijaan ei ole l‰hesk‰‰n yht‰ onnellinen; olen liiankin
hyvin huomannut, ett‰ hyv‰ilyt tarkoittavat vain Serendibin kuningasta,
kun sen sijaan Nabussanista v‰litet‰‰n sangen v‰h‰n. Tosin en tahdo
v‰itt‰‰ vaimojani uskottomiksi, mutta haluaisin lˆyt‰‰ sellaisen
sielun, joka kokonaan kuuluisi minulle. Sellaisesta aarteesta antaisin
mielell‰ni nuo sata kaunotarta, joiden sulot ovat vallassani. Koetappa
nyt sin‰ noiden sadan sulttaanittaren joukosta etsi‰ yksi, jonka
rakkaudesta voisin olla varma."

Zadig vastasi h‰nelle samaan tapaan kuin oli tehnyt rahastonhoitajaa
valittaessa:

"Herra, j‰tt‰k‰‰ asia haltuuni, mutta sallikaa minun viel‰ kerran
k‰ytt‰‰ apunani niit‰ aarteita, jotka Te asetitte Kiusauksen k‰yt‰v‰‰n.
Min‰ teen niist‰ Teille kyll‰ tilin ettek‰ Te kadota siin‰ mit‰‰n."

Kuningas antoi Zadigille t‰ydet valtuudet. T‰m‰ valitsi Serendibist‰
kolmenelj‰tt‰ pient‰ kyttyr‰selk‰‰, jotka olivat mahdollisimman rumia,
samoin kolmenelj‰tt‰ mit‰ kauneinta hovipoikaa ja lopuksi kolmenelj‰tt‰
mit‰ kaunopuheisinta ja v‰kevint‰ Buddhan pappia. H‰n antoi kaikille
vapaan p‰‰syn sulttaanittarien huoneisiin. Jokainen pieni kyttyr‰selk‰
sai tarjota heille nelj‰tuhatta kultarahaa, ja jo ensimm‰isen‰ p‰iv‰n‰
kaikki kyttyr‰sel‰t lˆysiv‰t omansa. Hovipojat, joilla ei ollut
tarjottavana muuta kuin itsens‰, voivat kerskata menestyksest‰‰n vasta
kahden tai kolmen p‰iv‰n per‰st‰. Papeilla oli viel‰ enemm‰n vaivaa,
mutta vihdoin kolmenelj‰tt‰ hurskasta sielua suostui heihinkin.

Kuningas katseli ikkunaverhojen takaa, mist‰ voi n‰hd‰ kaikkiin
kammioihin, kaikkia n‰it‰ kokeita ja ihmetteli suuresti: h‰nen sadasta
vaimostaan oli yhdeks‰nkymment‰ yhdeks‰n h‰nen n‰kyviss‰‰n langennut
viettelykseen. J‰ljell‰ oli vain yksi ainoa, vallan nuori ja kokematon,
jota hallitsija ei viel‰ ollut edes koskenutkaan. H‰nt‰ annettiin
yhden, kahden jopa kolmenkin kyttyr‰sel‰n viekoitella ja luvata h‰nelle
aina kahteenkymmeneen tuhanteen kultarahaan saakka. H‰n pysyi
j‰rk‰ht‰m‰ttˆm‰n‰ eik‰ voinut pid‰tty‰ nauramasta kyttyr‰selk‰isille,
jotka luulivat rahansa tekev‰n heid‰t kauniimmiksi. H‰nt‰ houkuteltiin
kahden kauneimman hovipojan avulla, mutta h‰n sanoi, ett‰ kuningas oli
h‰nest‰ viel‰kin kauniimpi. Lopuksi l‰hetettiin h‰nen kimppuunsa
kaikista kaunopuheisin pappi ja sen j‰lkeen kaikista pelottomin, mutta
h‰n arvioi edellisen lˆrpˆttelijaksi eik‰ viattomuudessaan voinut
aavistaakaan j‰lkimm‰isen ansioita.

"Syd‰mest‰ kaikki riippuu", sanoi h‰n. "Minua ei voi koskaan vietell‰
enemm‰n kyttyr‰sel‰n kulta kuin nuorukaisen sulous tai papin
houkutukset, sill‰ min‰ rakastan yksist‰‰n Nabussania, Nussanabin
poikaa, ja odotan vain h‰nen vastarakkauttaan."

Kuningas oli pakahtua riemusta, h‰mm‰styksest‰ ja hellyydest‰. H‰n otti
kaiken sen rahan, jonka avulla kyttyr‰sel‰t olivat voittaneet, ja
lahjoitti sen kauniille Falidelle; se oli tuon nuoren neidon nimi. H‰n
antoi h‰nelle syd‰mens‰kin, jonka Falide myˆs hyvin ansaitsi; sill‰
milloinkaan ei nuoruuden kukoistus ole ollut loistavampi, milloinkaan
eiv‰t kauneuden sulot ole olleet hurmaavampia. Historiallinen totuus
pakottaa meid‰t tosin myˆnt‰m‰‰n, ett‰ h‰nen kumarruksensa oli hieman
kˆmpelˆ; mutta sen sijaan h‰n tanssi kuin keijukainen, lauloi kuin
seireeni ja puheli kuin sulotar. H‰n oli oikea lahjakkuuden ja hyveiden
perikuva.

Rakastunut Nabussan jumaloi h‰nt‰. Ik‰v‰ kyll‰ h‰nell‰ oli siniset
silm‰t, mik‰ oli syyn‰ mit‰ suurimpaan onnettomuuteen. Oli n‰et
olemassa er‰s vanha laki, joka kielsi kuninkaita rakastamasta sellaisia
naisia, joita kreikkalaiset myˆhemmin kutsuivat nimell‰ "boopides."
Pappien p‰‰mies oli yli viisituhatta vuotta sitten saanut aikaan t‰m‰n
lain. Voittaakseen omakseen Serendibin ensimm‰isen kuninkaan lemmityn
tuo ensimm‰inen ylipappi oli liitt‰nyt sinisten silmien hylk‰ystuomion
olennaisena osana valtakunnan perustuslakeihin. Kaikki valtakunnan
s‰‰dyt alkoivat tehd‰ asiasta Nabussanille vakavia huomautuksia.
V‰itettiin aivan julkisesti, ett‰ valtakunnan viimeiset p‰iv‰t olivat
tulleet, ett‰ h‰pe‰m‰ttˆmyys oli noussut huippuunsa ja koko luontoa
uhkasi kauhea tapahtuma; sanalla sanoen, ett‰ Nabussan, Nussanabin
poika, rakasti kahta suurta sinist‰ silm‰‰. Kyttyr‰sel‰t,
rahastomiehet, papit ja ruskeasilm‰iset t‰yttiv‰t koko kuningaskunnan
valituksillaan.

Serendibin pohjoisosassa asuvat villit kansat k‰yttiv‰t t‰t‰ yleist‰
tyytym‰ttˆmyytt‰ hyv‰kseen. He tekiv‰t hyˆkk‰yksen hyv‰n Nabussanin
maahan. T‰m‰ vaati apurahoja alamaisiltaan. Papit, joiden hallussa oli
toinen puoli valtion tulol‰hteit‰, tyytyiv‰t kohottamaan k‰tens‰
taivasta kohti, mutta kielt‰ytyiv‰t pist‰m‰st‰ niit‰ raha-arkkuihinsa
kuninkaan auttamiseksi. He s‰velsiv‰t kauniita rukouksia, mutta
j‰ttiv‰t valtion raakalaisten saaliiksi.

"Oi rakas Zadig! voitko pelastaa minut t‰st‰ hirve‰st‰ h‰d‰st‰?"
huudahti Nabussan tuskissaan.

"Sangen mielell‰ni", vastasi Zadig. "Te tulette saamaan papeilta niin
paljon rahaa kuin ikin‰ haluatte. J‰tt‰k‰‰ vain heid‰n maatiluksensa ja
linnansa alttiiksi ja puolustakaa ainoastaan omianne."

Nabussan seurasi neuvoa, ja pianpa tulivatkin papit heitt‰ytym‰‰n h‰nen
jalkoihinsa ja anomaan h‰nen apuansa. Kuningas vastasi heille kauniilla
soittokappaleella, jonka tekstiss‰ rukoiltiin taivasta varjelemaan
heid‰n maatiluksiaan. Nyt vihdoinkin antoivat papit rahoja, ja niinp‰
voikin kuningas lopettaa sodan onnellisesti.

Zadig taas oli viisailla ja onnellisilla neuvoillaan ja suurenmoisilla
palveluksillaan saanut valtion mahtavimmat miehet leppym‰ttˆmiksi
vihollisikseen. Papit ja ruskeasilm‰iset vannoivat h‰nelle tuhoa; yht‰
v‰h‰n s‰‰liv‰t h‰nt‰ rahamiehet ja kyttyr‰sel‰t; h‰net koetettiin tehd‰
ep‰luulon alaiseksi hyv‰n Nabussanin silmiss‰. Suoritetut palvelukset
j‰‰v‰t usein etuhuoneeseen, mutta ep‰luulo tunkeutuu sis‰huoneeseen
saakka, kuten Zoroaster sanoo. Joka p‰iv‰ lingottiin h‰nt‰ vastaan
uusia syytˆksi‰. Niist‰ ensimm‰inen torjutaan, toinen tekee naarmun,
kolmas haavoittaa, nelj‰s tappaa.

Pel‰ten pahinta Zadig, joka oli suorittanut hyvin yst‰v‰ns‰ Setokin
asiat ja toimittanut h‰nelle h‰nen rahansa, mietti en‰‰ vain saarelta
poistumista ja p‰‰tti itse l‰hte‰ hankkimaan tietoja Astartesta.

"Sill‰ jos j‰‰n Serendibiin", sanoi h‰n, "niin papit antavat seiv‰st‰‰
minut. Mutta minne menisin? Egyptiss‰ minut tehd‰‰n orjaksi; Arabiassa
minut kaiken todenn‰kˆisyyden mukaan poltetaan ja Babylonissa
kuristetaan kuoliaaksi. Kuitenkin minun t‰ytyy saada tiet‰‰, mit‰ on
tullut Astartesta. Matkaan siis! n‰kem‰‰n, mihin kova kohtaloni minut
viel‰ vie."




XVI

Rosvot


Saavuttuaan sille rajaseudulle, joka erottaa Kallio-Arabian Syyriasta,
h‰n kulki er‰‰n jokseenkin lujan linnan ohitse. Siit‰ hyˆkk‰si ulos
asestettuja arabialaisia, jotka ymp‰rˆiv‰t h‰net huutaen h‰nelle:

"Kaikki sinun omaisuutesi kuuluu meille, ja sin‰ itse kuulut meid‰n
herrallemme."

Vastauksen asemesta Zadig ja h‰nen rohkea palvelijansa
paljastivat miekkansa ja lˆiv‰t kuoliaiksi ensimm‰iset arabialaiset,
jotka yrittiv‰t k‰yd‰ heihin k‰siksi. Hyˆkk‰‰j‰in luku kasvoi
kahdenkertaiseksi, mutta he eiv‰t s‰ik‰ht‰neet, vaan p‰‰ttiv‰t
taistella viimeiseen saakka. Niin nuo kaksi miest‰ puolustautuivat
suurta joukkoa vastaan; sellainen taistelu ei kuitenkaan voinut kest‰‰
kauan. Linnan is‰nt‰, nimelt‰ Arbogad, n‰ki ikkunastaan, kuinka
ihmetelt‰v‰ll‰ urhoollisuudella Zadig taisteli, ja tunsi kunnioitusta
h‰nt‰ kohtaan. H‰n tuli nopeasti alas ja ajoi itse v‰kens‰ hajalleen,
vapauttaen molemmat matkamiehet.

"Kaikki se mik‰ joutuu minun alueelleni", sanoi h‰n, "kuuluu minulle,
samoinkuin sekin, mit‰ lˆyd‰n vieraalta alueelta. Mutta sin‰ n‰yt‰t
minusta niin kelpo miehelt‰, ett‰ teen sinun suhteesi poikkeuksen
yleisest‰ laista."

H‰n vei Zadigin mukanaan linnaansa ja k‰ski v‰kens‰ kohdella h‰nt‰
hyvin; iltasella Arbogad halusi aterioida Zadigin kanssa.

Linnan is‰nt‰ oli niit‰ arabialaisia, joita nimitet‰‰n rosvoiksi;
kuitenkin h‰n monien ilkitˆiden ohella joskus teki hyvi‰kin tˆit‰. H‰n
rosvosi kauhean kiihke‰sti, mutta oli toiselta puolen hyvin antelias.
Samalla h‰n oli peloton toimissaan, mutta jokseenkin lempe‰mielinen
rauhallisissa oloissa, m‰ss‰‰j‰ pˆyd‰n ‰‰ress‰, hupaisa keskell‰
m‰ss‰yst‰‰n ja mit‰ suurimmassa m‰‰r‰ss‰ avomielinen. Zadig miellytti
h‰nt‰ kovin; h‰nen juttelunsa, joka pian vilkastui, pitensi ateriaa.
Vihdoin virkkoi Arbogad h‰nelle: "Kehoitan sinua ryhtym‰‰n minun
palvelukseeni; se olisi sinulle parasta. T‰m‰ ammatti ei ole mik‰‰n
huono; sin‰ voit siin‰ ajan pitk‰‰n p‰‰st‰ minun tasalleni."

"Saanko luvan kysy‰, mist‰ saakka olette harjoittanut t‰t‰ jaloa
ammattia", sanoi Zadig.

