*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76160 *** language: Finnish KORPI NUKKUU Yksinäytöksinen näytelmä Kirj. KAARLE HALME Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1913. Näytelmällisesti kuvatakseni sitä valistustyötä, minkä edistysseurat meidän maassamme ovat aikaansaaneet viimeisinä vuosikymmeninä, olen suunnitellut neliosaisen näytelmäsarjan, jonka ensimäinen osa "Korpi nukkuu" käsittelee sitä aikaa, jolloin ei vielä ollut yhteisiä edistysrientoja kansallisessa herätyksessämme. Toinen osa "Korpi herää" koskettelee raittiusliikettä, kolmas "Korpi nousee" nuorisoseura-aatetta, ja neljäs "Korpi liikkuu" työväenaatetta. Jokainen näistä osista, ollen itsenäinen näytelmä, sopii erikseen esiteltäväksi, ja on, helpon näytlämölle-asettamisen puolesta, mahdollinen ahtaimmissakin oloissa. Olosuhteiden mukaan voidaan myös, joko yhden tai useamman illan ohjelmana, esittää koko sarja yhtäjaksoisena, näyttämöllisenä kuvauksena edistysseurojemme sivistyspyrkimyksistä menneenä ajanjaksona. Helsinki 1/10 1913. Tekijä. HENKILÖT: SUOKORVEN SIMUNA, talollinen HEIKKI, hänen poikansa ELINA, hänen tyttärensä MÄKIPÄÄN MIKKO, talollinen MARTTA, hänen sisarensa PERÄLÄN PERTTU, salapolttaja NIMISMIES SILTAVOUTI Ohjeita esittäjille: Tapahtumain aika on 70-luvulla. Simana on kuudennellakymmenellä, kovassa työssä kuivettunut mies, vakava ja surunvoittoinen. Esiintyminen hiljaista ja säyseätä. Hän on puettu mekkoon ja varsisaappaisiin sekä käyttää leuvanaluspartaa ja pitkää tasaiseksi leikattua tukkaa. Elina on ijältään parinkymmenen, luonteeltaan lempeä ja hiljainen. Heikin alkuperäinen luonteenominaisuus on perintö isältä, mutta aikakauden raa'at tavat ovat vaikuttaneet häneen niin, että hän teennäisesti tahtoo esiintyä yhtä riuskasti kuin Mikkokin, joka on tulisempi, irrallisempi ja räyhäävämpi. Kummankin ikä noin 25 v. Martta on toimelias ja tarmokas, mutta pintapuolinen luonne, johon ympäristön elämänkatsomus on lyönyt leimansa, ilman että Martta koskaan on tullut ajatelleeksi onko jokin asia oikein tai väärin. Ijältään vähän vanhempi Elinaa. Perttu on pieni kooltaan, liukas liikkeiltään ja kieleltään. Puvultaan hän on likainen ja risainen. Luonteeltaan hän on viekas, kavala ja petollinen. Hänen ontuva käyntinsä — sen verran kun se tässä voi tulla esille — selventää näitä ominaisuuksia. Yhteiskunnallinen järjestys on hänen mielestään hänen vihollisensa, jolle voi tehdä mitä kepposia tahansa. Mikään tässä suhteessa ei hänen mielestään ole rikollista. Ikä noin 40 v. Nimismiehellä on virkamerkkinään ainoastaan lakki ja Jahtivoudilla kiiltävät napit. Mäkipään pirtti. Ilta. Talikynttilä palaa pöydällä. Martta istuu uunin lähellä ja kehrää. Pysäyttää rukkinsa ja menee katsomaan akkunasta. Palaa taas työhönsä. ELINA tulee Ehtoota! MARTTA Hyvää ehtoota! Elinakos se onkin! Oikeassa minä sittenkin olin. Kuulin, että joku liikkui. Luulin miesten tulevan käräjiltä. Tule nyt istumaan! ELINA menee istumaan penkille Kun sain ajoissa askareet pois tieltä, niin pistäysin — Kai isä arvaa, että olen täällä, kun tulee — MARTTA Missä isäsi on? ELINA Hän ei ole vielä palannut Pitäjänmäeltä — kun meni saattamaan niitä koskimittareita — (kurkistaa akkunaan päin.) Osanneekohan siellä nyt