"Varhaisimmasta nuoruudestani", vastasi p‰‰llikkˆ. "Olin er‰‰n
verrattain taitavan arabialaisen palveluksessa, mutta asemani tuntui
minusta siet‰m‰ttˆm‰lt‰. Olin aivan ep‰toivoinen n‰hdess‰ni, ettei koko
maan p‰‰ll‰, joka kuitenkin kuuluu yht‰ paljon kaikille ihmisille,
kohtalo ollut suonut minulle omaa osaani. Uskoin huoleni er‰‰lle
vanhalle arabialaiselle, joka virkkoi minulle: 'Poikani, ‰l‰ ole
ep‰toivoinen! Muinoin valitteli er‰s hiekkajyv‰nen sit‰, ett‰ h‰n oli
vain tuntematon hiukkanen aavikolla. Muutamien vuosien per‰st‰ h‰nest‰
oli tullut timantti, ja nyky‰‰n h‰n on kaunein koristus Intian
kuninkaan kruunussa'. N‰m‰ sanat vaikuttivat suuresti minuun; min‰ olin
tuo hiekkajyv‰nen ja p‰‰tin tulla timantiksi. Alotin varastamalla kaksi
hevosta; liityin tovereihin ja voin siten pian ryˆst‰‰ pieni‰
karavaaneja. Niin onnistui minun v‰hitellen poistaa se ep‰suhta, joka
aikaisemmin oli ollut minun ja muiden ihmisten v‰lill‰. Minullakin oli
nyt osuuteni t‰m‰n maailman hyv‰st‰, jopa olin saanut hyvityst‰ oikein
koron kanssa. Minua pidettiin suuressa arvossa, minusta tuli
rosvop‰‰llikkˆ; t‰m‰n linnan sain haltuuni ripe‰sti toimimalla. Syyrian
maaherra tahtoi minut t‰st‰ karkoittaa, mutta min‰ olin jo liiaksi
rikas silloin en‰‰ pel‰t‰kseni ket‰‰n. Annoin maaherralle rahaa ja
sill‰ keinoin s‰ilytin linnan, jopa suurensinkin aluettani. Viel‰p‰ h‰n
nimitti minut niiden verojen hoitajaksi, jotka Kallio-Arabia maksaa
kuningasten kuninkaalle. Min‰ hoidinkin hyvin verojen kokoojan viran,
mutta huonosti niiden tilityksen. Babylonin suuri desterham l‰hetti
kuningas Moabdarin nimess‰ t‰nne er‰‰n pikkusatraapin kuristuttamaan
minut kuoliaaksi. Tuo mies saapuikin m‰‰r‰yksineen, mutta minulla oli
jo kaikesta tieto. H‰nen n‰kyviss‰‰n annoin kuristaa kuoliaiksi ne
nelj‰ miest‰, jotka h‰n oli tuonut mukanaan kirist‰m‰‰n narua kaulaani,
ja kysyin sitten h‰nelt‰, kuinka paljon minun kuristuttamiseni olisi
h‰nelle mahdollisesti tuottanut. H‰n vastasi, ett‰ h‰nen palkkionsa
olisi voinut nousta noin kolmeensataan kultarahaan. Min‰ todistin
h‰nelle selv‰sti, ett‰ h‰n ansaitsisi paljon enemm‰n minun luonani.
H‰nest‰ tulikin alap‰‰llikkˆni, ja nyky‰‰n h‰n on parhaimpia ja
rikkaimpia miehi‰ni. Jos seuraat neuvoani, niin onnistut kuten h‰nkin.
Ei ole milloinkaan ollut parempaa tilaisuutta rosvoiluun kuin nyt, kun
kuningas Moabdar on murhattu ja Babylonissa on kaikki sekasorrossa."

"Moabdarko murhattu?" huudahti Zadig. "Ja miten on k‰ynyt kuningatar
Astarten?"

"Siit‰ en tied‰ mit‰‰n", vastasi Arbogad. "Tied‰n ainoastaan sen
verran, ett‰ Moabdar on tullut mielipuoleksi, ett‰ h‰net on surmattu,
ett‰ Babylon on yhten‰ suurena murhapes‰n‰, ett‰ koko valtakunta on
toivottomassa tilassa, ett‰ siell‰ yh‰ edelleen voi tehd‰ hyvi‰
kaappauksia ja ett‰ min‰ puolestani olen mainiosti k‰ytt‰nyt
tilaisuutta hyv‰kseni."

"Mutta kuningatar!" huudahti Zadig. "Taivaan nimess‰, etkˆ tied‰ mit‰‰n
kuningattaren kohtalosta?"

"Olen kuullut puhuttavan er‰‰st‰ Hyrkanian ruhtinaasta", vastasi
Arbogad. "Kuningatar on n‰ht‰v‰sti h‰nen haaremissaan, jollei h‰n ole
meteleiss‰ saanut surmaansa. Min‰ puolestani himoitsen enemm‰n saalista
kuin uutisia. Olen ryˆstˆretkill‰ni ottanut useitakin naisia, mutta en
ole pit‰nyt niist‰ ket‰‰n. Min‰ myyn ne kalliista hinnasta, jos ovat
kauniita, huolimatta ollenkaan siit‰, keit‰ he ovat. Arvoa ei kukaan
osta: ruma nainen, vaikkapa olisi itse kuningatar, ei saa ostajaa.
Kenties olen myynyt kuningatar Astartenkin; kenties h‰n on kuollut;
mutta se ei liikuta minua, ja luulenpa, ettei sinunkaan pit‰isi
v‰litt‰‰ asiasta enemp‰‰ kuin minun."

N‰in jutellessaan h‰n samalla naukkaili niin tukevasti ja sekoitti
kaikki k‰sitteet siin‰ m‰‰rin, ett‰ Zadig ei voinut saada h‰nelt‰
mit‰‰n selvyytt‰.

H‰n istui h‰mm‰styneen‰, masentuneena, ‰‰neti. Arbogad joi yh‰, kertoi
juttujaan ja vakuutti lakkaamatta olevansa onnellisin ihminen maan
p‰‰ll‰ sek‰ kehoitteli Zadigia pyrkim‰‰n yht‰ onnelliseksi. Vihdoin
h‰n, viininhˆyryjen suloisesti uuvuttamana, vaipui rauhaisaan uneen.

Zadig vietti yˆns‰ mit‰ ankarimman mielenkuohunnan vallassa.

"Mit‰?" sanoi h‰n. "Kuningas tullut hulluksi! h‰net on tapettu! En voi
olla surkuttelematta h‰nt‰. Koko valtakunta on pirstoina ja t‰m‰ rosvo
on onnellinen! Oi kaitselmus! oi kohtalo! Varas on onnellinen, mutta
rakastettavin olento, mink‰ luonto on milloinkaan luonut, on kenties
kuollut hirve‰ll‰ tavalla tai saa el‰‰ tilassa, joka on kuolemaa
pahempi! Oi Astarte! mit‰ on tullut sinusta?"

Heti p‰iv‰n valjettua h‰n kyseli kaikilta, joita tapasi linnassa, mutta
jokaisella oli omat puuhansa, kukaan ei vastannut h‰nelle. Yˆll‰ oli
n‰et suoritettu uusia rosvouksia ja saalista jaettiin parhaillaan.
Ainoa, mit‰ h‰n voi saavuttaa t‰ss‰ ankarassa sekamelskassa, oli lupa
saada matkustaa tiehens‰. H‰n k‰yttikin sit‰ siekailematta hyv‰kseen,
entist‰ enemm‰n tuskallisiin mietteisiins‰ vajonneena.

Zadig vaelsi tiet‰‰n levottomana, j‰rkkyneen‰, ajatellen yksinomaan
onnetonta Astartea, Babylonin kuningasta, uskollista Kadoria,
onnellista rosvoa Arbogadia, tuota oikullista vaimoa, jonka
babylonilaiset olivat ryˆst‰neet Egyptin rajalta, lyhyesti, kaikkia
vastoink‰ymisi‰ ja kovan onnen kolhauksia, joita oli joutunut kokemaan.




XVII

Kalastaja


Muutamia peninkulmia Arbogadin linnasta h‰n, yh‰ surkutellen kohtaloaan
ja pit‰en itse‰‰n onnettomuuden maalitauluna, saapui er‰‰n pienen joen
rannalle. Siin‰ h‰n n‰ki joen partaalla kalastajan, joka voimattomalla
k‰dell‰‰n vaivoin piteli kiinni verkostaan, samalla kohottaen silm‰ns‰
taivasta kohti.

"Varmaankin min‰ olen maailman onnettomin ihminen", virkkoi kalastaja.
"Min‰ olin, kuten kaikki myˆnsiv‰t, kuuluisin kermajuuston kauppias
Babylonissa ja nyt olen mennytt‰ miest‰. Minulla oli vieh‰tt‰vin vaimo,
mink‰ mies konsanaan voi omistaa, ja h‰n petti minut. Minulle j‰i
viheli‰inen talo, ja minun t‰ytyi n‰hd‰, miten se ryˆstettiin ja
h‰vitettiin. Paettuani pieneen majaan minulla ei en‰‰ ollut muuta
apul‰hdett‰ kuin kalastus, ja nyt en saa edes yht‰‰n kalaa. Oi
verkkoni! min‰ en heit‰ sinua en‰‰ veteen, minun itseni on aika
heitt‰yty‰ sinne."

N‰in sanottuaan h‰n nousi ja l‰heni jokea sellaisen ihmisen tavoin,
joka kiiruhtaa lopettamaan el‰m‰ns‰.

"Kuinka!" sanoi Zadig itsekseen. "On siis olemassa yht‰ onnettomia
ihmisi‰ kuin min‰."

H‰nen intonsa voida pelastaa kalastajan henki oli yht‰ nopea kuin t‰m‰
mietelm‰. H‰n riensi luo, tarttui h‰neen ja alkoi tehd‰ h‰nelle
kysymyksi‰ hellin ja lohduttavin ilmein.

V‰itet‰‰n ett‰ ihminen on v‰hemm‰n onneton, kun h‰n ei ole siin‰
tilassa yksin; mutta Zoroasterin mukaan se ei suinkaan johdu
ilkeydest‰, vaan tarpeesta: silloin tuntee kiintymyst‰ toista onnetonta
aivan kuin vertaistaan kohtaan. Onnellisen ihmisen ilo olisi n‰et
toiselle loukkaus, mutta kaksi onnetonta on kuin kaksi hentoa puuta,
jotka toisiinsa nojaten paremmin kest‰v‰t myrsky‰.

"Miksi sorrut onnettomuuteesi?" kysyi Zadig kalastajalta.

"Siksi ettei minulla ole en‰‰ mit‰‰n apukeinoja", vastasi t‰m‰. "Min‰
olin arvokkain mies Babylonin l‰hell‰ olevassa Derlbackin kyl‰ss‰ ja
valmistin vaimoni kanssa koko valtakunnan parhaita kermajuustoja.
Kuningatar Astarte ja kuuluisa ministeri Zadig pitiv‰t niist‰
intohimoisesti. Olin hankkinat heid‰n taloihinsa kuusisataa juustoa ja
menin sitten er‰‰n‰ p‰iv‰n‰ kaupunkiin perim‰‰n niist‰ maksua.
Babyloniin saavuttuani kuulin kuningattaren ja Zadigin j‰ljettˆmiin
kadonneen. Min‰ riensin Zadig-herran taloon -- h‰nt‰ itse‰‰n en ollut
koskaan n‰hnyt -- mutta tapasin siell‰ suuren desterhamin vahdit,
jotka kuninkaallisen valtuuden nojalla parhaillaan ryˆstiv‰t h‰nen
taloansa lain ja asetusten mukaisesti. Kiiruhdin kuningattaren
keittiˆhuoneistoon; siell‰ jotkut herroista pˆyd‰nkattajista sanoivat
minulle h‰nen kuolleen, toiset h‰nen olevan vankina, toiset taas
v‰ittiv‰t h‰nen p‰‰sseen pakoon; mutta kaikki he vakuuttivat minulle,
etten saisi juustoistani mit‰‰n korvausta. Nyt l‰hdin vaimoni kera
herra Orkanin luo, joka oli liiketuttaviani; me pyysimme h‰nelt‰ turvaa
onnettomuudessamme; h‰n lupasikin sit‰ vaimolleni, mutta kielsi
minulta. Vaimoni oli valkoisempi kuin kermajuustot, jotka olivat kovan
onneni alkuaiheena, ja tyyrolaisen purppuran loisto ei ollut
v‰lkkyv‰mpi kuin se tuore puna, joka s‰esti t‰t‰ valkoisuutta. Siin‰
syy, miksi Orkan piti h‰net luonansa, mutta ajoi minut pois talostaan.
Kirjoitin rakkaalle vaimolleni ep‰toivoisen kirjeen. H‰n vastasi sen
viej‰lle: 'Niin, todellakin! tied‰n kuka on kirjoittaja, olen kuullut
h‰nest‰ puhuttavan. Sanotaan h‰nen valmistavan erinomaisia
kermajuustoja; tilattakoon niit‰ minulle ja saakoon h‰n niist‰ maksun.'

"Onnettomuudessani yritin nyt k‰‰nty‰ oikeuslaitoksen puoleen. Minulla
oli viel‰ kuusi unssia kultaa j‰ljell‰: niist‰ t‰ytyi minun antaa kaksi
unssia sille lakimiehelle, jolta kysyin neuvoa, toiset kaksi
asianajajalle, joka otti hoitaakseen asiani, ja loput kaksi ylituomarin
sihteerille. Kaiken t‰m‰n j‰lkeen asiani ei ollut p‰‰ssyt edes
alkuunkaan, vaikka olin jo tuhlannut enemm‰n rahaa kuin koko juustojeni
ja vaimoni arvon. Palasin kyl‰‰mme aikoen myyd‰ talomme saadakseni
takaisin vaimoni.