pimeässä — MARTTA No, eihän hän ensi kertaa kulje niitä polkuja — katsos nyt tuota, kun katkeaa ihan yhtenään — ELINA Meillä on myöskin tämänvuotiset pellavat ihan kelvottomia — (Naurahtaa.) Minä aionkin ne jättää sinun kehrättäviksesi — saat heti visaisen puhdetyön, kun veljeni tuo sinut meille emännäksi. MARTTA kumartuu työnsä puoleen Jos sinä et olekaan minua vastaanottamassa — ELINA Olen kyllä — hyvinkin. Missäs minä olisin? MARTTA Täällä — lähettämässä — veljeni sanoi, että Pyhäinpäiväksi — ELINA nousee Mitäs Mikon puheista! — Kas, kynttilääkö sinä poltatkin! (Niistää kynttilän.) MARTTA Päreet ovat niin märkiä, etteivät pala. ELINA Etkö sinä vieläkään ole antanut laittaa sitä öljylamppua? MARTTA Kuljettihan Mikko sen Perälän Pertun pajassa, mutta ei se osannut. Pitänee kai ostaa uusi. ELINA istuu uudelleen Mitäs Perälän Perttu! Eihän se osaa muuta kuin viinanpolttoa. MARTTA Kuinkahan sen nyt käynee käräjissä! ELINA Linnaan tietysti joutuu — ja sen sietääkin. MARTTA Niin kai joutuu jos saavat todistetuksi. — Ei totisesti. Ei tämän kanssa viitsi tapella. (Nousee, nostaa rukin nurkkaan.) Olkoon! (Nauraa.) Minä jätän tämän tikkuisen kehruun sinulle. ELINA hauskasti Yhtähyvin ne miehet voisivat taloa muuttaa, koska pellavat ovat yhtä huonoja molemmissa — MARTTA Älä nyt! Kuka sitä kotivävyä sietäisi! Lystimpi on mennä miehelään. (Menee uunin luo ja katsoo kahvipannuun.) Antaisin sinulle kahvia, jos vain — oi, oi, täällä on ihan riittävästi — panenko tuhkaan lämpenemään — ELINA ihastuen Pane vaan! En olekaan saanut kahvia pitkään aikaan. Meillä ei sitä juuri keitetä. MARTTA touhuaa kahvivehkeiden kanssa Eikö teillä ole vielä pannuakaan? ELINA Ei ole. Isä ei ole ostanut. (Nauraa.) Padalla olen joskus vieraille keittänyt. MARTTA No, ei sitä niin vanhanaikainen tarvitsisi olla. Eikä puute sitä vaatisi. ELINA vähän surunvoittoisesti Eihän meillä puutetta ole, mutta — onhan se muuten — sellaista — MARTTA Millaista? ELINA vähän kärtyisesti Tiedäthän sen. Työt ovat kaikki niin rempallaan — ettei sellaisella asumisella kahveja juoda — MARTTA Onhan teillä toki kaksi, jotka tekevät — sinä ja Simuna — ELINA Isä, niin! Hän kyllä tekee minkä jaksaa — mutta isä on jo vanha — ja kivulloinen — MARTTA pysähtyy hommassaan Entä Heikki? Häntähän pidetään hyvänä työmiehenä — ELINA tuskaisesti Olethan sen nähnyt! Samallainen kuin veljesikin — tekevät minkä tekevät — juopotteluun ja vetelehtimiseen menee monasti paras työaika. MARTTA topakasti Kyllä minä siitä Heikistä vielä teen miehen. ELINA Kyllä siinä vaan tekemistä on. — Etpä ole saanut veljestäsikään. MARTTA Kyllä hänkin muuttuu, kun joutuu naimisiin. ELINA yrittää hymyillä Sinä sentään aina pystyt edes lohduttamaan — vaikka oma kohtasi on yhtä kallellaan — MARTTA hauskasti No, kallellaan on elämä aina — ellei yhdelle niin toiselle puolelle. Mitä siinä suremista! Tokkohan sitä niin kohdallaan on kukaan. ELINA huokaa Hm! Voisi nyt sentään olla valonainetta syyspimeitten varalta. MARTTA vakavammin No, voisi kyllä olla päreitä. Se on totta. Mutta onpa onneksi kynttilöitä. ELINA Meillä ei ole niitäkään. MARTTA Eikä päreitä? ELINA Ei. Pimeätä pakoon lähdinkin — kun en vielä voinut nukkumaankaan mennä — (itkee) — ja kun isäkin oli poissa — MARTTA huomaa Elinan itkun — ei tiedä mitä tekisi viedäkseen hänen ajatuksensa muualle Älä nyt! Minä annan sinulle kynttilöitä — (Äkkiä.) Ai — nyt se kahvi jo vissiin — (Menee uunin luo.) No, kiehumista vailla —! Kas, pianpa! (Ottaa sokerirasian.) Kai tämä sokeri riittää — (Nauraa.) Ja saakin riittää, kun ei enempää ole — (Kaataa kahvia kuppeihin ja istuu sitten pöydän ääreen.) No, juo nyt! ELINA Kiitoksia! MARTTA Ehkä isäsikin pistäytyy tänne, kun huomaa ettet ole kotona — niin hänkin saa kupin kuumaa — ELINA Joutuu juhlille — — Hän onkin niitten mittareitten kanssa ollut koko päivän. MARTTA Luuletko, että ne ostavat kosken? ELINA En minä tiedä. Vuokraamisesta ne puhuivat isän kanssa. MARTTA No, kuulitko mitä ne maksaisivat veroa? ELINA Kuulin puhuttavan kahdestatuhannesta markasta. MARTTA hämmästyy Mitä sinä sanot? Kahdestatuhannesta? — Ei suinkaan se ole totta — ELINA Minä ehkä kuulin väärin — MARTTA Sepä olisi tavaton rahasumma. Tuhannen markkaa kummallekin talolle. Kyllä täällä sitten elämä muuttuisi. ELINA Ehkä muuttuisikin — vielä pahemmaksi. Elleivät pojat ensin muutu, niin ei tästä sen parempaa tule. Heikki ja Mikko kyllä sen panisivat menemään — Perälän Pertun viinaan. MARTTA Älä nyt joutavia! Sinähän olet kuin pappi alttarilla. Täytyyhän nuorten, reippaitten miesten elää reipasta elämää, siksi kunnes akoittuvat. Niin tekevät kaikki muutkin. Sellainen on tapa. ELINA Kuuluuhan pitäjällä olevan sellaisia poikia, jotka eivät niin remua kuin nämä. MARTTA Sitten ne ovat salajuoppoja tai nahjuksia tai ehkä heillä ei ole niin helppoa saada viinaa. ELINA Siinäpä se on. Tämä Perälän Perttu on meidän turmiomme. Toivoisin, että hän nyt joutuisi linnaan. MARTTA Ei hän joudu. Eivät ne häntä syylliseksi todista. ELINA Vaikka on viidettäkymmentä todistajaa. MARTTA Vaikka koko pitäjän miehet! ELINA Ja vaikka vannovat puhuvansa totta. MARTTA Vaikka. ELINA Mutta sehän olisi kauheata! MARTTA Mitä kauheata! Totta kai miehissä on sen verran yhtä mieltä, ettei kukaan rupea petturiksi ja mene kruununmiesten puolelle. ELINA Voi olla niinkin. Enhän minä tätä ymmärrä. Se vaan tuntuu hyvin pahalta. MARTTA Sinä olet oppinut isästäsi niin erilaiseksi. Hän kun ei juo. Kaikki muut ovat toisellaisia. — Kuules! (Nousee.) Nyt siellä tulee joku. SIMUNA tulee Ehtoota taloon! MARTTA Hyvää ehtoota! Käykää nyt tänne perällepäin istumaan. Odottelimme teitä. Meillä on kuppi kahviakin — SIMUNA Arvasin, että Elina oli täällä kun oli pimeä pirtti — (menee istumaan) niin ajattelin, että voihan käydä vähän juttuamassa — MARTTA Se oli oikein, se! SIMUNA Käräjämiehet eivät vielä näytä palanneen? MARTTA Eivät vielä. (Panee kupin Simunan eteen.) Tässä olisi — SIMUNA Kiitoksia vaan! Eihän siitä olisi väliä ollut — vaikka — ei suinkaan se pahaa tee — kun on tullut kävellyksikin koko päivä — ELINA Saattoiko isä Pitäjänmäelle asti? SIMUNA ottaa kahvia Sinnehän minä. Eiväthän ne muuten olisi osanneet — oudot miehet. MARTTA Olivatko ne samoja, jotka kesälläkin kävivät. SIMUNA Yksi oli. Kaksi oli uutta. Mitä lie olleet — insinöörejä. MARTTA Ja yhäkö ne vaan tahtovat tätä Korvenkoskea arennille? SIMUNA Tahtovat ne — (Panee kuppinsa pois.) Kiitoksia vaan! Se oli lämmintä ja hyvää. MARTTA Minä kaadan toisen kupin. Kyllä