"Taloni arvo oli ainakin kuusikymment‰ unssia kultaa, mutta kaikki
n‰kiv‰t, ett‰ olin kˆyh‰ ja pakotettu myym‰‰n. Ensimm‰inen, jonka
puoleen k‰‰nnyin, tarjosi minulle siit‰ kolmekymment‰ unssia, toinen
kaksikymment‰, kolmas kymmenen. Olin jo aikeissa p‰‰tt‰‰ kaupan, niin
olin sokaistu, kun Hyrkanian ruhtinas hyˆkk‰si Babyloniin ja h‰vitti
kaikki tielt‰‰n. Myˆs minun taloni ensin ryˆstettiin ja sitten
poltettiin.

"Kadotettuani siten rahani, vaimoni ja taloni, vet‰ysin t‰h‰n seutuun,
jossa nyt n‰et minut. Olen koettanut el‰tt‰‰ itse‰ni kalastuksella,
mutta kalatkin tekev‰t minusta pilkkaa kuten ihmiset. En saa mit‰‰n,
olen kuolemaisillani n‰lk‰‰n, ja ilman sinua, arvoisa lohduttaja,
olisin etsinyt kuolemaa joesta."

Kalastajan kertomus ei sujunut keskeytyksitt‰, sill‰ v‰h‰n v‰li‰ Zadig,
kovin liikuttuneena ja j‰rkkyneen‰, tiedusteli h‰nelt‰:

"Kuinka? Etkˆ tied‰ mit‰‰n kuningattaren kohtalosta?"

"En, hyv‰ herra", vastasi kalastaja. "Tied‰n vain sen, ett‰ kuningatar
ja Zadig eiv‰t ole maksaneet minulle kermajuustoistani, ett‰ minulta on
riistetty vaimoni ja ett‰ itse olen ep‰toivossa."

"Olenpa mieliss‰ni", sanoi Zadig, "ettet ole i‰ksi p‰iv‰ksi kadottanut
rahojasi. Olen kuullut puhuttavan Zadigista; h‰n on kunnon mies, ja jos
h‰n palajaa Babyloniin, kuten h‰n toivoo, niin h‰n antaa sinulle
enemm‰n kuin saatavasi onkaan. Mutta vaimosi suhteen, joka ei
n‰yt‰ yht‰ kunnialliselta, kehoitan sinua luopumaan kaikista
takaisinsaantipuuhista. Seuraa neuvoani ja mene Babyloniin. Min‰ joudun
sinne jo ennen sinua, sill‰ min‰ kuljen ratsain ja sin‰ jalan. K‰‰nny
ylh‰isen Kadorin puoleen; sano h‰nelle tavanneesi h‰nen yst‰v‰ns‰ ja
odota minua h‰nen luonaan. L‰hde! ehk‰p‰ et en‰‰ olekaan onneton."

"Oi mahtava Ormuzd", jatkoi Zadig, "sin‰ k‰yt‰t minua lohduttamaan t‰t‰
miest‰; ket‰ aiot k‰ytt‰‰ lohduttamaan minua?"

N‰in sanoen h‰n antoi kalastajalle puolet siit‰ kullasta, jonka oli
tuonut mukanaan Arabiasta. Kalastaja, h‰mm‰styneen‰ ja ihastuneena,
suuteli Kadorin yst‰v‰n jalkoja ja virkkoi:

"Te olette pelastava enkelini."

Kuitenkin Zadig yh‰ edelleen kyseli uutisia ja vuodatti kyyneleit‰.

"Kuinka, herra!" huudahti kalastaja. "Olisitteko tekin yht‰ onneton,
te, joka teette muille hyv‰‰?"

"Sata kertaa onnettomampi kuin sin‰", vastasi Zadig.

"Mutta miten on mahdollista", virkkoi tuo kunnon mies, "ett‰ se, joka
antaa, on surkuteltavampi kuin se, joka saa?"

"Se johtuu siit‰", vastasi Zadig, "ett‰ sinun suurin onnettomuutesi oli
puute, mutta minun kurjuuteni sijaitsee syd‰mess‰."

"Olisiko siis Orkan ryˆst‰nyt teilt‰kin vaimon?" kysyi kalastaja.

T‰m‰ kysymys toi Zadigin mieleen h‰nen kaikki seikkailunsa. H‰n k‰vi
hengess‰‰n l‰pi koko onnettomuuksiensa sarjan alkaen kuningattaren
koirasta aina rosvop‰‰llikkˆ Arbogadin luo saapumiseensa saakka.

"Tosiaan Orkan ansaitsee rangaistuksensa", h‰n sanoi kalastajalle.
"Mutta tavallisestipa juuri sellaiset ihmiset ovat kohtalon suosikkeja.
Miten sitten lieneekin, mene vain Kador-herran luo ja odota siell‰
minua."

He erosivat toisistaan. Kalastaja l‰hti matkaan kiitt‰en kohtaloaan, ja
Zadig nelisti tiehens‰ syytt‰en yh‰ omaansa.




XVIII

Basiliski


Saavuttuaan er‰‰lle kauniille niitylle Zadig huomasi useita naisia,
jotka n‰kyiv‰t perin innokkaasti etsiv‰n jotakin. H‰n rohkeni l‰hesty‰
yht‰ heist‰ ja tiedustaa h‰nelt‰, voisiko h‰n saada kunnian auttaa
heit‰ etsinn‰ss‰.

"Pysy visusti poissa siit‰!" vastasi syyriatar. "Sit‰, mit‰ me haemme,
saavat ainoastaan naisk‰det koskettaa."

"Sep‰ merkillist‰", sanoi Zadig. "Tohtinenko pyyt‰‰ sinua selitt‰m‰‰n
minulle, mik‰ se sitten oikein on, jota vain naisk‰det saavat
koskettaa?"

"Se on basiliski", vastasi nainen.

"Basiliski! Ja mink‰ t‰hden te, jos suvaitset, kaunokaiseni, etsitte
basiliskia?"

"Se tapahtuu herraamme ja is‰nt‰‰mme Ogulia varten, jonka linnan n‰et
tuolla niityn takana t‰m‰n joen partaalla. Me olemme h‰nen nˆyri‰
orjattariaan. Ogul-herra on sairas; h‰nen l‰‰k‰rins‰ on m‰‰r‰nnyt h‰net
syˆm‰‰n ruusuvedess‰ keitetyn basiliskin, ja koska basiliski on kovin
harvinainen el‰in, jonka ainoastaan naiset voivat saada kiinni, niin on
Ogul-herra luvannut korottaa sen meist‰ lempivaimokseen, joka tuo
h‰nelle basiliskin. Suvaitse minun siis jatkaa etsimist‰ni, sill‰
tied‰t nyt hyvin, mit‰ merkitsee minulle, jos joku tovereistani ehtii
ennen minua."

Zadig j‰tti syyriattaren tovereineen etsim‰‰n basiliskia ja jatkoi
matkaansa niityn halki. Tultuaan er‰‰n pienen puron rannalle h‰n tapasi
siell‰ er‰‰n toisen naisen lojumassa nurmikolla, mutta t‰m‰ ei etsinyt
mit‰‰n. H‰nen vartalonsa n‰ytti muhkealta ja arvokkaalta, mutta h‰nen
kasvonsa olivat hunnun peitossa. H‰n oli kumartuneena puron yli, ja
syv‰t huokaukset kohosivat h‰nen povestaan. K‰dess‰ h‰nell‰ oli pieni
puikko, jolla h‰n piirteli kirjaimia nurmen ja puron v‰liss‰ olevaan
hienoon hietaan. Zadig oli utelias n‰kem‰‰n, mit‰ tuo nainen mahtoi
kirjoittaa. H‰n l‰hestyi h‰nt‰ ja n‰ki ensin Z-kirjaimen, sitten A:n.
H‰n h‰mm‰styi. Nyt n‰kyi D. H‰n alkoi vavista. Kukaan ei voi kuvata
h‰nen kummastustaan, kun h‰n n‰ki nimens‰ molemmat viimeisetkin
kirjaimet. H‰n seisoi jonkin aikaa aivan liikkumattomana, mutta vihdoin
h‰n keskeytti hiljaisuuden murtunein ‰‰nin:

"Jalo nainen! Suokaa anteeksi onnettomalle muukalaiselle, joka rohkenee
kysy‰ teilt‰, mink‰ ihmeellisen sattuman johdosta min‰ n‰en t‰ss‰
Zadigin nimen teid‰n jumalallisen k‰tenne kirjoittamana?"

N‰m‰ sanat ja niiden ‰‰nensoinnun kuullessaan nainen kohotti vapisevin
k‰sin huntuansa, katseli Zadigia, p‰‰sti huudon, joka oli t‰ynn‰ hell‰‰
liikutusta, yll‰tyst‰ ja iloa, ja vaipui, kaikkien niiden eri tunteiden
vallassa, jotka nyt yht'aikaa tunkivat h‰nen sieluunsa, tainnoksissa
Zadigin syliin. H‰n olikin Astarte itse, h‰n oli Babylonin kuningatar,
h‰n oli juuri se, jota Zadig jumaloi ja jonka jumaloimisesta h‰n syytti
itse‰‰n; h‰n oli se, jonka kohtaloa h‰n oli niin paljon itkenyt ja
pel‰nnyt.

Tuokion h‰n oli aivan pois suunniltaan, ja kun h‰n sitten oli luonut
katseensa Astarten silmiin, jotka j‰lleen aukenivat, t‰ynn‰
h‰mm‰styksen ja hellyyden sekaista riutumusta, huudahti h‰n:

"Oi te kuolemattomat jumalat, jotka johdatte heikkojen ihmisten
kohtaloita, annatteko minulle j‰lleen Astarten? Min‰ aikana, miss‰
paikassa, miss‰ tilassa n‰enk‰‰n h‰net j‰lleen?"

H‰n heitt‰ysi polvilleen Astarten eteen ja kosketti otsallaan h‰nen
jalkainsa tomua. Babylonin kuningatar nosti h‰net ylˆs ja pyysi h‰nt‰
istumaan viereens‰ puron partaalle. Monta kertaa h‰n kuivasi
kyyneli‰‰n, jotka yh‰ uudestaan pyrkiv‰t vuotamaan; parikymment‰ kertaa
h‰n yritti puhua, mutta h‰nen huokauksensa keskeyttiv‰t sen; h‰n kyseli
Zadigilta, mik‰ sattuma oli vienyt heid‰t yhteen, ja keskeytti ‰kki‰
h‰nen vastauksensa uusilla kysymyksill‰‰n. H‰n alkoi kertoa
onnettomuuksiaan ja tahtoi samoin tiet‰‰ Zadigin kokemukset.

Kun vihdoin myrsky oli hieman asettunut molempien mieliss‰, niin Zadig
kertoi h‰nelle muutamin sanoin, mik‰ seikkailu oli h‰net tuonut
mainitulle niitylle.

"Mutta, oi onneton ja korkea kuningatar, kuinka tapaan sinut t‰ss‰
syrj‰isess‰ paikassa orjattaren asussa, toisten orjattarien seurassa,
jotka etsiv‰t basiliskia, mik‰ l‰‰k‰rin m‰‰r‰yksen mukaan on keitett‰v‰
ruusuvedess‰?"

Astarte vastasi:

"Noiden toisten etsiess‰ basiliskiaan min‰ kerron sinulle kaiken sen,
mit‰ olen saanut k‰rsi‰ ja mink‰ suon taivaalle anteeksi nyt, kun olen
saanut sinut j‰lleen. Tied‰n hyvin, ett‰ mieheni, kuningas, pani kovin
pahakseen, ett‰ sin‰ olit rakastettavin kaikista miehist‰, ja juuri
siit‰ syyst‰ h‰n er‰‰n‰ yˆn‰ p‰‰tti kuristuttaa sinut ja myrkytytt‰‰
minut. Tied‰t myˆs kuinka pikku mykk‰ni ilmaisi minulle h‰nen korkean
majesteettinsa m‰‰r‰yksen. Tuskin oli uskollinen Kador pakottanut sinut
tottelemaan k‰sky‰ni ja l‰htem‰‰n pakoon, kun h‰n uskalsi hiipi‰
luokseni keskell‰ yˆt‰ er‰‰st‰ salaisesta ovesta. H‰n ryˆsti minut ja
vei minut Ormuzdin temppeliin, jossa maagi, h‰nen veljens‰, piilotti
minut suunnattoman suureen kuvapatsaaseen, jonka kanta nojaa temppelin
perustuksiin ja p‰‰ ulottuu kattoholviin saakka. Min‰ olin aivan kuin
haudattu sinne, mutta maagi huolehti minusta, eik‰ minulta puuttunut
mit‰‰n tarpeellista.

"Sill‰ v‰lin kuninkaan apteekkari p‰iv‰n koitteessa astui huoneeseeni,
mukanaan juoma, johon oli sekoitettu villikaalia, opiumia, keisoa,
mustaa p‰rsk‰juurta ja ukonhattua, ja toinen virkailija l‰hti,
sinisilkkisell‰ nauhalla varustettuna, sinun asuntoosi. Ket‰‰n ei
lˆydetty. Voidakseen helpommin pett‰‰ kuningasta Kador oli saapuvinaan
syytt‰m‰‰n meit‰ molempia. H‰n kertoi sinun l‰hteneen Intiaa ja minun
Memfist‰ kohti. Meid‰n kummankin j‰lkeen l‰hetettiin heti
henkivartijoita.