täältä vielä tulee. (Kaataa ja vie pannun pois.) ELINA Mitä ihmettä ne niin tästä koskesta — myllyjäkö ne siihen —? SIMUNA Mitäs täällä korvessa myllyillä tehtäisiin! Ei! Niillä on eri meiningit. Jonkinlaisia kojeita ne laittaisivat ja rupeisivat tekemään jotakin puusta. Sanoivat, että täällä on hyviä metsiä. (On juonut toisen kupin.) Kiitoksia vaan! ELINA Mitä ihmettä puusta tehdään? SIMUNA Minä luulen, että ne — jotakin paperia — MARTTA nauraa Ne olivat hupsuja mittareita, ne! SIMUNA Ei sitä tiedä. Kullakin on hänen omat meininkinsä — ja rahoja noilla näkyi olevan — ja vakavasti puhuivat — (Kaivaa pari paperiarkkia taskustansa.) Tällaisia papereita antoivat. Näihin pitäisi nyt saada teidän Mikon puumerkki. MARTTA No, paljonko ne maksavat? SIMUNA Kolmetuhatta markkaa käsirahoja ja kaksituhatta vuosittain. ELINA Sittenkin! MARTTA Herra jesta! Onko se nyt jo sitten vallan selvä? SIMUNA No, Mikon ja minun pitäisi vaan näihin papereihin panna puumerkit ja kaksi todistajaa ja kuljettaa paperit huomenna Pitäjänmäkeen, niin sitten se on selvä. MARTTA lysähtää istumaan No, voi minun päiviäni! SIMUNA Jos nyt sitten Mikko tyytyy näihin ehtoihin — sitä ei tiedä. MARTTA Kuinka ei tyytyisi! Tietysti tyytyy — ilomielellä. Meistähän tulee nyt kauhean rikkaita! Elina, kuuletkos! Sano nyt sinäkin jotakin! ELINA Mitä minä sanoisin? MARTTA Eikö nyt ole syytä olla tyytyväinen? ELINA Hm! SIMUNA Elina on viimeaikoina ruvennut suremaan veljensä raisua elämää — (raapasee korvallistaan) — ja surtava paikka se onkin — MARTTA tyytymättömänä Onko siinä sen enempää surtavaa kuin muissakaan nuorissa miehissä. Ei teidän Heikki ole pahempi kuin Mikkokaan, eikä Mikko pahempi kuin muut. Tästä juuri äsken puhelimme Elinan kanssa. SIMUNA Mutta tämän aikaiset nuoret miehet ovat kaikki riihattomampia kuin ennen viinanpolton aikana — silloin kun se oli luvallista. MARTTA pisteliäästi Ei suinkaan niitä niin sävyisiä ollut muita kuin Simuna. SIMUNA Oli niitä. Juopot olivat juoppoja — ja niitä oli kyllä muutamia kullakin paikkakunnalla, mutta kauttaaltaan ei ollut sellaista villitystä kuin nyt. En minäkään, vaikka olen kotipoltto-ajalla syntynyt ja kasvanut, ole ryypännyt viinaa muulloin kuin makua maistellessa. (Nauraa.) Kun itse poltti, niin täytyi tuntea oma teos. ELINA Minä pelkään, että tämä rikastuminen on vain turmioksi. SIMUNA No, älä nyt suotta! Mitä nyt tämä vahingoittaisi! Näistä rahoista en anna Heikille penniäkään. Ei hän niitä tuhlaa — niin kauvan kuin minä elän. MARTTA pisteliäästi Vaikka puutekin tulisi. SIMUNA Ei meillä tule puutetta kun vaan tehdään työtä. ELINA Jos isä hoitaa Heikin niin toinen sitten kuitenkin — SIMUNA Kuka toinen? ELINA Mikko saa lisää varoja ja saattaa itsensä ja minut turmioon. MARTTA ikäänkuin itseensä sulkeutuen Pysy sinä kotona, jossa kaikki muuttuu niin hyväksi! Minä ja Mikko jäämme sinne missä olemme — omiin hoiviimme. ELINA ikäänkuin sovittaakseen, siirtyy lähemmäksi Marttaa Martta! MARTTA Niin, no! Ei tarvitse vaatia ihmisiltä pyhimystapoja ja kirkkonaamaa. Miltä se näyttäisi kun nuoret, reippaat miehet olisivat aina kuin kirkonpenkissä. (Nousee.) Minä ainakaan en sellaista miestä pitäisi miehenäkään. (Korjaa kupit pois.) SIMUNA hymyillen Se on kyllä kaunista, että