"Ne l‰hetit, jotka hakivat minua, eiv‰t minua tunteneet. En n‰et ollut
juuri milloinkaan n‰ytt‰nyt kasvojani muille kuin sinulle, silloinkin
mieheni k‰skyst‰ ja l‰sn‰ollessa. He riensiv‰t minun j‰lkeeni sen
kuvauksen perusteella, joka heille oli minusta annettu. Egyptin rajalla
sattui heid‰n silmiins‰ er‰s nainen, jolla oli samanlainen vartalo kuin
minulla ja joka ehk‰ oli vieh‰tt‰v‰mpikin. H‰n harhaili itkusilmin; he
luulivat varmasti, ett‰ tuo nainen oli Babylonin kuningatar, ja veiv‰t
h‰net Moabdarille. Heid‰n erehdyksens‰ saattoi kuninkaan aluksi
ankaraan raivoon, mutta pianpa h‰n, tarkasteltuaan naista l‰hemmin,
huomasi t‰m‰n sangen kauniiksi ja rauhoittui. Naisen nimi oli Missuf,
mik‰ nimi egyptin kielell‰, kuten minulle sittemmin sanottiin,
merkitsee samaa kuin 'kaunis oikullinen'. Sellainen h‰n todella olikin,
mutta h‰nell‰ oli samalla yht‰ paljon oveluutta kuin oikkuja. H‰n
miellytti Moabdaria ja vaikutti h‰neen siin‰ m‰‰rin, ett‰ t‰m‰ julisti
h‰net puolisokseen.

"Nyt vasta h‰nen luonteensa paljastui oikeassa karvassaan; arkailematta
h‰n antautui kaikenlaisiin hullutuksiin ja p‰‰h‰npistoihin. Niinp‰
h‰n tahtoi pakottaa vanhaa ja luuvalon vaivaamaa ylimaagia tanssimaan
h‰nen edess‰‰n, ja kun maagi kielt‰ytyi siit‰, vainosi h‰n t‰t‰
ankarasti. Samoin h‰n m‰‰r‰si ylitallimestarinsa paistamaan h‰nelle
sokerileivoksen, ja vaikka ylitallimestari jos miten selitti, ettei h‰n
ollut mik‰‰n sokerileipuri, t‰ytyi h‰nen sittenkin valmistaa torttu,
mutta tuli ajetuksi tiehens‰, koska se oli liiaksi paistunut. K‰‰piˆns‰
h‰n korotti ylitallimestariksi ja er‰‰n hovipoikansa kansleriksi. Sill‰
tavalla h‰n hallitsi Babylonissa. Kaikki ik‰vˆiv‰t minua.

"Kuningas, joka oli ollut perin kunnon mies siihen saakka kun h‰n
tahtoi myrkytt‰‰ minut ja kuristuttaa sinut, n‰ytti hukuttaneen kaikki
hyveens‰ siihen rajattomaan rakkauteen, jota h‰n tunsi tuota kaunista
oikutarta kohtaan. Pyh‰n tulen suurena p‰iv‰n‰ h‰n tuli temppeliin.
Min‰ n‰in h‰nen rukoilevan jumalia Missufin puolesta sen kuvapatsaan
juurella, jossa min‰ olin piilossa. Min‰ korotin ‰‰neni ja huusin
h‰nelle: 'Jumalat hylk‰‰v‰t sellaisen kuninkaan rukoukset, joka on
muuttunut tyranniksi ja tahtonut surmauttaa j‰rkev‰n puolison,
naidakseen sijaan hupsun.' N‰m‰ sanat j‰rkyttiv‰t Moabdaria siin‰
m‰‰rin, ett‰ h‰nen p‰‰ns‰ meni sekaisin. Lausumani ennustus yhdess‰
Missufin hirmuvallan kanssa riitti saattamaan h‰net j‰rjilt‰‰n;
muutamassa p‰iv‰ss‰ h‰nest‰ tuli mielipuoli.

"H‰nen hulluutensa, joka n‰ytti taivaan rangaistukselta, oli merkkin‰
julkiseen kapinaan. Tapahtui yleinen aseisiin nousu. Babylon, joka niin
kauan oli ollut velttouteen ja joutilaisuuteen vajonneena, muuttui
kauhean kansalaissodan n‰ytt‰mˆksi. Minut vedettiin esiin kuvapatsaan
sis‰st‰ ja asetettiin yhden puolueen etunen‰‰n. Kador kiiruhti
Memfiseen hakemaan sinua Babyloniin. Hyrkanian ruhtinas, saatuaan
kuulla n‰ist‰ surkeista uutisista, palasi sotajoukkoineen muodostamaan
kolmannen puolueen Kaldeassa. H‰n k‰vi kuninkaan kimppuun, joka
ylimielisen egyptitt‰rens‰ kera riensi h‰nt‰ vastaan. Moabdar sai
surmansa taistelussa; Missuf joutui voittajan k‰siin. Kova onneni
tahtoi, ett‰ min‰kin jouduin er‰‰n hyrkanialaisen partiojoukon vangiksi
ja ett‰ minut vietiin ruhtinaan eteen juuri samalla kertaa kuin
Missufkin.

"Ep‰ilem‰tt‰ on sinusta hauskaa kuulla, ett‰ ruhtinas huomasi minut
egyptit‰rt‰ kauniimmaksi, mutta sit‰ ik‰v‰mp‰‰ tiet‰‰, ett‰ h‰n m‰‰r‰si
minut haaremiinsa. H‰n sanoi minulle sangen p‰‰tt‰v‰sti, ett‰ niin pian
kuin h‰n olisi enn‰tt‰nyt lopettaa er‰‰n aikomansa sotaretken, h‰n
saapuisi minun luokseni. Voit arvata tuskani. Minua Moabdariin
liitt‰neet siteet olivat nyt katkenneet, min‰ olisin voinut kuulua
Zadigille, mutta olinkin joutunut tuon raakalaisen valtaan! Vastasin
h‰nelle kaikella sill‰ ylpeydell‰, mink‰ arvoni ja tunteeni antoivat
minulle. Olen aina kuullut sanottavan taivaan suovan minun asemassani
oleville henkilˆille niin ylev‰n luonteen, ett‰ se yhdell‰ sanalla ja
yhdell‰ silm‰yksell‰ voi mit‰ syvimp‰‰n kunnioitukseen nˆyryytt‰‰ ne
uhkarohkeat, jotka uskaltavat sen unohtaa. Min‰ puhuin kuin kuningatar,
mutta minua kohdeltiin kuin seuraneiti‰. Suvaitsematta virkkaa minulle
sanaakaan hyrkanialainen sanoi mustalle eunukilleen, ett‰ olin ynse‰
nainen, mutta siit‰ huolimatta sangen soma. H‰n k‰ski h‰nen huolehtia
minusta ja panna minut noudattamaan lempivaimojensa ruokaj‰rjestyst‰,
jotta saisin tuoreemman ihonv‰rin ja siten miellytt‰isin h‰nt‰ enemm‰n
silloin, kun h‰n suvaitsisi suosiollaan minua kunnioittaa. Sanoin
h‰nelle tappavani itseni, mutta h‰n v‰itti nauraen, ettei sit‰ niin
vain itse‰‰n tapeta, mik‰li h‰n tunsi entisist‰ kokemuksistaan; ja niin
h‰n j‰tti minut kuten mies, joka on asettanut papukaijan h‰kkiins‰.
Millainen asema maailman ensimm‰iselle kuningattarelle, ja, suoraan
sanoakseni, syd‰melle, joka kuului Zadigille!"

H‰nen n‰in sanoessaan Zadig heitt‰ytyi h‰nen jalkoihinsa ja kasteli
niit‰ kyynelill‰‰n. Astarte nosti h‰net hell‰sti pystyyn ja jatkoi
seuraavasti:

"Olin siis raakalaisen vallassa, kilpailijattarenani hullu, jonka
kanssa yhteen minut oli teljetty. H‰n kertoi minulle seikkailunsa
Egyptiss‰. Min‰ p‰‰tin siit‰ kuvauksesta, jonka h‰n antoi sinusta,
aikaseikoista, dromedaarista, jolla olit l‰htenyt matkaan, ja muista
tiedoista, ett‰ juuri Zadig oli tapellut h‰nen puolestaan. Olin varma
siit‰ ett‰ olit Memfiiss‰ ja p‰‰tin paeta sinne itsekin. 'Kaunis
Missuf', sanoin h‰nelle, 'sin‰ olet paljon miellytt‰v‰mpi kuin min‰,
sin‰ hauskutat paljon paremmin kuin min‰ Hyrkanian ruhtinasta.
Helpota minulle paon mahdollisuutta, niin saat hallita yksin. Siten
teet minut onnelliseksi ja samalla p‰‰set irti vaarallisesta
kilpailijattaresta.' Missuf neuvotteli kanssani pakoni valmisteluista,
ja min‰ pujahdin sitten salaa tieheni er‰‰n egyptil‰isen orjattaren
kanssa.

"Olin jo l‰hell‰ Arabian rajaa, kun er‰s kuuluisa rosvo, nimelt‰
Arbogad, ryˆsti minut ja mˆi orjakauppiaille; ne toivat minut t‰h‰n
linnaan, jossa asuu herra Ogul. H‰n osti minut tiet‰m‰tt‰ kuka olin.
H‰n on hekumallinen ihminen, joka ei osaa muuta kuin syˆd‰ ja m‰ss‰t‰
ja joka uskoo jumalan l‰hett‰neen h‰net maailmaan vain syˆm‰‰n ja
juomaan. H‰nen ruhonsa on niin suunnaton ymp‰rysmitaltaan, ett‰ h‰n on
alituisessa tukehtumisen vaarassa. H‰nen l‰‰k‰rins‰, jolla ei ole juuri
mit‰‰n vaikutusta silloin, kun h‰nen ruuansulatuksensa on kunnossa,
hallitsee h‰nt‰ hirmuvaltiaan tavoin silloin, kun h‰n on syˆnyt
liiaksi. H‰n on uskotellut Ogulille parantavansa h‰net ruusuvedess‰
keitetyll‰ basiliskilla. Herra Ogul on luvannut k‰tens‰ palkinnoksi
sille orjattaristaan, joka tuo h‰nelle basiliskin. N‰et hyvin, etten
mitenk‰‰n est‰ heit‰ innokkaasti tavoittamasta t‰t‰ kunniaa. Enk‰ ole
milloinkaan v‰hemm‰n halunnut mokomaa elukkaa lˆyt‰‰ kuin nyt, kun
taivas on suonut minun j‰lleen n‰hd‰ sinut."

Nyt Astarte ja Zadig ilmaisivat toisilleen kaiken sen, mihin kauan
pid‰tetyt tunteet, kaiken sen, mihin heid‰n kovat kohtalonsa ja heid‰n
lempens‰ voivat haltioittaa nuo mit‰ jaloimmat ja syvimmin tuntevat
syd‰met; ja rakkauden hengett‰ret kantoivat heid‰n sanansa Venuksen
asunnoille saakka.

Naiset palasivat Ogulin luo mit‰‰n lˆyt‰m‰tt‰. Zadig esitytti itsens‰
h‰nelle ja lausui seuraavasti:

"Astukoon kuolematon terveys alas taivaasta huolehtimaan sinun
el‰m‰st‰si! Olen l‰‰k‰ri ja olen rient‰nyt luoksesi kuultuani huhun
sinun sairaudestasi, tuoden mukanani ruusuvedess‰ keitetyn basiliskin.
Se ei suinkaan merkitse sit‰ ett‰ aikoisin kanssasi naimisiin; pyyd‰n
sinua ainoastaan vapauttamaan tuon nuoren babylonilaisen orjattaren,
jonka ostit joku p‰iv‰ sitten; ja min‰ lupaan j‰‰d‰ orjaksesi h‰nen
sijastaan, jollei minun onnistu parantaa mahtavaa Ogul-herraa."

Ehdotus hyv‰ksyttiin. Astarte matkusti Zadigin palvelijan kera
Babyloniin, luvaten heti l‰hett‰‰ pikaviestin ilmoittamaan h‰nelle
kaikesta siit‰, mit‰ Babylonissa oli tapahtunut. Heid‰n j‰‰hyv‰isens‰
olivat yht‰ hell‰t kuin heid‰n j‰lleenn‰kemisens‰kin oli ollut.
J‰lleentapaamisen, samoinkuin eronkin hetki ovat el‰m‰n kaksi t‰rkeint‰
k‰‰nnekohtaa, kuten sanoo Zendin suuri kirja. Zadig rakasti
kuningatarta niin syv‰sti kuin h‰n vannoikin, ja kuningatar rakasti
Zadigia enemm‰n kuin rohkeni tunnustaakaan.

Sill‰ v‰lin Zadig puhui Ogulille n‰in:

"Hyv‰ herra, minun basiliskiani et voi syˆd‰; sen koko voiman t‰ytyy
tunkeutua sinuun ihohuokosista. Min‰ olen pannut sen pieneen, hyvin
pulleaan ja hienolla nahalla peitettyyn nahkaleiliin, jota sinun nyt
tulee kaikin voimin heitt‰‰ menem‰‰n, samalla kun min‰ heit‰n sen
sinulle joka kerta j‰lleen takaisin. Kun sen ohessa muutaman p‰iv‰n
noudatat ankaraa ruokaj‰rjestyst‰, niin saatpa n‰hd‰, mit‰ taitoni saa
aikaan."