pidät veljesi ja sulhasesi puolta — ELINA Niin — Martta arvelee, että pojat kyllä siitä talttuvat. SIMUNA Ehkä talttuvatkin, kun pääsevät akoittumaan. MARTTA Ei se akoittuminen yksin auta — jos muuten on elämä kalteva. SIMUNA Miten sitten — muuten? MARTTA Niinkuin teilläkin tulee olemaan. SIMUNA Meillä? MARTTA Itse pidätte talonne ja poikanne jää koturiksi. Jää ovensuunurkkaan akoittumaan ja lapsettumaan. Ei sovi syyttää, jos siitä on kovin lyhyt matka raittia ravaamaan. SIMUNA En minä ole aikonut poikaani koturiksi, enkä miniääni ovensuupankolle. Mistä sinä —? ELINA välittävästi Äsken sanoitte, että Heikki ei saa penniäkään niin kauvan — SIMUNA Ei hurjastellakseen — sen sanoin. Eikä suinkaan Martta sellaista tahtoisikaan. Talonasumiseen saatte jok'ainoan pennin. — Sinun tehtäväsi on vain toimittaa asiat oikealle tolalle, jos tahdot elämäsi oman mielesi mukaiseksi, kun kerran olette päättäneet mennä yhteen. ELINA kuuntelee No, nyt vissiin pojat tulevat. PERTTU tulee kantaen puulekkeriä, kurkistaa ovella taakseen Jumal'antakoon hyvää ehtoota! Mikä siellä pihalla liikkui? MARTTA Mikä siellä sitten —? PERTTU En tiedä. Oli aivan kuin jokin olisi liikkunut. Kuuntelin kyllä, mutta en voinut nähdä mitään. SIMUNA Olisikohan se herrojen koira eksynyt takaisin! (Menee ovelle ja viheltää ulos.) Ei siellä mitään ole. Perttu on kuullut aaveita. Tai oli se viinapiru, joka jäi Perttua odottamaan nurkan taakse. PERTTU asettaa lekkerin nurkkaan ja istuu uuninpankolle — He, he, he! Isäntä on aina niin leikkisä. SIMUNA menee entiselle paikalleen No, mitäs sen Pertun lekkerissä on? PERTTU nauraa virnistelee Metsän piimää pikkusen. MARTTA Ei Pertun sentään sopisi sitä korpirojoa kuljetella kylille. Joka tahtoo, niin käyköön hakemassa. PERTTU Tämä ei olekaan myymistä varten. Tämä on lahjaksi. MARTTA Lahjaksi! Kenelle? PERTTU Korvenkylän käräjämiehille, Mikolle ja Heikille. Menihän heiltä hukkaan kokonainen päivä minun tähteni. Vaikka en minä heitä sinne manannut. Syytön minä olen. SIMUNA Mutta palkitsette sentään — PERTTU Totta kai — ihmisten vaivat — minulla on niin hyvä sydän. ELINA No, minne pojat jäivät? Ettekö tulleet yhdessä? PERTTU Ne jäivät käräjätalolle kun minä lähdin. (Nauraa virnistelee.) Minun piti kulkea kodin kautta ja hakea tuota — puskajussia. Niin oli sovittu. (Katselee lekkeriä.) Pojille tulee lystiä tänä iltana. MARTTA Täälläkö te aiotte —? PERTTU Ei! Johan nyt! Me menemme tuonne kalapirtille. Sinne tulee pitäjän poikiakin — ELINA Siellä te taas mellastatte koko vuorokauden. PERTTU Jos lystiä riittää, he, he, he! MARTTA Ja käytte Ahteensivun perunakuopasta perunoita ja nauriita varkaissa. PERTTU Se on kaikkein lähempänä. Ei niitä kaukaa viitsi kantaa. Eikä ne pojat peijakkaat auta minua. Minun täytyy aina yksin — SIMUNA Antakaakin nyt olla varastamatta ihmisten lampaita, kuten viime syksynä — PERTTU tekeytyen tyhmäksi Kun muilla ei ole lampaita. SIMUNA Kuin kellä? PERTTU naureskellen Kuin ihmisillä. ELINA Te ette edes häpeä juttujanne. SIMUNA Mitäs jutuista, kun ei häpeä tekojakaan. PERTTU Mitäs häpeämistä siinä! Kun tulee nälkä niin täytyy syödä. Eihän siellä saaressa voi koko vuorokautta olla ilman ruokaa. MARTTA Miksi menette sinne? PERTTU Kyllä vaan sinäkin