Ensimm‰isen‰ p‰iv‰n‰ Ogul oli aivan pakahtua ja luuli kuolevansa
v‰symyksest‰. Toisena h‰n ei en‰‰ ollut yht‰ v‰synyt ja nukkuikin
paremmin. Kahdeksan p‰iv‰n per‰st‰ h‰n oli kaikin puolin yht‰ voimakas,
terve, kepe‰ ja iloinen kuin parhaina nuoruusvuosinaan.

"Sin‰ olet pelannut palloa ja ollut kohtuullinen", sanoi Zadig. "Tied‰
siis, ettei ole olemassakaan mit‰‰n basiliskia; ett‰ ihminen voi aina
hyvin, jos harrastaa kohtuullisuutta ja ruumiinliikuntoa, ja ett‰ taito
sovittaa kohtuuttomuutta yhteen terveyden kanssa on yht‰ per‰tˆn ja
typer‰ taito kuin viisasten kivi, t‰hdist‰ ennustaminen ja maagien
jumaluusoppi."

Ogulin ylil‰‰k‰ri, joka n‰ki, kuinka vaarallinen moinen mies oli
l‰‰ketieteelle, liittyi Ogulin henkiapteekkariin, l‰hett‰‰ksens‰
Zadigin etsim‰‰n basiliskia toisesta maailmasta. Niinp‰ h‰n, tultuaan
jo niin monesti rangaistuksi siit‰ ett‰ oli tehnyt hyv‰‰, oli taas
v‰h‰ll‰ joutua surman suuhun, koska oli parantanut ylh‰isen m‰ss‰rin.
H‰net kutsuttiin loistavalle aterialle. Toista ruokalajia tarjottaessa
h‰net oli myrkytett‰v‰; mutta jo ensimm‰isen aikana h‰n sai pikasanoman
kauniilta Astartelta. H‰n nousi nopeasti pˆyd‰st‰ ja l‰hti.

Kun kaunis nainen rakastaa sinua, sanoo suuri Zoroaster, niin selviydyt
aina pulasta t‰ss‰ maailmassa.




XIX

Taistelut


Kuningatar oli otettu Babylonissa vastaan kaikella sill‰ ihastuksella,
jota aina osotetaan kauniille ruhtinattarelle, joka on paljon k‰rsinyt.
Babylon n‰ytti taas rauhallisemmalta; Hyrkanian ruhtinas oli er‰‰ss‰
taistelussa saanut surmansa, ja voittoisat babylonilaiset julistivat
nyt, ett‰ Astarten piti menn‰ naimisiin sen miehen kanssa, joka
valittaisiin hallitsijaksi. Ei tahdottu, ett‰ maailman arvokkain
valtapaikka, nimitt‰in Astarten miehen ja Babylonin kuninkaan asema,
riippuisi juonista ja vehkeilyst‰. Sent‰hden vannottiin tunnustaa
kuninkaaksi vain urhoollisin ja viisain mies.

Jonkin matkan p‰‰h‰n kaupungista laitettiin suuri kilparata, joka
ymp‰rˆitiin muhkeasti koristetuilla katsojariveill‰. Taistelijain tuli
saapua sinne kaikenlaisilla aseilla varustettuina. Jokainen heist‰ sai
katsojarivin takaa k‰ytett‰v‰kseen erillisen huoneen, jossa kukaan ei
voinut h‰nt‰ n‰hd‰ eik‰ tuntea. Kunkin tuli taistella nelj‰ er‰‰;
niiden, jotka olivat kyllin onnellisia voittamaan nelj‰ ritaria, tuli
sitten taistella toisiansa vastaan, kunnes se, joka viimeisen‰ pysyi
pystyss‰ kilparadalla, julistettaisiin kisojen voittajaksi.

Nelj‰n p‰iv‰n per‰st‰ h‰nen tuli palata samoissa varuksissa
selvitt‰m‰‰n maagien asettamia arvoituksia. Jollei t‰m‰ h‰nelle
onnistunut, ei h‰n kelvannut kuninkaaksikaan, ja peitsentaittamisen
t‰ytyi alkaa uudelleen, kunnes lˆytyi mies, joka voittaisi molemmissa
kilpailuissa; tahdottiin n‰et v‰ltt‰m‰ttˆm‰sti saada kuninkaaksi
kaikkein urhoollisin ja viisain mies.

Kuningatar oli koko t‰m‰ aika pidett‰v‰ tarkan valvonnan alaisena;
h‰nen sallittiin ainoastaan hunnutettuna olla l‰sn‰ kisoissa, mutta h‰n
ei saanut puhella kenenk‰‰n kilpailevan kanssa, jottei mik‰‰n
puolueellisuus tai v‰‰ryys p‰‰sisi vaikuttamaan tulokseen.

T‰m‰n kaiken Astarte ilmoitti rakastetulleen, toivoen ett‰ Zadig h‰nen
t‰htens‰ osoittaisi enemm‰n miehuullisuutta ja nerokkuutta kuin kukaan
muu. Zadig l‰hti matkaan ja rukoili Venusta vahvistamaan h‰nen
urhoollisuuttaan ja teroittamaan h‰nen j‰rke‰‰n. H‰n saapui Eufratin
rannalle tuon suuren p‰iv‰n aattona ja kirjoitutti tunnuslauseensa
muiden taistelijain tunnuslauseiden joukkoon, salaten, kuten laki
m‰‰r‰si, kasvonsa ja nimens‰. Sitten h‰n meni lep‰‰m‰‰n siihen
huoneeseen, jonka arpa oli h‰nelle osoittanut.

H‰nen yst‰v‰ns‰ Kador, joka oli palannut Babyloniin, etsitty‰‰n h‰nt‰
turhaan Egyptist‰, antoi vied‰ h‰nen asuntoonsa t‰ydellisen
asevarustuksen, jonka kuningatar oli h‰nelle l‰hett‰nyt. Samoin h‰n
kuningattaren puolesta l‰hetti Zadigille eritt‰in kauniin persialaisen
ratsun. Zadig tunsi helposti Astarten n‰iden lahjojen antajaksi; h‰nen
miehuutensa ja lempens‰ ammensivat niist‰ uusia voimia ja uusia
toiveita.

Kilpap‰iv‰ valkeni. Kuningatar oli asettunut jalokivill‰ kaunistetun
korukatoksen alle, ja katsojarivit olivat t‰ynn‰ kaikens‰‰tyisi‰
Babylonin ihmisi‰. Taistelijat saapuivat paikalle. Jokainen heist‰
asetti tunnuslauseensa ylimaagin jalkoihin; niist‰ vedettiin arpaa,
jolloin Zadigin tunnuslause j‰i viimeiseksi.

Ensimm‰inen kilpataistelija oli er‰s hyvin rikas herra, nimelt‰ Itobad,
sangen turhamainen, mutta arkanahkainen, perin kˆmpelˆ ja typer‰. H‰nen
palvelijansa olivat uskotelleet h‰nelle, ett‰ juuri sellainen mies kuin
h‰n olisi paras kuninkaaksi. H‰n oli vastannut heille: "Todellakin,
minunlaiseni miehen tulee hallita." -- Niinp‰ h‰net oli sitten
puettukin sotisopaan p‰‰st‰ jalkoihin saakka: h‰nell‰ oli kultainen,
vihre‰ksi emaljoitu haarniska, vihre‰ kyp‰rintˆyhtˆ ja vihreill‰
nauhoilla koristettu peitsi. Siit‰ tavasta, jolla Itobad ohjasi
ratsuaan, huomattiin heti, ettei h‰n ollut se mies, jolle taivas oli
m‰‰r‰nnyt Babylonin valtikan. Ensimm‰inen ritari, joka karkuutti h‰nt‰
vastaan, heitti h‰net satulasta; toinen kellisti h‰net sel‰lleen ratsun
lautasille, molemmat koivet ilmassa ja k‰det harallaan. Itobad nousi
j‰lleen pystyyn, mutta niin surkean n‰kˆisen‰, ett‰ koko amfiteatteri
r‰j‰hti nauramaan. Kolmas ei katsonut maksavan vaivaa edes k‰ytt‰‰
keih‰st‰‰n, vaan antoi h‰nen tehd‰ harhaiskun, tarttui h‰nen oikeaan
koipeensa, pyˆritti h‰nt‰ puoleksi ymp‰ri ja heitti h‰net lopuksi
hiekalle. Kisojen tallimestarit riensiv‰t nauraen paikalle ja asettivat
h‰net j‰lleen satulaan. Nelj‰s taistelija tarttui h‰nt‰ vasempaan
koipeen ja pudotti h‰net toiselle puolelle. Ivanaurun kaikuessa h‰net
vietiin huoneeseensa, jossa h‰nen lain mukaan t‰ytyi viett‰‰ yˆ.
Vaivalloisesti liikaten h‰n virkkoi: "Mik‰ sattuma sellaiselle miehelle
kuin min‰!"

Muut ritarit tekiv‰t paremmin velvollisuutensa. Jotkut heist‰ voittivat
kaksi taistelijaa per‰kk‰in; jopa er‰‰t p‰‰siv‰t kolmeenkin. Ainoastaan
prinssi Otam voitti nelj‰.

Vihdoin tuli Zadigin vuoro. H‰n pudotti satulasta kaikella
mahdollisella soreudella nelj‰ ritaria per‰kk‰in. Lopullinen voitto oli
nyt ratkaistava Otamin ja Zadigin kesken. Edellisell‰ oli kultainen,
sinisell‰ emaljoitu sotisopa ja samanv‰rinen kyp‰rintˆyhtˆ; Zadigin
asevarustus oli valkea. Kaikki katsojat asettuivat joko sinisen tai
valkoisen ritarin puolelle; kuningatar, jonka syd‰n sykki kiivaasti,
rukoili hartaasti taivasta suomaan voiton valkoiselle v‰rille.

Molemmat taistelijat tekiv‰t hyˆkk‰yksens‰ ja k‰‰nnˆksens‰ niin
notkeasti, k‰ytteliv‰t keih‰st‰‰n niin sulavasti ja istuivat
satulassaan niin tanakasti, ett‰ kaikki, paitsi kuningatar, toivoivat,
ett‰ Babylon saisi heist‰ kaksi kuningasta. Vihdoin, kun heid‰n
ratsunsa jo olivat v‰syksiss‰ ja heid‰n peitsens‰ katkenneet, Zadig
ryhtyi seuraavaan keinoon: h‰n ahdisti sinist‰ ritaria takaap‰in,
keikautti itsens‰ t‰m‰n ratsun lautasille, tarttui h‰neen vyˆt‰isilt‰,
heitti h‰net maahan, istahti h‰nen sijaansa satulaan ja karautti maassa
viruvan Otamin ymp‰ri. Koko katsojajoukko huusi silloin: "Voitto
valkoiselle ritarille!"

Vimmastuneena karkasi Otam pystyyn ja veti miekkansa; myˆs Zadig
hypp‰si alas ratsulta kalpa k‰dess‰. Molemmat seisoivat nyt
kisakent‰ll‰ vastatusten ja alottivat uuden taistelun, jossa voima
ja vikkelyys vuorotellen loistivat. Kyp‰rien hˆyhentˆyhdˆt,
k‰sivarsisuojusten naulat, panssarien renkaat lenteliv‰t kauas ymp‰ri
tuhansien salamoivien iskujen irroittamina. He pist‰v‰t ja sivaltavat,
vasemmalle ja oikealle, p‰‰h‰n ja rintaan. He v‰ist‰v‰t ja hyˆkk‰‰v‰t,
kilvoittelevat ja ponnistelevat, aivan kiinni toisissaan; he
kiemurtelevat kuin k‰‰rmeet ja karkaavat toistensa kimppuun kuin
leijonat. S‰keni‰ s‰ihkyy ymp‰ri joka kerta kun he iskev‰t toisiaan.
Vihdoin Zadig hetkiseksi j‰nnitt‰‰ kaiken mielenmalttirisa, pys‰htyy,
tekee nokkelan tempun, syˆksyy Otamin kimppuun, kaataa h‰net ja riisuu
aseista, jolloin Otam huudahtaa:

"Oi valkoinen ritari! Sinut n‰kyy m‰‰r‰tyn Babylonin hallitsijaksi!"

Kuningattaren riemu oli rajaton. Lain m‰‰r‰ysten mukaisesti vietiin
sek‰ valkoinen ett‰ sininen ritari kumpikin huoneeseensa samoin kuin
muutkin. Myk‰t pantiin heit‰ palvelemaan ja kantamaan heille ruokaa.
Tietysti Zadigin palvelijana oli kuningattaren pieni mykk‰. Vihdoin
heid‰t j‰tettiin yksin nukkumaan huomisaamuun saakka, jolloin voittajan
tuli esitt‰‰ tunnuslauseensa ylimaagille verrattavaksi toisiinsa, siten
ilmaistakseen itsens‰.

Rakkaudestaan huolimatta Zadig nukkui heti raskaasti, koska oli kovin
v‰synyt. Sen sijaan Itobad, joka oli majoitettu h‰nen naapurikseen, ei
lainkaan nukkunut. H‰n nousi keskell‰ yˆt‰, hiipi Zadigin huoneeseen,
otti h‰nen valkoiset varuksensa tunnuslauseineen ja j‰tti sijaan oman
vihre‰n asunsa. P‰iv‰n koitteessa h‰n ylpe‰n‰ astui ylimaagin eteen
julistamaan, ett‰ juuri h‰n oli voittaja. Tosin se oli kaikille
yll‰tys, mutta kun Zadig yh‰ nukkui, niin Itobad julistettiin
voittajaksi. H‰mm‰styneen‰ ja ep‰toivo syd‰mess‰‰n Astarte palasi
Babyloniin. Koko kilparata oli melkein tyhj‰, kun Zadig vihdoin her‰si;
h‰n etsi aseitaan, mutta lˆysi vain tuon vihre‰n sotisovan. H‰nen
t‰ytyi pukeutua siihen, kun h‰nell‰ ei ollut mit‰‰n muitakaan
vaatteita. H‰mill‰‰n ja harmistuneena h‰n vihaisesti heitti sen ylleen
ja poistui t‰ss‰ asussa.

Kaikki ne, jotka viel‰ olivat amfiteatterissa ja kilparadalla, ottivat
h‰net ivanaurulla vastaan. H‰net ymp‰rˆitiin joka taholta, h‰nt‰
naurettiin vasten naamaa. Milloinkaan ei kukaan ole kokenut
nˆyryytt‰v‰mpi‰ loukkauksia. Jo loppui h‰nelt‰kin k‰rsiv‰llisyys; h‰n
ajoi miekan iskuilla hajalleen tuon roskav‰en, joka uskalsi h‰v‰ist‰
h‰nt‰; mutta h‰n ei ollut selvill‰ siit‰, mit‰ h‰nen tuli tehd‰. H‰n ei
voinut tavata kuningatarta eik‰ vaatia takaisin h‰nen l‰hett‰m‰‰ns‰
valkoista sotisopaa, ettei vain mitenk‰‰n saattaisi h‰nt‰ v‰‰r‰‰n
valoon. Siten h‰n samalla oli sek‰ syv‰n tuskan vallassa ett‰ t‰ynn‰
raivoa ja rauhattomuutta.

H‰n kuljeskeli pitkin Eufratin rantaa varmana siit‰, ett‰ h‰nen
onnent‰htens‰ oli m‰‰r‰nnyt h‰net auttamattomasti onnettomuuteen, ja
k‰vi ajatuksissaan l‰pi kaikki vastoink‰ymisens‰ tuon naisen jutusta
alkaen, joka kammosi silm‰puolia, aina sotisopansa kadottamiseen
saakka.

"Se johtuu siit‰", sanoi h‰n, "ett‰ her‰sin liian myˆh‰‰n. Jollen olisi
maannut liian kauan, olisin nyt Babylonin kuningas ja Astarte olisi
omani. Tiedot, hyveet ja urhoollisuus ovat olleet minulle yksinomaan
onnettomuudeksi."

H‰n alkoi jo napista kaitselmusta vastaan ja tunsi kiusausta uskoa,
ett‰ julma sallimus vallitsi kaikkea, sortaen hyvi‰ ja suosien vihreit‰
ritareja. Enemm‰n viel‰ pahoitti h‰nt‰ se, ett‰ h‰nell‰ oli yll‰‰n tuo
vihre‰ sotisopa, joka oli tuottanut h‰nelle niin paljon ivanaurua. H‰n
mˆikin sen er‰‰lle kohtaamallensa kauppiaalle halvasta hinnasta ja sai
t‰lt‰ sijaan takin ja korkean lakin. T‰ss‰ asussa h‰n vaelsi pitkin
Eufratin rantaa, t‰ynn‰ ep‰toivoa ja syytt‰en syd‰mess‰‰n kaitselmusta,
joka alati vainosi h‰nt‰.




XX

Erakko


Matkallaan h‰n kohtasi vanhan erakon, jonka valkea ja kunnianarvoisa
parta ulottui vyˆt‰isille asti. K‰dess‰ h‰nell‰ oli kirja, jota h‰n
tarkkaavasti luki. Zadig pys‰htyi ja kumarsi h‰nelle syv‰‰n. Erakko
tervehti h‰nt‰ niin ylevin ja lempein elein, ett‰ Zadigia halutti
keskustella h‰nen kanssaan. H‰n kysyi h‰nelt‰, mit‰ kirjaa h‰n luki.

"Kohtalon kirjaa",[40] sanoi erakko. "Tahdotko tutustua siihen?"

H‰n antoi kirjan Zadigin k‰siin, mutta vaikka t‰m‰ taisikin useita
kieli‰, ei h‰n voinut saada siit‰ selville yht‰‰n ainoaa kirjainta.

"Sin‰ n‰yt‰t kovin huolestuneelta", sanoi h‰nelle tuo hyv‰ vanhus.

"Ah, onpa minulla siihen tarpeeksi syyt‰", virkkoi Zadig.

"Jos sallit minun seurata mukanasi", sanoi vanhus, "niin kenties voin
olla sinulle hyˆdyksi. Olen jo ennenkin vuodattanut lohdutuksen
tunteita onnettomien sieluun."

Zadig tunsi syv‰‰ kunnioitusta erakon kasvojen ilmett‰, partaa ja
kirjaa kohtaan. Keskustelun jatkuessa h‰n huomasi, ett‰ erakolla oli
kaikesta tavattoman syv‰llinen tieto ja selvyys. H‰n puhui
sallimuksesta, oikeudesta, siveellisyydest‰, korkeimmasta hyv‰st‰,
inhimillisest‰ heikkoudesta, hyveist‰ ja paheista niin el‰v‰ll‰ ja
sattuvalla kaunopuheisuudella, ett‰ Zadig tunsi vastustamattoman tenhon
kahlehtivan itse‰ns‰ h‰neen. H‰n rukoili hartaasti erakkoa pysym‰‰n
h‰nen seurassaan, kunnes enn‰tt‰isiv‰t palata Babyloniin.

"Pyyd‰n sinulta samaa suosionosotusta", sanoi vanhus h‰nelle. "Vanno
minulle Ormuzdin nimess‰, ettet eroa minusta muutamaan p‰iv‰‰n, mit‰
hyv‰ns‰ min‰ teenkin."

Zadig vannoi, ja he vaelsivat yhdess‰ edelleen.

Iltasella molemmat matkamiehet saapuivat er‰‰n komean linnan luo.
Erakko pyysi vieraanvaraisuutta itselleen ja nuorelle seuralaiselleen.
Ovenvartija, jota olisi voinut luulla suureksi herraksi, vei heid‰t
halveksuvan armollisesti sis‰lle. Heid‰t esitettiin korkea-arvoiselle
palvelijalle, joka n‰ytteli heille is‰nn‰n loistavat huoneet. Heid‰t
sijoitettiin h‰nen pˆyt‰ns‰ alip‰‰h‰n, linnanherran suvaitsematta luoda
heihin silm‰yst‰k‰‰n; kuitenkin heit‰ palveltiin kuten muitakin
herkullisesti ja ylellisesti, viel‰p‰ lopuksi ojennettiin heille
pesuvett‰ kultaisessa, smaragdeilla ja rubiineilla koristellussa
maljassa. Sitten heid‰t vietiin nukkumaan kauniiseen huoneeseen, ja
seuraavana aamuna palvelija toi kummallekin heist‰ kultarahan, jonka
j‰lkeen he saivat menn‰.

"Linnan is‰nt‰ n‰ytt‰‰ olevan ylev‰mielinen, joskin hieman ylpe‰ mies",
sanoi Zadig tiell‰. "H‰n harjoittaa vieraanvaraisuutta jalolla
tavalla."

N‰in sanoessaan h‰n huomasi, ett‰ erakon vyˆst‰ riippuva perin laaja
taskun tapainen n‰ytti kovin pingottuneelta ja pullistuneelta, ja h‰n
n‰kikin siell‰ tuon jalokivill‰ koristellun kultamaljan, jonka erakko
oli varastanut. Aluksi h‰n ei rohjennut mainita siit‰ mit‰‰n, mutta oli
kuitenkin per‰ti ‰llistynyt.

Keskip‰iv‰ll‰ erakko pys‰htyi er‰‰n sangen pienen talon ovelle, jossa
asui muudan rikas saituri. H‰n pyysi vieraanvaraisuutta muutamiksi
tunneiksi. Vanha, huonosti puettu palvelija otti h‰net vastaan ynsein
ilmein ja vei erakon ja Zadigin talliin, jossa heille tarjottiin
muutamia m‰d‰ntyneit‰ oliiveja, huonoa leip‰‰ ja pahentunutta olutta.
Erakko joi ja sˆi yht‰ tyytyv‰isin ilmein kuin edellisen‰kin p‰iv‰n‰.
Sitten h‰n k‰‰ntyi tuon vanhan palvelijan puoleen, joka piti heit‰
silm‰ll‰ n‰hd‰kseen, varastaisivatko he jotakin; h‰n antoi h‰nelle nuo
kaksi kultarahaa, jotka oli aamusella saanut, ja kiitti h‰nt‰ h‰nen
avuliaisuudestaan.

"Pyyd‰n sinua", lis‰si h‰n, "esitt‰m‰‰n minut herrallesi."

ƒllistyneen‰ johti palvelija molemmat sis‰‰n.. "Jalo herra", sanoi
erakko, "kaikesta siit‰ hyvyydest‰, jota olet meille osoittanut, voin
ainoastaan lausua nˆyrimm‰t kiitokseni. Suvaitse kuitenkin ottaa
vastaan t‰m‰ kultamalja heikkona kiitollisuuteni ilmaisuna."

Saituri oli v‰h‰ll‰ kaatua sel‰lleen. Erakko ei suonut h‰nelle aikaa
tointua h‰mm‰styksest‰‰n, vaan poistui mahdollisimman nopeasti nuoren
matkatoverinsa kanssa.

"Arvoisa is‰", sanoi Zadig, "mit‰ t‰m‰ kaikki oikeastaan merkitsee? Te
ette n‰y miss‰‰n suhteessa olevan muiden ihmisten kaltainen. Te
varastatte jalokivill‰ koristetun kultamaljan silt‰ herralta, joka otti
teid‰t loistavasti vastaan, ja annatte sen saiturille, joka kohtelee
teit‰ arvottomasti."

"Poikani", vastasi vanhus, "tuo komea herra, joka kestitsee vieraita
pelk‰st‰ turhamaisuudesta, jotta he ihailisivat h‰nen rikkauksiaan,
tulee varmasti viisaammaksi; saituri taas oppii harjoittamaan
vieraanvaraisuutta. ƒl‰ h‰mm‰sty mist‰‰n, vaan seuraa minua."

Zadig ei viel‰ ollut selvill‰ siit‰, oliko h‰n tekemisiss‰ kaikista
ihmisist‰ hulluimman vai viisaimman kanssa; mutta erakko puhui
sellaisella ylemmyydell‰, ett‰ Zadig, jota muutoinkin sitoi valansa, ei
voinut pid‰tty‰ seuraamasta h‰nt‰.

Iltasella he saapuivat er‰‰seen siev‰sti rakennettuun, joskin
yksinkertaiseen taloon, jossa mik‰‰n ei osoittanut enemm‰n tuhlausta
kuin saituruuttakaan. Sen is‰nt‰n‰ oli maailmasta pois vet‰ytynyt
filosofi, joka rauhassaan harrasti vain viisautta ja hyvett‰ eik‰
kuitenkaan tuntenut ik‰vystymist‰. H‰nt‰ oli haluttanut rakentaa
itselleen t‰m‰ tyyssija, jossa h‰n otti vieraita vastaan hienosti ja
kohteliaasti, mutta ilman mit‰‰n kerskailua. H‰n tuli itse matkamiehi‰
vastaan ja vei heid‰t ensiksi mukavaan huoneeseen lev‰ht‰m‰‰n. V‰h‰n
ajan kuluttua h‰n tuli kutsumaan heid‰t maukkaalle ja hyvin laitetulle
aterialle, jonka aikana h‰n hienotunteisesti lausui mielipiteens‰
Babylonin ‰skeisist‰ vallankumouksista. H‰n n‰ytti vilpittˆm‰sti
kiintyneen kuningattareen ja toivoi, ett‰ Zadig olisi esiintynyt
kilparadalla kruunua tavoittelemassa.

"Mutta ihmiset eiv‰t ansaitsekaan Zadigin kaltaista kuningasta", lis‰si
h‰n.

Zadig punastui ja tunsi tuskiensa kasvavan kaksinkertaisiksi.
Keskustelussa oltiin yksimielisi‰ siit‰, ett‰ maailmassa eiv‰t asiat
aina k‰y viisainten mielen mukaan. Erakko v‰itti kumminkin, ettei
tunneta kaitselmuksen teit‰ ja ett‰ ihmiset tekev‰t v‰‰rin tuomitessaan
kokonaisuutta, josta he n‰kev‰t vain pienimm‰n osan.

Puheltiin intohimoista.

"Ah, kuinka tuhoisia ne ovat!" sanoi Zadig.

"Ne ovat tuulia, jotka pullistavat laivan purjeita", vastasi erakko.
"Ne upottavat sen joskus, mutta ilman niit‰ se ei voisi purjehtia.
Sappi tekee kiukkuiseksi ja sairaaksi, mutta ilman sappea ei ihminen
voisi el‰‰. Kaikki t‰‰ll‰ alhaalla on vaarallista, mutta kaikki on
samalla tarpeellista."

Puheltiin mielihyv‰st‰, ja erakko todisteli, ett‰ se on jumalallinen
lahja.

"Sill‰", sanoi h‰n, "ihminen ei voi itselleen antaa enemm‰n tunteita
kuin ajatuksiakaan; h‰n ottaa vastaan kaikki; tuska ja riemu tulevat
h‰nelle muualta, kuten koko h‰nen olemuksensa."