tulisit, kun tietäisit kuinka lysti siellä on, he, he, he! SIMUNA huokaa toivottomana Sinä et sitten tälläkään kertaa joutunut linnaan? PERTTU Linnaan? Mitä minä siellä tekisin? Minä tyydyn kyllä asumaan Perälän mökissäkin. ELINA Teitä ei kai vieläkään tuomittu? PERTTU Tuomittu? Mistä sitten? SIMUNA ankarasti Sinut kai olisi syytä tuomita tuhannestakin syystä. Mutta tällä kertaa viinan myynnistä. PERTTU Miksi minua siitä tuomittaisiin? MARTTA alkaa jo suuttua Tietäähän Perttu, että se on laitonta. PERTTU suuttuneena Mitä laitonta! Mikä on sitten laillista? Oma on minulla pannuni ja viljan minä ostan — ja itse keitän viinani. Eikö se ole yhtähyvin minun laillista omaisuuttani kuin tuo minun saappaani? Jos minä sen myyn tai olen myymättä — on kai minulla siihen oikeus — SIMUNA hymyilee Kyllä saappaaseen, mutta ei viinaan. PERTTU kirkuu aivan kuin ruumiillisessa tuskassa Viinaan! Juuri viinaan myös! Minun omaan viinaani. Jos sitä myyn — joka kieltää ihmisen ansaitsemasta ja elättämästä itseään oman tavaransa myymisellä, ettei joudu ruotipenkille. Se on kruununmiesten omia keksintöjä, saadakseen sakkorahoja. Mutta minä en niitä sakkoja maksa, eikä kukaan muukaan. ELINA Kai Perttukin maksaa jos vain todistetaan — PERTTU matalammalla äänellä ja aivan kuin voiton puolella Mutta kun ei todisteta. Kukaan ei kruununmiehiä puolla — kaikki ovat minun puolellani — paitsi te täällä — te pidätte kaupungin puolta — SIMUNA Tiedäthän, että laki sen kieltää. Sentähden tulet juuri käräjiltä. PERTTU Laki? Mikä on se laki — ja kuka sen on tehnyt? Emme me sitä ole tehneet. Semmoinen laki ei ole mikään esivallan laki — eikä jumalan laki, SIMUNA Kaupungin? PERTTU Niin juuri! Ennen me veimme viinakuormia kaupunkiin ja saimme rahaa, nyt me tuomme sieltä viinakuormia ja jätämme sinne rahamme. Kaupunki rikastuu ja maakunta köyhtyy. Onko semmoinen mikään laki, joka niin säätää? SIMUNA On. Laki on sellainen — PERTTU Olkoon sitten! (Itsepintaisesti.) Mutta minä myyn viinaa. Omaa tavaraani minä myyn. SIMUNA ivalla Sanoitko sen oikeudessakin? PERTTU nauraa tirskuen Oikeudessa? Johan nyt! Heitä pitää vetää nenästä. SIMUNA Entä todistajat? ELINA MARTTA Heikki ja Mikko? PERTTU Oi, voi! Siellä oli monta Heikkiä ja Mikkoa. Niitä oli kaikkiastaan viidettäkymmentä. SIMUNA No, mitä ne todistivat? PERTTU Ei mitään. Kunnian miehiä olivat. SIMUNA hymyilee ivallisesti Eikö kukaan ollut sinulta ostanut viinaa? PERTTU Ei. SIMUNA Niin — pojat? Niinkö he sanoivat? PERTTU Niin. MARTTA Mutta he valehtelivat. PERTTU nauraa kitkattaa Niin taisivat tehdä. ELINA kauhulla Tekivät väärän valan! PERTTU terhakasti Ei! Kyllä he oikean valan tekivät. Ihan tuomarin perässä puhuivat. SIMUNA raskaasti Ja Heikki — ja Mikkokin! TYTÖT Pojatkin! Ulkoa kuuluu puhetta. PERTTU Jopas tulevat! MIKKO tulee melulla ja leveillä liikkeillä, laulaa »Vuonna kuusikymmentä kuus' Tuli Suomeen laki uus' Viinaa kiellettiin keittämäst' Ja juomapäiviä viettämäst'.» Hei vaan! Jopas Perttu on täällä! Päivää pirttiin! MARTTA Älä huuda! Ei täällä kuuroja olla. HEIKKI on tullut Mikon perässä Terveisiä »häistä»! — Kas, täällähän on minun koko sukuni koolla! MIKKO Suosittelepas tuota akan-alkuasi! Se alkaa kaakattaa. SIMUNA Heikille Kyllähän suku poistuu, jos se