Zadig ihmetteli, kuinka mies, joka oli menetellyt niin omituisesti, voi
puhella niin j‰rkev‰sti. Vihdoin is‰nt‰, tuon yht‰ opettavaisen kuin
miellytt‰v‰n keskustelun per‰st‰, vei molemmat vieraansa heid‰n
huoneeseensa, kiitt‰en samalla taivasta siit‰, ett‰ se oli l‰hett‰nyt
h‰nen luokseen kaksi niin viisasta ja jaloa ihmist‰. H‰n tarjosi heille
rahaa niin luontevalla ja hienolla tavalla, ettei se mitenk‰‰n voinut
loukata. Erakko kielt‰ytyi ja sanoi, ett‰ heid‰n t‰ytyi j‰tt‰‰
hyv‰stit, koska he aikovat jatkaa matkaansa Babyloniin ennen p‰iv‰n
koittoa. Ero oli syd‰mellinen; varsinkin Zadig tunsi syv‰‰ kunnioitusta
ja kiintymyst‰ niin rakastettavaa miest‰ kohtaan.

Kun erakko ja h‰n olivat j‰‰neet kahden huoneeseensa, puhelivat he
viel‰ kauan ylist‰v‰sti is‰nn‰st‰‰n. P‰iv‰n koittaessa vanhus her‰tti
toverinsa sanoen:

"On aika l‰hte‰; mutta tahdon sit‰ ennen, kaikkien viel‰
nukkuessa, j‰tt‰‰ t‰lle miehelle todistuksen kunnioituksestani ja
myˆt‰tunnostani."

N‰in sanoen h‰n otti tulisoihdun ja pisti talon palamaan. Kauhistuneena
alkoi Zadig huutaa ja tahtoi est‰‰ h‰nt‰ niin hirve‰st‰ teosta. Mutta
yliluonnollisin voimin veti erakko h‰net mukaansa. Talo oli syttynyt
tuleen, ja erakko, joka oli toverinsa kera ehtinyt jo verrattain
kauaksi, katseli sen palamista vallan rauhallisesti.

"Jumalan kiitos!" h‰n sanoi. "Kohta on rakkaan is‰nt‰mme talo tuhkana
perustuksesta harjahirteen saakka. Onnellinen mies h‰n on!"

N‰m‰ sanat kuullessaan Zadigin olisi tehnyt mieli yht'aikaa r‰j‰ht‰‰
nauramaan, lausua herjaavia sanoja tuolle arvoisalle is‰lle, pieks‰‰
h‰nt‰ ja paeta tiehens‰. Kuitenkaan h‰n ei tehnyt mit‰‰n kaikesta
t‰st‰, vaan vastoin tahtoaankin, erakon ylivoimaisen mahdin edelleen
kahlehtimana, seurasi t‰t‰ viimeiseen majapaikkaan.

Sen em‰nt‰n‰ oli er‰s hyv‰syd‰minen ja sive‰ leskivaimo, jolla oli
luonaan nelitoista-vuotias, sangen miellytt‰v‰ veljenpoika, h‰nen ainoa
toivonsa. H‰n kestitsi vieraitaan niin hyvin kuin suinkin voi.
Seuraavana aamuna h‰n k‰ski veljenpoikansa saattamaan matkamiehi‰
er‰‰lle sillalle saakka, joka, ‰skett‰in s‰rkyneen‰, oli vaarallinen
kulkea. Nuorukainen kiiruhti toimeliaana heid‰n edell‰‰n. Heid‰n
saavuttuaan sillalle lausui erakko pojalle:

"Tule l‰hemm‰ksi, jotta voisin osoittaa kiitollisuuttani t‰dillesi."

N‰in sanoen h‰n tarttui poikaa hiuksiin ja tyˆnsi h‰net jokeen. Poika
syˆksyi alas, n‰ytt‰ytyi hetkisen veden pinnalla ja katosi sitten
virran pyˆrteisiin.

"Voi sinua, hirviˆ, voi sinua, kauhistuttava konna!" huudahti Zadig.

"Sin‰ lupasit minulle enemm‰n k‰rsiv‰llisyytt‰", keskeytti erakko.
"Tied‰ siis, ett‰ sen talon raunioiden alta, jonka kaitselmus muutti
tuhkal‰j‰ksi, sen omistaja on lˆyt‰nyt suunnattoman aarteen. Tied‰
myˆs, ett‰ tuo poika, jonka kaitselmus on hukuttanut, olisi vuoden
per‰st‰ murhannut t‰tins‰ ja kahden vuoden per‰st‰ sinut."

"Kuka on sinulle sen sanonut, raakalainen?" huudahti Zadig. "Ja
vaikkapa olisitkin lukenut kohtalonkirjastasi niin tapahtuvan, niin
onko sinulle luvallista hukuttaa lapsi, joka ei sinulle ole tehnyt
mit‰‰n pahaa?"

Viel‰ n‰in puhuessaan babylonilainen huomasi, ettei vanhuksella en‰‰
ollutkaan partaa, vaan ett‰ h‰nen kasvonsa olivat aivan nuortuneet.
H‰nen erakkopukunsa katosi pois; nelj‰ kaunista siipe‰ peitti h‰nen
majesteetillisen, valoa s‰teilev‰n ruumiinsa.

"Oi taivaan l‰hettil‰s, jumalallinen enkeli!" huudahti Zadig
heitt‰ytyen maahan. "Oletko siis astunut alas empyreumista,[41]
opettamaan heikolle kuolevaiselle, kuinka h‰nen on alistuttava taivaan
ikuisiin m‰‰r‰yksiin?"

"Ihmiset", virkkoi enkeli Jesrad, "tuomitsevat kaikkea, tiet‰m‰tt‰
mit‰‰n. Sin‰ sent‰‰n olit kaikista ihmisist‰ se, joka ansaitsit enimmin
valaistusta."

Zadig pyysi h‰nelt‰ lupaa puhua, sanoen:

"Min‰ ep‰ilen omaa itse‰ni, mutta rohkenenko pyyt‰‰ sinua valaisemaan
er‰st‰ ep‰ilyst‰ni? Eikˆ olisi ollut parempi parantaa t‰m‰ lapsi, tehd‰
h‰nest‰ kunnollinen ihminen, kuin hukuttaa h‰net?"

Jesrad vastasi:

"Jos h‰nest‰ olisi tullut kelpo mies ja jos h‰n olisi saanut el‰‰, niin
olisi h‰nen kohtalonsa ollut, sek‰ h‰nen itsens‰ ett‰ sen naisen, jonka
h‰n olisi nainut, ynn‰ sen pojan, jonka t‰m‰ olisi h‰nelle synnytt‰nyt,
joutua salamurhan uhriksi."

"Mutta miksi?" sanoi Zadig. "Onko sitten v‰ltt‰m‰tˆnt‰, ett‰ ollenkaan
on rikoksia ja onnettomuutta ja ett‰ onnettomuudet kohtaavat juuri
hyvi‰ ihmisi‰?"

"Ilkiˆt", sanoi Jesrad, "ovat aina onnettomia. He ovat koettelemukseksi
niille muutamille oikeamielisille, jotka el‰v‰t hajallaan maan p‰‰ll‰,
eik‰ ole olemassa mit‰‰n pahaa, josta ei syntyisi jotakin hyv‰‰."

"Mutta", sanoi Zadig, "jos olisikin olemassa ainoastaan hyv‰‰ eik‰
ollenkaan pahaa?"

"Silloin", vastasi Jesrad, "t‰m‰ maa olisi aivan toinen; tapausten
sarja olisi viisauden toisin j‰rjest‰m‰, mutta t‰m‰ j‰rjestys, joka
silloin olisi t‰ydellinen, ei voi esiinty‰ muualla kuin Korkeimman
Olennon ikuisilla asuinsijoilla, joita paha ei voi l‰hesty‰. H‰n on
luonut miljoonittain maailmoja, joista yksik‰‰n ei ole toisensa
kaltainen. T‰m‰ suunnaton erilaisuus on h‰nen suunnattoman valtansa
tunnusmerkki. Ei ole olemassa kahta puunlehte‰ maan p‰‰ll‰ eik‰
kahta palloa taivaan ‰‰rettˆmiss‰ avaruuksissa, jotka olisivat
samankaltaisia; ja kaikella sill‰, mit‰ n‰et t‰ll‰ pienell‰ atomilla,
jolla olet syntynyt, t‰ytyy olla m‰‰r‰tty paikkansa ja aikansa h‰nen
muuttumattomien lakiensa mukaisesti, joka itseens‰ sis‰lt‰‰ kaiken.
Ihmiset ajattelevat, ett‰ se lapsi, joka ‰sken hukkui, putosi
sattumalta veteen, ja ett‰ samanlainen sattuma poltti tuon talon
poroksi; mutta ei ole olemassa mit‰‰n sattumaa. Kaikki on joko
koettelemusta tai rangaistusta tai palkintoa tai huolenpitoa.
Muisteleppa tuota kalastajaa, joka luuli olevansa maailman onnettomin
ihminen. Ormuzd l‰hetti sinut muuttamaan h‰nen kohtaloaan. Heikko
kuolevainen, lakkaa v‰ittelem‰st‰ sit‰ vastaan, jota sinun tulee
nˆyr‰sti kunnioittaa!"

"Mutta", virkkoi Zadig...

H‰nen sanoessaan "mutta" enkeli jo suuntasi lentonsa kymmenett‰
taivaanpiiri‰ kohti. Zadig rukoili polvillaan kaitselmusta ja alistui
sen valtaan. Ilmojen korkeudesta huusi enkeli h‰nelle: "Mene
Babyloniin!"




XXI

Arvoitukset


Aivan poissa suunniltaan ja ik‰‰nkuin ukkonen olisi iskenyt h‰nen
viereens‰ Zadig umpim‰hk‰‰n jatkoi matkaansa. H‰n saapui Babyloniin
samana p‰iv‰n‰, jolloin ne, jotka olivat taistelleet kilparadalla, jo
olivat kokoontuneet palatsin suureen eteiseen selvitt‰m‰‰n ylimaagin
heille asettamia arvoituksia ja vastaamaan h‰nen kysymyksiins‰. Kaikki
ritarit, paitsi vihre‰-asuinen, olivat saapuneet.

Zadigin n‰ytt‰ytyess‰ kaupungin kaduilla alkoi kansa heti kokoontua
h‰nen ymp‰rilleen. Kaikkien silm‰t tahtoivat kyll‰stym‰tt‰ n‰hd‰
h‰nt‰, kaikkien suut h‰nt‰ siunata, kaikkien syd‰met toivoa h‰nt‰
hallitsijaksi. Kateellinen n‰ki h‰nen kulkevan ohi ja k‰‰ntyi
kauhistuneena poisp‰in. Kansa kantoi h‰net kokouspaikkaan saakka.

Kuningatar, jolle h‰nen tulonsa ilmoitettiin, joutui ankaran pelon ja
hartaan toivon ristiriitaan. Levottomuus kalvoi h‰nen mielt‰ns‰. H‰n ei
voinut ymm‰rt‰‰, miksi Zadig oli aseeton ja miksi Itobad kantoi
valkoista sotisopaa. Sekava sorina nousi Zadigin ilmestyess‰; oltiin
h‰mm‰styneit‰ ja ihastuneita, kun n‰htiin h‰net j‰lleen. Mutta p‰‰sy
kokoukseen oli myˆnnetty vain niille ritareille, jotka olivat
taistelleet.

"Olen taistellut kuten muutkin", sanoi Zadig, "mutta toinen kantaa
t‰‰ll‰ minun varuksiani. Ja odottaessani kunniaa saada todistaa sen,
pyyd‰n lupaa p‰‰st‰ selvitt‰m‰‰n arvoituksia."

Asiasta ‰‰nestettiin, ja h‰nen rehellisyytens‰ maine oli viel‰kin niin
juurtunut kaikkien mieleen, ettei luvan antaminen aiheuttanut mit‰‰n
ep‰rˆinti‰.

Ylimaagi esitti nyt seuraavan kysymyksen: "Mik‰ on maailman kaikista
asioista pisin ja lyhyin, nopein ja hitain, helpoin jakaa ja samalla
ulottuvaisin, enimmin laiminlyˆty ja enimmin kaivattu, jota ilman ei
mit‰‰n voi tapahtua, joka nielee kaiken pienen ja el‰vˆitt‰‰ kaiken
suuren?"

Itobadin vuoro oli ensinn‰ puhua. H‰n vastasi, ettei h‰nenlaisensa mies
ymm‰rt‰nyt arvoituksia ja ett‰ h‰nelle oli kylliksi, kun oli voittanut
vankoin peitsenpistoin. Muutamat sanoivat arvoituksen merkitsev‰n
onnea, toiset valoa. Zadig yksin sanoi sen merkitsev‰n aikaa.

"Mik‰‰n ei ole pitempi", lis‰si h‰n, "sill‰ aika on ikuisuuden
mitta; mik‰‰n ei ole lyhyempi, sill‰ sit‰ puuttuu meilt‰ kaikissa
aikomuksissamme. Mik‰‰n ei ole pitk‰llisempi odottavalle; mik‰‰n ei ole
nopeampi nauttijalle. Se ulottuu ‰‰rettˆmiin saakka suuressa; se
jakautuu ‰‰rettˆmiin saakka pieness‰. Kaikki ihmiset laiminlyˆv‰t sen;
kaikki surevat sen kadottamista. Mit‰‰n ei tapahdu ilman sit‰. Se
painaa unhotukseen kaiken sen mik‰ on arvotonta j‰lkimaailmalle, ja se
tekee suuret asiat kuolemattomiksi."

Kokous hyv‰ksyi Zadigin selityksen.

Toinen kysymys kuului: "Mik‰ on se asia, joka saadaan, siit‰
kiitt‰m‰tt‰; josta nautitaan, tiet‰m‰tt‰ kuinka; joka annetaan
toisille, tiet‰m‰tt‰ miten se tapahtuu; ja joka kadotetaan, sit‰
huomaamatta?"

Jokainen sanoi mit‰ osasi; ainoastaan Zadig arvasi, ett‰ se oli el‰m‰.

Yht‰ helposti h‰n selvitti kaikki muutkin arvoitukset. Itobad tosin
v‰itti joka kerta, ettei mik‰‰n ollut helpompaa ja ett‰ h‰n olisi
suoriutunut niist‰ aivan yht‰ hyvin, jos olisi viitsinyt vaivata
itse‰‰n. Esitettiin kysymyksi‰, jotka koskivat oikeutta, korkeinta
hyv‰‰, hallitsemisen taitoa, ja Zadigin vastaukset katsottiin kaikista
perusteellisimmiksi.

"On suuri vahinko", sanottiin, "ett‰ niin etev‰ henki sijaitsee niin
huonossa ritarissa."

"Korkea-arvoiset herrat", sanoi Zadig, "minulla oli kunnia voittaa myˆs
kilpataistelussa; juuri minulle kuuluu valkoinen sotisopa. Herra Itobad
vei sen minulta nukkuessani. H‰n n‰ht‰v‰sti luuli, ett‰ se sopii
h‰nelle paremmin kuin vihre‰. Olen valmis todistamaan nyt h‰nelle
teid‰n n‰hden t‰ss‰ puvussa ja t‰ll‰ miekalla koko tuota kaunista
valkoista asua vastaan, jonka h‰n on minulta ryˆst‰nyt, ett‰ juuri
minulla on ollut kunnia voittaa uljas Otam-prinssi."

Itobad hyv‰ksyi taisteluhaasteen mit‰ suurimmalla itseluottamuksella.
Ollen kyp‰rˆity, haarniskoitu ja suojustettu h‰n ei v‰h‰‰k‰‰n ep‰illyt
helposti suoriutuvansa tuosta yˆmyssyyn ja yˆnuttuun puetusta
vastustajasta. Zadig veti miekkansa tervehtien sill‰ kuningatarta, joka
katseli h‰nt‰ ilon ja pelon vallassa. Itobad veti myˆs omansa
tervehtim‰tt‰ ket‰‰n; h‰n l‰hestyi Zadigia kuin mies, jolla ei ole
mit‰‰n pel‰tt‰v‰‰; h‰n oli valmis halkaisemaan h‰nelt‰ p‰‰n. Zadig
v‰isti iskun tavaten oman miekkansa tyvell‰ vastustajan miekan k‰rkeen
siten ett‰ Itobadin miekka katkesi. Nyt Zadig tarttui kiinni
vihollisensa ruhoon, kaatoi h‰net maahan ja asetti miekkansa k‰rjen
h‰nen kurkullensa sanoen:

"Luovuta varuksesi tai tapan sinut!"

Itobad, j‰lleen ‰llistyksiss‰‰n siit‰, ett‰ kova onni kolhi h‰nen
kaltaistansa miest‰, ei vastustellut, ja niinp‰ Zadig rauhallisesti
riisui h‰nelt‰ komean kyp‰r‰n, loistavan haarniskan, kauniit
k‰sivarsisuojukset ja v‰lkkyv‰t s‰‰rivarukset, pukeutui itse niihin ja
kiiruhti t‰ss‰ asussa polvistumaan Astarten jalkoihin.

Kador todisti helposti, ett‰ asu kuului Zadigille. H‰net tunnustettiin
yksimielisesti kuninkaaksi, varsinkin Astarten puolelta, joka nyt, niin
monien vastoink‰ymisten j‰lkeen, sai nauttia riemua, n‰hd‰ kuinka h‰nen
rakastettunsa koko maailman silmiss‰ oli arvokas olemaan h‰nen
puolisonsa.

Itobad vet‰ytyi taloonsa, antaen puhutella itse‰‰n "armolliseksi
herraksi."

Zadig tuli kuninkaaksi ja oli onnellinen. H‰nen mieless‰‰n v‰ikkyiv‰t
edelleen enkeli Jesradin sanat. Viel‰p‰ h‰n muisteli hiekkajyv‰st‰kin,
joka muuttui timantiksi. H‰n ja kuningatar kunnioittivat kaitselmusta.

Zadig salli kauniin ja oikullisen Missufin juosta tiehens‰.
Rosvop‰‰llikkˆ Arbogadin h‰n kutsutti luoksensa ja antoi h‰nelle
kunniakkaan toimen sotajoukossa, luvaten korottaa h‰net aivan
ensimm‰isille arvosijoille, jos h‰n k‰ytt‰ytyisi kunnon sotilaan
tavoin, mutta hirt‰tt‰‰ h‰net, jos h‰n j‰lleen ryhtyisi rosvon
ammattiin.

Setok kutsuttiin kauniin Almonansa kanssa Arabiasta Babylonin kaupan
johtajaksi. Kador sai osakseen virka-arvoja ja rakkautta palvelustensa
mukaan. H‰n oli kuninkaan yst‰v‰, ja Zadig olikin silloin ainoa
hallitsija maailmassa, jolla oli yst‰v‰. Pikku mykk‰‰ ei myˆsk‰‰n
unohdettu; kalastaja sai kauniin talon; Orkan tuomittiin maksamaan
h‰nelle suuri rahasumma ja antamaan h‰nen vaimonsa takaisin. Mutta
kalastaja oli viisastunut ja otti vain rahat.

Kaunis Semira oli aivan lohduton sen vuoksi, ett‰ oli luullut Zadigin
tulevan silm‰puoleksi, ja Azora suri lakkaamatta sit‰, ett‰ oli
tahtonut leikata h‰nelt‰ nen‰n. Zadig lievensi h‰nen tuskiansa
lahjoilla. -- Kateellinen kuoli raivosta ja h‰pe‰st‰.

Valtakunta nautti rauhaa, kunniaa ja ylt‰kyll‰isyytt‰. Se oli maailman
ihaninta aikaa. Oikeus ja rakkaus hallitsivat kaikkialla. Kaikki
ylistiv‰t Zadigia, ja Zadig ylisti taivasta.




VIITESELITYKSET:


[1] T‰m‰ pila oli 1748-vuoden Zadig-painoksessa.

[2] Sulttaanitar Sheraa tarkoittaa luultavasti Voltairen hyv‰‰
yst‰v‰t‰rt‰, markiisitar Emilie du Chateletia, jolle Voltaire
tavallisesti omisti teoksiansa.

[3] Hedshran vuosi 837 on kristillisess‰ ajanlaskussa vuosi 1459.

[4] Dervish, muhamettilainen munkki.

[5] Ulugh-Bek, Timur Lenkin j‰lkel‰inen, oli tunnettu
oppineisuudestaan, varsinkin matematiikan ja t‰htitieteen alalla; kuoli
1449.

[6] Aleksanteri Suuri, jonka luo vanhain kertomusten mukaan saapui
amatsoonien kuningatar Thalestris, muka synnytt‰‰kseen h‰nelle
tarpeeksi arvokkaan perillisen.

[7] Kuningas Salomo, jonka luo saapui Arabiasta rikkaan Saban
kuningatar (I. Kuningasten kirja, 10. luku; 2. Aikakirja, 9. luku).
Salomo on Suleimanin nimell‰ sangen tunnettu it‰maiden tarinoissa, jopa
niiden p‰‰henkilˆit‰.

[8] Zoroaster eli Zarathustra, tarunomainen uskonnonperustaja
Persiassa, noin 600 vuotta ennen Kristusta. H‰nen oppinsa on koottu
"Zend-Avesta" nimiseen kirjaan. Zoroasterin uskolaisia nimitet‰‰n usein
"parseiksi." Heit‰ on viel‰kin Etu-Intiassa.

[9] Persialaiset papit, tiet‰j‰t.

[10] Siihen aikaan eli Babylonissa Arnou-niminen mies (Arnou oli
todellisuudessa er‰s Voltairen aikuinen pariisilainen apteekkari, jota
valistusfilosofi tahtoi letkauttaa (<i>Suom.</i>)), joka sanomalehdiss‰
kehuskeli parantavansa ja est‰v‰ns‰ kaikki halvauskohtaukset kaulaan
ripustetun pussin avulla. -- <i>Voltairen huomautus</i>.

[11] Viittaus Swiftin "Gulliverin matkoihin", joiden III osassa er‰‰t
"Laputa-maan" oppineet vaivaavat p‰‰t‰ns‰ moisilla asioilla.

[12] Desterham, oppineiden ylimaagien neuvosto. Viittaus Pariisin
oikeusparlamentin ja Sorbonne-yliopiston tuomioihin. -- Solmupiiska ja
Siperia on taas viittaus Ven‰j‰n oloihin.

[13] Ormuzd eli Ahuramazda, valon ja hyv‰n jumala, korkein jumala
Zoroasterin opissa.

[14] "Kuningasten kuningas", Persian kuninkaan arvonimi.

[15] T‰m‰ huomiokyvyn todistus n‰kyy olevan mukailtu "1001 yˆn"
tarinoista.

[16] Viitannee er‰‰seen Mooseksen ruokas‰‰dˆsten kieltoon
(<i>Leviticus</i>-kirja, XI).

[17] V‰‰nnˆs nimest‰ Boyer, jonka kantaja, er‰s theatiinimunkki ja
ylh‰isˆn rippi-is‰, oli intohimoinen Voltairen vihamies, lahjaton
ja kyvytˆn, mutta kaikenlaisia takateit‰ ja vehkeilyj‰ hyv‰kseen
k‰ytt‰en kohonnut piispaksi, perintˆruhtinaan opettajaksi ja vihdoin
ministeriksi.

[18] Viittaus Mooseksen lakis‰‰dˆksiin.

[19] Viittaus Vergiliuksen <i>Aeneidiin</i>, III, 225 ja seur. Harpyijat
olivat inhoittavia tarulintuja.

[20] Ministerist‰, hallitusneuvosto it‰mailla.

[21] Ministeri.

[22] Voltaire tekee t‰ss‰ pilaa saksalaisen Leibnizin filosofiasta,
jossa monadi-oppi ja prestabilinen harmonia (edelt‰p‰in m‰‰r‰tty
sopusointu) ovat p‰‰asioita.

[23] Sadder-kirja ("sadan portin" kirja), ote Zoroasterin pyhist‰
kirjoista, laadittu uuspersian kielell‰ 15. vuosisadalla parsien
tarpeeksi. Sis‰lt‰‰ uskonnons‰‰ntˆj‰ ja el‰m‰nohjeita.

[24] Zoroasterin uskonnon p‰‰jumalia, auringon henki, luonnon
suojelija, sodan jumala.

[25] Viittaus psalmiin 114, 4.

[26] Viittaus erin‰isiin raamatunkohtiin.

[27] Voltaire t‰ss‰ n‰ht‰v‰sti ivaa joutavia uskonnollisia
riitaisuuksia, kenties oman aikansa jansenistien ja molinistien kiistaa
armosta, saaden vaikutuksia Swiftin satiirista.

[28] Etel‰isen taivaan suurimpia t‰hti‰, Argo-laivan t‰htikuviossa.
Samanniminen kaupunki muinaisessa Egyptiss‰, l‰hell‰ Aleksandriaa.

[29] Leskivaimojen polttaminen, joka ei oikeastaan ole ollut
pakollinen, on Intiassa ollut tapana sangen myˆh‰isiin aikoihin saakka.
Lienee nyky‰‰n jo miltei kokonaan h‰vi‰m‰ss‰.

[30] Muinaiset egyptil‰iset lienev‰t k‰ytt‰neet sukulaistensa muumioita
rahalainojensa pantteina. Siit‰ mainitsevat sek‰ Lukianos ett‰
Herodotos.

[31] Viittaus muinais-intialaiseen sielunvaellusoppiin.

[32] Muinaisten egyptil‰isten p‰‰jumaluuksia oli musta Apis-h‰rk‰.

[33] Intiassa vallitsevan Brahma-uskonnon p‰‰jumala, luoja, taiteiden
ja tieteiden keksij‰, maailmansielu.

[34] Kala-jumala kuului muinaisten kaldealaisten vanhimpiin jumaliin;
oli muka heid‰n sivistyksens‰ perustaja,

[35] Kiinalaisia sanoja, joista Li uskonnollisessa suhteessa merkitsee
alkuvaloa, alkuj‰rke‰, maailmanhenke‰, Tien taas taivasta. Molemmat
samalla merkitsev‰t korkeinta jumaluutta.

[36] Viittaus Salomon Korkeaan Veisuun, VII, 4.

[37] Er‰s toisen suuruusluokan t‰hti‰ Pegasus-sikerm‰ss‰; samoin er‰s
kolmannen suuruusluokan t‰hti‰ Vesimiehen sikerm‰ss‰. -- Arabialaiset
laskevat yˆn tunnit erin‰isten t‰htien nousun mukaan.

[38] Algenib-t‰hti‰ on samoin kuin Sheat-t‰hti‰kin kaksi, toinen
Pegasus-, toinen Perseus-sikerm‰ss‰. T‰ss‰ tarkoitettaneen
Pegasus-sikerm‰n t‰hte‰.

[39] Ceylonin saaren keskiaikainen nimi arabialaisissa ja
persialaisissa saduissa.

[40] Islamin opissa usein mainittu Allahin j‰rkkym‰ttˆmien p‰‰tˆsten
kirja, jonka Allah oli luonut kaikkein ensimm‰iseksi, jo ennen taivasta
ja maata.

[41] Empyreum, "tulitaivas", ylin taivas, valon koti, paratiisi.







End of the Project Gutenberg EBook of Sallimus, by Voltaire

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 45340 ***