on sinun äänesi tiellä. MIKKO istuu Elinan ja Simunan väliin No, no! Simuna vaari! Eihän ääni päätä vie. Olemme iloisella tuulella — HEIKKI menee sängylle Martan lähelle Ja ilon pitää päästä ilmoille, muuten se halkasee rinnan. (Hyvittelee Maritaa.) Miksi sinä syrjäkarein kurkistelet? Heitä rukki nurkkaan ja istu polvelle keinumaan — MARTTA Anna minun olla! MIKKO Täällähän on otsa rypyssä joka miehellä — (kääntyy Elinaan) ja naisilla myöskin. PERTTU virnistellen Ei joka miehellä! (Osottaa Simunaa.) Ainoastaan joka toisella, he, he, he! MIKKO katsoo syrjittäin Simunaa Koskikauppa meni myttyyn kai — vai kuinka? SIMUNA Ei mennyt. HEIKKI Eikö? SIMUNA Tosi tuli. MIKKO Saitteko käsirahojakin? SIMUNA Lupasivat kolmetuhatta. MIKKO No vie sun — juhannuskokko ja joulupahnat! PERTTU silmät pyöreinä Herra isä! Koskestako? Tyhjästä koskesta? TOISET nauravat ELINA Pertun mielestä se on tyhjä, kun ei siinä virtaa viinaa. PERTTU Johan nyt sitten vesi on viinan hinnassa! MIKKO Simunalle Kiitoksia Simuna! Tehän olette vasta miehen kaupan tehnyt. (Nostaa Elinan kohoksi.) Heissaa, Elina! Tästähän vasta elämä syntyy. ELINA riistäytyy irti ja istuu Kun syntyisikin uusi — ja tämä loppuisi. MIKKO Tämän ei tarvitse loppua. Tämä vaan paisuu ja kasvaa — (Menee Pertun luo.) Nyt, Perttu, ei juoda velaksi. (Lyö Perttua olalle.) Minä en tuostakaan nassakastasi huoli ilmaiseksi. Sekin maksetaan. Eikö niin, Heikki? HEIKKI Ei Pertulle kaikista juomista makseta. Muuten ei voi taas »häissä» vannoa saaneensa ilmaiseksi. SIMUNA Onpa sentään vielä vähän omaatuntoa jälellä. MARTTA Niinkö sinä siellä vannoit? ELINA Niinkö te molemmat vannoitte? MIKKO istuu Elinan viereen ja panee kätensä vyötäisille No, kuinkas me muuten — SIMUNA Te teitte väärän valan. Tiedättekö sen? HEIKKI nousee Ei meitä voi pakottaa puhumaan sitä mitä emme tahdo. (Menee akkunaan.) MIKKO Eikä nimismies saanut Perttua satimeen, vaikka vannotti puolta pitäjää. PERTTU kirkuu kimeästi Pitäisikö minun joutua linnaan sentähden, että myyn omaa tavaraani — omaa viinaani. Enkä minä väkisin myy kenellekään — vain sille, joka pyytää. Pitäisikö pyytäjän sitten pettää minut ja ilmiantaa kruununmiehille! MIKKO Älä suotta ulise - eihän kukaan sinua aio pettää. Eihän kukaan rupea kruunun kätyriksi. MARTTA Mitä sinä siellä akkunassa —? HEIKKI Siellä liikkuu jotakin — KAIKKI katsovat akkunaan päin SIMUNA naureskellen Se on se Pertun viinapiru. Se näyttäytyi äsken jo Pertulle ja nyt se etsii väärän valan tekijöitä. PERTTU He, he, he! Älä anna pelottaa itseäsi, Heikki! Se on se mittarien koira — Simuna sanoi — HEIKKI poistuu akkunasta, istuu peräpenkille Kissa tai koira — mitä se minua liikuttaa. Pirua en ole koskaan nähnyt muualla kuin kirkon seinällä — MIKKO nauraa Eikä se sieltä pääse irti muuten kuin veistämällä. ELINA Älkää nyt edes enään puhuko tuollaisia kauheita asioita. Ensin olette tehneet väärän valan ja sitten vielä tahallanne manaatte pahan hengen esille — PERTTU arkana Ei manata, ei manata — HEIKKI Oikein, Perttu! Tulkoon — jos on tullakseen — MIKKO Ja jos on asiaa — SIMUNA Ainahan sillä omilleen on asioita. PERTTU ilkeästi Siihenkö kokemukseen Simuna on tullut? SIMUNA nousee suuttuneena Minä olen tullut siihen kokemukseen, että kyllä paha itsensä palkitsee ja kyllä piru aina omansa löytää. Ja kerran se tulee teidät hakemaan. MIKKO nauraen Kun tietäisi etukäteen minkänäköinen tuo on, että tuntisi — ELINA Älä, Mikko, älä! (Nousee ja menee sängylle Martan lähelle.) SIMUNA kaivaa koskipapereita taskustaan Milloin lie minkin näköinen. Kylläpä hänet kerran opit tuntemaan. (Äänettömyys.) HEIKKI nojaa päätään käteensä pöydän takana »Vetäkää uunin pellit auki» sanoi tuomari, kun me vannoimme. MIKKO mutisee Ole vaiti! (Pää painuu käsien nojaan.) Ovi temmataan äkkiä auki. NIMISMIES astuu nopeasti sisään, lyhty toisessa ja pistooli toisessa kädessä, ankaralla äänellä Olkaa paikoillanne! Kukaan ei saa hievahtaa. JAHTIVOUTI ja yksi mies ovat tulleet heti nimismiehen perässä ja hyökänneet sitomaan Perttua. PERTTU Sammuttakaa kynttilä! HEIKKI hyökkää ylös. NIMISMIES ojentaa pistoolin Seis! — Tarpeetonta! (Levollisesti.) Etkö näe mies, että minulla on lyhty! PERTTU Auttakaa, auttakaa! Minun käteni ovat sidotut. NIMISMIES Nopeasti kävi. Hyvä on. Seuraava! Nopeasti! JAHTIVOUTI hyökkää apulaisensa kanssa Mikkoon käsiksi. PERTTU kirkuu. Sammuttakaa valot! Sammuttakaa! NIMISMIES hauskasti Luuleeko Perttu, etten olisi vielä oppinut teidän valonsammutustemppujanne. Etkö näe? Minulla on lyhty. MIKKO taistelee vastaan Minä en — miksi minua — NIMISMIES Ensin toiseen ranteeseen. Noin! Vääntäkää sitten kädet selän taakse! HEIKKI katsoo akkunaan aikomuksella syöksyä siitä ulos. NIMISMIES Älä yritä akkunan kautta! Siellä on kymmenen miestä. Koko pirtti on piiritetty. — Vai niin! Mikko on sidottu. MIKKO hammasta purren Perkele! SIMUNA Niin juuri. Tässä se nyt tuli. NIMISMIES Nyt Heikki! Tule esiin pöydän takaa! HEIKKI ei liikahda. ELINA menee hänen luokseen Heikki hyvä! (Työntää Heikin esille aivankuin tahdottoman lapsen.) NIMISMIES Kädet selän taakse! ELINA asettaa Heikin kädet selän taakse Rakas Heikki! NIMISMIES Sitokaa! HEIKKI tuijottaa eteensä sanaa sanomatta ja antaa sitoa itsensä. ELINA syöksyy penkille, jossa Mikko istuu Voi, Mikko, Mikko! (Purskahtaa itkuun.) MARTTA on tullut lähelle Heikkiä Miksi näin piti käymän!? NIMISMIES apurille Ota nuorasi porstuasta! (Mies tuo nuoran.) Käsivarsi nuoraan. (Jokaiselle.) — Kas niin! Tämä työ on toimitettu. — Hyvää ehtoota, Simuna! (Hauskasti.) Ei ole tässä ollut aikaa edes tervehtiä. (Tervehtii Simunaa.) Onnea vaan koskikaupallenne. Tapasin herrat tuolla — SIMUNA masentuneena Tässähän nämä paperit — olisi pitänyt saada Mikon nimi — NIMISMIES Kyllähän sen saa. Tulkaa huomenna käräjäpaikaile! SIMUNA vapisevalla äänellä Mitä pojille nyt tapahtuu? NIMISMIES Linnaan kaikki. Kuulimme tuonne akkunan taakse kaikkien oman tunnustuksen. PERTTU Siinä se mittarien koira — SIMUNA raivossa Tämä on sinun viinapirusi työtä — kaikki — kaikki — (Vaipuu penkille, pää käteen.) HEIKKI aivan kuin heräten, puree hammasta Ja kolme miestä sitoi kolme! (Hypähtää tasajalkaa.) Ikuinen häpeä! PERTTU valitellen Kymmenen on ulkona! NIMISMIES Ulkona ei ole yhtään. Mitä niillä olisi tehty. MIKKO hypähtää ylös Ei yhtään! Oh! Minun voimani — minun voimani — (vaipuu penkille) — mikä sen vei —? ELINA Sinun väärä asiasi — ja paha omatuntosi — rakas Mikko — Esirippu. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76160 ***